Noin vuosi sitten eräs tuttava ehdotti, että meidän täydellisen muodonmuutoksen kokenut eteinen sopisi sisustuslehteen jutuksi. Innostuin ajatuksesta aluksi, ja viestittelin kuvaajan kanssa, joka olisi tullut juttua tekemään. Lähetin hänelle ennen ja jälkeen -kuvia ja kerroin vähän projektista. Eteisemme onkin nyt remontin jäljiltä minun makuuni tosi kiva ja käytännöllinen, ja ajattelin että mikäpä siinä, voisihan siitä vaikka tehdäkin jutun.
Kuvaaja tarkasteli lähettämiäni kuvia, ja kysyi sitten, mikä on tuo tumma alue tuossa keskellä. Vastasin että se on kuramattoa, joka suojaa parkettia. Kuvaaja vastasi, että saahan sen siitä pois? No saa toki, sehän on vain pelkkä matto. Mutta tässä kohdassa innostukseni alkoi hiipua. Tajusin äkkiä, että tällä tavalla kaikki kodit stailataan sisustuslehtien kuvia varten. Eivät ne välttämättä oikeasti olekaan ihan niin täydellisiä, kuin miltä ne näyttävät. Suurin osa ihmisistä varmaankin käyttää tiskirättiä, kuramattoa ja muita arkea helpottavia tavaroita, jotka eivät vain yleensä ole erityisen näyttäviä. Kaikki sellaiset siivotaan kuvista pois, jolloin jäljelle jää se ylimaallinen siisteys ja se sellainen ihmeellinen tyhjyys, kun huoneissa ei ole mitään arkista. Jopa se ”särmä”, jota huoneista löytyy, on tarkasti harkittua ja vähän keinotekoista. Kuramatto ei kelpaa särmäksi, vaan sisustuskuvissa sitä edustavat siirtolavoista tuunatut sohvapöydät ja kivenmurikat tarjottimella.
Tässä tämä tumma alue, toiselta nimeltään kuramatto, suojaamassa lattiaa siinä kohdassa, jossa riisutaan kengät.
Minä vähäsen tuohduin kuvaajan kysymyksestä, vaikka hän ei tietenkään voinut sitä tietää. Meidän kuramatto on tosi hyvä! Se on itse ostettu Etolasta, leikattu ja askarreltu juuri oikean kokoiseksi ja jopa väri on huolella valittu, niin että se sopii käytävämattoon, joka myös on eteisessä. Ajattelin, että jos käytännöllinen kuramatto eteisessä ei kelpaa valtakunnalliseen sisustuslehteen, niin antaa olla. En oikeastaan tahdo olla mukana luomassa sellaista täydellisyyden illuusiota, jossa edes kenkiin ei tartu rapaa. Tuota kuramattoa ei nimittäin ikinä normaalissa elämässä oteta pois paikaltaan. En ota sitä pois, vaikka olisi miten hienot juhlat, ja koti puunattu viimeisen päälle. Eikä sitä tarvitse ottaa pois, koska se on hyvä ja siisti ja käytännöllinen. Muodonmuutosjuttu meidän eteisestä jäi tekemättä.
Tämä tapahtuma palasi mieleen, kun aloin äskettäin perehtyä sisustamiseen harrastuksena. Kun selaan blogeja ja instatilejä, niistä huokuva täydellisyys johtaa ajatukset väistämättä siihen, että noistakin kuvista lienee jokunen kuramatto poistettu. Kenties maustehyllyä on kuvaa varten harvennettu ja torkkupeittoa on aseteltu useampi tovi. Peikonlehdestä on käännetty juuri paras puoli kuvaan päin ja eteisen lattialta nostettu kaikki kengät jonnekin piiloon. Ja kuka sitä tietää, millainen kaaos kuvaajan takaa löytyy, vaikka kameran etupuolella näyttääkin hienolta?
Tässä näkyy eteisen matot vierekkäin. Valitsin kuramaton värin niin, että se sopisi yhteen tuon varsinaisen käytävämaton kanssa.
Näitä lehtien ja instatilien kuvia katsoessa tuntuu siltä, että kuvat on luotu vain sitä hetkeä varten. Oikeasti useimmat meistä asuvat kodeissaan, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ei ole jatkuvasti niin tiptop. Veikkaan, että tämä on useimmiten todellisuus kiiltävien kuvien takana. Ennen kuin alkaa tuntea kotihäpeää verratessaan omia nurkkia tuohon kuvatodellisuuteen, kannattaa muistaa, että lehtien ja instatilien tarkoitus on usein myydä unelmia ja usein ihan konkreettisia tavaroitakin. Kummatkin käyvät paremmin kaupaksi (lähes epätodellisen) harmonisissa kuvissa, joilla ei välttämättä ole tavallisen arjen kanssa juuri tekemistä.
Millaisia ajatuksia sisustuslehtien ja sosiaalisen median sisustuskuvat teissä herättävät? Jos itse julkaiset sisustuskuvia, miten ”stailaat” sitä? (Tuosta ylemmästä kuvasta nostin yhden K-kaupan muovikassin syrjään. Siellä oli kumisaappaat sisällä.)
Ystäväni on valokuvaaja, ja on kertonut näistä. Kuramaton rullaus on vielä pientä, voidaan rymsteerata perusteellisesti eli järjestellä huonekaluja. Viedä jotain pois ja ehkä tuoda jotain. Vaihtaa tekstiilejä ja tietty tuoda leikkokukkia, millä selittyy se, että suomalaisissakon sisustuslehtikuvissa on hollantilaisia kimppuja, jotka maksavat täällä moninkertaisesti.
Aaarhg, mä olen ollut niin pihalla! Oikeasti, en ole tajunnut yhtään, miten paljon kuvia stailataan. Olen vain ihastellut, että kylläpä on ihmisillä kauniita koteja. Ajatellut, että niillä ei varmaan ole lapsia, kotieläimiä eikä harrastuksia, joita harrastettaisiin kotona. Ja nuo kukat! Meillä on usein kukkia maljakossa. Suosin Alepan reilunkaupan ruusukimppua, maksaa about vitosen. Ei varmaan olisi nekään kelvanneet lehteen…
Olipas terävästi kirjoitettu 🥰
Just samaa olen naureskellut niin sisustus-remppa- kuin puutarhaohjelmissakin.
Sisustuskuvissa ei esim. ikinä näy sanomalehtiä ,-ei ainuttakaan ( siis silloinkaan kun ihmiset yleisesti vielä tilasivat paperilehtiä…)
….ja tiskipöydällä oli / on aina hedelmävati, jossa väreihin tasan tarkkaan sopivia hedelmiä…
Puutarhaohjelmissa vakioloppusilaus on aina pati harkitusti taiteltua matkahuopaa, kasa tyynyjä sekä lukemattomia kynttilöitä ”pitkin ja poikin ympäri pihaa”…. en voi nauramatta niitä katsoa kun ajattelen miten sateen yllätttäessä porukka juoksee kiikuttamaan tavaroita sisälle…. tai kun ajattelen miten nopsaan -jo päivässä, parissa – siitepöly kuorruttaa niin tyynyt, huovat kuin kynttilätkin…. tuskinpa kukaan tämänkaltaista tekvisiittaa jaksaa arkielämässään kauankaan pitää….,(??)
Nythän on näitä etätyötä tekevien kotitoimistokuvia näkynyt jonkun verran – myös vietestä / kameran takaa näytettynä, siis stailaamatonta arkikuvaa….😉👌💚😊🙄
Minua hämmästyttää loputtomasti ne huolettomasti asetellut torkkupeitot. NImittäin itse kyllä viikkaan sen siististi, en ikinä jätä taiteellisesti ryppyyn. Jostain syystä kuvassa ruttuinen peitto näyttää hyvältä, mutta arkielämässä se näyttää sotkulta. Tai sitten mulla on harjaantumaton silmä 🙂
Meidän kodista on tehty lehteen juttuja. Kuvissa ei siirretty mitään astioita kummempaa, siivonnut toki olin mutta ihan samoin kuin muutenkin, en siis vienyt mitään pois tai varastoon. Hyllytkin oli tavaroineen kaikkineen kuvissa. Joskus kuitenkin se mikä toimii kuvassa ja mikä arjessa ei ole sama asia, ja niiden kuvauksellisten kuvakulmien löytäminen onkin ihan oma taitonsa, ei edes tavaroiden tai sotkun, vaan esteettisen tasapainon näkökulmasta. 😊
Kuvassa asiat voivat näyttää erilaisilta. Siksi niitä muutoksia varmaan tehdään, hyvän kuvan toivossa.
Hauska kirjoitus. Toisaalta on kiva nähdä ihmisten arkirealistisia koteja, mutta toisaalta katson kyllä mielelläni myös niitä stailattuja koteja. Se on ehkä vähän sama asia kuin se, että asunnon myynti-ilmoituksista pitää raivata pois ihan kaikki henk.koht. tavarat, että asunto näkyy. Jos sisustuskuvissakin näkyisi paljon jotain arkiroippeita, sitä vaan ihmetteöisi niitä ja itse sisustus jäisi sen varjoon. Mutta kyllä muakin huvittaa varsinkin instagramissa, kun näkee, että joku on oikein asetellut jotain älytöntä kuvaan. Viimeksi nauratti, kun joku esitteli uuden kylpyhuoneen ja keskellä suihkun lattiaa oli maljakossa kuivakukkia. Can’t see how that will work 😀
Myynti-ilmoitukset ymmärrän kyllä. Niissä on selkeä tarkoitus saada koti näyttämään mahdollisimman neutraalilta. Mutta jos tarkoitus on esitellä jonkun kotia, minua kiinnostaisi eniten se, miten siellä on tavarat oikeasti järjestetty ja saatu asiat toimimaan!
Minulla myös silmäni aukesivat, kun ystäväni koti kuvattiin sisustuslehteen: varmaan puolet tavaroista poistettiin kuvaamisen ajaksi Ikea-kasseihin, joita siirreltiin aina kuvaajan taakse pois kuvista. Ihanahan ystäväni koti oli kuvissa, mutta oudon väljä ja minimalistinen.
Tuossa Anna kommentoi ylempänä samaa. Mietin miltä tuollainen tuntuu kodin omistajasta? Että kotisi kelpaa sisustuslehteen JOS sieltä ensin poistetaan läjä tavaroita… Meidän koti ei varmaan ikinä pääsisi lehteen, kun mulla tulee ongelma jo pelkästä kuramatosta XD
Ymmärtääkseni kuvista saatetaan myös photoshopata asioita pois. Eräs ihminen kerran kertoi, miten esimerkiksi heidän kattolamppua ei yllättäen näkynyt valmiissa kuvissa lehden sivuilla…
Mulle aukeni vähän lisää tämä stailailu, kun Anni Hautala oli sanonut haastattelussa, että heidän mökkinsä (joka siis oli jossain huvilajahuussissa tms) oli stailattu monenmoisilla jutuilla, jotka hän olisi sitten voinut ostaa kuvausten päätteeksi kyllä itselleen. Jotenkin se on minusta aika hassua, että rakennellaan kaikella extra-tavaralla se asunto/mökki tms ja sitten sitä silmät onnesta sikkarallaan ihastellaan ohjelmassa, vaikka lopputulos OIKEASTI on jotain muuta.
Erittäin valaisevaa!
Loppujen lopuksi nuo sisustuslehtien kuvat näyttäisivät olevan ihan samanlaista ”huijausta” kuin muoti- ja kauneuslehtien kuvat ja artikkelitkin. Kaikki mallit on aina kauniita ja hyväihoisia ja photoshop hoitaa loput. Sama taitaa olla sisustuskuvissa, ei niissä esitellä oikeita koteja vaan ”oikeanlaisia” sisustuksia.
Vähän samaan kiinnitin huomiota tässä kun muutettiin aiemmin tänä vuonna, esitteissä tyhjät asunnot näyttää aina paljon paremmilta kuin sellaiset joiden kuvat on otettu silloin kun edelliset asukkaat vielä asuvat asunnossa. Oma koti näyttää myös äkkiä sotkuiselta kun sitä vertaa tyhjän asunnon kuviin, vaikkei pöydillä olisikaan kuin normaalit tavarat.
Kyllä, medialukutaitoa tarvitaan myös sisustuslehtien kanssa, vaikkei sitä ole tullut aiemmin ajatelleeksi. Mallien muokkaus digitaalisesti on jo niin tuttua, ettei varmaan kukaan enää kuvittele, että jonkun iho näyttäisi oikeasti siltä kuin mainoskuvassa. Mutta kotien suhteen tätä ei tule ajatelleeksi, etenkin kun siinä kuitenkin kerrotaan jonkun ”tavallisen” ihmisen kodista. Silloin vähän kuin odottaisi, että kuvissa näkyvä todellisuus olisi myös aito.