Viime viikolla teki pitkästä aikaa mieli ihan vaan shoppailla, ja vieläpä Hulluilla päivillä. Historiallinen tunnetila, joka ei ole päässyt kovin usein vaivaamaan.
Oli torstai. Keskiviikkona olin tietenkin jo klikkaillut nettikaupassa ostoskoriin kaiken tarpeellisen. En sortunut mihinkään tarpeettomaan, vaan valitsin kaikkea järkevää, mitä olisi muutenkin pitänyt hankkia. Sitten seuraavana aamuna lähdin aikataulu- ja lastenvahtioptimoidusti liikkeelle tarkoituksena ostaa kangasta, jonka halusin nähdä omin silmin ennen ostopäätöksen tekemistä.
Perille päästyäni toimin tehokkaasti ja nopeasti (en ostanut sitä mitä olin meinannut, vaan kaksi parempaa tuotetta joita ei ollut siihen vihkoon merkitty, eli olin lopputulokseen todella tyytyväinen). Määrätietoisesti kiidin osastolta toiselle lyhintä mahdollista reittiä, enkä vilkuillut sivuilleni lainkaan. Kunnes päädyin sinne Akateemisen alakertaan. Siellä oli laaritolkulla askartelutarvikkeita ja kaikkea sellaista pientä härpäkettä, josta leikki-ikäisen vanhemmilla on jatkuva puute. Siellä se sitten, iski – ostohimo. Olisin halunnut jäädä sinne haahuilemaan ja hipelöimään kaikkea sitä krääsää, ja ehkä vaellella vähän arkikosmetiikan ja kirjojen puolelle myös. Olisin voinut tehdä todellisia löytöjä!
Onneksi se ei ollut mahdollista aikataulusyistä, joten pyyhälsin lopulta tuonkin osaston läpi tehden vain kaksi suunnittelematonta ostosta, ja sitten takaisin ulos. Mutta koko loppuviikon takaraivoon jäi pyörimään ajatus, että olisipa ihanaa lähteä Hulluille päiville shoppailemaan. En päässyt tätä toivetta toteuttamaan, mutta olisin kyllä mennyt jos olisin vain ehtinyt. Samalla ihmettelin, mikä minuun oikein on mennyt.
Analysoin, että houkuttimia oli monia. Noilla osastoilla kaikki tavarat olivat selkeästi esillä, valikoimaa oli hirveästi mutta ihmisiä vähän. Olisin voinut ostella kaikessa rauhassa varastoon kaikkea hyödyllistä, koska tykkään siitä että tietynlaisia varastoja on olemassa. On ärsyttävää lähteä etsimään synttärilahjaa tarhakaverille edellisenä päivänä – sen sijaan on hyvin kätevää vain katsoa, mitä kotoa löytyy. Tietoisuus siitä, että kaikki oli nyt aika halpaa oli vain plussaa. Mutta eniten minua veti puoleensa juuri se valikoima, että kaiken saisi kerralla samasta paikasta.
Ihanuudet jäivät nyt ostamatta, mutta tunnistin hieman omia shoppailumotivaatioitani. Halpuus on kivaa, mutta kätevyys on se juttu mikä minuun vetoaa. Haluan päästä kaupoilla mahdollisimman helpolla. Vaatteiden penkominen alerekeistä ei kiinnosta, koska siinä pitää nähdä vaivaa niin paljon. Mutta kun esillä on kymmenen erilaista värikynäsettiä joista vaan valitsee parhaan, olen ihan eri tavalla kiinnostunut.
Hyödynsittekö te viime aikojen alepäiviä?
Ostohimo on kamala olotila! Se yllättää aina ihan puun takaa ja vaatii kamalaa mielenlujuutta, ettei sortuisi, tai että sortuisi korkeintaan vain vähän.
Minulle se yllättää ehkä eniten ihan tavallisessa ruokakaupassa, sillä rakastan hyvää ruokaa, sen laittamista ja uusien ruokatuotteiden testailua. Nykyään pyrinkin menemään varsinkin yhtään isompiin ruokakauppoihin tarkan ostoslistan kanssa ja lähden liikenteelle ajatuksesta, että jos ei ole listalla, en osta. Joskus tulee lipsuntoja, ei sille voi minkään.
Tykkäsin (ja tavallaan tykkään edelleen) kierrellä kaupoissa yksin ja ajan kanssa. Silloin voin katsella rauhassa ja tehdä harkitumpia valintoja, kun kukaan ei marise vieressä hoputtamassa. Tämä taas toisaalta myös altistaa ostohimolle helposti, kun jos (tai kun) näkee hienoja ja ihania juttuja, sitä helposti yllättää itsensä kehittämästä vaikka mitä perusteluja sille, miksi tuo tai tuo tavara olisi juuri nyt minulle tarpeellinen, vaikka tiedän, etten välttämättä sitä tarvitsisi kotiini.
Tästä syystä en enää kierrä vaatekaupoissa ilman selkeää tavoitetta (kuten tiettyä vaatetta etsimässä) tai mene Ikeaan ilman, että olen ensin nettivalikoiman perusteella tehnyt ostoslistan, jota olen sitäkin viidesti ensin karsinut aivan siihen kaikkein tarpeellisimpaan minimiin.
Koitan välttää kaikenlaisia aletapahtumia, kuten hulluja päiviä. Parannuksen tehneenä tavarahamsterina pidän sitä aikalailla vain itseni turhana kiusaamisena, kun näkisin vain sen ihanan halvan tavaran paljouden ja sitten kuitenkin lankeaisin ja siitä tulisi morkkis.
Ei ole sen arvoista.
Yllätyin tästä omasta reaktiosta, koska yleensä mua ei tuollaiset tavarakasat houkuttele. Näen vain tilaa vievää roinaa ja inhoan tungoksessa ryysimistä. Mutta nyt oli jotenkin niin hyvä hetki ja houkuttelevaa tavaraa, että olisin voinut jäädä sinne pyörimään pidemmäksikin aikaa.
En mene nykyisin ale-päiville, sillä en osta uusia vaatteita tai ylipäänsä mitään jos en selkeästi tarvitse. Kirpparivaatteet ovat osoittautuneet mieluisemmiksi kuin ”ostohimossa” (=pakko ostaa uusi pusero yo-juhliin tms.) ostetut, jotka sitten ovat ehkä kerran päällä ja sen jälkeen jäävät kaappiin.
Kaappien järjestäminen oli kyllä nappi-homma. Näin miten paljon sukkia ja alusvaatteita minulla on jäänyt laatikon pohjalle käyttämättä! Eikä puseropulaa ole tullut vaikka laitoin suuren määrän vaatetta kehitysapuun. Ja se hylly, jossa pidän puolipitoisia vaatteita on sekin tosi näppärä: ei roiku vaatteita siellä täällä epämääräisesti vaan homma on oordningissa 😀
Ymmärrän ostohimosi härpäkkeen suhteen: on kiva kun on takana askarteluvehkeitä kun tekee mieli tehdä kortteja. Vanhoja kuvalehtiä hyödynnän niiden tekemisessä.
Olen huomannut että tuollaisen leikki-ikäisen askarteluinto on rajaton. Samoin kun kavereiden synttäreitä alkaa olla joka toinen kuukausi, olisi kätevää että olisi sellainen varasto josta vain ammentaisi tarpeen tullen. Sinänsä mitään korvaamatonta menetystä ei tapahtunut, koska samaa tavaraa saa läpi vuoden eikä hintakaan ole päätähuimaavan erilainen. Mutta silloin se vaatii aina lähtemisen vaivan, mikä taas joskus tuntuu aika isolta…
Meillä pidetään mainitsemastasi syystä pientä lahjavarastoa. Tällä hetkellä alakouluikäisiä on kolme, joten kaverisynttäreitä on vähän väliä. Jos muutamankin kerran säästää aikaa, kun lahja on jo valmiina, voi senkin ajan vaikka maata sohvalla. Unelmissani olen tietysti lenkkipolulla, mutta todellisuus on monesti toista. 🙂
Aina toimivia lahjoja ovat tietysti kaikenlaiset askarteluhärpäkepakkaukset ja Legot. Kirja-alennuksia hyödynnän myös. Vauvalahjoja sen sijaan en osta varastoon.
Vauvalahjoja on tosiaan aika helppo ostaa tilanteen tullen, ja niihin ehtii varautua 🙂 Mutta noita synttäreitä putkahtelee välillä vähän yllättäen, joten tietty varasto olisi hyvä olla. Välillä aina ostelenkin varastoon, mutta ongelmana on että niille ei ole omaa paikkaa ja sitten unohdan mitä olen ostanut… ja ostan lisää. Ei hyvä.
Hain Hulluilta päiviltä repun. Töiden jälkeen Stockalle, ylös oikeaan kerrokseen, reppu kainaloon, kassan kautta ulos. Meni reilu vartti.
Erittäin tehokasta!
Olin aiemmin intohimoinen keräilijä ja tykkäsin käydä kohnaamassa paikallisissa osto- ja myyntiliikkeissä sekä kirppareilla. Vaikka olen ylimääräisen tavaran suhteen aina ollut tarkka, niin keräilyalueet olivat laajoja. Kun tutustuin minimalismiin, niin olen alkanut karttaa noita ”romukauppoja”. Ne suorastaan ahdistavat minua, enkä tunne mitään halua mennä enää käymään niihin.
Ruoka yms. kaupoissa olen aina ollut kihtuudella liikkeellä, eikä turhaa ole juurikaan tarttunut mukaan.
Keräily on muuten sellainen harrastus, josta itselläni ei ole hirveästi kokemusta. Olettaisin että siinä on hauskinta se löytöjen tekeminen, mutta jossain kohdassa varmaan tulee saturaatiopiste saavutettua ja sitten tavaraa on vain liikaa?
Juurikin tuo mainitsemasi löytöjen tekeminen ja metsästämisen ilo on useimmille se juttu keräilyssä. Moni keräilijä ei loppujen lopuksi olekaan kokoelman täydellistyessä kynsin hampain kiinni kokoelmassaan, vaan voivat myydä sen pois ja aloittavat jotain uutta. Joku voi toki keräilyynkin hurahtaa niin, että juurikaan muuta sisältöä ei elämään sitten mahdukkaan ja silloin tavaran määrä ja keräilykohteiden määrä voi olla melkoinen. Itse olen omat keräilyni supistanut kuuden mapin sisälle, joten homma on hallinnassa:)
Sokkarillahan oli ns päivät just ennen Hulluja. Hain sieltä shampoon ja parfyymin. Hulluilta ostan vain leffalippusetin. OLEN NIIN YLPEÄ itsestäni 😀 No eiku ei ole rahaa. Ei voinut helistellä ympäriinsä.
Jos lopputulos on kuitenkin hyvä, niin väliäkö sillä, mistä se johtui 🙂
Me hommasimme Hulluilta päiviltä hiiliteräspannun ja -paistokasarin, joiden ostoa olemme miettineet vuosia. Samoin hankittiin teräksinen sosemylly. Olisin tarvinnut yöpaidan, mutta kerkesivät loppua. Ja iski se ostohimo mullekin: olisi kovasti tehnyt mieli sitä sinisävyistä, pilkukasta mekkoa, joka oli siinä kuvaston alussa, mutta en voinut sitä ostaa, kun en tiennyt, miten eri koot istuvat päälle.
Ostin yhden paidan, jonka arvelin sopivan sovittamatta. Noh, kyllä se menee, mutta malli oli leveämpi kuin arvelin. Vaatteiden ostelu on netin kautta aina vähän arvailupeliä.
Hulluilin verkkokaupan kautta.Tulevaa puutarhakautta silmälläpitäen ostin nyt vihdoin viimein sellaisen ns. istutuspöydän. Tiedän, että en tule kylläkään istuttamaan siinä ensimmäistäkään kasvia, mutta saan kerättyä istuttamista odottavat taimet ja muut puutarhakilkkeet siihen kompaktisti siistimmin kuin pitkin pihoja laatikoihin. Ja sitten arimmille taimille myös sellaisen istutuslaatikon päälle laitettavan ”kasvihuoneen”. Olisin kai voinut tehdä sen itsekin vanhasta ikkunasta, mutten jaksanut…
Verkkohulluus oli varsin kätevää ja sujui ongelmitta ja ilman hikeä. Eikä täältä landelta viitsi sen takia lähteä stadiin. Stadissa vielä asuessani koin, että Hullut Päivät kokivat vuosi vuodelta jonkinmoisen laadun laskun (paljon melua tyhjästä), joten kiva jos ne ovat uudestaan alkaneet nostaa päätään. Kauan sitten siellä oli tosi hyviä tarjouksia, välillä ei juuri mainittavaa ja ehkä nyt sitten taas päästään aitojen Hullujen Päivien makuun takaisin.
Tämä on vain subjektiivinen kokemukseni, mutta mielestäni sekä HP verkkokauppa että kyseisten päivien valikoima olivat parantuneet viime vuodesta. Hyvä niin, sillä tavallaan tykkään stokkasta, vaikka se monella tavalla ärsyttääkin. Ehkä se ärsyttää juuri siksi, että hyvän brändin toivoisi toimivan moitteettomasti. Mutta jos nyt on tapahtunut käänne parempaan niin olen iloinen.
Minulla samantapainen kokemus. Stockan kriisi saa aikaan sen, että heidän on pakko kehittää asioita. Se on hyvä asia, vaikkakin kurjan kautta. Lama voi olla myös jalostava kokemus. Usein saattaa iskeä sokeus omaan toimintaan, kun on iso ja johtava brandi. Asiakkaat kuitenkin huomaavat, milloin aletaan olla liian itseriitoisia ja äänestävät jaloillaan. Minä kyllä tykkään Stockasta moninkin tavoin, ja toivon että he saavat uudistuksilla aikaan hyviä asioita asiakkaille, ei vaan itselleen. Stocka-konsernin eräs heikkous on ollut verkko-osaaminen. Ja vielä vahvemmin mobiilipuolella, sivut ei kerta kaikkiaan toimi mobiililaitteilla. Tämä on hyvin nou nou, osaamista on varmasti saatavilla. Nyt verkkokauppa toimi kohtuullisen hyvin, tosin epäloogisuutta ja navigointiongelmia oli edelleen. Mobiiliongelmat on muillakin isoilla brändeillä, mm. H&M mobiiliverkkokauppa ei toimi ollenkaan ja tilanne on ollut sama vuoden verran. Siis katsoa voi muttei tilata, toiminnot halvaantuvat ruudulla viimeistään viiden minuutin jälkeen.