Esikoinen informoi eräänä päivänä koulusta tullessaan, että hänen kaverinsa oli kertonut joulun olevan peruttu tältä vuodelta. Pohdiskelimme asiaa hetken, ja tulimme siihen tulokseen, että mitään ei ole peruttu. Joulu tulee kuten aina, mutta se voi olla tänä vuonna erilainen kuin viime vuonna. Meillä on varsin vahvat, vuosien aikana muotoutuneet jouluperinteet. Ei ihme, jos lapsi oli hieman huolissaan, mitä tästä tulee.
Tänä vuonna on pakko tehdä asioita eri tavoin kuin aiemmin. Meille tulee vähemmän vieraita kuin yleensä. Emme itsekään vieraile niissä paikoissa, joissa normaalisti kävisimme. En aio lähteä jouluruuhkiin ryysimään sen enempää ruokia kuin lahjojakaan. Emme myöskään matkusta minnekään, vaikka usein olemme loman aikana vierailleet pohjoisessa mummilassa. Joulusta näyttää tulevan monin tavoin karsitumpi. Mutta samalla taivaanrannassa kajastaa ajatus, olisiko tänä vuonna tiedossa myös rauhallisempi, jopa tavallista rentouttavampi joululoma?
Erilainen joulu ei hirvitä, sillä siinä on kuitenkin runsaasti samoja elementtejä kuin ennenkin. Meillä syödään hyvin, koristellaan kuusi, laitetaan lahjoja ja ostetaan joulukukka. Ihan kaikista lähimpiä nähdään tavalla tai toisella koronaturvallisuutta noudattaen. Mutta tänä jouluna aikaa vietetään erityisesti kotona. Vaikka jouluun kuuluukin tavallisesti sukuloiminen ja ystävien tapaaminen, on pakko sanoa, että myös ajatus siitä, että saan käpertyä sohvannurkkaan kera kirjan ja vihreiden kuulien, tuntuu varsin houkuttelevalta. Ei tarvitse pakata, ei stressata sitä, että jääkaappi jää tyhjäksi eikä miettiä aikatauluja. Eikä tarvitse palata kotiin, pestä pyykkiä ja purkaa laukkuja. Minusta alkaa tuntua, että tällaisessa pakollisessa vauhdin hiljentämisessä on paljon hyvää.
Kuten keväällä kirjoitin, ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia, eikä koronakaan vaikuta kaikilla samoin. Jos joku kokee, että joulu tosiaan on peruttu, voin hyvin ymmärtää senkin. Mutta minusta tuntuu, että juuri omalla kohdalla tällainen totaalinen rauhoittuminen on juuri sitä, mitä tarvitsen. Oikeastaan koko tämä vuosi kaikkine poikkeustilanteineen on ollut paljon kuormittavampi kuin yleensä, ja vuoteen on sattunut kaikenlaista myös omassa elämässä. Päätän siis syksyn ilomielin jonkinlaiseen retriittiin tavanomaisen juhlakauden sijasta. Jotenkin tuntuu, että rima on kaiken kaikkiaan matalammalla kuin yleensä. Taidan tänä vuonna keskittyä entistä enemmän olennaisiin asioihin, ja jätän stressaamatta kaikesta muusta. Luultavasti tulen huomaamaan, ettei eroa edes huomaa, vaikka jokainen pikku yksityiskohta ei olisikaan ihan kuin ennen.
Miltä teidän joulu näyttää? Tuleeko perinteisiin muutoksia, vai meneekö kaikki kuten ennenkin?
Asumme alueella jossa ei korona kaiherra paitsi median kautta. Joulu vietetään entiseen malliin, tai oikeastaan porukkaa on koolla enemmän kuin tavallisesti. Lapset ovat jo teinejä, pukki ei enää vieraile. Tautia enemmän kiinnostaa ja jännittää lumitilanne. Olen varmaan kaikkien mielestä kovin piittaamaton, mutta en nyt vaan millään osaa pitää tuota tautia isona uhkana-ainakaan vielä.
Tässä varmaan on eroa siinä, missä asuu. Meillä on riskiryhmiä niin lähipiirissä, että varovaisuutta on syytä noudattaa, etenkin kun täällä pääkaupunkiseudulla tartuntaluvut ovat jatkuvasti nousussa.
No ei joulua sentään peruttu ole, vaikka juhlaa varmaan vietetään eri tavoin kuin yleensä!
Tai ainakin itse ajattelen niin, että jos viettää juhlan aihetta eikä juhlan rituaaleja, niin juhlaa ei voi perua. Toki joulussa moni tunnelmatekijä nousee perinteistä ja rituaaleista, siitä että tehdään kuten aina ja yleensä, ja ne ovat nyt vaakalaudalla. Mutta eihän joulu itsessään mihinkään katoa 😉
Olemme viime vuosina kokoontuneet aattosyöminkeihin meille, porukassa ovat teini-ikäiset/aikuistuvat lapsemme, me, siskoni sekä lähipiirin ikäihmiset. Varovaisen kiertokyselyn mukaan ainoastaan siskoni on sitä mieltä ettei meidän pitäisi edes harkita tällaista joulunviettoa.
Ikäihmiset itse ovat tyystin toista mieltä asiasta, ja ovat esittäneet melko painokkaita kommentteja ja toiveita yhteisen joulupöydän puolesta.
Nuoriso toki muodostaa monella tapaa riskin ja he itsekin tiedostavat sen.
Alustavasti suunnittelemme vielä yhteistä, perinteistä joulunviettoa – mutta tiedostaen sen, että muutoksia saattaa tulla, nopeassa tahdissa ja yllättäen.
Tuossa taisi olla vähän ylimääräistä dramatiikkaa lapsilla mukana 🙂 Olen samaa mieltä, eihän tässä mitään peruta, vaikka vähän eri tavoin vietetäänkin. Meillä osa riskiryhmiin kuuluvista läheisistä ei itse halua osallistua isoihin kokoontumisiin, ja ymmärrän sen hyvin. Jokaisen täytyy tunnustella, miltä itsestä tuntuu ja toimia sen mukaan. Olen aina tähän asti pitänyt jouluamme aika rauhallisena, mutta nyt kun moni juttu näyttää jäävän ohjelmasta pois, alkaa vaikuttaa siltä, että rauhallinen on suhteellinen käsite. Voi olla että tästä jää tuleviinkin vuosiin jotain uusia perinteitä, tai pikemminkin että niitä vanhoja ehkä pysyvästi harvennetaan.
Niin lapsen ja aikuisen näkökulma asioihin voi ja onkin erilainen. Mietin että sen lapsen kotona on voitu kädyä keskustejuja, joiden lopputulkinta ainakin lapsen näkökulmasta on joulun peruntuminen. Ehkä siinä perheessä taloudellinen tilanne on sellainen että ollaan puhuttu lasten kanssa ettei lahjoja oikeastaan tänä vuonna ole tulossa, mummoa ja pappaa ei päästä tapaamaan ja ruokapöydässä ei ole tuttuja herkkuja. Vaikka aikuinen voi sanoa joulun tulevan mutta olevan vain erilainen voi se äkkiseltään lapsesta tuntua sille että koko joulu on peruttu, kun kaikki mitä on odottanut jääkin pois. Ja on hyvä että niitä keskusteluja käydään lapsen kanssa jottei pettymys iske päälle jouluaattona, mutta ehkä siinä pitää olla herkkänä ettei lapsen ajatuksiin jää koko joulun peruuntuminen
Totta, lapset ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti erilaisessa asemassa koronan seurauksena riippuen siitä, millä alalla hänen vanhempansa työskentelevät.Voi olla, että joissakin perheissä ei tänä vuonna lahjoja ja herkkuja ole samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Vietämme joulua täällä Belgiassa kotona kolmisin miehen ja kohta 4-vuotiaan lapsen kanssa. Hän ei ole vielä tottunut mihinkään tietynlaiseen jouluun näin nuorena monen maan kansalaisena. Koristelut, aito kuusi ja ruoat (kiitos Merimieskirkon!) tuovat tuttua tunnelmaa, ja lahjoja avataan etänä isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ehkä ensi vuonna sitten pääsee taas viettämään joulua ja juhlia muidenkin kanssa.
Noudattaisin varovaisuutta, vaikka se tylsää onkin. Täällä korona tuntuu todelliselta uhalta, päivittäin raportoidaan lähes 200 kuolemaa. Elämää on rajoitettu monin tavoin, vaikka siihen onkin jo aikalailla tottunut.
Läheisen ystäväni äiti (Romaniassa) menehtyi hiljattain tautiin. Lapseni nuorella opettajalla oli tartunta pari viikkoa sitten, onneksi emme itse saaneet ja opekin parantui. Ja olihan Suomessakin pandemian alkuvaiheessa ne isot syntymäpäiväjuhlat, joiden seurauksena itse päivänsankari kuoli. Joten en ota riskejä, vaikka kohta vuosi ollaankin tehty etätöitä, peruttu kaikki sosiaaliset menot ja matkat jne eikä millään huvittaisi enää vain kykkiä kotona (onneksi ulkoilu on henkireikä).
En ole nähnyt yli 70-vuotiaita ja muutenkin riskiryhmään kuuluvia vanhempiani sitten viime joulun, kun he olivat täällä kanssamme joulun vietossa. Varmaan vasta ensi kesänä pääsemme käymään Suomessa.
Saunaa lähinnä kaipaan.
Aika normaali joulu meillä tulee olemaan. 3 tytärtä jo aikuisia ja ollaan joulu kotona. Poikkeus on että emme mene veljelleni joulupäivänä, niinkuin olemme perinteisesti menneet. Eli kunniotamme yli 10 hengen kokoontumisrajoitusta.
Lahjoja ostetaan maltillisesti ja en ole viime vuosina juurikaan harrastanut jouluruuhkissa ryntäilyä. Täsmäisku yhden kerran luultavasti hyvissä ajoin ennen joulua ja netissä tehtävät ostokset riittävät. Ruuat ostetaan normaalisti, mutta mietin että ostan ajoissa kaiken mahdollisen, vain tuoretavarat aaton aattona.
Suurin riski meillä on nuoret, jotka luonnollisesti elävät omaa elämäänsä ja se ei ole ihan samanlaista kuin meidän aikuisten etätyöläisten arki on. Pari läheltä piti tilannetta on jo ollut, yksi tyttäristä oli jo karanteenissa opiskelupaikkakunnalla altistumisen takia. Ja nuorimman tyttären koulukaveri sairastui viime viikonloppuna , mutta onneksi tytär ei ollut juuri ollut tekemisissä niin ei ollut altistunut. Isovanhempia ei (onneksi) enää ole, joten sitäkään ei tarvitse enää miettiä.