Juon teetä joka päivä. Lounaan jälkeen alan valmistaa haudutettua teetä itselleni. Laitan veden kattilaan kiehumaan, ja otan esille joko kahden kupillisen haudutuspannun, tai ison valkoisen teekupin. Sitten valitsen teehyllyltä kauniin peltipurkin, jossa on mustaa, vihreää tai valkoista irtoteetä. Purkissa on sisällä pieni (ammoisina aikoina rippilahjaksi saatu) hopealusikka, ja sillä annostelen teesihtiin kaksi lusikallista teetä, kaadan kiehuvan veden päälle ja jätän juoman tekeytymään. Sillä aikaa sujautan lusikan takaisin purkkiin ja otan esiin pienen koristeellisen lasilautasen, jolle laitan teesihdin valumaan, kun tee on valmista. Haudutan samasta sihdistä yleensä kaksi kupillista, joten siksi jätän kertaalleen haudutetut teelehden odottamaan. Tämä henkilökohtainen teeseremoniani toistuu melkein joka päivä.
Keittiössä on nykyisin teehylly, jolla säilytän kaikkia teenvalmistuksessa tarvittavia asioita: teepurkkeja, sihtejä ja haudutuspannua. Kaikki on kaunista. Suosikkiteepurkkini on perinteinen japanilainen silkillä päällystetty metallirasia. Haudutuspannun sain liki 25 vuotta sitten äidiltäni tupaantuliaislahjaksi, se on kukikasta posliinia. Teesihdit olen laittanut pienikokoiseen aaltovaasiin, joka on minusta liian pieni kukkamaljakoksi.
Olen huomannut, että oikeastaan haluan kaiken olevan kaunista, jos vain mahdollista. Kauneuden kaipuu tuntuu johtavan entistä kauemmas minimalismista. Voisihan teetä lusikoida ihan tavallisellakin lusikalla, mutta hopealusikan myötä tuntuu, että koko arki kohoaa. Aaltovaasi on saatu lahjaksi, eikä sille ole varsinaista käyttöä. Minimalisti olisi varmaan laittanut sen kiertoon jo aikaa sitten, mutta se on kaunein esine, jonka keksin sihtien säilytykseen. Siis täydellinen juuri tässä tarkoituksessa. Yhteistä näille tavaroille on se, että ne eivät ole välttämättömiä. Niiden ainoa tarkoitus on tuottaa iloa olemalla kauniita, ja sen vuoksi en missään nimessä halua niistä luopua.
Tavallaan ymmärrän, mikä sellaisen jatkuvan kodinsisustamisen taustalla on. Siinäkin varmaan havitellaan kauneutta. Mutta siinä missä sisustusharrastaja hankkii aina vain uutta, minä yritän löytää käyttöä vanhalle. Aiemmin olin vahvemmin sitä mieltä, että jos jokin esine on tarpeeton, kiertoon vain. Mutta nykyisin filsofiani on lempeämpi. Mietin ensin, keksinkö tavaralle hyvään käyttöä, ennen kuin hylkään sen. Ajattelen myös paljon luovemmin siitä, mihin esineet on tarkoitettu, kuten vaikka tuon edellä mainitun aaltovaasin kohdalla. Jos satun keksimään vanhalle kauniille esineelle hyvää käyttöä, niin että voin iloita siitä päivittäin, tulen onnelliseksi. Rippilusikoiden sijoittaminen teepurkkeihin oli neronleimaus.
Tavallaan näitä kaikkia yhdistää tietynlainen turhuus. Nuorempana tilanne oli toinen, kun tavaraakaan ei ollut liikoja, joten ei ollut hirveästi valinnanvaraa. Mutta meille keski-ikäisille on jo kertynyt vaikka mitä. Haluan hankkiutua tarpeettomasta eroon, mutta aloitan mieluummin rumista esineistä. Kauniit säästän viimeiseksi, ja mietin ensin pystyisinkö nauttimaan niistä jossain käytössä. Saatan säilyttää jotain tarpeetontakin, jos se on erityisen kaunista. Eihän sitä ikinä tiedä, minä päivänä päähäni pälkähtääkin jokin uusi idea, miten kauniin esineen voisi ottaa käyttöön uudella tavalla.
Säästättekö te esineitä vain ulkonäön vuoksi? Tai oletteko keksineet hauskaa ”uudiskäyttöä” vanhoille tavaroille?
Mutta eihän kaunis esine ole turha! Sen tehtävä on tuottaa hyvää mieltä! Jos se siinä onistuu, se ei ole turha! Ei kaikkien esineiden tarvitse olla hyödyllisiä käyttöesineitä – vaikka onkin kyllä hyvä, jos käyttöesine sattuu olemaan kauniskin.
Keittiöni seinällä on taulu, digitaalista kuvataidetta (M.P.). Se on takuulla epäkäyttöesine. Mutta joka päivä iloitsen sen katselemisesta, kun siitä löytyy aina uusia mieltä kiehtovia ja piristäviä muotoja ja yksityiskohtia. Tämä EI VOI olla turha! – vaikka en tarvitse sitä mihinkään hyötytekemiseen.
Olen samaa mieltä, että joskus esineen tehtävä on vain olla kaunis. Kuten vaikka taide, jota sitäkin on meillä aika runsaasti. Kukaan ei voi väittää, ettei taide olisi turhaa, tai jos väittää niin on väärässä 🙂
Minä säilytän hiusharjat kylpyhuoneessa pienessä kukkaruukussa ja kännyköiden laturit kristallikulhossa.
Kristallikulho kyllä kohottaa laturit uudelle tasolle. Pitää harkita tätä!
Tulipa tuossa hyvä idea nättien pikkulusikoiden käyttöön! Itselläkin niitä makaa toimettomana, pitääpä miettiä, olisiko niille jotain vastaavaa käyttökohdetta.
Tässä vähän omia juttuja:
Mummolasta pelastettua vanhaa pikkulautasta pidän tiskiainepullon alusena tiskipöydällä (meillä on puinen taso tiskipöytänä). Vanhoja lasipurkkeja on useammassa käytössä; kukille, kynttilöille, keittiön puisille välineille. Kaunista huopakassia pidän näkysällä ja säilön siellä helposti saatavilla jatkuvasti tarvittavia johtoja ja kuulokkeita. Lapsen tekemää kangaskassia pidän vessan naulakossa ja säilytän siellä vessapaperirullia. Toisessa vastaavassa kassissa säilytän pyykkipoikia. Ihanassa pienessä maitotonkassa pidetään hiekoitussepeliä. Kastehelmi-tuikkukippoihin valan itse soijavahasta kynttilöitä (en polta tuikkuja enää nykyään ja mietin, mitä käyttöä niille keksisin, ettei ne ihan tyhjän panttina ole vain kaapissa).
Kannatan lämpimästi tavaroiden hyötykäyttöä myös muissa kuin niille varsinaisesti ajatelluissa tehtävissä. Kiinnostavaa kuulla, millaisia ideoita muilla lukijoilla on!
Olin riemuissani kun keksin tämän, ja lisäksi se on käytännöllistä: pikkulusikan voi jättää sinne teepurkkiin, ja se on siellä valmiina kun seuraavan kerran tarvitaan. Tällaiset käytännölliset ja kauniit ideat ovat juuri niitä parhaita.
Mukavaa, että teehetkeen liittyy kauneutta. Minulla on myös pari pientä aaltomaljakkoa. Pidän niistä, mutta ne ovat mielestäni aivan liian pieniä kukkakimpuille ja ne olivat vuosia kaapin perällä. Sitten otin ne käyttöön sukkanipsulle. Ne istuvat muotonsa puolesta hyvin ahtaaseen tilaan kodinhoitohuoneessa ja ilahduttavat minua joka päivä. Kauniissa kahvattomassa mukissa säilytän harvoja meikkejäni pystyssä. Se on kaapissa, mutta hyötykäytössä, sillä en koskaan juonut siitä. Herkästi hajoavia joulukoristeita olen säilönyt pehmusteiden kanssa kauniisiin peltirasioihin, joita en olisi muuten tarvinnut mihinkään.
Muistan nyt, että lapsuudenkodissa oli yksi hieman rikkinäinen aaltovaasi, sellainen normaalikokoinen. Siinä säilytettiin hiusdonitseja eteisen peilipöydällä. Aaltovaaseista on moneksi! Kukkamaljakkona se itse asiassa ei ole kaikista kätevin.
Onhan näitä meilläkin. Viininjäähdytin (savinen) keittiön pöydällä kapusta ja kauhapurkkina. Ja kaikenlaisia nättejä purkkeja käytän mm latureille yms.
Mulla on myös teepurkkeja aika monta, ehkä 10 ja niissä kyllä on eri laatuista teetä. Olen näitä kyllä ihan varta vasten ostanut, ettei tarvitse teetä pussissa säilytellä. Yhdessä purkissa mulla on lusikka, mutta se on kyllä ihan tavallinen, täytyypä kaivella, jos löytyisi sopivia, jotka voi sijoittaa muihin.
Yhden peltisen keksirasian täytin myslillä, se on juuri sopivan kokoinen ja siitä on helppo kaataa jugurttiin, kun on muodoltaan kolmion mallinen.
Keittiön pöydällä on lisäksi tarjotin, jossa valkoista ja ruskeaa sokeria, siemeniä, pellavansiemenrouhetta,chia siemeniä kannellisisssa umpiopurkeissa, nämä tulee paremmin käytettyä kun ne on siinä esillä ja käden ulottuvilla.
Kyllä näitä käyttötarkoituksia löytyy kun vaan miettii.