Kuukausi lähestyy loppuaan ja on raportin aika. Kaikki lokakuun ostokset on tehty Stockan alepäiviltä. Ostin lokakuun aikana
- Liilan kashmirneuleen
- Vihreän kashmirhuivin
- 2 paksut villasukkikset
- 2 nilkkasukat
- ylipolvensukat
- 2 alushousut
Alushousut ja sukat olivat varastojen täydentämistä. Havaitsin aiemmin syksyllä, että ainoat paksut sukkahousut olivat menneet puhki, joten uudet olivat tarpeen. Yhdet niistä ovat jalassa nytkin, sillä tykkään kylmällä pitää paksuja sukkiksia. Alushousut korvasivat samoin rispaantuneita (heitin saman verran vanhoja roskiin), ja samoin nilkkasukkia oli kulunut puhki. Ylipolven sukat tuovat talvella ekstralämpöä hameiden kanssa, vedän ne siis paksujen sukkahousujen päälle jos on oikein kylmä. Minulla on ennestään sellaisia yksi pari, ja ostin nyt toisen koska näitä ei aina löydä kovin helposti. Eräänlainen varakappale siis.
Neule ja huivi olivat ”tarpeettomia”, siis sellaisia mitkä eivät korvanneet mitään vanhaa. Molemmissa vetosi väri. Kirkkaanvihreää huivia olen haikaillut pidempään, ja tämä sattui olemaan juuri oikean värinen. Huivit ovat tyylini kulmakivi, joten ostos kaduta. Olen pitänyt huivia lokakuun aikana jo monesti ja pidän koko talven. Neule oli vähän sellainen uhmaostos. Talviset neuleeni ovat kovin kapealla väriskaalalla, ja kun olin purkanut ne kaappiin kesäsäilöstä, olin jo valmiiksi kyllästynyt. Kaipasin väriä, ja ostin sitten sillä varjolla tuon uuden villapaidan. Toisaalta lahjoitin Fidalle yhden vanhan epäsopivan harmaan kashmirneuleen, joten vaatteiden määrä ei kaapissa kasvanut. Sillä Fida-reissulla ostin liikkeestä kaksi kaulakorua, siis käytettyjä. Toisin kuin vaatteita, kivoja koruja löytää käytettyinä helposti. Niitä voi olla vaikka kuinka, sillä ne eivät vie tilaa säilytyksessä juuri lainkaan.
Vintage-kaulakoru upouuden huivin päällä. Rakastan näitä värejä!
Ei siis tullut nollakuukausi, mutta aika maltillista kuitenkin. En ostanut mitään näistä varsinaisesti hinnan houkuttelemana, vaan vaate itsessään houkutteli. Olen nyt toivottavasti oppinut läksyn hinnan ja laadun korrelaatiosta lopullisesti. Samoin sen, että pelkkä hinta on hirveän huono syy ostaa mitään. Kun ostaa vain hintaa, tekee kompromisseja vaatteiden ulkonäön tai istuvuuden suhteen, eikä siitä seuraa koskaan mitään hyvää. Halpa ”ihan kiva” tulee myöhemmin aina kalliiksi, kun vaate ei tule pidetyksi. On tyhmää ostaa kympin paita, ja heittää se kierrätykseen yhden käyttökerran jälkeen. Tähän sorruin keväällä viimeksi, ja sen jälkeen hävetti niin, etten sitä halua uudestaan kokea.
Katsoin viikonloppuna aika järkyttyneenä kuvia uuden ostoskeskuksen vaatekaupasta, jossa vallitsi hävityksen kauhistus. Kaikki vaatteet olivat läjinä pitkin pöytiä ja lattioita, kun ihmiset olivat raastaneet niitä pinoista, ja sitten viskanneet minne sattuu. Sotkuisia kauppoja on nähty ennenkin, mutta nämä kuvat kertoivat jo aivan täydellisestä kaaoksesta. Kun tiirailin kuvia tarkasti, näkyi, että hinnatkin olivat erittäin halpoja. Minusta tässä näkee, mitä halpa hinta tekee tavaran arvostukselle. Vaikka luulisi että halvoista liikkeistä tehdään ”löytöjä”, joita sitten arvostaa omassa kaapissaan, todellisuudessa neljän euron pyjama tuntuu näköjään niin mitättömältä, että on aivan sama, miten vaatetta kohtelee. En usko, että kukaan heittäisi normaalihintaista vaatetta suoraan lattialle, mutta hyvin halpa hinta antaa ostajalle vahvan vihjeen tavaran todellisesta arvosta. Tai oikeastaan arvottomuudesta. Mitä väliä, vaikka uusi vaate pilaantuisi jo kaupassa, sehän lähestulkoon ilmainen. En usko, että tällaisia halpisvaatteita arvostettaisiin kotona yhtään sen enempää.
Mitä tämä kertoo ihmisistä, jotka tuolla ovat vaatekaupassa riehuneet? Mitä se kertoo koko yhteiskunnasta, että tällaista tapahtuu? Voin ymmärtää, että hyvin halpa ruoka saa ihmiset massoittain liikkeelle ja ostamaan kärrytolkulla. Ruoan tapauksessa käsitän, että vähävaraiselle 40 senttiä maksava jauheliha voi oikeasti olla todella järkevä hamstrauksen kohde. Mutta epäilen vahvasti, etteivät ostoskeskuksen ryntäilijät olleet köyhyysrajalla eläviä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, joilla kyllä on pyjamia omasta takaa jo ennestään. Sitä paitsi ymmärtääkseni nuo kaupat eivät ole katoamassa tuolta minnekään, ja halpoja vaatteita saa myös ensi viikolla. Mikä ihmeen joukkopsykoosi ihmisiin on siis iskenyt?
Luulenpa, että juuri se. Olemme sosiaalisia otuksia, ja herkkiä ottamaan muista mallia. Jos kaikki muutkin viskovat vaatteita sinne sun tänne, sitä alkaa itsekin käyttäytyä järjettömästi, sillä se vaikuttaa ihan normaalilta. Sama ilmiö nähdään aina isoissa alennusmyynneissä. Jos jotkut hamstraavat hullun lailla, alkavat muutkin tehdä samaa, oli siinä järkeä tai ei. Aivot tekevät sen johtopäätöksen, että tässä täytyy olla jotain erityistä, koska niin moni täällä ostohuumassa rynnistää. Mutta tämä on sellaista toimintaa, jossa järkevä ja rationaalinen ajattelu on kytkeytynyt pois päältä, ja päätöksiä tehdään alkukantaisilla aivojen osilla. Eiköhän suurin osa halpakaupassa riehuneistakin oikeasti tiedä ja ymmärrä, mitä neljän euron pyjama tarkoittaa: huonoa laatua, epäeettistä valmistusta ja isoa ympäristökuormaa. Joukkohulluuden iskiessä nämä epämiellyttävät totuudet on vain helppo unohtaa, sillä jos ”kaikki” toimivat hullusti, sitä alkaa helposti epäillä, että joukko on oikeassa ja faktat väärässä.
Millaisia kuukausia teillä on takana? Mitä mieltä olette halpamuodista?
Samanlainen näky on odottanut muutaman kerran ainakin Lontoon Primarkissa, joka on myös halvan ”muodin” mekka. Ihan käsittämätöntä toimintaa, varsinkin jos ostajina ovat muutkin kuin teinit.
Alkaa kyllä usko loppumaan jo siihen, että suurin osa ihmisistä yhtään välittää ilmastosta saatika muista ihmisistä. Minäkin voisin vielä parantaa, vaikka tunnen olevani jo hyvilllä vesillä.
Stacey Dooleyn dokumentti ja uudestaan luettu Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi kyllä laittoivat pohtimaan sitä, miten oikeasti pitäisi ostaa vain ja ainoastaan todelliseen tarpeeseen.
Olet oikeassa. Olisin voinut jättää huivin ja neuleen ostamatta, eli sikäli en nyt itsekään ole mikään täydellinen tässä suhteessa. Mutta noissa halpavaatteissa on se ongelma, että niihin suhtaudutaan täysin arvottomina jo alusta asti. Mitä kalliimpi vaate, sitä paremmin sitä itsekin pitää ja hoitaa. Parin euron riepu tuntuu niin halvalta, että oma vahinko on olematon, vaikka vaate menisi samantien roskiin. Siinä vain unohtuu se, että samalla menee roskiin paljon muutakin – työtä, luonnonvaroja jne.
En tiedä hävisikö aiempi vastaukseni vai eikö se vain näy, jotain väärää nappia painoin.
Joka tapauksessa, pahoittelut jos viestistä tuli sellainen mielikuva että syytän sinua ostoksistasi, ei ollut tarkoitus! Yleisesti vaan ihmetyttää ihmisten piittaamattomuus. On myös rankkaa huomata, että se ”normaali todellisuus” missä on itse kuvitellut elävänsä onkin vain kupla.
Sinä kyllä arvostat ostoksiasi, siitä ei ole epäselvyyttä 🙂
Ehkä se hävisi, koska en löydä sitä täältä ”kulissien takaa” myöskään. Mutta siis ei hätää, en lainkaan ottanut kommentistasi itseeni. Olen kyllä ihan sinut kaikkien ostoksieni kanssa, mutta on ihan aiheellista miettiä näitä ”tarpeettomia”. Mitä lopulta kannattaa ostaa ja mitä ei. Että onko se, ettei kaapissa ole värikkäämpää neuletta riittävä syy hankkia uusi? Vaikka se olisikin laadukas ja sellainen, joka tulee käyttöön. Koska minulla on paljon vaatteita jo ennestään, kuinka paljon lopulta tarvitsen uutta. Tällainen pohdinta tekee mielestäni ihan terää!
Katselimme vuosia sitten Lontoossa, kun ihmiset kulkivat Primarkin pahvikassien kanssa sankoin joukoin kesäalen alettua. Uteliaisuus voitti ja poikettiin kurkkaamaan, että mikä se tämä kauppa oikein on. Järkytys oli aivan kauhea! Kaikki vaatteet oli riivitty henkareilta pitkin lattioita, röykkiöitä oli joka puolella. Myyjäkin vain potkaisi lattialla lojuneen henkarin rekin alle. Sovituskoppiin oli sadan metrin jono ja ihmiset sovittelivat sitten siinä käytävillä. Olin niin pöyristynyt siihen menoon, että vieläkin puistattaa. Se näky sai kyllä itsenikin miettimään omia kulutustottumuksiani. Pyrin ostamaan vain selkeään tarpeeseen.
Olen kuullut Primarkista, en ole koskaan käynyt. Mutta tuossa sen näkee. Tosi ankeaa!
Kyllä minäkin aion jossain vaiheessa kulkea läpi Triplan (edellinen läpikulku Redissä, sitä edellinen Hulluilla Päivillä) vain että voin sanoa käyneeni ja tiedän millaista on. Päätä pyörryttää ja silmissä vilisee ihmiset ja tavarat ja tahdon vain pois. Tarvitaan kyllä vahvaa sosiaalisuutta, että noihin riemulla osallistuu. Kirjamessuille todella halusin osallistua ja kävinkin, mutta pakokauhureaktio sama. Odotaan, että Triplan uutuus haihtuu ja jouluryysis ei vielä ole alkanut. Ehkä käyn tutustumassa jossain marraskuun puolivälin tienoilla. Onhan sitä mahdollista silmäillä, mitä kaikkea maailmassa on, mitä todellakaan en tarvitse.
Minulla on missiona ottaa Redi haltuun. Se olisi todella kätevä, ellei olisi niin kauhean sokkeloinen! Mutta en ole vielä luovuttanut, se on niin hyvien liikenneyhteyksien päässä. Triplassa en ole käynyt. Luultavasti menen jossain vaiheessa (siellä on kuulemma Hoplop), mutta yleisesti ottaen en myöskään tunne vetoa ihmispaljouksia tai ostoskeskuksia kohtaan.
Olen työssä Pasilassa ja nyt avajaisten jälkeen Triplan liikkeet näyttävät hiljenneen, toki junille ja sieltä Pasilaan tulee paljon ihmisiä. Joku asiantuntija puhui solmukohtaharhasta; se, että ihmiset liikkuvat aseman läpi, ei välttämättä tarkoita että he ostaisivat mitään. Asun Krunikassa ja Redi alkaa vaikuttaa jotenkin ”sofistikoituneemmalta” vaihtoehdolta.
Se mitä olen Redissä kulkenut, siellä on hyvä valikoima liikkeitä. On viheliäistä, että siellä joutuu aina sekoilemaan huonon opastuksen ja sokkeloisen rakenteen takia, mutta sinnikkäästä uskon, että joskus vielä opin hyvät vakioreitit.
Ja onnittelut vielä mieluisista löydoistä! Onnelliseksi tekevät värit ovat ihania!
Minulle riittää hyvin pari kauppakeskusta lähialueella eli Omena ja Kamppi sekä tyttären vuoksi joskus harvoin Sello. Kun Triplasta tulee puhe niin kerron että minulla on vielä ottamatta haltuun Jumbo ja Redi 🤣
Omenassa on kiva second hand liike kirjaston lähellä. Löysin sieltä viime vuonna violetin neuleen ja kesällä pinkin kesämekon.
Tuollaiset paksut ylipolven sukat on kyllä järkevä keksintö. Hameen alle tietysti hyvin helpot lisätä lämmikkeeksi. Joskus törmäsin virolaisessa nettikaupassa myytäviin miesten ylipolven sukkiin. https://www.suvashop.com/mens/knee-socks/classic-knee-socks/suva-over-knee-high-socks
Jäin miettimään, pitäisikö tuollaiset ostaa. Olisi ihan hyvä lisälämmike farkkujen alle, kun saisi polviinkin lisää lämpöä, mutta nuo on aika helpot kuitenkin ottaa pois farkkujen alta kun tulee sisälle. Pitkien kalsareiden vaihto lyhyisiin vaatii kuitenkin aina kunnolliset pukeutumistilat, joita ei aina ole tarjolla. Tosin kyllä nuo monet varmasti mieltää naisellisiksi, kun noita ei suomalaisissa kaupoissa löydy miesten puolelta. Samoin aikoinaan saksassa ollessani siellä oli ihan tavarataloissa myytävänä miehille paksuja sukkahousuja. Katselin tuolloin, että paljon fiksummathan nuo olisi, kuin erilliset sukat ja kalsarit, mutta en niitä ostanut, kun ajattelin etten niitä kuitenkaan kehtaisi käyttää. Jälkeenpäin kyllä vähän harmitti, kun ei tullut edes kokeiltua.
Hassua että naisille on paljon enemmän erilaisia alusvaate mahdollisuuksia tarjolla kuin miehille.
Säärystimet ajaa pitkälti saman asian, etenkin jos ne on tarpeeksi pitkät. Minulla on muuten myös irtohihat, siis sellaiset joita voi pitää lyhythihaisten vaatteiden kanssa talvella. Käsien säärystimet siis, ja mielestäni kätevät.
Minulla ei tullut lokakuun aikana vaateostoja, eikä syyskuussakaan, mutta kudoin (neuloin) kaulaliinan kolmesta mieluisan värisestä kerästä, jotka ovat olleet laatikossa jokusen vuoden. Pois olen pannut puhki kuluneita sukkia muutaman kappaleen. Paripuolet kerään koriin erikseen ja käytän rönttäsukkina kesällä tai iltaisin jalkojen suojana rasvauksen jälkeen.
Minulla on paljon samanlaisia sukkia, joten jos yksi menee rikki, heitän vain sen rikkinäisen roskiin ja jatkan muiden käyttämistä. Parit ovat menneet aikoja sitten sekaisin, joten tämä systeemi toimii myös hyvin.