Eilen kävin Sortti-asemalla. Tarkoitus oli viedä tiensä päähän tullut pölynimuri sinne, mutta kun kurkistin kierrätyslaatikkoon, huomasin että vietävää on enemmänkin. Imurin lisäksi pakkasin autoon parikymmentä energiasäästölamppua ja loisteputkea, kourallisen paristoja, muutamia ongelmajätteeseen lukeutuvia kemikaaleja sekä ison kassillisen epämääräistä elektroniikkajätettä. Onko meidän perhe poikkeus, vai kertyykö sitä teillekin paljon? Asemalle lähti rikkinäisiä leluja, rikkinäinen palovaroitin, rikkinäinen työkalu, ikivanha puhelin, hajonneita kuulokkeita, tarpeettomia johtoja ja latureita…
Sorttiasemien ainoa huono puoli on se, että niihin pitää mennä autolla, mikä toisaalta on kyllä ihan ymmärrettävää. Ison lajittelukeskuksen sijoittaminen keskustaan olisi varmaan aika hankalaa. Mitään muuta valitettavaa ei olekaan. Kaikki nuo yllä luetellut roskat sai jättää sinne ilmaiseksi. On tosi mukavaa ajatella, että ne hävitetään vastuullisesti ja oikein. HSY:n kierrätysautot muuten lähtevät taas kierroksilleen. Tarkat aikataulut löytyvät täältä, mutta lyhyesti sanottuna Espoon Tapiola on ensimmäinen pysäkki 3.4., Helsingissä ja Vantaalla kierrokset alkavat 24.5. ja Kirkkonummi on vuorossa kesäkuussa.
Noita energiasäästölamppuja oli kertynyt. Niitä ostettiin ennen kuin ledit valtasivat markkinat. Sinänsä niiden kierrätyksessä ei ole eroa, sillä HSY:n ohjeiden mukaan myös ledit kuuluvat joko SER-keräyksiin tai vaaralliseen jätteeseen. Elektroniikkajätettä taas tuntuu kertyvän salavihkaa, kunnes yhtäkkiä huomaa sitä olevan kokonainen kassillinen. Kenelläpä ei olisi niitä epämääräisiä johtoja ja muita osia laitteisiin, joita ei enää ole vuosikausiin ollut olemassa.
Minulla on käytössä yksi iso laatikko kaikelle näille tällaisille erikoiskierrätystä vaativille jätelajeille. Suunnilleen vuoden verran menee siihen, että laatikko on täynnä. Niinpä keräysauto kerran vuodessa on ollut sopiva tahti. Olisin nytkin odottanut sinne asti, ellei pölynimuri olisi vienyt liikaa tilaa, ja halusin sen pois jaloista. Imurin letku menee sekajätteen joukkoon koska se on muovia. Putki taas menee metallinkeräykseen. Pölypussin ja suodattimen poistin myös ennen kierrättämistä, ja ne menevät myös sekajätteeseen. Onneksi sain myös jäljelle jääneet pölypussit lahjoitettua eteenpäin. Täytyy sanoa, että tämä pölynimuri eli pitkän ja hyödyllisen elämän, eikä siitä jäänyt juuri mitään jäljelle. On suoraan sanottuna hauskaa kokea vaihteeksi onnistumista jossain ympäristöasiassa!
Jee! Hurraan onnistumisellesi. Ja kyllä, noita sähkölaitteita kertyy, pitäiskin kerätä ne johonkin selkeään paikkaan…
Tässä täytyy kertoa, että mun lempikodinkone on meidän imuri (Electrolux sekin), ihan vain siksi että sain sen muuttaessani omilleni vuonna 2001. Se oli silloin jo käytetty, joten on nyt ainakin parikymppinen jo. Ja vielä toimii hyvin. Sen seuraava pysäkki onkin sitten tuo samainen Sortti-asema, mutta toivottavasti ei vielä aikoihin.
Minulla on yksi laatikko, jossa kaikki ”ongelmajätteet” ovat. Siellä on lasipurkki paristoille, ja muut kuten lamput ja nuo johdot heitän sinne yhteen läjään. Kerran vuodessa käyn laatikon läpi ja lajittelen, ja sitten vien kierrätykseen.
Näköjään Electroluxit ovat ainakin olleet kestäviä. Meillä siitä hajosi ensimmäisenä letku, se murtui poikki. Siitä eteenpäin meni vielä muutama vuosi ennen kuin moottori hajosi. Mutta voin kertoa, että siivooja melkein hyppi riemusta, kun näki uuden pölynimurimme. Minusta se vanhakin toimi vielä ihan hyvin, mutta ammattilainen alkoi olla eri mieltä… 🙂
Onnittelut karsinnasta ja Sorttiasemalla käynnistä. Olisi sinne asiaa meikäläiselläkin. Juurikin noita käytöstä poistuneiden laitteiden jäljellejääneitä piuhoja ym rihmamaista elektroniikan oheismateriaalia, latureita ym on kertynyt pilvin pimein. Esimerkiksi laitteiden standardipistokkein varustettuja johtoja on ollut vaikeaa heittää pois, kun ne ainakin teoriassa ja periaatteessa ovat ihan käyttökelpoisia – mutta enhän minä niitä enää tarvitse, kun hajonneet laitteetkin on jo viety sorttiin. Höhhöh! Ei vaan tahdo löytyä sitä karsintaenergiaa.
Tytär sai joululahjaksi Otavan kirjan ”Tavoitekirja”, jonka kannessa on teksti: ”Unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma”. Sisällä on täytettäviä sivuja erillisten tavoitteiden määrittelemiseksi ja tilaa suunnitelman tekoon ja toteutuksen vaiheiden kirjaamiseen. Toimisikohan tuollainen raivausprojektien toteutukseen vaikka kohde kerrallaan? Antaisi ryhtiä ja toimintatarmoa, kun näkisi monen yksittäisen tavoitteen toteutuksen edistyvän ja onnistuvankin?! Ehkäpä hankin itsellenikin tuollaisen ”Tavoitekirjan”. Tilaa on kuudellekymmenelle projektille yhdessä kirjassa. Taas komennan itseäni: Ryhdistäydy! Piuhat ojennukseen ja Sorttiasemalle – Mars!
Minulla on joskus sellainen yksi asia päivässä -periaate. Siis että jos saa yhden asian tehtyä, niin voi olla ihan tyytyväinen. Yhtenä päivänä kaivat johdot esiin ja mätät kassiin, ja sitten toisena päivänä kuskaat ne Sorttiin. Kannustimena se ihanan kevyt olo, kun tavaroista on päässyt eroon. Kyllä se onnistuu. Tsemppiä!
Me ollaan käyty Sortti-asemalla myös polkupyörällä! Eli sinne voi mennä fillarilla kans jos ei ole autoa. Isompien tavaroiden kuskaamisessa on ollut apuna pyörän peräkärry, pääkaupunkiseudulla Vallilan kirjastosta voi myös lainata ilmaiseksi kuormapyörää jolla saa kätevästi kuljetettua isompiakin juttuja. Isojen kuormien siirto pyörällä on kyllä mukavampaa sulan maan aikana.
Oho! Pyöräily on hyvä suoritus. Minä en tosin omista polkupyörää, joten autoilu etenkin tavaroiden kanssa talvella on oikeastaan ainoa tapa mennä Sortti-asemalle. Mutta aika hauskaa, että kirjastosta saa lainata kuormapyörän.
Vallilan s-market ottaa vastaan _pientä_ elektroniikkaromua (isoimmat viemäni ovat tuuletin ja leivänpaahdin) joten kuvittelisin että jotkut muutkin s-marketit …
Ymmärtääkseni laki menee niin, että jos liikkeessä myydään elektroniikkaa, sen täytyy myös ottaa vastaan elektroniikkaromua. Tosin tässä on jotain poikkeuksia liittyen kaupan pinta-alaan, eli pikkuliikkeiden ei tarvitse ottaa vastaan hirveää määrää rojua.
Kyllä tuota elektroniikkajätettä mieliäkin kertyy. Luulisin että samaa luokkaa kuin teillä.
Tosin paristot yleensä vien kauppaan eli yleensä pulloautomaatin vieressä on myös paristojen kierrätys. Vaikeeta vaan muistaa laittaa ne paristot sinne palautuspullojen mukaan jotta muistaa laittaa ne kierrätykseen.