Minimalismi ei kerta kaikkiaan ole minua varten. En osaa sitä enkä nauti siitä. Tämä käy etenkin ilmi matkoilla, sillä pakatessa yritän aina jostain syystä soveltaa minimalismin oppeja, ja aina yhtä huonolla menestyksellä.
Olimme viikon perhelomalla Islannissa. (Islantia voin suositella lämpimästi – luonto on henkeäsalpaavan kaunis ja kaikki puhuvat täydellistä englantia.) Kohde oli tosiaankin hieno, mutta vaati monipuolisia varusteita. Säätila vaihteli reippaasta sadekelistä porottavaan aurinkoon. Aktiviteetit sisälsivät niin uimista, ratsastusta kuin kaupunkilomailuakin. Etukäteen oli varoitettu, että siellä sitten palelee herkästi, joten lämmintä piti pakata mukaan.
Jo pakatessa kävi ilmi, että en edes haluaisi olla minimalisti. Mutta aliostajataipumukseni yhdistettynä saamaattomuuteen ovat johtaneet siihen, että käytännössä minulta puuttuu monia ulkovaatteita, joille olisi ihan oikeaa tarvetta. Olen siis minimalisti laiskuuttani. Onnistuin sentään hankkimaan fleece-takin ennen matkaa (se onkin ensimmäinen laatuaan vaatekaapissani), mutta olisin kipeästi kaivannut myös hyviä, säänkestäviä jalkineita sekä kunnollista kuoritakkia. Hieman kateellisena katselin, kuinka puoliso silmäili täydellisiä vaatevalikoimaan ja noukki vaikeuksitta matkalaukkuun itseään miellyttävimmät vaihtoehdot. Minulla ei ollut valinnanvaraa, vaan päinvastoin sain pähkäillä, mitkä käytettävissä olevasta kapeasta valikoimasta täyttäisi vaaditut kriteerit edes suurin piirtein. Tässä kävi taas ilmi, että oikeasti olen optimalisti. En tarvitse valinnanvaraa esimerkiksi värin suhteen, mutta haluaisin, että kaapista löytyy sopiva ja hyvä vaate kaikkiin tilanteisiin. Yksi erittäin hyvä vaihtoehto riittää. Nyt oli tarjolla useampia epäoptimaalisia vaihtoehtoja, mikä turhautti ja hermostutti suuresti.
Jostain syystä yritän kuitenkin aina pakata etenkin itselleni mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Lapset eivät joudu kärsimään, heille kyllä osaan pakata kamppeet kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Mutta en tiedä mikä ihmeen minimalismi-into minuun iskee oman matkalaukun kohdalla. Alan säästellä ihan ihmeellisissä asioissa. Esimerkiksi kosmetiikassa: alan miettiä, tarvitsenko nyt kuitenkaan oikeasti mitään erityistä naamarasvaa tai käsirasvaa, mistään monimutkaisemmasta puhumattakaan. Lopulta pakkaan mukaan sekalaisia näytepakkauksia ja ajattelen että väliäkö tuolla. Paikan päällä, kun tuuli/aurinko/pakkanen/viima/muu outo olosuhde on ahavoittanut koko naaman ja yritän suunnilleen pestä meikkiä pois hotellisampoolla, kadun lähdön minimalismipuuskaa katkerasti. Jos ihoni oikuttelee kotimaassakin, niin loogisesti voisi arvella näin käyvän myös muualla. Voin myös kertoa, että hiusten pesu uimahallin saippualla ilman hoitoainetta ei ole resepti ihanan pehmeisiin kutreihin.
Näistä esimerkeistä vedän sen johtopäätöksen, että minimalismi ei ole minua varten. Sellainen, että yksi vaate tai tavara ajaisi monta käyttötarkoitusta ei kiehdo minua. Siis kyllä niin toimeen tulee, mutta samalla joutuu tekemään kompromisseja. Jos tavaroiden vähäisyys on itselle tärkeä arvo, niin silloin ymmärrän monikäyttöisyyden hyvin. Mutta huomaan, että minulle tärkeämpää on se, että esine täydellisesti tai ainakin erittäin hyvin omassa tarkoituksessaan. Toisaalta huomaan myös, että vaikka itse ensin ajattelisin pärjääväni vähemmällä, puolessa välissä reissua alkaa kuitenkin harmittaa, kun jotain puuttuu. Tietenkin yleensä ilmankin pärjää – mutta en haluaisi vain pärjätä, vaan nauttia myös.
Kotiin palattuani päätin, että nyt saa pihistely riittää. Istun alas ja teen listan niistä vaatteista, joita oikeasti tarvitsen (kengät, sukkia ja ulkotakki nyt ainakin) ja sitten aktiivisesti yritän sellaiset itselleni löytää, oli ostolakko tai ei. Tyytyminen on ok, jos vaikka väri ei ole se kaikista mieluisin, mutta ei ole järkeä kulkea märin varpain vain siksi, ettei periaatteesta halua ostaa kunnollisia kurakelin kenkiä. Samalla päätin myös, että seuraavan kerran kun lähden reissuun, en yritä pärjätä mahdollisimman vähällä, ellei sitten tarkoitus ole liikkua mahdollisimman kevyin kantamuksin. Mutta jos mennään lentokoneella ja autolla, ei ole mitään järkeä ruveta säästelemään siinä, ottaako kosmetiikkaa 100g enemmän vai vähemmän. Sen sijaan on aiheellista panostaa kunnollisiin matkapakkauksiin, jotka voin täyttää niillä omilla luottotuotteilla.
Tällaista opin tällä matkalla! Jos lukijoissa on todellisia minimalistimatkailijoita, olisi kiva kuulla, miten te saatte homman toimimaan! Ja muut hyvät pakkausvinkit otetaan myös ilolla vastaan!
Mä en paljoa matkustele, mutta pyrin kyllä olemaan minimalisti matkatavaroiden kanssa.
Kävin ystävän luona Englannissa viime marraskuussa (plus yöt mennen tullen toisen ystävän luona Helsingissä, koko reissun kesto su-la). Matkatavaroina oli Kånken-reppu sekä Marimekon käsilaukku. Reppu oli mennen tullen aivan täynnä – menomatkalla siellä oli kaverille 9 pakettia ruisleipää (niitä ohuita) ja monta suomalaista aikakauslehteä… hyvä etten selälleni kaatunut repun painosta! Ja tulomatkalla siellä oli tuliaisia perheelle, lähinnä karkkia. Muutamia vaatteita vaan oli matkassa, ihan siellä repun pohjalla, enkä niitäkään edes kaikkia käyttänyt. Tosin sain myös pestyä siellä vaatteitani. Samoilla kengillä, takilla ja huivilla menin siellä ja täällä. Mutta kyllä mä olisin vähän isomman repun kuitenkin voinut ottaa, tuo on melkoisen pieni ja sen tunkeminen täpötäyteen oli aikamoinen työ (ja kentällä tarkastuksessa vielä purkivat sen…), ja vielä se toinenkin laukku oli aivan piripintaan täynnä. Olis ollut ehkä helpompi yhden hiukan isomman repun kanssa, helpompi myös kantaa. Tarkoitus oli kuitenkin mennä mahdollisimman vähillä kamoilla, koska jouduin siellä seikkailemaan junissa yms yksinäni. No, seuraavalla reissulla sinne suuntaan olen viisaampi… (ja ostan sitä varten ehkä vähän isomman repun…)
Sitten käytiin miehen kanssa Barcelonassa toukokuussa. Mukana oli kyllä useampi vaatekerta, mutta käytössä oli melkeinpä vain yksi toppi ja yhdet shortsit, koska en ollut osannut varata oikeastaan mitään muuta hellevaatetta… Olisin siis pärjännyt tosi tosi vähällä, vaikka muutenkin mulla oli mahdollisimman vähän kamaa mukana. Käsimatkatavaroilla siis mentiin vaan.
Mä en kanna mukana esim kosmetiikkaa muuta kuin meikkivoiteen, puuterin ja ripsivärin verran, sekä yksi apteekin perusvoide joka käy kaikkeen meikin alta meikin poistoon ja vaikka käsiin ja jalkoihinkin. En siis tuon kummempia käytä kotonakaan. No, hammasharja ja -tahna oli toki myös. Espanjassa oli mukana myös aurinkovoide. Shampoona käytin hotellin aineita, jotka tosin ei häävit olleet.
Vaatteissa pyrin siihen, että on monikäyttöistä, vähän siis niin, että kaikki sopii kaiken kanssa. Jos osaisi ennustaa matkapaikan sään, olis vielä helpompi mennä – esim tuolla Barcelonassa olis varmaan todella riittänyt reppu, jossa pari toppia, shortsit, sandaalit ja aurinkovoide. =D
Mun mielestä on tosi mielenkiintoista koittaa pärjätä mahdollisimman vähällä. Käytän aika paljon aikaa ja energiaa sen miettimiseen, miten vois vähimmällä selvitä, niin kotona kuin matkoillakin. Esim just tuo matkalle mahdollisimman vähän pakkaaminen on mieluinen haaste mulle!
jostain syystä mulla on kammo sitä kohtaan, että kannan matkalle mukaan turhaa. Siksi yritän sitten tätä minimalismia, mutta ei sekään toimi. Puolisolla on rento ote – otetaan mukaan kaikkea mahdollista, koska sitten ei ainakaan harmita. Hän ei murehdi siitä, mitä laukku painaa. Toisaalta eipä siinä niin suurta eroa yleensä olekaan, ja pyöräthän niissä on alla… Yritän päästä tästä päähänpinttymästä eroon.
Vähillä yritän pärjätä, mutta riippuu täysin siitä millä kuljetusvälineellä olen matkassa. Oman auton kanssa voi olla vähän reilummin ja ottaa varuilta enemmän tavaraa, mutta sitten jos on yhden yön lentomatka pyrin pärjäämään repulla.
Niin ja tietysti matkan luonne ratkaisee. Olin keväällä melkein kaksi viikkoa Saksassa ja ohjelmassa oli patikointia vuorilla. Ja kyllä tavaraa oli ison matkalaukun verran. Siellä on toukokuussa niin monenlaista säätä että vaatetta tarvitaan melkein bikineistä untuvatakkiin ja kaikkea siltä väliltä. Sitten taas bisnesmatkalla pärjää hyvinkin pienillä varusteilla. Alusvaatteet ja kauluspaita joka päivälle ja pari jakkua, parit housut ja parit kengät. Siinä se.
Kosmetiikan suhteen ei mulla ole isoa ongelmaa. Käytän palashampoota, päivänjatkoa yövoidetta, vartalovoidetta ja paria merkkituotteita, joten nekään ei paljon tilaa vie.
Joskus aiemmin kun matkustin enemmän, mulla oli vakiolista mitä otan mukaan ja sitä sovelsin sitten aina reissun luonteen mukaan. Esim. kosmetiikan suhteen tuo lista oli kätevä. Sitä pystyi helposti aina myös päivittämään sen suhteen jos oli huomannut jonkun tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi tuotteeksi.
Tajusin, että minun on nyt aika investoida kunnollisiin uudelleen täytettäviin matkapakkauksiin. Niihin saan sampoot, hoitoaineet, rasvat sun muut mukaan ilman, että tarvitsee tinkiä laadusta tai määrästä. Tarvitsen selvästi myös tuota vakiolistaa, mutta en tiedä miten sen soveltaisin. Mulle oli iso oivallus, että vaatteet pitää suunnitella asukokonaisuuksittain (eikä niin että pakataan viidet housut ja viisi paitaa miettimättä miten ne menevät yhteen), mutta kun matkat ovat niin erilaisia, niin miten voin kirjoittaa valmiita asukokonaisuuksia listaan? Epäilen, että tähänkin on olemassa jokin helppo ratkaisu, jota en vain vielä ole tajunnut.
Pienet matkapakkaukset ovat ihan ehdoton juttu matkustamisessa. En ymmärrä, miten jotkut viitsivät raahata täysikokoisia pakkauksia matkoilla. No joku aurinkovoide nyt on tietysti hyvä ottaa normikokoisena, jos viipyy viikon pari. Säästän kaikki sopivat uudelleen täytettävät kosmetiikan pikkupakkaukset tätä tarkoitusta varten ja sitten reissuun lähtiessä valitsen sopivat ja täytän ne sillä hetkellä käytössä olevilla tuotteillani. Näin olen välttynyt ostamasta varsinaisia matkapakkauksia, jotka ovat usein järkyttävän hintaisia. Tyhjiä uudelleen täytettäviä pakkauksia myydään ainakin Tigerissa parilla eurolla per setti, jos ei itsellä satu olemaan jo entuudestaan tähän tarkoitukseen sopivia pikkupurkkeja ja pulloja.
Mullakin on pari pientä purnukkaa tallessa, mutta mulla on myös huonoja kokemuksia niistä matkapakkauksista, että ne vuotavat. Onko tietoa ehdottoman tiiviistä? Tiger on varmaan edullinen mutta laatu hieman epäilyttää? Hinta ei ole hirveän iso kynnys, koska jos ne ostaa kerran elämässä ja matkustaa kuitenkin joka vuosi monta kertaa, niin seuraavalle 10 vuodelle jaettuna ei käyttökerralle jää hirveästi. Sehän tässä just on, kun en ikinä ota mitään täysikokoisia pakkauksia mukaan, ja sitten en siis ota yhtään mitään — ei hyvä.
Minulla ei ole antaa mitään merkkisuositusta, mutta niiden puteleiden pitäisi olla ehdottomasti pehmeitä ja litteitä, esimerkiksi silikonisia. Ensinnäkin näitä mahtuu pienempään tilaan enemmän, ja tärkeämpänä, ne saisi puristettua kunnolla tyhjiksi. Sellainen kova, pyöreä pikkupullo on mahdoton tyhjentää kunnolla, jolloin melkein kolmasosa yhtään jähmeämpää tavaraa jää kuivumaan putelin seinille käyttäjän ulottumattomiin.
Tigerissä on tosi hyvät nimenomaan pehmeät matkapakkaukset, suosittelen, ainakin mulla ovat kestäneet.
Nämä pehmeät pakkaukset ovat minulle aivan uusi juttu! Menen heti maanantaina Tigeriin ja katson saisiko niitä sieltä. Kiitos teille vinkeistä!
Itselläni on käytössä jotain vanhoja pieniä pakkauksia, mutta myös nalgene-merkin matkapakkaussarja (toimii myös retkiruoassa esim. maustekippoina). Eivät ole pehmeää muovia, mutta ehdottoman luotettavia ja tiivitä eikä tarvi pelätä hajottaako joku yllä oleva paino pakkauksen tms. Myydään tosiaan vaan sarjana eikä voi valitettavasti ostaa mieluisinta pakkausmallia.
Mä olen parin päivän reissuilla (vain käsimatkatavarat) käyttänyt matkapakkauksena piilarikoteloa. Toiseen puoleen mahtuu parin päivän tarve naamarasvaa ja toiseen puoleen värivoide. Mulla on näitä aina ”varastossa” koska piilarikoteloa täytyy vaihtaa säännölisesti. Tuossa käytössä käyvät vielä hyvin.
Jollain pikkumatkalla myös yllätysmunien kuoret ovat ihan hyviä pakkauksia. Niihin saa ainakin naamarasvaa, särkylääkkeitä ja korvakoruja kätevästi pakattua.
Loistava vinkki! Mulla ei noita koteloita ole, mutta joku muu sai tästä toivottavasti mahtavan idean!
Mielestäni järkevien matkapakkausten käyttäminen ei ole mitenkään minimalismin vastaista päivastoin. Näytepakkausten tuotteista harvemmin nauttii eivätkä matkapakkaukset vie mitenkään ylempaljon tilaa ja saapahan käyttää tuotteita joista oikeasti nauttii ja jotka toimivat. Toki saatan tarkoituksella jättää jotain ottamatta mukaan jos esim. lentokentältä on tarkoituskin ostaa vaikka uusi ripsiväri.
Itse en arjessa käytä kapselivaatekaappia mutta matkoilla kylläkin. Matkakapselin vaatteiden tulisi olla ”ristiin”käytettävissä ja nimenomaan pakataan asukokonaisuuksittain. Kasaan vaatteet kokonaisuuksiksi sängylle ja katson että jokaiselle vaatekappaleelle olisi ainakin pari erilaista käyttökokonaisuutta. Neuletakin tulee siis sopia sekä farkkujen että mekon kaverina ja toisaalta t-paidan sekä hameen että shortsien kaverina. (travel capsule hakusanalla löytää myös kuvallisia apuja hahmottamiseen monissa blogeissa on myös käsitelty asiaa esim.https://ladylighttravel.com/2012/05/13/how-to-plan-a-travel-capsule-wardrobe-for-vacation/ ).
En ole mikään iso listojen ystävä mutta pidempää matkaa suunnitellessa olen käyttänyt master lista ajattelua jossa on alkuun listattuna perusosa: alusvaatteet, rintaliivit, sukat, bikinit jne tarvikkeet joita joka matkalle ottaa mukaan (näiden perään voi sitten merkata määrän jonka kulloinkin tarvitsee) Varsinaisia asukokonaisuuksia voi olla vaikeampi listata mutta jos listassa lukee vaikka mekko, farkut, hame, toppahousut, kuoritakki, kesätakki jne. voi katsoa kohteen sääoloja ja ottaa esiin farkut heittää ne sängynpäällä ja yhdistää tähän t-paidan tai pari sekä pitkähijaisen sitten laittaa kasaan vaikka pitkän hameen katsoa että paidat edelleen sopii myös hameen kanssa käytettäväksi ja laajentaa siittä sen mukaan mikä on matkan tarkoitus (laskettelu, kaupunkiloma, rantaloma) JOS pitää listoista voi tietysti tehdä erityyppisille matkoille esilistoja (laskettelureissulle ja rantalomalle omansa).
Mielestäni matkatavaroiden vähyys/keveys ei saa olla itseisarvo vaan se että matkalla on sopivasti tavaraa.
Kiitos kiintoisasta linkistä. Perehdyn siihen kohta enemmän. Olen samaa mieltä siitä, että sopivasti on se optimaalinen määrä. MAster-listan ajatuksen ymmärrän myös, mutta mulla on sellainen ajatusblokki, että ajattelen että siihenhän pitäisi kirjoittaa kaikki mahdollinen, mikä taas mielestäni tekee listan tarpeettomaksi… voi olla etten ole taas tajunnut jotain olennaista 😀
Minäkin olen minimalisti matkoille pakkaamisen suhteen kuitenkin niin, että vaatteita on sen verran että vielä on päällepantavaa vaikka jokin vaate sotkeutuisikin heti alussa. Iho-ongelmia minulla on jonkin verran joten ihovoiteista en voi tinkiä, toisaalta käytän tosi vähän meikkejä. Jos kotona on sukkia tai alusvaatteita jotka ovat jo jonkin aikaa vedelleet viimeisiään niin pakkaan mukaan ja heitän matkalla pois. Sen olen huomannut, että matkustamista hankaloittaa jos laukku on pakattu ääriään myöten täyteen, olisi helpompi jos sinne jäisi vähän väljyyttä. Joka kerta teen kuitenkin tuon saman virheen kun yritän pihistää myös laukun koosta.
Tuollainen Islannin matka on kyllä siinä mielessä haastava kun sää voi vaihdella paljon ja tekeminen myös. Esim rantaloma on tässä mielessä helpompi pakkaamisen kannalta.
Joskus minäkin teen noin, että otan jonkun jämän mukaan enkä kanna takaisin. Toisaalta vaatteiden suhteen kaipaan matkoilla mukavuutta, joten mieluummin otan hyviä mukaan. Nyt muuten pakkasin konmarityylillä pystyyn kaikki, ja se on kyllä hyvä systeemi. Kaikki on näkyvissä koko ajan.
Ollaan lapsikatraan kanssa Helsingissä. Itselleni pakkasin vähän vaatetta mukaan ja loistavasti olen pärjännyt, tosin pyykinpesukone on käytössä. Dödö ja hammastahna oli ainoat tökötit, joita otin mukaan, mutta kaupasta hain suihkuun pesuaineet. Vapauttavaa, kun on niin vähän omaa huollettavaa omaisuutta, kotona sitä riittää..!
Mulla oli islannista se käsitys, että kaikki on kallista, joten siitä tuli vielä enemmän paineita pakata mukaan kaikki tarpeellinen. Ettei tarvitse ostaa. Kotimaassa stressaan vähemmän, koska joka kylästä löytyy nykyään Prisma 🙂
Minulla pakkaamisen perussääntö on, että viikon tai pidemmälle matkalle pitää riittää maksimissaan 12 helposti yhdisteltävää perusvaatetta (yläosaa/alaosaa/neuletta/mekkoa) + päällysvaatteet, alusvaatteet, asusteet, urheilukamppeet, kengät ja yöpuku. Minulle resepti on aika optimaalinen. Lyhyellä matkalla pärjää toki vähemmälläkin. Pidemmälle matkalle vaatevarasto taas riittää jos pesee tai pesettää vaatteita välillä. Asennoidun nykyään niin että maksaessani hotellin pyykkipalvelusta en maksa pelkästään vaatteen pesusta vaan myös siitä ettei minun tarvitse raahata ympäriinsä vaatevuorta. Ja jos jotain ihan olennaista on unohtunut matkasta, tavallisissa matkakohteissa sen yleensä pääsee ostamaan. Tähän mennessä ei ole kyllä puuttunut kun olen tällä reseptillä matkustanut.
Käydessäni Islannissa viime kesänä kuoripuku-(välikerros)-lämpökerrasto-vaelluskengät- yhdistelmä oli sopivin varustus melkein joka paikkaan. Mukanani taisi olla 10 perusvaatetta ja se oli kyllä yläkanttiin.
Kosmetiikan osalta luotan mahdollisimman pitkälle siihen mitä hotellista löytyy. En ole saanut traumoja hotellishampoostakaan. Meikkipuolella tykkään matkapaletista, se on kätevä ja vähän ylellinen. Kasvovoidetta yms. varten jemmasta löytyy pieniä purnukoita joihin vakkarituotetta mahtuu sopivan pieni määrä.
Mä en ole koskaan pesettänyt vaatteita hotellissa! Pelkään että ne pilaa jotain 🙂 Voi olla että pelko on aiheeton. Islannissa olisi hyvä olla ollut mukana juuri tuollainen setti kuin kuvailit. Ja kun mulla ei ole sellaista! Vaellusvaatteeni ovat aivan olemattomia. Nyt mietin, onko sellaiset aiheellista hankkia, eli tulisiko niitä käytettyä myös. Se fleece oli hyvä sinne kuoritakin alle, onneksi hankin sen. Sille tulee käyttöä syksymmällä muutenkin.
No minä taidan olla minimalistimatkailija. Kuljen lähes poikkeuksetta käsimatkatavaroilla, ainoastaan lapsen kanssa liikkuessa laitamme toisinaan kärryt ruumaan, mutta siinäpä se. Se varmuus ja liikkumisen helppous minkä saa siitä että tavarat kulkevat kompaktisti omassa selässä (eivätkä esimerkiksi välilaskukohteen hihnalla jossain) on niin suuri mukavuustekijä minulle, että en vaihtaisi pois. Liikumme usein myös paljon julkisella liikenteellä reissuillamme, että matkalaukut olisivat sula mahdottomuus. Ainoan poikkeuksen tähän tosiaan varmaan tekisi juurikin Islannin kaltainen kohde, jossa sää vaihtelee paljon, ja toisaalta suunnitelmissa on varusteita vaativaa aktiivilomailua sekä siistimpää kaupunkiloikoilua.
Mutta minä panostan kyllä paljon järkevän ja ennen kaikkea itselleni mieluisan matkavarustesetin kasaamiseen. Niinkuin itsekin sanoit, jos asiaa ei sen kummemmin mieti, alkaa helposti nipistää aivan hassuista asioista, joilla ei saa kuin pahan mielen aikaiseksi. Kosmetiikka on tästä juuri hyvä esimerkki, omista, jokapäiväisistä lempparituotteista ei missään nimessä kannata tinkiä. Itselläni tämä tarkoittaa kasvojenpuhdistusainetta, kosteusvoidetta ja shampoota. Sen sijaan voi miettiä, tarvitseeko viikon lomalla välttämättä jokaista seerumipulloa joka kaapista löytyy tai kahta erilaista hajuvettä. Toisaalta minulla kulkee mukana aina, (varmasti monen mielestä typerä), minikokoinen suoristusrauta, sillä sen puuttuminen aiheuttaisi vain joka aamu ketutusta. Se on kulkenut siis mukana niin Pariisissa kuin Indonesian viidakossakin.
Minua helpottaa varmaan myös se, että pärjään kotioloissakin hyvin ”yksinkertaisella” vaatevarastolla. Vaatteita ei ole lukumääräisesti mitenkään erityisen vähän, mutta en esimerkiksi omista muita housuja kuin farkkuja (no yhdet toppahousut ja juoksutrikoot), koska menen jokatapauksessa farkuissa aina joka paikkaan. Luonnollisesti siis myös matkoillakin.
Ydinajatuksenani oikeastaan on, että varustaudun vain odotettavissa oleviin tilanteisiin, en jokaiseen mahdolliseen skenaarioon. Etenkin jos reissu suuntautuu asutuille seuduille, rahalla selviää jos sattuu jotain täysin odottamatonta. Yleensä tähän ei joudu turvautumaan, olen noin kymmenen vuoden aikana joutunut muistaakseni ostamaan yhden hellehatun ja villapaidan ns. pakon edessä. Lisäksi järjestän tilaa laukkuun juuri minulle tärkeille asioille, ja heivaan sieltä pois kaikkea varuiltaehkäjosentäsitten-tavaraa. Kokemus omasta matkailutyylistä vie tässä tietty pitkälle.
Mä olen jotenkin aina ollut huono pakkaamaan omia tavaroita. Jostain syystä muille osaan miettiä, mutta itselleni en. Tätä täytyy nyt ruveta treenaamaan! Kaikilla on varmasti omat tärkeimmät kosmetiikkatuotteet. Olen huomannut, että meikkejä en niin tarvitse, eli pärjään hyvin pelkistetyllä varastolla vaikka olisi menojakin tiedossa, mutta ihonhoitotuotteet ovat tärkeitä. Ja niistä jostain syystä aina yritän pihistellä, varmaan siksi ettei ole niitä matkapakkauksia. Se kaduttaa jo parin päivän päästä, kun naama alkaa hilseillä. Toisaalta mietin aina, että tarviiko meikkejäkään, kun sitten pitäisi olla puhdistusainetta… Näin tämä minimalismi nostaa päätään, eikä siitä seuraa mitään hyvää.
Minä kuulun sekä minimalistimatkaajiin että varautujiin samaan aikaan. En halua rahdata mitään turhaa, mutta ahdistaisi myös ajatus joutua ns tyhmään pulaan, jonka olisi voinut ehkäistä suunnittelulla. Migreenikohtaus reissun päällä ja lääkkeet sekä lääkkeidenottovesi kotona? Ei käy laatuun.
Pidemmillä matkoilla käytän ruksittavaa muistilistaa. Lähtiessä sen avulla ei jää olennaisia asioita matkasta ja kotiintullessa se auttaa muistamaan, ettei lomakohteeseen sitten unohda niitä lempiuikkareita tai mitä liekään. Tämä on myös eri hyödyllinen vaikka kesäleireille matkaaville lapsille.
Reissuun mennessä yleensä oletan käyttäväni samoja alaosia vähintään kaksi päivää, samaten neuletakkeja tai pitkähihaisia. T-paidat ja alusvaatteet on puhtaat jokaiselle päivälle. Hameista tykkään erityisesti, sillä niitä on niin helppo soveltaa eri sääolosuhteisiin. Helle? Jätä sukkikset pois. Kylmä? Laita sukkikset. Sade? Mahtavaa! Ei sadevesiä imaisseita, polviin saakka märkiä lahkeita!
Tärkeintä minusta pakatessa on muistaa se, millainen ihminen on ja mistä aidosti nauttii.
Minä nautin siitä, etten joudu roudaamaan turhuuksia ympäriinsä ja palaamaan kotiin puoli kassillista käyttämättä jääneitä paitoja mukanani. Tai niitä mahdollista ravintolailtaa varten pakattuja korkkareita, jotka jäi käyttämättä, kun jalat olivatkin niin kipeät ja turvonneet päivän mittaisen museokiertelyn jäljiltä. 🙂
Siksi optimoin kaikki varusteeni mahdollisimman monikäyttöisiksi.
Sitten on heitä, jotka nauttivat jokailtaisista hölväysrutiineistaan omaan ihoon sopivin tuottein tai menevät puolen päivän metsäreissulle paljon mukavammalla mielellä kuoritakissa ja vaelluskengissä kuin äkkiä päälle nykäistyssä collegehupparissa ja kaupunkilenkkareissa. Sen tyypin ihmisten kannattaa ehdottomasti pakata mukaan ne arjessakin käytössä olevat kosmetiikat ja ne varakengät, sillä vaikka ilman niitä pärjäisikin, se veisi paljon pois loman nautinnollisuudesta.
Ja se on se tärkein. Jos tarttee enemmän valikoimaa nauttiakseen kunnolla, sitten pitää ottaa mukaan enemmän. 🙂
Ihailen teitä jotka osaatte tuon monikäyttöisyyden. Siihen pyrin, mutta jotenkin en saa sitä toimimaan. Ja toisaalta sitten helposti kannan tarpeetonta myös mukana, en tiedä mikä minua vaivaa. Nytkin oli ravintolaa varten mukana mekko ja kahdet sukkikset (jos toiset olisi menneet rikki), ja sitten paikan päällä tajusin ettei kukaan Islannissa pidä mekkoja, koska sää. Joten menin farkuissa. Ajatus ohuista sukkahousuista siinä ilmastossa tuntui naurettavalta. Eihän niiden kuskaaminen edestakaisin nyt mikään maata kaatava katastrofi ole, mutta se ärsyttää, ihan vain periaatteesta! 🙂
Jaa-a, mitä tuohon sanois. Minulla on niin omat tavat, etten sovi oikein mihinkään kategoriaan. Yleensä teen työmatkoja ja näin ollen kaikki reippailukamat on vähissä. Verkkarit ja teepaita ja rennompi säänkestävä takki. Jossain vaiheessa oli myös kevyttoppapuku (housut ja anorakki) ja tuulenkestävät housut sekä vaelluskengät. Mutta ne meni.
Minun työmatkat on yleensä vähän pidempiä ja katson jokaiselle päivälle oman asukokonaisuuden, ja sitten löhöverkkarit ja alusvaattteet sekä yöpaidaksi sopiva paita tms. Pari yön-kahden yli reissua olen tehnyt kotimaassa ja sinne menen känkenin repulla ja välimuotolaukulla: vähän isompi saisi reppu olla.
Vaatteita en yleensä makalla pese, eikä minulla ole edes matkapakkauksia, lukuunottamatta kahta pientä shampoopulloa (kampaajan lahjuksia) ja ystävältä saatua pientä hajuvettä. Tosin en käytä kovin monimutkaista ihonhoitoakaan: naamaputsari, seerumi ja silmänympärysgeeli sekä perusvoide, näistä seerumin ja silmänympärysjutun pakkauskoko on niin pieni, ettei vaikuta pienentää. Hammastahna ja suuvesi on mukana myös, mutta pyrin ottamaan tuubin ja pullon loput niin, että ne saa heittää paluupäivän aamuna tyhjinä roskiin.
Mutta sitä olen ihmetellyt, että lähdinpä sitten vaikka minkälaiselle reissulle, niin ne peruskamat on aina yhtä painavat: eroja on vain vaatekertojen määrässä.
Mä olen tässä ruvennut miettimään, pitäisikö pakata valmis matkapussukka esim. kosmetiikkaa, jossa olisi kaikki tarpeellinen matkakoossa. Sitten heittäisi sen vaan suoraan laukkuun, eikä tarvitsisi miettiä tuliko kaikki tarpeellinen vai ei! Tässä voisi olla kehiteltävä idea.
Tätä olen harrastanut jo vuosikymmeniä. Opin sen yhdeltä paljon työkseen matkustelevalta silloiselta poikaystävältäni 😊
Kunhan katsoo sen, ettei tuote mene vanhaksi pussukassa.
Minimalistimatkailija täällä, en tosin alkujaan vaan vuosien mittaan kasvanut (nimimerkillä jossain vaiheessa elämääni pakkasin mukaan kahden viikon matkalle kahdeksan paria kenkiä kaiken muun lisäksi, hohhoijaa). Esim. 2,5 viikon New Yorkin matkalle menimme miehen kanssa käsimatkatavaroin (näissä oli sisällä kevyt kassi joka palatessa sit laitettiin ruumaan, kun ostoksia tuli tehtyä). Viimeisten 10 vuoden aikana olen 1-2 viikon matkat mennyt käsimatkatavaroin (poikkeuksena lapsen ikävuodet 0-2, jolloin tarvittiin paljon roinaa). Lähinnä pakkausfilosofiaan kuuluu ottaa vain tarvittava kosmetiikka (käytän kotonakin vähän, joten reissussa on turha ottaa ekstratuotteita) ja koordinoida vaatteet yhteensopiviksi (ts. jos on vaate joka sopii vaan yhteen asukokonaisuuteen, niin ei kannata ottaa mukaan, tää tosin on aika helppoa kun pukeudun pääosin mustaan ;)). Lisäksi muistutan itseäni, että reissusta saa, jos jotain tarvii (matkustan pääosin urbaanisti kaupunkilomille).
Olen vähitellen oppinut tuota vaatteiden yhdisteltävyyttä. Se tapahtui silloin, kun tajusin että pitää suunnitella asukokonaisuuksia eikä vain vaatteiden määrää. Reissussa myös menee vaatteet pidempään päällä kuin kotona. Tässäkin voisin vielä kehittyä, vaikka parannusta on tapahtunut. Yleensä kaikkea saakin, mutta jotenkin silti yritän aina varustautua täydellisesti. Harmittelen nimittän myös niitä epäoptimaalisia ostoksia jälkeenpäin 😉
Tuo yhdisteltävyys on minimalistisen pakkaamisen kulmakivi.
Kun jokainen vaatekappale on yhdistettävissä kaiken muun kanssa ilman erillistä kikkailua, sen avulla tulee pakatuksi vähemmän ja samaan aikaan myös varauduttua huomattavan erilaisiin sääolosuhteisiin, kun asun voi koostaa kerroksista (ja näyttää boho chiciltä samalla 😉 )
Boho chic ei ehkä ole minulle ominaisin tyyli, mutta yhdisteltävyys olisi hyvä opetella. Tosin se vaatii kyllä treeniä vielä kovasti.
Me reissataan useimmiten kotimaassa omalla autolla ja tavaraa on mukana ihan liikaa. Varsinkin lapsille on kyllä ulkovaatteet joka säähän jne. Autossa on niin helppo kuljettaa, ja varautua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Mutta sen harvan kerran kun kuljetaan julkisilla, niin musta kuoriutuu minimalisti. Esim. viime kesänä olin tyttöjen (silloin 8v ja 5v) kanssa 4 päivää Tanskassa ja meillä oli kaikkien tavaroille yhteensä 1 käsimatkatavarana menevä matkalaukku ja reppu (jossa oli lähinnä tekemistä lennolle, evästä ja rahapussi, kamera ym.). Hyvin mahtui tavarat, kun mietti, mitä tarvitsee. Toki esim. sääolot eivät hirveästi vaihdelleet.
Eväät onkin sitten toinen kysymys… mähän yritän tietenkin varustautua myös kaikkiin muihin tilanteisiin kuin sääolosuhteisiin. JOten eväitä ehdottomasti, ainakin lapsille. Ja juotavaa, ja puhelin ja laturi, ja tekemistä, ja rakkolaastareita ja särkylääkkeitä ja ja ja…. Automatkailun paras puoli on se takakontti, jonne voi tunkea aivan kaiken.
Nuo mitä luettelit, ovat ihan asiallisia mukaanotettavia. Laastareissa, särkylääkkeissa jne, ei tarvitse ottaa koko pakkausta mukaan, joten ne menee vaikka käsilaukussa.
Olen kyllä matkailijaminimalisti, mutta toisaalta en ole koskaan käynyt haastavissa kohteissa, ihan vain isoissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Mulla on mukana kassin pohjalla toinen kassi (ostoksia varten!) ja sit parit alushousut ja sukat, parit teepparit ja EHKÄ yhdet housut ja yksi lämmin vaate. Sit vähän niitä kosmetiikkoja, lähinnä pakkotarpeelliset rasvat, huulipuna ja ripsari. Koska kaikkea voi ostaa paikanpäältä.
Hmmm… mutta kertyykö sulla sitten kaikkia epämääräisiä hätäostoksia kaappeihin?
Ei. Siis mitä hätäostoksia? Ostelen kyllä vaatteita matkoilta, mutta se on tarkoituskin. Siksi se tyhjä laukku on kassin pohjalla 🙂
No semmoisia, että oho unohtui X nyt pitää ostaa 🙂
Onpa mielenkiintoinen kommenttisarja! Minimalistina tullut pohdittua paljon mun elämäntapaan sopivia välttämättömyyksiä (tosin ei ole puolestaan itsellä lapsia, jotka kuulma vievät 99 % ajattelukapasiteetista :). Mua ei ole oikein auttanut muiden minimalismista tai minimalismittomuudesta lukeminen (vaikka se kiinnostavaa onkin), kun jokaisen elämä on erilainen.
Esimerkiksi matkoille otan mukaan kaikki omistamani hygieniatarvikkeet (hammasharja, tahnaa, hammaslankaa, pinsetit, höylä, kampa, yleisrasvaa, c-vitamiineja ja sinkkiä pikkunuhaa varren, shamppoopala jota käytän myös saippuaa, kuukuppi, näytepakkauksen kokoinen hajuveteni ja tarvittaessa aurinkorasvaa) ja näillä pärjännyt yli kuukauden pituiset reissuni. Näiden lisäksi kotona pidän jotakin peruslääkkeitä. Esimerkiksi kun tarvitsin laastaria ulkomailla, sellainen löytyi helposti majapaikasta. Muovia pyrin välttämään ja itse käytän arjessa ja matkoilla niitä pikkuruisia lasipurkkeja joissa myydään esimerkiksi pieniä määriä marlemaadia. Eivät ole koskaan menneet rikki eivätkä ole vuotaneet muihin tavaroihin.
Kengät ovat toinen selkeä esimerkki miten tarkalla pohdinnalla ja kokeilemisella pärjää vähemmän. Tosin kenkäni ovat kaikki mustia tai ruskeita, jotta sopivat yhteen kaikkien vaatteideni kanssa. Yli kuukauden matkalle Etelä-Eurooppaan (kaupunkilomailua, rantalomaa, juoksulenkkejä ja vaikeakulkuisia vaellusreittejä) tuli esimerkiksi mukaan juhlavat kävelykengät, vedenpitävät hyvännäköiset vaelluskengät (joita käytän kotona myös sateella ja talvikenkinä kovilla pakkasilla) sekä Five Fingers -tossut (kävelyyn, uimakengiksi, rannalle ja lenkille). Kotoa löytyy lisäksi vedenpitävät lenkkarit lenkeille kylmemmillä keleillä sekä kahdet varrelliset kävelykengät kylmemmille keleille (kun kahdet, niin toiset voivat levätä aina vuoropäivinä kun näitähän Suomessa eniten tarvitsee). Näillä kuusilla pärjännyt loistavasti jo monta vuotta aina asianmukaisen siistin näköisenä. Tosin näistä kengistä neljät ovat nahkaa ja niiden huolto ja kauniinapito vie paljon aikaa (vahaus, plankkaus) ja rahaa (korkolappujen vaihto, pohjien uusinta yms.).
Tässä pari esimerkikkiä siitä miten myös voi toimia. Minimalismi on hienoa, mutta itselle parhaiden toimintatapojen, tarpeellisten tavaroiden ja itselle välttämättömän luksuksen löytyminen vie kyllä vuosia aikaa, useita kokeiluja ja energiaa. Mun elämässä on ollut kaiken vaivan arvoista.
Kenkävarastosi kuulostaa todella toimivalta! Minun heikkouteni on erinäköiset kesäkengät ja korkokengät joita on vuosien varrella kertynyt. En halua luopua niistä, joten vievät sitten tilaa. Olen kyllä sitä mieltä, että kenkien huoltoon kannattaa todella panostaa, kuten kaikkien muidenkin vaatteiden. Minulla on tänä vuonna mennyt aika paljon rahaa pesulaan, mutta toisaalta olen sillä lailla saanut kuntoon monia vaatteita, jotka muuten olisivat jääneet käyttämättä. Sama homma kenkien kanssa. Mulla on syksyn ostoslistalla tuollaset säänpitävät mutta kuitenkin kaupunkikelpoiset kengät. Olen todennut että niille olisi jatkuvasti käyttöä tässä maassa!