Nyt on ensimmäinen viikko suunniteltua ruokaelämää takanapäin. Päivitin tuonne ruokalistasivulle lyhyet kommentit siitä, miten suunnitelma onnistui makujen puolesta. Kokonaisuudessaan viikko jäi ehdottomasti plussan puolelle, mutta osittain uusi rutiini vaatii vielä opettelua.
Ensinnäkin oli helpotus, ettei joka päivä tarvinnut miettiä mitä syödään. Ei myöskään lounaita, sillä lounaaksi oli edellisen päivällisen tähteet. Toisaalta ”kunnon ruokien” valmistaminen tuntui ajoittain hiukan työläältä. Olin valinnut tälle viikolle ruokia, joita en ollut aiemmin tehnyt, joten melkein joka päivä joutui vähän tsemppaamaan. Toisaalta oli tosi kiva syödä hyvää ja erilaista ruokaa joka päivä. Ruokamäärien arviointi on vielä vaikeaa, joskin jo tämän viikon perusteella osaan jatkossa arvioida esimerkiksi jauhelihan määrää paremmin. Näköjään 800g jauhelihaa saa aikaiseksi pellillisen lihapullia. Jos haluan kaksi pellillistä, niin 1,5g on oikea määrä. Siitä riittää jo hyvin pakkaseenkin.
Myös uusi kaupparutiini vaatii vähän totuttelua. Olin menossa kauppaan vähän joka päivä, ennen kuin aina muistin ettei nyt tarvitsekaan. Tänään on vuorossa elämysmatka Lidliin tarkistamaan millainen tarjonta siellä on. Samalla ostetaan viikonlopun ja maanantain ruuat. Kuvittelin, että tilaisin kotiinkuljetuksen kerran viikossa, mutta näyttää siltä että vähän harvempi tahti riittää. Mielestäni kotiinkuljetuksella ei ihan pieniä satseja kannata tilata, koska kuljetusmaksu on kuitenkin sama.
Toinen totuttelun aihe on kauppalistan suunnittelu. Silloin kun ei ole etukäteen suunnitellut mitä tekee, on ihan sama mitä kaupasta ostaa. Mutta kuluneella viikolla huomasin, että jos todella meinaa pysyä suunnitelmassa, täytyy konsultoida ruokalistaa ennen kuin menee kauppaan. Muuten päätyy arvailemaan ja lukemaan omasta blogistaan, mitä pitikään ostaa… Eli Lidlistä tavoitteena on hankkia parmankinkkua, kasviksia paistettuun riisiin, riisinuudeleita (niitä en saanut Cittarista) ja kenties viiliä, joka on loppu muuten vaan.
Etukäteen tiesin, että kyllä tämä suunnittelu on hyvä juttu, ja tämä viikko todisti että näin on edelleen. Se vaatii joissakin kohdissa keskittymistä, mutta en ole tällä viikolla stressannut ruoanlaitosta lainkaan. Suunnittelu voittaa stressaamisen milloin tahansa!