Ekopaastoa ja roskapaastoa pohtiessani olen huomannut, että ekoratkaisujen tekeminen on ennakointikysymys. Isot valinnat ovat tärkeimpiä: millaisen asumismuodon valitsee, miten haluaa liikkua paikasta toiseen, millaisia kodinkoneita omistaa ja niin edelleen. Valoja voi toki sammutella pitkin päivää, ja tuleehan niistäkin vuoden aikana säästöä, mutta enemmän lienee vaikutusta sillä, millaisen lampputyypin on valinnut. Toisaalta en tässäkään asiassa ole niin puristi, että pitäisi ekologisuutta ylivoimaisena ykköskriteerinä kaikkien muiden kustannuksella. En halua käyttää epätoimivaa tuotetta, vaikka se oli miten kierrätysmateriaaleista nollaenergialla tuotettu. Siitä huolimatta ekologisuus vaikuttaa kyllä päätöksentekoon.
Pidän asianmukaista kierrätystä tärkeänä ekovalintana, jonka jokainen voi tehdä. Mutta se ei onnistu, ellei sitä ole suunnitellut. Kodin roska-astiat on mietittävä siten, että lajittelu onnistuu, muuten sitä ei tule tehtyä. Pidemmälle vietäviä kierrätysjätteitä varten on oltava joku järkevä säilytyspaikka. Jos niitä muovikasseja yrittää välttää, on ennakoitava niin että oma kassi on todella mukana – tämän olen huomannut kantapään kautta. Mutta kaikista tehokkainta olisi estää roskien tuleminen kotiin saakka. Siis liimata oveen se ei mainoksia -lappu, välttää moninkertaisia pakkauksia ja kierrättää kaikenlaista käyttötavaraa, kuten vaikka lehtiä. Eli huolehtia siitä, että sitä kierrätettävääkin tulisi mahdollisimman vähän. Mutta se jos mikä on ennakointia, koska sitten kun tavara on hankittu, valintaa ei voi enää tehdä uudelleen.
Ekovalintojen tekeminen vaatii jatkuvaa valppautta, ainakin minulta. Siitä huolimatta, että periaatteessa suhtaudun asiaan hyvin myönteisesti, ja haluan edistää kierrätystä, energiansäästöä ja kestävää kehitystä. Tämä monimutkainen nykymaailma vain johtaa siihen, että usein on punnittava monen eri vaihtoehdon välillä, joista yksikään ei ole itsestäänselvästi paras. Se tekee tästä ekoelämästä ajoittain vähän työlästä. Siis se, ettei päätöksenteko ole aina helppoa, koska priorisoitavaa on niin paljon.
Mulla tulee fiilis, että tulee kommentoitua nyt liikaa, mutta erityisesti tää ekoilu-teema on suoraan kytköksissä mun työhön, että pakko kommentoida pakkausasioihin.
Viime vuonna uutisoitiin MTT:n tutkimuksesta, jossa ilmeni, että pakkausten osuus ympäristövaikutuksista on pieni. ”Miellämme pakkaukset usein vain jätteeksi, vaikka oikeanlainen pakkaus estää tuotteen pilaantumisen ja ehkäisee turhien ympäristövaikutusten syntymistä. Pakkauksen tuotannosta ja hävittämisestä aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat pieniä verrattuna pois heitettävän ruoan ympäristökuormaan.”
Eli kaikista oleellisinta pakkausten sijaan on 1) mitä pakkauksissa on (=kuinka suuri ympäristövaikutus ko. tuotteella on) ja 2) (ruoka)hävikkiä pitäisi vähentää minimiin.
Linkkejä:
MTT (2013): Ruokahävikillä rasitamme ympäristöä ja kukkaroa – Miksi tuijotamme pakkauksia?
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/Uutisarkisto/2013/DCD17F22891C2AAFE0430392D0C1F512
Raisio: Älä usko näihin pakkausmyytteihin
http://www.raisio.com/www/page/7656
PYR Oy / Mahtavapakkaus.fi: Ympäristö voi myös hyötyä pakkauksista:
http://www.mahtavapakkaus.fi/etusivu/pakkaukset-ja-ymp-rist/pakkausten-ymp-rist-vaikutus/
Hyviä linkkejä. MTT:n pointti siitä, että kilohinta kasvaa merkittävästi jos ruokaa menee roskiin, oli erittäin hyvä. Eli on turha kytätä tomaatin tai kurkun kilohintaa, jos se kuitenkin mätänee jääkaappiin. Tätä ei moni varmaan tule ajatelleeksi.
Pakkaukset ovat yllättävän pieni osa kokonaiskuormaa. Mietin kuitenkin, että jälleen ennakoimalla pystyisi näitäkin vähentämään. Esimerkiksi kartan vanhasta muistista edelleen moninkertaisesti pakattuja tuotteita. Luonnonkosmetiikassa on se hyvä puoli, että yleensä tuotteet myydään ilman ylimääräistä käärettä, mistä pidän. Selektiivinen kosmetiikka taas on erittäin usein kolminkertaisessa pakkauksessa: ensin itse tuotepakkaus, sitten pahvirasia ja vielä muovikääre. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat kyllä turhia.
Mutta sun pääpointti on ihan oikea, kuten tossa MTT linkissäkin sanotaan: ”Kotitalouksien olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota päivittäisiin rutiineihin ja miettiä, voisiko ruokahävikkiä jatkossa välttää suunnittelemalla ruoankulutusta paremmin ja ostamalla pienempiä määriä. Parhaimmassa tapauksessa tilanteen tarkastelu voi poikia mukavasti säästöjä”
Eli ennakointia ja suunnittelua 🙂
Tyhjä tai tyhjähkö (jää)kaappi on siis hyve. Yleinen ilmiö on,että kaapissa pitää olla ties mitä, mutta ihmeen tyhjän näkösestä kaapista saa monipuolista sapuskaa, kun on ruoanlaittotaito ja google 🙂
Juuri tuo on tärkeää, että pyrkii olla tuomatta tavaraa ovesta sisään. Olen ottanut tavaksi harkita muuta kuin ruokaostoksia yhden yön yli, monet ”tarpeet” katoavat unimaailmaan.
Joo, ja kun miettii ruokalistat etukäteen, niin aika moni niistä ruokatarpeistakin haihtuu 🙂 Mulla on ainakin taipumusta ostaa ruokia ideaaliminälle, eikä sille joka ruoat oikeasti syö…