Avainsana-arkisto: vaatesäilytys

Pitääkö tavaroiden ilahduttaa?

Julkaistu , kirjoittanut
20

Aina kun kirjoitan jotain Konmarista, jään miettiään sitä moneksi päiväksi. Jotain erikoista tuossa ”ideologiassa” on, koska se herättää niin paljon ajatuksia. Tällä kertaa jäin pohtimaan ilahduttamista. Konmarin mukaan pitäisi säilyttää vain sellaisia tavaroita, jotka tuottavat iloa. Mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa? Ainakin minulla menee sekaisin monta asiaa: onko jokin tavara ”hieno”, tykkäänkö siitä muuten vain tai onko se vain käytännöllinen? Näiden pohdintojen lisäksi minulla on yksi iso kysymys, jota Konmarissa ei käsittääkseni käsitellä ollenkaan. Nimittäin jaksanko nähdä vaivaa jonkun tavaran korvaamiseksi, vaikka inhoaisin nykyistä?

Tämä viimeinen on omalla kohdallani aika tärkeä juttu, joka konkretisoitui kun katselin yöpukuvalikoimaa. Ensinnäkin se ei ole suuren suuri – kaikki mahtuu pystyyn viikattuna yhteen riviin korin reunaan. Olisiko vaihtoehtoja 6-7. Mutta jos alan käydä niitä läpi sillä lailla, että todella mietin millaisen sykähdyksen sydämessä vaate saa aikaan, joukossa taitaa olla vain kolme sellaista vaatetta, joista oikeasti tykkään. Niistä yksi on käsinpestävää silkkiä, eli se ei sovellu arkikäyttöön ja toinen taas liian lämmin pidettäväksi muuten kuin kovilla pakkasilla. Jos toteuttaisin Konmaria kirjaimellisesti, jäljelle jäisi käytännössä yksi yöasu.

Ne muut ovat sellaisia, että voisin tehdä niistä lattiarättejä samantien. Mutta vaikka tiedostan, että niissä on liikaa vikoja läpäistääkseen edes kevyttä maritusta, en voi heittää niitä pois. Minulla menisi nimittäin kuukausitolkulla ennen kuin saisin ne korvattua uusilla ja ilahduttavilla. En vaan JAKSA lähteä etsimään uusia yöpaitoja, kun ne kaapissa olevat vielä pysyvät saumoistaan kasassa. Tässä mielessä oikeaoppinen konmaritus olisi mahdoton ajatus. Minun pitäisi nimittäin ensin hankkia ne korvaavat tilalle, ennen kuin voisin heittää pois. Eli käytännössä ilo siitä, ettei tarvitse vaivauta kaupoille, voittaa sen mahdollisen harmituksen siitä, että vaate ei ole hieno eikä muutenkan kovin ihana.

Toisaalta tämä käynnissä oleva ostolakko pakottaa miettimään tarkasti, mihin vaatteisiin oikein haluan investoida. Farkkuja tarvitsen kulkeakseni säädyllisesti puettuna ihmisten ilmoilla, joten täytyy tehdä valintoja: jos haluan minimoida vaateostokseni, mistä päästä jätän uudet ostamatta? Näistä vaihtoehdoista valitsen ehjät farkut ja jätän kauniit yöpaidat kauppaan. Tästä päästään siihen, mistä Konmaria usein kritisoidaan, eli epäekologisuuden puutteeseen. On sanottava, että tietyllä tavalla nautin siitä, että käytän noita kulahtaneita yöpaitoja kaikesta huolimatta, ja sillä lailla lykkään uuden ostamista. Panostus on maailman mittakaavassa pieni, mutta yksilön tasolla saan suurta tyydytystä siitä, etten osta uutta. En kuluta! Vaate ei siis tuota iloa itsessään, mutta se, että siitä huolimatta käytän sitä, tuottaa. Paradoksaalista, eikö totta? Osasikohan Marie Kondo aavistaa, millaisiin ajatusketjuihin hänen kirjansa saattaa ihmiset johtaa?

Jos kotona on hirveästi tavaraa, joka ahdistaa, ja josta ei edes oikein tiedä mikä on mitäkin, Konmari voi olla hyvä tapa päästä raivaamisen alkuun. Mutta siinä tilanteessa, kun kodin tavaramäärä on ihan hallinnassa, menetelmä ei mielestäni välttämättä ole paras mahdollinen. Nimittäin on paljon näitä muitakin näkökulmia, joita Marie ei ole ottanut huomioon. Mitä mieltä olette, marittajat ja muut?

Viikon vinkit: Meriroskis, muovinkierrätystä ja vaatekomeron järjestystä

Julkaistu , kirjoittanut
18

EDIT: Nyt myös linkki mukana! Tiesittekö, että on keksitty meriroskis, joka imee vettä sisäänsä ja siivilöi siitä muovia? Minusta on huikeaa, että tällainen keksintö on, ja että sellainen on laitettu myös Helsingin edustalle. Kaksi kappaletta tuntuu vain kovin vähältä, miten näitä voisi saada lisää? Jos systeemi toimii, voisivatko ihmiset ruveta meriroskiskummeiksi, ja osallistua näiden rahoittamiseen? Minä ainakin olisin valmis siihen. Juttu on kiinnostava muutenkin, mikäli muovijätteen vähentäminen Itämerestä kiinnostaa. (YLE)

Jatketaan muoveilla. Miksi muovin kierrättäminen on niin vaikeaa ja miten nämä haasteet ylitetään? Allekirjoitan näistä ”tekosyistä” monta, enkä tällä hetkellä kierrätä muovia. Tuntuu että siihen pitäisi taas ruveta, mutta tosiasia on että onhan se työlästä. Tosin ns. oikein tekeminen usein on. (YLE)

Tässä kuvapitoisessa jutussa on ihan käteviä vinkkejä vaatekaapin järjestämiseksi. Parhaiten näistä on hyötyä, jos käytössä on vaatekomero, tavallisessa kaapissa ei välttämättä ole näille ratkaisuille tilaa. (Iltalehti)

Vähempi on parempi?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Lisää vaatepohdintoja. Kun luen teidän kommentteja, monilla tuntuu olevan jokin henkilökohtainen vaateraja tai -tavoite, joka pyörii jossakin sadan vaatteen tienoilla. Osaatteko kertoa miksi näin? Mistä tuo (tai joku muu) lukumäärä tulee? Tämä on minusta kiinnostava kysymys. Täsmennetään vielä, että kun minä lasken vaatteita, lasken ihan kaikki vaatteet mukaan, siis kumisaappaista ja villahousuista lähtien. Eli en ajattele niin, että 100 + urheiluvaatteet + juhlapuvut + alusvaatteet jne., vaan oletan että 100 sisältää nuo kaikki.

Olen tässä omia ostoksia ja poistoja seuratessa miettinyt paljon sitä, onko minulla liikaa vaatteita. Sata vaatetta tuntuu ilmaan heitettynä niin isolta määrältä vaatteita, että totta kai sillä voisi kuvitella pärjäävän paremmin kuin hyvin. Mutta minulla on monta sataa vaatetta, tiedän sen vaikka en niitä kaikkia edes laskisi. Tämän voi helposti päätellä, kun rupeaa miettimään eri vaatekategorioita, niistä kertyy yhteensä iso määrä. Esimerkiksi takit: toppatakki, kaksi villakangastakkia (pitkä ja lyhyt), pari kevyempää tikkitakkia, nahkatakki, kuoritakki ulkoiluun, pari hupparia, juoksutakki, kaksi trenssiä, sadetakki sekä vielä muitakin. Johan noista tulee äkkiä 15 vaatetta. Samalla tavalla löytyy ainakin 15 paria sukkia, saman verran sukkahousuja, t-paitoja… Kun alkaa samalla logiikalla luettelemaan joka ikisen vaatteen, niin sata eri riitä kuin alkuun. Jos kengät lasketaan mukaan, ei ole enää toivon hiventäkään.

Mutta tässä on sellainen juttu, että näille kaikille vaatteille on tilaa ja paikka kaapissa. Ainoat, jotka vievät vähän liikaa tilaa, ovat juuri nuo takit. Voisin parista sellaisesta luopua. Mutta tilanne ei ole takkienkaan suhteen mahdoton, koska meillä on mahdollisuus säilyttää väärän kauden takkeja vintillä. Kun laitan kesämekot laatikkoon ylähyllylle, talvimekot mahtuvat roikkumaan mukavan väljästi, ja sama päinvastoin. Kenkätilanne on myös hallinnassa, vaikka määrä ehkä kuulosta hurjalta. Säilytän kenkiä laatikoissa, joista näen mitä niissä on sisällä. Kahdet kengät mahtuvat yhteen laatikkoon. Osa on vaatekaapin lattialla siisteissä pinoissa, osa taas eteisessä hyllyllä, joka on sijoitettu lähemmäs katonrajaa. Niitä ei siis pyöri pitkin poikin lattioilla. Vaihdan kenkiä laatikosta käyttöön sesongin mukaan. Juhlakengät ovat aina omissa laatikoissaan samassa kaapissa kuin muutkin juhlavaatteet. Identtisiä laatikoita on helppo pinota päällekäin.

Kun luen kuvauksia funktionaalisista, minimalismia hipovista vaatevarastoista, joita täydennetään suunnitelmallisesti ja järkevästi, tunnen oloni välillä vähän huithapeliksi. Vaatevarastoni on ylitsepursuileva noihin harkittuihin kapselikaappeihin verrattuna, enkä edes halua vähentää vaatteita kovin pieneen määrään. Silti tuntuu siltä että hyvän ihmisen ehkä kuuluisi niin tehdä. Mutta toisaalta ajattelen niin, että koska vaatteet mahtuvat niille varattuun tilaan siististi, mitään ongelmaa ei oikeastaan ole. Mikähän tässä ajassa on, että kaikenlainen kontrolli tuntuu olevan sellaisen hyvän ihmisen merkki?

Tarinoita kerrostumien takana

Julkaistu , kirjoittanut
7

Nämä vaatepohdinnat ovat kiinnostavia. Olen lukenut kommenttejanne suurella mielenkiinnolla, ja pohtinut lisää näitä kerrostumia ja vaatteista eroon pääsemisen vaikeutta. Sain ensimmäisen erän vaatteita ulos talosta eilen. Vein second hand -liikkeeseen omia vanhoja vaatteitani, joista myyntiin hyväksyttiin kaikki muut paitsi yhdet kengät ja kahdet housut. Housut ovat hankalia, niitä on vaikeampi sovittaa ja istuvuus on tuurista kiinni. Siksi ne liikkuvat kuulemma huonosti. Mietin jaksaisinko yrittää itse myydä noita jossain, vai laittaisinko suoraan kierrätyskeskukseen.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka ostaa laadukasta ja hyvää, silti voi olla että ikuiseksi tarkoitettu vaate päätyy kierrätykseen. Nämä housut ovat suomalaista merkkiä, malliltaan suorat, toiset ovat mustat ja toiset ruskeat. Kummatkin ovat painavaa, upeasti laskeutuvaa kangasta, siis sellaiset niinsanotut toimistohousut, jotka sopivat minkä tahansa neuleen tai jakun kanssa. Laadukasta kangasta, hyvää työtä ja virheettömässä kunnossa. Miksi eivät ole enää käytössä? Koska ovat jääneet pieniksi. Nämä ovat ajalta ennen lapsia, ja on vain realismia todeta, että vyötärönympärys ei koskaan tule palaamaan noihin mittoihin. Olin tuolloin kokoa yleensä S/36, joistakin merkeistä meni jopa koko 34. Ei muuten mene enää. Sitä paitsi vaikka ne vielä mahtuisivatkin, ei minulla olisi niille nykyisin käyttöä, kun en vietä aikaani toimistossa tai tee asiakastyötä, joka vaatisi jakkupukua. Niinpä nyt on parit hyvät housut ilman omistajaa. Toivottavasti joku laiheliini löytäisi ne itselleen.

Sitten on hyvä kysymys, miksi nuo ovat edelleen roikkuneet kaapissa, vaikka käyttöä ei ole ollut moneen vuoteen? Tämä onkin monimutkaisempi juttu. Ihan aluksi säästin housut, koska esikoista odottaessa ei ollut mitään käsitystä, miten vartalo muuttuu tai ei muutu. Samaan aikaan suunnittelin vielä palaavani vanhaan työhön aika pian takaisin. Mutta elämä ei mene aina alkuperäisten suunnitelmien mukaan, joten housuille ei heti tullutkaan käyttöä. Jos olisin ollut aivan skarppina, niin tässä kohdassa olisi epäilemättä ollut oikea hetki luopua. Horjahdin kuitenkin vanhaan ansaan: Tämähän on hyvä tavara! Saatan vielä tarvita. Tuntui epäloogiselta laittaa pois noita vaatteita, koska tilanteethan saattaisi pian taas muuttua. Näiden kerrostumien taustalla on siis selvästi sitä, etten ole tunnistanut sitä oikeaa hetkeä, jolloin vaatteista kannattaisi luopua.

Sitten kun se otollinen hetki on mennyt ohi, vaate unohtuu ja jää jonnekin takariviin tai laatikkoon. Lisäksi huomaan että alan yllättävän helposti miettiä, että kun kerran olen säästänyt housut jo x vuotta, ei niitä enää kannata laittaa pois, koska sitten monen vuoden säilyttely olisi mennyt hukkaan. Tiedättekö tätä tunnetta? Sitä on vähän vaikea selittää, mutta kyse on samasta asiasta, kun jotain tuhoon tuomittua projektia jatkaa kaikesta huolimatta, koska siihen on jo investoinut niin paljon, eikä halua tehdä tappiota.

Tässä on purettuna se kuvio, joka omassa kaapissa on toistunut monta kertaa. On aika vaikeaa tunnistaa se hetki, jolloin vaatteista olisi aika luopua. Ainakin minusta tuntuu, että vuosi on liian lyhyt aika nähdä, onko jollekin vaatteelle vielä käyttöä vai ei. Toisaalta välillä vaatteisiin kyllästyy, mutta sitten niistä innostuu uudelleen, kun pitää vähän taukoa välissä. Paitsi että aina niin ei käy, ja siinä sitten jää taas joku vaate kaappiin pyörimään. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi kerran vuodessa käydä ihan kaikki vaatteet läpi, sovittaa ne päälle ja miettiä onko realistista, että käyttöä vielä tulisi. Eli soveltaa vähän samaa ideaa kuin papereiden suhteen siinä sunnuntailaatikossa.

Kauneus vastaan käytännöllisyys

Julkaistu , kirjoittanut
15

Lukiessani uusinta Kondoa törmään jatkuvasti siihen, että hän laittaa paljon painoarvoa kauneudelle. Niin sisustuksen kauneudelle, kuin säilytysksen kauneudellekin. Tässä on varmasti taas kulttuurilla osansa: se vähä mitä tiedän japanilaisesta kulttuurista, toisiinsa sopivien sävyjen, vuodenaikaan sopivan kattauksen ynnä muiden vastaavien yksityiskohtien arvostus on paljon suurempaa kuin vaikka meillä Suomessa. Otetaan vaikkapa kattaus: juhlissa ja erityistilaisuuksissa toki mietin, miten lautasliinat ja pöytäliina sopivat toisiinsa, mutta meillä syödään läpi vuoden samoilta valkoisilta lautasilta ja juodaan läpinäkyvistä laseista. Marie kertoo vaihtavansa sopivia syömäpuikkojen telineitä vuodenajan mukaan.

Monet säilytysvinkit perustuvat myös siihen, miltä laatikko tai kaappi näyttää, kun se avataan. Tämä on mielestäni mielenkiintoista. Minustakin on mukavaa, kun kaikki on järjestyksessä ja helposti löydettävissä. Mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sukkalaatikon sekaan voisi sijoitella pieniä onnenamuletteja tai koriste-esineitä, joille ei ole löytynyt muuta paikkaa. Se saattaa tosin johtua myös siitä, että sukkalaatikkoni ei todellakaan ole niin väljästi pakattu, että siellä olisi tilaa millekään ylimääräiselle. Idea on tuore ja hauska, ja voisin sitä kokeillakin, jos vain tilaa olisi. En ole minimalisti, joten todennäköisesti näin ei tule koskaan käymään, mutta ehkä joku teistä on?

Vaatteet asetellaan Konmari-tekniikalla oikeaoppisesti tarkkaan järjestykseen. Roikkuvat vaatteet eivät saa olla sikin sokin, vaan ne kuuluu laittaa pituusjärjestykseen oikealta vasemmalle. Laatikkoon viikattujen vaatteiden oikea järjestys määräytyy värin mukaan: vaalein edessä, tummin takana, ja muut värijärjestykseen siihen keskelle. Uskon, että tällainen järjestys on todella hienon näköinen.

Mutta sitten tulee vastaan käytännön kysymyksiä. Esimerkiksi värijärjestystä on hankala ylläpitää, koska käytännössä jokainen vaate täytyy sujauttaa erikseen omalle paikalleen. Ainakaan minä en pidä t-paitoja päällä samassa järjestyksessä kuin ne olisivat hyllyssä, joten pyykistä tulee milloin mitäkin. Minusta on yksinkertaisempaa laittaa kaikki puhtaan yhdessä nipussa vaikkapa vasempaan laitaan, olipa värit miten tahansa. Samalla näen, mitä vaatetta olen viimeksi pessyt, ja minkä pitämisestä on pisin aika. (Marie ei muuten myöskään ota mitään kantaa puolipitoisten ongelmaan!)

Ihmettelen myös sitä, eikö konmarin kannattajat ikinä ole kiireessä? Vaatekaapin järjestyksen pitäminen samanlaisena kuin kirjan kuvissa vaatii jonkinlaista zen-henkistä keskittymistä. Täytyy sanoa, että minulla on välillä tilanteita, joissa vaihdan vaatteita hirveässä kiireessä, jolloin heittelen vaatteita kaappiin ihan miten sattuu. Keskittymiseni ei riitä siinä kohdassa siihen, että yrittäisin etsiä tangolta juuri oikeaa kohtaa hameelle, jota en sittenkään halunnut laittaa päälle. Laitan sen ensimmäiseen tyhjään kohtaan, eli käytännössä toiseen reunaan. Jälleen kerran minimalismilla pääsisi pitkälle. Jos noudattaa vaikka sitä 333-systeemiä, niin vaaterekillä on niin paljon tilaa, että oikea paikka löytyy helposti. Jos taas noudattaa runsaampaa systeemiä kuten minä, tilaa ei todellakaan ole.

Kun itse organisoin joko itselleni tai muille, ensimmäinen kriteeri on aina helppous. Mikä on kätevää, yksinkertaista ja vaivatonta? Mistä tavarat saa helpoimmin käsiinsä, mihin ne on helpointa palauttaa? Tavoitteena on tietenkin se, että kaikki löytyisi, mitään ei joutuisi hukkaan, ja tilat tulisivat optimaalisesti käytettyä. Kondo lähestyy asiaa vähän eri näkökulmasta. Hän ei oikeastaan lainkaan käsittele sitä, millä korkeudella tavaraa kannattaisi säilyttää, tai pohdi muutakaan helppousaspektia. Sen sijaan hän käyttää paljon aikaa sen havainnollistamiseen, miten tavarat säilytetään kauniisti ja harmonisesti.

Vaikka tässä on koulukuntaero, luulisin etteivät nämä ole täysin toisiaan poissulkevia tekijöitä. Aloin itsekin miettiä, voisiko Marien ohjeita soveltaa omissa kaapeissa. Epäilen tosin, että vaikka järjestäisin tangot ja laatikot hänen ohjeidensa mukaan, lopputulos säilyisi vain vähän aikaan. Silti, saattaahan olla että nauttisin siitä vähästäkin ajasta tosi paljon. Olenhan jo kuukausikaupalla myös viikannut nilkkasukkani – en konmaritekniikalla, vaan sillä korealaisella. Tosin siinäkin suurin hyöty on käytännöllisyys, sillä viikatut sukat vievät todella vähän tilaa rullattuihin verrattuna. Mutta jos aiemmin pidin sukkien viikkaamista täysin ajan hukkana, ehkä kauneuden tavoitteluun saattaisi oppia myös.

Organisoitteko te tavaranne kauneus etusijalla? Vai voittaako käytännöllisyys?

Viikon vinkit: Kestävät ruusut, halvalla ei saa hyvää ja kaappi väärässä käytössä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hei kaikki te, joiden maljakot ovat nyt täynnä toinen toistaan upeampia ruusuja. Ruusut saa  kestämään esimerkiksi näillä ohjeilla. Minä olen muuten aina miettinyt tuota lämpimän ja kylmän veden logiikkaa, mutta nyt tiedän senkin: puuvartisille lämmintä, pehmeävartisille kylmää. (Turun Sanomat)

Vajaan vuoden artikkeli, mutta kiinnostava. Kodinkonekorjaaja sanoo ääneen sen, mitä olen itse aina epäillyt: halvalla ei saa hyvää, ainakin mitä kodinkoneisiin tulee. Hän sanoo toisenkin asian, jonka puolesta aina toitotan – koneiden säännöllinen puhdistus ja oikeanlainen huolto pidentää käyttöikää merkittävästi. (YLE)

Hanna Jensen kirjoittaa Glorian kolumnissa: ”Kotona on vaatehuone, joka on täynnä, mutta vaatteita siellä ei ole.” Aika moni voisi varmaan kirjoittaa autotallistaan, vierasuoneestaan tai jostain muusta tilasta samalla tavalla. Tavarat eivät mahdu sinne minne pitäisi, koska säilytyspaikassa on jo jotain muuta.