Hajonnut liesi ja melko puhdas uuni

Aloitin vahingossa jouluvalmistelut tällä viikolla, sillä pesin uunin. Se olikin pesun tarpeessa, mutta ensisijainen syy oli se, että yritin vältellä yhden ankean artikkelin lukemista. Artikkeli on edelleen lukematta, mutta uuni on melko puhdas, joten edistystä on tapahtunut. Uuninpesu on mielestäni niitä ikävämpiä kotitöitä, joten olenkin jo pitkään noudattanut periaatetta, että parempi on hyvä. Jos uuni näyttää pesun jälkeen paremmalta kuin ennen, tavoite on saavutettu. Uuni näyttää harvoin uudenkiiltävältä, mutta ainakaan se ei ole enää karmaiseva.

Yksi syy tähän on se, että olen luopunut kovista myrkyistä uunia pestessä. Tiedän, että se kaupassa myytävä puna-keltaiseen pulloon pakattu aine saisi taatusti jokaisen likatahran katoamaan. Mutta ensinnäkään en ole muistanut ostaa sitä, ja toiseksi yritän välttää kaikista pahimpia myrkkyjä. Olenkin viime vuosina käyttänyt Ecostaria ja sokeripalaa. Ecostar on se sellainen valkoinen savipuhdistusaine, jota hangataan sieneen ja sitten levitetään pestävälle pinnalle. Annetaan kuivahtaa, ja pyyhitään/hangataan pois. Tämä aine on erittäin tehokas monenlaisille lioille, esimerkiksi uuninluukun lasin se puhdistaa moitteettomasti, mutta metalliseinän pinttyneimpään rasvaan se ei täydellisesti tehoa. Uuni on Ecostarin jälkeen puhtaampi, mutta ei täydellinen. Sokeripala sen sijaan puhdistaa isommat tahrat täydellisesti. Se ei naarmuta, mutta lika lähtee sokeripalalla hankaamalla. Tämä on vähän hidasta ja vaatii käsityötä, mutta menetelmä on taatusti myrkytön.

Jos pudottaa painavan tavaran liesitasolle, siihen voi tulla kuoppa.

Ritilät upotin kuumaan veteen, jossa oli runsaasti tavallista tiskiainetta. Annoin liota, ja harjasin sitten loput liat pois. Jälleen kerran lopputulos oli parempi kuin ennen, mutta aivan tahrattomiksi ritilät eivät tulleet. Koko tässä hommassa olisi tietysti mahdollista pyrkiä myös täydellisyyteen, mutta jostain syystä juuri tässä aiheessa en jaksa pingottaa. Tavoitteena on yleissiisti, hajuton ja hygieninen uuni eikä se, että mistään ei löydy pienintäkään tahraa.

Joulun kunniaksi saamme muuten uuden liesitason. Pari vuotta sitten meille laitettiin sähköremontin yhteydessä induktioliesi, josta olen pitänyt kovasti. Viime viikolla vain kävi niin, että avatessani kaapinoven lieden yläpuolella, hyllyltä putosi kaksi painavaa teekuppia suoraan lieden päälle. Sekä kupit että liesi menivät rikki. Onneksi kotivakuutus korvasi kaiken, ja samanlaista liesitasoakin oli myytävänä. Huomenna tulee uusi taso ja vanha viedään pois. Olenkin ruvennut suunnittelemaan ensi viikonlopulle jouluruokien valmistelumaratonia. Suunnitelmissa olisi leipoa piparkakut, tehdä porkkanalaatikko valmiiksi pakastimeen sekä mahdollisesti leipoa muutakin joulua ajatellen.

Arkijärki-podcast 58: Pitääkö kaiken olla helppoa?

Tällä kertaa pohdiskelen, onko helppous ja nopeus aina sen arvoista?

  • Kerron, miksi valitsin mieluummin hankalammin käytettävän pesuaineen kuin tavallisen markettituotteen
  • Mikä on helppouden ja nopeuden hinta? Mistä joutuu tinkimään?
  • Mietin, milloin uusista keksinnöistä on ollut aidosti hyötyä
  • Pohdin myös sitä, paljon nopeat ratkaisut lopulta helpottavat elämää? Kauanko minulta menee aikaa puulastan pesemiseen käsin, jos sitä ei voi laittaa tiskikoneeseen? Ja mihin sen säästyneen ajan sitten käyttäisi.
  • Saisiko hitaamman ja hankalamman vaihtoehdon valitseminen meidät vaalimaan ja arvostamaan tavaroitamme enemmän?

Podcastin kesto on noin 15 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin podcast näkyy myös muille.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Hyvien kodinkoneiden ihanuudesta

Kunnolliset kodinkoneet ovat kertakaikkisen ihania. Tämä on tullut selväksi viime viikkoina. Kävi niin, että tiskikone hajosi. Se oli yli kahdeksan vuotta vanha, ja kieltämättä ollut kovalla käytöllä. Nopeasti arvioin, että sitä on käytetty keskimäärin kerran päivässä kaikki nämä vuodet, joten käyttökertoja oli siis ainakin 3000. Onko se paljon vai vähän? En oikein osaa arvioida. 

Kone oli temppuillut jo monta vuotta. Se jätti välillä ohjelmat kesken ja pesutuloskaan ei minusta aina ollut kummoinen, vaikka puhdistin suodattimia säännöllisesti, siis viime aikoina noin kerran viikossa. Lopulta koneen näppäinpaneeli halkesi, eikä laite enää käynnistynyt. Piti siis ostaa uusi. 

Ketään ei varmaan yllätä, että päädyin jälleen Mieleen. Sitä nimittäin suositteli sekä Kuluttaja-lehti että anoppini, ja pidän molempien arvostelukykyä erittäin hyvänä. Matkalla kodinkoneliikkeeseen puoliso ehdotti, että uusittaisiin samalla sekä liesi että uunikin. Ehdotus oli perusteltu. Molemmat ovat alusta lähtien olleet jotenkin kehnoja. Oletin sähköremontin korjaavan ongelmat, mutta näin ei käynytkään. Ilmeisesti molemmat ovat alusta saakka olleet tehottomia. En tiedä, onko kyseessä vika vai ominaisuus, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, että muutama viikko sitten ostin kertarysäyksellä sekä uuden tiskikoneen, lieden että uunin. 

Silläkin uhalla, että kuulosta 50-lukulaiselta kotirouvalta, sanon vaan että oi onnea. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa käytössä induktioliesi, ja hyvänen aika, miten nopeaa ruoanlaitto sillä on! Täysi kattilallinen vettä kiehuu hujauksessa. Ero entiseen lasketaan useammassa minuutissa. Eilen paistoin pipareita, ja uudessa uunissa pellillinen kypsyi noin viidessä minuutissa. Vanhalla uunilla aikaa meni noin vartti. Hullua on myös se, että uusi uuni on ulkomitoiltaan täsmälleen sama kuin vanha, mutta sisätilaa on paljon enemmän. Tämä kävi ilmi, kun huomasin että vanhat pellit olivat uuteen uuniin aivan liian pienet. Ruoanlaitto on näiden uusien koneiden ansiosta nopeutunut älyttömästi, ja eniten siitä on iloa tavallisena arki-iltana. Olen onnessani.

Miele tiskikone
Tätä systeemiä aluksi ihmettelin uudessa tiskikoneessa. Osoittautui erittäin toimivaksi.

Entä sitten uusi tiskikone? Sekin on mahtava. Pesutulos on silminnähden parempi. Korit liukuvat kuin itsestään, astiat on helpompi asetella niihin ja alun ennakkoluulojen jälkeen olen ruvennut kovasti tykkäämään Mielen kolmikerroksisesta systeemistä, jossa haarukat ja veitset asetellaan pitkäkseen ylimmälle tarjottimelle. Muutaman viikon käyttökokemuksen jälkeen pidän ko. systeemiä huomattavasti parempana kuin perinteistä koria. Tiskikoneen täyttäminen ja tyhjennys eivät edelleenkään kuulu lempitöihini, mutta se että käytössä on ensiluokkainen kone, tekee kyllä siitäkin huomattavasti miellyttävämpää. Puhumattakaan tietysti siitä, että ylipäätään on tiskikone käytössä. 

Olen siis viime viikot fiilistellyt arkisia kotitöitä ihan vain siksi, että olen saanut käyttöön kunnolliset koneet. Tuon tiskikoneen luvataan kestävän 20 vuotta, joten jos joskus tästä muutan, otan varmaankin sen mukaan uuteen kotiin. (Tämä ei siis ole maksettu mainos, vaan puhdas mielipide.) Ennakoin myös sitä, miten jouluruokien laittaminen tulee olemaan paljon nopeampaa ja helpompaa kuin ennen, ja miten tiskikoneeseen mahtuu kaikki astiat kerralla. Uusi tiskikone ei ole isossa mittakaavassa kummoinen juttu, mutta toistaiseksi olen jaksanut iloita siitä joka päivä. 

Mitkä ovat teidän kotinne tärkeimmät kodinkoneet? Mihin kannattaa panostaa?

Nehän ovat kuin kaksi marjaa

Meidän uskollisesti 15 vuotta palvellut pölynimuri hajosi. Tai tarkalleen ottaen imuri ei hajonnut, vaan letku halkesi. (Kuva hajonneesta letkusta täällä.) Koska meillä ei sattunut olemaan sitä harmaata roudarinteippiä, jolla tunnetusti korjataan kaikenlaiset kodinkoneet, oli pakko ratkaista tilanne toisin. Koska en mitenkään jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin lähtenyt ostamaan uutta imuria, päätin etsiä varaosan. Sitä paitsi koska imurin moottori toimii ihan moitteettomasti, varaosa tuntui muutenkin fiksummalta ratkaisulta.

Electroluxin kotisivuilla on hyvä valikoima varaosia. Ongelmaksi muodostui se, että meidän imuriin ei löytynyt sopivaa letkua. Löysin kyllä kuvan letkusta, joka muistutti mielestäni kaikin tavoin nykyistä osaa, mutta sivun oma tarkistusohjelma väitti, että letku ei sovi meidän imurimalliin. En lannistunut, vaan googlasin pölynimurin mallinumeron + varaosa ja päädyin jonkun yleisen varaosaliikkeen sivuille. Sieltä löytyi täsmälleen sama letku kuin Electroluxin omilta sivuilta, mutta tällä kertaa – yllätys yllätys – löytyi myös tieto, että letku on yhteensopiva imurimme kanssa. Kyseessä oli varmuudella sama tuote, sillä se kävi ilmi tuotteen sarjanumerosta.

Päätin ottaa riskin, menin takaisin Electroluxin sivuille ja tilasin tuon letkun. Hinta oli kuljetuksen kanssa yhteensä 31,50 – mielestäni ihan sopivan kokoinen riski. Sitä paitsi olisihan minulla palautusoikeus, jos letku ei sopisikaan. Tilaus eteni nopeasti, ja eilen noudin paketin R-kioskilta. Kotona avasin paketin ja hain imurin. Kävi ilmi, että uusi osa sopii vanhaan koneeseen täydellisesti. Katsokaa näitä kuvia!

Kuvista on aika helppo päätellä, kumpi on uusi ja kumpi on vanha, kulumisen ja lian perusteella, mutta näettekö te noissa mitään muuta eroa? Keskimmäisessä kuvassa tuo vaaleampi putki on uusi. Siinä on myös suurin ero vanhaan, nimittäin putken kärki on 2mm pidempi kuin vanhassa. Se sopii kuitenkin moitteettomasti imurin varteen.

Nyt haluaisin kuulla Elecroluxilta selityksen: miksi väitätte, että varaosa ei sovi sellaiseen malliin, johon se kuitenkin täydellisesti sopii? Ymmärtäisin tämän, jos letkuissa olisi niin paljon eroa, että sen kiinnittämiseen pitäisi käyttää erityistä voimaa, tai että se ei pysyisi kunnolla paikallaan. Kuten kuvista näkee, nämä osat ovat kuitenkin lähes identtiset. Miksi kuluttajaa johdetaan harhaan? Väistämättä tulee mieleen, että kestävä kehitys on toissijaista, ja tärkeintä on vain saada kuluttaja ostamaan uusi kone. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi tämän blogin lukijoissa on runsaasti ihmisiä, jotka mieluummin korjaavat vanhan kuin ostavat uuden. Jos olet tällainen kestävän kehityksen kannattaja, ilmoittaudu kommenttiosastolla!

Minä voin hyvällä omallatunnolla suositella meidän pölynimuria kestävänä ja laadukkaana. Minusta nuo ovat äärimmäisen positiivisia ominaisuuksia, joita etsin itse silloin, kun olen ostamassa uutta tavaraa. Jos yritys voi kehua näin hyvin kestävällä tuotteella, luulisi että siihen myös myytäisiin varaosia ja siten pidennettäisiin vielä koneen ikää. Electroluxin varaosatilaus ja nettisivut toimivat myös moitteettomasti. Voisin kehua niitäkin estoitta, paitsi että en kehu, koska minusta tuntuu että minua on juuri yritetty johtaa harhaan.

Tähän koneeseen on nyt vaihdettu imuletku sekä reilut vuosi sitten se pitkä, metallinen putki eli imurin varsi. Kustannukset näistä ovat edelleen alle sadassa eurossa. Itse konetta aion käyttää edelleen niin kauan, kunnes moottori hajoaa. Kun niitä varaosiakin näköjään kaikesta huolimatta saa.

Viikon vinkit: Kestävät ruusut, halvalla ei saa hyvää ja kaappi väärässä käytössä

Hei kaikki te, joiden maljakot ovat nyt täynnä toinen toistaan upeampia ruusuja. Ruusut saa  kestämään esimerkiksi näillä ohjeilla. Minä olen muuten aina miettinyt tuota lämpimän ja kylmän veden logiikkaa, mutta nyt tiedän senkin: puuvartisille lämmintä, pehmeävartisille kylmää. (Turun Sanomat)

Vajaan vuoden artikkeli, mutta kiinnostava. Kodinkonekorjaaja sanoo ääneen sen, mitä olen itse aina epäillyt: halvalla ei saa hyvää, ainakin mitä kodinkoneisiin tulee. Hän sanoo toisenkin asian, jonka puolesta aina toitotan – koneiden säännöllinen puhdistus ja oikeanlainen huolto pidentää käyttöikää merkittävästi. (YLE)

Hanna Jensen kirjoittaa Glorian kolumnissa: ”Kotona on vaatehuone, joka on täynnä, mutta vaatteita siellä ei ole.” Aika moni voisi varmaan kirjoittaa autotallistaan, vierasuoneestaan tai jostain muusta tilasta samalla tavalla. Tavarat eivät mahdu sinne minne pitäisi, koska säilytyspaikassa on jo jotain muuta.

Viikon vinkit (ja kysymys): vastaisku Kondolle, rikkoutuvat kodinkoneet sekä järkeä siivoukseen

Ensin tärkeä kysymys: mitkä olivatkaan niitä paikkoja, joihin voi Helsingissä viedä farkkuja uusiokäyttömateriaaliksi? Tiedän, että joku teistä lukijoista on jo kertaalleen vinkannut tästä mahdollisuudesta täällä, mutta en millään löydä oikeaa kommenttia. Jos tiedät vastauksen, kerro kommenteissa! Lähdössä olisi peräti neljät farkut, jotka ovat niin reikäiset ettei niitä kannata ruveta korjaamaan. Haluaisin ne hyötykäyttöön mieluummin kuin poltettaviksi. Mutta jos en keksi mitään fiksua niin sitten ne menevät roskiin.

Sitten viikon vinkkeihin. Vastaisku Konmarille! Tässäpä virkistävä näkökulma: älä heitä pois, vaan laita säilöön ja käytä myöhemmin. Tällä hetkellä äärimmäisen epätrendikäs ajatus. Kierrätyskeskuksen kehitysjohtaja Tuovi Kurttio haastaa reippaasti Kondo-filosofian ja kritisoi muitakin raivausideoita. (Helsingin Uutiset)

Kiinnostava artikkeli kodinkoneiden käyttöiästä: tutkimuksen mukaan kodinkoneet eivät rikkoudu herkemmin kuin aiemmin siksi, että valmistajat tekisivät niistä tahallaan huonompia. Koneita ei yritetä tehdä kestämään ikuisesti, mutta yhtälö on monimutkaisempi, kuin miltä ensivilkaisulta vaikuttaa. Lisäksi ihmiset haluavat uutta uuden vuoksi – miksi siis tehdä laite joka kestäisi 20 vuotta, jos kuluttaja kuitenkin haluaa viiden vuoden päästä uuden mallin vaikka entinen toimii. Miettikää nyt vaikka televisioita tai kännyköitä. Kiinnostavaa asiaa, suosittelen. (YLE)

Tästä olen samaa mieltä: desinfioivia siivousaineita ei tarvita tavallisessa kodissa mihinkään. Päinvastoin, jos kaikki bakteerit katoavat ympäriltä, ympäristö muuttuu epäterveelliseksi. Tässä artikkelissa haastatellaan siivousaineista väitellyttä tohtoria, joka puhuu puhtaiden tiskirättien, höyrypesurien ja arkijärjen puolesta. Virkistävää luettavaa. (YLE)