Avainsana-arkisto: vaatekeräys

Sinä olet vastuussa lahjoitusten laadusta

Julkaistu , kirjoittanut
11

Jälleen kerran kirjoitan vaatekeräyksistä. MOT-ohjelma uutisoi raflaavasti, kuinka suomalaisten hyväntekeväisyyteen lahjoittamat vaatteet päätyvätkin kehitysmaihin, ja siellä   luultavasti jonnekin katuojaan. Muistan, kuinka tämä juttu sai alkunsa. Eri keräyslaatikoihin vietiin vaatteita, joihin oli piilotettu GPS-paikannin. Nyt sitten lopulta selvisi, mihin vaatteet päätyivät.

Tämä juttu hermostutti minua jo alkuvaiheessa, ja hermostuttaa edelleen. Ongelman ydin ei ole se, että järjestöt eivät toimikaan siten, kuin sanovat toimivansa. Ei edes se, että nämä vaatteet päätyivät väärään paikkaan. Isoin ongelma on se, että esimerkkivaatteet olivat hirveää roskaa, jota ei olisi koskaan pitänyt laittaa yhteenkään keräyslaatikkoon!! Tämä ohjelma antaa aivan väärän kuvan ihmisille. Juuri sellaisia vaatteita, mitä MOT oli käyttänyt, ei missään nimessä pidä viedä hyväntekeväisyyteen. Se on systeemin tietoista väärinkäyttöä.

Roskan paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Roskan paikka on ROSKIKSESSA. En tiedä millaisesta ratakiskosta tämä pitäisi toimittajillekin vääntää, että asia tulisi selväksi. Mutta yritetään vielä kerran: Jos sinun lahjoittamasi rikkinäinen tai tahrainen vaate päätyy saastuttamaan kehitysmaassa virtaavaa jokea, se on sinun oma vikasi! En tiedä miten tämän voisi selkeämmin sanoa. Jos emme lahjoita roskaa, emme ole myöskään osa tätä ongelmaa.

Nämä ovat roskaa.

Mietin, missä vaiheessa meille syntyi sellainen käsitys, että hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa mitä vain, ja että siellä sitten ”joku” seuloo rikkinäiset ja rähjäiset joukosta pois. Vai oliko meillä ajatus siitä, että joku superköyhä jossain saattaisi itkeä ilosta saadessaan anorakin, jonka vetoketju ei toimi? Vai olivatko katukuvaan ilmestyneet järjestöjen keräyslaatikot vain liian houkutteleva tapa ratkaista vaatepaljouden ja roskavuorien aiheuttama ahdistus? Nakataan kaikki vaikeat vaatekappaleet sinne, kyllä ne sieltä jonnekin hyvään tarkoitukseen päätyvät. Ikävä yllätys, kun eivät päädykään.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen tarkoitus on myydä hyväkuntoisia vaatteita, saadakseen rahaa hyväntekeväisyyskohteelleen. Järjestöjen tarkoitus EI ole lajitella meidän myyntikelvottomia vaatteitamme. Se on meidän oma tehtävämme. Tiedän, että ihmisillä on hirveän erilaisia käsityksiä siitä, mikä on käyttökelpoista ja mikä ei. Sanotaan se nyt vielä kerran: mikä tahansa vika tekee vaatteesta lahjoituskelvottoman. (Poikkeuksena aito vintage, siinä ei pikkuviat haittaa.) Jos et ole varma, mieti miksi luovut. Jos syy on siinä, että vaate on esimerkiksi väärää kokoa, väriä joka ei pue sinua tai yhteensopimaton tyylisi kanssa, sille hyvinkin löytyy uusi käyttäjä. Mutta jos luovut vaatteesta siksi, että se ei enää täytä omia laatuvaatimuksiasi (nyppyjä? nukkaa? kulahtanut? paha haju? koirankarvoja? armottoman epämuodikas?) pitäisi hälytyskellojen soida. Sellaista ei pidä lahjoittaa minnekään. Jos haluat tarkistaa, tarkat ohjeet ja kriteerit lahjoituksille löytyvät tästä postauksesta.

Järjestöillä pitäisi tietysti olla systeemi, joka takaa sen ettei jätettä päädy vääriin paikkoihin, mutta oikeasti vastuu on meillä kuluttajilla. Meidän pitää kestää se, että kukaan muukaan ei halua meidän huonoja vaatteitamme, vaan että niiden paikka on roskiksessa, tai mahdollisuuksien mukaan kunnan jätehuollon järjestämässä tekstiilikeräyksessä. H&M:n tai jonkun muun kaupallisen ketjun tekstiilikeräys ei ole yhtään sen luotettavampi paikka kuin joku UFFikaan. Esim. H&M:n prosessi ei ole läpinäkyvä, eikä kuluttaja voi olla varma minne vaatteet päätyvät. Sen sijaan luotan  siihen, että esim. kunnallisesta tekstiilikeräyksestä ei päädy materiaalia kehitysmaiden riesoiksi. Yrityspuolelta luotan vain Finlaysonin keräyksiin.

Vanhoista vaatteista on vaikea päästä eroon. Se on fakta, jonka kanssa täytyy opetella elämään. Kirppikset eivät vedä, koska kaikilla on sama ongelma. Meillä on liikaa vaatteita, ja hankimme niitä jatkuvasti lisää. Kaapit tulevat täyteen, ja sitten täytyy karsia. Innostumme kapselipuvustoista ja 333-projekteista, ja sitten karsitaan lisää, ja tietysti hankitaan myös uutta, jotta tiukasti kuratoidusta puvustosta tulisi täydellinen. Tai sitten ostamme ostamisen ilosta, vain koska se on niin halpaa ja helppoa. Tiedän omasta kokemuksesta.

Perimmäinen ratkaisu ongelmaan on ostaa merkittävästi vähemmän vaatetta kuin aiemmin, ja ostaa käytettyä aina kuin mahdollista. Silloin ei tule ylimääräistä kierrätettävääkään. Olen huomannut tämän käytännössä itse. Kun viime vuosina olen ostanut hyvin harkiten, ei kaapista enää lähde ulospäin läheskään niin paljon kuin ennen. Se johtuu siitä, että virheostosten määrä on pudonnut. Kun en osta enää ”ihan kivoja” vaatteita, en myöskään kyllästy niihin. Koska ostan laadukkaampia vaatteita kuin aiemmin, ne kestävät pitkään hyvinä, ja ne tekstiilit jotka poistan, menevät suoraan roskikseen (alusvaatteet, sukat).

Ole siis osa ratkaisua. Älä lahjoita huonokuntoista tekstiiliä minnekään. Osta vain harkiten ja mahdollisimman laadukasta. Jos aihe kiinnostaa, ota Outi Pyyn blogi ja instagram seurantaan, hän jakaa väsymättä ajantasaista tietoa tekstiilien kierrätyksestä. Tai kuuntele vaikka meidän yhteinen podcast parin vuoden takaa! Jos pohdit, mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen, lue Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaappi, jossa paneudutaan laadun ja tyylin lisäksi myös vaatetuotannon ongelmiin, ja kuuntele Rinnan haastattelu täältä.

Kuinka vähentää tekstiilijätettä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiedän lähes sadan gramman tarkkuudella, paljonko tuotan vuodessa tekstiilijätettä, sillä pari vuotta sitten punnitsin 12 kuukauden ajan kaikki roskiin heittämäni tekstiilit. Laskelmassa oli mukana sekä minun, kahden lapsen sekä kodin yhteiset tekstiilit. Lopputulos oli 4,3kg, mikä on noin kolmasosa siitä tekstiilien määrästä, mitä suomalainen keskimäärin heittää vuoden aikana roskiin (13-18kg VTT:n mukaan). Minun ei vuoden aikana tarvinnut heittää roskiin mitään muuta, kuin sellaista tekstiiliä, jonka paikka todella on roskiksessa: rikkinäisiä sukkia, alusvaatteita, kurarukkasia ja rättejä.

Nämä ovat roskaa, jota ei kannata enää erikseen kierrättää.

Kun juttelin Outi Pyyn kanssa Arkijärki-podcastissa, hän totesi että esim. kuolinpesän tyhjennyksessä tulee helposti tuo 13kg täyteen. Tai että kun ihmiset muuttavat, he tyhjentävät kaappejaan ja roudaavat sitten hirveän määrän vaatetta hyväntekeväisyyteen, tai laittavat suoraan roskikseen. Itse epäilen, että myös konmaribuumilla on tässä vaikutusta. Mariehan kehottaa kylmästi heittämään kaiken pois, mikä ei ilahduta. Vaatteiden osalta maritus on helppoa tehdä, mutta pikkuisen epäilen, jaksaako sellaisen urakan jälkeen aina kaikkia poistoja niin tarkasti lajitella.

Mutta pelkät muutot, kuolinpesät ja marittajat eivät voi olla vastuussa kaikesta poisheitetystä tekstiilistä. Vaatteita on vaikea kuluttaa loppuun, ellei satu olemaan alle kouluikäinen. Ilmeisesti ihmiset heittävät siis pois myös sellaista, joka joko on, tai josta edelleen saisi helposti vielä käyttökelpoista, joten jaan seuraavaksi omat vinkkini tekstiilijätteen vähentämiseksi. Huomautan, että en ole nollahukkailija, joten nämä ovat matalan kynnyksen toimenpiteitä. En kehota ketään ratkomaan farkuntaskuja irti ommellakseen niistä patalappuja. Jos haluat niin tehdä, niin aivan mahtavaa! Nämä minun keinoni eivät vaadi ihan niin paljon vaivaa.

  1. Korjaa pikkuviat. Jos et osaa ommella nappia, katso vaikka youtubesta ohjevideo. Itse korjaan lastenvaatteisiin tulleet rei’ät silitettävillä paikoilla. Ne eivät kestä ikuisesti, mutta korjaukseen menee pari minuuttia, eikä ompelukonetta vaadita. Youtubesta löytyy ohjeet myös mm. siihen, miten vetoketjun voi korjata itse. Usein pienet korjaukset ovat oikeasti helppo tehdä, etenkin ohjevideon avulla.
  2. Jos et itse kerta kaikkiaan osaa, pyydä ompelutaitoista tuttavaa avuksi. Tee vaikka vaihtokauppa – voit tarjoutua lastenhoitajaksi, leipoa leivän tai vaihtaa talvirenkaat korjausompelua vastaan, mikä nyt onkaan oma vahvuusalueesi. Sanon silti, että esim. napin paikalleen ompelu ei ole vaativaa. Käsittääkseni ala-asteikäisen voi olettaa suorituvan tehtävästä.
  3. Kalliimmat vaatteet, joissa on isompi ongelma, kannattaa viedä suoraan ammattitaitoiselle ompelijalle. Ompelija vaihtaa vetoketjut, lyhentää lahkeet ja voi jopa muuntaa vaatteen istuvuutta.  Tosin ompelija tekee myös pienempiä töitä, kuten korjaa revenneitä saumoja, jos siihen ei itse kerta kaikkiaan kykene.
  4. Kestotahrat saa piiloon värjäämällä. Värjäys onnistuu helposti omassa pesukoneessa. Olen kokeillut tätä pari kertaa, eikä se vaadi muuta kuin taidon käyttää pesukonetta. Tästä on tulossa ensi viikolla postaus!
  5. Työllistä ompelijan lisäksi suutaria ja pesulaa. Ostin kerran kirppikseltä hameen, joka oli pesty vesipesussa pesulapun ohjeen vastaisesti. Sen seurauksena hamekangas ja päälle ommeltu applikointi olivat kutistuneet eri tavoilla, ja hame näytti siksi oudolta. Mutta pesulassa vaate saatiin oikeanlaisella pesulla ja ammattimaisella silityksellä jälleen uudenveroiseksi.

Jos tällaisen vaatehuollon tekeminen on oikeasti täysin mahdotonta, vaatetta voi tarjota ilmaiseksi erilaisissa netin kirppis-, roskalava- ym. ryhmissä. Pikkuvikaisille vaatteille voi löytyä ottaja, jos ei tarvitse maksaa. Jos vaatteessa ei ole mitään muuta vikaa, kuin irronnut nappi, sen paikka ei todellakaan ole roskiksessa, mutta ei myöskään keräyslaatikossa. Jos napin ompelu on ylivoimainen tehtävä, pitää harkita tarkkaan, onko varaa ostaa kovin halpoja ja heikkolaatuisia vaatteita, jos siis nimittäin ei halua olla osa maailman tekstiilijäteongelmaa.

Yllämainitut toimenpiteet eivät välttämättä maksa juurikaan. Olen tänä kesänä mm. värjännyt tahraisia vaatteita, yhden väripussin hinta on alle 10 euroa, ja se riittää useamman vaatteen värjäämiseen. Liimasin itse 15 vuotta vanhojen sandaalien irvistävät pohjat kiinni kenkiin, ei maksanut mitään mutta käyttöikää tuli monta vuotta lisää. Korjautin suutarilla nahkaisen laukun, josta nahka oli ratkennut vetoketjun vierestä. Vika on rakenteellinen, eli se saattaa ilmetä korjauksesta huolimatta joskus uudestaan. Mutta silti, korjaus maksoi vain 7€. Sillä hinnalla kassi kannattaa korjauttaa vielä monta kertaa. Meidän kadun ompelija ottaa lahkeiden lyhentämisestä 15 euroa. Ei päätä huimaava summa sekään.

Kodintekstiilejä voi yleensä käyttää moniin tarkoituksiin, vaikka ne eivät enää alkuperäiseen kelpaisikaan. Rikkinäiset lakanat ja pöytäliinat ovat hyviä, kun pitää suojata auton penkkejä, huonekaluja tms. (Olen myös tehnyt vanhoista lakanoista tyynynliinoja, vaikka tämä kieltämättä vaatii jo ompelukonetta ja vähän enemmän taitoa.) Trikoovaatteet käytän yleensä loppuun siivousrätteinä. Finlayson ottaa vastaan vanhoja lakanoita ja pöytäliinoja sekä farkkuja, joista tehdään uusia tuotteita, kuten mattoja. Tällainen kierrätys erinomainen loppusijoituspaikka näille tekstiileille, ehdottomasti parempi, kuin sekajäte.

Jos vaatteessa on elastaania, siitä ei ole kuitukeräyksessä iloa. Siksi esim. T-paita, jossa on mukana elastaania, on minusta parempi käyttää loppuun siivousrättinä ja heittää sitten roskikseen. Eihän se tietenkään ole sama kuin kunnon mikrokuituliina, mutta erityisen likaisiin kohtiin en parhaita siivousliinoja viitsi käyttää. Auton vanteet, vessanpöntön, patterien taustat, pahat kurat, öljyt ja eritteet voi pyyhkiä tällaiseen riepuun, jonka voi sitten laittaa roskiin. Näin vaate palvelee loppuun asti, eikä tarvitse ajatella, että roskiin menisi käyttökelpoista tekstiiliä.

Kaikki edellä mainitut keinot ovat tapoja, joilla pidennetään tekstiilien käyttöikää niin, ettei roskiin menisi ainakaan mitään sellaista, mitä vielä voisi helposti käyttää. Jos ei halua olla osa ongelmaa, on oltava osa ratkaisua, ja tässä tapauksessa ratkaisu on panostaa vaatteiden huoltamiseen. Toinen osa ratkaisua on ostaa vähemmän vaatteita ja yrittää hankkia käytettyä, jotta tekstiilin määrä maailmassa ylipäätään vähenisi. Kolmas ratkaisu on ostaa mahdollisimman laadukasta, niin että vaikka vaatteeseen jonain päivänä kyllästyisi, se olisi edelleen käyttökelpoinen jollekin toiselle.

Onko teillä lisää vinkkejä? Kommenttiboksi on auki!

Afrikkaan päätynyt lumppu on meidän vika

Julkaistu , kirjoittanut
16

Luin juuri YLEn nettisivuilta jutun siitä, kuinka Fidalle lahjoitettu vaate olikin organisaation lupauksista huolimatta päätynyt Afrikkaan. Fidan keräyslaatikkoon oli jätetty vaate, johon oli kiinnetetty paikannin. Se lähetti puoli vuotta tietoa siitä, missä huppari matkasi, ja lopulta vaate päätyi Nigeriaan. UFFin laatikkoon jätetty vaate puolesta päätyi Keniaan. Sitten haastateltiin organisaatioiden johtoa, että miten tässä näin kävi, kun esimerkiksi Fida lupaa, ettei vaatteita rahdata toiselle puolelle maapalloa.

Tietysti on ikävää, ettei prosessi toiminut sataprosenttisesti. Mutta minua kiukuttaa ihan muusta syystä. Katsokaa niitä vaatteita, joita on käytetty esimerkkinä! Ne ovat rikkinäisiä, kestotahraisia, kulahtaneita, haisevia, koirankarvassa, tupakanpolttamia – siis sanalla sanoen karseita. Niiden paikka on ihan muualla, kuin yhdessäkään kierrätyslaatikossa. Täsmällisesti ottaen niiden paikka on jätekeräyksessä. Suomessa. Noiden vaatteiden ei olisi ikinä pitänyt päätyä mihinkään hyväntekeväisyyskeräykseen. Miesten pikkutakki on tahrainen, koirankarvoissa ja lisäksi nappi on irti. Sitä ei kukaan laittaisi päälleen, saati sitten sitä toista haisevaa, tupakan reijittämää takkia, tai rikkinäistä ja kestotahraista hupparia.

On aivan turhaa kauhistella sitä, että kehitysmaihin päätyy hirveää lumppua. Kuka siitä on vastuussa? No tietenkin se ihminen, joka ei ole viitsinyt itse laittaa vaatettaan roskikseen tai asianmukaiseen lumppukeräykseen, vaan sen sijaan on ulkoistanut lajittelun hyväntekeväisyysjärjestölle. Jos sinä laitat karmean rääsyn UFFin keräyslaatikkoon SINÄ olet vastuussa, jos se päätyy paikkaan, jonne et haluaisi sen päätyvän. Hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtävä on tehdä hyväntekeväisyyttä, ei toimia jonkinlaisena ilmaisena jätelajittelukeskuksena. Kyllä meillä lahjoittajillakin on asiasta vastuuta.

Olen viime vuonna kirjoittanut selkeät ohjeet siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikein. Sieltä löytyy täsmälliset ohjeet mm. kenkien ja laukkujen pakkaamiseen ja vaatteiden huolittelemiseen. Tässä kuitenkin supertiivis kertaus:

  • Pakkaa kaikki vesitiiviisti, sillä keräyslaatikot eivät pidä vettä ja kastuneet vaatteet menevät suoraan roskiin. Kiinnitä kenkäparit yhteen, laita ne eri pussiin vaatteiden kanssa. Yksittäisellä kengällä ei kukaan tee mitään.
  • Vaate ei saa haista, siinä ei saa olla karvoja, se ei saa olla rikki, siinä ei saa olla tahroja. Vaatteen tulee on sellaisessa kunnossa, että sen voi laittaa suoraan päälle ja lähteä kaupungille. Jos vaate ei ole käyttökunnossa, sen paikka ei ole hyväntekeväisyyskeräykessä!
  • Ainoa poikkeus edelliseen on vintagevaatteet, eli yli 30 vuotta vanhat vaatteet. Niissä ei haittaa, jos on pikkuvikoja. 50-luvun jakkupuku, josta on nappi irti, on ok lahjoitus. Viime vuonna ostettu Zaran paitis, josta on nappi irti, ei ole.
  • Alusvaatteita ja sukkia ei voi lahjoittaa, elleivät ne ole kirjaimellisesti uutta vastaavassa kunnossa. Mieti itse, laittaisitko jonkun vanhat kulahtaneet kalsarit päällesi.

Jos emme halua, että käyttökelvotonta vaatejätettä päätyy kehitysmaiden riesaksi, meidän täytyy lakata kuskaamasta sellaista hyväntekeväisyyteen. Jos et jaksa nähdä vaivaa kunnostaaksesi vaatteen myyntikuntoon, niin tietoiskuna voin kertoa, että ei sitä tee kukaan muukaan. Järjestöt eivät pese, korjaa tai silitä saamiaan vaatelahjoituksia. Vaatteen tulee olla valmiiksi myyntikuntoinen. Jos se ei ole, niin silloin siitä valitettavasti tulee järjestölle kuluja, ei suinkaan tuottoa hyvään tarkoitukseen, kuten toiminnan ideana olisi. Samalla kasvaa riski siihen, että sinusta tulee osa maailman tekstiilijäteongelmaa. Tämän vuoksi myös vaatteiden oikeanlainen pakkaaminen on erittäin tärkeää. Joskus vaate homehtuu pilalle ennen kuin se päätyy edes lajitteluun, koska se on lahjoitettu pussissa, johon on päässyt vettä sisälle.

Outi Pyy on tehnyt oheisen kaavion, jota noudattamalla tällä hetkellä tietää toimivansa mahdollisimman oikein. Suomessa tehdään tällä hetkellä kovasti töitä tekstiilikierrätyksen edistämiseksi, ja muutaman vuoden päästä kuva näyttääkin luultavasti erilaiselta. Jo nyt pääkaupunkiseudulla on mahdollista viedä lumppua Sorttiasemille (HUOM! ei alusvaatteita eikä sukkia!), mutta kaikissa kaupungeissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Silloin Lindex, H&M tai muu vastaava keräys voi olla se ainoa mahdollisuus, mutta ei sinnekään mitä tahansa kannata kipata. Ei niitä rikkinäisiä sukkia tai tupakanpolttamia takkeja. Suosittelen muuten Outin kanavia kaikille, joita tekstiilikierrätys, vaatteiden vastuullisuus ja esimerkiksi järkevä pyykkihuolto kiinnostaa!

Summa summarum: lumpun paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Se, että kehitysmaihin päätyy käyttökelpoista vaatetta ei ole vastaava ongelma, koska niillä on siellä markkinat. Ongelma on käyttökelvoton vaate, joka saattaa kirjaimellisesti päätyä katuojaan, sillä noista maista puuttuu samanlaiset jätteenkäsittelylaitokset, kuin meillä Suomessa on. Jos haluamme estää sen, ratkaisu on helppo. Ei työnnetä keräyslaatikoihin mitä tahansa riepua. Ei ulkoisteta vaatekierrätystä organisaatioille, joiden vastuulla se ei ole, vaan hoidetaan omat tekstiilijätteet itse. Tämä on helpoin ja yksinkertaisin tapa estää MOT:n dokumentissaan esittämä tilanne.

Identiteetistä luopumisen taito

Julkaistu , kirjoittanut
12

Viime viikolla keräsin valtavan kasan vaatteita pois omasta kaapista toimittaakseni niitä myyntiin ja Fidalle. Mutta tällä kertaa prosessi oli vaikeampi kuin aiemmin. Se johtui siitä, että kaivelin kaappejani syvemmältä kuin aiemmin.

Edellisillä kerroilla olen laittanut kirppikselle vain sellaisia vaatteita, jotka ovat olleet jotenkin helppoja ja itsestäänselviä. Sellaisia, mistä luopuminen ei ole tuntunut erityisen pahalta millään mittarilla. Olen kuitenkin aiemmin jättänyt käymättä läpi sellaisia vanhoja vaatteita, joita olen epämääräisesti ajatellut ehkä pitäväni joskus. Tällä kertaa päätin, että nyt on aika käydä KAIKKI kerrostumat läpi. Ihan kaikki. Ja se olikin yllättävän vaikeaa.

Kuinka vanhasta elämästä luovutaan

Löysin vaatteita, jotka olen hankkinut itselleni yli 10 vuotta sitten. Elin silloin hyvin erilaista elämää kuin nyt: asuin ulkomailla, minulla ei ollut lapsia, kävin monta kertaa viikossa ulkona syömässä, harrastin aktiivisesti liikuntaa, matkustelin paljon ja totta kai olin myös tuon yli 10 vuotta nuorempi. Vaatteet sopivat silloiselle minälleni sekä koon että käyttötarkoituksen puolesta. Mutta hyvin pian muutin takaisin Suomeen, sain ensimmäisen lapsen ja koko elämä muuttui ihan erilaiseksi kuin se vain vähän aiemmin oli ollut. Nuo vaatteet jäivät laatikoiden pohjalle ”odottamaan” – mitä, siitä en ole ihan varma. Ehkä sitä, että kroppani ja koko elämäni palaisi joskus samaan tilanteeseen, missä olin ollut aiemmin. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin, voin tietysti helposti tajuta että tuo odotus oli vailla realismia. Ei minusta tule parikymppistä dinkkua enää ikinä. Mutta siitä ajatuksesta on ollut yllättävän hankalaa luopua.

Tällä lailla laitetaan kengät yhteen, jotteivät parit kadota toisiaan lajittelussa.

Olen säästänyt noita vaatteita siksi, että ne ovat edustaneet niin ihanaa elämänjaksoa. En ole halunnut luopua niistä, koska olen ajatellut että samalla luopuisin mahdollisuudesta saada enää koskaan samanlaista elämää. Raatorehellisesti tunnustan, että olen haikaillut myös sitä, miltä näytin tuolloin. Vaatteista luopuminen on tuntunut siltä, että samalla luovun myös mahdollisuudesta päästä ikinä eroon niistä viimeisestä viidestä kilosta, jotka lapsien jälkeen asettuivat vyötärölle. Lyhyesti sanottuna nuo vanhat vaatteet ovat edustaneet sitä identiteettiä, joka minulla oli 10 vuotta sitten. Nyt olen tietysti ihan eri ihminen, ja identiteettikin on muuttunut. Mutta muistan edelleen elävästi, millaista oli olla aiemmin, ja siitä vanhasta minästä on ollut vaikeaa päästää irti.

Helpommin sanottu kuin tehty

Jotakin loksahti viime viikolla uuteen asentoon. Kaivoin esiin kaikki vanhoista ajoista muistuttavat vaatteet. Ne olivat priimassa kunnossa, sillä enhän aikanaan ehtinyt pitää niitä kuin muutaman kerran, jos sitäkään. Hypistelin niitä yhtä suuren haikeuden ja turhautumisen vallassa. Haikeus siitä, miten ihania ne olivat, miten muistin tarkalleen, mistä olin ne ostanut ja missä olin niitä pitänyt. Turhautuneena siihen, että ne olivat lojuneet vuosikausia käyttökelvottomina, kaapin tukkeena ja kaikenlaisia epämiellyttäviä tunnetiloja aiheuttaen. Sitten kokosin itseni, silitin vaatteet ja pakkasin ne kierrätyskassiin. Säästin yhden ainoan mekon, joka vain oli liian ihana poistettavaksi. Päätin, että jätän sen lapsilleni perinnöksi.

 

kirppikselle

Kuljetin vaatteet vaatepuilla, jotta ne eivät rypistyisi matkalla.

On hirveän helppoa antaa ohjeita vaatteiden karsimiseksi: Tuottaako se iloa? Jos ei, pois vain! Oletko käyttänyt sitä muutamaan vuoteen? Jos ei, pois pois! Entä mahtuuko se päälle? No ei, joten poistoon menee! Teoriassa siis näin. Käytännössä näiden neuvojen toteuttaminen voi olla huomattavan hankalaa. Vaate on osa identiteettiä, ja siitä luopuminen ei noin vain käykään. Olen mielestäni aika hyvä raivaamaan tarpeetonta kodistani, kirjoitinhan aiheesta jopa kirjankin. Ja siitä huolimatta ehdin lykätä tätä poistoprojektia monta vuotta. Uskokaa kun sanon, että tiedän miltä luopumisen tuska tuntuu.

Yleensä moni sanoo tällaisen raivauksen tehtyään, että tulipas kevyt ja hyvä olo. Mutta aina ei käy niin. Rationaalisesti ajatellen oli jo korkea aika laittaa nuo vaatteet kirppikselle, mutta en tunne vieläkään mitään suurta keventymisen ja vapautumisen tunnetta. Tunnen edelleen haikeutta ja turhautumista, joskin huomattavasti lievemmin kuin ennen. Toisaalta olen jo päättänyt, että voin ostaa myös uusia vaatteita itselleni tulevalla matkallani, sillä kaappiin on tullut konkreettisesti lisää tilaa. Tämä ajatus on ollut psykologisesti tärkeä. Selitän itselleni, että kun laitoin nuo kaikki vanhan elämän vaatteet pois, voin hyvällä omallatunnolla hankkia uusia, juuri tähän elämäääni sopivia ihania vaatteita. Se on tehnyt luopumisesta helpompaa.

Tavarataitojen soveltaminen ei ole aina helppoa. Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Mistä on ollut vaikea luopua? Miten ratkaisitte ongelman?

Osallistutko sinäkin pienen piirin ryhtiliikkeeseen?

Julkaistu , kirjoittanut
32

Parin päivän sisällä olen lukenut kaksi erittäin kiinnostavaa vaateuutista: YLE uutisoi, että ostamme vaatteita enemmän kuin vuosiin, mutta halvemmalla. Hesari taas kertoi maanantaina 18.2. että pikamuoti kasvattaa vaatealan ilmastokuormaa. (Hesarin juttua ei tätä kirjoittaessa ollut vielä netissä luettavana.) Molempien juttujen pääpointti on kuitenkin sama: ostamme paljon vaatteita, käytämme niitä vain vähän aikaa ja sitten ne heitetään pois. Tästä seuraa, että pikamuodin ilmastokuorma on jopa pahempi kuin lentämisen, eikä touhussa ole muutenkaa liiemmin järkeä.

Halvat kengät
Nämä lenkkarit maksoivat pari kymppiä. Ne kestivät aktiivista käyttöä noin yhden kesän. Huono ostos, sanoisin.

Aloin miettiä, että taidan elellä ainakin täällä blogissa jossain tiivisseinäisessä kuplassa. Olen reivannut omaa toimintaani juuri päinvastaiseen suuntaan kuin noissa uutisissa kerrotaan, ja kun luen kommentteja, en voi olla ajattelematta, että moni muu tekee aivan samoin. Arkijärkiblogin lukijakunta vaikuttaa tiedostavalta joukolta, jota kiinnostaa vaatteen laatu ja käyttöikä. Mutta toisaalta minulla ei ole syytä epäillä YLEn uutisen tietoja ja tilastoja. Jutussa todetaankin näin:

Somekeskustelu ja kampanjat eivät näy myyntitilastoissa. Osta harvoin ja laatua -kampanjointi on jäänyt jäänyt pienten piirien ryhtiliikkeeksi.

Ilmeisesti tämä blogi lukijoineen edustaa juuri tätä pienen piirin ryhtiliikettä.

Laatu vai hinta?

Toinen vaihtoehto on, että moni sanoo esimerkiksi panostavansa laatuun, mutta käytännössä hinta ratkaisee. Suomalaiset ostavat eniten vaatteita Prismasta, Citymarketista ja Tokmannilta, sekä H&M:lta ja Zalandosta. Viimeisessä hinta- ja laatuhaitari on laaja, mutta nuo neljä ensimmäistä ovat nimenomaan edullisia kauppapaikkoja.

Oma kokemukseni on se, että Prisman ja Citymarketin laatu on huonoa. Halpaa toki, mutta huonoa. Itselleni en ole vaatteita sieltä ostanut, mutta lapsille kyllä. Ne ainoat legginssit, jotka Prismasta kerran ostin, olivat kenties surkeimmat pöksyt jotka olen ikinä hankkinut. Kangas oli niin ohutta, että housut repesivät polvesta heti ensimmäisellä käyttökerralla. Citymarketin luomupuuvillasukat muuttuivat ensimmäisessä pesussa reikäisiksi. Molemmat vaatteet olivat siis ko. kauppojen omia merkkejä, ja hinta sen mukainen. Cittarista ostetut Reiman kurahousut ovat kyllä kestäneet aivan yhtä hyvin kuin merkin omasta liikkeestä ostetut.

Jos nämä kokemukset pitäisi tiivistää, sanoisin että marketista saa halpaa ja huonoa. Usein kuulee, että monilla ei ole varaa ostaa laadukasta, mutta ensimmäisellä käyttökerralla hajoava vaate se vasta kalliiksi tuleekin. Tällainen laatu selittää suoraan sitä, miksi vaatteita heitetään pois niin valtavia määriä, tai miksi yksittäistä vaatetta käytetään nykyisin vain muutama kerta verrattuna aikaisempaa. Eihän niitä voi pitää, kun ne hajoavat päälle. Ja kyllä kyllä, saattaa sieltä joskus jonkun löydönkin tehdä. Mutta jos hinta on hirveän halpa, jostain on tingitty väistämättä. Minun kokemukseni mukaan se on usein kankaan laadusta.

Laadukas käsilaukku
Laadukas käsilaukku ostettu vuonna 2008, jatkuvassa käytössä siitä lähtien ja jatkuvassa käytössä edelleen. Hyvä ostos.

Entäs sitten H&M?

Helsingin Sanomat kirjoittaa, että H&M:lla on kunnianhimoinen tavoite muuntaa tuotantoketjunsa ilmastopositiiviseksi vuoteen 2040 mennessä. Tämä tapahtuisi yrityksen mukaan uusiutuvaan energiaan siirtymällä ja mm. hiilinieluhankkeita rahoittamalla. Mutta:

Vaatteiden tuotannon vähentämistä, materiaalien uusiokäyttöä tai uudenlaisia kuituja H&M ei ilmastotavoitteissaan mainitse.

Tämä vahvistaa sitä näkemystä, joka minulla on H&M:n vaatekeräyksistä ollut jo pidempään. Yritys ei tosissaan ole kiinnostunut kierrätyksestä, vaan vaatekeräykset ovat sille vain kätevä keino saada kuluttajat kauppaan tekemään lisää ostoksia alekupongin avittamina. Ei ole nähtävissä, että H&M vähentäisi tuotantoaan tai pyrkisi tekemään laadukkaampia vaatteita joita myytäisiin kalliimmalla ja vähemmän. Firman toimintalogiikka perustuu massamyyntiin ja siihen, että ostaisimme jatkuvasti uutta vanhojen tilalle.

Laatu maksaa – mutta kestää

Suomalainen on säästäväinen ja vaatteen halpuus lienee monille arvo sinänsä. Mutta haluaisin haastaa tätä ajattelua. Rinna Saramäki juuri sanoi, halvalla kannattaa ostaa vain yksinkertaisia vaatteita. Halpa ja monimutkainen johtaa auttamatta huonoon laatuun. Niinpä esimerkiksi kunnon talvitakista kannattaa mielestäni maksaa niin paljon, kuin vain oma budjetti antaa periksi.

Minulla on aktiivisessa käytössä vuonna 2008 ostettu villakangastakki, jonka hintaa en enää muista, paitsi että kallis se oli. Olen kerran käyttänyt takkia ompelijalla, jolloin taskujen saumoja vahvistettiin. Muuten takki on edelleen siisti, toimiva ja tyylikäs. Aion käyttää sitä vielä vuosia. Käyttöä on kertynyt varmasti liki 1000 kertaa, eikä loppua näy. Takin hinta oli uutena monta sataa euroa, mutta yhdelle käyttökerralle ei ole jäänyt kovin korkeaa hintaa.

Ei ole synti ostaa kallis vaate, jos sen käytöstä nauttii vuosikausia. Suurempi paha on ostaa halpa vaate, jota ei ole tarkoituskaan käyttää kuin muutaman kerran. Eikä sellaisen vaatteen ”kierrättäminen” eli lahjoittaminen johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen ole mikään lieventävä asianhaara. Nuo järjestöt hukkuvat jo nyt huonolaatuiseen pikamuotiin, jota kukaan ei halua.

Haluatko siis tehdä ilmastoteon? Rupea vaatteiden ostolakkoon, vertaistukea saa vaikka täältä blogista kerran kuussa! Minusta on kiva kuulua pienen piirin ryhtiliikkeeseen. Vielä hauskempaa olisi, jos tämä olisi ison piirin ryhtiliike, joten liity sinäkin edelläkävijöihin. Millaisia ajatuksia nämä vaatetilastot herättivät teissä?

Lahjoita vaatteita – ja aikaa

Julkaistu , kirjoittanut
13

Oletko koskaan ajatellut tekeväsi vapaaehtoistyötä? Kiinnostaako huonompiosaisten, vähävaraisten tai heikompien auttaminen? Lahjoitatko kenties rahaa silloin tällöin hyväntekeväisyyteen? Minä voisin vastata noihin kaikkiin kyllä, ja uskon että niin voisi moni muukin.

Vaatteiden lahjoittamiseen liittyvä työ on herättänyt paljon erilaisia vastauksia. Aika moni on sanonut, että lahjoitettavien vaatteiden korjaamiseen ja siistimiseen ei ole aikaa eikä resursseja. Ymmärrän tämän. Mutta aloin miettiä asiaa toisesta näkökulmasta. Mitä jos tuota omaa työpanosta alkaisikin ajatella omana lahjoituksena hyväntekeväisyyteen? Jokainen vaatekappale, joka on pesty, korjattu ja huoliteltu suoraan myyntikuntoon, on suora lahjoitus hyväntekeväisyysjärjestölle. Siitä on tuplahyöty: se säästää järjestön resursseja huomattavasti, ja maksimoi lahjoituksesta saadun hinnan.

Törmäsin pari päivää sitten tällaiseen tilanteeseen: Eräällä ihmisellä oli takki, joka oli muuten priima mutta vetoketju oli rikki. Omistaja olisi halunnut lahjoittaa sen, mutta rikkinäiselle takille ei ilmaantunut ottajia. Tällaista takkia ei myöskään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, sillä roskiin se menisi sieltäkin. Takin omistaja mietti, miten takista voisi päästä eroon ilman että sitä joutuisi laittamaan roskiin.

Aloin miettiä asiaa. Pikagooglauksen perusteella pääkaupunkiseudulla takin vetoketjun vaihto maksaa 40-50 euroa. (Pienemmät korjaukset maksavat tietysti vähemmän, pitkän vetoketjun vaihtaminen on melko iso työ.) Mitä jos sen sijaan että harmittelisi korjaamiseen menevää rahaa, ajattelisi sen lahjoituksena hyväntekeväisyyteen? Tietysti ymmärrän, että kaikilla ei ole ylimääräistä, mutta suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä liikenisi muutama kymppi vuodessa hyväntekeväisyyteen. Tietysti hinnan päälle tulee myös oma vaivannäkö, siis se että vie vaatteen ompelijalle, hakee sen sieltä ja lopuksi toimittaa haluamaansa keräykseen. Mutta entä jos tämänkin laskisi vapaaehtoistyöksi?

Vaatteiden huoltaminen
Näillä pärjää jo pitkälle.

Vaatteiden lahjoittajilla on varmasti monenlaisia syitä. Joku kenties haluaa vain vanhoista eroon mahdollisimman helposti. Joku välttää roskiin laittamista, ja lahjoittaa siksi, jotta vaate vielä päätyisi käyttöön. Mutta uskon, että monilla on ainakin osittain syynä se, että haluaa lahjoituksellaan auttaa. Joko niin, että vaate päätyisi jonkun todella tarvitsevan ylle, tai välillisesti niin että siitä saatava raha menee myöhemmin hyväntekeväisyyteen. Miltä kuulostaisi, että sen sijaan että tuskailisi sitä, miten paljon vaivaa pitää nähdä, ennen kuin vaatteet voi lahjoittaa, suhtautuisikin asiaan niin, että tämä on minun panokseni heikompien auttamiseksi?

Pari vuotta sitten sain edellisen oivalluksen hyväntekeväisyyteen liittyen. Tajusin, että ei ole kauhean loogista lahjoittaa vain huonoimpia vaatteita hyväntekeväisyyteen ja sitten yrittää itse myydä niitä parhaimpia, ja sitten kuitenkin toisaalla lahjoittaa rahaa jollekin järjestölle. Paljon loogisempaa olisi lahjoittaa ne hyvät vaatteet suoraan, jolloin itse pääsee todella paljon helpommalla, ja järjestö saa niistä oikeasti jotain tuloa. Kannattaa lukea tämä kirjoitukseni, jossa havahduin tähän epäloogisuuteen.

Tiedän omasta kokemuksesta, että etenkin ruuhkavuosina aika ja jaksaminen voi olla kortilla. Mutta yleensä itselleen tärkeille asioille löytyy resursseja. Jos muiden auttaminen, turhan jätteen vähentäminen tai molemmat ovat omassa asteikossa korkealla, voisi ajatella, että niiden vaatteiden huoltamiselle tai jopa korjauttamiselle löytyy aikaa. Etenkin, kun tällaista auttamistyötä voi tehdä juuri silloin kuin itselle parhaiten sopii, ja juuri sen verran kuin kerralla ehtii ja jaksaa. Helpoin vaihtoehto tämä ei tietenkään ole, mutta toisaalta ei tässä ole mistään kohtuuttomista vaatimuksista kyse. Sen sijaan olennaista on asenteen muutos. Kyse ei olisikaan siitä että on pakko, ja hyi miten ikävää ja hankalaa kaikki vaivannäkö onkaan. Vaan siitä, että tällä omalla panoksellani voin auttaa muita. Jälkimmäinen kuulostaa ainakin minusta paljon houkuttelevammalta. Mitä mieltä te olette?

Viikon vinkit: nollahukkatesti, ostolakkoja ja jäteuutinen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänä vuonna kehitän näitä viikon vinkkejä sillä tavalla, että varsinaisten linkkien perään laitan myös linkit kaikkiin blogikirjoituksiin ja podcastiin, jonka olen ko. viikon aikana julkaissut. Jos siis et ole ehtinyt käydä lukemassa blogia viikon varrella, sunnuntaisin on täältä helppo kurkata kaikki uudet tekstit.

Ensimmäisenä linkkaan bloggajakollega Ilanan todella kiinnostavan raportin siitä, miten kävi kun 5-henkinen perhe pyrki elämään viikon mahdollisimman vähän jätettä tuottaen. Mukana ensin vertailuviikko, ja sitten testiviikko ja sen jälkeen analyysiä siitä, miten meni. Ilana havaitsi mm. että ruoanlaittoon ja kaupassakäymiseen meni merkittävästi enemmän aikaa nollahukkaviikon aikana. Jätteiden vähentäminen ei todella käy ihan yksinkertaisesti, etenkin ruokapakkauksista tulee todella paljon roskaa. Vaihtoehtona on usein hakea ruoka huomattavasti kauempaa kuin ennen.

Erilaiset ostolakot ovat nousseet suosioon, ja tässä YLEn jutussa haastatellaan paria ihmistä, jotka ovat pitäneet hyvin tiukat ostolakkovuodet. He eivät ainakaan omien sanojensa mukaan ole ostaneet juuri muuta kuin ruokaa, ja silti selvinneet vuodesta oikein hyvin. Näistä kokemuksista on mielenkiintoista lukea, vaikka itse näin tiukkaan lakkoon haluaisi ryhtyä.

Vuoden alkuun positiivinen uutinen: vain prosentin verran jätteestä päätyy kaatopaikalle, ja tämä on tilasto vuodelta 2017. Iso osa jätteestä poltetaan, mutta 39% kierrätetään muulla tavalla. Polttamisessa on omat ongelmansa, mutta on se sentään parempi kuin haudata maahan.

Arkijarki.netissä tällä viikolla:

Maanantaina julkaisin kattavat ohjeet kaikille, jotka haluavat että heidän lahjoittamansa vaatteet päätyvät vielä uudelleen käyttöön. Näin lahjoitat vaatteet oikein.  Ilmeisesti ohjeille on ollut kysyntää, sillä tekstiä on jaettu jo monta sataa kertaa.

Sen jälkeen kirjoitin siitä, miten tänä vuonna aion seurata juuri näiden omien lahjoitusvaatteiden määrää ja laatua. Tiedän jo paljonko tuotan tekstiilijätettä, kuin myös sen paljonko ostan uutta. Mutta kuinka paljon kaapista poistuu käyttökelpoista vaatetta, ja mihin ne menevät?

Tämän viikon podcastissa pääsen sitten vastaamaan niihin reaktioihin, joita ensimmäinen lahjoitustekstini aiheutti. Muutamat julistivat, että eivät aio edes yrittää kierrättää, jos se kerran on tehty noin vaikeaksi. Hassua tässä on vain se, että sehän ei muuta vaatteen loppukohtaloa millään tavalla! Perustelen myös painokkaasti, miksi H&M:n keräykset eivät ole minusta hyvä vaihtoehto. Podcastin voi kuunnella tästä alta.

Arkijärki: blogi ja podcast

Arkijärki-podcast 56: ”En sitten kierrätä ollenkaan, jos se kerran on noin vaikeaa!”

Julkaistu , kirjoittanut
25

Tämä podcast jatkaa edelleen aiheesta vaatteiden kierrätys ja lahjoittaminen. Tällä kertaa käsittelen (ajoittain aika painokkaastikin) näitä aiheita:

  • Miksi alunperin kirjoitin ohjeet lahjoittamiselle
  • Millaisia reaktioita kirjoitus herätti lukijoissa
  • ”Jos tämä on niin vaikeaa, niin heitän sitten suoraan roskiin” – No niinhän sille vaatteelle tapahtuisi myös lahjoitettuna! Eli lopputulos on sama.
  • Entä jos kerta kaikkiaan voimat eivät riitä, vaikka halua olisi? – Lajittelija ei voi tietää, onko huonokuntoisen vaatteen takana asenneongelma vai voimavarojen puute.
  • Arkijärjen omatkin korjauspinot kasvavat…
  • Miksi en luota H&M:n keräyksiin, enkä hirveästi muihinkaan.
  • Miksi minusta on ongelma, että länsimaista kuskataan vaatteita kehitysmaihin.
  • Miksi haluan, että omat roskani käsitellään Suomessa.
  • Tekstiilijätteen määrää pitäisi vähentää
  • Miksi pikamuoti on ongelma

Podcastin kesto on vähän yli 24 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast



Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin podcast näkyy myös muille.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Mitä tapahtuu poistetuille vaatteille?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Otetaan nyt sitten varsinainen teemaviikko, nimittäin käytettyjen vaatteiden teemaviikko. Kuten podcastissa toissa viikolla kerroin, tämän vuoden erityisen huomion kohteena on käytettyjen vaatteiden trafiikki omassa vaatekaapissani. Haluan tietää täsmälleen millaisia vaatteita karsin, minne ne päätyvät ja ylipäätään kaiken mahdollisen aiheesta.

Vuosi 2018

Vuonna 2018 joko sain käytettynä kaksi vaatetta: kotelomekon ja tuulitakin. Molemmat olivat melko uusia, mutta eivät enää entisille omistajilleen oikean kokoisia. Otin molemmat vastaan iloisena, sillä kummallekin on käyttöä. Mekkoa olen pitänyt jo kahdesti, takki odottelee hieman lämpimämpiä kevätsäitä. Käyttöön se tulee joka tapauksessa.

punainen urheilutakki
Tämän sain käytettynä lahjaksi.

En viime vuonna itse ostanut ainuttakaan käytettyä vaatetta. Kävi pari kertaa kirppiksellä, mutta koskaan ei sattunut tulemaan vastaan mitään kiehtovaa. Koska pelkkä halpa hinta ei enää nykyisin ole riittävä ostoperuste, en tuonut kotiin mitään. Olen kyllä tullut lahjavaatteidenkin kanssa tarkemmaksi. Aiemmin olen voinut ottaa vastaan jotain sellaistakin, minkä sopivuudesta vaatekaappiin en ole ollut ihan varma. Kiertoon ne ovat aina lopulta lähteneet.

En pitänyt kirjaa viime vuonna siitä, mihin kaikkialle käytettyjä mutta edelleen käyttökelpoisia vaatteitani päätyi, mutta varmuudella ainakin kahteen paikkaan: kirppikselle ja Fidalle. Myin pitkästä aikaa vaatteitani, kun lastenvaatekirppis otti myyntiin myös naistenvaatteita. Vein kassillisen kaikenlaista, ja hämmästyksekseni melkein kaikki kävi kaupaksi. Lisäksi muistan vieneeni kerran tai pari vaatteita myös Fidan liikkeeseen ja ainakin yhden kerran SPR:n Konttiin.

kierrätyskengät
Uskokaa tai älkää, mutta nämä ovat käytössä edelleen.

Miten käy tänä vuonna?

Olen nyt erittäin hyvin tietoinen siitä, kuinka monta vaatetta ostan vuodessa, ja kuinka paljon vaatteita heitän loppuun kulutettuina roskikseen. Tänä vuonna haluan tietää, paljonko poistan kaapista vaatteita, joiden arvioin vielä kelpaavan jollekin käyttöön. Aion siis pitää täsmällistä kirjanpitoa tästä aiheesta, ja raportoin siitä tänne blogiin samaan tapaan kuin ennenkin. Haluan tietää, millaisia vaatteita ja kenkiä poistan, kuinka vanhoja ne ovat, minne ne toimitan ja miksi niistä haluan luopua. Maanantain postauksen jäljiltä harkitsen myös sitä, että merkitsen muistiin, kauanko niiden kierrätyskuntoon laittamisessa ja pakkaamisessa meni aikaa. Vuoden lopussa voisi katsoa, paljonko yhdeltä ihmiseltä oikeasti menee vaatteiden kierrättämiseen aikaa. En takaa että tämä viimeinen toteutuu täydellisesti, mutta asia on kyllä erittäin kiinnostava.

Otan tähän projektiin mukaan vain omat vaatteeni. Myös puoliso lahjoittaa omia vaatteitaan aika ajoin, ja lisäksi lastenvaatteita lähtee monta kertaa vuodessa eteenpäin. Ensimmäinen ei kuitenkaan kuulu minulle, ja jälkimmäinen taas on oma kokonaisuutensa. Lastenvaatteiden hyvä puoli on se, että nyt kun onnekseni suvussa on pienempiä ihmisiä kuin omat muksut, kierrättäminen on jokseenkin helppoa.

Koska olen nyt jo pari vuotta ”kuratoinut” vaatekaappiani erilaisten kapselikokeilujen ja ostolakon seurauksena. Juuri nyt tuntuu siltä, että poistettavaa ei taida hirveästi löytyä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että olen luultavasti väärässä. Olen kaikkien näiden seurantaprojektien alussa ollut sitä mieltä, että eihän tässä juuri raportoitavaa ole, mutta todellisuus on osoittautunut erilaiseksi. Niinpä en epäile, ettenkö tänäkin vuonna löytäisi runsaasti vaatteita, joista haluan syystä tai toisesta eroon.

Mitä mieltä olette? Kiinnostaako tällainen raportointi? Tai olisiko joku peräti lähdössä kaveriksi?

Näin lahjoitat vaatteet oikein

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tiesitkö, että myös lahjoitettu vaate voidaan joutua laittamaan hyväntekeväisyyskirpparilla suoraan roskikseen, vaikka vaate olisi ehjä ja käyttökelpoinen? Ja vielä ihan omaa syytämme. Kylmä tosiasia on, että jopa puolet lahjoitetuista tekstiileistä ei ole myyntikuntoisia, ja ne joudutaan lajittelemaan suoraan poltettavaksi. Tästä seuraa järjestöille turhia kuluja, eikä hyvää tekeviksi tarkoitetut vaatteet auta ketään. Tämä olisi kuitenkin usein helposti vältettävissä. Lue lisää, niin kerron miten vaatteiden lahjoittaminen tehdään oikein.

vaatelahjoitus

Pakkaa huolellisesti

Tekstiili- ja vaatelahjoitukset eivät päädy hyväntekeväisyyskirppareilla (esim. Fida, SPR, UFF) suoraan myyntiin, vaan useampi työntekijä käy ensin jokaisen vaatteen läpi. Vaatteet odottelevat keräyslaatikoissa ja rullakoissa jopa viikkoja, ja tämä pitää ottaa lahjoitustekstiileitä pakatessa huomioon.

  • Pakkaa vesitiiviisti! Tämä on erityisen tärkeää, jos viet vaatteita ulkona oleviin keräyslaatikoihin. Jos ulkona on märkää, laatikon pohjalla voi olla vettä. Ylipakatuissa, avoimissa kasseissa vaatteet kastuvat, ja muuttuvat saman tien käyttökelvottomiksi. Tekstiilikeräyslaatikoihin tuodut vaatteet tulisi pakata tiiviisti kunnolliseen muovikassiin tai jätesäkkiin, ja sulkea pussit teipillä. Kestokassit (esim. Ikean kassit) ovat huonoja, koska niitä ei saa kunnolla kiinni.
  • Pakkaa kengät pareittain, erilleen vaatteista! Laita kengät omiin pusseihin. Kun lahjoituskasseja puretaan, irtokengät eivät pysy yhdessä, ja parittomalla kengällä ei tee mitään. Lisäksi käytetyt kengät vaatteiden seassa ovat ikäviä, sillä pohjat ovat aina likaisia.
  • Täytä käsilaukut sanomalehdellä! Lahjoitukset odottelevat pinoissa pitkiä aikoja. Tyhjä käsilaukku menee lopullisesti lyttyyn ja menettää muotonsa ja muuttuu myyntikelvottomaksi. Jotta laukku kestäisi säilytyksen, se pitää tunkea täyteen sanomalehteä, että laukku säilyttää muotonsa.
  • Älä pakkaa vaatteita samaan kassiin muiden tavaroiden kanssa! Monet tahot ottavat vastaan muutakin kuin vaatteita, mutta tekstiilit käsitellään erikseen. Astiat ym. kannattaa pakata sanomalehteen, ja lahjoittaa suoraan myymälään.
  • Viikkaa vaatteet siististi! Vaatteet käyvät paremmin kaupaksi, kun ne ovat henkaroitavissa myyntiin suoraan kassista. Muista, että kukaan ei halua tonkia kassia, jonka sisältö vaikuttaa jo ensivilkaisulla vastenmieliseltä.

Huolittele vaatteet ennen lahjoitusta

Lähtökohta on tietenkin se, että vaate on puhdas ja myyntiin kelpaava, sillä hyväntekeväisyysjärjestöillä ei ole mahdollisuutta vaatehuoltoon. Vaatteita ei siis lahjoiteta suoraan päältä tai kellarin perukoilta, vaan ne pitää ensin pestä ja siistiä. Pienetkin reijät tai muut virheet ovat ongelma. Jos haluat, että vaate päätyy käyttöön, tee nämä korjaukset itse ennen lahjoittamista:

  • Kiinnitä napit ja korjaa pikkuvirheet! Kukaan muu ei sitä tee, rikkinäiset vaatteet menevät suoraan roskiin. Jos vaatteen tai laukun vetoketju on rikki, älä lahjoita. Tarkista lisäksi kaulukset, hihansuut ja kainalot. Niissä ei saa olla kellastumia, tahroja tai nukkaa.
  • Lahjoita vain puhdasta ja tuoksutonta! Poista tahrat, ja pese mieluiten hajusteettomalla pesuaineella. Kaikenlaiset hajut alentavat vaatteen myyntiarvoa ja haittaavat sen myymistä. Tämä koskee niin parfyymiä kuin kellarin ummehtunutta tuoksua. Jos vaate on kestotahrainen, se päätyy jätteeksi.
  • Poista nypyt itse! Kampaa nyppykammalla tai huristele nypynpoistajalla kaikki lahjoitettavat vaatteet. Jos vaate on kovin nyppyinen, sitä ei laiteta myyntiin vaan roskikseen. Jälleen kerran – henkilökunnalla ei ole resursseja kunnostaa vaatteita, ei myöskään poistaa nyppyjä.
  • Poista kaikki karvat! Jos vaatteessa on runsaasti eläinten karvoja, hiuksia tai pölyä, sitä ei voida laittaa myyntiin. Käytetty vaate täynnä jonkun vieraan ihmisen hiuksia on suoraan sanottuna ällöttävä.

Kaksi poikkeusta sääntöihin

Edellä mainitut ohjeet koskevat kaikkia vaatelahjoituksia, lukuunottamatta kahta poikkeustapausta: yli 30 vuotta vanhoja vintagevaatteita sekä alusvaatteita.

  • Vintagevaatteen voi lahjoittaa, vaikka siinä olisi jokin pieni vika. Vintage tarkoittaa siis ennen 90-lukua tehtyjä vaatteita. Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja.
  • Käytettyjä sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita ei voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, elleivät ne ole uutta vastaavassa kunnossa. Niissä ei voi olla mitään käytön jälkiä; ei tummentuneita pohjia, nyppyjä, rispaantuneita kuminauhoja, liestynyttä elastaania tai mitään muutakaan vikaa. Vintagealusvaatteet voi lahjoittaa, jos ne ovat ehjiä.

Lahjoita vaatteet niin, että ne voisi pukea suoraan päälle

Lopputulos on tämä: jos haluat, että vaatteesi saavat vielä uuden elämän jonkun muun ihmisen päällä, tee lahjoitus huolella. Mitä paremmassa kunnossa vaate on, sitä todennäköisemmin se päätyy vielä uudelle omistajalle. Ja sama päinvastoin. Millään lahjoituksia vastaanottavalla taholla ei ole resursseja ruveta korjaamaan, puhdistamaan, siistimään tai muutenkaan käsittelemään saatuja vaatteita. Jos vaate ei ole valmiiksi käyttökunnossa, se ei todennäköisesti myöskään päädy myyntiin. Mutta priimakin vaate menee pilalle, jos se kastuu matkan varrella, tai jos kenkäparista toinen häviää. Siksi huolellinen pakkaaminen on tärkeää.

Nämä ohjeet koskevat nimenomaan sellaisia kohteita, joiden kautta vaatteiden on tarkoitus päätyä vielä jonkun uuden ihmisen päälle. Siis erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten esim. Hope, SPR tai Fida. Jos taas kyseessä on Nextiilin tyyppinen kierrätyspaja (Tampereella), voi sinne yleensä lahjoittaa myös pikkuvikaisia vaatteita, sillä vaatteista tuunataan pajassa uusia juttuja. Tarkista vaatteiden lahjoitusohjeet aina ko. tahon nettisivuilta ennen pakkaamista.

Tämän linkin takaa löydät kattavan listauksen kohteista, jotka ottavat vastaan tekstiiliä ja vaatteita lahjoituksina. Lista koskee etenkin pääkaupunkiseutua, mutta sieltä löytyy myös valtakunnallisesti toimivia järjestöjä ja tahoja. Jos tekstiilijäte tai vaatteiden lahjoittaminen kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi Arkijärki-podcastia nro 50, jossa haastattelen Outi Pyytä. Outi on toiminut myös tämän artikkelin asiantuntijana.

Huh, tulipahan pitkä postaus! Tunnustan, että olen itse mokaillut tässä asiassa aiemmin ihan silkkaa tietämättömyyttäni. Opitteko uutta?