Avainsana-arkisto: tekstiilijäte

Unelmien kotityöviikko

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tuossa kun tulin sanoneeksi, että ihminen tarvitsisi viikon lomaa ihan vain hoitaakseen kaikki kotityöt, aloin miettiä, millainen se haaveiden kotityöviikko sitten olisi. Että mitä tekisin, jos saisin yhtäkkiä kokonaisen viikon, jolloin saisin tehdä kaikki roikkuvat hommat valmiiksi eikä olisi mitään muita velvotteita. Luulen, että nauttisin tällaisesta ajasta paljonkin. En ehkä rakasta lastenvaatteiden lajittelua sinänsä, mutta olisipa mahtavaa päästä jokaisesta väliaikaisesta pinosta eroon!

Ensinnäkin nostaisin parvekkeen puutrallit ylös, lakaisisin lattian, hankkisin sinne uuden säilytyslaatikon, laittaisin uuden maton lattialle ja nostaisin osan viherkasveista parvekkeelle kesää viettämään. Realistinen arvio tämän kaiken tekemiseen olisi yksi työpäivä. Pitäisi nimittäin käydä Ikeassa.

Mistä puhun, kun puhun kasoista. (Kori on silittämistä odottavia varten.)

Sitten lajittelisin kaikki ne lastenvaatepinot, joita on kevään aikana kertynyt (esimerkki yläpuolella. Autenttinen tilanne juuri nyt). Pakkaisin liian pienet kirppikselle ja ystäville, tai lajittelisin odottamaan kuopuksen kasvua. Muutamat talvikengät ja kumpparit pitäisi puhdistaa. Lasten lokerot eteisessä sisältävät edelleen villasukkia ym väärän sesongin kampetta. Päivittäisin lokerot, ja järjestäisin sisällöt siististi. Lopuksi kuskaisin kaikki nyssäkät oikeisiin osoitteisiin. Veikkaan, että myös tähän kuluisi kaikkine kuskaamisineen toinen kokonainen työpäivä.

Kolmantena päivänä raivaisin komeron, joka on päässyt pahasti sotkuun. Järjestäisin siivoustarvikkeet, jatkojohdot, kertakäyttöastiat ja kukkaruukut kaikki siististi omille hyllyilleen. Heittäisin roinaa pois, veisin luistimet vinttiin ja muutenkin järjestäisin kaikki paikoilleen. Tähän menisi noin puoli päivää. Toisen puolen voisin käyttää siihen, että veisin kaikki omat ja puolison kierrätykseen menevät vaatteet Fidalle ja yhden kassillisen Sorttiasemalle tekstiilikierrätykseen.

Neljännen päivän käyttäisi kokonaan työhuoneen raivaamiseen. Siitä on kevään aikana tullut jälleen kerran sellainen väliaikaisten asioiden säilytyspaikka. Huone on niin pieni, että jos se ei ole jämptissä järjestyksessä, se on sotkuinen. Jos kävisin työpöydän laatikot läpi, arkistoisin paperit, järjestäisin mapit ja niin edelleen, niin tähän menee hyvinkin koko päivä.

Viidennen päivän käyttäisin kaikkien muiden rästihommien suorittamiseen. Setvisin kirjapinot ja kävisin kirjastossa, putsaisin kylpyhuoneen kaapin, mankeloisin ja silittäisin, järjestäisin lastenhuoneen kirjoituspöydän, kävisin kaikki vanhat lehdet läpi ja poistaisin turhat. Veisin vinttiin ja kellariin kaiken, mikä odottaa siirtämistä. Kävisin läpi kaikki vuoden aikana kertyneet koulu- ja harrastuspaperit, -maalaukset ja harjoitustyöt, ja säästäisin niistä vain parhaat. Kävisin kriittisellä silmällä läpi jääkaapin oveen kertyneet lappuset, ja poistaisin kaiken mahdollisen.

Mietin tätä kirjoittaessa tarkkaan, kauanko kaikkeen menisi aikaa. Yritin olla realistinen. Työpäivän pituus on 8,5h, poislukien lounas ja kahvitauko. Niihin käyttäisin varmaankin noin tunnin päivässä. Kuten tästä suunnitelmasta huomaa, itse järjestäminen ei välttämättä vie niin paljon aikaa, mutta heti kun pitää lähteä viemään tavaroita jonnekin, aikaa kuluu. Meiltä ajaa Sorttiasemalle reilut puoli tuntia, joten jos lähtee viemään sinne tavaraa, on realistinen arvio noin pari tuntia, sillä täytyy varautua jonottamaan. Arvelen, että tämä on monilla muillakin kompastuskivenä järjestämisessä. Kotona asiat sujuu, mutta tavaran toimittaminen lopullisesti jonnekin vie aikaa, etenkin jos omaa autoa ei ole käytössä.

Mutta mikä täydellinen harmonia kodissa vallitsisikaan tämän viikon jälkeen! Kaikki roikkuvat projektit olisi suoritettu, missään ei olisi yhtäkään pinoa, nyssykkää tai pussukkaa odottamassa siirtoa uuteen paikkaan. Tavarat olisivat järjestyksessä ja paikoillaan. Voin vain kuvitella, millainen zen meillä vallitsisi tämän jälkeen. Miten ihanaa olisikaan työskennellä keskeytyksettä, ja saada aikaan näin paljon. Ja miten ihanaa olisikaan tämän jälkeen nauttia siitä, ettei yksikään kotityö roiku keskeneräisenä. No, aina saa haaveilla.

Mitä teidän unelmien kotityöviikolla tapahtuisi?

Sinä olet vastuussa lahjoitusten laadusta

Julkaistu , kirjoittanut
11

Jälleen kerran kirjoitan vaatekeräyksistä. MOT-ohjelma uutisoi raflaavasti, kuinka suomalaisten hyväntekeväisyyteen lahjoittamat vaatteet päätyvätkin kehitysmaihin, ja siellä   luultavasti jonnekin katuojaan. Muistan, kuinka tämä juttu sai alkunsa. Eri keräyslaatikoihin vietiin vaatteita, joihin oli piilotettu GPS-paikannin. Nyt sitten lopulta selvisi, mihin vaatteet päätyivät.

Tämä juttu hermostutti minua jo alkuvaiheessa, ja hermostuttaa edelleen. Ongelman ydin ei ole se, että järjestöt eivät toimikaan siten, kuin sanovat toimivansa. Ei edes se, että nämä vaatteet päätyivät väärään paikkaan. Isoin ongelma on se, että esimerkkivaatteet olivat hirveää roskaa, jota ei olisi koskaan pitänyt laittaa yhteenkään keräyslaatikkoon!! Tämä ohjelma antaa aivan väärän kuvan ihmisille. Juuri sellaisia vaatteita, mitä MOT oli käyttänyt, ei missään nimessä pidä viedä hyväntekeväisyyteen. Se on systeemin tietoista väärinkäyttöä.

Roskan paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Roskan paikka on ROSKIKSESSA. En tiedä millaisesta ratakiskosta tämä pitäisi toimittajillekin vääntää, että asia tulisi selväksi. Mutta yritetään vielä kerran: Jos sinun lahjoittamasi rikkinäinen tai tahrainen vaate päätyy saastuttamaan kehitysmaassa virtaavaa jokea, se on sinun oma vikasi! En tiedä miten tämän voisi selkeämmin sanoa. Jos emme lahjoita roskaa, emme ole myöskään osa tätä ongelmaa.

Nämä ovat roskaa.

Mietin, missä vaiheessa meille syntyi sellainen käsitys, että hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa mitä vain, ja että siellä sitten ”joku” seuloo rikkinäiset ja rähjäiset joukosta pois. Vai oliko meillä ajatus siitä, että joku superköyhä jossain saattaisi itkeä ilosta saadessaan anorakin, jonka vetoketju ei toimi? Vai olivatko katukuvaan ilmestyneet järjestöjen keräyslaatikot vain liian houkutteleva tapa ratkaista vaatepaljouden ja roskavuorien aiheuttama ahdistus? Nakataan kaikki vaikeat vaatekappaleet sinne, kyllä ne sieltä jonnekin hyvään tarkoitukseen päätyvät. Ikävä yllätys, kun eivät päädykään.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen tarkoitus on myydä hyväkuntoisia vaatteita, saadakseen rahaa hyväntekeväisyyskohteelleen. Järjestöjen tarkoitus EI ole lajitella meidän myyntikelvottomia vaatteitamme. Se on meidän oma tehtävämme. Tiedän, että ihmisillä on hirveän erilaisia käsityksiä siitä, mikä on käyttökelpoista ja mikä ei. Sanotaan se nyt vielä kerran: mikä tahansa vika tekee vaatteesta lahjoituskelvottoman. (Poikkeuksena aito vintage, siinä ei pikkuviat haittaa.) Jos et ole varma, mieti miksi luovut. Jos syy on siinä, että vaate on esimerkiksi väärää kokoa, väriä joka ei pue sinua tai yhteensopimaton tyylisi kanssa, sille hyvinkin löytyy uusi käyttäjä. Mutta jos luovut vaatteesta siksi, että se ei enää täytä omia laatuvaatimuksiasi (nyppyjä? nukkaa? kulahtanut? paha haju? koirankarvoja? armottoman epämuodikas?) pitäisi hälytyskellojen soida. Sellaista ei pidä lahjoittaa minnekään. Jos haluat tarkistaa, tarkat ohjeet ja kriteerit lahjoituksille löytyvät tästä postauksesta.

Järjestöillä pitäisi tietysti olla systeemi, joka takaa sen ettei jätettä päädy vääriin paikkoihin, mutta oikeasti vastuu on meillä kuluttajilla. Meidän pitää kestää se, että kukaan muukaan ei halua meidän huonoja vaatteitamme, vaan että niiden paikka on roskiksessa, tai mahdollisuuksien mukaan kunnan jätehuollon järjestämässä tekstiilikeräyksessä. H&M:n tai jonkun muun kaupallisen ketjun tekstiilikeräys ei ole yhtään sen luotettavampi paikka kuin joku UFFikaan. Esim. H&M:n prosessi ei ole läpinäkyvä, eikä kuluttaja voi olla varma minne vaatteet päätyvät. Sen sijaan luotan  siihen, että esim. kunnallisesta tekstiilikeräyksestä ei päädy materiaalia kehitysmaiden riesoiksi. Yrityspuolelta luotan vain Finlaysonin keräyksiin.

Vanhoista vaatteista on vaikea päästä eroon. Se on fakta, jonka kanssa täytyy opetella elämään. Kirppikset eivät vedä, koska kaikilla on sama ongelma. Meillä on liikaa vaatteita, ja hankimme niitä jatkuvasti lisää. Kaapit tulevat täyteen, ja sitten täytyy karsia. Innostumme kapselipuvustoista ja 333-projekteista, ja sitten karsitaan lisää, ja tietysti hankitaan myös uutta, jotta tiukasti kuratoidusta puvustosta tulisi täydellinen. Tai sitten ostamme ostamisen ilosta, vain koska se on niin halpaa ja helppoa. Tiedän omasta kokemuksesta.

Perimmäinen ratkaisu ongelmaan on ostaa merkittävästi vähemmän vaatetta kuin aiemmin, ja ostaa käytettyä aina kuin mahdollista. Silloin ei tule ylimääräistä kierrätettävääkään. Olen huomannut tämän käytännössä itse. Kun viime vuosina olen ostanut hyvin harkiten, ei kaapista enää lähde ulospäin läheskään niin paljon kuin ennen. Se johtuu siitä, että virheostosten määrä on pudonnut. Kun en osta enää ”ihan kivoja” vaatteita, en myöskään kyllästy niihin. Koska ostan laadukkaampia vaatteita kuin aiemmin, ne kestävät pitkään hyvinä, ja ne tekstiilit jotka poistan, menevät suoraan roskikseen (alusvaatteet, sukat).

Ole siis osa ratkaisua. Älä lahjoita huonokuntoista tekstiiliä minnekään. Osta vain harkiten ja mahdollisimman laadukasta. Jos aihe kiinnostaa, ota Outi Pyyn blogi ja instagram seurantaan, hän jakaa väsymättä ajantasaista tietoa tekstiilien kierrätyksestä. Tai kuuntele vaikka meidän yhteinen podcast parin vuoden takaa! Jos pohdit, mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen, lue Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaappi, jossa paneudutaan laadun ja tyylin lisäksi myös vaatetuotannon ongelmiin, ja kuuntele Rinnan haastattelu täältä.

Kuinka vähentää tekstiilijätettä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiedän lähes sadan gramman tarkkuudella, paljonko tuotan vuodessa tekstiilijätettä, sillä pari vuotta sitten punnitsin 12 kuukauden ajan kaikki roskiin heittämäni tekstiilit. Laskelmassa oli mukana sekä minun, kahden lapsen sekä kodin yhteiset tekstiilit. Lopputulos oli 4,3kg, mikä on noin kolmasosa siitä tekstiilien määrästä, mitä suomalainen keskimäärin heittää vuoden aikana roskiin (13-18kg VTT:n mukaan). Minun ei vuoden aikana tarvinnut heittää roskiin mitään muuta, kuin sellaista tekstiiliä, jonka paikka todella on roskiksessa: rikkinäisiä sukkia, alusvaatteita, kurarukkasia ja rättejä.

Nämä ovat roskaa, jota ei kannata enää erikseen kierrättää.

Kun juttelin Outi Pyyn kanssa Arkijärki-podcastissa, hän totesi että esim. kuolinpesän tyhjennyksessä tulee helposti tuo 13kg täyteen. Tai että kun ihmiset muuttavat, he tyhjentävät kaappejaan ja roudaavat sitten hirveän määrän vaatetta hyväntekeväisyyteen, tai laittavat suoraan roskikseen. Itse epäilen, että myös konmaribuumilla on tässä vaikutusta. Mariehan kehottaa kylmästi heittämään kaiken pois, mikä ei ilahduta. Vaatteiden osalta maritus on helppoa tehdä, mutta pikkuisen epäilen, jaksaako sellaisen urakan jälkeen aina kaikkia poistoja niin tarkasti lajitella.

Mutta pelkät muutot, kuolinpesät ja marittajat eivät voi olla vastuussa kaikesta poisheitetystä tekstiilistä. Vaatteita on vaikea kuluttaa loppuun, ellei satu olemaan alle kouluikäinen. Ilmeisesti ihmiset heittävät siis pois myös sellaista, joka joko on, tai josta edelleen saisi helposti vielä käyttökelpoista, joten jaan seuraavaksi omat vinkkini tekstiilijätteen vähentämiseksi. Huomautan, että en ole nollahukkailija, joten nämä ovat matalan kynnyksen toimenpiteitä. En kehota ketään ratkomaan farkuntaskuja irti ommellakseen niistä patalappuja. Jos haluat niin tehdä, niin aivan mahtavaa! Nämä minun keinoni eivät vaadi ihan niin paljon vaivaa.

  1. Korjaa pikkuviat. Jos et osaa ommella nappia, katso vaikka youtubesta ohjevideo. Itse korjaan lastenvaatteisiin tulleet rei’ät silitettävillä paikoilla. Ne eivät kestä ikuisesti, mutta korjaukseen menee pari minuuttia, eikä ompelukonetta vaadita. Youtubesta löytyy ohjeet myös mm. siihen, miten vetoketjun voi korjata itse. Usein pienet korjaukset ovat oikeasti helppo tehdä, etenkin ohjevideon avulla.
  2. Jos et itse kerta kaikkiaan osaa, pyydä ompelutaitoista tuttavaa avuksi. Tee vaikka vaihtokauppa – voit tarjoutua lastenhoitajaksi, leipoa leivän tai vaihtaa talvirenkaat korjausompelua vastaan, mikä nyt onkaan oma vahvuusalueesi. Sanon silti, että esim. napin paikalleen ompelu ei ole vaativaa. Käsittääkseni ala-asteikäisen voi olettaa suorituvan tehtävästä.
  3. Kalliimmat vaatteet, joissa on isompi ongelma, kannattaa viedä suoraan ammattitaitoiselle ompelijalle. Ompelija vaihtaa vetoketjut, lyhentää lahkeet ja voi jopa muuntaa vaatteen istuvuutta.  Tosin ompelija tekee myös pienempiä töitä, kuten korjaa revenneitä saumoja, jos siihen ei itse kerta kaikkiaan kykene.
  4. Kestotahrat saa piiloon värjäämällä. Värjäys onnistuu helposti omassa pesukoneessa. Olen kokeillut tätä pari kertaa, eikä se vaadi muuta kuin taidon käyttää pesukonetta. Tästä on tulossa ensi viikolla postaus!
  5. Työllistä ompelijan lisäksi suutaria ja pesulaa. Ostin kerran kirppikseltä hameen, joka oli pesty vesipesussa pesulapun ohjeen vastaisesti. Sen seurauksena hamekangas ja päälle ommeltu applikointi olivat kutistuneet eri tavoilla, ja hame näytti siksi oudolta. Mutta pesulassa vaate saatiin oikeanlaisella pesulla ja ammattimaisella silityksellä jälleen uudenveroiseksi.

Jos tällaisen vaatehuollon tekeminen on oikeasti täysin mahdotonta, vaatetta voi tarjota ilmaiseksi erilaisissa netin kirppis-, roskalava- ym. ryhmissä. Pikkuvikaisille vaatteille voi löytyä ottaja, jos ei tarvitse maksaa. Jos vaatteessa ei ole mitään muuta vikaa, kuin irronnut nappi, sen paikka ei todellakaan ole roskiksessa, mutta ei myöskään keräyslaatikossa. Jos napin ompelu on ylivoimainen tehtävä, pitää harkita tarkkaan, onko varaa ostaa kovin halpoja ja heikkolaatuisia vaatteita, jos siis nimittäin ei halua olla osa maailman tekstiilijäteongelmaa.

Yllämainitut toimenpiteet eivät välttämättä maksa juurikaan. Olen tänä kesänä mm. värjännyt tahraisia vaatteita, yhden väripussin hinta on alle 10 euroa, ja se riittää useamman vaatteen värjäämiseen. Liimasin itse 15 vuotta vanhojen sandaalien irvistävät pohjat kiinni kenkiin, ei maksanut mitään mutta käyttöikää tuli monta vuotta lisää. Korjautin suutarilla nahkaisen laukun, josta nahka oli ratkennut vetoketjun vierestä. Vika on rakenteellinen, eli se saattaa ilmetä korjauksesta huolimatta joskus uudestaan. Mutta silti, korjaus maksoi vain 7€. Sillä hinnalla kassi kannattaa korjauttaa vielä monta kertaa. Meidän kadun ompelija ottaa lahkeiden lyhentämisestä 15 euroa. Ei päätä huimaava summa sekään.

Kodintekstiilejä voi yleensä käyttää moniin tarkoituksiin, vaikka ne eivät enää alkuperäiseen kelpaisikaan. Rikkinäiset lakanat ja pöytäliinat ovat hyviä, kun pitää suojata auton penkkejä, huonekaluja tms. (Olen myös tehnyt vanhoista lakanoista tyynynliinoja, vaikka tämä kieltämättä vaatii jo ompelukonetta ja vähän enemmän taitoa.) Trikoovaatteet käytän yleensä loppuun siivousrätteinä. Finlayson ottaa vastaan vanhoja lakanoita ja pöytäliinoja sekä farkkuja, joista tehdään uusia tuotteita, kuten mattoja. Tällainen kierrätys erinomainen loppusijoituspaikka näille tekstiileille, ehdottomasti parempi, kuin sekajäte.

Jos vaatteessa on elastaania, siitä ei ole kuitukeräyksessä iloa. Siksi esim. T-paita, jossa on mukana elastaania, on minusta parempi käyttää loppuun siivousrättinä ja heittää sitten roskikseen. Eihän se tietenkään ole sama kuin kunnon mikrokuituliina, mutta erityisen likaisiin kohtiin en parhaita siivousliinoja viitsi käyttää. Auton vanteet, vessanpöntön, patterien taustat, pahat kurat, öljyt ja eritteet voi pyyhkiä tällaiseen riepuun, jonka voi sitten laittaa roskiin. Näin vaate palvelee loppuun asti, eikä tarvitse ajatella, että roskiin menisi käyttökelpoista tekstiiliä.

Kaikki edellä mainitut keinot ovat tapoja, joilla pidennetään tekstiilien käyttöikää niin, ettei roskiin menisi ainakaan mitään sellaista, mitä vielä voisi helposti käyttää. Jos ei halua olla osa ongelmaa, on oltava osa ratkaisua, ja tässä tapauksessa ratkaisu on panostaa vaatteiden huoltamiseen. Toinen osa ratkaisua on ostaa vähemmän vaatteita ja yrittää hankkia käytettyä, jotta tekstiilin määrä maailmassa ylipäätään vähenisi. Kolmas ratkaisu on ostaa mahdollisimman laadukasta, niin että vaikka vaatteeseen jonain päivänä kyllästyisi, se olisi edelleen käyttökelpoinen jollekin toiselle.

Onko teillä lisää vinkkejä? Kommenttiboksi on auki!

Afrikkaan päätynyt lumppu on meidän vika

Julkaistu , kirjoittanut
16

Luin juuri YLEn nettisivuilta jutun siitä, kuinka Fidalle lahjoitettu vaate olikin organisaation lupauksista huolimatta päätynyt Afrikkaan. Fidan keräyslaatikkoon oli jätetty vaate, johon oli kiinnetetty paikannin. Se lähetti puoli vuotta tietoa siitä, missä huppari matkasi, ja lopulta vaate päätyi Nigeriaan. UFFin laatikkoon jätetty vaate puolesta päätyi Keniaan. Sitten haastateltiin organisaatioiden johtoa, että miten tässä näin kävi, kun esimerkiksi Fida lupaa, ettei vaatteita rahdata toiselle puolelle maapalloa.

Tietysti on ikävää, ettei prosessi toiminut sataprosenttisesti. Mutta minua kiukuttaa ihan muusta syystä. Katsokaa niitä vaatteita, joita on käytetty esimerkkinä! Ne ovat rikkinäisiä, kestotahraisia, kulahtaneita, haisevia, koirankarvassa, tupakanpolttamia – siis sanalla sanoen karseita. Niiden paikka on ihan muualla, kuin yhdessäkään kierrätyslaatikossa. Täsmällisesti ottaen niiden paikka on jätekeräyksessä. Suomessa. Noiden vaatteiden ei olisi ikinä pitänyt päätyä mihinkään hyväntekeväisyyskeräykseen. Miesten pikkutakki on tahrainen, koirankarvoissa ja lisäksi nappi on irti. Sitä ei kukaan laittaisi päälleen, saati sitten sitä toista haisevaa, tupakan reijittämää takkia, tai rikkinäistä ja kestotahraista hupparia.

On aivan turhaa kauhistella sitä, että kehitysmaihin päätyy hirveää lumppua. Kuka siitä on vastuussa? No tietenkin se ihminen, joka ei ole viitsinyt itse laittaa vaatettaan roskikseen tai asianmukaiseen lumppukeräykseen, vaan sen sijaan on ulkoistanut lajittelun hyväntekeväisyysjärjestölle. Jos sinä laitat karmean rääsyn UFFin keräyslaatikkoon SINÄ olet vastuussa, jos se päätyy paikkaan, jonne et haluaisi sen päätyvän. Hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtävä on tehdä hyväntekeväisyyttä, ei toimia jonkinlaisena ilmaisena jätelajittelukeskuksena. Kyllä meillä lahjoittajillakin on asiasta vastuuta.

Olen viime vuonna kirjoittanut selkeät ohjeet siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikein. Sieltä löytyy täsmälliset ohjeet mm. kenkien ja laukkujen pakkaamiseen ja vaatteiden huolittelemiseen. Tässä kuitenkin supertiivis kertaus:

  • Pakkaa kaikki vesitiiviisti, sillä keräyslaatikot eivät pidä vettä ja kastuneet vaatteet menevät suoraan roskiin. Kiinnitä kenkäparit yhteen, laita ne eri pussiin vaatteiden kanssa. Yksittäisellä kengällä ei kukaan tee mitään.
  • Vaate ei saa haista, siinä ei saa olla karvoja, se ei saa olla rikki, siinä ei saa olla tahroja. Vaatteen tulee on sellaisessa kunnossa, että sen voi laittaa suoraan päälle ja lähteä kaupungille. Jos vaate ei ole käyttökunnossa, sen paikka ei ole hyväntekeväisyyskeräykessä!
  • Ainoa poikkeus edelliseen on vintagevaatteet, eli yli 30 vuotta vanhat vaatteet. Niissä ei haittaa, jos on pikkuvikoja. 50-luvun jakkupuku, josta on nappi irti, on ok lahjoitus. Viime vuonna ostettu Zaran paitis, josta on nappi irti, ei ole.
  • Alusvaatteita ja sukkia ei voi lahjoittaa, elleivät ne ole kirjaimellisesti uutta vastaavassa kunnossa. Mieti itse, laittaisitko jonkun vanhat kulahtaneet kalsarit päällesi.

Jos emme halua, että käyttökelvotonta vaatejätettä päätyy kehitysmaiden riesaksi, meidän täytyy lakata kuskaamasta sellaista hyväntekeväisyyteen. Jos et jaksa nähdä vaivaa kunnostaaksesi vaatteen myyntikuntoon, niin tietoiskuna voin kertoa, että ei sitä tee kukaan muukaan. Järjestöt eivät pese, korjaa tai silitä saamiaan vaatelahjoituksia. Vaatteen tulee olla valmiiksi myyntikuntoinen. Jos se ei ole, niin silloin siitä valitettavasti tulee järjestölle kuluja, ei suinkaan tuottoa hyvään tarkoitukseen, kuten toiminnan ideana olisi. Samalla kasvaa riski siihen, että sinusta tulee osa maailman tekstiilijäteongelmaa. Tämän vuoksi myös vaatteiden oikeanlainen pakkaaminen on erittäin tärkeää. Joskus vaate homehtuu pilalle ennen kuin se päätyy edes lajitteluun, koska se on lahjoitettu pussissa, johon on päässyt vettä sisälle.

Outi Pyy on tehnyt oheisen kaavion, jota noudattamalla tällä hetkellä tietää toimivansa mahdollisimman oikein. Suomessa tehdään tällä hetkellä kovasti töitä tekstiilikierrätyksen edistämiseksi, ja muutaman vuoden päästä kuva näyttääkin luultavasti erilaiselta. Jo nyt pääkaupunkiseudulla on mahdollista viedä lumppua Sorttiasemille (HUOM! ei alusvaatteita eikä sukkia!), mutta kaikissa kaupungeissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Silloin Lindex, H&M tai muu vastaava keräys voi olla se ainoa mahdollisuus, mutta ei sinnekään mitä tahansa kannata kipata. Ei niitä rikkinäisiä sukkia tai tupakanpolttamia takkeja. Suosittelen muuten Outin kanavia kaikille, joita tekstiilikierrätys, vaatteiden vastuullisuus ja esimerkiksi järkevä pyykkihuolto kiinnostaa!

Summa summarum: lumpun paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Se, että kehitysmaihin päätyy käyttökelpoista vaatetta ei ole vastaava ongelma, koska niillä on siellä markkinat. Ongelma on käyttökelvoton vaate, joka saattaa kirjaimellisesti päätyä katuojaan, sillä noista maista puuttuu samanlaiset jätteenkäsittelylaitokset, kuin meillä Suomessa on. Jos haluamme estää sen, ratkaisu on helppo. Ei työnnetä keräyslaatikoihin mitä tahansa riepua. Ei ulkoisteta vaatekierrätystä organisaatioille, joiden vastuulla se ei ole, vaan hoidetaan omat tekstiilijätteet itse. Tämä on helpoin ja yksinkertaisin tapa estää MOT:n dokumentissaan esittämä tilanne.

Viikon vinkit: tekstiilijätteen keräys, lentovero ja halpamuodin ongelmat

Julkaistu , kirjoittanut
7

Nyt on mielenkiintoinen uutinen: HSY on alkanut kerätä kierrätystekstiiliä Sortti-asemilla. Ensin kolme kuukautta ilmaiseksi, sitten luultavasti jatkossa maksua vastaan. Tosin hinta ei päätä huimaa, sillä 200 litran säkin hinnaksi ennakoidaan 2 euroa. Asemille voi viedä kaikenlaisia tekstiileitä, paitsi sukkia ja alusvaatteita, sekä märkää tai homeista. Tämä hygieniasyistä, sillä materiaali jatkokäsitellään käsin. Tänne voi siis ainakin tammikuun loppuun asti kuskata kaikki ne viheliäiset, kulahtaneet vaatteet, jotka ovat liian huonoja myyntiin tai hyväntekeväisyyteen. Jos kuskaan tekstiilijätteensä HSY:lle, ei saa alekuponkia minnekään, mutta voi myös olla varma siitä, ettei omia tekstiilejä laivata kehitysmaihin. (YLE)

Toinen hieno uutinen on, että kansalaisaloite lentoveron säätämiseksi sai tarpeeksi kannattajia, ja asia siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi. Minusta on mahtavaa, että meillä on tällainenkin kansalaisvaikuttamisen muoto. Jos lentämistä halutaan vähentää, sen täytyy olla kalliimpaa kuin ennen. Sosiaalinen media näytti myös voimansa, sillä itsekin huomasin tämän aloitteen aika viime tingassa nimenomaan facebookissa. Kannatan muuten myös sitä autoilun päästökauppaa, jonka ”ilmastomyönteiset” poliitikkomme tyrmäsivät yhteistuumin jokin aikaa sitten. Menetin sillä hetkellä täydellisesti uskoni siihen, että nykyinen hallitus olisi aidosti kiinnostunut vähentämään päästöjä muuten kuin kosmeettisella tasolla. (YLE)

Yksi pikamuodin ongelmista on se, että se tuottaa valtavaa ylijäämää, jota ei myydä. Mihin nuo vaatteet päätyvät? Iltasanomat selvitteli tätä, mutta melko huonoin tuloksin. Moni halpaketju ei suostu vastaamaan yhtään mitään. Ne jotka vastaavat, ovat sopivan ympäripyöreitä. Osa vaatteista poltetaan, osa myydään ”muille markkinoille”, mikä haiskahtaa vahvasti juuri siltä, että vaatteet paalataan ja kuskataan kehitysmaiden toreille.

Tällä viikolla minäkin kirjoitin vaatteista ja halpamuodista. Listasin omat vaateostokset lokakuun raportissa ja pohdin, mikä saa ihmiset sekoamaan halpojen vaatteiden äärellä.

Tein myös varsin painokkaan podcastin siitä, miksi inhoan halloweenia, ja minun puolestani koko perinteen voisi lakkauttaa vaikka heti.

Näin lahjoitat vaatteet oikein

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tiesitkö, että myös lahjoitettu vaate voidaan joutua laittamaan hyväntekeväisyyskirpparilla suoraan roskikseen, vaikka vaate olisi ehjä ja käyttökelpoinen? Ja vielä ihan omaa syytämme. Kylmä tosiasia on, että jopa puolet lahjoitetuista tekstiileistä ei ole myyntikuntoisia, ja ne joudutaan lajittelemaan suoraan poltettavaksi. Tästä seuraa järjestöille turhia kuluja, eikä hyvää tekeviksi tarkoitetut vaatteet auta ketään. Tämä olisi kuitenkin usein helposti vältettävissä. Lue lisää, niin kerron miten vaatteiden lahjoittaminen tehdään oikein.

vaatelahjoitus

Pakkaa huolellisesti

Tekstiili- ja vaatelahjoitukset eivät päädy hyväntekeväisyyskirppareilla (esim. Fida, SPR, UFF) suoraan myyntiin, vaan useampi työntekijä käy ensin jokaisen vaatteen läpi. Vaatteet odottelevat keräyslaatikoissa ja rullakoissa jopa viikkoja, ja tämä pitää ottaa lahjoitustekstiileitä pakatessa huomioon.

  • Pakkaa vesitiiviisti! Tämä on erityisen tärkeää, jos viet vaatteita ulkona oleviin keräyslaatikoihin. Jos ulkona on märkää, laatikon pohjalla voi olla vettä. Ylipakatuissa, avoimissa kasseissa vaatteet kastuvat, ja muuttuvat saman tien käyttökelvottomiksi. Tekstiilikeräyslaatikoihin tuodut vaatteet tulisi pakata tiiviisti kunnolliseen muovikassiin tai jätesäkkiin, ja sulkea pussit teipillä. Kestokassit (esim. Ikean kassit) ovat huonoja, koska niitä ei saa kunnolla kiinni.
  • Pakkaa kengät pareittain, erilleen vaatteista! Laita kengät omiin pusseihin. Kun lahjoituskasseja puretaan, irtokengät eivät pysy yhdessä, ja parittomalla kengällä ei tee mitään. Lisäksi käytetyt kengät vaatteiden seassa ovat ikäviä, sillä pohjat ovat aina likaisia.
  • Täytä käsilaukut sanomalehdellä! Lahjoitukset odottelevat pinoissa pitkiä aikoja. Tyhjä käsilaukku menee lopullisesti lyttyyn ja menettää muotonsa ja muuttuu myyntikelvottomaksi. Jotta laukku kestäisi säilytyksen, se pitää tunkea täyteen sanomalehteä, että laukku säilyttää muotonsa.
  • Älä pakkaa vaatteita samaan kassiin muiden tavaroiden kanssa! Monet tahot ottavat vastaan muutakin kuin vaatteita, mutta tekstiilit käsitellään erikseen. Astiat ym. kannattaa pakata sanomalehteen, ja lahjoittaa suoraan myymälään.
  • Viikkaa vaatteet siististi! Vaatteet käyvät paremmin kaupaksi, kun ne ovat henkaroitavissa myyntiin suoraan kassista. Muista, että kukaan ei halua tonkia kassia, jonka sisältö vaikuttaa jo ensivilkaisulla vastenmieliseltä.

Huolittele vaatteet ennen lahjoitusta

Lähtökohta on tietenkin se, että vaate on puhdas ja myyntiin kelpaava, sillä hyväntekeväisyysjärjestöillä ei ole mahdollisuutta vaatehuoltoon. Vaatteita ei siis lahjoiteta suoraan päältä tai kellarin perukoilta, vaan ne pitää ensin pestä ja siistiä. Pienetkin reijät tai muut virheet ovat ongelma. Jos haluat, että vaate päätyy käyttöön, tee nämä korjaukset itse ennen lahjoittamista:

  • Kiinnitä napit ja korjaa pikkuvirheet! Kukaan muu ei sitä tee, rikkinäiset vaatteet menevät suoraan roskiin. Jos vaatteen tai laukun vetoketju on rikki, älä lahjoita. Tarkista lisäksi kaulukset, hihansuut ja kainalot. Niissä ei saa olla kellastumia, tahroja tai nukkaa.
  • Lahjoita vain puhdasta ja tuoksutonta! Poista tahrat, ja pese mieluiten hajusteettomalla pesuaineella. Kaikenlaiset hajut alentavat vaatteen myyntiarvoa ja haittaavat sen myymistä. Tämä koskee niin parfyymiä kuin kellarin ummehtunutta tuoksua. Jos vaate on kestotahrainen, se päätyy jätteeksi.
  • Poista nypyt itse! Kampaa nyppykammalla tai huristele nypynpoistajalla kaikki lahjoitettavat vaatteet. Jos vaate on kovin nyppyinen, sitä ei laiteta myyntiin vaan roskikseen. Jälleen kerran – henkilökunnalla ei ole resursseja kunnostaa vaatteita, ei myöskään poistaa nyppyjä.
  • Poista kaikki karvat! Jos vaatteessa on runsaasti eläinten karvoja, hiuksia tai pölyä, sitä ei voida laittaa myyntiin. Käytetty vaate täynnä jonkun vieraan ihmisen hiuksia on suoraan sanottuna ällöttävä.

Kaksi poikkeusta sääntöihin

Edellä mainitut ohjeet koskevat kaikkia vaatelahjoituksia, lukuunottamatta kahta poikkeustapausta: yli 30 vuotta vanhoja vintagevaatteita sekä alusvaatteita.

  • Vintagevaatteen voi lahjoittaa, vaikka siinä olisi jokin pieni vika. Vintage tarkoittaa siis ennen 90-lukua tehtyjä vaatteita. Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja.
  • Käytettyjä sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita ei voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, elleivät ne ole uutta vastaavassa kunnossa. Niissä ei voi olla mitään käytön jälkiä; ei tummentuneita pohjia, nyppyjä, rispaantuneita kuminauhoja, liestynyttä elastaania tai mitään muutakaan vikaa. Vintagealusvaatteet voi lahjoittaa, jos ne ovat ehjiä.

Lahjoita vaatteet niin, että ne voisi pukea suoraan päälle

Lopputulos on tämä: jos haluat, että vaatteesi saavat vielä uuden elämän jonkun muun ihmisen päällä, tee lahjoitus huolella. Mitä paremmassa kunnossa vaate on, sitä todennäköisemmin se päätyy vielä uudelle omistajalle. Ja sama päinvastoin. Millään lahjoituksia vastaanottavalla taholla ei ole resursseja ruveta korjaamaan, puhdistamaan, siistimään tai muutenkaan käsittelemään saatuja vaatteita. Jos vaate ei ole valmiiksi käyttökunnossa, se ei todennäköisesti myöskään päädy myyntiin. Mutta priimakin vaate menee pilalle, jos se kastuu matkan varrella, tai jos kenkäparista toinen häviää. Siksi huolellinen pakkaaminen on tärkeää.

Nämä ohjeet koskevat nimenomaan sellaisia kohteita, joiden kautta vaatteiden on tarkoitus päätyä vielä jonkun uuden ihmisen päälle. Siis erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten esim. Hope, SPR tai Fida. Jos taas kyseessä on Nextiilin tyyppinen kierrätyspaja (Tampereella), voi sinne yleensä lahjoittaa myös pikkuvikaisia vaatteita, sillä vaatteista tuunataan pajassa uusia juttuja. Tarkista vaatteiden lahjoitusohjeet aina ko. tahon nettisivuilta ennen pakkaamista.

Tämän linkin takaa löydät kattavan listauksen kohteista, jotka ottavat vastaan tekstiiliä ja vaatteita lahjoituksina. Lista koskee etenkin pääkaupunkiseutua, mutta sieltä löytyy myös valtakunnallisesti toimivia järjestöjä ja tahoja. Jos tekstiilijäte tai vaatteiden lahjoittaminen kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi Arkijärki-podcastia nro 50, jossa haastattelen Outi Pyytä. Outi on toiminut myös tämän artikkelin asiantuntijana.

Huh, tulipahan pitkä postaus! Tunnustan, että olen itse mokaillut tässä asiassa aiemmin ihan silkkaa tietämättömyyttäni. Opitteko uutta?

Arkijärki-podcast 50: Outi Pyyn haastattelu

Julkaistu , kirjoittanut
12

Tässä lupaamani erikoisjakso numero 50 – Outi Pyyn haastattelu! Tässä jaksossa  tekstiiliasiantuntija Outi Pyy kertoo kaiken olennaisen tekstiilien kierrättämisestä, lahjoittamisesta, pois heittämisestä ja kaikista niihin liittyvistä asioista. Outin tietomäärä aiheesta on uskomaton, ja vaikka luulin olevani melko asiantunteva, opin haastattelun aikana hurjasti uutta. Haastattelun aikana tulee vastaus miltei kaikkiin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin: Millaiset vaatteet saa ja pitää laittaa roskikseen? Mitä vaateketjujen tekstiilikeräyksiin tuoduille vaatteille lopulta tapahtuu? Miten eri tekstiililajien kanssa pitäisi toimia? Miksi elastaani on iso ongelma? Ja miten vanhoista vaatteita pitäisi hankkiutua eroon? Outi kertoo kaiken tämän ja paljon muutakin.

Koska asiaa oli paljon, podcast kestää poikkeuksellisesti lähes tunnin. Pitkän keston takia olen merkinnyt, missä podcastin vaiheessa keskustelemme eri asioista. Joten jos esimerkiksi nimenomaan elastaani kiinnostaa, voit hypätä suoraan 19:30 minuutin kohdalle. Suosittelen silti lämpimästi koko podcastin kuuntelua kuitenkin kaikille, jotka tekstiilejään haluavat kierrättää. Tämän jälkeen tiedät taatusti, miten toimia.

  • 01:30 Miten kuluttaja pääsee tekstiileistä eroon, ja mistä oikeastaan puhutaan kun puhutaan kierrätyksestä?
  • 07:35 Kotitalouksien tuottaman tekstiilijätteen määrä
  • 12:15 Tekstiilikeräykset: mihin vaatteet sieltä menevät?
  • 17:10 Miten vähentää omaa tekstiilijätteen määrää?
  • 19:30 Elastaanin ongelmat
  • 22:10 Miksi elastaani estää tekstiilin uudelleen hyödyntämisen?
  • 24:40 Mitä elastaania sisältäville vaatekeräykseen tuoduille vaatteita tapahtuu?
  • 26:20 Vaatelahjoitusten ongelmat, etenkin lastenvaatteet
  • 32:40 Mitkä teksiilit saa laittaa sekajätteisiin?
  • 38:40 Mitä kauppaketjujen tekstiilikeräyksiin kuuluu laittaa?
  • 42:20 Milloin tekstiilijäte roskiksessa on täysin OK?
  • 44:25 Miksi ihmiset luopuvat vaatteistaan?
  • 45:40 Kuinka vaatelahjoitus hyväntekeväisyyteen tehdään oikein?

Outi Pyy

Outi tietää tekstiilijätteestä ja käytetyistä vaatteista kaiken.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, anna podcastille 5 tähteä, niin se nousee ranking-listoilla helpommin löydettäväksi.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Marraskuun vaateraportti

Julkaistu , kirjoittanut
5

Marraskuu meni hienosti, en ostanut yhtään uutta vaatetta. Se tasapainotti mukavasti lokakuuta, jolloin tein ostoksia alennusmyynnistä. Tosin nämä asiat liittyvät kyllä toisiinsa: koska olin tehnyt ostoksia edellisessä kuussa, tässä kuussa ei ollut mitään tarpeita. Vaateostokseni ovat nyt päätyneet siihen pisteeseen, että kotimaassa ei houkutuksia eikä heräteostoksia juuri synny. Ostan lähinnä lisää käyttövaatteita, kuten sukkia ja alusvaatteita, mutta enpä paljon muuta. Toisaalta vaatevarastonikin on nykyisin aika hyvällä mallilla, eikä siellä hirveästi puutteita olekaan.

Sain tässä kuussa kolme vaatetta lahjaksi. Kaveri antoi tuulitakin, jota en ole vielä käyttänyt, mutta joka ehdottomasti tulee aktiiviseen käyttöön. Minulta on puuttunut siisti juoksutakki, joten otin tämän ilolla vastaan. Puoliso taas oli pidemmällä työmatkalla, ja sain häneltä tuliasia, ihania nekin.

punainen urheilutakki

Näin pirteän takin sain! Tässä näkyy hämärässäkin.

Olen nyt lopettanut tekstiilijätteen punnitsemisen, mutta marraskuussa on ollut sama trendi kuin ennenkin: roskiin menee rikkinäisiä sukkia, rättejä ja sen sellaista. Muuten, huomenna kannattaa kuunnella uusi podcast! Haastattelen siinä Outi Pyytä, joka tietää tekstiileistä, niiden kierrätyksestä ja tekstiilijätteestä kaiken. Aivan mahtava, pitkä podcast tiedossa, vaikka itse sanonkin! Outi pistää asiat halki, poikki ja siististi pinoon, eikä tuon tietopaketin jälkeen pitäisi olla mitään epäselvyyksiä sen suhteen, miten tekstiileistä päästään vastuullisesti ja oikein eroon. Huominen podcast onkin mitä parhain lopetus tälle tekstiilijäteseurannalle!

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: mikä voisi olla seuraava seurannan kohde? Outin kanssa jutellessani alkoi tuntua siltä, että seuraavaksi olisi varmasti aika syventyä tarkemmin niihin vaatteisiin, joita en heitä roskikseen, mutta jotka kuitenkin poistuvat taloudesta. Tarkoitan etupäässä omia vaatteitani, sillä lastenvaatteiden kierrätys toimii varsin hyvin; käly ottaa lähes kaiken ja loput joko myyn tai lahjoitan Fidalle. Tosin tiedättekö mitä – tuon keskustelun jälkeen aloin epäillä, että lahjoitusseulani tulisi olla vieläkin tiukempi, siis nimenomaan lastenvaatteiden suhteen.

Joka tapauksessa aloin miettiä, että ensi vuoden kirjanpito voisi kohdistua nimenomaan omiin vaatteisiin, joista hankkiudun vuoden aikana eroon. Tämä onkin oikeastaan se viimeinen pala, jota en ole vaatekaapissani vielä tutkaillut. Ostot ja jätteen tiedän ja tunnen nyt jo tarkalleen, mutta tämä second hand -osasto on toistaiseksi arvailujen ja oletusten varassa.

Miten teidän marraskuu meni? Ja kiinnostaisiko tällainen vaateseuranta?

12 kuukautta tekstiilijätettä: mitä, miksi ja miten meni?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Tasan vuosi sitten päätin selvittää paljonko meidän perheessä tulee tekstiilijätettä vuodessa. Sitouduin vuoden ajan punnitsemaan grammalleen kaikki roskiin heittämäni vaatteet ja tekstiilit. Käytin tähän tarkoituksen keittiövaakaa. Lyhykäisyydessään säännöt olivat tällaiset:

  • Punnitsen kaiken tekstiilin, mikä menee kirjaimellisesti roskikseen.
  • Jätteeksi ei lasketa sellaista tekstiiliä, jonka toimitan esim. Fidalle tai Finlaysonin keräykseen.
  • Mukana on kaikki mahdolliset tekstiilit, eli vaatteet, kodin tekstiilit ja matot.
  • Mukaan ei lasketa kenkiä, vaikka niissä olisi tekstiiliä.
  • Mukana laskuissa on minun, kahden lapseni sekä kodin yhteiset tekstiilit. Puoliso heitti tietysti myös vuoden aikana vaatteita roskiin, mutta hänen vaatteensa eivät ole mukana tässä projektissa.

Projekti sujui hämmästyttävän hyvin. Olen jokseenkin varma siitä, että kirjanpitoni on lähes aukoton. On mahdollista, että siellä on joku yksittäinen rätti jäänyt punnitsematta, mutta kokonaisuudessaan sanoisin että tilastoni kertoo perheeni tuottaman tekstiilijätemäärän todella täsmällisesti.

Paljonko tekstiilijätettä siis näillä säännöillä tuli? Vastaus on tässä: 4,383 kiloa. Siis neljä kiloa, 383 grammaa.

Mitä meni roskiin?

Ylivoimaisesti eniten heitin pois rikkinäisiä vaatteita. Puhki menneistä sukkia, sukkahousuja ja legginssejä, kulahtaneita alusvaatteita, moneen kertaan revenneitä toppahousuja. Monet näistä vaatteista oli myös kertaalleen korjattu, kuten paikattu polvet, ja sitten kun vaate lopulta jäi liian pieneksi, se päätyi roskikseen loppuun käytettynä. Pari yksittäistä vaatetta meni roskikseen matkoilla ollessa, koska niille tapahtui jotain peruuttamatonta, esim. joku oksensi päälle. Kotona ne olisi tietysti pesty, mutta noissa tilanteissa puhdistus ei ollut järkevästi ajatellen mahdollista.

Vaatteiden lisäksi heitin vuoden aikana pois muutamia sekalaisia tekstiileitä, kuten yhden rikkinäisen pesupussin, yhden vanhan nilkkatuen josta elastaani oli kuolettunut sekä sykemittarin vyön samasta syystä. Kodin tekstiilejä en koskaan heitä suoraa päätä, vaan kierrätän ne ensin räteiksi. Osan räteistä pesen käytön jälkeen, mutta sellaiset millä on siivottu jotain oikein likaista, heitän käytön jälkeen pois. Roskiin meni vuoden aikana kolme tiskirättiä ja monta siivousrättiä, mutta niiden yhteispaino oli vain parisataa grammaa. Ei siis mikään iso osa kokonaisuudesta. Sen sijaan kaksi poistettua kylppärinmattoa painoi yhteensä 1,3kg.

Ehkä suurin kysymysmerkki on vanha eteisen kuramatto, joka meni roskiin remontin yhteydessä. Se oli kooltaan monta neliötä, mutta en tiedä onko se varsinaisesti tekstiiliä, eikä se siksi ole tässä tilastossa mukana. Matossa oli paksu, vettä läpäisemätön kumipohja, sekä keinokuituinen pinta. Se ei ole mielestäni tekstiili siinä mielessä, että sitä ei esimerkiksi voinut pestä koneessa, eikä se myöskään käyttäytynyt kuten tekstiili, eli sitä ei esim. voinut taitella. Minusta tämä matto oli enemmän samantyyppinen rajatapaus kuin kengät, jotka jätin myös tästä projektista pois juuri siksi, että iso osa kenkien materiaalista on jotain muuta kuin tekstiiliä, ja pelkän kankaan määrää olisi ollut hyvin vaikea arvioida purkamatta koko kenkää osiin. Tuo eteisen matto oli kuitenkin iso ja painava, ja jos se laskettaisiin mukaan, se painaisi monta kiloa. En pysty painoa kovin hyvin arvioimaan, mutta arvelisin, että sen paino olisi ollut noin 8-10 kg, josta kuitenkin vain noin puolet varsinaista tekstiilimateriaalia. Matto palveli melkein viisi vuotta jokapäiväisessä käytössä eteisen lattialla, missä sen tehtävä oli siepata kaikki kura ja kuona itseensä. Pesetin sen kerran, mutta neljän vuoden jälkeen oli selvää, että matosta oli tullut kestolikainen. Remontin myötä se muuttui muutenkin tarpeettomaksi ja lopulta se hyödynnettiin vielä lattian suojauksessa, kun seiniä piikattiin ja maalattiin. Matosta otettiin siis kaikki mahdollinen hyöty irti, joten sen päätyminen sekajätteeseen ei ole ongelma. Mutta on tietenkin eri asia, onko vuoden kokonaismäärä jätettä reilut 4kg vai 14kg.

Entäs kierrätys?

Tuo reilut 4kg jätettä oli kaikkineen sellaista, että sitä ei olisi voinut kierrättää. Ensinnäkin suurin osa vaatteista oli sukkia, legginssejä ja alusvaatteita, joissa on mukana elastaania. Ymmärrykseni mukaan elastaania sisältäviä tekstiileitä ei voi hyödyntää oikein millään tavalla. Niinpä näiden vaatteiden kuskaaminen johonkin erilliseen tekstiilikeräykseen olisi ollut ajanhukkaa. Puhdasta puuvillaa oli tuosta määrästä taas niin vähän, että en usko ekologiselta kannalta olevan mitään eroa sille, kuskataanko vajaa kilo puuvilla jonnekin eroteltavaksi muista materiaaleista, vai laitetaanko se palamaan energiaksi. Etenkin kun kyse on hyvin likaisista tekstiileistä (rätit).

Mikään näistä poistetuista tekstiileistä ei myöskään ollut enää kierrätyskelpoista jollenkin toiselle käyttöön. Vuotava kurahanska on oikeasti käyttökelvoton vaate. Mikään vaatteista ei ollut sellainen, että sitä kukaan haluaisi tai edes voisi enää uudestaan käyttää. Niinpä on selvää, että yritän aina käyttää kaikki tekstiilit niin loppuun kuin mahdollista. Esimerkiksi ne pari kylppärin mattoa olivat vielä rikkinäisinäkin käyttökelpoiset avoimella parvekkeella. Siellä ne sitten kastuivat ja likaantuivat puolen vuoden aikana niin huonoon kuntoon, ettei niistä ollut enää hyötyä missään muualla.

Reilut 4kg tekstiilijätettä vuodessa. Miten siis meni?

Aloitin punnitusprojektin siksi, että taannoisessa YLEn uutisessa kerrottiin suomalaisten tuottavan noin 13kg tekstiilijätettä vuodessa. En voinut uskoa, että se pitäisi omalla kohdallani paikkaansa. Tämä 12 kuukauden seuranta todistaa, että olin oikeassa. Vaikka mukaan laskettaisiin tuo mattokin, ei henkilökohtaisen tekstiilijätteen määrä ylitä 13 kiloa, sillä tässähän oli mukana myös kahden lapsen roskiin menneet vaatteet, sekä koko perheen käyttämät tekstiilit. Lisäksi isoja mattoja laitetaan roskiin hyvin harvoin. Muistelen, että tätä ennen olen saattanut laittaa roskikseen yhden isomman maton koko elämäni aikana. Nuo aiemmin mainitut kylppärinmatot ovat niin pieniä, että ne voi huoleti pestä pyykkikoneessa.

Johtopäätökseni on, että edelleen ihmettelen, miten kummassa tuota jätettä voi ihmisiltä tulla niin paljon! Laitetaanko roskikseen siis ehjiä ja käyttökelpoisia vaatteita? Tai sellaisia kodintekstiilejä, jotka voisi hyvin hyödyntää vielä siivousrätteinä ynnä muussa käytössä. En tiedä, vähentääkö omaa tekstiilijätemäärääni tämä vimma käyttää kaikki kirjaimellisesti käyttökelvottomiksi. Teen sen kuitenkin siksi, että silloin tekstiilien heittäminen poltettavaksi tuntuu perustellulta ja oikealta ratkaisulta.

Olen toki vuoden aikana luopunut isosta määrästä vaatteita, mutta ne olen myynyt, antanut ystäville tai sukulaisille tai vienyt Fidalle. Esimerkiksi lastenvaatteita on lähtenyt huushollista kirjaimellisesti kassikaupalla, mutta vastaanottaja on seulonut ne kaikki läpi, ja valinnut mieluisensa omaan käyttöön. Fidalle en ole lahjoittanut mitään, mitä en olisi voinut pukea päälleni itse, jos vain koko, väri tai käyttötarkoitus olisi ollut sopiva. On myös merkillepantavaa, että vuoden aikana ei ole mennyt roskiin ainuttakaan neuletta, hametta, mekkoa, housuja tai muuta päällysvaatetta. Sellaisia vaatteita on lähes mahdoton käyttää loppuun. Tämä kokeilu vahvistaa siis entisestään sitä ajatusta, että vaatteita pitäisi ostaa paljon vähemmän kuin nykyisin, sillä vanhat eivät kulu. Samoin käytetyn vaatteen ostaminen tai vaatteiden vuokraaminen tuntuu tämän kokeilun valossa erittäin järkevältä.

Lopetan tekstiilijätteraporttini tähän, mutta kirjoitan varmasti aiheesta jatkossakin. En kuitenkaan viitsi enää punnita jokaista rikkinäistä sukkaa, koska nyt tiedän, millä tasolla tekstiilijätemäärät vuodessa meillä ovat. Vanhat raportit löytyvät tekstiilijäte -tunnisteella.

Miten paljon arveletta teillä tulevan tekstiilijätettä vuodessa? Mitä te sille teette?

Syyskuun vaateraportti: nollakuu mutta paljon jätettä

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kuun ensimmäinen päivä on käsillä, joten on jälleen aika raportoida tekstiilitilanne myös tänne blogiin. Ostojen suhteen raportti on lyhyt: en ostanut syyskuussa yhtään vaatetta. En myöskään saanut yhtään vaatetta, joten saldo näyttää sen suhteen pyöreää nollaa. Syyskuussa remontti ja monet muut jutut työllistivät niin paljon, että ei minulla oikeastaan ollut aikaakaan kulkea kaupungilla. Kuten toissaviikolla podcastissa kerroin, kävin kenkäkaupan loppuunmyynnissä, mutta en löytänyt sieltä mitään sopivaa. Syyskuusta tuli tämän vuoden neljäs nollakuukausi. Ostoja sisältäneitä kuukausia on tähän saakka viisi, eli toistaiseksi ollaan suurinpiirtein 50/50 tilanteessa.

Sen sijaan tekstiilijätettä tuli viime kuussa poikkeuksellisen paljon. Kokonaismäärä oli vähän yli 1,2 kiloa. Viime kuussa määrä jäi alle sadan gramman, joten nousua on. Syynä oli ensisijaisesti vanha kylpyhuoneen matto, joka painoi yksinään jo melkein kilon. Matto oli vanha, muistelen että se olisi ostettu vuonna 2010. Käytin sitä kylppärissä niin kauan, kunnes reunat alkoivat rispaantua pahasti. Sitten siirsin sen vielä parvekkeelle kesäksi, mutta meidän avoimella parvekkeella kaikki on täysin ilmojen armoilla. Niinpä totesin tänä syksynä, että nyt on matto tullut tiensä päähän. Hassua on, että kirjanpitoni kertoo sen olleen jo toinen kylpyhuoneenmatto, jonka tänä vuonna heitän roskiin.

Esimerkki tämän kuun tekstiilijätteestä. Lasten housut siis molemmista polvista puhki, ja takasauma on ratkeamaisillaan (ei näy kuvassa). Omat sukat näytti yhtenä iltana tältä, kun otin ne pois jalasta.

Muutenkin vaatteita kului käyttökelvottomiksi. Roskiin meni vuotavia kurarukkasia, rikkinäisiä sukkia, legginssejä ja sormikkaita. Määrään taitaa vaikuttaa se, että kausivaatevaihto on käynnissä myös lasten vaatekaapeissa, ja olen sieltä perannut pois kaikkea rikkinäistä ja korjauskelvotonta. (Tekstiilijätteeseen lasketaan siis kaikki omat, lasten ja perheen yhteiset poistot, kuten matot jne. Puolison tekstiilijäte ei ole mukana näissä laskuissa.) Huomasin muuten juuri, että ensi kuun jälkeen olen pitänyt tekstiilijäteseurantaa yhteensä 12 kuukauden ajan! Se tarkoittaa sitä, että sitten on suuren loppuraportin aika.

Olen siis käynyt vaatekaappeja läpi, ja löytänyt paljon myös sellaista poistettavaa, mikä ei kuulu roskiin. Päätin luopua yhdestä kenkäparista, huivista ja takista. Nämä kaikki ovat olleet käyttämättä jo monta vuotta. Kuten viimeksi kirjoitin, välillä on pakko tarkastella omia vaatteitaan kriittisesti, ja uskaltaa vain luopua, vaikka teorissa käyttöä ehkä vielä voisi löytyä. Lasten pieneksi jääneitä vaatteita löytyi kokonainen ikeakassillinen, jonka olen luvannut toimittaa eteenpäin sukulaislapselle. Aion myös varata kirppisjakson kaikille niille vaatteille, joita en onnistu jakamaan eteenpäin suoraan jollekin kaverille tai sukulaiselle. Kaappeihin on tullut tilaa, osittain juuri siitä syystä, ettei uutta ole tullut tilalle.

Miten teillä syyskuu on sujunut?