Poistokirjanpito käyntiin

Julkaistu , kirjoittanut
10

Olen lisännyt tuohon ylälaitaan uuden sivun, jonne pyrin kirjaamaan kaikki tänä vuonna poistetut tavarat. Mitään tavoitetta ei ole, pidän tuota listaa vain omasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta. Minua kiinnostaa vuoden lopussa tarkastella, millaisista tavaroista olen luopunut, mitä on mennyt rikki ja mihin kaikki poistunut tavara joutuu. Näidenkään suhteen ei ole ainakaan vielä mitään tavoitteita, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, alkaa pelkästään tuon listan pitäminen ohjata käyttäytymistä. Mihin suuntaan, jää vielä nähtäväksi.

Yritän listata tuonne vain sellaisia tavaroita, joita ei automaattisesti korvata uudella edellisen loppuessa. Olen rajannut ulkopuolelle kaikki ruuat sekä kosmetiikan. Samoin henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät käyttötavarat (kuten esim. wc-paperi, partaterät jne.). Sen sijaan vaatteet listaan tuonne, vaikka ne olisivatkin sellaisia, jotka jossain vaiheessa uusitaan. Eli jos heitän sukat roskikseen, merkitsen ne listaan, sillä uusin sukkia noin kerran vuodessa. Uusi pari ei siis ole odottamassa valmiina, kun edellinen menee rikki. Tämä on se nyrkkisääntö muidenkin tavaroiden kohdalla. Mukaan lasketaan kuitenkin vain sellaiset tavarat, jotka todella poistuvat asunnosta. Roskat voi kirjata silloin, kun tavara on laitettu roskikseen, mutta kierrätystavara vasta sitten kun se on ovesta ulkona. Jos jotain viedään vintille tai kellariin, sitä ei merkitä listaan.

Täydellisen vedenpitävää ei listauksesta saa, mutta se ei ole niin tärkeää. On vain mielenkiintoista nähdä millainen on meiltä ulospäin suuntautuva tavaravirta. Yritän tämän avulla saada myös uutta tsemppiä siihen, että roinaa todellakin poistuu nurkista. Seuraavaksi päivitän listaa hieman, sillä muistin juuri yhden vaatteen, joka lähti asunnosta pari päivää sitten. Jos tällainen yhden ihmisen raivausprojekti numeroina kiinnostaa, käykäähän kurkkaamassa.

Viikon vinkit: keittiösienet, käteistä rahaa ja nettilehtiä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Ilta-Sanomat listaa hauskoja erilaisia käyttötapoja keittiösienelle.

Sähkökatkot ovat kiusanneet ihmisiä ainakin Keski-Suomessa. Jos koko maahan iskisi sähkökatko pidemmäksi aikaa, käteinen raha osoittautuisi tarpeelliseksi. Yleensä minulla on hiukan (20€) rahaa käteisenä mukana, mutta tuli tämän artikkelin myötä mieleen, pitäisikö pitää kotona jossain jemmaa, jossa olisi vähän enemmän. Tämä on taas sellaista odottamattomaan varautumista, jonka oikeastaan toivoisi olevan turhaa. Mutta toisaalta muutaman setelin säilyttäminen kotona on häviävän pieni vaiva mahdolliseen hyötyyn nähden.

Aineettomia asioita: jos olet kirjastonkäyttäjä pääkaupunkiseudulla, käytettävissäsi on nyt lisää kansainvälisiä lehtiä sähköisesti. Näköislehdet säästävät rahaa ja lisäksi ne eivät jää nurkkiin pyörimään.

Ei kuulu mulle

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tämä aihe ei ehkä kuulu raivaamiseen, mutta arkijärkeen sitäkin enemmän. Meidän lähellä on pieni pihakadun pätkä. Siinä on kaksi reunaa ja keskellä jotain vähän puiston tyyppistä aluetta. Niillä reunoilla on kävelytiet, ja niiden kunnossapito kuuluu tietenkin vieressä seisoville taloyhtiöille. Kadunpätkän päässä on muutama metri poikittaista kävelykatua, joka yhdistää nämä pidemmät, reunoilla kulkevat tiet yhteen. Tuo pieni pätkä katua on yleensä lumen peitossa, vaikka muut osuudet on aurattu. Eilen selvisi miksi.

Bongasin nimittäin kaupungin työntekijän lapioimassa lunta sieltä. Aloin ääneen kiitellä, että kiva kun siitäkin luodaan lumet, koska tie on yleensä ihan tukossa. Työntekijä sanoi, että se on vähän hassu pätkä, kun on kaupungin vastuulla. Kaikki muut on taloyhtiöden hoidettavaa aluetta, mutta tuo päädyssä oleva parin metrin alue kuuluu kaupungille. Sitä varten täytyy kaupungin huoltomiesten ajaa erillinen pistokeikka, jotta nuo pari metriä saadaan lapioitua. Ymmärrän hyvin, että kahden metrin alue hiljaisella tienpätkällä ei ole kiireellisyyslistan kärjessä.

Nyt minua ihmetyttää suuresti, miksei kumpikaan taloyhtiöistä voisi aurata tuota kaupungin pätkää omiensa lisäksi. Kyseessä ei oikeasti ole kahta-kolmea metriä enempää. Miten vaikeaa olisi ajaa auralla pari metriä pidemmälle, kun siitä vierestä aurataan joka tapauksessa? Se ei voi lisätä kenenkään työmäärää tai kustannuksia millään tavalla. Toisaalta sillä säästäisi kahdelta mieheltä ylimääräistä työtä, ja kansalaisten ei tarvitsisi kiipeillä kinosten yli. Joten miksi ihmeessä kummankaan taloyhtiön huoltomies ei viitisi tuota pätkää ajella? Ilmeisesti siksi, että ei kuulu heille, ja arkijärkeä ei löydy.

Tällaiset pikkujutut ärsyttävät välillä hirveästi. Miten paljon mukavampi maailma olisi kaikille, jos jokainen joustaisi silloin tällöin ja tekisi hiukan enemmän kuin aivan välttämättömän. Kai meistä jokainen on joskus pysähtynyt avaamaan ovea, päästänyt jonkun edelleen jonossa, nostanut lastenrattaat ratikkaan ja neuvonut turistille tietä? Pieniä asioita auttajalle, mutta voivat olla isoja avun saajalle. Kun suomalaiset ovat kuulemma nyt innokkaasti ryhtyneet auttamaan puutteessa eläviä lähimmäisiä (mikä on hienoa), niin voisiko sitä samaa ylettää myös näihin arkikohtaamisiin? Että ei automaattisesti ajateltaisi, että ei kuulu mulle, vaan sen sijaan kurottauduttaisiin sieltä omalta mukavuusalueelta pikkuisen ulospäin. Ei tämä maailma siitä ainakaan huonompaan suuntaan mene.

Järjestelmällisyys maan perii

Julkaistu , kirjoittanut
13

Kommenteissa kysyttiin raivaustekniikoista joita käytän. Tärkeimmän niistä voi kertoa yhdellä sanalla: järjestelmällisyys. Kokemukseni mukaan tehottominta raivaamista tai siivoamista on poukkoilu.

Minulla ei taatusti ole minkäänlaista keskittymishäiriötä. En ole virikkeille yliherkkä, en myöskään kiinnostavaan asiaan ylikeskittyvä, enkä oikeastaan yhtään hajamielinenkään. Siitä huolimatta raivaamisesta tai siivouksesta tulee herkästi poukkoilevaa, jollen vähän keskity asiaan. Siis toisin sanoen jollen harjoita tässäkin asiassa tietoista läsnäoloa. Poukkoilu tarkoittaa sitä, että on esimerkiksi siivoamassa olohuonetta, mutta kesken kaiken tuleekin mieleen käydä täyttämässä tiskikone. Sitten palaa takaisin olohuoneeseen, kunnes silmiin sattuu eteisen epäjärjestyksessä olevat kengät, jolloin selkä kääntyy työn alla olevalle olohuoneelle ja huomio keskittyy eteisen järjestämiseen. Toisin sanoen tehdään vähän yhtä ja toista, kaikenlaista järkevää ja tarpeellista, mutta kaikkea sekaisin.

Kokemukseni mukaan poukkoilu huonontaa työn laatua ja hidastaa etenemistä. Aina kun huomio kääntyy muualle pääasiasta, varsinainen työ keskeytyy. Sitten kun palaa sen ääreen takaisin,  ei enää muista täsmälleen missä kohdassa oli menossa, ja jotain jää helposti hoitamatta. Kun poukkoilee liikaa ympäriinsä, tulee sellainen olo että on tuntitolkulla tehnyt vaikka mitä muttei ole saanut mitään aikaiseksi. Itse asiassa tämä tarkoittaa, että monia paikkoja on kohennettu vähäsen, mutta mitään juttua ei ole viety loppuun saakka. Siksi näyttää ja tuntuu siltä ettei mitään ole tapahtunut.

Kun keskityn järjestelmällisyyteen, saan nopeammin ja enemmän aikaiseksi. Käytännössä tekniikka tarkoittaa, että joudun vastustamaan monia impulsseja, joita kesken raivaus- tai siivousurakan pulpahtelee mieleen. Valitsen koko ajan aktiivisesti myös sitä, mitä EN rupea sillä hetkellä tekemään. Järjestelmällisyydessä auttaa myös systemaattinen eteneminen laidasta toiseen, niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa. Kun siivoan olohuonetta, en puutu keittiön sotkuihin ennen kuin olen edennyt takaseinältä lähtien keittiön ovelle asti. Raivaamisessa järjestelmällisyys tarkoittaa, että otetaan käsittelyyn rajattu alue, kuten hylly tai laatikko, ja sitten käydään se läpi systemaattisesti niin, että jokainen tavara tulee käsitellyksi. Tavaroita karsiessa se tarkoittaa myös sitä, että pakotan itseni tekemään päätöksen joka ikisen tavaran kohdalla: pidänkö sen vai en, ja missä on tavaran oikea paikka. Eli en siis hypi vaikeiden tavaroiden yli.

Tämä on tekniikka, joka toimii parhaiten tietyissä tilanteissa. Siivouksessa järjestelmällisyys on parhaimmillaan silloin, kun kyseessä on perustellisempi siivous. Esimerkiksi jos olen järjestämässä juhlia, tämä on se systeemi jolla siivoan. Teen yhden huoneen kokonaan valmiiksi, ja siirryn vasta sitten eteenpäin. Näin varmistan sen, että yksityiskohtiin tulee kiinnitettyä huomiota, enkä jätä vahingossa jotain huomiotta.

Kun taas on kyse tavaroiden raivaamisesta, tämä toimii silloin, kun kyseessä on tila joka on jotenkin tuttu, eikä aivan karmeassa kunnossa. En lähtisi tällä menetelmällä tyhjentämään varastoa, joka on ollut koskematta vuosikausia. Riskinä nimittäin on, että silloin juuttuu paikoilleen heti ensimmäisen hyllyn kohdalla, eikä työ etene lainkaan. Mutta kun on kyseessä eteisen sälälaatikko jonka haluaa vihdoin saada kuntoon, tämä on erittäin hyvä menetelmä.

Järjestelmällisyys on asia, jonka periaatteessa olen tiennyt aina, mutta vasta ihan viime aikoina olen todella tiedostanut mitä se tarkoittaa. Tekniikan soveltaminen vaatii ainakin minulta hieman itsekuria, sillä jos en keskity, alan helposti kuitenkin vähän poukkoilla. En paljon (koska muistan aina palata siihen mitä olin tekemässä) mutta sen verran että työ ei ole tehokkainta mahdollista. Ei sen aina tietysti tarvitse ollakaan, mutta silloin kun jotain pitää oikein saada aikaiseksi, tämä on mun systeemi.

Tänä vuonna raivataan

Julkaistu , kirjoittanut
21

Olen kuullut, että tammikuu on vuoden vilkkainta raivausaikaa. Ilmeisesti silloin yhdistyy uuden vuoden tuoma tarmokkuus joulun tuomiin tavaroihin, ja tästä seuraa hirveä vimma raivata kaappeihin tilaa. Meillä pysyi tavaramäärä joulusta huolimatta varsin kohtuullisena, mutta kieltämättä omaisuuden karsiminen houkuttelisi. Haluan taas ottaa askeleen kohti sellaista tietoisen omistamisen tilaa, että osaisin luetella tavarani ulkomuistista.

Suurin projekti tänä vuonna on työhuone. Meillä on pikkuinen työhuone, siinä on pinta-alaa muutama neliö. Virallisesti huoneen tarkoitus on toimia työtilana, kierrätyspisteenä ja kodinhoitotilana, sekä säilytyspaikkana harvemmin tarvittaville tavaroille – kuten nyt vaikka sille pomppupatjalle. Sieltä löytyy kirjoituspyötä, silityslauta, pari lattialla seisovaa pientä hyllykköä, sekä muutama hylly seinillä. Tämä kaikki sinne järkevästi aseteltuna mahtuisikin, mutta tilannetta haittaa keskella lattiaa oleva Kasa. Kasan korkeus nousee ja laskee pitkin vuotta, mutta en muista milloin sitä ei olisi ollut. Kasassa on kaikenlaista tavaraa väliaikaissijoituksessa: kierrätyskamppeita, vaatesäilytyslaatikoita, roskia… Mitä vaan isompaa, mikä on pitänyt laittaa jonnekin. Kun lattialla on yksi laatikko, sen päälle on helppoa pinota toinen, sitten kolmas ja kolmannen päälle voi vielä laittaa muovikassillisen jotain. Sen jälkeen Kasa onkin jo valmis, ja ainoastaan sen koostumus vaihtelee.

image

Tässä se on, sensuroimaton kuva siitä, mitä Kasa juuri tällä hetkellä näyttää. Aika pysäyttävää ajatella, että suurin osa noista laatikoista ja nyssyköistä sisältää vaatteita, jotka ovat joko menossa tai tulossa. Sitten on kirpparille menossa olevaa tavaraa sekä sekalaista roinaa. Tuo postin laatikko on tyhjä. En osaa päättää pitäisikö se säästää vai ei. Ei oikein ole paikkaa, mutta se on toisaalta ihan käyttökelponen. Taka-alalla näkyy harmaa pussi, joka lienee tarpeeton. Kiinnittäkää huomiota myös klassiseen sisustuselementtiin, rakennustikkaisiin.

Kasahuone Työhuone ei kuitenkaan tällaisenaan toimi. Minua inhottaa sen sotkuisuus, ja koska siellä todella myös työskennellään, viihtyisyyden parantaminen olisi olennaista. Haluan että huoneesta tulee taas oikea huone, eikä mikään järkyttävä varastohässäkkä. Tällä hetkellä urakka tuntuu tosi työläältä, mutta jostain on aloitettava. En edes kuvittele selvittäväni tätä yhdellä kertaa. Ensinnäkään en jaksa, eikä minulla ole riittävästi yhtenäistä aikaa. Parissa tunnissa ei nimittäin päästä kuin hiukan alkuun, arvioisin, että kaikkineen tähän menee sellainen 10 tuntia tehoasta työaikaa. Nimittäin Kasan lisäksi setvittävänä on taas kilotolkulla paperia, vanhoja arkistoja, sekä kierrätykseen lähteviä vaatteita. Ja ties mitä.

Tämä on raivausprojekteista isoin. Tämän lisäksi aion organisoida keittiötä hieman uudelleen, mikä vaatii hieman hyllyjen siirtelyä kaappien sisällä ja tavaroiden vaihtamista uusille paikoille. Tämä liittyy tuoho ruokahävikin vähentämiseen, mutta ei ole ykkösprioriteetti. Tavoite on saada se joskus tässä kevään aikana hoidettua. Pahan optimismiharhan vallassa kuvittelen myös käyväni vihdoin kirjahyllyn läpi, ja karsivani sieltä tarpeettomat pois. Vaan otetaanpa asia kerrallaan. Noudatan nyt omaa oppiani ja otan päivän kerrallaan. Eli puretaan Kasaa, siivotaan työhuonetta ja sitten karsitaan kirjoja, jos tilaisuus tulee.

Millaisia projekteja teillä on tälle vuodelle suunnitteilla?

Arjen paluu

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tarkoitus oli jo viime viikolla palata normaaliin elämään, mutta suunniltelma koki mahalaskun koko perheen kaaduttua vuoron perään vatsataudin takia. Mutta nyt on jälleen uusi maanantai, uusi alku ja uusi arki. Nyt on siis samalla aika ruveta toteuttamaan niitä uudenvuoden lupauksia, joita tein.

Tarkemmin sanottuna siis kyse on ruokajätteen vähentämisestä ja kasvisten lisäämistä ruokavalioon. Viime viikolla ei sattuneesta syystä näihin asioihin kiinnitetty huomiota, mutta nyt on aika tehdä asialle jotain. Alku olikin lupaava, sillä söimme tänään aamiaisella omenaa. Yksi ideani onkin, että aamulla syötäisiin aina ainakin vähän jotain tuoretta. Määristä en ota mitään paineita, olkoon vaikka yksi salaatinlehti, kunhan on jotain.

Miettiessäni uudenvuoden lupauksia törmäsin hyvään ajatukseen, että pitäisi keskittyä aina päivään ja viikkoon kerrallaan. Vuosi on niin pitkä aika, että muutokseen sitoutuminen ei välttämättä tunnu kovin motivoivalta, ja siksi lupaukset usein lopahtavatkin nopeasti. Eli siinä vaiheessa kun alkaa väsyttää ja tekisi mieli palata vanhaan, alkaa miettiä että vielä vuosi pitäisi tätä kestää. Ja sitten tulee siihen tulokseen että äh, en jaksa, antaa olla. Mutta aina voi tsempata päivän kerrallaan. Yhden päivän jälkeen voi taputtaa itseään selkään ja päättää, että seuraavana päivänä katsotaan tilannetta uudestaan. Tämä tuntuu minusta paljon helpommalta tavalta toteuttaa. Pystyn kyllä lisäämään ruokaani kasviksia yhden päivän ajan. Ideana tietenkin on, että päivistä tulee viikkoja, ja viikoista kuukausia. Ajatus ei kenties ole upouusi, mutta se tuntui tällä kertaa jotenkin todella viisaalta. (LISÄYS: ylitin itseni, tein lounaaksikin soijapohjaisen kasvispöperön! Tämä päivä on jo pulkassa, näin sitä mennään!)

On myös alettava kiinnittää huomiota ruokahävikin määrään. Se tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että tänään käyn jääkaapin ja kuivakaapin sisällöt lävitse huolellisesti, ja mietin loppuviikon ruokalistat sen mukaan, mitä on menossa vanhaksi. Tähän hävikkiasiaan ei auta muu kuin suunnittelu, ja noiden tähteiden käyttäminen on tapa, joka täytyy vain opetella. Olen siinä aika huono, mutta toisaalta ainakin on varaa kehittyä. Luulen että siivoilen ruokakaappeja tänään niitä inventoidessani, järjestys helpottaa suunnittelua ja parantaa eri tarvikkeiden näkyvyyttä.

Ruokapuoli otetaan siis hanskaan tänään. Huomenna vuorossa on tämän vuoden raivausprojektien esittelyä, joten pysykäähän kanavalla.

Erään patjan tarina

Julkaistu , kirjoittanut
8

Lastenhuoneessa on sänky, jossa oli vanha joustinpatja. Vanha on tässä tapauksessa oikea sana, sillä sänky on peräisin lapsuudenkodistani samoin kuin patjakin. Tarkemmin sanottuna patja ostettiin sänkyyn joskus 80-luvun puolivälissä. Siitä lähtien se olikin palvellut uskollisesti vuosikymmenestä toiseen. Sekä sänky että patja ovat kulkeneet läpi lukuisten muuttojen ja sijoituspaikkojen päätyen lopulta muutama vuosi sitten meille.

Viime vuonna päätin, että nukkumistarkoituksessa patja oli lopulta tullut tiensä päähän, ja sänkyyn ostettiin uusi, ergonomisempi patja. Vanhaan settiin kuuluva petauspatja oli heitetty roskiin jo pari vuotta sitten. Mutta kuinka hävittää joustinpatja? Ei mahtunut roskikseen, ei mahtunut autoon (kaatopaikalle kuljetusta varten), kenellekään ei voi kierrättää ja en jaksanut ruveta selvittämään olisiko joku taho mahdollisesti voinut maksua vastaan hakea tavaraa kotoa kaatopaikalle. Enkä tosiaan lähde sille linjalle, että dumppaan roskakatokseen liian isoja tavaroita ja annan muiden maksaa kuljetuksesta.

Oikeastaan tästä hävittämisen hankaluudesta johtuen patja jäi meille, ja ennen pitkää sille keksittiinkin erinomaista käyttöä. Siitä tuli lasten Virallinen Pomppupatja. Säännöllisin väliajoin tuo patjanrotisko raahataan keskelle olohuoneen lattiaa, ja alle kouluikäiset pomppivat itsensä läkähdyksiin. Vaikuttaa siltä, että patjasta riittää riemua vielä moneksi vuodeksi. Lisäksi se on palvellut satunnaisesti vieraspatjana, vaikka kovin selkäystävällinen se ei kyllä enää vuosikausiin ole ollut.

Patja on aika iso, ja sitä säilytetään seinää vasten nojallaan työhuoneessa. On sanottava, että se on siellä vähän hankala ja erittäin ruma, mutta toisaalta käytännöllisyys ajaa tällä kertaa kirkkaasti estetiikan edelle. Arvelisin, että pomppu- ja muuta käyttöä löytyy vielä noin viisi vuotta, hyvällä tuurilla kymmenkunta. Sen jälkeen patja on palvellut noin 40 vuotta, ja voinen hyvällä omalla tunnolla viedä sen kaatopaikalle täysin palvelleena. Tai ehkä vielä puran sen osiin ja kierrätän materiaalit, kuten Laura omassa kirjoituksessaan pohti. (Kiitos Lauralle inspiraatiosta tähän postaukseen!)

Laiskuudesta on joskus etua. Tarpeettomalle tavaralle saattaa löytyä yllättävää jatkokäyttöä.

Kosmetiikan kulutuksesta

Julkaistu , kirjoittanut
14

Aloin vaateasioiden päälle miettiä kosmetiikkaa. Sen käyttöä en ole ajatellut ruveta seuraamaan, sillä turhaa ei todellakaan tule ostettua. Käyttöni on varsin vähäistä, ja tämä on konkretisoitunut suihkugeelin myötä. Ostin 2013 joulukuussa uuden suihkugeelin. Pullossa oli 250ml. Nyt, vuoden 2015 tammikuussa siinä on jäljellä yhteen käyttökertaan. Yksi pullo on siis riittänyt noin 13 kuukautta. Olen miettinyt, käytänkö tuotetta jotenkin erityisen säästeliäästi, kun se on kestänyt noin pitkään, vai onko Body Shopin suihkugeeli jotenkin poikkeuksellisen riittoisaa. Ihmettelen tätä, sillä monia kosmetiikkablogeja lukiessa tulee tunne, että monet joutuvat hankkimaan uusia tuotteita vähän väliä edellisten loppuessa. Minulla riittää monet tuotteet koko vuodeksi. Tosin syynä voi olla lähinnä se, että tälläydyn niin harvoin.

Sinänsä tykkään kosmetiikasta, en välttele sitä mitenkään periaatteesta. En vain ole siitä niin innostunut, että olisin kiinnostunut kokeilemaan kaikenlaista uutta mitä markkinoille tulee. Päinvastoin, olen yrittänyt päästä vajaista puteleista eroon (ja aika hyvin onnistunutkin) ja ostan uuden vasta, kun edellinen alkaa lähestyä loppuaan. Tässä tosin ennakoin, sillä inhoan tilannetta, että jokin olennainen tuote kuten sampoo, dödö tai hammastahna olisi päässyt kokonaan loppumaan eikä uutta olisi odottamassa. Niinpä ostin esimerkiksi joululomalla uuden dödön odottamaan sitä, että viimeinen neljännes kuluu edellisestä loppuun.

Varsinaisia meikkejä tekisi mieli välillä ihan shoppaillakin, mutta yleensä vastustan kiusausta sillä perusteella, että kotoa löytyy jo vastaava tuote. Tämä siksi, että että ne kuluvat käytössäni niin kovin hitaasti loppuun. Viime vuonna ostin ripsivärin, huulipunan ja mineraalipohjan. Ripsari oli aiheellista uusia, meikkipohja oli loppu ja huulipunan ostin juhliin, saman sävyistä ei ennestään löytynyt. Nyt voinkin ihmetellä, miten saan kokonaisen uuden huulipunan kulumaan, kun käyttöä löytyy ehkä kerran kuussa ja niitä edellisiäkin on muutama. Ostin myös pari kynsilakkaa, niitä Mavalan minikokoisia, sillä niiden voin kuvitella joskus jopa loppuvan.

On mukavaa huomata, että joku kulutuksen osa-alue on tullut kuntoon ihan itsestään, tosin varmasti blogin myötävaikutuksella.

Lähdöstä ja paluusta

Julkaistu , kirjoittanut
11

Kun reilu viikko sitten istuin lopulta täyteen pakatussa autosa perheeni kera matkalla kohti Pasilan autojuna-asemaa, lohdutin itseäni sillä että jonain päivänä – jonain päivänä – tämän perheen lähdöt ovat elegantteja ja hallittuja. Takana oli varsin stressaava päivä, jonka aikana oli purettu joulukuusi, laitettu koti paluukuntoon, haalittu kasaan neljän ihmisen vaatteet ja pakattu autoon ne plus aikamoinen kasa kaikkea muutakin tavaraa. Minimalistinen matkailu ei kuulu reprtuaariini.

Sinänsä mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan. Kuusi toimitettiin ulos hyvässä järjestyksessä ja pahimmat neulaset imuroitiin. Jääkaappi saatiin kutakuinkin tyhjennettyä pilaantuvista, ja loput otettiin mukaan. Siivosin sen verran, ettei vastassa olisi kaatopaikkaa kun tulisimme kotiin, sain tiskit tiskattua ennen lähtöä ja pyykkikorin tyhjäksi. Pakkaaminen onnistui melko hyvin, muutamia tavaroita unohtui, mutta toisaalta kaikissa Suomen kaupungeissa on Citymarket ja Prisma, joten mistään olennaisesta ei jääty paitsi. Autoonkin muistettiin pakata kaikki yhtä reppua lukuunottamatta, eikä kukaan myöhästynyt junasta. Ihan ok suoritus siis.

Silti haaveilen siitä, että lähtö tapahtuisi kokonaan ilman stressiä. Kaikki valmistelut olisi tehty ajoissa, pakkaaminen sujuisi etukäteen mietityn listan mukaan jolloin kaikki tulisi varmasti mukaan, eikä kenelläkään olisi kiire eikä ahdistus siitä, hoituuko kaikki varmasti. Tiedän myös miten tämä olisi saavutettavissa (luulen tietäväni): tarpeeksi varhaisella suunnittelulla ja valmistautumisella. Vaatelistan voisi miettiä jo kuukautta etukäteen. Samoin jääkaapin tyhjennyksen, kodin siivouksen ja muut asiat. Lähtöpäivänä siirrettäisiin vaatteet hallitusti kaapista laukkuun joka nostettaisiin yhtä hallitusti autoon ja sitten vain mentäisiin. Ja näin tämä siis tulee vielä jonain päivänä tapahtumaankin, kunhan harjoittelen tarpeeksi.

Mutta jos olenkin keskinkertainen lähtijä, olen taatusti erinomainen palaaja. Tunti sen jälkeen, kun tämä revohka oli purettu takaisin kotiin, oli kaikki laukut purettu, pakattu takaisin omille paikoille kaappeihin, pyykit lajiteltu ja ensimmäinen koneellinen jo peseytymässä. Paluut ovat hyvin järjestelmällisiä ja hallittuja. Niistä on se etu, että arki pääsee alkamaan heti, eikä matkan jälkiä jää jalkoihin pyörimään.

Yksi vinkki tähän on se, että vaihdan kassien ja matkalaukkujen järjestystä kotiin palatessa. Mennessä jokaisella on oma kassinsa, mutta tullessa vähintään yksi laukku on kokonaan täynnä likapyykkiä. Sen voi lajitella suoraan purkuvaiheessa, eikä likaisia vaatteita tarvitse erikseen etsiä jokaisen laukun pohjalta. Toinen vinkki on, että kun laukku on tyhjä, se pannaan heti takaisin omalle paikalleen. Ihan heti. Sillä lailla varmistetaan, ettei tyhjät laukut jää puolitiehen. Kolmanneksi pikkuesineet puretaan viimeisenä. Esimerkiksi meikkipussin siirsin kampauspöydän laatikkoon sinällään, ja puran sen sieltä tarkemmin kun seuraavan kerran meikkaan. Tärkeintä kokemukseni mukaan on kuitenkin se, että purkamiseen ryhtyy välittömästi, kun vaan saa kengät pois jalasta. Jos sitä lykkää, ainakin meillä sillä on sitten taipumusta lykkääntyä päiväkausia. En kestä sitä epäjärjestystä ja välitilaa, joten tämä on ainoa toimiva vaihtoehto.

Nyt siis jälleen kotona ja arki on alkanut (lapsi kipeänä ja töitäkin pitäisi tehdä). Palaan noihin vaatepostauksen kommentteihin ensi tilassa. Niitä on ollut hyvin mielenkiintoista lukea!

Vaateasioita vuoden alkuun

Julkaistu , kirjoittanut
31

Olen viime päivät vaivannut päätäni vaatteilla. Kiinnostuneena olen lukenut erilaisia raportteja vuoden vaateostoksista ja -budjeteista, ja miettinyt miten voisin soveltaa samaa omassa elämässäni. Esimerkiksi tämä budjettikysymys: voin rehellisesti sanoa, että en osaisi tältä istumalta kertoa, paljonko käytin viime vuonna vaatteisiin rahaa.

Pohdiskelin tätä ääneen ja törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kun kerroin budjettiajatuksesta ystävilleni, kaksi eri ihmistä kysyi, miksi tekisin niin. Molemmat ihmettelivät, mikä tarve minulla on seurata vaatemenojani, kun en muutenkaan tuhlaile tai shoppaile holtittomasti, enkä joudu ostamaan vaatteita viimeisillä rahoillani. Hämmästelin itse tätä hämmästelyä – tarvitseeko ihmisellä olla varsinainen ongelma, ennen kuin kulutuksen seuraaminen olisi tarpeellista? Oma motiivini on sama kuin syksyllä ruokamenojen kanssa. Haluan olla tietoisempi omista valinnoistani. Minusta olisi hyvä, että ymmärtäisin oman kulutukseni suuruusluokkia, vaikka eläisinkin kohtuullisesti.

Näiden pohdintojen seurauksena olen yrittänyt palauttaa mieleen, mitä vaatteita ostin viime vuonna. Koska en pitänyt kirjaa, olen muistin varassa enkä uskalla luvata että lista on täydellinen.

  1. Arelalizzan kashmirvillaiset irtohihat. Kuulostaa erikoiselta, mutta yksi parhaista vaateinvestoinneista ikinä. Ostin ne alesta.
  2. Alusvaatteita (normaalihintaisia)
  3. Alustoppi (samoin)
  4. Sukkia ja sukkahousuja. Olen nykyisin vannoutunut bambukuidun kannattaja sukka-asioissa, joten 7 paria sukkia ja kahdet tai kolmet sukkikset maksoivat yhteensä reilun 100€ vaikka käytinkin näihinkin 10% -alekuponkia. Toisaalta tänä vuonna ei luultavasti tarvita uusia ollenkaan.
  5. Kaksi kevytuntuvatakkia. Toinen oli ns. turha, mutta ei se paljoa kaduta vieläkään. Ja nämäkin olivat alessa.
  6. Kolmet farkut. Näistä kahdet olivat ns. äitiysmallia, ja olen jo myynyt ne eteenpäin. Yhdet alesta, kahdet normaalihinnalla eli kalliilla.
  7. 4 (äitiys/imetys) mekkoa, joista kaksi kirppikseltä ja kaksi uutena. Yksi osoittautui virheostokseksi (onneksi oli toinen kirppislöydöistä) ja on kirppispinossa. Kolme muuta aktiivikäytössä.
  8. T-paitoja (odotus/imetys) kymmenkunta. Alesta mahdollisuuksien mukaan mutta osa täydellä hinnalla.
  9. Pari metykseen sopivaa neuletta. Alesta nämäkin.
  10. Pari yöpaitaa ja pyjama, täydellä hinnalla molemmat.

Näiden lisäksi vaihdatin talvikenkiin vetoketjut suutarilla ja muokkautin yhdet uudet tavalliset rintaliivit imetysmallisiksi (kyllä! sekin on mahdollista!). Pesetin yhden mekon pesulassa ja ostin kankaan juhlavaatteeseen, jonka äitini ompeli. Sain vuoden aikana lahjaksi oloasun ja villahuivin, jotka  molemmat ovat kovassa käytössä.

Nuo kaikki muistan, on mahdollista että joukosta puuttuu joku vaate, mutta tuossa on valtaosa vuoden vaatehankinnoista. Viime vuosi oli poikkeuksellinen, koska tarvitsin koko vuoden erilaisia odotukseen ja imetykseen sopivia vaatteita. En ostanut ”tavallisia” vaatteita juuri lainkaan, ja näiden muiden käyttöikä on verrattain lyhyt. Tänä vuonna täytyy siis varautua joka tapauksessa uusimaan osa vaatteista puolessa välissä vuotta.

Määrällisesti vaatteita tuli aika paljon. Toisaalta olen myös hankkiutunut melkein yhtä suuresta määrästä eroon. Myin kahdet farkut ja lahjoitin tuttavalle kaikki muut eli aikamoisen pinon odotusvaatteita. Kappalemääräisesti kiertoon lähti varmaan noin 10 vaatetta. Roskikseen asti kului jokunen sukkapari sekä parit sukkahousut, ja tarpeeton ja vanha toppatakki lähti kierrätykseen. Lisäksi olen lahjoittanut muutaman pieneksi jääneen vaatteen ystävälle, joka on kätevästi samoissa mitoissa kuin minä muutama vuosi sitten.

Mitä kaikki maksoi? Korjaus- ja pesulakulut olivat yhteensä noin 100€. Sen sijaan vaatteet tulivat lopulta aika kalliiksi. Luulisin että todellisuus hipoo 2000 euroa kaikkineen päivineen. (Mutta puolustaudun tällä erikoisella vuodella, jossa on erikoisia tarpeita. Yrittäkää itse ostaa laadukkaita imetysvaatteita halvalla. Ei onnistu.) Toisaalta tiedän että laadukkaat vaatteet voi myydä järkevällä hinnalla eteenpäin vielä tämän vuoden aikana, jolloin tulee tasoitusta.

Epäonnistunteita tai tarpeettomia ostoksia oli se yksi mekko (20€) ja toinen takeista, joka maksoi vajaan satasen, en muista enää tarkalleen, noin 60-80€. Eli vaikka olisin jättänyt nämä ostamatta, kokonaisbudjetti ei olisi siitä hirveästi pienentynyt. Tai siis, on tietenkin makuasia kuinka monta sukkaparia, alustoppia tai t-paitaa ihminen tarvitsee, mutta ei nyt ruveta saivartelemaan siitä. Tämän hetkinen käyttövaatevarasto täyttäisi P333-säännöt kirkkaasti, paitsi että näillä samoilla mennään jo seitsemättä kuukautta. Joten en ala tuskittelemaan näistä määristä yhtään. Mielestäni vaatteita on käytössä itselleni sopiva määrä.

Seuraavaksi haluan ennakoida, mitä vaatetarpeita tänä vuonna on tulossa sekä mahdollisesti arvioida niihin kuluvaa rahaa etukäteen. Mutta se jää seuraavaan postaukseen, tämäkin venähti jo pitkäksi. Kertokaa tekin, millaisia strategioita teillä on vaatevarastojenne suhteen? Pidättekö kirjaa ostoksista? Entä onko budjettia käytössä? Kaikki kiinnostaa!