Avainsana-arkisto: taloyhtiö

Aina tulee jotain (eli kuinka varautua remonttiin)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

En ole hetkeen päivittänyt remonttitilannetta. On sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että asuntomme osalta saatiin sähkötyöt vihdoin valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä, että varsinaista eteisremonttia päästiin aloittamaan eilen. Huono uutinen on se, että kun parkettia otettiin irti, alta paljastui vanhaa liimaa, josta on otettava asbestinäyte. On aivan mahdollista, että liimasta löytyy myös asbestia, mikä taas tarkoittaa sitä, että se muutaman neliön alue, joka nyt olisi tarkoitus laittaa, aiheuttaa paljon enemmän kustannuksia ja vaivaa, kuin etukäteen ajattelin. Tässä käy ilmi taas kaikkia remontteja koskeva sääntö: aina tulee jotain.

Näyttää vaarattomalta, mutta saattaa sisältää asbestia.

Koska olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, koko talon remontti on myös vienyt aika paljon aikaa ja vaivaa viime aikoina. Kun kyseessä on vanha talo, rakenteista saattaa paljastua mitä tahansa – niin kuin on paljastunutkin. Seinien sisällä menee vanhoja johtoja, jotka katkeavat poratessa. Jossakin rapussa on käytetty erilaisia materiaalia kuin toisissa, ja lisähaastetta tulee taloyhtiömme erikoisista pohjaratkaisuista. Samassa linjassa olevat asunnot voivat olla huonejärjestykseltään aivan erilaisia, kantavia rakenteita myöten. Toistaiseksi remonttifirma on selvinnyt kaikesta aivan kohtuullisesti, mutta erinäiseltä soveltamiselta ei ole taloyhtiönkään tasolla kokonaan vältytty.

Näiden remonttien tuoksinnassa on jälleen konkretisoitunut se, että vaikkei remonttia tekisikään itse, paras lopputulos syntyy, mitä enemmän jaksaa itse olla paikalla ja valvoa. Vaikka ohjeet olisivat miten tarkat, ja vaikka työntekijät olisivat miten hyviä, SILTI tulee aina jotain. Pieniä väärinkäsityksiä, joiden seurauksena lopputulos ei näytäkään siltä kuin oli ajatellut. Pistorasia menee väärään paikkaan, lista päätyy vastakkaiselle seinälle kuin oli ajateltu, värisävy onkin väärä. Näitä kokemukseni mukaan käy aina, vaikka ohjeistus olisi kuinka tarkka. Siksi remonteissa kannattaa olla mahdollisimman ”kädet savessa” itsekin. Silloin mahdolliset virheet huomataan ajoissa, jolloin korjaaminen on helpompaa.

Laatat on valittu, mutta minkä värinen sauma olisi hyvä?

Olen tätä taloyhtiön remonttia navigoidessani miettinyt myös sitä, että jos taloyhtiössä on isoja remontteja tulossa tai käynnissä, hallituspaikka on paras paikka. Jos nimittäin haluaa olla itse vaikuttamassa mihinkään, kuten aikatauluihin, hintaan, toteutustapoihin tai muihin asioihin. Onhan se työlästä, mutta sitten on samalla eturivissä seuraamassa, miten työt etenevät ja tietää miksi erilaisiin ratkaisuihin on päädytty. Se vähentää aika paljon stressiä oman asunnon kohdalla, vaikka tietysti se voi lisätä sitä siinä suhteessa, että välillä on päätettävä koko taloyhtiötä koskevista asioista. Mutta toisaalta jokuhan sen päätöksen tekee joka tapauksessa. Miksi ei siis tekisi sitä itse?

Asbestinäytteiden tulokset tulevat muutaman päivän kuluttua. Sillä välin maalataan seiniä ja kattoa ja uusitaan listoja. Lattian laittoon päästään joko sitten, kun näyte on todettu puhtaaksi, tai sitten, kun asbestifirma on käynyt puhdistamassa alueen turvallisesti. Mutta tämä on kokonaisuuden kannalta vain pieni hidaste. Johan tätä on odoteltu elokuulta asti, joten pari viikkoa sinne tai tänne ei enää hetkauta millään tavalla. Ja horisontissa siintävä lopputulos motivoi. Kyllä siitä vielä tulee hieno, kunhan vain malttaa odottaa.

Sillä välin varaudutaan siihen, että aina tulee jotain.

Viikon vinkit: sukupolvieroja, pihapoliiseja ja ilmastomuutosta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tässä YLEn kolumnissa käsitellään hauskasti sitä, millainen sukupolviero suurten ikäluokkien ja heidän lastensa tai lastenlastensa välillä on. Tässä nostetaan mielenkiintoisesti esille se, miten eri tavalla eri ikäpolvet suhtautuvat tavaraan ja palveluihin. Vanhempi polvi ei halua tai raatsi käyttää palveluita, mutta he usein arvostavat tavaraa. Ja suvun nuorimmat ajelevat Überilla, tilailevat ruokaa kotiin ja käyvät tiheästi parturissa, kauneushoidoissa tai palkkaavat henkilökohtaisen valmentajan – mutta harrastavat kodissaan minimalismia. Minusta tässä osutaan asian ytimeen, näin maailma on kehittynyt.

Toinen hauska artikkeli YLEltä: oletko pihapoliisi, aidanrakentaja vai puistovahti? Tätäkin on nimittäin tutkittu. Suomalaisilla on erilaisia tyylejä olla naapuri. Toiset suhtautuvat kanssaeläjiin lempeämmin kuin toiset. Itsensä voi testata täällä. Minä olen tämän mukaan miljööhoitaja, vaikka oikeasti olen kyllä roskispoliisi! Sellaista vaihtoehtoa ei vain tainnut olla tuloksissa mukana.

Tämä viimeinen linkki voi olla HS maksumuurin takana, mutta jaa olennaisen tiedon tässä. Tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista pitää ilmastonmuutosta uhkana, asiaan liittyvä tietämys on hämmästyttävän huonoissa kantimissa. Joka kymmenes pitää esimerkiksi ydinvoimaa suurimpana hiilidioksidipäästöjen lähteenä, vaikka ydinvoima ei tuota hiilidioksidia lainkaan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että ydinvoima olisi ongelmaton energianlähde, mutta sen ongelmat ovat muualla. Uskoisin, että tässä menee ihmisillä helposti puurot ja vellit sekaisin. Tiedostetaan, että jokin on paha juttu, mutta ei oikein tiedetä millä tavalla. Tosin olisin luultavasti itsekin vastannut väärin kivihiilen ja turpeen hiilidioksidipäästöihin liittyen.

Kollektiivista raivausta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taloyhtiön talkoissa raivattiin viime viikolla vinttejä ja kellareita. On uskomatonta, miten paljon tavaraa kertyy yleisiin tiloihin, eikä kukaan tunnu tietävän mistä tai miten ne ovat sinne ilmestyneet. Kokonainen roskalava tuli lähes täyteen pelkästään sellaisista kamoista, joita keräiltiin porukalla yhteisistä käytävistä.

Sen lisäksi, että lava täyttyi laudanpätkistä, huonekalujen raadoista ja ihan silkasta roskasta, täytyy paikalle tilata myös ongelmajätteiden kuljetus. Bongasin mikroaaltouunin, pönttötolkulla epämääräisiä maalieja ja muita kemikaaleja, vanhan jääkaapin, television ja tietokoneen. Näitä ei voi laittaa tavalliselle roskalavalle, joten täytyy sopia talkkarin kanssa, miten näistä sähköromuista hankkiudutaan eroon.

Yleisten tilojen tukkiminen omilla roinilla on minusta tosi tylsää. Yhteiset tilat toimivat vain, jos kaikki noudattavat samoja sääntöjä. Siksi on todella turhauttavaa, että isossa ja usein pienemmissäkin taloyhtiöissä on niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat etteivät yhteiset pelisäännöt koske heitä. Koska eihän se haittaa, jos tähän nurkkaan laitan tämän vanhan hyllynrähjän tai roudaan roskiskatokseen jotain mikä sinne ei kuulu, eihän se haittaa? Mutta kyllä se haittaa. Se on epäsiistiä, häiritsee muita ja oikeasti kyse on vapaamatkustamisesta. Taloyhtiö maksaa roskien kuljetukset, talkoolaiset kantavat roinat lavalle, joku muu kuskaa ne pois. Hirveän kätevää – ei tarvitse itse tehdä mitään. Samalla se on systeemin väärinkäyttöä.

Omakotiasumisen ja taloyhtiössä asumisen erot kiteytyvät tuossa. Taloyhtiössä on pakko kestää niitä muita ihmisiä, niiden typeriä ideoita ja piittaamattomuutta. Toisaalta taloyhtiössä joku muu hoitaa kerran vuodessa roskalavan takapihalle, jolloin esimerkiksi niistä vanhoista rojuista pääsee helposti eroon. Omassa talossa ei tarvitse stressata muista kuin naapureista (vaikka tiedän että kyllä nekin voivat hermoille käydä), mutta kääntöpuolena on se, että joutuu itse hoitamaan kaiken huollon ja ylläpidon. Molemmissa on puolensa.

Minulla on onni asua taloyhtiössä, jossa enemmistö asukkaista onneksi yrittää toimia niin, ettei muille tulisi ylimääräistä vaivaa. Uskon myös, että kun yhteiset tilat pidetään talkoilla kunnossa, ne eivät kerää puoleensa niin paljon roinaakaan. Kellarissa on yksi alue, joka on sellainen puoliksi yleinen, puoliksi yksityinen. Sinne on vuosien varrella kertynyt aika paljon roinaa myös huoltoyhtiön jäljiltä. Kun se saadaan pikkuhiljaa raivattua kuntoon, tila saadaan siistiksi ja hyötykäyttöön, eikä se varmasti sen jälkeen vedä roinaa enää puoleensa samaan tahtiin. Uskon vankasti porttiteoriaan tässä roina-asiassa.

Erilaisia arjen havaintoja

Julkaistu , kirjoittanut
13

Olin ystävien luona juhlissa, ja ihailin heidän kaunista kotiaan. ”Katso, täällä on levytkin aakkosjärjestyksessä!”, ihastelin puolisolleni. ”Niinhän meilläkin on”, hän vastasi. Minulla löi hetken tyhjää, kunnes muistin. Totta.

Meidän levyt on aakkosjärjestyksessä, koska olen ne itse siten järjestänyt. Ne ovat olleet aakkosjärjestyksessä jo monta vuotta. Mutta omissa mielikuvissani olen näköjään edelleen se sama huoleton tyyppi, joka tunkee levyt sinne, mihin käsi sillä hetkellä ylettää. Olen huomannut, että vanhempana alkaa arvostaa erilaista helppoutta kuin nuorempana. On helppoa työntää levy vain jonnekin, mutta vaikeaa etsiä sitä myöhemmin kymmenien tai satojen muiden levyjen seasta. On työläämpää palauttaa levy täsmälleen oikeaan kohtaan kuuntelun jälkeen, mutta toisaalta on mahtavaa, kun löytää joka kerta haluamansa levyn omalta paikaltaan.

Tämä oli hauska havainto, sillä vilpittömästi ehdin ihaila, miten järjestelmällisiä jotkut jaksavatkaan olla. Kunnes tajusin että kuulun itse samaan joukkoon. Hämmästyin havaintoa aika paljon. Toinen havainto ei valitettavasti ollut yhtä positiivinen. Jostain syystä tällä tai viime viikolla oli jäänyt yksi jätekeräyskerta väliin. Kun siihen lisää pari yksityisyritteliästä henkilöä Itä-Euroopasta, lopputulos on ihan hirveä sotku. (Täsmennyksenä on todettava, että eniten sotkua kyllä aiheutti se, ettei roskia haettu ajallaan.) Kaikki laatikot pursuilevat niin, että kannet jäävät aivan auki.

Tämä sai minut ajattelemaan kahta asiaa: ensinnäkin sitä, että toimiva jätekeräyssysteemi on ihan kullanarvoinen juttu, jota alkaa välittömästi arvostaa enemmän, kun se ei toimi. Toisaalta kun systeemi toimii hyvin, se saa unohtamaan sen toisen asian: tuotamme ihan hulluna jätettä. Tämä johtopäätös perustuu siihen, että parin päivän viive tyhjennyksessä saa aikaan kaaoksen. Olen toitottanut täällä siitä, että jossain vaiheessa tavarat muuttuvat jätteeksi väistämättä, eikä tämä havainto muuta tätä näkemystä mihinkään suuntaan. Mutta aloin pitkästä aikaa pohtia, olisiko arkipäivän jätettä mahdollista vähentää ilman, että siitä tulisi kohtuutonta vaivaa itselle? Meillä syntyy eniten jätettä keittiössä erilaisista ruokapakkauksista. Jossain määrin niihin voi itse vaikuttaa, mutta paljon on sellaista mihin ei voi, kuten vaikkapa maitotuotteet.

Sitten on vielä se kysymys, että tarvitseeko? Jos jätteet poltetaan energiaksi, sehän on pois muulla tavalla tuotetusta energiasta. Tietysti kokonaisuuden kannalta olisi hyvä vähentää jätettä, koska sehän viime kädessä vähentää myös energian kulutusta (kun esimerkiksi niitä pakkauksia ei valmistettaisi ollenkaan), mutta onko tässä nyt sellainen asia, josta kannattaa ylipäätään sen suurempaa stressiä ottaa? Olisiko olennaisempaa esimerkiksi keskittyä siihen, että pakkaa roskansa niin tiiviisti, että laatikoihin mahtuu enemmän kamaa, eikä missään kuljeteltaisi ilmaa paikasta toiseen?

 

 

Ei kuulu mulle

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tämä aihe ei ehkä kuulu raivaamiseen, mutta arkijärkeen sitäkin enemmän. Meidän lähellä on pieni pihakadun pätkä. Siinä on kaksi reunaa ja keskellä jotain vähän puiston tyyppistä aluetta. Niillä reunoilla on kävelytiet, ja niiden kunnossapito kuuluu tietenkin vieressä seisoville taloyhtiöille. Kadunpätkän päässä on muutama metri poikittaista kävelykatua, joka yhdistää nämä pidemmät, reunoilla kulkevat tiet yhteen. Tuo pieni pätkä katua on yleensä lumen peitossa, vaikka muut osuudet on aurattu. Eilen selvisi miksi.

Bongasin nimittäin kaupungin työntekijän lapioimassa lunta sieltä. Aloin ääneen kiitellä, että kiva kun siitäkin luodaan lumet, koska tie on yleensä ihan tukossa. Työntekijä sanoi, että se on vähän hassu pätkä, kun on kaupungin vastuulla. Kaikki muut on taloyhtiöden hoidettavaa aluetta, mutta tuo päädyssä oleva parin metrin alue kuuluu kaupungille. Sitä varten täytyy kaupungin huoltomiesten ajaa erillinen pistokeikka, jotta nuo pari metriä saadaan lapioitua. Ymmärrän hyvin, että kahden metrin alue hiljaisella tienpätkällä ei ole kiireellisyyslistan kärjessä.

Nyt minua ihmetyttää suuresti, miksei kumpikaan taloyhtiöistä voisi aurata tuota kaupungin pätkää omiensa lisäksi. Kyseessä ei oikeasti ole kahta-kolmea metriä enempää. Miten vaikeaa olisi ajaa auralla pari metriä pidemmälle, kun siitä vierestä aurataan joka tapauksessa? Se ei voi lisätä kenenkään työmäärää tai kustannuksia millään tavalla. Toisaalta sillä säästäisi kahdelta mieheltä ylimääräistä työtä, ja kansalaisten ei tarvitsisi kiipeillä kinosten yli. Joten miksi ihmeessä kummankaan taloyhtiön huoltomies ei viitisi tuota pätkää ajella? Ilmeisesti siksi, että ei kuulu heille, ja arkijärkeä ei löydy.

Tällaiset pikkujutut ärsyttävät välillä hirveästi. Miten paljon mukavampi maailma olisi kaikille, jos jokainen joustaisi silloin tällöin ja tekisi hiukan enemmän kuin aivan välttämättömän. Kai meistä jokainen on joskus pysähtynyt avaamaan ovea, päästänyt jonkun edelleen jonossa, nostanut lastenrattaat ratikkaan ja neuvonut turistille tietä? Pieniä asioita auttajalle, mutta voivat olla isoja avun saajalle. Kun suomalaiset ovat kuulemma nyt innokkaasti ryhtyneet auttamaan puutteessa eläviä lähimmäisiä (mikä on hienoa), niin voisiko sitä samaa ylettää myös näihin arkikohtaamisiin? Että ei automaattisesti ajateltaisi, että ei kuulu mulle, vaan sen sijaan kurottauduttaisiin sieltä omalta mukavuusalueelta pikkuisen ulospäin. Ei tämä maailma siitä ainakaan huonompaan suuntaan mene.

Vuoden 2014 viimeiset vinkit

Julkaistu , kirjoittanut
10

Laitan tähän alkuun vinkin tiskikoneen puhdistuksesta varoittavana esimerkkinä vinkistä joka ei toimi. Täällä väitetään, että etikka ja sooda saa lian suorastaan räjähtämään irti tiskikoneen suodattimesta. Testasin tätä itse, ja voin kertoa että ei toimi. Sooda ja etikka kyllä kuplivat hienosti, mutta eivät ne mitään likaa irroita. Ihmettelin muutenkin mihin tämän teho voisi perustua, sillä hapan irroittaa kalkkia mutta ei rasvaa, ja suodatin on yleensä nimenomaan rasvainen. Sitä varten tarvittaisiin emäksinen pesuaine. Tavallinen tiskiaine ja kuuma vesi tehoaa paremmin. Jos joku on saanut tämän toimimaan niin kuulisin siitä mielelläni kommenteissa. (MTV)

Hieman samaan aiheeseen liittyen: Sitran mukaan kaikkiin asuntoihin kannattaisi asentaa vettä säästävät suuttimet vesihanoihin. Arvelen, että lavuaarien hanoissa eroa ei todella huomaisikaan. Sen sijaan epäilen että suihkussa eron tuntisi – ainakin omat kokemukseni tällaisista suihkuista ovat sellaiset, että vettä tuntuu tulevan vähemmän. Taidan ehdottaa tätä taloyhtiön hallitukselle ja kysellä mitä mieltä isännöitsijä on asiasta. (Iltalehti)

MTV kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan epäjärjestys voi aiheuttaa rahanmenoa. Nimittäin siten, että ei muista omistavansa jotain tai ei löydä sitä ja sitten ostaa tuplakappaleen. On huomioitava, että tutkimuksen on toteuttanut Elfa, eli kyse on säilytysjärjestelmien markkinoinnista, mutta asia sinänsä pitänee paikkansa. Hankalimmin säilytettävät ovat tämän mukaan vaatteita – ja väitän että syy on siinä että vaatteita on ihmisillä ylipäätään liikaa. En ole itsekään immuuni tälle.

Tässä siis lupaamani viimeiset vinkit tälle vuodelle. Ensi viikolla ollaankin jo uuden vuoden puolella!

Talkoot taloyhtiömme tapaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Muuttaessamme nykyiseen asuntoon, en vielä tiennyt miten mielettömän hyvä tuuri oli sattunut käymään. Meillä on nimittäin mahtava taloyhtiö. Vaikka kyse on isosta talosta, asukkaiden kesken vallitsee hämmästyttävä yhteishenki. Täällä naapurit tuntevat toisensa nimeltä (no, ainakin sukunimeltä), tervehtivät rapussa ja pysähtyvät vaihtamaan kuulumisia pihalla. Tästä talosta ja sen fiiliksestä tykätään niin paljon, että yhtiössä on lukuisia asukkaita, jotka ovat muuttaneet taloyhtiön sisällä asunnosta toiseen, joko suuremmasta pienempään tai päinvastoin, riippuen perhetilanteen muutoksista.

Tiistaina saatiin taas uusi todiste harvinaisesta yhteisöllisyydestä, kun yhtiössä järjestettiin siivoustalkoon. Tarkoituksena oli tehdä yhteisistä tiloista toimivammat ja turvallisemmat raivaamalla niistä ylimääräiset roinat roskalavalle. Etukäteen hallitus hieman epäröi, näinköhän paikalle tulee ketään, mutta pelko oli turha. Ihmisiä osallistui niin paljon, että parin tunnin päästä ei enää ollut mitään siivottavaa, mutta roskalava oli ääriään myöten täynnä. Vinttien käytävät oli tyhjennetty irtotavarasta. Pyörävarasto oli raivattu ylimääräisestä roinasta ja järjestetty siistiksi. Ulkoiluväline- ja vaunuvarastosta oli kannettu kuutioittain rojua lavalle, ja koko tila organisoitu hienoksi ja toimivaksi. Yhteisistä kellaritiloista kannettiin samoin kuormatolkulla vanhoja huonekaluja ja muuta roinaa, jota sinne oli vuosien saatossa kertynyt. Lopuksi talkooporukka jäi vielä hyväksi toviksi pihalle jutustelemaan ja nauttimaan hyvin ansaittuja virvokkeita. Kaikilla oli kivaa.

Sen lisäksi, että oli hienoa että asukkaat osallistuivat niin aktiivisesti, oli uskomattoman palkitsevaa katsella siistejä ja järjestyksessä olevia tiloja. Uskon yhteisten tilojen ylläpidossa porttiteoriaan. Aiemmin kukaan ei ole ilmeisesti ottanut asiakseen huolehtia tilojen toimivuudesta, mutta nyt kun kaikki on porukalla raivattu, tuskin ainakaan samat ihmiset kantavat uutta tilalle. Isoon taloon mahtuu tietysti monenlaista asukasta, mutta enemmistö ratkaisee. Sitä paitsi vuoden päästä voidaan pitää uudet talkoot.

Asunnon ostaminen, osa muut asiat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jos on ostamassa ensimmäistä asuntoaan, paras vaihtoehto on käydä katsomassa mahdollisimman montaa asuntoa ennen kuin tekee päätöksensä. Silloin saa hyvän kuvan kokonaistarjonnasta, mutta alkaa myös paremmin hahmottaa, mitkä asiat ovat itselle oikeasti tärkeitä, mistä pitää ja mistä ei. Myöhemmin sama kannattaa edelleen, mutta siinä vaiheessa todennäköisesti tietää jo valmiiksi, millaiset ratkaisut toimivat omalla kohdalla.

Perustan tämän ohjeen omiin kokemuksiini. Vuosia sitten, kun olimme ostamassa ensiasuntoa, kävin katsomassa reilut parikymmentä erilaista asuntoa, ennen kuin sopiva tuli vastaan. Ostimme lopulta varsin huonokuntoisen asunnon yhtiöstä, jossa oli kuitenkin isot remontit tehty. Jos olisin nähnyt kyseisen asunnon ensimmäisten joukossa, en luultavasti olisi osannut nähdä siihen liittyviä mahdollisuuksia, vaan olisin vain tuijottanut asukkaan rojukasoja ja kellastuneita muovimattoja lattialla. Kattavan otoksen perusteella ymmärsin kuitenkin, että pohjaratkaisu oli juuri sitä mitä halusin, samoin monet muutkin asiat niiden outojen tavarakerrosten alla.

Itselleni tärkeää on sijainti. Ensinnäkin siinä mielessä, että asunto sijaitsee sopivalla alueella oikeassa kaupungissa. Mutta tärkeintä on ns. mikrosijainti, eli käytännössä se, millaisella kadulla tai missä korttelissa asunto on. Esimerkiksi missä on lähin bussipysäkki? Onko lähikauppa kävelymatkan päässä? Entä muut palvelut? Mikä ikkunoista näkyy? Onko alueella läpikulkua?  Nämä ovat itselleni tärkeitä seikkoja, joku toinen arvostaa eri asioita.

Toinen olennainen juttu on pohjaratkaisu. Ihmisten tarpeet ovat niin erilaisia, että ainoa neuvo on ostaa sellainen, joka palvelee juuri kyseisen ostajan tarpeita. Joku tarvitsee työhuoneen, toinen monta makuuhuonetta ja joku taas haluaa mahdollisimman vähän väliseiniä. Ikkunoiden ilmansuunnat kannattaa tarkistaa, se kertoo mihin aikaan päivästä aurinko paistaa huoneistoon ja miten valoisa se on. Minä tykkään asunnoista, joissa on ikkunoita ainakin kahteen eri suuntaan.

Sitten on niitä ”ihan kivoja” juttuja, joista kuitenkin voi tinkiä. Olen aina haaveillut asunnosta jossa olisi oma sauna, mutta toistaiseksi en ole vielä koskaan sellaiseen päätynyt asumaan.  Sauna ei nimittäin ole niin korkealla toivelistalla, että sen vuoksi olisi ollut valmis tinkimään vaikkapa sijainnista. Toisaalta juuri sijainti ja pohja ovat sellaisia, joista en ole valmis kovin paljon tinkimään.

Sitten on vielä asunnon kunto. Tavallinen käsistään kätevä ihminen selviää kohtuullisella vaivalla esimerkiksi tapetoinnista, maalauksesta ja olenpa joskus asentanut omin käsin parkettiakin. Sen sijaan kaakeloinnit, keittiöremontit ja sähkötyöt jättäisin suosiolla ammattilaiselle, ellei itsellä ole alan koulutusta. Jos osaa ja ehtii tehdä itse, tai jos rahat riittävät ulkopuoliseen remonttiapuun, hyvin huonokuntoinen asunto voi olla hyvä ostos. Hinnasta saa mahdollisesti tingittyä, ja remontin yhteydessä saa juuri sellaisen kuin haluaa. Kannattaa kuitenkin olla realisti sekä ajan että budjetin suhteen. Muuten käy niin, että jalkalistat asennetaan viime töikseen juuri ennen kuin itse on myymässä asuntoa pois…

Kuinka ostaa asunto: raha-asioista

Julkaistu , kirjoittanut
4

Asuntokauppa ei ole ihan pikkujuttu, sillä se lienee arvokkain omaisuus, mikä monilla ihmisillä on. Sen vuoksi kauppaan kannattaa mielestäni paneutua äärimmäisen huolellisesti. Se tarkoittaa vaivannäköä, ”tylsiä” paperitöitä ja vie paljon aikaa. Mutta mitä huolellisemmin on taustatyöt tehty, sitä pienemmällä todennäköisyydellä tulee ikäviä yllätyksiä kaupan jälkeen.

Niinpä ensimmäinen olennainen seikka on selvittää oma taloustilanne ja maksukyky. Siis laskea miten paljon on varaa lyhentää lainaa, ja miten paljon käteen jäisi eri korkoprosenteilla – koska varmaa on ainoastaan se, että nykytilanne ei tule pysymään ennallaan. Asiaa toitotetaan joka paikassa, mutta on huono idea venyttää maksukykynsä äärimmilleen. Huomioon pitää ottaa myös asunnon ylläpitokustannukset ja vastike. Silloin vasta tietää, paljonko kuukaudessa menee asumiseen rahaa lainanlyhennyksen lisäksi. Tämä harjoitus kertoo, mikä on ylin hinta, jonka mistään asunnosta voi maksaa. Sen jälkeen voi katsoa mitä sillä rahalla saisi.

Kannattaa muistaa, että jos asunto ei ole velaton, se näkyy korkeampana vastikkeena, vaikka taloyhtiön ”perusvastike” olisikin matala. Sitten on tietenkin varainsiirtovero, joka jää ostajan maksettavaksi, ellei satu olemaan ensiasunnon ostaja. Kokonaissumma on siis aina suurempi, kuin sovittu kauppahinta, ja näiden kaikkien lisäkulujen pitää mahtua budjettiin. Muuten riskeeraa oman taloutensa.

Jos harkitsee tiettyä asuntoa, pitää ottaa huomioon myös mahdollisen remontin kustannukset, ja laskea ne mukaan kauppahintaan. Tiedän hyvin harvoja ihmisiä, jotka ovat muuttaneet tekemättä ensin lainkaan remonttia. Samoin pitää selvittää, onko taloyhtiössä tiedossa yhteisiä remontteja, sillä niiden kustannukset vaikuttavat suoraan omiin asumismenoihin, kun taloyhtiön lainaa lyhennetään vastikkeen mukana. Päätetyt remontit saa selville isännöitsijältä, ja ne käyvät usein ilmi myös myynti-ilmoituksesta. Mutta vasta tutustumalla taloyhtiön kunnossapitosuunnitelmaan, saa selville mitä ollaan parhaillaan suunnittelemassa. Ne voivat toteutua vasta vuoden-parin sisällä, mutta on otettava huomioon, kun omaa maksukykyä arvioi.

Taloyhtiössä tilinpäätöstietoihin tutustuminen kertoo miten vakavaraisesta yhtiöstä on kyse, onko vuokratuottoja ja mikä on kulurakenne. Sen pohjalta pystyy arvioimaan, miten hyvin yhtiötä on hoidettu, ja kestääkö yhtiön talous yllättäviä korjaustarpeita ym. Nämä kaikki puolestaan vaikuttavat siihen, miten asunnon arvo kehittyy tai säilyy. En ole koskaan ostanut omakotitaloa, joten en tiedä kovin tarkasti, millaisia asioita siinä tilanteessa kannattaa ottaa erityisesti huomioon. Käsittääkseni kuntokartoitus on ainakin uudemmissa asunnoissa pakollinen (?), mutta jos joku lukija tietää tästä tarkemmin niin kertokaa ihmeessä lisää.

Itse olen sitä mieltä, että raha-asiat ratkaisevat kaiken, ja on erittäin kyseenalaista ostaa asunto, johon ei todellisuudessa ole varaa. Samoin suosittelisin vakavasti harkitsemaan, mikäli yhtiö vaikuttaa huonosti hoidetulta tai pommikuntoiselta. Mahdolliset isot remontit eivät välttämättä haittaa, jos oma elämäntilanne ja talous kestää esim. putkisaneerauksen. Isot remontit laskevat myyntihintaa heti kun ne on päätetty tai kun ne ovat käynnissä, mutta valmistuttuaan vaikutus on yleensä päinvastainen, sillä moni etsii asuntoa johon ei ole tulossa remontteja. Valmiiden remonttien voi yleensä odottaa nostavan asunnon myyntihintaa jatkossa.

Mutta jos laskuharjoitukset on tehty ja tulos edelleen plussalla, voi siirtyä pohtimaan varsinaiseen asumiseen liittyviä juttuja. Teen niistä seuraavan postauksen.

Joko olet hallituksessa?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Moni suomalainen on sijoittanut suurimman osan varallisuudestaan asuntoonsa. Monesti se tarkoittaa asunto-osaketta taloyhtiössä. Taloyhtiön isoimmista asioista päättää yhtiökokous, mutta todelliset valinnat ja kaiken valmistelutyön tekee taloyhtiön hallitus. Kokemukseni mukaan hallituksiin ei kuitenkaan ole tungosta.

Tämä on mielestäni aivan nurinkurista. Yhtiökokouksiin osallistuminen ja hallituksessa istuminen ovat nimittäin ainoat tavat vaikuttaa siihen, miten taloyhtiötä hoidetaan. Tämä taas puolestaan vaikuttaa aivan suoraan asunnon arvoon, eli siis oman omaisuuden arvoon. Minusta on varsin kummallista, että mahdollisuutta vaikuttaa vältellään kaikin keinoin. Yleensä ihmiset eivät nimittäin missään nimessä halua talohallitukseen mukaan.

Moni varmaan pelkää, että siellä on kaikenlaisia hulluja ja rasittavia tyyppejä, joiden kanssa on mahdotonta toimia. Se on ihan mahdollista, itsellänikin on sellaisesta kokemusta. Mutta ottakaa huomioon – jos ette itse ole hallituksessa, niin ne hullut saavat päättää teidän asioistanne aivan vapaasti. Ehkä tämä on persoonakysymys, mutta henkilökohtaisesti päätän mieluummin itse miten asiat hoidetaan, kuin luovutan päätösvallan jollekin sekopäälle. Mitä enemmän hallituksessa on fiksuja ihmisiä, sitä vähemmän ne kaikki rasittavat saavat tilaa ja sitä helpommaksi päätöksenteko muuttuu.

Mitä paremmin naapurit tuntevat toisensa, sitä helpompaa on arvioida, kenen arvostelykykyyn voi luottaa ja kenen ei. Yhtiökokous toimii normaalin demokratian mukaan. Jos yksimielistä päätöstä ei synny, asioista äänestetään ja enemmistö voittaa. Niinpä hallituksen kokoonpanoon voi joka vuosi vaikuttaa. Jos naapurit tuntevat toisensa, hallitusvastuuta voi kierrättää, niin että porukka vaihtuu sopuisasti tasaisin väliajoin.

Pelottaako työmäärä? Kokemukseni mukaan kokouksia on muutaman kerran vuodessa, ellei isoja remontteja ole tiedossa. Vuositasolla taloyhtiötyöskentely ei vie kovin montaa työpäivää. Asioihin täytyy toki perehtyä, mutta sehän on koko homman pointti. Minä haluan tietää, mihin yhtiön rahat käytetään, mitä niillä on hankittu ja millä tavalla. Haluan, että vakuutukset ovat kunnossa, huoltoyhtiö on luotettava ja että vastike on oikealla tasolla. Haluan tietää mitä remontteja on tehty, mitä on tulossa ja mitä ne maksavat. Kaikki nämä asiat vaikuttavat nimittäin siihen, miten asuntoni arvo kehittyy.

Päätösvallasta seuraa tietenkin myös vastuuta, se on selvä. Mutta tehtävä ei ole ylivoimainen normaalijärjellä varustetulle ihmiselle. Hallituksen jäsenet joutuvat juridisiin ongelmiin äärimmäisen harvoin, ja silloinkin pitää pystyä osoittamaan, että jokin laiminlyönti tai vastaava on ollut tahallista. Toisin sanoen jos asiat on hoidettu asiallisesti ja vakuutukset ovat kunnossa, riski joutua vaikkapa oikeuteen on käsittääkseni todella pieni. Käytännössä näkisin, että jos taloyhtiön asioita hoitaa niin, että pyrkii säilyttämään ja kasvattamaan oman omaisuutensa arvoa, tulee toimineeksi juuri niin kuin pitääkin. Lisäksi ammattitaitoinen isännöitsijä vastaa suuresta osasta käytännön asioita, hoitaa kilpailutukset ja kontaktoinnit, paperityöt yms. Hallituksen tehtävä on päätöksenteko ja suurten linjojen vetäminen. Toisaalta hallituksessa pääsee vaikuttamaan myös pienempiin yksityiskohtiin, jos sellainen kiinnostaa. Monet pienet kunnostustyöt ja hankinnat päätetään hallituksessa, ja isännöitsijä valtuutetaan toimeenpanemaan asiat. Näitä asioita ei tuoda yhtiökokoukseen, vaan niihin hallituksella on suora päätäntävalta.

Yhtiökokouksessa hallitus saa sitten usein ns. kriittistä palautetta toimistaan. Se voi olla ärsyttävää, mutta oma filosofiani on, että jos urputtaa mutta ei viitsi itse asettua edes ehdolle, saa urputtaa kaikessa rauhassa ihan itsekseen.  Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hallitus tekee silti niin kuin parhaaksi katsoo. Äärimmäisen harvoin nämä urputtajat nimittäin ehdottavat mitään konkreettista muutosta, tai saavat edes enemmistöä taakseen. He ovat sellainen kerran vuodessa siedettävä välttämätön paha. Jos taas hallituksen esittelemä päätös yllättäen tulisikin torjutuksi, hallituksella tuskin on edellytyksiä jatkaa, ja siinä tapauksessa uudet ihmiset saavat ruveta hommiin. Näin ei ole omalla kohdallani koskaan käynyt. Useimmiten yhtiökokouksissa asiat päätetään esityksen mukaan. Rakentava kritiikki on puolestaan asia erikseen ja aina tervetullutta.

Jokainen tekee toki tyylillään, mutta jatkan ihmettelyä sen suhteen, kuinka harva haluaa tietää, miten taloyhtiötä hoidetaan. Vähintä mitä kannattaa tehdä, on tutustua niihin ihmisiin, jotka hallituksessa ovat, jotta pysyy kärryillä meneillään olevista asioista.

Entäpä lukijakunta? Kiinnostaako taloyhtiön asiat vai ei?