Erään seikkailijattaren minimalistinen omaisuus

Muuan ystävistäni luonnehtii olevansa moderni kiertolainen. Muutaman viime vuoden aikana hän on muuttanut Suomesta ulkomaille, matkustellut vähän väliä ja asunut useassa asunnossa – välillä yksin, välillä kimppakämpissä ja välillä ihan vaan kavereiden nurkissa. Juuri nyt hän on väliaikaisesti Suomessa (vaikka kyllä risteileekin jatkuvasti eri mantereille ja takaisin) ja sain loistavan tilaisuuden jututtaa häntä siitä, miten matkalaukkuelämä käytännössä tapahtuu. Tässä on esimerkki funktionaalisesta minimalismista, eli siitä että omaisuus on karsittu minimiin mutta ensisijaisesti siksi, että se on käytännön sanelema ratkaisu.

Kaverini, kutsutaan häntä vaikka Seikkailijattareksi (mitä osuvin nimitys, voin vakuuttaa) kertoo, että kaikki alkoi oikeastaan avioerosta muutama vuosi sitten, jolloin hän asui vielä Suomessa ihan tavanomaisessa kodissa. Eron jälkeen hän myi suurimman osan omaisuudestaan kirpputorilla tai lahjoitti muuten vaan pois. Käytännössä hän siis luopui kaikista kirjoista, huonekaluista, astioista ja suurimmasta osasta vaatteita. Jäljelle jäi vain parhaat ja tärkeimmät tavarat, jotka eivät juuri tilaa vie. Sitten Seikkailijatar suuntasi maailmalle.

”Eron jälkeen tuntui fyysisestikin siltä, että hartioilta oli nostettu valtava taakka. Tavaroista luopuminen noudatteli tätä samaa linjaa: tähtäsin kevyeen oloon ja elämiseen.”

Sittemmin suhtautuminen materiaan on muuttunut entistä mutkattomammaksi ja minimalistiseksi. Tällä hetkellä koko käyttöomaisuus mahtuu kahteen suurehkoon matkalaukkuun. Niiden lisäksi Suomessa on säilytyksessä kuusi pahvilaatikkoa,  joissa on lähinnä lapsuusmuistoja ja muuta sellaista pysyvää tavaraa, joista edes maailmaa kiertävä Seikkalijatar ei halua kokonaan luopua. Lisäksi kaksi taulua on eräällä ystävällä päivähoidossa odottamassa mahdollista pysyvämpää asuinpaikkaa tulevaisuudessa.

Mitä maailmalla sitten kulkee mukana? Etupäässä kuulemma vaatteita. Mutta on muutamia muitakin tavaroita. Tietokone, laturi, kännykkä. Kaksi kirjaa, joihin hän palaa aina uudestaan ja uudestaan. Käytännölliset pienet toimistotarvikkeet. Kosmetiikkaa, lääkkeitä ja muuta henkilökohtaista. Sekä tietysti nippu tärkeitä oman elämän dokumentteja kuten todistuksia.

”Suhtautuminen tavaraan on muuttunut: mitä vähemmän ja kevyempää, sen parempi. Olen nähnyt ihmisiä samassa elämäntilanteessa, ja voi olla todella hankalaa jos takertuu joka ikiseen esineeseen.”

Minua kiinnostaa kovasti, millainen filosofia kaverillani on vaatteiden suhteen. Käy ilmi että vaatevarasto on hioutunut äärimmäisen toimivaksi. Olennaista on (ja tätä todella ihailen), että joka tilanteeseen on olemassa asianmukainen vaatetus. Tähän tietysti vaikuttaa mm. se, että työ ei vaadi hirveän formaalia pukeutumista. Mutta suurimmaksi osaksi garderobista löytyy jotain soveliasta kaikkin tilaisuuksiin sekä työhön että vapaa-aikaan.

Yksittäisten vaatteiden lukumäärä on käytännön syistä rajattu. Farkkuja on noin kolmet, mekkoja muutama, yksi jakkupuku; kenkäpareja on kumisaappaat mukaanluettuna alle kymmenen. Tässä voidaan luultavasti puhua vaatevarastosta, joka käsittää konkreettisesti alle 100 kappaletta. Jotta kokonaisuus pysyisi toimivana, se vaatii jatkuvasti pientä säätöä. Jos jokin vaate ei saa riittävästi käyttöä, se pannaan kiertoon, vaikka olisi ihan kivakin. Jos uusia tarpeita ilmenee, niihin hankitaan sopiva varustus. Samoin kuluneita uusitaan säännöllisesti, sillä vaikka vaatevarasto onkin pieni, ei silti ole tarvetta näyttää resuiselta. Vaatteiden ei kuitenkaan tarvitse olla uusia – Seikkailijatar ei vierasta kirppareita, eikä kavereilta saatuja vaatteita.

”Jos ostan jotain, niin luovun jostain. Todennäköisesi olen luopunut edellisestä vaatteesta ennen kuin ostan uuden.”

Lentävä elämäntyyli on hionut käsimatkatavarat huippuunsa. Kaikki kosmetiikkapakkaukset ovat pieniä, jotta ne läpäisevät kenttien turvatarkastukset ongelmitta. Poikkeuksen tekee vartalovoide, jota ei kannata kuljettaa mukana ollenkaan. On yksinkertaisempaa ostaa paikanpäältä edullinen ja reilun kokoinen markettituote, jonka kuluttaa samalla reissulla tai jättää isäntäväelle loppuunkäytettäväksi.

Toinen vinkki liittyy tärkeisiin dokumentteihin. Niitä kannattaa säilyttää sekä sähköisessä että paperimuodossa, ja lisäksi kopioita monessa eri paikassa. Eli alkuperäisistä on olemassa paperikopiot ja sähköiset kopiot on tallennettu pilveen, mutta lisäksi Seikkailijatar lähettää sähköiset kopiot aina itselleen sähköpostilla. Tavoitteena on varmistaa, että esimerkiksi tietyt terveyteen liittyvät dokumentit löytyvät jossain muodossa aina, vaikka matkalaukku katoaisi tai varastettaisiin.

Toisaalta kaikkea ei tarvitse printata. Lähtöselvityksen voi tehdä itse kännykällä. Passi taas kannattaa kuljettaa ja säilyttää aina samassa paikassa, niin ei koskaan tule paniikkia onko se mukana vai ei.

”Olen alkanut ottaa mukaan myös oman tyhjän juomapullon, jonka täytän lentoaseman vedellä. Juotavaa on koko ajan tarpeeksi eikä tarvitse juoksuttaa lentoemäntiä.”

Oli todella kiinnostavaa päästä kurkistamaan, kuinka todellinen Seikkailijatar elää – eli mitä sitä oikeasti kuljettaa mukanaan silloin, kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun ja kotipaikka voi vaihtua lyhyelläkin varoitusajalla. Ihailen tuollaista joustavuuden ja käytännöllisyyden yhdistelmää suuresti. Voin muuten kertoa, että ennen kuin näin tämän ystävän käyvän nukkumaan, en ollut koskaan nähnyt kenenkään oikeasti käyttävän unimaskia. Kuvittelin tähän saakka, että niitä pidetään vain amerikkalaisissa elokuvissa. Mutta olin väärässä, tuo itselleni täysin eksoottinen esine on kuulemma korvatulppien kera avain hyviin uniin, nukahtipa sitten missä päin maailmaa tahansa. Aina oppii uutta!

Miksi aina vaatteet?

Tuntuuko teistä muista siltä, että kun puhutaan karsimisesta, puhutaan useimmiten vaatteista? Aloin pohtia tätä eilen kun vastailin kommentteihin. Voi olla että tämä on vain oma mielikuvani, mutta jotenkin tuntuu siltä, että vaatemääriä tarkkaillaan ihan eri mittapuulla kuin muita tavaroita.

Tämä käsitys perustuu aika pitkälti blogimaailmaan sekä median luomiin mielikuviin, joten on mahdollista että se on vääristynyt, oikaiskaa jos olette eri mieltä. Olen lukenut juttuja, joissa kauhistellaan nuoria naisia, jotka shoppailevat vaatteita satamäärin. Toisaalta erilaiset vaatekaapin harvennukset ovat ihan tyypillistä sisältöä myös. Ja sitten on näitä haasteita ja projekteja, joissa on tarkoitus tulla vähällä toimeen, kuten vaikka tuo Kuningaskuluttajan vaatehaaste, P333, muutama vuosi sitten pyörinyt 6 vaatetta tai vähemmän ja taitaapa Martoillakin olla joku vastaava juuri käynnissä.

Mutta miksi juuri vaatteet on otettu silmätikuksi kun puhutaan kuluttamisen rajoittamisesta tai jopa ekologisuudesta? Monet harrastavat sisustamista ja kodin tuunausta, johon kuuluu yhtälailla uuden ostelu. Hankitaan torkkupeittoa, kynttilänjalkoja ja String-hyllyjä, mutta en ole huomannut noissa blogeissa suurta stressiä siitä, että taas tuli ostettua uutta ja mitä niille vanhoille pitäisi tehdä. Järjestetäänkö life style -blogeissa kirppareita, joissa kirjoittaja myy pois tarpeettomia sisustustauluja? En ole koskaan kuullut kenenkään tuskailevan, että tekisi mieli ostaa vielä pari Mariskoolia lisää mutta kun vanhojakin on vaikka kuinka paljon.

En kritisoi sisustusbloggaajia tai -toimittajia. Ihmettelen vain tätä ilmiötä, että vaatteista on tullut tällainen asia, jossa ihmisiä herätellään ja muistutellaan vastuullisuudesta, mutta monessa muussa asiassa aihe loistaa poissaolollaan. Kuitenkin kaikilla tavaroilla on oma ekologinen kuormansa. Yhtä hyvin voidaan kysyä, kuinka monta vaasia ihminen tarvitsee? (Vrt. kuinka monta paria kenkiä ihminen tarvitsee)

Ja jos ei puhuta ekologisuudesta, niin ihan jo pelkästään tavaroiden määrä, josta siitäkin usein puhutaan siinä sävyssä, että vähemmän on parempi. Mutta miksi tämä rajoittamiskeskustelu tuntuu usein kiertyvän juuri tyypillisesti naisten harrastusten ympärille? Kuinka moni (miehen hallitsema) autotalli pursuilee kaikenlaista, mutta oletteko ikinä nähneet lehdessä juttua, jossa annetaan 10 vinkkiä organisoituun autotalliin? Kysyn vaan.

Onko hyvällä ihmisellä vain vähän vaatteita?

Törmäsin Kuningaskuluttaja-ohjelman vaatehaasteeseen. Siinä kehotetaan laskemaan montako vaatetta kaapista löytyy. Ilmeisesti samalla olisi tarkoitus tutkailla vaatteiden käyttöä ja tarpeellisuutta muutenkin, mutta varsinaisesti haaste ohjaa vain laskemaan lukumäärän. Minusta tuntuu että tähän asiaan pitää nyt puuttua.

Viime aikoina on puhuttu paljon shoppailusta ja etenkin vaateshoppailusta. Ehkä siksi, että se on niin helppoa ja halpaa. Ehkä siksi, että nyky-yhteiskunnassa puututaan helposti siihen, että jotain on tai tehdään liikaa, ja sitä pidetään merkkinä huonosta itsekurista ja hillittömyydestä. Ehkä myös siksi, että omaan vaatekaappiin on helppo vaikuttaa, ja sitten tuntuu siltä että on vähän parempi ihminen kun karsii turhaa kaapista pois. Ja ehkä se ilmastomuutoskin hidastuu ja muuta hyvää seuraa.

Sanon nyt ääneen mitä ajattelen: se, oletko hyvä ihminen ei riipu siitä, kuinka monta vaatetta omistat. Vaatteiden lukumäärä irrotettuna muusta kontekstista ei kerro yhtään mitään. On aivan sama, omistatko viisi vai viisisataa vaatetta. Paljon olennaisempaa on, mistä vaatteet ovat peräisin, missä niitä säilytetään ja mitä ne ovat maksaneet.

Nimittäin. Jos kaikille vaatteille on tilaa kodissasi, niille kaikille on järkevää ja säännöllistä käyttöä ja sinulla on niihin aidosti varaa, on yhdentekevää vaikka omistaisit tuhansia vaatteita. Toisaalta taas vaikka kaapistasi löytyisi vain sata vaatekappaletta (mikä on tosi vähän), mutta jos niistä kolmasosa on väärän kokoisia halparytkyjä, jotka on hylätty yhden käytön jälkeen, sanoisin että parantamisen varaa on.

Minusta tässä vaatteiden vähentämiseen tähtäävässä keskustelussa meinaa välillä mennä lapsi pesuveden mukana. Unohdetaan mikä on olennaista ja miksi karsimista tehdään. Minäkin karsin vaatteitani tasaiseen tahtiin, mutta sille on järkevät perustelut. Halusin ylimääräisistä takeista eroon, koska en enää käyttänyt niitä ja halusin lisää tilaa.  Näitä juttuja vain kun lukee, niin tulee välillä sellainen olo, että hyvä ihminen vähentää vaatteitaan täyttääkseen jonkun kansalaisvelvollisuuden.

Jos taas ekologisuutta ajatellaan, niin fiksuinta olisi olla ostamatta uutta sanan kaikissa merkityksissä. Kirpparivaate on ekologisempi kuin uusi, mutta parasta olisi tietysti käyttää olemassaolevat vaatteet ensin täysin loppuun, ennen kuin täydennystä tehdään. Toisaalta vaatteet muodostavat varsin pienen osan hiilijalanjäljestämme, eikä se, löytyykö kaapista kaksisataa vai viisisataa vaatetta vaikuta kokonaisuuteen juuri lainkaan. (Ne eniten vaikuttavat asiat ovat asuminen, liikenne ja ruoka.) Niinpä en itse lähesty vaatteita tästä näkökulmasta ollenkaan. Sen sijaan yritän ostaa kestäviä ja mahdollisuuksien mukaan eettisesti tuotettuja vaatteita. Minun järjelläni luomupuuvilla on parempi kuin ”bulkkipuuvilla”, mutta aina ei ole mahdollista valita.

Kaikista järkevintä mistä näkökulmasta tahansa on silti kiinnittää huomiota siihen, että ostaa vain sellaista, mikä tulee käytetyksi. Tarpeeton tai epäonnistunut vaateostos on hölmö ihan henkilökohtaisestakin näkökulmasta, sillä se vie tilaa joltain muulta ja pahimmillaan aiheuttaa huonoja fiiliksiä aina kun sattuu silmiin. Jos näistä tahtoo eroon, on karsiminen erittäin perusteltua. Mutta karsiminen vain siksi, että vaatteita on lukumääräisesti paljon, on minusta hukkaan heitettyä energiaa, ellei niissä ole mitään muuta vikaa.

Tässä tämän maanantain mielipidepostaus. Mitä  mieltä te olette?

Takkipäivitys

Kuten tiedätte, olen tuskaillut turhan suuren takkimäärän kanssa. Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että olen tämän talven aikana onnistunut hankkiutumaan eroon kahdesta tarpeettomasta talvitakista. Vanhan untuvatakin laitoin jo ennen vaatekeräykseen. Toivon että vaikka joku romanialainen dyykkaa sen sieltä itselleen lämmikkeeksi.

Tällä viikolla puolestaan myin kaverille aivan priiman NorthFacen untuvapusakan, jolle ei itselläni ollut enää käyttöä. Hänelle sen sijaan takki tuli kuin tilauksesta. Kaverini nimittäin elää todellista matkalaukkuelämää, eikä matkalaukuista löytynyt sopivaa takkia lasketteluun, jota taas parin viikon päästä on ohjelmassa. Olen haastatellut tätä tosielämän minimalistia äskettäin, ja juttu tulee teidän luettavaksenne ensi viikolla!

Tällä hetkellä takkitilanteeni on kuitenkin jollain tavalla selitettävissä, sillä olen päässyt kaksoiskappaleista eroon. Eli tällä hetkellä jokainen takki on käyttötarkoitukseltaan vähän erilainen, eri materiaalia tai eri näköinen. Huppariosastolla voisi edelleen harventaa (poistin yhden viime vuonna) mutta tilanne on ehdottomasti parempi näinkin.

Ja vielä noista kaksoiskappaleista: sain eilen lahjoituksena käyttämättömät kuulokkeet. Ja ehkä vielä tulossa toisetkin. Aivan mahtavaa. Joku pääsee turhasta eroon ja minä saan tarvitsemaani tavaraa eikä tässä tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä että taas minun takiani jossain valmistetaan jotain. Tykkään.

Tavaroita kaksin kappalein

Tajusin pari tuntia sitten, että tarvitsisin toiset kuulokkeet puhelimeeni. Olen viime aikoina innostunut kuuntelemaan podcasteja ja äänikirjoja puhelimella silloin, kun olen liikkeellä jossain. Samalla kun vaikkapa kävelee kauppaan voi kuunnella jotain kehittävää. Ongelmaksi on muodostunut yhdet kuulokkeet. Ne ovat nimittäin aina hukassa. Kun vaihtaa takkia sään mukaan kevyempään tai paksumpaan, tai käsilaukkua isommasta pienempään ja taas takaisin, kuulokkeet pitää aina siirtää mukana. Joskus olisi kiva kuunnella vielä vähän ennen nukkumaanmenoa, mutta ensin pitää paikallistaa kuulokkeet jostakin.

Tähän venkslaukseen kyllästyneenä tajusin aamulla, että olisi kätevää omistaa useammat kuulokkeet. Niitä pitäisi olla vakiovarusteena käsilaukuissa ja yöpöydällä, niin että kuulokkeet olisivat aina valmiina odottamassa siellä missä haluan kuunnella. Useammilla kuulokkeilla säästän runsain määrin edestakaisin ryntäilyä ja lievää harmitusta. Pienet nappikuulokkeet eivät vie tilaa lainkaan.

Tästä aloin pohtia, mitä kaikkea muuta tavaraa kannattaa omistaa useammat samanlaista. Yksi raivaamisen perusperiatteitahan on, että jos on tuplakappaleita, niistä kannattaa luopua. Mutta ei kaikesta. Esimerkiksi saksia tarvitaan (minusta) useammat: kynsisakset, paperisakset ja keittiösakset. Kuivaihoisena olen käsirasvan suurkuluttaja, joten kuljetan rasvaa aina mukana, mutta yöpöydällä ja kylppärissä on myös. Samoin on kätevää kun on useampi hiusharja ja jotain muitakin henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tavaroita.

Kaksoiskappaleista luopuminen on järkevää esimerkiksi silloin, kun esineitä ei koskaan tarvita yhtä aikaa, ja toinen on selvästi huonompilaatuinen. Jos omistaa vaikkapa kaksi paistinpannua, joista toinen hyvä ja aina käytössä ja toinen huono ja aina käyttämätön, se huonompi kannattaisi oikeastaan heittää pois, sillä sille ei oikeasti ole koskaan käyttöä.

Eiväthän nuo luettelemani tuplat aivan välttämättömiä ole. Ihan hyvin voisin vain siirtää sitä yhtä ainutta käsirasvapurtiloa tai niitä kuulokkeita paikasta toiseen kuten ennenkin.  Usein tavaroiden vähentäminen helpottaa elämää, mutta joskus pari tavaraa enemmän vähentääkin stressiä ja säästää aikaa.

Mitä teillä on käytössä kaksin kappalein?

Ennen ja jälkeen juhlien

Loppuviikko ja viikonloppu oli täällä hiljaista, sillä minä järjestin juhlat noin 35 ihmiselle. Se on hauskaa mutta omalla tavallaan uuvuttavaa. Tietenkin sitä voisi ottaa vähän rennommin, mutta mihinkäs perfektionisti täplistään pääsisi.

Koska minulla nyt on päähänpinttymä siitä, että haluan että meillä jossain määrin kiiltää kun ihmiset tulevat, se tarkoittaa aikamoista siivousrupeamaa juhlia ennen. Toisaalta samalla on erinomainen tilaisuus päästä eroon kaikista pinoista ja rästihommista, joita on siihen saakka lykännyt. Vinkkini onkin, että kasojen kesyttäminen kannattaa aloittaa viimeistään viikkoa ennen. Sillä lailla ehtii paljon eikä homma käy ylivoimaiseksi.

On tiettyjä asioita, jotka mielestäni vaikuttavat eniten siisteyden mielikuvaan. Todellinen puhtaushan on sitä, että lattiat on pesty eikä pölypalloja juokse eikä likaisia tiskejä seilaa pöydillä. Mutta sitten on tällaisia vähäpätöisempiä juttuja, joista syntyy nimenomaan se mielikuva, että koti kiiltää.

  • Pese vessat, kiillota hanat ja vaihda puhtaat käsipyyhkeet
  • Tyhjennä kaikki tasot ml. ikkunalaudat, sivupöydät, tiskipöytä jne.
  • Sytytä kaikki valot, avaa verhot (paitsi jos tavoitteena romanttinen kynttiläillallinen niin sitten tietysti päinvastoin)
  • Piilota väliaikaisesti kaikki henkilökohtaiset tavarat, kuten hammasharjat, aamutohvelit ja sen sellaiset
  • Pyyhi sormenjäljet ovista ja ikkunoista
  • Tyhjennä eteinen mahdollisimman väljäksi, etenkin jos vieraita on tulossa paljon

Nämä kannattaa tehdä vasta juhlapäivän aamuna. Jos asiaa pysähtyy miettimään, nämä ovat samoja juttuja, joita tehdään ennen asuntonäyttöä! Mikä siinä lienee, että uudenrapeissa käsipyyhkeissä ja tyhjissä tasoissa on vain jotain hyvin huoliteltua. Tarkennuksena siis, että tietysti pesin lattiatkin ynnä muuta, mutta näillä luodaan se viimeinen silaus.

Nyt juhlat ovat onnistuneesti takanapäin ja taas siivotaan. Tuollainen lauma ihmisiä jättää jälkeensä muruja ja roskaa, joten imurointi on jälleen paikallaan. Sunnuntaiaamuna keräsin kaikki edellisenä päivänä laitetut pyyhkeet ja vaihdoin ne jälleen uusiin. Sen jälkeen keittiössä odotti aika huikea tiski, ja yhtä huikea määrä tyhjiä kuohuviinipulloja. Juhlat ovat kuitenkin kuin matkalta paluu. Mitä nopeammin jälkityöt hoitaa, sitä sujuvammin arki taas solahtaa raiteilleen.

Tarve ja harkinta

Luin vähän aikaa sitten Saara Sarvaksen jutun misellivedestä. Luotan Saaran suosituksiin meikkituotteissa vahvasti, joten jos hän sanoo, että misellivesi lähestyy meikinpoistossa täydellisyyttä, niin todennäköisesti asia sitten on niin. Niinpä tuon jutun luettuani minusta tuntui siltä, että ehdottomasti tarvitsen tuollaisen ihmeaineen. Lupaushan kuulostaa huikealta – ihoa ärsyttämätön aine joka poistaa kaiken meikin ja jota saa melkein mistä vaan marketista järkevällä hinnalla!

Mutta. Vaikka misellivesi olisi oikeasti miten hyvä tahansa, tosiasia on etten juuri nyt oikeasti tarvitse sitä.  Kylppärin kaapista löytyy meikinpoistoon tarkoitettuja tuotteita aivan riittävästi. Minulla on vahva periaate siitä, että käytössä on vain yksi tiettyyn tarkoitukseen tehty kosmetiikkatuote kerrallaan. Tämä menee sarjaa henkilökohtaiset päähänpinttymät, mutta minua ärsyttää, jos hyllyssä on avattuna vaikkapa kaksi kosteusvoidetta, ellei niiden käyttöfunktio ole todella erilainen.

Syy tähän on se, että mitä enemmän avattuja puteleita, sitä enemmän tavaraa hyllyillä ja sitä suuremmalla todennäköisyydellä kaappiin jää pyörimään epämääräisiä vajaita purkkeja ja purnukoita. On selkeämpää käyttää yksi tuote kerrallaan loppuun, ja avata sitten vasta uusi. Jos tuote on täysin epäsopiva, on fiksumpaa esimerkiksi antaa se pois kuin säilytellä  niin kauan että tuote menee pilalle. Vuosi sitten tekemäni ison inventaarion jälkeen olen käyttänyt lähes kaikki jämätuotteet pois. (Weledan pahanhajuista käsivoidetta on edelleen jäljellä, samoin sitä outoa kampausnestettä.) Tämä yksi kerrallaan -menetelmä on varmistanut sen, ettei uusia ole päässyt syntymään.

Niinpä hetken harkittuani totesin, että ostan tuota Saaran suosittelemaa ihmeainetta sitten, kun silmämeikinpoistoaine loppuu. Arvioisin, että ostohetki tulee vastaan mahdollisesti ensi kesänä. Tosin varaan itselleni sellaisen poikkeuksen, että jos tuo suositeltu tuote tulee vastaan kevään alennuspäivillä aivan hullunhalvalla, niin ostan sen sitten odottamaan. Uutuudet kannattaa nimittäin mielestäni aina ostaa alennuksesta, koska silloin menetys ei ole niin suuri jos ei pidäkään tuotteesta.

Loppuun aihetta sivuava kysymys: oletko käyttänyt misellivettä? Onko se mistään kotoisin?

Hallitsemattomat hileet

Luin taannoin Hesarista, että joku on keksinyt firman, josta voi tilata koston toiselle ihmiselle. Firma lähettää pahaa-aavistamattomalle koston kohteelle kirjekuoren täynnä hileitä. Kun kirjekuori repäistään auki, hileet leviävät joka paikkaan, ja seuraavat puoli vuotta joka paikka kimaltaa ärsyttävästi.

Minä tiedän miltä niistä hilelähetyksen saaneista tuntuu. Perheeseemme kuuluu yksi innokas askartelija, joka rakastaa hileitä. Lopputulos on, että niitä löytyy ihan joka paikasta. Viikonlopun juhlien lähestyessä sain kimalluksesta tarpeekseni. Hileet otettiin talteen vähäksi aikaa, ja nyt käynnissä on irtokimalluksen kiivas eliminointi. Se on vain paljon helpommin sanottu kuin tehty. Nuo pienet kiiltävät hippuset takertuvat kiinni ilmeisesti staattista sähköä hyödyntäen. Sukkien mukana ne leviävät huoneesta toiseen äärimmäisen tehokkaasti. Kun sanon että niitä löytyy kaikkialta, niin tarkoitan kaikkialta. Matoilta, pöydiltä, tuoleilta, vaatteista, naamasta.

Yritän tällä viikolla päästä hileistä eroon, vaikka tiedän että tavoite on mahdoton saavuttaa täysin. Yritän silti. Eilen ensimmäinen kohde oli lastenhuone. Vein matot ulos ja tamppasin ne perinteiseen tyyliin. Tyhjät lattiat pyyhin kostealla mikrokuitumopilla. Operaation jälkeen tuuletusparvekkeen lattia kimmelsi kuin sulkasatoisen keijuparven jäljiltä. Mopin puhdistamiseksi paras tekniikka oli käsisuihku, josta vesi tulee niin kovalla paineella että se irrottaa hileet nukasta. Pölynimurin varustin uudella pölypussilla ja suodattimella, mutta imuri ei auta kuin pahimpien hilekasojen suhteen. Esimerkiksi räsymatosta ei hileet lähde pelkällä imurilla

Tänään jatkan keittiön maton kanssa. Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kimalluksen karkoitukseen?

Ällö ylläri

Tartuin tuumasta toimeen ja pesin ilmanvaihtoventtiilit. Ensimmäiset pari kappaletta keittiön seinässä eivät olleet kovin pahoja. Hieman kertynyttä pölyä ja rasvaa, joka kuitenkin lähti pyyhkimällä. Huomasin heti, että venttiilit kannattaa ruuvata kokonaan irti, jotta putken suun saa kunnolla imuroitua ja sen irti ruuvattavan venttiilin kannen pestyä. Minulla ei ollut tiskiharjaa tähän tarkoitukseen, mutta tiskiaine ja karkea sieni ajoivat saman asian.

Parin ensimmäisen venttiilin jälkeen tilanne muuttui huonompaan suuntaan. Tässä on kuvamateriaalia todisteeksi:

IMG_1317

 

Tämä paljastui kylppärissä. Ei kovin miellyttävä näky. Tuo kaikki harmaa on pölyä ja varmaan muutakin likaa. Mitään ei kuitenkaan näkynyt päällepäin, tämä paljastui kun kansi oli ruuvattu kokonaan pois.

IMG_1319

 

Tässä on sama rööri puhdistuksen jälkeen. Tuolta sen epäilemättä kuuluisi näyttää.

Ällöttävin yllätys löytyi viimeisestä ilmanvaihtokanavasta. Ruuvasin kannen pois kuten muistakin, ja alta paljastui jälleen runsain määrin pölyä. Mutta sen lisäksi ilmanvaihtoaukon suulla nökötti tupakantumppi. Siis YÄK. Ei ole aavistustakaan kauanko se on siinä ollut. Varmuudella vuosia, mahdollisesti jopa yli 10 vuotta. Sen on ilmeisesti joku raksaäijä sinne joskus huumorintajuisesti jättänyt. Että sellainen ihana ylläri.

Näihin kokemuksiin pohjaten kehottaisin tarttumaan haasteeseen, varsinkin jos olette samanlaisia kuin minä ja olette tähän saakka laiminlyöneet koko homman. Tästä eteenpäin ainakin tiedän ettei putkissa pitäisi olla ylimääräisiä esineitä, mutta pölyn kertymistä ei tietenkään voi välttää. Tässä vielä kertauksena yksityiskohtaiset ohjeet:

  1. Ruuvaa venttiili tai sen kansi kokonaan irti, mikäli se on mahdollista. Venttiilisysteemejä on erilaisia. Tässä videossa on ohjeet vähän eri näköisen ilmanvaihtoventtiilin puhdistamiseksi. Meidän talossa on siis sellainen yksinkertainen versio, eli reikä seinässä ja sen edessä pyöreä kansi, jota voi ruuvata kiinni tai auki. Tuossa videossa taas lähtee koko tsydeemi irti.
  2. Imuroi kannesta, putken suulta ja sen ympäriltä kaikki irtopölyt pois. Minä imuroin sieltä ilmanvaihtokanavan sisältäkin niin pitkältä, kuin pölynimurin putkea sinne mahtui.
  3. Tiskaa kansi ja kuivaa se.
  4. Puhdista pesuaineliuoksessa kostutetulla rätillä ilmanvaihtokanavan muut osat sekä tarvittaessa seinä siitä ympäriltä.
  5. Ruuvaa kansi takaisin paikoilleen. Muista ettet ruuvaa sitä kokonaan kiinni, jos haluat että ilma vaihtuu jatkossakin.

Luulisin että kerran tai pari vuodessa riittää pitämään venttiilit puhtaina. Aikaa minulla meni suunnilleen se puoli tuntia, eli vuositasolla tähän ei kulu hirveästi aikaa. Enemmän kyse on siitä, että ylipäätään muistaa ja viitsii tämän tehdä. Noita pölykerroksia katsellessa päättelin, että ilmanvaihto varmaankin paranee operaation jälkeen, mikä on ihan hyvä motivaattori ruveta hommaan. Jos suinkin muistan, uusin urakan joskus loppukesästä.

Harvinaisempi haaste

Tällä kertaa haastan teidän vähän harvinaisempaan siivoushommaan:

Ilmanvaihtoventtiilien puhdistus.

Ne ovat siis niitä pyöreitä venttiileitä yleensä lähellä kattoa, jotka kuuluisi puhdistaa säännöllisesti, mutta jota harva tekee. Meillä näitä on yhteensä kuusi kappaletta: kolme keittiössä ja kolme wc- ja kylpyhuonetiloissa. Aion itse noudattaa Marttojen antamia ohjeita. Ensin imuroidaan pahimmat pölyt, sitten pyyhitään mikrokuituliinalla, tai jos se ei riitä niin mietoon saippuaveteen kastetulla rätillä rasvat ja pölyt pois. Arvelisin, että noihin kuuteen venttiiliin menee aika noin puoli tuntia, eli viitisen minuuttia per venttiili.

Lähteekö kukaan mukaan?