Koko koti kuntoon: epämääräiset komerot

Viime viikon teemana oli lastenvaatteiden raivaaminen. Se sujui hyvin. Sain liian pienet pois, kävin seuraavan koon vaatteet läpi ja otin sieltä käyttöön sopivaksi muuttuneita. Järjestin laatikot siististi. Täydensin myös liian pieneksi jääneiden tilalle ihan uuttakin kaupasta. Kaikkiaan tämä oli hyvä ja järkevä projekti.

Tälle viikolle päätin ottaa taas vähän vaikeampaa haastetta. Meillä on sellainen komero, jossa säilytän siivoustarvikkeita, työkaluja, kukkaruukkuja ja kaikka muuta sekalaista. Komero on hirveän kätevä – valitettavasti niin kätevä että se on aina sotkussa. Sinne on nimittäin hirveän helppo tunkea ihan kaikki, mikä pitäisi laitta jonnekin, mutta ei ole tietoa minne. Lopputulos on, että taaemmat kerrokset hyllyillä ovat ihan ok, mutta kaikkien hyllyjen etureunat ovat ihan sekaisin.

Toisaalta makuuhuoneen senkistä on vapautunut tilaa, eikä sekään ole vieläkään täysin järjestyksessä. Tässä on varsinainen ketjureaktio: työhuoneessa on tavaroita lattialla, joiden paras paikka olisi komerossa. Esimerkiksi olkalaukku, johon mahtuu viikonloppureissun kamppeet. Sen looginen paikka olisi komerossa, mutta komerosta pitää ottaa jotain pois, jotta laukku mahtuu hyllylle. Luulen, että sieltä voisi siirtää senkkiin pienempää sälää, esimerkiksi lahjoja ja leluja.

Koska kaikilla ei ole samanlaista komeroa, tämän viikon haasteena on siivota ja raivata kodin epämääräisin säilytystila: siivouskaappi, tiskipöydän aluskaappi, eteisen romukaappi tai mikä se sitten onkaan. Mutta tunnistatte tilan varmasti: se on se paikka, jonne tungetaan tavaroita silloin kun niille ei muutakaan paikkaa löydy, sisältö on sekalainen eikä sotilaallinen järjestys ole mitenkään leimaava piirre. Jos taas komero löytyy, niin sitten sen kimppuun.

Tiedän, että tämä tulee taas olemaan vähän työläämpi projekti, mutta palkitseva. Ennakoin,  että suunnittelemani uudelleenjärjestely tulee järkeistämään tavaroiden säilyttelyä merkittävästi. Kuka muu rupeaa raivaamaan näitä kodin pimeitä nurkkia?

Joulu tulee, oletko valmis?

Marraskuu on alkanut, joten nyt voi varmaan ripustaa jouluvalot parvekkeelle ja aloittaa virallisesti jouluvalmistelut. Otsikko hämää, en todellakaan ole valmis, mutta valmiimpi kuin eilen: pesin nimittäin uunin. Uunin puhdistus on sellainen juttu, joka tuppaa jäädä ainakin minulta tekemättä. Voin tunnustaa, että en muista milloin viimeksi pesin sen. Ehkä kaksi vuotta sitten. Viime aikoina oli alkanut näyttää siltä, että voisi olla taas aihetta, joten turvauduin vanhoihin tuttuihin keinoihin: Ecover-puhdistusaineeseen ja sokeripalaan.

Luulen, että ihan täydellistä on vaikea saada aikaan käsipelillä, tai sitten siihen jynssäämiseen saisi käyttää koko päivän. Itsepuhdistavat uunit varmaankin käräyttävät ihan joka likapisteen olemattomiin, mutta minä tyydyin tällä kertaa riittävän hyvään. Irrotin ensimmäistä kertaa myös luukun lasilevyt, ja puhdistin nekin. Lasien kanssa täytyy olla tarkkana, tiedän varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka lasit ovat lipsahtaneet kädestä ja rämähtäneet rikki. Tällä kertaa kaikki meni kuitenkin hyvin, ja nyt uuniin näkee huomattavasti paremmin sisälle.

Uuni on siis valmiina pipareita, kakkuja, leipiä ja kinkkua varten. Seuraavaksi haen ne jouluvalot vintiltä.

Viikon vinkit: ”turhaa” kierrätystä, aineettomia lahjoja, luomulihaa

Jälleen yksi artikkeli, jossa pohditaan kierrätämmekö liikaa. Tämäkin on amerikkalaisesta näkökulmasta tehty, mutta siinä on sama kummallisuus kuin niissä aiemmissakin. Tässä argumentoidaan, että kierrätys on kalliimpaa kuin uuden tekeminen. No daa, niin varmaan onkin! Mitä väliä. Olennaista on, että kierrättämällä paremmin ei tarvittaisi niin paljon uusia raaka-aineita. (Tekniikka ja Talous)

Isänpäivä lähestyy, ja JOULU. Mikä tarkoittaa lahjojen ostamista. HSY on kehittänyt hauskan nettisivun, josta voi helposti hakea ideoita lahjoista, jotka eivät vaadi uuden tavaran ostamista. Sivun avulla voi hakea ideoita kenelle tahansa, vaihtaa vain yläriviltä lahjan saajan ja juhlien luonteen sopiviksi. Sivusto toimii oikein hyvänä ideapankkina, jos haluaa antaa mieluummin elämyksen tai palvelun, kuin jotain tavaraa. Tykkäsin ja suosittelen! (annajotainmuuta.fi)

Syöminen ei ole aikoihin ollut yksinkertaista. Mietittäviä asioita on hirveän paljon lähtien ravintosisällöstä, koukaten hinnan ja saatavuuden kautta ja päätyen eettisiin ja ekologisiin kysymyksiin. Meillä syödään lihaa, enkä ole ajatellut siitä luopua. Mutta entistä enemmän haluan kiinnittää huomiota siihen, että syön mahdollisimman eettisesti kasvatettujen eläinten lihaa. Me Naisten artikkelissa on käsitelty tätä asiaa monipuolisesti. Myös Katri Manninen on pohtinut samaa asiaa, ja hän listaa blogissaan pientiloja (etupäässä Uudeltamaalta), joilta saa luomulihaa. Mikäli joku muukin on pohdiskellut tätä lihakysymystä, näistä linkeistä voi lähteä liikkeelle.

Kolmen tunnin koru

Käytin eilen kolme tuntia siihen, että korjasin rannekoruni. koru

Tässä näkyy koko projekti sen ollessa puolessa välissä. Nuo mustat langat ovat kuminauhaa. Vanha kuminauha oli kuolettunut tuollaiseksi löperöksi ja puolet pidemmäksi alkuperäisestä. Jokainen helmirivi piti uusia niin, että vanha kuminauha otetaan pois ja helmet pujotetaan uuteen, ja lopuksi solmitaan päät. Sitten piti vielä piilottaa ne solmitut päät jotenkin. Valkoinen purkinkansi on tuossa siksi, etteivät pikkuiset helmet pääse karkuun. Nuo mustat pisteet tuossa taka-alalla ovat puolestaan uutta kuminauhaa. Se oli nimittäin aavistuksen liian paksua, joten pujottelu ei aina ollut ihan helppoa. Siksi kuminauhan päätä piti vähän väliä siistiä leikkaamalla.

Lopulta sain korun korjatuksi, mutta aikaa siihen meni. Tässä havainnollistui jälleen kerran, miten omaisuudesta huolehtiminen vie aikaa ja muitakin resursseja. Kuminauha maksoi pari-kolme euroa, joten rahaa ei tähän kulunut, mutta työaikaa kyllä. Ellei kyseessä olisi ollut lempikoruni, olisin ehkä saattanut tyytyä viskaamaan sen roskiin. Korjaaminen ei ollut vaikeaa siinä mielessä, että siinä olisi pitänyt hirveästi vaivata päätänsä, mutta erittäin työlästä ja siksi hidasta.

Olen silti iloinen, että tähän urakkaan rupesin. Minulla on muitankin korjausta odottavia juttuja, jotka pitäisi vain yksi kerrallaan ottaa käsittelyyn. Tämä yksi onnistunut projekti rohkaisee tarttumaan niihinkin. Voisi ottaa vaikka yhden per viikko tavoitteeksi. Jonossa on lisää rikkinäisiä koruja, korjausta odottavia vaatteita, leluja ja koko joukko palaneita lamppuja jotka pitäisi vaihtaa. Jotenkin näitä kaikkia tulee lykänneeksi, kun ei viitsisi nähdä pientä vaivaa, eikä se epämukavuus ole kriittistä. Plafodin kahdella palavalla lampulla tulee toimeen, vaikka tietysti kolmella valaisisi kirkkaammin. Onko siellä muita, jotka lykkäävät kaikkea pientä fiksaamista?

Kosmetiikan kondoilua

Raivasin makuuhuonetta viime viikolla. Yksi kohde oli kampauspöytä, joka pitää sisällään kaikki meikkini, hiusharjat ynnä muut sekä aika paljon koruja. Huomasin, että Marie Kondon menetelmä sopii erinomaisesti myös kosmetiikan karsimiseen. Kampauspöydän laatikot ovat sen verran pienet, että ne voi yksi kerrallaan tyhjentää kokonaan ja sitten käydä sisältö yksi kerrallaan läpi.

Tämä operaatio olikin erittäin tarpeellinen. Havaitsin, että meikkien seassa tulee haudottua ties minkälaisia kerrostumia kymmenien vuosien takaa vain siksi, ettei ole tullut kyseenalaistaneeksi asiaa mitenkään. Poistin useamman luomivärin, pari rajauskynää ja peitevärin. Nyt pari päivää myöhemmin on tullut mieleen vielä muutama tuote, jotka pääsivät ensimmäisellä kierroksella läpi, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että haluan luopua niistäkin. Huomasin, että olen säästellyt kosmetiikkaa, jonka olen saanut joko ilmaiseksi tai hyvin halvalla. Mitätön rahanmeno on kompensoinut epäsopivia värisävyjä. Käytännössä väärän sävyistä kosmetiikkaa ei kuitenkaan tule käytettyä, koska naama näyttää siinä typerältä. Yksi luomiväripaletti lähti kiertoon ihan vain siksi, että olen kyllästynyt siihen. Mikään tuote ei ollut iästä huolimatta pilalla, vaan halusin luopua kaikista juuri siksi, etteivät ne enää ilahduttaneet minua.

Toinen havainto kampauspöydän suhteen oli, että kun laatikossa on paljon pientä sälää, jonkinlaiset tilanjakajat helpottavat organisoimista ja saavat yleisvaikutelman paljon siistimmäksi. Käytin tähän tarkoitukseen erilaisia pieniä pahvilaatikoita, joita olen ruvennut säästelemään. Etenkin pumpulipuikkojen pakkauslaatikot osoittautuivat käteviksi. Pinnit ja ponksut pysyvät niissä paikallaan, eivätkä ne leviä laatikon pohjalle. Raivaamisen ja organisoimisen lisäksi lahjoitin pois kasan papiljotteja, pesin kaksi hiusharjaa ja keräsin muutaman rikkimenneen korun omiin muovipusseihinsa odottamaan korjausta.

Ison senkin siivous on kuitenkin vielä kesken. Olen raivannut sieltä tavaraa pois, ja jopa laittanut sitä myyntiin. Yksi laatikko tyhjeni kokonaan, ja täytin sen urheiluvaatteilla. Erittäin hyvä veto, koska niillä ei ole aiemmin ole ollut kätevää paikkaa. On kuitenkin vielä kaksi isoa laatikkoa, jotka pitäisi järjestää fiksusti uudelleen. Vaikuttaa siltä, että senkkiin syntyy runsaasti lisää tilaa, kunhan vain saan loputkin tarpeettomat tavarat sieltä ulos ja kiertoon. Sisältö on kuitenkin jotenkin niin sekalaista tavaraa, että raivaaminen tuntuu työläältä. Joka tavaran kohdalla pitää miettiä, onko tämän oikea paikka tässä vai jossain muualla. Jatkan senkin kimpussa vielä tämän viikon niiden lastenvaatteiden ohella. Sitten voin ruveta miettimään, mitä tyhjiin laatikoihin laitetaan.

Koko koti kuntoon: lastenvaatteet

Tämän viikon raivausurakka on sellainen, että osaa se koskettaa, osaa taas ei. Jos teillä ei asu pikkulapsia, joiden vaatteita pitäisi raivata, tämän viikon voi vapaasti käyttää ulkovarastojen, autotallien ja vinttikomeroiden raivaamiseen – siis sellaisten tilojen, joihin minä en tule tämän haasteen aikana puuttumaan. Jos taas huusholliin kuuluu naperoita, jotka eivät vielä itse selviä vaatteiden siivouksesta, tulkaa mukaan.

Lastenvaatteissa pätee kokemukseni mukaan aika lailla samat ongelmat kuin aikuisten vaatteissakin, paitsi että lastenvaatteet jäävät säännöllisesti pieniksi ja niitä täytyy sen tähden uusia. Tästä johtuen kaapissa on oltava aina myös niitä isompia vaatteita odottamassa sitä hetkeä, jolloin edellinen koko jää pieneksi ja tarvitaankin jo seuraavaa. Muuten lastenvaatteissa huomaa saman minkä aikuistenkin; jotkut vaatteet ovat mieluisempia kuin muut, ja kaapissa on aina niitä, joita ei ole niin tullut pidetyksi. Ne mieluisat vaatteet taas menevät helposti sotkuun, ainakin jos nuoriso (etenkin alle kouluikäinen nuoriso) saa itse hääräillä vaatteidensa parissa.

Tällä kierroksella minulla on kolme tavoitetta: ensinnäkin poistaa liian pienet vaatteet kaapista, ja joko LAITTAA ROSKIIN tai odottamaan asianmukaista kierrätystä. Toiseksi järjestää käyttövaatteet Marie Kondon oppien mukaan. Tämän olen tehnyt ennenkin mutta nyt on taas aika suoristaa pinot. Kolmanneksi pitää käydä läpi ne odottamassa olevat vaatteet, ja selvittää mitä siellä on ja järjestää myös ne edellä mainitulla systeemillä. Jostain syystä tämä laatikko on aina sekaisin, joten operaatio on tarpeellinen. Samalla tulee otettua käyttöön siellä odottavia vaatteita, koska en varmaan taaskaan muista mikä kaikkea olen säilönyt.

Katsaus viime viikon projektista tulee tänne piakkoin. Onko lastenvaatteiden raivaajia mukana?

7 syytä, miksi ihmiset kierrättävät karmeaa tavaraa

Olen viime aikoina pohdiskellut, miksi kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen heitetään selkeästi käyttökelvotonta tavaraa. Taannoin Ilana Aalto kirjoitti Paikka kaikelle -blogissaan, miten karmeaa tavaraa hyväntekeväisyyslahjoituksista löytyy. Eilen luin Rinnan blogista kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun penkoo kierrätyskeskuksen vaatelaareja. Molempien kokemus oli, että ihmiset ”lahjoittavat” likaisia, rikkinäisiä ja suorastaan ällöttäviä vaatteita. Siis ei pelkästään sellaisia, että lapsen housunpunteista ei ole ruohotahrat kokonaan pesussa lähteneet, vaan pinttyneitä kalsareita ja liasta koppuraisia vaatteita, joissa voi olla vaikka kuivunutta oksennusta.

Miksi? Mikä saa ihmisen kuskaamaan pilalle menneen vaatteen vielä johonkin kierrätyslaatikkoon, sen sijaan että laittaisi sen roskikseen? En usko että kyse on yksittäistapauksista. Sen sijaan epäilen, että syitä näin älyttömään käytökseen on useita. (Jatkakaa listaa kommenteissa, mikäli tulee lisää mieleen.)

  1. Tiedon puute yhdistettynä laiskuuteen: Ei olla ihan varmoja voiko jotain lahjoittaa, mutta ei jakseta ottaa selvää, joten viedään nyt kuitenkin.
  2. Piittaamattomuus: Ihan sama onko tuote kunnossa, haluan siitä eroon. Tämä on hyvin lähellä ensimmäistä kohtaa.
  3. Sinisilmäisyys, naivius ja itsepetos: Itse en jaksa tätä reikää paikata ja nappia ommella, mutta aivan varmasti jostain löytyy joku reipas ihminen, joka jaksaa sen tehdä! Kyllä jossain on joku maanjäristyksen uhri, joka kyynel silmässä ottaa vastaan nämä kulahtaneet salihousut vuodelta -91, koska sillä raukalla ei ole muutakaan!
  4. Pula-ajan mentaliteetti: Kalsarit ovat keltaiset, mutta ehjät! Eli ei voi laittaa roskiin.
  5. Päätöksenteon välttely: En tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, mutta ne ihmiset siellä kierrätyskeskuksessa varmaan tietävät joten he saavat päättää.
  6. Raha: Maksoin tästä paljon ja nyt se on pilalla, mutta en voi laittaa roskiin. Tuntuu vähemmän pahalta laittaa kierrätykseen, en ainakaan heitä rahaa roskikseen.
  7. Jätteen tuottamisen välttely: En laita tätä roskiin, laitan kierrätykseen, silloin joku voi vielä käyttää enkä tuota tähän maailmaan enempää roskaa.

Kun tuota listaa katsoo, suurin osa liittyy joko haluttomuuteen ottaa vastuuta omien vaatteiden loppusijoituksesta, tai sitten helppouden tavoitteluun. Eli lyhyesti sanottuna vaatteista yritetään päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla ja aivotyöllä. Näitä syitä perustellaan halulla tehdä hyvää ja toimia ekologisesti. Osittain toimintaa voi perustella myös omiin vaatteisiin liittyvillä tunnesiteillä, niiden todellista kuntoa ei joko nähdä realistisesti, tai sitten oman vaatteen heittäminen roskikseen tuntuu liian pahalta, joten se dumpataan kierrätyslaatikkoon.

Olen syyllistynyt moniin em. syihin itsekin, ja kipannut kierrätykseen vaatekappaleita, joista ei varmaan ollut kenellekään iloa. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että jos vaate on minulle liian huonokuntoinen, on erittäin suuri todennäköisyys sille, ettei kukaan muukaan halua sitä. Voitaisiinko tehdä yhteinen päätös, ettei enää dumpata vaatteita kierrätykseen? Jos vaate on käyttökelvoton, laitetaan ne ITSE suoraselkäisesti roskikseen. Säästetään vapaaehtoisten ja kierrätyskeskuksissa työskentelevien työtä ja vaivaa, ja säästetään ne turhat logistiikkakulut ja -saasteet, jotka syntyvät kun vaatteita kuljetellaan tarpeettomasti paikasta toiseen.

Tai jos ei kertakaikkiaan kärsi pistää tekstiilejä roskiin, etsitään joku taho, joka repii ne matonkuteiksi tai hyödyntää uudelleen. Viime viikon vinkeissä Outi Pyy peräänkuulutti vanhoja kankaita, jotka voivat ovat haluttua materiaalia. Mutta jos haluaa vaatteensa sellaiseen käyttöön, Fidan laatikko on väärä osoite. Voi olla myös paikallaan varmistaa lahjoituksen saajalta, millaiset vaatteet kelpaavat. Voisin kuvitella, että ehjä ja hyväkuntoinen lasten ulkovaate voisi vielä tulla käyttöön, vaikka pepussa olisi vähän kulumaa. Taikka jos joku aikoo tehdä farkuista käsilaukun, ei haittaa vaikka niissä olisi polvet puhki.

Mutta muuten mietitään ihan oikeasti, ennen kuin ”kierrätetään” yhtään mitään. Onko vaate ehjä? Ehjä tarkoittaa ehjää, ei melkein ehjää. Siis ei reikiä, rikkinäisiä vetoketjuja, purkautuneita saumoja tai helmoja eikä lyttääntyneitä kenkiä, joiden korot ovat vinossa. Onko se puhdas? Kierrätettävät vaatteet pitää pestä ensin. Mutta jos kankaassa on pinttynyttä likaa, joka ei lähde pesukoneessa, se ei ole puhdas. Jos siinä on tahra tai paidan niska on jo keltainen, älä kierrätä. Onko se muuten siisti? Ei nyppyjä, ei kulahtanut, ei virahtanut, ei haalistunut, ei kutistunut. Jos vaate läpäisee nämä kysymykset, sen voi kierrättää ja siitä voi vielä olla iloa jollekin. Jos ei, sen paikka ei ole kierrätyskeskuksessa tai hyväntekeväisyyslaatikossa.

Viikon vinkit: untuvatakit, kestävä pukeutuminen, tahranpoiston ABC

Vaateguruni Rinna on kertoo blogissaan lähes kaiken, mitä tarvitsee tietää untuvatakeista. Käykää lukemassa, etenkin jos harkitsette untuvatakin hankkimista. Rinna kirjoittaa: ”Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä.” Tämä on hyvä pitää mielessä. Untuvatakki on monestakin syystä niitä vaatteita, joissa halvalla ei saa hyvää.

City-lehti listaa 10 vinkkiä kestävään pukeutumiseen. Tässä on runsaasti järkeviä pointteja. Ytimen voisi kiteyttää siihen, että fiksu ostaa vaatteita harkiten eikä hätäisesti. Paniikkishoppailu juhlien alla johtaa erittäin todennäköisesti tyhmiin ostoksiin.

Marttojen sivuilla on hurjasti hyviä vinkkejä melkein mihin tahansa, mutta päivän teeman mukaisesti linkkaan tänne hyvän tietopaketin tahranpoistosta. Jos ei ole ihan varma miten tahraa kannattaa lähestyä, täältä saa hyvän startin.

Vaikein juttu

Tässä viime aikaisessa karsimisinnossani on käynyt hyvin selväksi, mikä siinä on hankalinta. Pystyn poistamaan kamaa kaapeista, lahjoitan omistani mielelläni muille, pystyn jopa laittamaan roskiin. Mutta kun pitäisi saada tavarat myyntiin, homma hyytyy täysin.

En tiedä miksi tuon askeleen ottaminen on niin vaikeaa. Ehkä siinä on liikaa vaiheita. Pitäisi ottaa kuva, ladata se oikealle sivulle, sitten odotella että ottaako joku yhteyttä jne. Tai varata pöytä, hinnoitella, kuskata ja vahtia. Olen kyllä välillä tässä onnistunut, mutta lähinnä silloin kun on ollut ihan pakko. Esimerkiksi että pitää päästä isosta ruokapöydästä eroon, jotta uusi saadaan paikalleen – silloin oli motivaatio kohdallaan, koska kahdenruokapöydän loukku ei houkutellut.

Mutta vaatteita ja muuta pientä tavaraa voi ihan helposti säilytellä jossain nurkassa, eikä se haittaa arkea. Ehkä siksi sellainen pakko puuttuu, ja myyminen jää tekemättä. Olin ihan onnessani, kun bongasin lastentarvikekeräyksen turvapaikanhakijaperheille. Keräsin kassin ylimääräisiä leluja ynnä muuta, ja lahjoitin ne ilomielin pois. Olin ajatellut myydä sen pinnasängynpehmusteen ja ylimääräisen vaunukopan, mutta kun joku pyysi niitä ilmaiseksi,  olin vain tyytyväinen ettei tarvinnut nähdä myymisen vaivaa. Samoin annan (tai silloin tällöin myyn) enemmän kuin mielelläni vääränkokoisia vaatteita kavereille, lastenvaatteita tarvitseville ja niin edelleen. Olennaista on siinä helppous, että ei tarvitse tehdä juuri mitään.

Olen myös todella miettinyt, kannattaako jotain vaatetta säilyttää myymistä tai kierrätystä varten, vai onko sen paikka roskiksessa. Olen saanut itseni ymmärtämään, että kestotahrainen H&M:n body ei tule menemään kaupaksi, eikä sitä kukaan halua lahjoittaakaan, joten teen fiksummin kuin laitan sen suoraan roskiin, enkä ensin kuskaa sitä johonkin keräyslaatikkoon. Noissa tapauksissa kierrätyslaatikko on eräänlaista itsepetosta, tai vähintäänkin päätöksenteon ulkoistamista jollekin muulle.

Olen siis saanut tavaraa lopullisesti ulos ovesta enemmän kuin pitkiin aikoihin. Mutta on vielä koko joukko tavaraa, joka mielestäni pitäisi myydä. Jotenkin ajattelen, että olisi tuhlausta antaa ilmaiseksi, vaikka logiikka ei olekaan aukoton. Nimittäin jos esim. joku kaveri suoraan pyytäisi, antaisin pois. Mutta en haluaisi antaa ”kasvottomasti” – tässä  näkyy epärationaalinen tunneside tavaroihin, joita en enää käytä. Niinpä uskottelen itselleni, että myyn ne. Enkä vain saa millään aikaiseksi. Olen useamman viikon puhunut itselleni, että nyt on ryhdistäydyttävä. Saa nähdä milloin puhe tehoaa.  Haluan niistä tavaroista eroon, mutta en näköjään riittävästi, koska mitään ei tapahdu. Auttakaa, ei tästä yksin tule mitään.

Koko koti kuntoon: makuuhuone

Tällä viikolla palaan todellisten haasteiden pariin, ja raivaan makuuhuoneen. Vaatekaapit on suunnilleen jo siivottu, mutta meidän makuuhuoneessa on myös iso vanha senkki, kampauspöytä, kaksi yöpöytää ja yksi hyllykkö. Aikamoinen määrä säilytystilaa siis. Noista senkki on pahin, se vetää sisäänsä hirveän määrän tavaraa, olen tunkenut sinne vaikka mitä ja kaikki on sekaisin. Senkki on oikeastaan se syy, miksi halusin tähän väliin pienen hengähdystauon parvekkeen parissa.

Toisaalta mitä pitemmälle syksy etenee, sitä parempaan vauhtiin olen päässyt raivaamisen kanssa. Aluksi lähinnä järjestelin paikkoja uudelleen siistimmiksi, mutta viime viikkoina olen päässyt todellisen karsimisen makuun. Olen heittänyt tavataa pois enemmän kuin aikoihin. Olen luopunut monista sellaisista tavaroista, joita olen tähän asti vain säilytellyt kaapin perillä ”odottamassa” – niin mitä? En tiedä itsekään. Etenkin vaatteita raivatessa löysin käytännössä pilalle menneitä tekstiileitä. Esimerkiksi housuja, joiden vyötärökuminauhat vain ritisivät venyttäessä. Eihän sellaisten säilömisessä ole mitään järkeä.

Koko koti kuntoon -projektin viime viikko onnistui hyvin. Sain parevekkeen raivatuksi. Sieltä siirrettiin talvisäilöön kalusteita, kaivoin laatikoista pois kuihtuneet kesäkukat. Lisäksi sain tehtyä sen isoimman työn, eli lattian lakaisemisen puurallien alta. Niitä ralleja on ikävä nostella ja siirrellä, eikä sen kaiken kuonan lakaiseminen ole kauhean miellyttävää, mutta toisaalta jos sen jättää tekemättä, tiedän kokemuksesta että rallien alle alkaa muuttaa turhan paljon ötököitä asustelemaan. Aikaa parvekkeen laittoon meni reilu tunti, mutta se kävi ihan hyvästä arkiliikuntatuokiosta.

Tällä viikolla tiedossa taas perinteistä raivaamista. Tiedän ihmisiä, joiden makuuhuoneet ovat aika minimalistisia. Jos kuulut tähän joukkoon, tämän viikon tehtävä on helppo. Jos taas makkariin on kertynyt enemmän kamaa kuin olisi tarve, nyt on hyvä hetki tarttua niihin. Tähän täytyy muuten kertoa hieman jälleen siitä A Slob Comes Clean -blogista, jota seuraan. Sen kirjoittajalle vanhempien makuuhuone on se huushollin pahin sotku, eikä tilanteeseen tunnu tulevan muutosta, vaikka hän muuten onkin tsempannut siisteydessä. Makuuhuoneen oven saa näet lukkoon, joten sinne heitellää muista huoneista kaikki, mikä on väärässä paikassa. Lopputuloksena on hirveitä läjiä kaikilla mahdollisilla tasoilla, lipaston laatikoita jotka pursuilevat niin etteivät mene kiinni, ja sänky joka on lähes hautautunut vaatteiden alle. Noita kertomuksia lukiessa yksi sekaisin oleva senkki asettuu mittasuhteisiinsa. Täytyy silti sanoa, että vaikkei makkarimme aina muistutakaan zeniläistä temppeliä, niin kyllä sinne aina ihan hyvin mahtuu nukkumaan.

Saanko kavereita makkarin raivaukseen?