Koko koti kuntoon: romuhuoneesta työhuone

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tämän viikon haaste on jälleen sellainen, että se ei välttämättä kosketa kaikkia. Raivauksen kohteena on työhuone, vierashuone, varahuone tai mikä tahansa sellainen ”ylimääräinen” huone, jossa ei nukuta, syödä tai seurustella. Jos sellaista ei löydy, viikon voi käyttää kuten haluaa 🙂 Jos taas löytyy, tervetuloa kaveriksi raivausurakkaan!

Meillä on sellainen pikkiriikkinen työhuone. Alkuperäisiä piirustuksia katsellessa huomaa, että se on varmaan tarkoitettu kotiapulaisen asunnoksi, sillä se sijaitsee heti keittiön takana ja siihen on kuulunut oma pieni vessa. Nyt tällä kopperolla on useampi käyttötarkoitus. Siellä on työpöytä ja tykötarpeet kotona tehtäviä töitä varten sekä kierrätyshylly pahveja, pulloja, ongelmajätettä yms. varten. Siellä on myös silityslauta ja puhtaiden pyykkien odotustila, ja siellä säilytetään vieraspatjaa. Tämän lisäksi huoneeseen on varta vasten asennettu hyllyjä, jotta siellä voisi säilyttää kaikenlaista ylimääräistä tavaraa, jolle ei oikein löydy tilaa muualta. Voitte arvata, että tämä viimenen kategoria tuppaa aiheuttamaan pahimmat ongelmat.

Viime aikoina työhuoneesta oli tullut jonkinlainen kierrätyskeskus. Lattiaa tuskin näkyi lukuisten pahvilaatikoiden alta, joissa taas oli eri osoitteisiin meneviä vanhoja vaatteita. Osa säilytettäviä, osa kierrätettäviä, ja näitäkin useampia laatuja. Siis aivan kauhea hässäkkä. Tähän kun lisää sen, että aina ei vaatteita jaksanut laittaa laatikon sisälle asti, vaan niitä heitteli sinne kaikenlaisiin pinoihin, voitte kuvitella millainen kaaos huoneessa vallitsi. Lisätään soppaan vielä hieman sekalaisia papereita, remonttitarpeiden jämiä ja hirveä kerros pölyä, aletaan lähestyä todellisuutta.

Tämän kaaoksen kimmppun olen tällä viikolla käynyt. Ensimmäinen tavoite on saada lattia tyhjäksi laatikoista. Sen jälkeen sijoittaa kaikki paperit omille paikoilleen, ja lopuksi yleinen siivous. Aloitin eilen ja jatkan tänään heti kun saan tämän tekstin julkaistua. Lopputuloksena on toivottavasti väljä, jopa viihtyisä huone. Kohta lähden kaupungille, ja roudaan lukuisia tavaroita erinäisiin osoitteisiin joko kierrätykseen tai muuten. Ei nimittäin tulee tyhjää tilaa, jos jotain ei poistu konkreettisesti ovesta ulos! Ja kuten aiemmasta voitte päätellä, poistettavaa riittää…

Onko ketään muita mukana?

Kirjahyllyn ensimmäinen kierros

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla pidin vähän taukoa Koko koti kuntoon -projektista, ja sain sen aikana kirjahyllyn raivattua. Täsmennetään tähän, että tällä kierroksella en vielä käynyt sisältöä kirja kirjalta läpi, senkin teen vielä joskus, mutta nyt oli tavoitteena sellainen kosmeettinen raivauskierros. Halusin hyllystä kaikki ylimääräiset tavarat pois ja yleisilmeen siistimmäksi.

Tein perinteiseen tyyliin niin, että tyhjensin kerralla hyllystä kaikki esineet, jotka eivät olleet kirjoja. Sen jälkeen siistin hyllyt. Tasasin kirjat hyllynreunaan, ja järjestelin niitä siinä samalla vähän. Noukin pois lainakirjat ja palautin ne omistajilleen. Löysin tässä yhteydessä myös muutaman sellaisen kirjan, jonka vien taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Siellä olisi ollut myös suoraan divariin joutavia opuksia, mutta kuten sanottu, juuri nyt ei ollut aikaa alkaa niitä setvimään. Järjestelyn päälle vielä pyyhin pölyt hyllyjen reunoilta ja päältä.

Sen jälkeen kävin tavara kerrallaan läpi kaiken sen sälän, jonka hyllystä olin poistanut. Kaikille löytyi helposti oma paikka. Kuitit kuittilaatikkoon, valokuvat albumin väliin ja niin edelleen. Pieniä juttuja, mutta joiden vaikutus siisteyteen ja selkeyteen on merkittävä, silloin kun ne eivät ole omilla paikoillaan. Järjestelyn jälkeen hyllyyn jäi vain ne tavarat, jotka kuuluvatkin olla siellä.

Tämä oli sellainen nopea projekti, jossa aika pienellä vaivalla sai kivan lopputuloksen. Kun pääsin vauhtiin, heitin samalla vauhdilla pari vanhaa lehtien vuosikertaa pois toiselta hyllyltä. Sitten siirryin eteiseen ja raivasin sieltä pari tyhjää kenkälaatikkoa pois hyllyn päältä kuleksimasta. Minulle käy usein näin, että raivaaminen on itseään ruokkiva kierre. Kun yhdestä päästä aloittaa, siitä jatkaa muihin huoneisiin vähän huomaamatta. Raivatessa katse muuttuu sellaiseksi, että alkaa tarkastella vähän kaikkea kriittisellä silmällä. Se on hyödyllistä, sillä omille tavaroilleen sokeutuu helposti.

Kirkkaampi kruunu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Joulu ja jynssäys ne yhteen kuuluu… puhdistin kristallikruunun. Edellisestä kerrasta oli useampi vuosi, ja sen kyllä huomasi. Koko valaisin oli tasaisen pölymöhnän peitossa. On muuten jännä miten siihenkin silmä tottuu niin, että periaatteessa lamppu näyttää ihan hyvältä, vaikka kristallit ovat ihan sameita. Sitten jonain päivänä havahtuu ja jynssääminen alkaa.

Kristallikruunun puhdistaminen ei ole ihan yksinkertaista. Tiedän, että on olemassa sellaisia erityisesti kristallikruunujen puhdistukseen tarkoitettuja aineita, jotka suihkutetaan kruunuun ja jätetään valumaan itsekseen pois. Mukana pitäisi valua kaikki lika ja kuonakin. Nyt en jaksanut lähteä etsimään tällaista tuotetta mistään, ja toiseksi pelkäsin alla olevien vaaleiden sohvan ja maton puolesta. Lisäksi luin, että tällainen aine soveltuu parhaiten sellaisten kruunujen puhdistukseen, joissa on pitkulaiset prismat, koska niistä vesi valuu luonnollisesti suoraan alas. Meidän kruunussa on vain pyöreitä kristalleja, joten se ei ilmeisesti ole optimaalinen tuollaisen aineen käyttöön.

Tein puhdistuksen siis perinteiseen tyyliin käsipelillä. Toisessa kädessä oli mikrokuituhanska, toisessa kuiva mikrokuituliina. Hanskan kastoin liuokseen, jossa oli käsitiskiainetta, vettä ja hieman apteekin desinfioimisainetta. Olin saanut vinkin, että kaupunkinoessa on sellaisia ainesosia, jotka eivät liukene veteen tai tiskiaineeseen, vaan vaativat vasta alkoholia. Denaturoitua alkoholia ei ollut saatavilla, mutta eräs diplomi-insinööri vakuutti, että apteekin desinfioimisaine ajaa saman asian, joten käytin sitä. Kävin siis kristallit yksi kerrallaan läpi ensin märällä ja sitten kuivalla liinalla. Pyyhin myös pölyt muualta rungosta. Lopputulos oli hyvä, mutta tein parin päivän päästä vielä viimeistelykierroksen. Käytin silloin ohutta puuvillakäsinettä, jonka kastoin tällä kertaa vesi-etikkaseokseen pisarajälkien estämiseksi, sekä kuivasin kuivalla liinalla. Ohuella käsineellä sai pölyn ja tahman pois pienistäkin kolosista.

IMG_3044

Kuvassa näkyy se suurin ero: vasemmalla on kristalleja ennen puhdistusta, oikeanpuoleiset on puhdistettu. Vasemmanpuoleiset näyttävät harmailta, se johtuu pölystä. Oikealla taas valo menee prismoista läpi niin kuin pitääkin. Tuossa kuvassa muuten näkyy, miksi en irrottanut kristalleja kruunusta ja puhdistanut sitten. Metallirunkoon upotettuja kristalleja on kymmenittäin, enkä todellakaan jaksanut ruveta värkkäämään niitä yksi kerrallaan irti ja takaisin.

Kruunu on nyt hyvä, mutta ei täydellinen. Lähempää tarkasteltuna osassa kristalleissa on vielä hieman pölyhiukkasia ja muutakin likaa. Jos haluaisi täydellisen kirkkaan kruunun, tuo irroittaminen olisi varmaan ainoa vaihtoehto. Tai ehkä sitten se suihkuttelu? En osaa sanoa ratkaisisiko se tätä ongelmaa. Joka tapauksessa valaisin on nyt merkittävästi kirkkaampi kuin ennen, ja seinillä välkkyy taas pieniä sateenkaaria, eli kokonaisuudessaan puhdistus onnistui ihan hyvin.

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku teistä kokeillut noita suihkutettavia aineita? Tai mitä tahansa muita hyviä vinkkejä kristallikruunun puhdistamiseksi?

Kuinka pitää kaaos kurissa

Julkaistu , kirjoittanut
24

Miksi joissakin kodeissa on aina tosi siistiä ja joissakin aina hirveä kaaos? Tai vaikka ei puhuttaisi ääripäistä, niin silti toisissa kodeissa on keskimäärin siistimpää kuin toisissa. Olen ehkä joskus kertonutkin eräästä kodista, jossa vieraillessa tuntui aina aivan epätodelliselta, sillä joka ainut tavara oli säntillisesti omalla paikallaan ja missään ei ollut pölyhiventäkään, ja vessapaperi oli soinnutettu kaakeleiden kuvioihin. Kuvittelin, että se johtui raivopäisestä jynssäämisestä ennen vieraiden saapumista, kunnes kerran tein todellisen yllätysvierailun, ja löysin kodin tismalleen samassa kunnossa, eikä omistaja ollut edes itse kotona. Silloin tajusin, että siellä näyttää aina samalta, vieraita tai ei.

Kodinhoito ei ole projekti. Jos haluaa ylläpitää jotain tiettyä siisteystasoa, se vaatii työtä joka päivä, eikä lopu koskaan. Olen itse puhunut päivittäisistä rutiineista, jotka teen joka päivä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut tavoista – miten niitä syntyy, miten tapojaan voi muuttaa, miksi se on joskus helppoa ja joskus vaikeaa ja niin edelleen. Nuo rutiinit ovat juuri tuollaisia tapoja. Olen jossain vaiheessa totuttanut itseni tekemään jonkun asian jollain tavalla, ja sitten vain jatkanut samalla tavalla toimimista.

Tästä päästään kotien erilaisiin siisteystasoihin. Alan kallistua sille kannalle, että päivittäiset tavat tai rutiinit ovat se ratkaiseva tekijä, joka määrittelee missä kunnossa huusholli on, jos ovelle pölähtää yllätysvieraita. Mitä enemmän yksittäisiä rutiineja on, sen siistimpänä koti pysyy. Mutta määrä ei yksin ratkaise, vaan sisällölläkin on merkitystä.

Omasta pyykkirutiinista olen puhunut monta kertaa. Pesen koneellisen pyykkiä lähes joka päivä. Jos joku päivä pyykki jää pesemättä, seuraavan päivänä koneellisia on kaksi. Olen valinnut niin, että pyykkikori ei ole järin suuri. Niinpä esim. lakanat on käytännössä pestävä parin päivän sisällä siitä kun ne vaihdetaan. Toisaalta meillä kyllä tuleekin pyykkiä aika paljon joka päivä. Kun 1-vuotias syö itse puuroa, koko lapsi pitäis verhoilla suojakankaaseen, jos haluaisi että yöpuku on käytössä vielä ruokailun jälkeenkin. Mutta on helpompaa vain heittää puuroiset vaatteet pyykkiin. Tämä rutiini pitää pyykin määrän kurissa.

Tiskikone pyörähtää käyntiin joka ilta, tästähän olen hehkutellut myös useampaan otteeseen. Tämän ansiosta keittiön kaaos on todella hyvin hallinnassa aiempaan verrattuna. Minulla on myös tapana viimeiseksi illalla tai ensimmäisenä aamulla siistiä keittiö ja ruokapöytä päällisin puolin niin, että siirrän tasoilta pois kaikki tavarat, jotka ilmiselvästi eivät kuulu sinne. Samalla tiskaan pannut ja padat, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen.

Petaan sängyt joka aamu. Rutiiniin kuuluu, että ensin peitto käännetään auki, jotta sänky tuulettuu, ja vähän ajan päästä ne pedataan. Pikku juttu, joka lisää siisteysvaikutelmaa todella paljon. Yritän pitää eteisen kriittisen piironginpäällisen järjestyksessä. Käytännössä se tarkoittaa, että noukin sille eksynyttä tavaraa omille paikoilleen monta kertaa päivässä. Muutenkin minulla on tapana tuoda tullessani ja viedä mennessäni, yritän sillä lailla tasaiseen tahtiin pitää järjestystä yllä.

Rutiini, jota en ole saanut toimimaan, on sellainen viiden minuutin pikasiivous, jota monet hehkuttavat. Siis että esimerkiksi illan päätteeksi napsitaan viiden minuutin ajan kaikki tavarat paikoilleen, jotta aamulla olisi siistiä. Joskus tein tätä aamuisin, mutta nyt kun aamulla on pimää, ei sekään onnistu. Viisi minuuttia on lyhyt aika, luulisi siihen olevan mahdollisuus joka ilta, mutta en vain inspiroidu siivoamisesta ennen nukkumaanmenoa. Haluaisin myös jonkun kylpyhuoneiden siistimisrutiinin, jolla kylppärit pysyisivät kivan näköisinä päivästä toiseen. Ostin sellaisia kosteita putsausliinoja, joilla voi pyyhkiä emalipinnat helposti, ja ne ovat osoittautuneet oikein käteviksi. Nyt kun vielä saisi niiden käyttöön jonkun rutiinin.

Näissä rutiineissa taiteilee aina sen kanssa, mikä on tarpeeksi muttei liikaa. Haluan että meillä on miellyttävän siistiä, mutta en halua käyttää siisteyden ylläpitämiseen loputtomasti aikaa. Millaisia rutiineja teillä on kehitetty kaaoksen hallintaan?

Koko koti kuntoon: vedetään henkeä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Kuten viime viikon päivitystahdista kenties arvasitte, tässä on ollut jotenkin vetämätön olo viime aikoina. Päätin etten puske tätä kodinraivausprojektia nyt väkisin eteenpäin, vaan käytän tämän viikon siihen että viimeistelen noita edellisiä loppuun. En siis koskenutkaan kirjahyllyyn viime viikolla, enkä kyllä mihinkään muuhunkaan raivaushommaan. Jotta hyvin edistynyt projekti ei kokisi täyttä mahalaskua ennen maaliviivaa, täytyy pitää pieni hengähdystauko.

Tässä on vähän muitakin juttuja kasaantunut. Paperityöt erityisesti odottavat. Laskuja maksettavana ja papereita arkistoitavana. Vakuutusyhtiön kanssa pitäisi asioida ja soittaa muutama puhelu. En tunne olevani kovin energisessä mielentilassa, mutta toisaalta tiedän, että asioiden hoitamisesta saa lisää energiaa. On vain se aloittamisen vaikeus.

Kirpputorimyynnistä puhuessani ihmettelin, miksi joku kelpaa ilmaiseksi mutta ei parilla eurolla. Valistuneet lukijat ehdottivat, että syy on siinä että ostajalla tai pikemminkin ottajalla on oma voitto mielessä. Tiedättekö mitä, olen todella ollut niin naivi, että tämä ei ole pälkähtänyt päähäni! Vaikka täysin loogista, sallittua ja markkinatalouden periaatteita noudattavaa toimintaahan se on. Ei vain ole tullut mieleenkään, että joku näkisi näissä vanhoissa purnukoissa myyntipotentiaalia, vaikka käyttöpotentiaalia niissä olisikin. Oma näkökulmani on ollut se, että jos ottaa jotain ilmaiseksi mutta ei ole valmis ottamaan samaa tavaraa pientä rahaa vastaan, on kyseessä esine, jota ei oikeasti tarvitse, ja joka muuttuu välittömästi roinaksi uudessakin kodissa. Siitä syystä olen tuota ilmiötä ihmetellyt.

Mutta ehkä se ei ole niin kaukaa haettua sittenkään. Olenhan esimerkiksi Danan podcasteja kuunnellessa oppinut, miten hän luiskahti tuohon ajattelutapaan niin syvälle, että lopulta heillä oli kokonainen huone täynnä vanhoja, kirppiksiltä ostettuja tavaroita, jotka Danan oli tarkoitus myydä isolla voitolla netissä. Joskus kuvio toimi, mutta läheskään aina ei, ja suurin ongelma oli se, ettei Danalla ollut todellista käsitystä esineiden arvosta. Joskus se 50 senttiä maksanut kapine ei todellakaan ollut sen arvokkaampi. Sitten niitä tavaroita alkoi kertyä ja kertyä ja lopulta käsissä olikin oikea ongelma.

Tuo rahan ja lahjoittamisen suhde ei ole ihan suoraviivainen. Esimerkiksi ystävälle on ihan valmis lahjoittamaan tavaroita, joista kuitenkin kirpputorilla pyytäisi hintaa. Toisaalta ystävätkään eivät aina halua ottaa tavaroita ilmaiseksi, vaan vaativat että saavat maksaa edes jonkun nimellisen korvauksen. Sitten on tavaroita, jotka näköjään menevät ilmaisena kuin kuumille kiville, vaikka ei uskoisi. Tänään mitä todennäköisimmin pääsen eroon luomiväripaletista, vaikka sitä on käytetty. En itse uskaltaisi ottaa käytettyä kosmetiikkaa vastaan vieraalta ihmiseltä, tutulta olen kyllä ottanut (kun tunnen ihmisen ja tiedän ettei hänellä esimerkiksi ole ollut silmätulehdusta). Tiedän itse, että tuo luomiväri on täysin kunnossa, mutta hämmästelen tuntemattomien ihmisten luottamusta minuun. Tajuan tätä kirjoittaessani että tuo kuulostaa siltä, kuin minulla olisi jotain synkkää salattavaa, mikä ei onneksi pidä paikkaansa… olen vain itse näköjään paljon epäluuloisempi.

Sateisen harmaa viikko

Julkaistu , kirjoittanut
15

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

Koko koti kuntoon: kirjat ja kirjahylly

Julkaistu , kirjoittanut
12

Viime viikon komerohaaste on tuottanut tulosta. Olen saanut komeroon lisää tilaa, ja lisätilan olen käyttänyt siihen, että olen saanut työhuoneen lattialta tavaroita hyllyyn. Komeron parissa täytyy edelleen jatkaa, mutta siirryn silti tällä viikolla eteenpäin.

Tällä viikolla otetaan käsittelyyn kirjat ja kirjahyllyt. Sanon nyt heti kättelyssä, että en aio käydä jokaista kirjaa kriittisesti läpi, ja miettiä olisiko siitä aiheellista luopua vai ei. Ensimmäinen tavoite on raivata kirjahyllystä kaikki sinne kuulumattomat tavarat. Kirjahylly vetää maagisesti puoleensa kaikkea muutakin kuin kirjoja. Tuo sälä täytyy saada sieltä pois. Sen jälkeen silmäilen kirjat läpi, ja noukin joukosta ne ilmiselvät yksilöt, jotka eivät enää kuuluu ilahduttavien yksilöiden joukkoon. Tiedän, että minulla on myös lainakirjoja, jotka olisi hyvä palauttaa omistajilleen, joten palautan niistä mahdollisimman monta.

Te saatte tietysti tehdä kirjahyllyjenne kanssa mitä haluatte. Jos inspiraatio riittää aakkostamiseen ja pölyttämiseen niin, niin toimeksi vaan! Itselleni riittää tällä kertaa tällainen kevytversio. Sekin riittää siihen, että kirjahylly rupeaa näyttämään paremmalta. Huomatkaa myös, että useimmiten kirjoja on myös muualla kuin kirjahyllyssä. Meillä niitä on lisäksi ainakin keittiössä, lastenhuoneessa, työhuoneessa ja yöpöydillä. Siis toisin sanoen kaikissa kotimme huoneissa. Keittokirjat kävin läpi jo keittiön yhteydessä, mutta muut huoneet vaativat huomiota. Lastenhuoneessa aion raivata kirjoja vähän tarkemmin, sieltä riittää perinteistä raivattavaakin.

Kirjat eivät ole kotimme pahin ongelmakohta, koska suurin osa niistä on kuitenkin kirjahyllyssä. Mitenkä teillä? Onko kirjoja liikaa vai sopivasti? Kuka lähtee kanssani organisoimaan kirjoja?

Viikon vinkki: sooda putsaa tummentumat

Julkaistu , kirjoittanut
20

Testasin Marttojen sivulta löytynyttä ohjetta, jonka mukaan sooda valkaisee pinttyneen teekupin. Lähtötilanne näytti tältä:

IMG_2925

Tämä on konepestävä teekuppi, jota käytän monena päivänä viikossa. Kuppi ei kuitenkaan ole tullut pesukoneessa puhtaaksi. Ripottelin pohjalle reilun teelusikallisen soodaa, ja hankasin sillä tummentuneita kohtia. Kuppi oli hiukan märkä, joten soodasta tuli sellaista tahnaa. Tehon huomasi heti, sillä tahna muuttui pian ruskeaksi. Lopptulos on tässä:

IMG_2926

Kaikki irtosi. Sitten vaan kuppi normaaliin pesuun ja käyttöön. Testasin soodaa myös saman sarjan keraamiseen haudutuspannuun. Siinä tummentumat ovat pidemmältä ajalta ja tiukemmassa. Sooda ei tehonnut yhtä hyvin, joten testasin myös toista Marttojen ohjetta, etikan ja suolan seosta. Se tehosi paremmin, mutta ei poistanut väriä ihan kokonaan.

Tuollaisiin kevyempiin pinttymiin sooda tuntuu kuitenkin olevan ihan pätevä aine! Kannattaa kokeilla.

Farkut kestää vuoden

Julkaistu , kirjoittanut
31

Kuopuksen ollessa vauva, minulla oli akuutti farkkukriisi. Kaapissa ei nimittäin ollut ainoitakaan farkkuja, jotka olisivat asiallisesti mahtuneet päälle. (Tuo pahin vaihe, jonka moni pikkuvauvan äiti todennäköisesti tunnistaa, on onneksi jo takana päin.) Ostin tuolloin yhdet uudet farkut, jotka sattuivat istumaan. Ne ovat merkiltään Tiger of Sweden, malliltaan hyvin kapeat ja farkkukangas on vaaleaa, sanotaankohan sitä edelleen kivipestyksi? Tässä näette miten tarkasti seuraan muotia, sanasto ei ole täysin hallussa… No, joka tapauksessa ostohetki ajoittui jonnekin viime syksylle. En pysty muistamaan tarkkaa aikaa, mutta jossain elokuun ja joulukuun välissä kuitenkin. Satuin kokeilemaan juuri näitä farkkuja, koska tavaratalossa tuli vastaan pöydällinen alefarkkuja, ja juuri nämä yhdet sattuivat sopimaan päälle. Ostopäätöstä ei tarvinnut sen kauempaa miettiä.

Viime syksystä lähtien olen pitänyt noita farkkuja koko ajan. Siis ihan konkreettisesti siinä määrin, että ne ovat olleen jalassa ostohetkestä lähtien seuraavat 8-10 kuukautta ihan joka viikko, vähintään yhtenä mutta useimmiten ehkä viitenä päivänä viikossa. Kesällä farkut olivat vähemmän käytössä lämpimillä säillä, mutta syksyn alkaessa ne palasivat viikon perusvaatteisiin. Ihan viime aikoina olen pitänyt niitä vähemmän siksi, että ne ovat kuluneet polvesta rikki. Kangas on todella hiutunut puhki, siis ohentunut käytössä niin paljon, että iho paistaa alta.

Tästä voidaan siis päätellä, että farkut kestävät kovaa kulutusta noin vuoden. Tämä havainnollistaa myös sitä, että mitä vähemmän vaatteita, sitä useammin niitä pitää uusia kulumisen vuoksi. Jotenkin minusta alkaa tuntua siltä, että vaatteiden määrä ei ekologisuuden kannalta ole lopulta kovin merkittävää. Jos olisin ostanut viime syksynä vaikkapa kolmet farkut, ja käyttänyt niitä yhtä paljon, minulla olisi vielä kahdeksi vuodeksi siistejä housuja jäljellä. Nyt joudun ostamaan uudet, mutta toisaalta nuo vanhat on todella kirjaimellisesti kulutettu puhki. Tällä logiikalla on siis aivan sama, kuinka monta vaatetta on kaapissa, jos ne kaikki käytetään loppuun asti. Eri asia sitten on, jos vaatteita ostaa ja sitten hylkää ne parin käytön jälkeen.

Miten kauan farkkujen pitäisi teidän mielestä kestää? Onko vuosi vähän vai paljon?

Oletko aloittaja vai lopettaja?

Julkaistu , kirjoittanut
30

Kuuntelen parhaillaan äänikirjaversiona Gretchen Rubinin Better Than Before -kirjaa. Rubin kirjoittaa siitä, miten pystymme muuttamaan ja opettelemaan tapoja, joita meillä on. Kirja on varsin mielenkiintoinen, ei erityisen tieteellinen vaan enemmänkin ”tavalliselle tallaajalle” kirjoitettu. Törmäsin kirjassa mielenkiintoiseen konseptiin: aloittajiin ja lopettajiin.

Rubin pohtii, että osa meistä on enemmän aloittajia, osa taas lopettajia. Lopettajat haluavat käyttää tavarat ja tuotteet loppuun. He puristavat hammastahnatuubista viimeisetkin pisarat ja huuhtelevat sampoopullot tyhjiksi ennen kuin heittävät ne roskiin. Lopettaja tykkää siitä, kun jokin esine tulee selkeästi tiensä päähän. Aloittaja taas on innoissaan, kun saa kokeilla uutta, avata vaikka uudenlaisen sampoon. Aloittajaa ei haittaa, että hyllyssä on monta samaa tekevää tuotetta yhtä aikaa auki. Lopettaja nauttii siitä että saa asiat ja projektit valmiiksi ja päätökseen, aloittaja taas nauttii uuden projektin alkuhuumasta ja kokeilun ilosta.

Rubin kertoo itse olevansa lopettaja, ja niin olen minäkin. Tunnistin välittömästi samat fiilikset siitä, miten hauskaa on kun jokin kuluu loppuun. En halua aukoa uusia pakkauksia, ennen kuin vanhat on kulutettu loppuun. Puoliso tuntuu olevan pikemminkin aloittaja. Nytkin meillä on kaksi samanlaista sinappipurkkia auki jääkaapissa. Tämä käy jossain määrin hermoilleni, puolisoa se ei haittaa. Samoin hän on ihmetellyt, miksi vanhat leivät pitää syödä ensin pois, jos kaapista löytyy tuorettakin – tuorehan maistuu paremmalta, eikä ole enää niin tuoretta sitten, kun vanhemmat on saatu loppuun. Oletan, että lopettajat ymmärtävät automaattisesti miksi.

Rubin pohtii myös, että toiset tuntevat enemmän vetoa yksinkertaisuuteen, toiset taas nauttivat runsaudesta. Arvelen, että yksinkertaisen ystävät ovat enemmän kallellaan minimalismiin, sillä he pitävät siitä, ettei vaihtoehtoja ole loputtomasti. Runsauden ystävät puolestaan pitävät siitä, että valinnanmahdollisuuksia on paljon, he pitävät visuaalisesta monimuotoisuudesta eivätkä oletettavasti ahdistu siitä, että tavaroita on paljon.

Tätä ei kirjassa erikseen käsitelty, mutta jäin miettimään, ovatko lopettajat usein myös yksinkertaistajia, ja aloittajat runsailijoita. Ainakin nuo tendenssit tukevat toisiaan. Jos aloittajat haluavat kokeilla uusia tuotteita, ne vanhat jäävät tietenkin sinne hyllyyn tuomaan runsautta. Ja jos taas tavoitteena on saada kaikki loppuun ennen kuin hankitaan uutta, niin ympäristö pysyy väistämättä yksinkertaisempana.

Mitä mieltä olette? Kumpaan ryhmään kuulutte, vai oletteko kenties jossain puolessa välissä?