Mielenkiintoista hinnoittelua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Palaan noihin mahtaviin jämäruokavinkkeihin vielä, teen niistä koosteen niin että kaikki pääsevät hyötymään. Sitä ennen kuitenkin ajattelin jakaa mielenkiintoisen havainnon, jonka tein ennen joulua.

Olin ostamassa kosmetiikkaa, ja pyörittelin käsissäni Estelle & Thildin vartalovoipurnukkaa, josta olin lukenut kehuja, mutta jota en ollut kokeillut aiemmin. Koska oli joulumyynti kiivaimmillaan, huomasin viereisellä pöydällä saman tuotteen lahjapakkauksessa: neljä eri tuoksuista vartalovoita, jokaisessa 50 grammaa. Kädessä pitelemäni normaalikokoinen purkki sisälsi rasvaa 200g. Hetkeksi ilahduin, että tuostahan voisi kätevästi kokeilla neljää erilaista tuoksua, ja sitten päättää mikä niistä on suosikki. Sitten vilkaisin hintaa, ja itse asiassa oli pakko tarkistaa näinkö oikein. Yksittäin purkki maksoi noin 20€. Neljä pientä purkkia, joissa oli kuitenkin yhteensä yhtä paljon kuin yhdessä isossa, maksoi noin 30€, siis kympin enemmän. Hah, sanon minä.

Jälkeenpäin minulle selitettiin, että lahjapakkauset ovat aina kalliimpia kuin tavalliset. Tavallaan ymmärrän sen johonkin pisteeseen saakka, totta kai hieno paketti maksaa jotain. Mutta maksaisinko 10 euroa enemmän siitä, että saan neljää eri tuoksua kerralla? En todellakaan. Olisin voinut maksaa kaksi euroa enemmän. Siinä olisi kulkenut hintajoustoni raja. En tiedä onko tuo varsinaisesti kuluttajan huijaamista, mutta hyvä esimerkki siitä, että hintojen suhteen kannattaa olla tarkkana. ”Tarjous” on tarjous vain silloin, kun on joku todellinen vertailukohta. Jos etsii jotain tiettyä tuotetta, yleensä seuraa hintoja jonkin aikaa, jolloin todellisuudessa edulliset tarjoukset erottuvat joukosta. Jos sen sijaan uskoo vain kaupan plakaatteja, voi tehdä ”edullisen” ostoksen, joka on todellisuudessa kalliimpi kuin tavallinen.

Ruokahävikki: mitä voin tehdä toisin kuin ennen?

Julkaistu , kirjoittanut
57

Olen miettinyt, millaisilla käytännöllisillä muutoksilla pystyn tehokkaimmin vähentämään syntyvää ruokajätettä. Tässä pohdinnan tuloksia.

  1. Hankin lisää lasisia, läpinäkyviä säilytysastioita. Näkyvyys on elinehto sille, etten ainakaan vahingossa unohda mitään jääkaappiin. Näitä on nyt neljä pientä ja yksi isompi rasia, mutta usein niistä on osa pakastimessa, joten tarvitsen näitä lisää.
  2. Palaaminen ruokasuunnitteluun. Jos mietin viikon ruuat etukäteen, ostan vain sellaisia ruoka-aineita, joita tarvitaan niiden valmistamiseen. Vähentää riskiä sille, että jääkaapissa on jokin satunnainen yksittäinen raaka-aine pilaantumassa.
  3. Jääkaapin säännöllinen inventaario ja järjestäminen. Tämä on uusi rutiini, joka täytyy nyt opetella.
  4. Lista ruuista, joihin kaikenlaisia jämiä voi piilotella.

Näistä tärkein on tuo kolmonen. Mitä enemmän mietin, sitä varmempi olen siitä, että nyt tarvitaan uusi arkirutiini. Olen tätä pari päivää pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että tämä täytyy aluksi tehdä joka päivä. Minulla on todella paha tapa antaa jääkaapin mennä aina vain huonompaan suuntaan jos sille tielle lähdetään, eikä puuttua siihen ajoissa. Ratkaisu on siis huolehtia siitä, ettei alamäki pääse alkamaan. Uskon, että myöhemmin voin harventaa tahtia, mutta aluksi pitää olla systemaattinen, jotta uusi tapa menee selkäytimeen. Otan harjoittelujaksoksi kuukauden, alkaen tänään. Eli koko tammikuun ajan käyn jääkaapin järjestyksen ja sisällön läpi kerran päivässä. Jos siellä on jotain menossa pilalle, otan ne esiin ja päätän mitä ruuista valmistan. Jos jotain on mennyt pois paikaltaan, palautan järjestyksen.

Tämä uusi rutiini palvelee tavoitetta monella tavalla. Ensinnäkin konkreettisesti siten, että tiedän mitä kaapissa on, enkä hukkaa sinne mitään. Toiseksi niin, että se nostaa hävikin vähentämisen tärkeiden asioiden listalle konkreettisesti. Tiskikonerutiinin ottaminen käyttöön onnistui sitkeällä työllä hyvin, joten eiköhän se onnistu jääkaapinkin suhteen. Aluksi pitää vähän käyttää tahdonvoimaa, mutta jossain vaiheessa rutiini alkaa sujua enemmän omalla painollaan. Sama koskee ruokasuunnittelua. Aina kun teen sitä, se maksaa itsensä takaisin monella tasolla. Ongelmana on vain pitää siitäkin jatkuvasti kiinni. Itsekuria tarvitaan tässäkin.

Sitten kohta numero neljä. Tässä tarvitsen teidän apuanne! Oletko mestari minimoimaan ruokahävikkiä? Jos olet, kerro mihin ruokiin saat ujutettua ne ärsyttävät tähteet, jotka ainakin meillä helposti menevät lopulta nahistuneina roskiin. Mitä te teette kurkun jämäpaloille, leivänkannikoille, sille viimeiselle porkkanalle, vähän liian mustalle banaanille ja muille ärsyttävillä ruoanlopuille, joita ei vain tee mieli syödä sellaisenaan? Mitkä ovat niitä ruokia, joiden sekaan voi laittaa edellisen päivän tähteitä ilman, että maku kärsii? Kertokaa minulle, vaikka luulen että ei niistä ole haittaa muillekaan. Aina tarvitaan uusia ideoita!

Vuoden 2016 tavoite

Julkaistu , kirjoittanut
12

Tehdäänkö uuden vuoden lupauksia? Tai oikeastaan en voi luvata, mutta voin yrittää. Tämän vuoden ykköstavoite arkijärjen aihealueella on ehdottomasti ruokahävikin minimoiminen. Tämä on aihe, jonka kanssa taistelen näköjään vuodesta toiseen, mutta silti kehitystä ei tapahdu. Tuntuu, että tiedän mitä pitäisi tehdä ja miten, mutta jostain syystä toteutus ontuu aina vaan. Päätin nyt analysoida asian alusta loppuun, ja katsoa tulenko yhtään viisaammaksi.

1. Miksi hävikkiä syntyy?

  • Ruoka ei ole jääkaapissa näkyvillä, ja siksi se unohtuu, kunnes on liian myöhäistä.
  • Puoliso on tietämättäni ostanut jotain, enkä siksi ole osannut käyttää pilaantuvia raaka-aineita
  • Näen että kaapissa on jotain, joka menee pian pilalle, mutta ei vain huvita syödä sitä, tai tehdä aineksista jotain.

2. Mitä meillä menee eniten roskiin?

  • Leipää: kanttipaloja, ruisleipäpussin viimeisiä paloja, pöydälle unohtunutta ja kuivahtanutta
  • Vihanneksia: kurkunpätkiä, paketin viimeisiä kirsikkatomaatteja, vihanneslaatikkoon unohtuneita inkiväärinpaloja, kokonaisia kasviksia, joita olen ostanut ja sitten jättänyt syömättä
  • Lapsilta lautasille jäänyttä ruokaa

3. Mitkä käytännön toimenpiteet vähentäisivät hävikkiä?

  • Kunnollinen ruokasuunnittelu
  • Läpinäkyviin lasisiin säilytysrasioihin investoiminen
  • Jääkaapin järjestely ja inventaario tarpeeksi usein. En tiedä mikä olisi optimaalinen tiheys.

4. Mitkä ovat ne vaaranpaikat, jolloin pitäisi olla erityisen tarkkana?

  • Alkuviikko, koska puoliso on usein vastuussa viikonlopun ruokahankinnoista, ja kaapissa saattaa olla jotain yllättävää.
  • Oma kiire ja väsymys, koska silloin ei ainakaan jaksa ruveta taikomaan mitään jämäruoista.
  • Juhlat ja erikoistilaisuudet, koska niihin tulee hankittua normaalista poikkeavaa ruokaa

5. Mikä on se olennaisin asia, jonka pitäisi muuttua, jotta ruokahävikki vähenisi?

  • Asenne. Hävikin minimoimisesta pitäisi tulla aidosti tärkeä prioriteetti. Niin kauan kun pidän asiaa teoriassa tosi tärkeänä, mutta käytännössä en kuitenkaan viitsi tehdä sen suurempia muutoksia toimintatavoissani, tavoite jää sanahelinäksi. Jos todella haluan onnistua, minun täytyy sitoutua tähän henkisesti.

6. Miksi haluaisin onnistua? Mitkä ovat niitä syitä, jotka todella motivoisivat muuttumaan?

  • Nyt tulee rehellinen vastaus. Oikeasti haluan onnistua tässä, koska ruokahävikki on niin noloa. En halua olla nolo. Oikeasti en usko, että yhden ihmisen ruokahävikillä on maailmankaikkeudessa suurta merkitystä, vaan kyse on enemmän periaatteesta. En halua olla ihminen, joka ei osaa hallita ruokaostoksiaan sillä tasolla, että hävikkiä syntyy. Haluan olla sellainen ihminen, joka ei haaskaa ruokaa. Kätevä emäntä, joka kokkaa jämistä luovasti kaikenlaista. Esimerkillinen kansalainen. Haluaisin, että voisin myhäillä omahyväisesti silloin kun aihe tulee puheeksi, sen sijaan että joudun kehittelemään erinäisiä tekosyitä selityksiä.
  • No, on minulla jonkinlainen sosiaalinen omatuntokin. Ruuan haaskaaminen tuntuu hyvin piittaamattomalta maailmassa, jossa hyvä ei tosiaankaan jakaudu tasaisesti. Tuon verran voin tehdä ilmastomuutosta estääkseni.

Tulipahan epistola. Mutta ainakin puhuin totta, enkä yrittänyt kaunistella asiaa. Tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti viisauden alku, joten kyllä tästä edistytään. Jään miettimään analyysin tuloksia ja palaan huomenna asiaan konkretian kautta.

Uusi podcast!

Julkaistu , kirjoittanut
5

Haa, olemme Katrin kanssa onnistuneet äänittämään uuden Irti turhasta -jakson vuoden viimeisen päivän kunniaksi! Keskusteemme siinä mm. siitä, miten viime vuosi meni ja mitä siitä olemme oppineet. Puhumme myös ensi vuoden tavoitteista ja siitä, miten yritämme niitä saavuttaa.

Meidän molempien elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, että on ihan mahdollista saada aikaan näitä enemmänkin. Ainakin olemme innostuneena tehneet pitkän listan aiheista, joista haluaisimme käsitellä. Siellä on mm. Marie Kondo ja lastenvaatteiden organisoimista – aika kiinnostavia aiheita ainakin omasta mielestäni. Toivon, että onnistumme selättämään arjen aikatauluhaasteet ja saamme pian näitä jaksoja lisääkin. Tämä on siis uuden vuoden lahja kaikille teille, jotka olette podcastien perään kyselleet. Tauon jälkeen oli havaittavissa pieniä teknisiä hankaluuksia, ajoittain äänenlaatu ei ole hirveän hyvä, mutta jatkossa tämänkin ongelman pitäisi korjaantua.

Podcastin voi kuunnella suoraan tässä alla klikkaamalla nuolta. Uusin jakso sekä kaikki edelliset jaksot löytyvät myös helposti osoitteesta irtiturhasta.net. Luin äskettäin, että vuodesta 2016 ennustetaan podcastien vuotta. Toivottavasti tämä pitää paikkansa ainakin Irti turhasta -podcastin suhteen!

Onnellista ja menestyksekästä vuotta 2016 kaikille lukijoille! Kiitos teille kaikille – ilman teitä tämä blogi olisi täysin yhdentekevä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Mitä opin tästä joulusta?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tämä postausaihe on tyynesti kopioitu Kutri.netistä, jossa Katri pohti samaa asiaa. Idea oli hyvä, joten teen samanlaisen. Joulu 2015 – mikä meni hyvin, mitä pitää tehdä ensi vuonna eri tavalla? Tänä vuonna joulu meni aivan poikkeuksellisen hyvin. Vietimme aaton kotona, ja lähipiiri kokoontui meille syömään ja avaamaan lahjoja. Oli jotenkin tosi ihana jouluaatto, kaikki onnistui hienosti.

Ruokien onnistumisen kannalta olennaisessa osassa oli viime vuonna tehty excel-taulukko joulupöydän antimista. Sinne oli kirjattu mitä ruokia laitetaan, kuka niistä on vastuussa, mistä mitäkin hankitaan ja kuinka paljon. Oli tosi kätevää kopioida viime vuoden pohja uudelle lehdelle ja sitten vain muokata tarpeellisilta osilta. Valmis lista vapautti menun suunnittelusta, ei tarvinnut miettiä alusta saakka kaikkea. Poistin tänä vuonna pari juttua, jotka eivät viimeksi toimineet, ja lisäsin pari uutta kokeilua niiden tilalle. Päivitän tämän vuoden ruoat vielä toteutuneen mukaan (esim. kuinka iso kinkku oli, montako purkia mätiä riittää) ja ensi vuonna  valmistautuminen on vielä helpompaa. Meillä oli ensimmäistä kertaa luomukinkku, ja mielestäni se oli myös paremman makuista kuin tavallinen viljapossu. Muun muassa tämä siis muistiin ensi vuotta ajatellen.

Tämä ajantasainen ruokalista mahdollisti myös jatkuvasti päivittyvän kauppalistan, ja siitä oli helppo tarkistaa, onko kaikkea tarpeellista, sillä kaikki tarjottavat näki kerralla yhdeltä sivulta. Ruokien suhteen oli myös todella järkevää käyttää kotiinkuljetusta. Tilasin säilyvät ja pakatut ruuat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin viime tippaan ei jäänyt mitään. Kauppareissut olivat myös järkeviä, kun ei tarvinnut yrittää ostaa kaikkea kerralla. Riitti, että hankki tuoretuotteet pari päivää ennen joulua. Lopuksi omaa urakkaani helpotti kovasti se, että olin jakanut ruoanlaittovastuuta myös vieraille. Anoppi teki graavilohen, oma äitini laatikoita ja silliä. Tarjottavaa oli yllin kyllin, mutta en joutunut itse väsämään kaikkea. Samalla ratkesi myös säilytystilaongelma, sillä nuo ruuat tuotiin vasta joulupöytään. Tietysti osa oli tehty pakkaseen valmiiksi, ja esimerkiksi porkkanalaatikon tein edellisenä päivänä, jolloin aattona vain lämmitettiin.

Siivous oli hyvin yksinkertainen juttu, sillä siivooja hoiti varsinaisen joulusiivouksen. Itse huolehdin siitä, että lakanat tuli vaihdetuksi, pyykkikori tyhjennetyksi ja pidin tiskikoneen jatkuvasti käynnissä. Sillä lailla kaaos ei päässyt valtaamaan kotia kaikkien valmistelujen ohessa.

Tänä vuonna päätin, että lahjojen suhteen on aika ryhdistäytyä. Tänä vuonna ostelin lahjoja viime tingassa joulua edeltävinä päivinä, ja kärsin eniten henkisesti. Käytännön ongelmiakin oli, sillä kuten uutisistakin sai lukea, jotkut hittilelut olivat loppuneet kaupoista jo aikapäivää sitten. Eniten kuitenkin ärsytti se viime hetken ryntäily. En halua olla ihminen, joka ryntäilee joulutungoksessa kasseja raahaten. Haluan olla ihminen, jolla on viimeistään marraskuussa kaikki lahjat hankittuna ilman pienintäkään säntäilyä, niin että joulun alle jää korkeintaan paketointi.

Summa summarum: Mitä opin joulusta 2015?

  • Ruokien suunnittelu mahdollisimman tarkasti, vastuun jakaminen, kotiinkuljetuksen hyödyntäminen
  • Lahjojen hankkimisen takaraja on lokakuun lopussa. Silloin kaupoissa on vielä kaikkea, ja silloin kyllä jo tietää, mistä esimerkiksi lapset kulloinkin intoilevat.
  • Siivoojaan palkkaaminen on fiksua
  • Joulukoristeiden laittaminen tarpeeksi myöhään. Laitoin kaikki koristeet esille yhdellä kertaa vajaa viikko ennen aattoa. Tuli joulutunnelma, eikä koristeisiin ehtinyt yhtään kyllästyä etukäteen.
  • Olennaiseen keskittyminen: päätä etukäteen mikä on tärkeää ja sitten keskity siihen. En ehtinyt ostaa kukkia, en ehtinyt pestä täkkiä eikä lastenhuoneen tyhjennyskään toteutunut täydellisesti. Mutta ei haittaa, en ottanut niistä stressiä ja joulu oli ihana siitä huolimatta.

Joulunjälkeistä raivaamista

Julkaistu , kirjoittanut
6

Ennen joulua on tapana siivota, ja sitten yhdessä illassa olohuoneeseen, keittiöön ja vähän muuallekin laskeutuu kauhea kaaos. Jääkaappi pursuilee epämääräisiä jämiä, joita tungetaan sitten sikin sokin toistensa päälle. Pöydillä on tiskiä, koska jouluruokia varten tarvitaan niitä erikoisastioita, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen. Olohuoneessa leijailee lahjapapereita, pakettikortteja ja nauhoja, siellä tällä on erilaisten esineiden tyhjiä pakkauksia. Kaikkialla on lahjoja, joita ei vielä ole laitettu paikoilleen. Tästä ei voi syyttää lapsia, sillä leogjen lisäksi pöydillä seikkailee huiveja, hanskoja, uusia kirjoja ja vaikka mitä. Joka paikassa on neulasia ja piparinmuruja. Tämä vain todistaa, että sekä ennen että jälkeen juhlien on pakko siivota.

Jouluaattoon tuo ihana sekamelska jotenkin sopii, ja joulupäivänä sitä vielä sietää, mutta viimeistään Tapanina ainakin minua alkaa ärsyttää. Olen yrittänyt taltuttaa kaaosta systemaattisella raivaamisella. Jääkaapista on päättäväisesti syöty pois aaton juhlaruokien rippeitä. Tämän päivän tavoitteena on poistaa olohuoneesta kaikki tavarat, jotka eivät kuulu sinne. Kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Ota tyhjä paperikassi, ja mätä sinne kaikki käärepaperit ja kiikuta roskikseen. Siis roskiin, ei paperikeräykseen. Mutta paperikassi pysyy auki on hyvän muotoinen, joten suosittelen siksi sitä tähän hommaan.

Sen jälkeen otetaan esine kerrallaan käteen, ja päätetään mihin se kuuluu. Kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin ja niin edelleen. Jos ei tiedä mihin laittaisi, niin pitää päättää. Jos ei päätä, esine jää seilaamaan jonkun pöydän päälle, josta sitä siirrellään päivittäin jonkun muun tason päälle. Tämä ei lisää siisteyttä, koska koti näyttää siistiltä vasta sitten, kun sekalaiset tavarat poistetaan pinnoilta. Jos joulunpyhinä on jättänyt normaalit arkirutiinit tekemättä, nyt on oikea hetki palata normaaliin. Itselläni loma jatkuu, mutta pyykkiä on pakko pestä siitä huolimatta. Tiskikonerutiinista en ole päästänyt irti missään vaiheessa, se on niin iso osa toimivaa keittiötä ja stressitöntä elämää. Ja on meillä imuroitukin jo kertaalleen, ja tänään imuroidaan uudestaan, kun lattia paljastuu lahjojen ja papereiden alta.

Onko teillä joulunjälkeinen raivaus jo lähtenyt käyntiin?

Lähtöpisteessä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kun aloitin Koko koti kuntoon -projektin, siivosin ensimmäisenä jääkaapin ja muut ruokakaapit. Voin kertoa, että jääkaapin järjestys ei pysynyt täydellisenä koko syksyä. Tänään raivasin kaapin uudelleen. Tämä on olennainen jouluvalmistelu. Silloin nimittäin jääkaappi on yleensä muutaman päivän ajan täpösen täynnä, joten on turha säilytellä siellä ylimääräisiä jämäruokia. Inventaario on muutenkin paikallaan tässä vaiheessa, kun kaupat ovat vielä pari päivää auki ja täydennyksiä voi tehdä.

Meidän jääkaapissa oli hyllyille ilmaantunut myös erinäistä tahraa ja läiskää, joten pyyhin pinnat puhtaiksi. En tyhjentänyt kaappia kokonaan, mutta otin osan tavaroista hetkeksi ulos sisällön selvittelyä ja hyllyjen puhdistusta varten. Nyt kaappi on taas ojennuksessa: alimmassa laatikossa on vihannekset ja juurekset, alimmalla hyllyllä valmiit ruuat ja jämät sekä kananmunat, seuraavalla leivänpäälliset ja säilykkeet, toiseksi ylimmällä jugurtit, viilit ym maitotuotteet ja ylimmällä juomat ml. avaamattomat maitotölkit. Tämä järjestys hyödyntää jääkaapin lämpötilaeroja siten, että pilaantuvat eli valmiit ruuat ovat kylmimmässä ja juomat ylhäällä lämpimimmässä kohdassa.

Valitettavasti jouduin taas heittämään jonkin verran pilaantunutta ruokaa pois. Tämä on asia, jonka opettelu tuntuu olevan aivan mahdotonta. En tiedä millä saisin itseni motivoitua tsemppaamaan niin paljon, ettei esimerkiksi vihanneslaatikkoon ikinä unohtuisi mitään. Siis tiedän kyllä miten se käytännössä tehdään, mutta en tiedä millä saisin itseni toteuttamaan noita toimenpiteitä systemaattisesti läpi vuoden. Äh ja pöh, täytyy palata aiheeseen jälleen kerran ensi vuoden alussa.

Nyt jääkaappi on kuitenkin puhdas ja järjestyksessä, eikä siellä luuraa mitään epäilyttävää. Seuraavaksi täytyy vielä viedä tyhjät pullot kauppaan ja tyhjentää kaikki mahdolliset roskikset. Sain juuri isännöitsijältä muistutuksen, että myös roskakuskit ovat jouluna lomalla, joten roskiksia ei kannata tukkia suotta pyhien aikaan. Biojätteet tietenkin on vietävä, mutta kuivan sekajätteen viemistä suositeltiin hieman viivyttelemään, jos vain mahdollista.

Joulustressissä on järkeä

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tähän aikaan vuodesta on helppo löytää juttuja, joissa annetaan ohjeita joulustressin välttämiseksi. Olen ehkä itsekin kirjoittanut samasta näkökulmasta joskus aikaisempana vuonna. Nykyisin ajattelen asiasta hieman toisin, sillä luin syksyn aikana kirjan, joka muutti koko asenteeni stressiin. Kyseessä on Kelly McGonigalin Upside of Stress – en tiedä onko sitä suomennettu. Nimen voisi vapaasti kääntää vaikkapa ”stressin parempi puoli”. McGonigal on syvällisesti perehtynyt stressiin ja etenkin sen haitallisuuteen. Hänen teesinsä on, että stressaamista ei kannata – eikä edes voi – lopettaa. Sen sijaan kannattaa stressata fiksummin kuin ennen.

McGonigal kirjoittaa, että kaikki tärkeät asiat aiheuttavat stressiä. Jos ajatuksen kääntää ympäri, se tarkoittaa sitä, että stressaamme vain asioista, joilla on meille jotain merkitystä. Kukaan ei stressaa tavallisesta torstaipäivästä, koska siinä ei ole mitään, mikä olisi stressaamisen arvoista. Joulusta stressaamme, koska pidämme joulua paljon merkittävämpänä päivänä kuin tavallista keskivertotorstaita. Ihmisillä on erilaisia syitä, mutta esimerkiksi minulle joulusta voi syntyä paineita, koska haluan antaa lapsilleni elämyksiä, luoda läheisilleni ihanan juhlan ja kunnioittaa tiettyjä perinteitä, joita itse pidän arvossa. Ne ovat ihan hyviä syitä stressata vähäsen.

Itse näkisin, että priorisointi on jälleen avainasemassa, ja stressi kannattaa säästää niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä. Esimerkiksi minulle on olennaista, että joulupöydässä on tietyt ruuat alusta asti itse tehtyinä, että se yksi tärkeä kortti tulee lähetettyä ja että kaikille asianosaisille on sopiva lahja. Joku muu arvostaa eri asioita. Kaikesta mahdollisesta ei kannata ottaa paineita, eikä täydellisyyttä ole mahdollista muutenkaan saavuttaa. Sen sijaan kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka itselle ja omalle perheelle ovat niitä tärkeimpiä, ja hössöttää niistä. Lopuista hössötetään sitten jos aikaa jää.

Oikeastaan pointtini on, että ei se haittaa jos joulustressi iskee. Stressaaminen ei nimittäin tutkimusten mukaan ole vaarallista, ellei itse ole sitä mieltä. Stressin voi nähdä haitallisena ja inhottavana tilana, josta pitäisi päästä hinnalla millä hyvällä eroon. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että sen avulla ihminen toimii tehokkaammin, näkee vaivaa ja saa paljon aikaiseksi. En väitä, etteikö stressi olisi sinänsä epämiellyttävä tunne, mutta toinen kysymys on, pitäisikö  kaiken sitten tuntua vain ihanalta. Harvat todella kivat ja hienot kokemukset ja asiat syntyvät ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Jos siis ”kärsit” joulustressistä, stressaile rauhassa äläkä ota paineita siitä, että nyt pitäisi lakata stressaamasta. Meillä on erilaiset voimavarat ja resurssit, ja ne kannattaa keskittää niihin itselle tärkeimpiin juttuihin. Jos niistä tulee vähän stressiä, niin hyvä vaan. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä.

Viikon vinkit: kosteuden poisto, lakanapyykki ja sähkökatkos

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ostitko laukun, tai tuliko postissa lähetys, jonka mukana tuli niitä pieniä kosteutta imeviä pussukoita? Tässä jutussa listataan useita käyttötapoja niille. En ole itse koskaan uudelleen käyttänyt niitä, mutta mielestäni voisi olla hauska idea kokeilla noita pusseja vaikka lenkkareiden sisällä salikassissa. (IL)

Iltalehti listaa myös lakanapyykin tyypillisiä virheitä. Tässä kevyttä välilukemista, jos aihe kiinnostaa. Itselleni ei tulisi mieleen hankkia lakanoita, joita ei voisi pestä vähintään 60 asteessa (mitä ne sellaiset edes ovat?). Mutta on totta, että patjansuojus kaipaa ajoittain pesua, eikä kannata jättää märkiä pyykkejä koneeseen.

Vakavampaa aihetta tarjoilee YLE, joka on koonnut hyvän paketin tietoa siltä varalta, että tulee sähkökatko. Maalla omakotitalossa varaudutaan tietysti vähän eri tavalla kuin kaupungissa, mutta perusohjeet ovat kaikille samat. Jos myrsky uhkaa, lataa kännykän akku täyteen 🙂

Ensin lähtee McDonalds

Julkaistu , kirjoittanut
11

Olen raivannut lastenhuonetta, ja onnistunut poistamaan sieltä runsaasti muovikrääsää. Siis käytännössä sitä roinaa, mitä esimerkiksi hampurilaispaikoissa tyrkytetään lapsille. Ne ovat suuria aarteita noin tunnin, ja sen jälkeen unohtuvat. Kiero äiti voi sitten käydä heittelemässä roskiin unohdettua krääsää. Samoin olen karsinut jälleen niitä värityskirjoja ja askarteluvihkoja, jotka tuntuvat lisääntyvät yön aikana itsestään. Jonkin verran on siis poistettu suoranaista roskaa. Nyt pitäisi vielä käydä ”liian pienet” lelut läpi, esimerkiksi liian helppoja palapelejä on useita, ja ennustan joulupukin tuovan niitä lisää ensi viikolla.

Tämän lastenhuoneen tyhjennyksen myötä tämä projekti tulee päätökseen. Olen tyytyväinen että tulin tähän ruvenneeksi, koska syksyn aikana tuli kuntoon monta juttua, jotka ovat roikkuneet kuukausitolkulla. Kirjahylly on nyt paljon parempi kuin aiemmin. Työhuone on suorastaan hieno, laatikkopinot lattialta ovat kadonneet ja muutenkin huone on viihtyisämpi. Olen saanut paljon tarpeetonta tavaraa kodista ulos, ja monet sellaiset pienet sotkut on tullut siivottua projektin aikana.

Kiitos teille kaikille, jotka raivasitte myös tai olitte vain hengessä mukana! Oli kiva lukea teidän kaikkien kommentteja, sain niistä hyvää vertaistukea ja ideoitakin. Se, että projekti on nyt saatu päätökseen, ei missään nimessä tarkoita sitä että raivaus olisi nyt tullut valmiiksi. Tavaroiden vähentäminen on jatkuva prosessi, joka välillä on tehokkaampaa, välillä rauhallisempaa. Se tarkoittaa sitä, että vaikka tällainen aktiivinen raivaaminen nyt ainakin hetkeksi jää, aivan varmasti tulee jatkuvasti vastaan sellaista, mistä täytyy luopua.