Aliostajan ongelmia

Julkaistu , kirjoittanut
28

Onhan siitä ollut puhetta, että olen aliostaja. En osta, ellei ole pakko. Tämä johtuu jostain kummallisesta ajatusvirheestä, joka saa minut ajattelemaan seuraavia:

  • ”Äääh, en jaksa nyt kantaa tätä kotiin/ei mahdu kassiin/on jotenkin muuten hankalaa. Ostan ensi kerralla.”
  • ”Periaatteessa pärjään kyllä ilmankin.”
  • ”Nyt voisi olla hyvä tilaisuus ostaa tuote x varastoon, mutta toisaalta minulla on vielä entisiäkin jäljellä, joten en taida sittenkään ostaa, säästyy rahatkin.”
  • ”Melko kallista…”
  • ”Tavallaan tämä olisi kiva, mutta oikeastaan en välttämättä tarvitse sitä, joten en osta.”
  • ”En tiedä mikä näistä olisi paras, joten en ota mitään.”

En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa. Sitten kun en osta, saan tuntea seuraukset nahoissani. Tai kuten nyt, tukassani. Olen nyt viikon suihkinut hoitoaineeksi lasten muumi-suihketta, kun en ajoissa ole täydentänyt hoitoanetta. Siihen oli erinomainen tilaisuus esimerkiksi hullujen päivien aikaan. Selasin tarjouksessa olevia hiustuotteita edestakaisin, enkä osannut päättää. Valikoimaa oli liikaa, hermostuin kun en osannut päättää millä kriteerillä ostopäätös olisi kannattanut tehdä (hinta/merkki/luvatut ominaisuudet) ja jätin lopulta ostamatta kokonaan. Perustelin itselleni, että onhan minulla niitä vanhoja vielä puoli pulloa jäljellä, ehkä niillä pärjää jopa seuraaville alepäiville asti. Älkää kysykö, en itsekään tiedä missä mielenhäiriössä oikein olin.

Nyt on sitten kaikki loppu. Enkä ole päässyt kauppaan. Päässyt tarkoittaa tässä ”viitsinyt mennä”. Tällä viikolla alkaa olla pakko viitsiä. Voisin yrittää välttää tämänkaltaista tilannetta jatkossa ja määrätä itseni ostamaan saman tien kaksi purkkia kaikkea. Yhdet käyttöön ja toiset säästöön odottamaan ensimmäisten loppumista. Sillä lailla säästyn yhdeltä ostoskierrokselta kokonaan, mikä taas sopii aliostajalle erinomaisesti.

Kärsiikö joku muu samasta ongelmasta?

Minä tykkään maanantaista

Julkaistu , kirjoittanut
8

Maanantai on mahtava päivä. Siinä on samaa taikaa kuin vuoden alussa, mutta maanantai tulee joka viikko, joten siitä pääsee nauttimaan useammin. Juuri tänään tarvitsen erityisesti elämääni maanantaita, ja siksi aion ottaa tästä päivästä kaiken irti. Olen nimittäin siinä erikoisessa tilanteessa, että rutiinit ovat ihan hukassa. Sehän on minulle aivan poikkeuksellista. Selityskin on valmiina.

Viime vuoden joulukuu oli tiivis. Kuun alussa oli yksi iso juttu, joka vaati monenlaista panostusta. Sen takia jouluvalmistelut pääsivät käyntiin tavallista myöhemmin. Kun päästiin joululomaan asti, teki tosiaan mieli vaihtaa hetkeksi vapaalle, ja kun siihen vielä lisätään sukulointia ja sairaita lapsia, oltiinkin jo todella kaukana normiarjesta. Loma (tai siis ”loma”) oli pitkä, ja siitä hyvin lyhyen ajan päästä oli vuorossa oma matkani. Sitten palattuani sairastuin itse, joten tässä on menty jo yli kuukausi erilaisissa poikkeusoloissa. Aivoni ovat selvästi elastiset, koska olen niin täydellisesti sopeutunut tähän rutiinittomaan elämään.

Siinä on vain se huono puoli, että arkielämä tökkii. Normaalisti arkipäivät etenevät kuin hyvin hoidettu liukuhihna. Joku voi pitää tylsänä, minulle se on vapauttavaa. Mutta nyt kun takeltelen rutiineissa, joudun jatkuvasti soveltamaan, kiirehtimään ja kehittelemään kaikenlaisia epämääräisiä viritelmiä. Pitää miettiä, olenko muistanut hoitaa asioita, onko puhdasta vaatetta, ollaanko siellä missä pitääkin oikeaan aikaan, enkä halua miettiä sellaisia. Haluan että tuollaiset jutut hoituvat kuin itsestään. Olen myös huolehtinut itsestäni huonosti – syönyt epämääräisesti, unohtanut liikunnan jne., ja se kaikki näkyy ulospäin ja tuntuu omassa olossa.

On siis ryhtiliikkeen aika, eikä sellaiselle ole juuri parempaa päivää kuin maanantai. Olen jo aloittanut: pyykkikone pyörii. Tiskikone on tyhjennetty ja se on puolitäynnä likaisia, kuten tähän aikaan päivästä kuuluukin. Eilisen illallisen jäljiltä pohjaan palanut pata likoaa tiskialtaassa. Olen tsekannut jääkaapin ja laittanut lounaaksi sellaisia ruokia, jotka olivat seuraavana pilaantumassa, sekä suunnitellut miten käytän loput iltaruokaan. Olen muistanut ottaa omat vitamiinini. Tämä viimeinen liittyy sellaiseen asiaan, että jos en erikseen kiinnitä huomiota, minulta jää d-vitamiinit ottamatta, hiukset pesemättä ja kantapäät rasvaamatta. En tosiaan ole kovin hyvä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani, se on yleensä listan viimeisenä. Tähänkin yritän saada vähän muutosta aikaiseksi.

Seuraavaksi listalla on

  • kaikkien paperien setviminen
  • laskujen maksaminen
  • vakuutusasioiden hoitaminen

Kuinka inhoankaan noita kaikkia. Mutta ne on nyt hoidettava, muuten räpistely jatkuu. Taannoin lanseeraamani inbox-systeemi, jonka piti hallita kaikki paperini, ei muuten enää toimi. Täytyy miettiä miten saisin paperit taas haltuun. Siis kaikkihan on järjestettävissä, jos vain keksii oikean systeemin!

Onko teidän lukijoiden joukossa maanantai-ihmisiä?

Viikon vinkit: tavaran vähentäminen, puuvillan kierrätys ja vaarallinen säilöntäaine

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tykkään Ilana Aallon Paikka kaikelle -blogista, koska tekstit eivät rajoitu pelkkään organisoimiseen tai vähentämiseen, vaan teemoja pohditaan pintaa syvemmältä. Tässä YLEn artikkelissa Ilana puhuu fiksuja mm. tavaran vähentämisestä ja tulevaisuuden pelosta.

Tämä toinen erittäin kiinnostava juttu kertoo VTT:n hankkeesta, jossa puuvillavaatteista tehdään uutta kuitua teollisuudelle. Uuden menetelmän pitäisi olla huomattavasti puuvillan kasvatusta ympäristöystävällisempää, ja lisäksi tuottaa miellyttävää, käyttökelpoista tekstiilikuitua. Tämä on sellaista tekstiilikierrätystä, jonka perään olen täällä blogissakin huudellut! (YLE)

Viikon ikävä uutinen liittyy kosmetiikkaan. Tanskassa huomattiin, että monissa kosmetiikkatuotteissa käytetään edelleen säilöntäainetta, jonka epäillään aiheuttavan syöpää, ja joka on ollut jo vuoden ajan kielletty EU:ssa. Siitä huolimatta ainetta löytyy monista meilläkin myytävistä tuotteista, joista valtaosa on L’orealin valmistamia. En huomannut, kirjoittiko HS tai YLE aiheesta, mutta ainakin Hufvustadsbladetissa oli juttu aiheesta (ruotsiksi). Tarkempaa selkoa aiheesta tekee Noora Kemikaalicocktail-blogissa. Suomen virallinen kannanotto löytyy TUKESin tiedotteesta. Tilanteen voisi summata niin, että PHMB on mahdollisesti syöpää aiheuttava aine, ja TUKESin tulkinnan mukaan sitä sisältävien tuotteiden myynti on Suomessa laitonta. Ymmärtääkseni aivan täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Henkilökohtaisesti tämä koskettaa minua, sillä tuosta kosmetiikkalistasta löytyi muutama tuote, jotka löytyvät minunkin kaapistani. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että joudun etsimään korvaavan tuotteen misellivedelle, josta olen tykännyt tosi paljon. Varsin kiukuttavaa, että mahtava tuote osoittautuukin yllättäen syöpävaaralliseksi. En tunne kosmetiikan kemiaa joten voi olla että olen väärässä, mutta maallikko ihmettelee, eikö muka säilöntäainetta voisi korvata jollain vähän vaarattomammalla? Jälleen hyvä syy kääntyä luonnonkosmetiikan puoleen.

Kohta tulee Kondoa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Teimme Katrin kanssa uuden podcastin eilen, aiheena Marie Kondo ja hänen menetelmänsä. Podcast on vielä editointipöydällä, mutta se ilmestyy tänne heti kun tulee valmiiksi.

Palasin Konmari-kirjan pariin valmistautuessani podcastiin ja totesin, että pitäisi oikeastaan lukea se uudelleen. Kirja on täynnä asiaa, erilaisia virkistäviä näkökulmia sekä hyviä vinkkejä, joita en tietenkään enää kaikkia edes muista. Kertaus tekisi terää, vaikkei mitään valtavaa raivausprojektia olekaan juuri nyt käsillä. Kirjaa selatessa pisti silmään Marien tapa jaotella raivattavat asiat. Vaatteet muodostavat yhden kategorian, kirjat yhden, paperit yhden ja sitten vielä muistoesineet ja muut tunnepitoiset tavarat. Suunnilleen kaikki muu menee ”komono” -osastolle, eli sekalaisten tavaroiden joukkoon.

Tässä kohdassa epäilen, että kyseessä täytyy taas olla jokin kulttuuriero. Jos itse alkaisin jakaa raivattavia tavaroita omiin kategorioihin, niin keittiötarvikkeet muodostaisivat oman osastonsa ilmiselvästi. Siis kaikki se, mikä ei ole syötävää: astiat, aterimet, säilytysastiat, leikkuulaudat, tarjottimet, servetit, essut, keittiöpyyhkeet, tiskirätit, korit, kipposet ja kupposet sekä kaikki ne välineet, joita erilaisten ruokien valmistamiseen tarvitaan. Väitän, että keskiverto perheessä tämä kategoria sisältää helposti satoja yksittäisiä esineitä. Laskekaa vaikka huviksenne, kuinka monta esinettä on normaalissa vetolaatikostossa, sanotaan nyt vaikka nelihenkisessä perheessä.

Konmarissa ei juuri astioista puhuta, vaikka täytyyhän japanilaisillakin olla niitä. Kenties siellä tyyli on minimalistisempi ja säilytystilat pienempiä, mutta käsittääkseni astiat ja keittiöesineet on yksi sellainen ryhmä, jonka parissa ainakin suomalaisilla ammattiraivaajilla riittää työsarkaa. Toinen kategoria olisi liinavaatteet. NIihin luen kuuluvaksi kaikki kodin tekstiilit mattoja ja verhoja lukuunottamatta. Normiperheessä näitäkin kertyy, siis ihan pakostakin, jos nukkujia on enemmän kuin kaksi. Oma pyyhehylly pursuilee, koska siellä on perintöpyyhkeitä kaukaislta opiskeluajoilta ja sitten myöhemmin lahjaksi saatuja uudempia. En tiedä ilahduttavatko ne kaikki niin suuresti, mutta toisaalta miksi heittää hyvä ja käyttökelpoinen pois, varsinkin jos se ilahduttaa jota kuta muuta perheenjäsentä.

Alan epäillä, että Marie Kondon asiakkaina on erilaista porukkaa, kuin esimerkiksi tämän blogin lukijoina. Tavaroiden määrät ja niihin liittyvät ongelmat tuntuvat nimittäin välillä vähän kaukaisilta. Podcastissakin mainitsen, miten yksi hyvä vinkki on, ettei anna äidin osallistua raivaamiseen. Mielestäni vinkki on erittäin hyvä, mutta kertoo myös siitä, että asiakkaan täytyy olla verrattain nuori, ja mahdollisesti perheetön. En osaa kuvitella, että sanotaan nyt vaikka noin nelikymppisen tarvitsisi edes mainita äidilleen raivaamisesta, saati sitten päästää hän mitenkään osallistumaan. Sen sijaan olen kyllä nähnyt, kuinka aikuiset lapset eivät anna vanhempiensa luopua nostalgisiksi koetuista tavaroista.

Jos lukijoissa on ammatijärjestäjiä, niin olisi kiva kuulla mielipiteitä näistä tavararyhmistä ja niiden raivaamisesta! Ja tietysti teidän kaikkien näkemyksiä – onko kukaan muu aprikoinut näitä kulttuurieroja?

Matkustamisesta ja minimalismista

Julkaistu , kirjoittanut
38

Blogissa on ollut hiljaista, koska minä olen käynyt tässä välissä lomalla. Siinä sivussa on tullut havaintoja pakkaamisesta ja matkatavaroista. Olen huomannut, että minulla on taipumus pakata systemaattisesti enemmän kuin mitä matkalla käytän. Näin käy silloin, kun pakkaamiseen on runsaasti aikaa, mutta myös silloin kun heittelen kamoja kassiin hirveässä kiireessä. Jos haluan keventää matkatavaroitani, on ilmeisesti tarpeen lakata ylivarautumasta.

Jouluna vietimme viikon sukulaisten luona Lapissa. Käytin itseäni varten pakkaamistani tavaroista ehkä puolia. Olen havainnut ilmiön ennenkin. Jos vietän aikaa tutuissa, kodinomaisissa oloissa, en viitsi ottaa mitään paineita ulkonäöstä. Siksi en vaihda vaatteita, ennen kuin ne likaantuvat. Saatan siis pärjätä yksillä ja samoilla farkuilla viisi päivää, vaikka mukana olisi lisäksi kahdet muutkin housut. Sama koskee neuleita. Vain alusvaatteet ja sukat kuluvat normaalia tahtia yhdet per päivä.

Toisaalta minulla on taipumus yliarvioida kaikki mahdollisuudet, mitä lomalla voi tehdä. Siksi varaudun kaikenlaisiin aktiviteetteihin. Koska JOS menemme uimaan, harmittaa jos uimapuku ei ole mukana. Tai JOS haluan hengailla hotellilla kaikessa rauhassa, niin verkkarit tarvitaan. Tai JOS mennäänkin hienoon ravintolaan, pitää olla siistimpää mukana, ja ehkä jopa eri kengät. Tällä tavalla tavaraa saa kertymään tosi nopeasti. Tiedän kyllä, että kannattaisi pakata mahdollisimman monikäyttöisiä asuja, ja toki sitä yritänkin, mutta ei se näköjään auta.

Sitten on tietysti vielä kaikenlaiseen odottamattomaan varautuminen. Mitä jos joku oksentaa päälleni tai liukastun kuralammikkoon? Jos lämmitys ei toimi, tai toimii ihan liikaa? Jos matkalaukku häviää lentokoneessa? Tai mitä tahansa muuta. Kaikkeen pitää varautua, ja se vie tilaa. Usein käy niin, ettei mitään katastrofia tapahdu, ja kannan kotiin vaatteita, joita ei ole käytetty kertaakaan. Mutta en uskalla jättää niitä kotiinkaan, koska mitä jos niitä olisi kuitenkin tarvittu.

Pystyn näillä sukulaisreissuilla vähentämään, sillä kun ollaan kotimaassa ja tuttujen luona, kaikki katastrofit on hoidettavissa. Tämän huomasin jouluna, jolloin päätin että jatkossa vähäisempi määrä riittää, myös lapsilla, sillä pesukonetta saa lainata ja kaupasta saa helposti uutta jos tarvitsee. Mutta ulkomaan matkailussa minimalismiin on vielä matkaa, vaikka se jonkinlainen ihanne olisikin. Kun en voi olla täysin varma siitä että homma hoituu haluamallani tavalla, täytyy olla omavarainen. Siitä saa sitten kärsiä painavien laukkujen muodossa, mutta toisaalta ei tarvitse hätkähtää mistään.

Loppukanetiksi kysymys – puratteko laukun lomakohteessa hotellin kaappeihin ja laatikkoihin? Joku järjestelyguru, olisiko ollut Peter Walsh tai Marie Kondo, kehotti tyhjentämään laukun heti saavuttua, jotta voisi ruveta nopeasti elämään ”normaalia elämää”. Aivan käsittämätön ajatus minulle! Tavarat pysyvät laukussa koko matkan eivätkä poistu sieltä kuin päälle. Korkeintaan ulkotakit ripustan naulakkoon. Muutenhan on riski että jotain jää. Ja muutenkin minusta on paljon kätevämpää elää suoraan matkalaukusta. Mitä mieltä olette? Tai onko lukijoissa minimalistisia matkailijoita?

Kylkiäinen kohdallaan

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kerrankin sattui niin, että kaupassa tarjottiin kylkiäistä, ja otin sen ilahtuneena mukaani. Olin Kodin1-liikkeessä ostamassa lahjoja lasten kaverisynttäreille. (Tiesittekö, että ko. liikkeestä saa nykyisin vaikka mitä? Esimerkiksi leluja ja kosmetiikkaa. Olen ostanut sieltä viime kuukausina runsaasti sellaista, mitä varten aiemmin olisin suunnannut esimerkiksi Tarjoustaloon.) Joka tapauksessa kassalla tarjottiin ilmaista liukuria. Eipä olisi parempaa päivää tuolle kylkiäiselle löytyä, kun lunta pöllysi taivaalta täyttä päätä.

Nappasin liukurin oikein mielelläni, sillä meiltä puuttui sellainen. Eikä ollut mikään rimpula, vaan kunnollinen, tukeva, perinteinen liukuri. Epäselväksi jäi, tarjoiltiinko niitä kaikille, vai jonkun tietyn summan ylittäneille (ostokset maksoivat noin 30€) vai siksi, että käytin kassalla etukuponkeja. En myöskään ole ihan varma, olisiko liukurilla suurta merkitystä sen suhteen, miten usein kaupassa jatkossa asioin. Mutta ainakin ilmainen tavara sopi minulle tällä kertaa erinomaisesti!

Alennusmyynneissä ilman ahdistusta

Julkaistu , kirjoittanut
10

Minä sitten tykkään alennusmyynneistä. On jotenkin hirveän palkitsevaa tehdä ostoksia puoleen hintaan, jos kyseessä on vaate, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa. En siis tykkää shoppailusta alennusmyynneissä huvituksena sinänsä, mutta saan suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan tarpeellista tavaraa merkittävästi halvemmalla kuin yleensä.

Olin viikonloppuna shoppailmassa täydennystä vaatekaappiini, jossa on jo pidempään ollut selkeitä puutteita. Ostoslistalla oli siisti musta toppi, farkut sekä lämpimiä neuleita, jotka eivät olisi tylsän värisiä. Onnistuin ostamaan nämä kaikki yhdellä retkellä, ja ainoastaan toppi oli normaalihintainen. Mutta toisaalta silloin, kun sopiva tulee kohdalle, se kannattaa minun tapauksessani ostaa. Seuraavaan shoppailukertaan saattaa nimittäin mennä kuukausia, joten jos ei toimi silloin kun aika on, voi sopivan löytyminen siirtyä jopa vuodella.

Farkut olivat uskomaton löytö, sillä löysin heti sopivat. Asiaa saattoi auttaa se, että olin ostanut saman merkin farkut juuri ennen joulua normaalilla hinnalla, ja sen peruja oikea koko oli selvillä. Nyt noukin alepinosta kaikki eri mallit siinä samassa koossa ja sovitin ne. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän ”ok”, niin että jos ne olisivat olleet valmiiksi kaapissani, olisin voinut käyttää niitä kaikkia. Mutta en tietenkään maksa muusta kuin täydellisestä, joten vain yhdet läpäisivät kaikki kriteerit. Kiikutin ne tyytyväisenä kassalle maksaakseni vain 60% normaalihinnasta.

Sitten ostin alennuksella yhden kirkkaanpunaisen puuvillaneuleen sekä kaksi täyttä kashmiria olevaa villapaitaa. Toinen oli vihreä ja raidallinen, toinen superelegantti beige. Villapaitavarastoni kehittyi kertaheitolla toivottuun suuntaan. Kun pari vuotta sitten paneuduin tähän muodonmuutokseen, tajusin että kaipaan elämääni enemmän väriä. Neuleet olivat kuitenkin kaikki tylsän ruskeita/tyylikkään neutraaleja väritykseltään, miten asian nyt haluaa ilmaista. Vihreä ja punainen tuovat toivottua vaihtelua, ja se vaalea beige – noh, se nyt vaan näytti muuten niin hyvältä että ostin senkin. Ei minulla sellaista klassista kamelinsävyä aiemmin ollutkaan.

Rahaa tähän kaikkeen meni aika reippaasti. Mutta kuten sanoin, seuraavan kerran shoppailen kenties huhtikuussa, joten summa pitää oikeastaan jakaa tasaisesti vuoden ajalle. En tehnyt yhtäkään sellaista ostosta, jota en voisi käyttää vaikka joka viikko, enkä ostanut mitään, minkä ostamista en olisi suunnitellut jo aiemmin. Minun kaltaiseni aliostajan kannattaa käyttää otollinen hetki hyödyksi ja antaa mennä silloin kun sopivia vaatteita sattuu kohdalle, sillä luontainen taipumukseni on jättää kokonaan ostamatta. Juuri siksi  alennusmyynneissä shoppailu on niin ihanaa. Saan kiksit siitä, että onnistun ostamaan normaalia halvemmalla jotain, minkä joutuisin ostamaan täydellä hinnalla joka tapauksessa.

Vinkkejä joulukoristeiden säilyttämiseen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Purin tänään joulun pois. Kolme viikkoa on juuri sopiva määrä joulua yhdellä kertaa. Koristeita pakkaillessa ajattelin jakaa muutaman hyväksi koetun systeemin niiden säilyttämiseksi.

Jos joulukuusessa on lasipalloja, ne kannattaa ehdottomasti säilyttää alkuperäispakkauksissaan. Niissä ne pysyvät paikoillaan ja järjestyksessä. Sama koskee muitakin kuusenkoristeita, kuten lamppuja. Hopeanauhat ja tähden säilytän vyyhteinä minigrip-pusseissa. En tiedä tummentuisivatko ne ilman pusseja, mutta ainakin pysyvät siisteinä ja järjestyksessä.

Ainakin meillä on kaikenlaisia pikkutonttuja ynnä muita koristeita, joita asetellaan ikkunalaudoille ja muille tasoille. Tällaiset pienet koristeet on mielestäni kätevä pakata muovisiin vihannesrasioihin. Esimerkiksi kirsikkatomaattien, viinirypäleidän ja muiden vastaavien kannelliset pakkaukset ovat hyvä. Niistä näkee heti läpi, ja kuitenkin koristeet pysyvät järjestyksessä, niitä voi pinota isompaan laatikkoon, eivätkä ne vahingossa rusennu. Lasikoristeiden pehmustamiseen olen käyttänyt talous- tai vessapaperia, mutta mikä tahansa pehmeä käy. Sanomalehtipaperia ei kannata käyttää, koska se värjää.

Olen nähnyt joulukoristeita säilytettävän myös kertakäyttömukeissa. En ole itse kokeillut, mutta jos muita rasioita ei ole saatavilla, toimii varmaan ihan hyvin. Ainoa ongelma on se, ettei kupeissa yleensä ole kantta. Kaikki pienet säilytysrasiat kannattaa kuitenkin koota yhteen isoon pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitetaan selkeästi mitä se sisältää. Sillä lailla koristeet löytyvät seuraavanakin jouluna kohtuullisen helposti.

Jouluvalot voi vyyhdittää siististi, ja pakata joko alkuperäislaatikkoon, tai sitten läpinäkyvään muovipussiin. Jokainen sarja kannattaa laittaa omaan pussiinsa, jotta johdot eivät mene sotkuun. Mielestäni kaikki rikkoutuneet valot kannattaa vaihtaa tässä vaiheessa (esim. ikkunoiden joulutähtiin), koska ensi jouluna niitä on tylsä lähteä etsimään kaupasta siinä vaiheessa, kun oikeasti haluaisi vain ripustaa ne esille.

Podcast: miten tavoitteet toteutetaan?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Uusi podcast on taas verkossa! Juttelemme Katrin kanssa siitä, millaisilla tavoilla lähdemme tämän vuoden tavoitteita saavuttamaan. Puhun jaksossa jonkin verran näistä samoista asioista, mitä olen täällä viime päivinä kirjoittanut, joten jos olet seurannut blogia aktiivisesti, siinä tulee jo osin tuttua asiaa. Sen sijaan Katrilla on hyvin mielenkiintoinen näkökulma rutiineihin. Mitä jos päivässä ei olisikaan rutiineja, vaan arkea pyhittäviä rituaaleja ja seremonioita? Todella kiehtova ajatus!

Podcastin voi kuunnella suoraan tuossa alla. Kaikki jaksot löytyvät myös osoitteesta irtiturhasta.net. Podcastin voi myös tilata iTunesista. Jos käytössäsi on iPhone, tökkää violettia podcastit-kuvaketta, mene siellä kohtaan haku, ja kirjoita hakukenttään irti turhasta. Pääset sitä kautta Irti turhasta -podcastin ”kotisivulle” iTunesissa, ja voit tilata sen suoraan puhelimeesi. Tällöin jaksot päivittyvät puhelimeen kuunneltavaksi automaattisesti, aina kun olemme julkaisseet uuden.

Vaikuttaa siltä, että nyt pystymme näitä jaksoja äänittämään suhteellisen säännöllisesti, mikä on tosi kiva asia. Jos teillä on mielessä aiheita jotka kiinnostaisivat, vinkatkaa kommenteissa. En lupaa että toteutamme (ainakaan kaikkia), mutta kaikki ideat laitetaan joka tapauksessa korvan taakse.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Näin estät ruokahävikkiä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kiitos kaikista mahtavista ohjeista, joita sain teiltä ruokahävikin vähentämiseksi! Kysyin, millaisiin ruokiin jämiä voi piilottaa, ja sain niin paljon vinkkejä, että päätin tehdä niistä koonnin, jotta mahdollisimman moni pääsisi hyötymään. Olen lisännyt joukkoon muutaman oman ohjeeni myös. Tämän jälkeen kukaan ei voi ainakaan valittaa ideoiden puutetta! Itse aion käyttää tätä postausta sellaisena muistilistana, jota vilkaisen aina, kun huomaan että jotain meinaa pilaantua enkä keksi mitä sille tekisin.

Yleisruokia, joiden sekaan voi piilottaa melkein mitä tahansa valmiita ruoantähteitä, purkinpohjia ja viimeisiä vihanneksia

  • Makaronilaatikko
  • Pyttipannu
  • Paistettu riisi
  • Sosekeitot
  • Kasvispihvit
  • Munakkaat
  • Suolaiset piirakat
  • Lämpimät leivät
  • Kotitekoinen pitsa
  • ”Sekalaiset kastikkeet”, eli liha- tai kasviskastike esim. tomaattipohjaisena tai kookosmaitoon valmistettuna riippuen siitä, mitä kaapista löytyy
  • Pannukakku
  • Leipä- ja sämpylätaikina

Leipä

  • Kuivahtaneen leivän voi tuoreuttaa leivänpaahtimessa tai mikrossa. Kostuta leipää hieman ennen kuin laitat mikroon.
  • Vanhaksi menevän leivän voi valmistaa krutongeiksi (kuutioidaan ja paistetaan rapeaksi pannulla tai uunissa), joita voi lisätä salaatteihin tai keittoihin.
  • Toinen vaihtoehto on tehdä bruschettaa, eli leipäviipale paistetaan kevyesti, päälle oliiviöljyä, tomaattia, valkosipulia ja mausteita.
  • Kuivat leivät voi jauhaa korppujauhoksi.
  • Leivästä tai kuivasta pullasta voi tehdä myös köyhiä ritareita (ohjeet kommenteissa)
  • Laita tuore leipä pakastimeen, ja sulata vain tarpeen mukaan, niin ei tule kuivia kannikoita.

Juusto

  • Juustonkannat voi raastaa suolaisen piirakan, pitsan tai lämpimän leivän päälle, tai miksei vaikka sämpylätaikinan sekaan.
  • Juustoraastetta voi myös pakastaa, joten juustonkannat voi raastaa pussiin ja pakastimeen odottamaan.

Kasvikset

  • Kasvisten ja vihannesten loppuja voi helposti upottaa sosekeittoihin ja kastikkeisiin, tai jos ne ovat vielä kunnossa, tehdä wokkia
  • Viimeiset kurkut, porkkanat ym voi pilkkoa tikuiksi ja syödä dippikastikkeen kanssa.
  • Tomaatit voi käyttää kastikkeisiin.
  • Sienet voi paistaa lisukkeeksi tai lisätä munakkaaseen.
  • Kasvikset ja vihannekset säilyvät jääkaapissa paremmin, kun ne ottaa pois muovipussista, ja laittaa talouspaperin tai sanomalehden päälle. Tällöin kosteus haihtuu tai imeytyy paperiin, eikä ala pilaannuttaa kasviksia.

Hedelmät

  • Pirtelöiden ja smoothien sekaan.
  • Jugurtin seassa syötynä.
  • Vihreän salaatin sekaan pilkottuna.
  • Hieman elähtäneistäkin hedelmistä saa vielä hyvän hedelmäsalaatin.
  • Omenaa (ja miksei päärynääkin) voi raastaa sämpylätaikinan sekaan.
  • Monet hedelmät sopivat etenkin aasialaisiin kanakastikkeisiin ja curryihin.
  • Kuivahtaneista sitruunoista ja limeteistä saa vielä hyvin mehut puristettua, kun laittaa ne ensin kokonaisina 15 sekunniksi mikroon.

Banaani

  • Smoothien perusraaka-aine.
  • Kuori ja pakasta tummunut banaani viipaleina. Viipaleet voi käyttää myöhemmin smoothien seassa tai muussa tarkoituksessa.
  • Banaanin voi muussata makeutukseksi esim. puuron sekaan.
  • Banaaniletut: yksi banaani, kaksi munaa, sekoitetaan ja paistetaan. Jos haluaa, joukkoon voi sekoittaa hieman vehnäjauhoja, mikä helpottaa valmistusta. Mausteeksi voi lisätä suolaa, kanelia, vaniljasokeria ym. maun mukaan.
  • Leivonnaiset, esim. suklaakakku, banaanikakku.
  • Banaanilla voi korvata kananmunaa leipoessa.
  • (Itämaisen) kanakastikkeen sekaan.

Smoothiet ja pirtelöt

  • Muodikkaan viherpirtelön joukkoon voi pöristellä melkein mitä tahansa kasvista kurkusta banaaniin.
  • Jogurttien, rahkojen, maitojen ja mehujen loput voi myös hurauttaa sekaan.
  • Jos blenderiä ei ole, smoothien voi surauttaa myös tehosekottimella.

Muita vinkkejä hävikin estämiseksi

  • Ruokasuunnittelu estää hävikkiä tehokkaasti.
  • Jääkaappi-pakastimen koon optimointi, ettei ole liian pieni eikä liian suuri.
  • Pakastimen hyödyntäminen niin, ettei ruoantähteitä jää pilaantumaan, vaan ne pakastetaan ajoissa ja käytetään myöhemmin.
  • Valmistettavan ruokamäärän optimointi siten, ettei jäisi puolikkaita annoksia yli. Parhaassa tapauksessa joko syödään kaikki pois, tai tehdään niin paljon, että pakastimeen jää ennalta suunniteltu määrä annoksia.

Lisää ideoita vaikkapa näistä kirjoista ja lähteistä

  • Gastronaatti, eli kuinka rakastua rippeisiin (Satu Koivisto, Otava 2014)
  • Sata ruokaa tähteistä (Elina Teerijoki, Kameli! 2011)
  • Ruokaa rippeistä (Roderick Dixon, Art House 2008)
  • Marttojen nettisivut: Ruokaa tähteistä ja Ideoita tähderuokiin

Tämä lista on mahtava! Vielä kerran KIITOS!