Google kysyy, Arkijärki vastaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tämän viikon hakusanat ovat olleet sekalaistakin sekalaisempia. Bongasin joukosta ”valurauta pesukoneeseen” – ja neuvoisin ehdottomasti olemaan laittamatta. Pesukone vie valurauta-astioiden luonnollisen rasvan. Oma valurautapatani on itse asiassa päässyt kuivettumaan, ja jääkaapissa odottaa suolatonta sianihraa, jolla se on tarkoitus rasvata uudelleen. Raportoin kun projekti on ohi.

Entä mitä sanoisitte ihmiselle, joka pohtii, että ”pesutorni ei mahdu kylpyhuoneeseen”? Itse olisin taipuvainen ottamaan sen kannan, että jos ei mahdu niin sitten ei mahdu. Ovia voidaan ehkä leventää, tosin arvelisin sen olevan aika iso projekti, eikä aina mahdollinen. Mutta jos lattiapianta-ala eri riitä, niin silloin on kyllä luovuttava ajatuksesta. Itsekin jossain vaiheessa haaveilin pesutornista, mutta ei se mahdu meidänkään kylppäriin, paitsi ehkä sitten, jos siellä tehtäisiin iso remontti, ja koko pohja laitettaisiin uusiksi. Niinpä olen ihan tyytyväinen tilanteeseen näinkin, ja käytän tarpeen vaatiessa taloyhtiön kuivausrumpua, vaikka sinne onkin verrattain pitkä matka.

Jutustelua ruokajärjestä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kuten lupasin, tässä on maistiaset Katrin kanssa Kutri.netin VIP-puolelle tekemästämme podcastista. Ruokajärkeä käsittelevää osuutta pääsette kuuntelemaan

tästä linkistä.

Äänite lähtee liikkeelle heti kun linkki aukeaa. Podcast kestää noin puoli tuntia. Jos on seurannut näitä kirjoituksiani täällä Arkijärjen puolella, niin sisällössä ei ole mitään yllätyksiä. Mutta ajattelin että vaihteeksi puhetta tekstien sijaan on täälläkin puolella on hauskaa vaihtelua. (Omien puhemaneereiden kuuntelu oli aika kauheaa, tiedän kyllä mihin ensi kerralla kiinnittää huomiota! Olen työn puolesta tottunut katsomaan itseäni videolta, mutta nämä radio-ohjelmat vaativat vielä vähän treenausta.)

**********

Huomasitteko muuten, että tänään vietetään Älä osta mitään -päivää? Ajatus on nykyisessä kulutuskeskeisessä maailmassa oikein hyvä, mutta käytännön tasolla näistä tempauksista on mielestäni enemmän henkisiä kuin materiaalisia vaikutuksia. Esimerkiksi itse en aio tätä päivää noudattaa, sillä on pakko mennä ruokakauppaan. Toisaalta eilen en ostanut mitään koko päivänä. Olennaista ei niinkään ole se, että kaikki ovat jonain tiettynä päivänä ostamatta mitään, kuin se, että ylipäätään kiinnitetään huomiota kuluttamiseen. Ostamisenkin voi tehdä ajatuksella, ja käyttää rahansa mieluiten kestävään ja laadukkaaseen tavaraan.

**********

Lopuksi haluaisin ilolla ilmoittaa, että hurjasta talvimyrskystä huolimatta mänty on edelleen pystyssä. Kallistelee muttei kaadu.

 

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Kaatuvat joulupuut

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kaatuilevat joulupuut ovat jälleen keskuudessamme. Parvekkeemme joulumänty ei selvinnyt pystyssä ensimmäisestä yöstä.

Viime vuonna kyse oli täysin omasta ajattelemattomuudesta. Pohjustukseksi lienee hyvä mainita, että suhtaudun joulukuusen koristeluun aika intohimoisesti. En tiedä mistä tämä fiksaatio on syntynyt, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuusen koristelu on todellakin sydämen asia. Koristeita on paljon, ne noudattavat tiettyä logiikkaa ja ne pitää asetella kuuseen tietyllä tavalla… no joo, kaikilla meillä on omat omituisuutemme. Olin siis tilannut kuusen, mutta sitä hakiessa kävi ilmi, että voisinkin vielä vaihtaa tilaamani vähän isompaan puuhun. Annoin innoissani houkutukselle periksi, ja hirmuisen komea ja tuuhea kuusi raahattiin kotiin. Kotona kävi ilmi, että kuusenjalka oli tälle massiiviselle yksilölle auttamatta liian pieni. Puu oli liian painava ja pitkä, eikä valurautajalan pinta-ala riittänyt pitämään sitä pystyssä.

Seurasi mielenkiintoinen tunti, kun kolme ihmistä yritti saada puuta pysymään pystyssä. Kuusta kiilattiin ensin jalkaan tiukemmin puupalikoiden avulla. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan lisäksi runko oli tuettava kahteen suuntaan nauhoilla. Toinen kiinnitettiin patteriin, toisen pää laitettiin ikkunan väliin. Kuva on todella epätarkka, koska se on rajattu tätä yksityiskohtaa varten, mutta olennainen tulee kuitenkin selväksi. Ilman tuota vaaleanpunaista silkkinauhaa kuusi olisi romahtanut millä hetkellä tahansa. Toinen nauha ei näy kuvassa, se sijaitsi noin 60cm ylempänä, ja oli laadultaan vaaleanvihreää samettia.

 

Ja katsokaa nyt tätä! Vaikka puita ei komeudessa voi verrata toisiinsa, on kuvissa havaittavissa selviä yhtäläisyyksiä. Nimittäin tuota rungosta lähtevää silkkinauhaa. Kaksi muuta jäävät oksien taakse piiloon, mutta mänty on kolmeen suuntaan tuettuna. Tällä kertaa syytän kuitenkin vaativia olosuhteita, enkä liian isoa puuta tai liian pientä ruukkua. Mielestäni nauhojen värivalinta osui myös hyvin kohdalleen. Tuo ruskea maastoutuu hyvin.

En suhtaudu ulkokuusten koristeluun ihan yhtä suurella hartaudella, mutta mainitaan nyt silti, että koristelu on siis vielä kesken. Tulossa on lisää palloja, kunhan vahvistan niiden kiinnitykset rautalangalla, jottei tuuli vie mukanaan. Valoina toimivat vanhat parvekevalot, joista kirjaimellisesti 2/3 ei enää pala. En anna tämän yksityiskohdan häiritä, se yksi kolmasosa riittää tuomaan tunnelmaa ihan sopivasti. Ensi yöksi on taas luvattu myräkkää, joten täytyy toivoa, että kiinnitykset pitävät, ja mänty on parvekkeella edelleen huomenna.

Ajatuksia ja analyysiä joulustressistä

Julkaistu , kirjoittanut
10

Mistä joulustressi johtuu? Olen yrittänyt analysoida tätä kysymystä. Lopputulokseni on, että kyseessä on ristiriita hoidettavien asioiden, halutun laadun ja käytettävissä olevan ajan välillä. Jos aikaa on rajallisesti, pitää tinkiä joko määrästä tai laadusta: joko tehdä paljon asioita, mutta ehkä oikaista joissain yksityiskohdissa, tai sitten tehdä vähemmän mutta viimeistä piirtoa myöten. Jos tavoitteena on tehdä paljon täydellisesti, niin aikaa pitää varata niin paljon, että joulun joutuu aloittamaan jo juhannuksena.

Analysoin, että joulustressin voi välttää kolmella eri tavalla. 

  1. Alentamalla tavoitetasoa. Keskitytään olennaiseen ja vedetään mutkat suoriksi. Jätetään joulusiivous tekemättä, sen sijaan pyöräytetään imuria keskilattialla ja hämärretään valaistusta. Annetaan kaupan paketoida lahjat valmiiksi, hankitaan laatikot Saarioiselta.
  2. Suhtautumalla jouluun kuin mihin tahansa projektiin. Projektinhallinnassa olennaisinta on realistinen aikataulutus ja resurssointi. Mitä enemmän on tehtäviä, sitä aikaisemmin ne pitää aloittaa, jos haluaa ottaa rennosti. Mitä enemmän liikkuvia osia, sen tarkempaa suunnittelua se vaatii.
  3. Lopettamalla stressaaminen. Kuulostaa vähän pöhköltä, mutta tässä on pointti. Jos välttämättä haluaa tehdä x määrän asioita, eikä ole aloittanut tarpeeksi aikaisin tai suunnitellut hommaa hyvin huolellisesti, niin sitten on järkevämpää vain hyväksyä tilanne. Pitää ehkä paahtaa hullun lailla, että kaikki tulee tehdyksi – mutta muistaa samalla, että kyseessä on oma valinta. Kukaan ei kaipaa marttyyreita.
Jotenkin olen ollut havaitsevinani, että joulustressi vaivaa lähinnä naisia. Tai en ole ainakaan koskaan kuullut yhdenkään miehen kärsivän joulustressistä. Johtuisiko tämä siitä, että aika usein naiset ottavat eniten paineita siitä, millainen joulun pitää heidän mielestään olla? Olen itsekin kerännyt välillä paineita siitä, mitä kaikkea pitää ehtiä ja tehdä, jotta joulu olisi sellainen kuin haluan. Viime vuonna pesin muistaakseni keittiön kaappien sokkelit puhtaiksi, mikä kyllä tuntui jo sillä hetkellä liioittelulta. Mutta olin saanut päähäni jostain, että haluan tehdä suursiivouksen jouluksi, joten sen sitten myös tein. Vähempikin olisi riittänyt.
Aion tänä vuonna toteuttaa kaikkia kolmea menetelmää. En piittaa niistä sokkeleista, mutta laittiat pesen. Valmistelut on jo aloitettu, tosin tässä kohdassa pitää vähän kiriä, jotta pääsisin aikatauluun kunnolla mukaan. Ja lopuksi on harkittava, mikä onkaan olennaista, ja millä kerään vain turhaa stressiä itselleni. Sitten keskityn siihen olennaiseen, ja teen vain sellaisia valmisteluja, joista oikeasti nautin.

 

Tässä blogissa on todistettavasti substanssia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

 

Arkijärki.net on saanut ensimmäisen blogitunnustuksensa! Kiitos Minimamalisti! Sääntöjen mukaan tunnustus pitää jakaa eteenpäin kahdeksalle muulle bloggaajalle, ja tunnustuksen saajan pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tunnustus on kiertänyt jo niin monessa blogissa, että hyppään sen kohdan yli. Sen sijaan ajattelin esitellä teille muutaman sellaisen blogin, joita itse seuraan.

Oikeastaan ainoa seuraamani ruokablogi on Suolaa ja hunajaa. Kauniita kuvia, hyviä reseptejä ja mukavasti maanläheistä meininkiä. Helsinkiläisenä seuraan myös Osmo Soininvaaran blogia, sillä hän päivittää aktiivisesti kaupunkisuunnitteluun ja liikennehankkeisiin liittyvää tietoa. Lisäksi Odella on erittäin älykästä analyysiä laajemmistakin aiheista. INCImix  tietää kosmetiikasta noin tuhat kertaa enemmän kuin minä, eikä suotta siloittele mielipiteitään. Ja Project Mama lienee jo klassikko perheblogien maailmassa.

Sitten vielä ne kahdeksan satunnaista asiaa.

  1. Tätä blogia ei todennäköisesti olisi olemassa, ellen olisi noin vuosi sitten tutustunut Katriin. Katri on ollut aivan mahtava henkinen ja tekninen tuki!
  2. Aloitin ensimmäisen blogini vuonna 2007, kun olin muuttamassa ulkomaille.
  3. Päivitin juuri Mikä on Arkijärki -osion, sillä blogi on hieman muuttunut niistä ajoista, kun tekstin alunperin kirjoitin. Alussa vannoin, että mitään ruokajuttuja tänne ei ainakaan tule…
  4. Olen jouluihmisiä. Teen joka vuosi joulusiivouksen. Mutta en sentään vaihda verhoja.
  5. Se sukkalaatikko on edelleen sotkussa. Periaatteessa tiedän, mitä sille pitäisi tehdä, mutta toteutus uupuu.
  6. Olen päättänyt edistää vinttiprojektia antamalla isoimman matkalaukun eräälle ystävälle pitkäaikaislainaan.
  7. Olen lukenut todennäköisesti kaikki organisoimista käsittelevät kirjat, jotka Helsingin kirjastosta löytyvät. Sekä pari muutakin.
  8. Tein juuri Katrin kanssa podcastia eli nettiradio-ohjelmaa, jossa kerroin mm. ruokajärki-projektista. Luultavasti saan siitä pienen pätkän tännekin kuunneltavaksi!

Pikapäivitys ruokasuunnitelmien osalta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen päivittänyt yläreunaan ruokajärki-sivun vastaamaan nykyistä tilannetta. Uusin lista on nyt ylimpänä, ja vanhemmat etenevät kronologisesti alaspäin. Olen juuri lähdössä kauppaan, enkä ehtinyt tehdä kuin tämän viikon listan. Päivitän ensi viikon listan heti kun se tulee valmiiksi. Olen myös merkinnyt aiempiin, mikäli jokin ruoka ei toteutunut, ja myös mitä tein sen sijaan.

Joulumänty

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tänään havahduin siihen tosiasiaan, että kaksi viikkoa on kulunut, ja ensimmäinen ateriasuunnitelma loppu, eikä uutta ole olemassa. Se on aika kriittistä, jos haluan jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Mutta kahden viikon suunnitelman tekemiseen tarvitaan tunti rauhallista keskeytyksetöntä aikaa, ja sellaista ei viikonlopun aikana löytynyt. Joten tänä iltana tai viimeistään huomenna on otettava kynä kiltisti käteen, tai muuten ollaan pian taas samassa paniikkiratkaisuhässäköinnissä, mikä vallitsi vielä pari viikkoa sitten.

Suunnittelusta on ollut mielettömästi hyötyä! Kuluneen kahden viikon aikana olen suunnittelun sivutuotteena inventoinut ja järjestänyt pakastimen ja jääkaapin, pessyt lopultakin sen kaamean tahman pois kuivakaapista, järjestänyt kuivatavarat uudelleen ja keksinyt uusia säilytysratkaisuja mm. tomaattipyrepurkeille. Pois heitetyn ruoan määrä on edelleen laskussa, vaikka nollatulokseen ei vieläkään päästy. Mutta suunnittelun ansioista selvää kehitystä on tapahtunut. Jääkaapin sisältö ei enää nolota, mikä on erittäin suuri parannus. Olen paremmin selvillä siitä, mitä kaapeissa on ja mitä pitää tuoda kaupasta.

Kaikki puhuu siis suunnittelun puolesta. Viime viikon listalta poro jäi valmistamatta erinäisten aikataulu- yms. muutosten takia. En ota siitä silti mitään stressiä, sillä suunnitelman on tarkoitus palvella minua, eikä päinvastoin. Jousto on tarpeen vaatiessa sallittua. Laitan seuraavat listat näkyville, kun olen saanut ne valmiiksi.

****

Jouluun on tasan neljä viikkoa aikaa. Olen ottanut askeleen kohti koristeluja istuttamalla vihdoin kanervat parvekeruukkuihin ja asentamalla jouluvalot niiden ympärille. Juuri äsken sain joulumännyn, toisin sanoen parvekkeelle päätyi erään huoltoaseman pihalta löytynyt erinomainen nuori mänty, joka oli vesottu jostain ja aivan liian hyvä hukattavaksi. Enää palloja oksille ja vielä yhdet valot perään, ja kukaan ei huomaa onko se nyt mänty vai kuusi. Kas näin syntyy stressitön joulu 🙂

Viikon vinkit 46/2012: parveke, jouluvalot, vaarallinen laturi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

YLE antaa ohjeita parvekekasvien talvehtimiseen. Voin ylpeänä ilmoittaa, että sain oman parvekkeen syyskanervat istutettua perjantaina. Jouluvaloissa suomalainen kuulemma suosii melko vaatimatonta. Aiemmin minuakin ärsytti ”liian aikaisin” asennetut jouluvalot, mutta nykyisin olen sitä mieltä, että mitä enemmän valoa pimeyden keskellä on, sen parempi. Joten eilen kanervat saivat seurakseen runsaan määrän led-valoja. Huikeimmat jouluvalomuistoni ovat Floridasta, jossa valoihin todella panostettiin. Yltä päältä valoilla kuorrutettu talo ei ollut mikään kummajainen.

Mitä mieltä olette tästä: Kuluttajavirasto haluaa lelukuvastot kirjekuoriin. Ideana on, ettei joulun alla alkava hurja lelumainonta kohdistuisi lapsiin, vaan aikuiset saisivat itse päättää, annetaanko kuvastot lasten käsiin vai ei. Kun itse olin lapsi, äiti kuulemma takavarikoi suurimman osan mainospostista, ennen kuin se päätyi meidän käsiimme. Joulupukin kirjeet olisivat ilmeisesti muuten paisuneet utopistisiin mittasuhteisiin. (YLE)

Kauppalehti varoittaa, että autolaturit eivät tee älypuhelimille hyvää.

IltaSanomat tarjoilee pinnallisia ohjeita kaaoksen kesyttämiseksi. Tällaiset jutut ovat minusta aika turhia. Kuka tahansa tietää sanomattakin, että ei pitäisi hamstrata, jos haluaa karsia. Viimeinen vinkki oli kuitenkin hyvä: tekstiilejä on kätevää säilyttää sellaisissa muovipusseissa, joista saa ilmat imettyä pois.

 

 

Google kysyy, Arkijärki vastaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tällä viikolla on ollut harvinaisen järkeenkäypiä hakusanoja. Valitsin jälleen sellaisen, joka esiintyy tosi usein, ja josta täälläkin käytiin jokunen kuukausi sitten perusteellista keskustelua. Hakusana kuuluu ”astianpesukone sitruunahappo”, ja Yhteenveto tiskikonekeskustelusta antaa kattavasti vastauksia sitruunahapon, etikan ynnä muiden puhdistustapojen käytöstä. Kaikki tiskikonetta käsittelevät jutut puolestaan löytyvät tämän linkin takaa.

Joku pohdiskeli myös sitä, että ”tavaran karsiminen hidastuu”. Arvelisin, että mitä enemmän on karsinut, sitä hitaammaksi se käy. Ensimmäiseksi on helppoa heittää silkkaa roskaa ja roinaa pois, mutta jos haluaa todella vähentää omaisuutensa määrää, jossain vaiheessa on pakko ruveta tekemään vaikeampiakin päätöksiä. Se käy aina hitaammin.

 

 

Kosmetiikkaa kotiovelle

Julkaistu , kirjoittanut
2

Suomeen ollaan lanseeraamassa maailmalta tuttua palvelua, jossa kuukausimaksua vastaan tilaajalle lähetetään kerran kuussa yllätyspaketillinen kosmetiikkatuotteita. Tätä LivBoxia on ruvennut vilahtelemaan suomalaisissa muotiblogeissa, ja ilmeisesti jutun ympärille yritetään rakentaa jonkinlaista hypetystä yrityksen taholta. Kotisivut ovat tosin aika huttua, niiltä ei hirveästi infoa saa.

Luin kuitenkin Saara Sarvaksen jutun ensimmäisestä LivBoxista, ja välittömästi mieleen nousi runsaasti ristiriitaisia ajatuksia. En ole varma, kumpi näistä tuli ensin: Ihana! Kamala! Tässä palvelussa on nimittäin sekä huonoja sekä hyviä puolia, enkä heti tiennyt, mitä mieltä olen.

Päällisin puolin ajateltuna olisi ihanaa saada kerran kuussa ylläripaketti kosmetiikkaa suoraan kotiovelle kauniisti paketoituna. Tykkään kosmetiikasta ja ”naisellisesta hömpötyksestä”, samoin kuin yllätyksistäkin. Saaran laskelmista päätellen paketin sisältö on selvästi kalliimpi, kuin siitä maksettu kuukausihinta. Toisaalta jos kyseessä oli ensimmäinen paketti ikinä, ei voi olla varma, millä tasolla sisältö jatkossa pysyy. Entä vaihtelisiko arvo kuukaudesta toiseen? Minua hämää, ettei yrityksen nettisivuilla kerrota tällaisia yksityiskohtia.

Mutta palvelu tarkoittaa myös sitä, että tilaa kotiinsa lisää tavaraa, eikä saa edes itse päättää, millaista tavaraa tulee. Oma kosmetiikan kulutukseni on niin vähäistä, että boksin sisältämät tuotteet kestäisivät käytössä ties kuinka kauan. Todennäköisesti suurin osa tuotteista jäisi vain hyllyjen täytteeksi. Entä jos mukana olisi jotain, mistä ei pidä? Niitä pitäisi lahjoitella eteenpäin ja samalla harmittaisi, että olisi maksanut jostain, mistä ei tykkää. Olennainen kysymys siis on, tarvitseeko kukaan niitä tuotteita, joita laatikosta paljastuu.

Ihan ensimmäisen innostuksen jälkeen päädyin nopeasti siihen tulokseen, että en missään nimessä haluaisi tällaista tilata. Ensinnäkin haluan vähitellen siirtyä luonnonkosmetiikkaan (syitä sille mm. tässä aiemmassa kirjoituksessa), eikä sellaisia tuotteita paketissa näkynyt. Nettisivuilla kyllä mainittiin kaksi luonnonkosmetiikkamerkkiä yhteistyökumppaneina, mutta kummankaan tuotteita ei ollut Saaran esittelemässä paketissa. Toinen syy on juuri se, etten kaipaa yhtään enempää kosmetiikkaa kaappiini, enkä varsinkaan sellaista, jota en ole itse valinnut.

Vaikka itse en tätä haluaisikaan, niin voisin ehkä harkita sen tilaamista lahjaksi. Arvelen, että lukioikäinen sukulaistyttö voisi kerrassaan ilahtua saadessaan tämmöisen paketin. Tai ehkä joku kosmetiikasta nauttiva ystäväkin. Ilmeisesti paketti tilataan kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, joten jos kokeilu ei miellytä, ei tarvitse kärsiä kestotilauksesta. Tämä on ehdottomasti plussaa. Itse asiassa, jos olisi mahdollista tilata pelkästään luonnonkosmetiikkaan keskittynyt paketti, ja mielellään täynnä näytekokoja (ja tietenkin näytekokoihin sopivalla hinnalla), niin silloin kiinnostuisin ihan uudella tavalla. Näytekoot sopisivat tällaiseen muutenkin paremmin, silloin tuotetta voisi testata, mutta jos se ei miellytä, siitä ei tulisi ongelmaa. Joten hei te siellä LivBoxissa: alkakaapa kehittää tuotetta eteenpäin, niin lupaan harkita uudelleen.