Mistä aloittaa raivaaminen

Jääkaappia ja ruokakaappeja läpikäydessäni olen pohtinut, että sekin on eräänlaista tavaroiden raivaamista. Samalla tuli mieleen, että voihan raivaamisen aloittaa yhtä hyvin jääkaapistakin. Aika usein tänne päädytään hakusanoilla, jotka liittyvät otsikkoon. Mistä tai miten aloitetaan tavaroiden raivaaminen? Alan kirjat ja asiantuntijat antavat vähän erityyppisiä neuvoja. Itse lähestyisin asiaa siltä kannalta, mikä on olennainen ongelma.

Jos raivaaminen ajatuksena tuntuu vaikealta, niin ehkä silloin fiksuinta on aloittaa mahdollisimman neutraalista paikasta. Jostain sellaisesta, jonka sisältö ei aiheuta suuria tunteia, vaikkapa siitä rojukaapista tiskikaapin alla. Jos suoralta kädeltä hyökkää mummon perintöhopeiden kimppuun, saattaa ahdistus yllättää ja raivaaminen jää siihen.

Jos taas tarkoituksena on saada lisää tilaa, eikä raivaamiseen liity turhia tunteita, niin silloin itse aloittaisin vintiltä tai varastoista. Niihin ei nimittäin voi säilöä mitään lisää, jos ne ovat jo ennestään tupaten täynnä. Kun varastotiloissa on väljempää, voi ruveta käymään kaappejaan läpi. Arvelen, että vinteissä ja kellareissa säilytetään usein tavaroita, jotka ovat unohtuneet sinne. Niistä voi olla helpompi luoua, ja siten tehdä tilaa esimerkiksi kausisäilytykselle, joka puolestaan vapauttaa kaappitilaa asunnosta.

Noita ruokavarastoja raivatessani sovelsin hylly kerrallaan -metodia. Monet neuvovat tyhjentämään kerralla KOKO kaapin, jotta kaikki tavarat näkee yhdellä kertaa. Tätä menetelmää puoltaa se, että samanlaiset on helpompi ryhmitellä ja järjestää takaisin kaappiin. Mutta tämän systeemin huono puoli on se, että jos työ syystä tai toisesta keskytyy, se jää todella pahasti kesken. Jos aika tai into loppuu kesken, seurauksena on valtava kasa tavaraa väärässä paikassa. Pahimmillaan ne tungetaan vain takaisin entistä pahemmassa sekasotkussa.

Siksi hylly kerrallaan on minusta parempi tapa. Siinä tyhjennetään yksi hylly, pyyhitään tai pestään se, ja sen jälkeen käydään tavarat läpi ja karsitaan tarvittaessa. Tämän tavan etuna on, että työ on helppo lopettaa missä tahansa vaiheessa, eikä tavaravuori vaikuta missään vaiheessa ylitsepääsemättömältä. Lopullista järjestystä joutuu ehkä hiukan säätämään siinä vaiheessa, kun karsinta on tehty, mutta se on minusta pieni vaiva.

Olen nyt siis raivannut sekä jääkaapin että kuivakaapit. Jälkimmäisestä tarkempaa raporttia myöhemmin, mutta sanotaan nyt, että tahma on ainakin vihdoinkin poissa…. Ja järjestys on uusi, ja kaiken kaikkiaan ruokakaapit ovat nyt esimerkillisessä järjestyksessä ensimmäistä kertaa historiani aikana.

Rehellinen raportti

Rehellinen raportti ensimmäiseltä viikolta:

Systeemi toimi pääpiirteissään hyvin, mutta onnahteli vielä siellä täällä. Onnistuin tekemään jokaisena päivänä juuri sitä ruokaa, minkä olin suunnitellut. Broileripyörykät onnistuvat hyvin. (Ne olivat siis itsetehtyjä, eräs lukija oli arvellut minun ostaneen valmiita kaupasta…) Purjopaistoksesta tuli lopulta jonkin sortin munakas, mutta se sisälsi kaikki reseptissä luetellut aineet. Vietnamilainen kala onnistui erinomaisesti, joskin unohdin käyttää pakastimesta ne kookosmaidot pois. Tryffelirisotto muuttui tryffelillä maustetuksi perunamuussiksi, koska rupesi enemmän tekemään mieli perunoita. Lasagnessa ei ollut valittamista, rukolan unohdin mutta kirsikkatomaatteja oli. Suuret linjat olivat siis kohdallaan.

Kaupassa käynti oli kuluneella viikolla poikkeuksellisen miellyttävää. Kävin kerran maanantaina ja toisen kerran keskiviikkona. Koska molemmilla kerroilla mukana oli yksityiskohtainen lista, muistin kaiken tarpeellisen ja ostin oikeita määriä. Näköjään kauppalistasta on myös se etu, että se vapauttaa muistikapasiteettiani niin paljon, että molemmilla kerroilla tuli mieleen ostaa myös listan ulkopuolelta muita loppumassa olevia ruokia, jotka muuten olisin varmasti unohtanut. Luulen, että tämä kauppatahti sopii meille paremmin kuin hyvin.

Eniten epäonnistui salaattien ja vihannesten syöminen. En muistanut tai jaksanut tehdä salaattia suunnitelman mukaan, ja sen seurauksena kaappiin pilaantui vielä yksi salaattiruukku. Aika noloa. Toinen kompastuskivi oli pakastimen hyödyntäminen. Muistin kyllä pakastaa kaikki mitä oli tarkoituskin (asianmukaisesti merkittynä), mutta unohdin ottaa ruokia ajoissa sulamaan. Sitten piti välillä vähän soveltaa. En myöskään tullut lukeneeksi reseptejä tarpeeksi tarkkaan, ja niinpä huomasin liian myöhään, että esim. maustehyllystä puuttui poropadassa tarvittavia mausteita. Se ei varsinaisesti haitannut aterian valmistamista, sillä improvisoin käytettävissä olevan valikoiman puitteissa.

Pari kertaa piti käyttää itsekuria sen suhteen, että pysyin suunnitelmassa, enkä ruvennut kehittelemään jotain pikaruokia listan ulkopuolelta. Aistin noissa tunnelmissa ensinnäkin vanhaa tottumusta, ja ryhtymisen vaikeutta – kunnon ruoan laittaminen on kuitenkin aina pieni ponnistus, ja minä en ole mikään superkokki. Toisaalta koska kaikki raaka-aineet olivat olemassa, ei ruoan laittaminen koskaan ollut mitenkään ylivoimaista, ja aina jälkeenpäin olin hyvin tyytyväinen, että kuitenkin rupesin.

Aterialista oli koneella, mutta se pitää selvästikin printata jääkaapin oveen, jotta muistan esimerkiksi ottaa ruokia sulamaan. Tajusin myös, että jos käyn kaupassa vain kahdesti, myös maitoa ja leipää on ostettava ajatuksella, niin etteivät ne lopu kesken. Otin vinkistä vaarin ja päätin ruveta pakastamaan maanantaisin leipää loppuviikkoa varten. Pakastimen tehokasta hyödyntämistä täytyy siis vielä opetella. Sen sijaan uusi rytmi, jossa laitan uutta ruokaa iltapäivisin ja lounaalla lämmitetään jämiä, on ollut todella onnistunut muutos. Aamupäivistä on kiire kadonnut kokonaan.

Kokonaisuudessaan olen kokeiluun tyytyväinen, ja jatkan samalla linjalla. Tämän viikon ruokalista on tuolla näkyvillä edelleen, jos joku sitä haluaa käydä kurkkaamassa. Tämän viikon hommiin kuuluu myös kuivaruokakaapin siivoaminen. Koetan nyt saada nuo viime viikon  ongelmat poistettua (eli tsemppaan salaatin kanssa). Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että tämä on meille juuri oikea systeemi. Arvelen, että noin kuukauden päästä systeemi on hioutunut kohdilleen ja pystyn arvioimaan todellisia hyötyjä.

Viikon vinkit 46/2012: Jääkaappiasioita

Pari viime viikkoa on mennyt tiiviisti ruokajärkiprojektin parissa. Ehkä siitä syystä silmiin on sattunut viime aikoina paljon ruoan säilytykseen liittyviä juttuja.

Vuoden mutsi -blogissa jaetaan käyttökelpoisia vinkkejä siitä, mitä voi valmistaa kohtapuoleen pilaantuvista, mutta vielä syömäkelpoisista ruoista. Suurin osa ideoista vaikuttaa erittäin toimivilta.

Iltalehti kysyy, onko jääkaappisi pöpöpesäke? Itse en tiennyt, että tyhjiöpakatut kalat pitäisi säilyttää max +3°C. Sitä on kyllä vähän vaikea saavuttaa, ellei kaappia säädä erikseen normaalia kylmemmäksi. Ilmeisesti parempi olisi syödä kylmäsavulohet saman tien.

Savon Sanomat lähestyy ruokajärkeä hiukan eri näkökulmasta. Artikkelin mukaan suomalaiset ovat alkaneet vaatia entistä enemmän laatua, ja sen vuoksi yritykset ovat joutuneet tarkistamaan niin reseptejään kuin muitakin käytäntöjään. Omasta kokemuspiiristä katsottuna ihmiset tosiaan harrastavat ruokaa eri tavalla kuin ennen. Ehkä kotiruoka tosiaan on nouseva trendi, kuten Savon Sanomat ehdottaa?

Google kysyy, Arkijärki vastaa

Tämän viikon hakusanat ovat pyörineen tavaroiden karsimisen ympärillä. Olisiko niin, että lähestyvä joulu saa ihmiset havahtumaan tavaran paljouteen? Joku ihmetteli mm. ”tavaran karsiminen pidänkö siitä”. Omasta puolestani voin vastata myöntävästi, mutta ehkä kaikki eivät nauti siitä samalla tavalla.

Varsinainen kysymys kuuluu: ”miten puhdistan lieden likaisen levyn” Vastaus löytyy mm. täältä, jossa vertailen Marttojen ohjeita omiin menetelmiini. Jos kyseessä on perinteinen liesi (ei keraaminen tai induktioliesi), niin vanha kunnon Pata pata toimii edelleen. Todellinen ihmeaine on kuitenkin Finnmaidin uuni + grilli puhtaaksi -tuote! Se on geelimäinen uuninpuhdistusaine, joka liottaa myös levyjen ympärille palaneet tiukimmatkin liat. Tuotetta levitetään likaiseen kohtaan, annetaan vaikuttaa ja pyyhitään pois. Erittäin riittoisa ja halpa aine. Mutta kyseessä on myös kova myrkky, joten käsineet ovat tarpeen, eikä geeliä pidä missään nimessä päästää minnekään muualle kuin uunin pinnalle. Se nimittäin vie maalinkin seinästä. Säilytettävä ehdottomasti lasten ulottumattomissa. Yleensä suosin mahdollisimman myrkyttömiä aineita, mutta todella likaiseen uuniin tai hellan putsaamisessa eivät luomutuotteet tehoa. Finnmaid ei ole toistaiseksi jättänyt koskaan pulaan.

Viisi viikkoa jouluun

Jouluun on reilu kuukausi aikaa. Sen huomaa kyllä kaupungilla, jossa tavaratalojen ikkunat on jo somistettu joululahjoilla ja kynttilöitä ja tonttu-ukkoja myydään jos missä muodossa. Ilmeisesti isänpäivä on jokin vedenjakaja, jonka jälkeen jouluhässäkkä alkaa ainakin kaupoissa täydellä teholla.

On vähän paradoksaalista, että joulu näyttäytyy niin kaupallisena, kun kaikista parhaat muistot syntyvät elämyksistä ja perinteistä. Muistatko mitä kaikkea sait viime vuonna lahjaksi? Tai muistatko mitä ostit kaikille muille? Minä muistan jotain, mutta en varmasti osaisi luetella jokaista lahjaa. Entä muistatko, mitä oli tarjolla joulupöydässä? Luulenpa, että osaisin luetella syödyt ruoat varsin yksityiskohtaisella tarkkuudella. Tuskin kukaan muistaa, oliko meidän lattiat pesty vai ei, mutta kaikki varmasti muistavat joulukuusen, joka oli sidottu silkkinauhalla patteriin kiinni, jottei se kaatuisi. (Ahneus iski väärällä hetkellä, mutta tämä tarina ansaitsee enemmän huomiota joskus toiste.)

Jouluna on hyvät mahdollisuudet heittäytyä materialismin vietäväksi. Olen kuullut ihmisistä, jotka hankkivat joulukuuseen joka vuosi uudenlaiset koristeet, aina eri teemalla. Sellainen vetää kyllä sanattomaksi. Mitä niille vanhoille sitten tapahtuu? Joulu on vaarallista aikaa tavaran karsijoille. Sisään nimittäin lappaa jos jonkinlaista krääsää ja koristetta – on pikkujoululahjoja, tuliaisia, lelukalentereita, myyjäisiä ja lahjoja itselle ja muille. Mutta älkää käsittäkö väärin, minä nimittäin tykkään joulusta.

Tykkään joulun tunnelmasta, juuri niistä perinteistä ja siitä kiireettömyydestä. Jouluna jopa minä sytyttelen kynttilöitä, koristan (toivottavasti tänä vuonna pystyssä pysyvää) kuusta suurella hartaudella ja nautin hyvästä ruoasta. Olen sen verran jouluihmisiä, että tämä ei tule jäämään ainoaksi joulupostaukseksi. Ehkä nyt on vielä vähän aikaista, mutta toisaalta olen huomannut, että sen kuuluistan joulustressin saa parhaiten estettyä tarpeeksi varhaisella valmistautumisella. Sitä paitsi ulkona on jo niin pimeää, että jouluvalot parvekkeella voisivat oikeastaan olla jo ihan paikallaan. Naapurikin ripusti jo.

Vihdoin ja viimein – jääkaapissani on järjestys!

Isoin este on raivattu ruokajärjen tieltä: jääkaappi on kokenut muodonmuutoksen. Lykkäsin inventaarion tekemistä päivästä toiseen lähinnä kai siksi, että pelkäsin mitä sieltä oikein löytyy. Lopulta eilen käärin hihat, ja lopputulos on – vaikka nyt itse sanonkin – loistava.

Tyhjensin jokaisen hyllyn kokonaan. Pesin hyllyt, laatikot ja seinät. Tarkistin joka ikisen purkin ja purnukan. Heitin pois kaikki, joissa oli päiväys mennyt tai jotka muuten vaikuttivat epäilyttäviltä. Positiivinen yllätys oli, että ensinnäkään kaappi ei ollut niin karmeassa kunnossa kuin olin luullut. Hyllyt eivät pesusta pahastuneet, mutta mitään järkyttäviä ruokavalumia ei löytynyt mistään. Lopulta pahentuneita ruokiakaan ei ollut niin paljon kuin pelkäsin.

Roskiin päätyi mm. kaksi pakettia kalaliemikuutioita, joiden parasta ennen -päiväys oli jo viime vuoden puolella. Siinä muuten oiva esimerkki miten käy, kun jääkaappia ei inventoi ennen kuin menee kauppaan. Epäilemättä paketteja oli siksi päätynyt kaappiin kaksin kappalein. Toiseksi kalaliemikuutio on sen verran harvoin tarvittava tuote, että fiksuinta olisi ollut ostaa mahdollisimman pieni pakkaus. Tämän kun saisin vielä miehenikin tajuamaan. Hänestä on aina fiksuinta ostaa isoin mikä löytyy, jottei ainakaan lopu kesken. Hrmph. Lisäksi heitin pois yhden epäilyttävän kananmunan, sekä muutamia purkkeja erilaisia lisukkeita ja kastikkeita, jotka olivat menneet vanhaksi. Löysin myös yhden kermaviilin, jonka päiväys on jo mennyt melko äskettäin, mutta meinaan kokeilla, josko se olisi vielä kunnossa.

Uusinta uutta on kuitenkin JÄRJESTYS, joka jääkapissa tästä eteenpäin vallitsee! Voitteko kuvitella: vaikka kaikella muulla on (ainakin teoriassa) kodissani oma paikka, niin jääkaapissa vallitsi täysi anarkia. Tavarat ladottiin sinne, missä sattui olemaan tilaa. Mitä vaan saattoi olla millä tahansa hyllyllä. Eihän siitä mitään tule. Analysoin tämän olevan läpinäkymättömien purkkien ohella suurin syy sille, miksi jääkaapissa pilaantui ruokaa. En yksinkertaisesti tiennyt ja muistanut, mitä siellä oli. Mutta nyt on kaikki toisin!

Vihanneslaatikossa on kaikki vihannekset ja juurekset. Laatikossa on väliseinä, jonka toisella puolella pidän perunoita ja sipuleja, toisella kaikkia muita. Alimmalla hyllyllä on valmiit ruoat (tähteet) ja sellaiset raa’at raaka-aineet, joista on tarkoitus tehdä ruokaa parin päivän sisään (liha, kala). Seuraavalla hyllyllä ovat kaikki leivänpäälliset ja toisella reunalla säilykkeet (maustekurkut, kurkkusalaatti, oliivit, silli, jne.) toisin sanoen kaikki lasipurkit. Toiseksi ylimmällä hyllyllä ovat hapanmaitotuotteet ja juustot (siis sellaiset, joita ei käytetä leivän päällä, kuten esim. chevre) ja ylimmältä hyllyltä löytyy juomat ja itsetehdyt soseet. Järjestys on mietitty ensisijaisesti hyllyjen näkyvyyttä ajatellen. Esimerkiksi säilykkeet ja lisukkeet sijoitin alas, jotta näen ne kaikki kerralla. En halua hukata kaappiini enää ainuttakaan ruokaa. Viilit ja juguritit taas tulee syötyä viikon aikana joka tapauksessa, joten ne voivat olla vähän hankalammin ylempänä. Ylimmälle hyllylle laitoin juomat, koska niiden kierto on hitain, ja lisäksi ne eivät pilaannu herkästi. Ylähylly kun on kaapin lämpimin paikka.

Ja sitten, mitätön yksityiskohta, joka tulee muuttamaan koko jääkaappini tulevaisuuden: merkitsin hyllyille, mitä missäkin kuuluu olla. Maalarinteippi ja kuulakärkikynä riittivät. En ole tehnyt tällaista ikinä ennen. Luin vinkin siitä ruokasuunnittelukirjasta, ja ensireaktio oli negatiivinen. En ole merkinnyt ennenkään, miksi aloittaisin nytkään. Pöh. Mutta eilen uutta järjestystä katsellessa tajusin, että jos todella haluan että kaappi pysyy järjestyksessä, minun pitää tehdä siitä mahdollisimman helppoa. Käyttipä kaappia kuka tahansa, yksikään ei voi vedota siihen, ettei muka tiennyt, missä mitäkin säilytetään. Tämä koskee myös minua itseäni. Uusien rutiinien oppiminen pitää tehdä helpoksi. Laput poistavat jälleen yhden kohdan, joka muuten vaatisi ajattelua. Nyt ei vaadita muuta kuin lukutaitoa. Ihanaa.

Tähän kaikkeen meni noin 1,5 tuntia. Metrin mittainen apulainen vähän hidasti hommaa, mutta ponnistus oli kaiken vaivan arvoinen. Tänään kaupasta tullessa oli ihana latoa ruokia kaappiin, kun kaikelle oli selkeä paikka, ja mitään ei tarvinnut tunkea. Olisinpa vain älynnyt tehdä tämänkin jo kauan aikaa sitten.

Vauhdissa ollaan

Nyt on käynnissä päivä nro 2, ja jo tähän mennessä on tullut muutamia havaintoja. Koska en ehtinyt tehdä listaa viikonlopun aikana täysin valmiiksi, jouduin viimeistelemään sen maanantaiaamuna. Siihen meni sen verran aikaa, että normaalit maanantairutiinit jäivät osin tekemättä. Tästä siis opin heti sen, että listoja varten täytyy todella varata aikaa reippaasti (esim. reilu tunti) tai muuten niitä joutuu paikkailemaan lennossa.

Keskityin kauppalistan tekemiseen kerrankin kunnolla, ja mietin etukäteen paljonko mitäkin tarvitaan. Samalla vaivalla lisäsin listalle aamiaistarpeita yms. ja marssin listan kanssa kauppaan. Ostosten teko oli hyvin vaivatonta ja miellyttävää, koska tällä kertaa siitä puuttui päämäärätön haahuilu ja ihmettely. Koska kaikki välttämätön oli listalla, jaksoin muistaa vielä kaupassa pari juttua, jotka olivat kuivakaapista loppu. Ostosten määrä osui nappiin kaiken muun paitsi leivän osalta. Sitä ostin liian vähän kolmeksi päiväksi, mutta periaatteesta en aio tänään käydä pelkän leivän takia kaupassa. Huomenna, kun on jälleen kauppapäivä, pitää miettiä paljonko leipää loppuviikoksi tarvitaan, ja laittaa pakkaseen odottamaan.

Broileripyöryköiden valmistus sujui hyvin, ja niitä riitti mukavasti pakkaseen, kuten oli tarkoituskin. Mutta vanhat tavat istuvat tiukassa! Kun pallerot olivat purkissa, meinasin melkein laittaa ne pakastimeen merkitsemättä, sillä ”kyllähän mä nyt muistan, mitä missäkin purkissa on”. Sain itseni tästä idiotismista onneksi ajoissa kiinni, ja hain kiltisti teippiä ja kynän. Nyt tiedän varmuudella, mitä siinä purkissa on ja milloin se on pakastettu. Uusien tapojen oppiminen vaatii näköjään itsekuria yllättävissä tilanteissa.

Jääkaapin inventaario tuntuu nousevan kynnyskysymykseksi. En vaan mitenkään meinaa saada sitä tehdyksi, vaikka tiedän sen välttämättömyyden. Nytkin tajusin maanantaina, että  viikonlopun jäljiltä oli jämiä useamman ihmisen tarpeiksi. Se taas aiheutti ensin pientä päänvaivaa, koska en ollut ottanut sitä huomioon listoja tehdessä. Toisaalta tämä osoitti sen ajatuksen oikeaksi, että sunnuntaisin on syytä tarkistaa, mitä kaikkea valmista ruokaa jääkaapissa on, ja sopeuttaa ruokalistan seuraaminen jämätilanteeseen. Nyt kun kyseessä oli tavallaan päivä nro 0, tämä pieni sekoilu vielä sallittakoon.

Tänä iltana on ensimmäinen tulikoe, koska aion tehdä kasvisruokaa, jota en ole ennen tehnyt. Huu! Toivottavasti onnistuu. Huomenna taas menen halliin ostamaan tuoretta kalaa, ja täydennän loppuviikon ruokatarpeet. Toistaiseksi tällä yhden päivän kokemuksella olen erittäin tyytyväinen suunnitelmaani 🙂

Ruokalistat julki

Tadaa! Tuosta kuvan alapuolelta löytyy nyt uusi sivu, jonne olen päivittänyt tämän ja seuraavan viikon ruokalistat. Tai siis sen, mitä olen suunnitellut laittavani seuraavan kahden viikon aikana. Nyt muutama tärkeä pointti:

Meidän normaali viikkoruoka EI näytä tuollaiselta. Nämä listat ovat noin 100 kertaa monipuolisemmat ja mielenkiintoisemmat kuin mitä yleensä syömme. Se on tässä juuri pointtina. Tällaista ruokalistaa haluaisin noudattaa, mutta en ole noudattanut. Nyt kokeillaan, muuttuvatko nämä kuvitelmat todellisuudeksi, kun olen kirjoittanut ne paperille. Toisaalta en käyttänyt listojen tekemiseen niin paljon aikaa, kuin olin ennalta suunnitellut. Ei tullut sopivaa hetkeä vastaan, joten listat on koottu useammassa erässä. Keittokirjoja on konsultoitu.

Olen merkinnyt listaan kaikki ”erikoistilanteet”: mitä pitää ottaa pakastimesta, milloin tulee vieraita ja milloin aion tehdä jotain ruokaa pakastimeen odottamaan myöhempiä aikoja. Nämä asiat heijastuvat myös ostoslistaan.

Kauppalistan suunnittelu on vielä tekemättä. Lähden kauppaan nyt maanantaiaamuna, ja seuraavan kerran keskiviikkona, kun tarvitsen tuoretta kalaa. Yritän tehdä mahdollisimman tarkan listan, jotta ei tule hutiostoksia.

Lista on sikäli kunnianhimoinen, että sillä on pari sellaista ruokaa, joita en ole ennen tehnyt. Varaan myös oikeuden muutoksiin – listan on tarkoitus palvella minua, eikä päinvastoin. Tajusin, että ensi viikolla ei ole kalaa, joten spagetti taitaa muuttua uuniloheksi vielä. Haluaisin jauhelihakastiketta pakkaseen, mutta sitä ehtii tehdä toistekin. Päivitän ruokalistoja myös tänne, mikäli teen muutoksia.

Tulossa tällä viikolla: pidän teitä ajantasalla sen suhteen, miten toteutus lähtee sujumaan. Lupaan olla rehellinen: jos menee ihan pyllylleen niin sitten raportoin senkin. Jääkaapin inventaariota olen lykännyt päivästä toiseen, mutta tiedostan kipeästi, että ilman sitä tämä homma ei toimi. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä sen tänään. Ajattelin myös kirjoittaa tämän viikon listasta tarkemmin vaikkapa huomenna. Myös Kutri.netin Katrin on tarkoitus kokeilla samantyyppistä ruokasuunnittelua, ja varmaan teemme jossain vaiheessa jotain yhteistä yhteenvetoa aiheesta.

Jee! Nyt tämä vihdoin lähtee liikkelle!

Viikon vinkit 45/2012: talviteemalla

Tälle viikolle on kertynyt muutamia talveen ja jouluun liittyviä vinkkejä.

Näin pidät talvisaappaat kunnossa. (Kodin Kuvalehti)

Mitä pimeämpää tulee, sitä enemmän poltetaan kynttilöitä ja istutaan takkojen ääressä, mutta tulen käsittelyssä pitää olla tarkkana. IltaSanomien listasta voi tarkistaa, onko kotisi paloturvallinen. Talvivaatteet valmistetaan usein palonaroista tekstiileistä. Varovaisuutta on syytä noudattaa ulkotulia sytytellessä. (HS)

Tutkimuksen mukaan suomalaiset käyttävät tänä vuonna joululahjoihin ja muihin jouluvalmisteluihin 400 euroa. Se on 50 euroa vähemmän kuin viime vuonna. (HS)

Google kysyy, Arkijärki vastaa

Hakusanat, joilla blogiin päädytään ällistyttävät ja naurattavat minua jatkuvasti. Ihmisen luovuus ja tiedonjano on rajaton, ainakin jos hakusanojen perusteella asiaa arvioi. Hyvin usein käy niinkin, että hakusanat tarjoavat myös loistavia ideoita uusille postauksille. Ja joka viikko vastaan tulee kysymyksiä, joihin osaisin suoraan vastata. Usein mietin, onkohan hakija löytänyt etsimänsä vai ei? Tiedän, että kysymykseen löytyisi vastaus blogin uumenista, mutta välillä näyttää siltä, että hakija ei kuitenkaan ole päätynyt oikealle sivulle. Niinpä olen päättänyt perustaa uuden palstan: Google kysyy, Arkijärki vastaa! Joka lauantai otan esiin yhden viikon aikana tulleen hakusanan, ja vastaan siihen. Ainakin jotain.

Tälläkin viikolla useampi henkilö on etsinyt tietoa muotoon ommellun lakanan viikkaamisesta. Mutta ei hätää! Vastaus löytyy videoiden kera täältä. Tein postauksen ystäväni pyynnöstä jo keväällä, joten kenties jokunen nykylukijakin on saattanut sen missata.

(Bonuksena google kysyi myös: Aiotko heittää levysoittimesi roskiin? Vastaus: en aio, se toimii vielä. Sitten kun se hajoaa, siitä tulee SER-jätettä.)