Google kysyy, Arkijärki vastaa

Kuluneella viikolla hakusanat ovat jälleen olleet laidasta laitaan, joskin joulun lähestymisen huomaa kyllä. Yllättävän moni hakusana on jostain syystä liittynyt parvekkeen jouluvaloihin. Ihan ei ole käynyt ilmi, millaista tietoa niistä haetaan.

Sen sijaan suosikkini tällä viikolla on tämä: ”mitä tapahtuu jos ei kierrätä?” Vastaus on käsittääkseni yksinkertainen – maailma hukkuu jätteisiin. Jos haluat tehdä oman pienen osasi maailman pelastamiseksi, kierrätä. Etenkin biojätteet, mutta mieluusti myös metalli, paperi, pahvi ja lasi. Niistä voidaan nimittäin uusiokäyttää todella iso osuus, mikä vähentää uusien raaka-aineiden tarvetta. Biojäte kannattaa kierrättää siksi, että sekajätteen joukossa se ei maadu vaan mätänee, ja tuottaa siten haitallisia kaasuja ilmakehään. Muiden tavaroiden, kuten vaatteiden, kirjojen, lelujen yms. kierrättäminen mahdollisuuksien mukaan taas säästää jälleen omalta osaltaan luonnonvaroja ja energiaa.

Kierrättämisestä voi halutessaan ottaa elämää suuremman stressin, sillä periaatteessahan lähes kaiken voisi kierrättää. Mutta minusta olennaisempaa on, että jokainen tekee ainakin vähän. Jos jaksaa ja pystyy, niin sitten vähän enemmän. Jokainen voi kierrättää ainakin keräyspaperin, ja viedä pantilliset pullot ja tölkit kauppaan. Jos sitä ei tee, niin sitten on kyllä ensisijaisesti laiska. (Tämä koskee tietysti täysivoimaisia aikuisia, ymmärrän, että esim.  palvelutaloissa on varsin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omiin kierrätysmahdollisuuksiinsa.) Tosin bongasin tässä jokin aika sitten meidän roskiskatoksen sekajätelaatikosta samasta pussista sekä pahvisia pizzalaatikoita että oluttölkkejä. Roskispoliisi kun olen, siirsin pahvit oikeaan laatikkoon, mutta tölkkeihin en ylettynyt. Tällaista tuhlausta on minusta todella vaikea käsittää. Miksi heittää rahaa roskiin, kun palautuspaikka on samassa korttelissa kuin asunto?

Mutta pääasia että on yritystä. Sillä tavalla maailma ehkä sittenkin pelastuu.

Pakastin pelasti

Heräsin aamulla ja totesin äänen hävinneen yön aikana jonnekin. Ilmeisesti vilustuin keskiviikkona juostessani ympäri kaupunkia hoitamassa erinäisiä asioita. Olo oli sen verran huono, että ruokasuunnitelmaan tuli samantien muutos. En millään jaksanut lähteä halliin (tai mihinkään muuhunkaan kauppaan) ostamaan tuoretta kalaa, mutta ONNEKSI muistin, että pakkasessa oli kanapullia. Saatiin siis kunnon ruokaa kaikesta huolimatta. Jos en olisi aloittanut tätä ruokajärkeä kuukausi sitten, olisin tänään ollut helisemässä. Nyt on pakastin tyhjä, joten ensi viikon suunnitelmaan täytyy kehittää jälleen jotain pakastukseen sopivaa.

Huono olo on aiheuttanut sen, että joulusiivous ei suju yhtä leppoisasti kuin olin ajatellut. Tarkemmin ottaen se ei ole vielä edes alkanut, vaikka tarkoitus oli tässä vaiheessa olla jo lähes voiton puolella. Noh, ehkäpä vaan lasken standardeja. Lattioiden pesu on kuitenkin tehtävä, mutta ylenpalttien jynssäys saa jäädä toiseen kertaan.

Pikkupussit ojennukseen

Hedelmäpussien säilytyssysteemi

Hedelmäpussien säilytyssysteemi

Säästätkö hedelmäpusseja? Onko niiden säilyttäminen hankalaa? Vastasin aiemmin molempiin kysymyksiin kyllä, ennen kuin törmäsin tähän yksinkertaiseen mutta toimivaan systeemiin. Kuvassa on kasvopaperilaatikko, joksa on tungettu täyteen hedelmäpusseja. Yksi laatikko vetää kymmenittäin pusseja, ja niitä on helppo nyhtää sieltä käyttöön tarpeen mukaan.

Bongasin tämän nerokkuuden Real Simple -lehdestä syksyllä, ja päätin heti kokeilla, kun vain ensimmäinen paperilaatikko tyhjenisi. Nyt parin viikon käytön jälkeen olen ihan myyty. Ei enää ympäriinsä leviäviä pussikasoja, vaan siisti, käytännöllinen ja suorastaan esteettisesti miellyttävä säilytyssysteemi. Pientä mutta tehokasta arkipäivän helpotusta.

Onko tämä vinkki muille ennestään tuttu, vai olenko vain joku myöhäisherännäinen?

Joulukorttipolkka

Joulukortit jakavat mielipiteitä. Jotkut inhoavat koko rumbaa ja lähettävät korkeintaan tekstiviestin. Toiset aloittavat askartelun joskus marraskuun alussa. Aika monet taitavat olla sitä mieltä, että kortit aiheuttavat ison osan joulustressistä, enkä itsekään ole sille ihan immuuni. Mutta olen kehittänyt keinoja, joilla ainakin osan stressistä voi eliminoida.

Tein viime joulun jälkeen listan kaikista niistä ihmisistä, joilta saimme kortin. Tänä vuonna ei tarvitse muistella, ketkä kaikki muistivat meitä, sillä näen sen suoraan muistikirjastani. Jokin sisäinen kohteliaisuussääntökirjani sanoo, että ainakin kaikille heille on syytä lähettää kortti.  Sen lisäksi ostan aina muutamia ylimääräisiä varakortteja varmuuden vuoksi. On jotenkin noloa saada yllättäen kortti vanhalta Aune-tädiltä Juupajoelta, ja tajuta ettei itse ollut muistanut lähettää hänelle korttia. Siksi muutama joulukortti varastossa ei ole pahitteeksi.

Lähetän kortteja maksimissaan parikymmentä, joten joulumerkillä säästöä tulisi vain neljä euroa. Siksi en ota stressiä siitä, ehtivätkö kortit ensimmäiseen määräpäivään mennessä postiin. Tänä vuonna se on muuten 13.12. Seuraavat takarajat ovat 17.12. (toisen luokan posti) ja 18.12. (ensimmäinen luokka). Lähimmille sukulaisille on viime vuosina teetetty kortit omasta valokuvasta. Apple on tehnyt omien korttien tekemisen ja tilaamisen äärimmäisen helpoksi, mutta ei kai se liene muidenkaan firmojen kautta kovin vaikeaa. Applen puolesta on tosin sanottava, että en rehellisesti sanottuna keksi, miten prosessia voisi enää parantaa, niin yksinkertaista ja sujuvaa se on.

Osoitteet löydän yleensä osoitekirjastani, mutta tajusin juuri, että nykyiset numerotiedustelupalvelut auttaisivat varmasti tässäkin pulmassa. Äitini, joka lähettää moninkertaisen määrän kortteja minuun verrattuna, on tehnyt tietokoneelle valmiit osoitetarrat, jotka hän tulostaa ja sitten liimaa paikalleen. Jos tiedostoa pitää ajantasalla, printatut osoitteet ovat varmasti pelastus silloin, kun kortteja on kymmenittäin.

Mutta sitten on se joulukorttien suurin ongelma. Mitä ihmettä niille pitäisi joulun jälkeen tehdä? Pitääkö ne heittää pois vai säästää? Pois heittäminen tuntuu jotenkin kylmältä. Mutta jos saa joka vuosi 20 joulutervehdystä, viiden vuoden päästä säilyttelee jo sataa korttia jossain vintin perukoilla. Onko siinäkään mitään järkeä? Tämä kysymys vaivaa mieltäni, enkä ole onnistunut ratkaisemaan sitä täydellisesti. Vinttiä raivatessa syksyllä vastaan tuli vanhoja kortteja. Taisin jättää ne rauhaan, vaikka kääntelin kyllä käsissäni ja ihmettelin. Ehkä paras ratkaisu meillä olisi jonkinlainen kompromissi. Voisin säästää ne kaikista rakkaimpien ihmisten kortit, ja sellaiset joihin on selvästi nähty kovasti vaivaa. Mutta niitä, joihin on vain huitaistu nimi valmiiksi painetun tekstin alle, ei ehkä ole velvollisuutta säästää ikuisesti. Tällä systeemillä kortteja säästyisi ehkä vain muutama vuodessa, ja ne taas voisi koota vaikka vanhaan kenkälaatikkoon.

Olisi kiva kuulla, millaisia ratkaisuja ja ideoita lukijoilla on tähän joulukorttiasiaan? Säästättekö kaikki, vai laitatteko roskiin? Onko mitään muita hyviä aikaa ja hermoja säästäviä vinkkejä? Olkaa hyvä ja jakakaa kommenttiosastolla, kaikki vinkit otetaan kiinnostuneena vastaan!

Vko 50 ruokajärki nähtävillä

No niin, vihdoinkin ruokasuunnittelu on taas raiteillaan. Tämän viikon suunnitelma löytyy yläpalkin Ruokajärki-linkin alta. Huomatkaa, että listalla ei ole tällä kertaa poroa… luovuin yrityksestä kahden epäonnistuneen viikon jälkeen. Tällä viikolla ohjelmassa on myös piparkakkujen paistamista, mutta sitä en ole lisännyt listalle.

Ja nyt siis listan kanssa halliin ostamaan kalaa.

Asia kerrallaan

Juuri kun pääsin kehumasta, miten joulustressin voi ihan helposti väittää, alkaa jotenkin kummasti tuntua siltä että aatto lähenee hirveää vauhtia. Tämän viikon ruokasuunnittelu on edelleen räpiköintivaiheessa, mutta puristan sen tänään valmiiksi. Lupaan! Siis itselleni.

Jouluvalmisteluiden kriittisellä polulla ovat: joulukortit, kuusi, kinkun tilaaminen, ruokien suunnittelu ja valmistelut, piparit, joulusiivous. Näistä kuusi hoituu helposti, sillä tilaan sen etukäteen paikalliselta järjestöltä, ja käyn noutamassa (ei liian ison) 22.12. Ruokasuunnittelu eteni eilen aimo harppauksen, kun mies teki mahtavan excel-taulukon, joka sisältää menun, ostoslistan ja vastuutaulukon. Hyvin suunniteltu on tässä tapauksessa puoliksi tehty. Kinkkua ei ole vielä tilattu, mutta Stockmann saa hoitaa homman kuten ennenkin. Tilaus on tehtävä tällä viikolla. Siltä varalta että joku muu on samoissa aikeissa, aikataulut löytyvät täältä.

Heikoimmassa hapessa ovat joulukortit. Postin joulusivut kertovat, että viimeinen korttien lähetyspäivä on 13.12., jos joulumerkkiä haluaa käyttää. En edes kuvittele ehtiväni siiheksi, onneksi ykkösluokassa ehtii perille, vaikka lähettäisi vasta 18.12. Viisi päivää lisää aikaa. Kortteja ei ole niin paljoa, että joulumerkillä saatu säästö voittaisi tiukan aikataulun stressin.

Joulusiivouksen ajattelin myös aloittaa jo tällä viikolla. Otan huoneen päivässä käsittelyyn. Tarkoitus on tehdä vähän perusteellisempi siivous, esim. pestä seinistä pois muutamat taideteokset, joita lapsi on sinne salaa tuherrellut, poistaa sormenjäljet ikkunoista sekä pestä lattiat. Tällä huone päivässä -menetelmällä saanen asunnon aattoa edeltävään viikonloppuun mennessä siihen kuntoon, että normaali siivous sunnuntaina riittää. Kyllä tämä tästä. Ilman stressiä. Ehkä.

Viikon vinkit 48/2012: järjestystä ja siivoamista

Vuosi lähestyy loppuaan, ja lehdissä on alkanut näkyä organisointi- ja siivousvinkkejä. Ilmeisesti sillä ajatuksella, että monien uuden vuoden lupauksiin kuuluu vanhojen romujen raivaamista. Ehkä nämä toimivat inspiraationa jollekulle, mutta en usko että kukaan oikeasti näillä ohjeilla mitään rupeaa tekemään. Sen sijaan joukosta saattaa löytyä pari hyvää vinkkiä jonkun yksityiskohdan ratkaisemiseksi.

Tässä MTV3:n jutussa on ihan hyviä vinkkejä kodin raivaamiseen. Tämän tyyppisten ohjelistojen ongelmana on, että asiat on helpommin sanottu kuin tehty. Osa vinkeistä taas on melko itsestäänselviä – totta kai olohuone näyttää paremmalta, jos sieltä siivoa roinat pois. Eniten tykkäsin ajatuksesta hankkia eri esineille siistit säilytysastiat tai -korit, kuten keittiöön tiskiharjoille tai olohuoneeseen kaukosäätimille.

Iltasanomien ”10 suurinta siivousmokaa” keskittyy minusta siivoamisen sijasta järjestyksen pitämiseen. Toisin sanoen jutussa luetellaan 10 asiaa, jotka ylläpitävät kaaosta ja tavaroita pois paikoiltaan. Varsinaiseen siivoamiseen (mikä ainakin minulle tarkoittaa ensisijaisesti puhdistamista) tässä jutussa ei oteta kantaa. Suurin viisaus tässä oli mielestäni se, että toimivimman säilytysjärjestelmän luominen vaatii paneutumista.

Sen sijaan Iltasanomien pikasiivousohjeet ovat ihan kuranttia kamaa. Tällaisen ”siivouksen” tarkoitushan on lähinnä naamioida asunto siistiksi, kun ei ole aikaa ruveta oikeasti siivoamaan mitään. Jos meille on tulossa yllätysvieraita, siivoan vain ne huoneet, joissa vieras todennäköisesti käy: olohuoneessa lehdet yhteen pinoon ja lelut koriin. Vessassa pöntön pikapesu ja lavuaarin ja hanojen pyyhkäisy, ehkä puhdas käsipyyhe. Keittiössä tiskit tiskikoneeseen ja pinnat mahdollisimman tyhjiksi. Eteisessä kengät pois lattialta. Muiden huoneiden ovet kiinni, ja valmista on.

Ote lipsuu

Nyt ei mene kovin vahvasti organisoitumispuolella. Meinaa vauhti loppua kriittisellä hetkellä ennen joulua… En tehnyt tälle viikolle ruokasuunnitelmaa, ja se on kostautunut jo moneen otteeseen. Viime viikko meni vielä kohtuullisesti sillä maanantaiaamuna rääpäistyllä listalla, joskin poro jäi jälleen laittamatta ja matkalla tuli yhtä jos toista improvisointia vastaan. Tälle viikolle en saanut listaa tehtyä. Maanantaina syötiin viikonlopun tähteitä, ja ilmeisesti se aiheutti pettävän turvallisuuden tunteen, että homma on hallussa. Tiistaista lähtien olenkin palannut takaisin vanhaan, ja räpiköinyt stressin ja sähläämisen välimaastossa omaa typeryyttä ja listan puuttumista manaten.

En aio vaipua epätoivoon, vaan otan lusikan kauniiseen käteen ja väsään ruokasuunnitelmat jouluun asti. Ei tästä muuten tule mitään. Arvelin, että kaksi viikkoa olisi sopiva aika, mutta näköjään uuden suunnitelman tekeminen vaatii niin paljon ryhtymistä, että pääsen helpommalla mitä pidemmän listan jaksan kerralla tehdä. Joulun ruokasuunnitelma on muuten asia erikseen, mutta siitä lisää myöhemmin. Tästä opin siis ainakin sen, että uusien rutiinien opettelu on työn takana. Positiivista on se, että jääkaapin järjestys on pysynyt hyvänä, samoin kuivakaapin. Huonoakin huonompaa on se, että edelleen olen joutunut heittämään ruokaa roskiin. Uudenlaisen toiminnan opettelu vaatii näköjään sekä aikaa että vaivaa. Jatkossa on syytä kiinnittää erityistä huomiota tähteiden pakastamiseen. En älyä laittaa niitä heti pakkaseen, vaan pistän ne takaisin jääkaappiin. Sitten niitä ei heti syödäkään, ja sen jälkeen alan aprikoida, kannattaako niitä ylipäätään pakastaa enää ollenkaan. Tälle kierteelle pitää tehdä jotain.

Muutenkin jouluvalmiselut eivät ole ihan siinä terässä kuin haluaisin – tosin tästäkään en voi syyttää muita kuin itseäni. Tiettyjä päivämääriä on pakko ottaa huomioon: postikortit, paketit, kinkun tilaus jne. eivät odota. Arvatkaa olenko tehnyt yhtäkään joululistaa vielä? No en ole. Olenko selvittänyt milloin nuo päivämäärät ovat? En. Ottaako tämä yksityiskohta päähän? Kyllä. Mutta en halua vaipua mihinkään epätoivoon tämänkään asian tiimoilta. Tässähän on viikonloppuna aikaa tsempata. Sitten vaan ensi viikolla hihat heilumaan, ja viimeinen viikko ennen joulua on taas helppo.

Jottei tämä menisi pelkäksi valitukseksi, niin mainittakoon kaksi positiivista asiaa. Varasin auton määräaikaishuollon – homma, jolla on normaalisti taipumusta lykkääntyä kuukausilla. Myös ruokajärkiprojektissa on jotain loksahtanut kohdalleen, sillä olen oppinut suunnittelemaan leipäostokset niin, ettei leipää ole kuivunut ollenkaan, eikä se myöskään ole loppunut kesken. Olen oppinut pakastamaan tuoretta leipää, niin että sitä on aina sopivasti sulana ja pakkasessa. Tämä on tosi iso askel, koska leipäostosten säännöstely oli yksi hankalimmista. Joko meillä oli liikaa tuoretta leipää, joita sitten kuivui, tai joinain aamuina leipää ei ollutkaan. Pieni askel… jne. Toivoa on!

Vaatekaapin mullistus

Ystäväni muuttaa ulkomaille, ja autoin häntä viikonloppuna käymään koko vaatekaapin läpi. Tavoitteena oli seuloa esiin ne vaatteet, jotka otetaan mukaan sekä päättää, mitä jäljelle jääneille tehdään. Minusta projekti oli erittäin mielenkiintoinen ja hauska, kaverin mielialat taas vaihtelivat ahdistuksesta innostukseen. Hänellä tosin oli se rankempi rooli, sillä minähän en tehnyt mitään päätöksiä, ainoastaan autoin tekemään niitä.

Muutaman tunnin aikana käytiin kirjaimellisesti kaikki vaatteet läpi, talvitakeista sukkahousuihin asti. Systeemi oli melko yksinkertainen. Käytössä oli kaksi matkalaukkua, joista isompaan laitettiin suoraan kaikki ne vaatteet, jotka olivat nyt lähdössä mukaan.  Kohdemaan keskilämpötilat ovat talvella alle 10°C, joten kesämekkoja oli turha pakata vielä tässä vaiheessa mukaan. Pienempään siis siirrettiin odottamaan kesäkengät ja -vaatteet, jotka tulevat myöhemmin keväällä perässä. Ystäväni oli valmistautunut urakkaan pesemällä viime viikkoina ahkerasti pyykkiä, joten ns. puolipitoisia ei juurikaan ollut, vaan suurinosa vaatteista oli matkalaukkuvalmiina.

Näistä lähtökohdista ruvettiin hommiin. Ensimmäisen hyllyn sisältö vedettiin sohvalle, ja vaatekappale kerrallaan alkoi arviointi: mukaan vai ei? Olimme sopineet etukäteen säännöiksi, että mukaan lähtee vain sellaisia vaatteita, jotka miellyttivät niiden omistajaa, tuntuivat kivoilta päällä ja olivat ehjiä, puhtaita, sopivia ja istuvia. Logiikkana oli, että arvokasta matkalaukkutilaa ei kannata täyttää vaatteilla, joita todennäköisesti ei tule pidettyä. Niinpä matkalaukkuihin kelpuutettiin vain sellaisia vaatteita, joista kaverini aidosti tykkäsi.

WP_000492

Tästä lähdettiin liikkeelle…

Heti alussa kävi selväksi, että kahden ihmisen voimin tällainen työ sujuu helpommin. Omia vaatteita on aika vaikea tarkastella objektiivisesti, niihin liittyy niin paljon muistoja, tunteita ja  mielikuvia, että fokus katoaa helposti. Siksi oli hyvä, että minä olin muistuttamassa olennaisesta aina, kun pakkaajan ajatus alkoi harhailla. Osa vaatteista oli helppoja: mukaan lähti suurin osa niistä vaatteista, jotka muutenkin olivat päivittäisessä käytössä. Kirppikselle taas päätyi paljon sellaisia vaatteita, joita ei oltu pidetty vuosikausiin, mutta jotka olivat lymyilleet kaapissa vanhasta muistista vuosikausia. Hankalat kappaleet puettiin päälle, ja tehtiin uusi arvio: Onko se kiva? Oikean kokoinen? Omaa tyyliä? Ja ennen kaikkea – tuleeko se päällä hyvä fiilis? Minusta viimeinen kysymys oli oikeastaan olennaisin. Omista vaatteista pitäisi tulla itselle hyvä olo.

Tällä tyylillä edettiin ensin vaatteet, sitten kengät ja ulkovaatteet ja lopuksi alusvaatteet. Aikaa kului useampi tunti, välillä käytiin lounaalla tankkaamassa energiaa. Vähitellen vaatteista alkoi erottua kolme selkeää ryhmää: mukaan otettavat, pois heitettävät sekä pieni joukko sellaisia säilytettäviä vaatteita, joita ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa mukaan.

Kun jyvät oli seulottu akanoista,  käytiin vielä varsin vaikuttavan kokoisen ehkä-pinon kimppuun uudelleen. Kävi ilmi, että valtaosa poisjätettävistä oli suoraan menossa kirpputorille. Roskiin heitettiin muutama  rikkinäinen vaate ja jalkine, joiden korjaaminen enää kannattanut. UFFille pudotettiin yksi kassillinen pitokuntoista vaatetta, jonka myyntiarvo olisi ollut hyvin pieni. Loput pakattiin kirpputorille meneviin laukkuihin.

...ja tähän päädyttiin.

…ja tähän päädyttiin.

Nostan kyllä hattua ystävälleni, joka kutisti vaatekaappinsa puolen päivän aikana noin reiluun kolmasosaan entisestä. Ei ihan helppo tehtävä. Tuli vahvasti mieleen, ettei omankaan kaapin mullistus olisi pahitteeksi. Itse karsin tosin melko säännöllisesti keväisin ja syksyisin, mutta olisi varmasti hyvin valaisevaa luoda kerralla katsaus koko garderoobiin. Toista on helppo auttaa, mutta omien vaatteiden kanssa tulisi varmaan itselle samat haasteet vastaan. Kaverin kirpputorikassiin päätyi esimerkiksi useita vaatteita, joissa ei oikeastaan ollut yhtään mitään vikaa. Ongelma oli siinä, että ne eivät loppujen lopuksi olleet tuntuneet ”omilta”, ja siksi jääneet lähes pitämättä. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että jos vaatetta ei ole osannut pitää tähän saakka, on todennäköistä että se jäisi pitämättä myös jatkossa. Tiedän, että omassa kaapissani on muutamia samaan kategoriaan kuuluvia vaatteita. Vielä jos sellaisen on saanut lahjaksi, on pois laittaminen sitäkin hankalampaa.

Paras lopputulos on kuitenkin luultavasti se, että kaverin kaapissa on nykyisin ainoastaan hyviä vaatteita. Hätäpäiset paniikkiostokset on karsittu pois, samoin kuin menneiden aikojen haamut ja muuten vaan loppuun kulutetut arkivaatteet. Tätä kirjoittaessa tulee todellakin sellainen olo, että oma kaappi kokee ensi vuoden aikana samanlaisen mullistuksen. Sillä välin kaikki kaverit (ja miksei muutkin) – kaipaatteko kaappikonsulttia? Täällä olisi yksi vapaaehtoinen 🙂

 

Viikon vinkit 47/2012: joulukranssit, herkkupesä ja vanhempien vastuu

Viime viikolla uutisoitiin, että lelukuvastot haluttaisiin ruskeaan kirjekuoreen, jottei lapsiin kohdistuisi niin paljon mainontaa. Isyyspakkauksessa pohdittiin tämän seurauksena osuvasti, että eiväthän leikki-ikäiset leluja itselleen osta. Edelleen Isyyspakkauksen kirjoittaja arveli, että vanhempien tehtäviin kuuluu opettaa lapselle, että kaikkea ei voi mainoksistakaan saada. Minusta tässä on jälleen kerran monta hyvää pointtia. Ehdotus ruskeasta kirjekuoresta on ihan hyvä, koska lapsiin kohdistettu mainonta on mielestäni epäeettistä. Toisaalta Isyyspakkaus on oikeassa siinä, että kaikelta ei voi lasta mitenkään suojella. Tässä asiassa ei siis varsinaisesti ole vääriä mielipiteitä.

Kuluneella viikolla oli myös mielenkiintoista seurata, miten julkisuudessa haettiin Oikeaa Virallista Kantaa ovien joulukransseihin. Ensin YLEssä väitettiin, että kranssit ovat ehdottomasti kiellettyjä. Mutta sitten maalaisjärki astui mukaan kuvioon, ja kranssikohussa saatiinkin uusi käänne: koristeet onkin sallittuja. Tämä on siis se viimeisin, virallinen linjanveto.

Eräs helsinkiläinen taloyhtiö päätti yhdessä torjua ruokahävikkiä, ja perusti ruoanvaihtopisteen, ”herkkupesän”. Idea on hauska, mutta vaatiin toimiakseen taloyhtiön, joka muistuttaa enemmän tiivistä yhteisöä kuin perinteistä kerrostaloa. Ehkä tämä voisi toimia tehokkaimmin kommuunissa tai soluasuntoloissa? Toivotan kokeilulle onnea!