Siivouspäivä on liian usein

Julkaistu , kirjoittanut
10

Huomasin, että 31.8. on jälleen siivouspäivä. Tämä tuli vähän yllättäen. Olenko ainoa, jonka mielestä näitä yhteisöllisiä tapahtumia on nykyään ihan liian usein? Silloin kun siivouspäivä järjestettiin ensimmäisen kerran, se tuntui uudelta ja jännältä. Media piti asiaa esillä ja lisäksi kauppa kävi hyvin. Samalla tavalla ensimmäinen ravintolapäivä oli tosi hauska, ainakin Helsingin keskusta oli pullollaan pikkuisia ruokapaikkoja. Niistä saattoi etukäteen lukea lehdestä ja kaiken kaikkiaan tunnelma oli korkealla. Mutta nyt näitä molempia tuntuu olevan muutaman kuukauden välein, ja tunnelma on latistunut. Alkuaikojen innostus on laantunut eikä lehdissä ei ole näistä enää halaistua sanaa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että liian tiheästi järjestettävät jutut vesittävät koko homman. Niihin tottuu ja uutuus katoaa. Miksei kerran vuodessa riittäisi? Esimerkiksi joulu ja juhannus ovat vain kerran vuodessa, ja hyvästä syystä. Jos nämäkin tapahtumat olisivat vain kerran vuodessa aina samana päivänä, niille saataisiin ihan eri lailla julkisuutta, syntyisi perinteitä eikä kukaan ehtisi kyllästyä. Arvelen, että järjestäjät ovat innostuneet ensimmäisen tapahtuman menestyksestä niin paljon, että ovat halunneet toistaa tilaisuuden mahdollisimman pian. Hyvin inhimillistä, sillä kukapa ei nauttisi kun bileet onnistuvat ja kaikilla on hauskaa! Mutta samalla hyvä idea kokee inflaation.

Tietysti voi ajatella niinkin, että on mukavaa kun kaupunki on eloisa ja on jatkuvasti kaikkea pientä tapahtumaa. Ehkä se onkin ollut järjestäjien ajatuksena? En osaa sanoa. Itse en aio tällä kertaa osallistua. Keväällä kävi selväksi, että kirjat, levyt ja pientavara liikkuu, vaatteet eivät. Eikä minulla ole muuta myytävää kuin vaatteita, joten en jaksa nähdä sitä vaivaa, jonka tavaroiden roudaaminen ja muu järjestely aiheuttaisi. Jäin tässä miettimään, mahtaako myyntiin vaikuttaa se, että Siivouspäivää järjestetään useammin kuin kerran vuodessa. Minusta tuntuu, että ihmisiä lähtee vähemmän liikkeelle, kun julkisuutta ja muuta pöhinää on vähemmän, mutta voi tietysti olla niinkin että olen vain katkera kun en viimeksi saanut kaupaksi paljon mitään.

Mitä mieltä lukijakunta on? Onko tapahtumia liian usein, sopivasti vai liian harvoin?

Arkistoinnin äärellä (taas)

Julkaistu , kirjoittanut
15

Reilut vuosi sitten selvitin järkyttävän paperihässäkän, joka oli kertynyt muutaman vuoden aikana. Karsin joukosta roskat, lajittelin loput ja kehitin lopuksi uuden systeemin. Selasin noita vanhoja tekstejä, ja totesin siellä olevan paljon hyviä havaintoja. Miksi sitten asia on taas esillä? No tietenkin siksi, että homma ei raivaamisen jälkeen mennyt ihan putkeen.

Vannoin itselleni, etten enää ikinä halua päästää tilannetta yhtä pahaksi, kuin se oli viime kerralla. Valitettavasti en kuitenkaan onnistunut täysin pitämään lupaustani. Vuoden aikana paperikaaos oli taas vallannut alaa, kunnes sietokyky ylittyi tällä viikolla. Tilanne oli kuitenkin vähän parempi kuin viimeksi. Ensinnäkin selvitettävää oli lyhyemmältä ajalta. Toiseksi papereiden lajittelu on paljon helpompaa, koska viime vuonna keksimäni systeemi on ihan pätevä edelleen. Minulla on siis kansio omille papereille, lapsen papereille ja taloyhtiön asioille. Alunperin suunnittelin myös autokansiota, mutta sen osalta tilannetta täytyy tarkastella jossain vaiheessa uudelleen. Joka tapauksessa kolme edellä mainittuakin täyttää tarkoituksen oikein hyvin.

Eilen lajittelin, järjestin ja mapitin lapsen ja taloyhtiön paperit. Omat ovat vielä osittain irrallaan, mutta ainakin ne on nyt eroteltu muista papereista. Sitten on vielä läjä sellaista epämääräistä paperisälää, joka täytyy jälleen kerran käydä läpi. Huomasin, että paperihommat ovat edelleen sekä aikaa että energiaa vievää puuhaa. Päätöstenteko on se rasittavin juttu – säästetäänkö vai ei? On aika tyhmää oikeastaan lykätä päätöksentekoa sillä verukkeella, ettei nyt oikein jaksaisi. Kun ei se asia nimittäin mihinkään häviä, vaan päätöksen vain lykkääntyy ja kasaantuu. Lopulta niitä pitää sitten tehdä monta peräkanaa, koska ei ole viitsinyt tehdä yhtä kerrallaan aiemmin. Ehkä nyt vihdoin opin.

Viimeksi havaitsin, että yksi iso syy hässäkälle oli se, että jatkokäsittelyä odottavilta papereilta puuttui oma paikka. Niinpä niitä vaelteli pitkin työhuonetta vähän joka hyllyllä. Näin vuoden verran tätä asiaa lykättyäni asiaan saatiin vihdoin muutos:

WP_000929

Tässä sen nyt on. Tuollainen paperilaatikko, jonka kyljessä lukee mitä siellä on. Se, miten näinkin yksinkertaisen ratkaisun toteuttamiseen voi kulua vuosi, on omankin käsityskykyni ulottumattomissa… Luulen (eli toivon hartaasti) että tämä ratkaisee vihdoin pyörivien paperien ongelman. Ensinnäkin kaikki on nyt yhdessä paikassa, ja toiseksi näen milloin kotelo alkaa täyttyä, jolloin tiedän että on viimeistään aika toimia. Oikeasti tämähän on vain välietappi papereille, jotka odottavat sitä päätöksentekoa. Mutta koska tunnen itseni ja tiedän ettei heti paikalla käsittely tule onnistumaan, niin tässä ne nyt ainakin pysyvät tallessa.

Onko kenelläkään muulla samanlaisia haasteita arkistoinnin saralla?

Menneisyyttä vaalimassa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Sain viikonloppuna äidiltäni pahvilaatikon, joka sisälsi niin sanottuja muinaismuistoja. Se sisälsi jo kauan sitten edesmenneen ukkini tavaroita. Ukki oli joskus 1950-luvulla kohtuullisen menestynyt kilpaurheilija, ja vuosien läpi oli säästynyt laatikollinen muistoja: lehtileikkeitä urheiluvuosilta, valokuvia eri vuosikymmeniltä ja kaikenlaisia dokumentteja menneiltä ajoilta.

Saamani laatikko ei ollut suuren suuri, selvästi kopiopaperilaatikkoa pienempi. Siksi otin sen mukisematta vastaan. Jos tarjolla olisi ollut kolme muuttolaatikollista ja kasa pukupusseja, vastaanotto olisi voinut olla nihkeämpi. Yksi pienehkö laatikko vie kuitenkin niin vähän tilaa (ja koska meillä myös on sille sopiva paikka), että säilytän menneisyyttä ihan mielelläni.

Muistotavaroiden säilyttäminen voi olla herkkä aihe. Monet raivausohjeet neuvovat, että vanhat tavarat ja perinnöt pitää aika kylmästi eliminoida tilaa viemästä. Toisaalta on monia ihmisiä, joiden on todella vaikea luopua mistään, mihin vähänkään liittyy tunnepitoisia muistoja. Itse olen – yllätyt yllätys – jälleen kohtuuden kannalla.

Minusta menneisyyttä on ihan hyväkin säilyttää. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat tuntea juurensa, ja haluan opettaa myös lapseni tuntemaan mistä hän on kotoisin, ketä sukuun on kuulunut ja mitä he ovat tehneet. Siksi on kiva, että sellaisistakin sukulaisista, jotka ovat kuolleet jo kauan ennen kuin lapseni on edes syntynyt, on olemassa jotain konkreettista. Mutta rajansa kaikella. Ei ole tarpeellista säilyttää kaikkea.

Jos miettii, mitä sitten säästäisi ja mitä laittaisi pois, voi kokeilla vaikka näitä keinoja: En itse säilytä sellaisia esineitä, joihin liittyy ikäviä muistoja. Jos kelpuutan kotiini jonkun tavaran, sen pitää tuottaa hyvää mieltä. Toinen hyvä karsimisen keino on poistaa tuplakappaleet. Yhdet pienet töppöset tuovat ihan samalla tavalla muistoja mieleen kuin kolmet pienet töppöset. Säästä hienoin, tai se johon liittyy tärkeimpiä muistoja. Mitä rajallisemmat säilytystilat ovat, sitä tärkeämpää on etukäteen määritellä, kuinka paljon haluaa antaa menneisyydelle tilaa, kirjaimellisesti. Onko se yksi hylly, yksi kaappi tai yksi matkalaukku? Kun päättää etukäteen paljonko tilaa on käytettävissä, rajaa samalla sen kuinka paljon muistoja voi mahduttaa.

Olen myös sitä mieltä, että jokaisella on oikeus itse päättää, mitä tavaroita säilyttää. Toisin sanoen kenelläkään muulla ei ole oikeutta määrätä, että jotain tiettyä tavaraa ei saa heittää pois. Tämä koskee esimerkiksi perinnönjakoja, mutta myös raivausprojekteja yleensä. Jos joku sanoo, että Elma-tädin ryijyä ei saa heittää pois, sanojan tehtävänä on ottaa ryijy omiin hoteisiinsa, olettaen ettei kukaan muu sitä halua.

Viikon Vinkit 33/2013: bakteereja, shampoopyykkiä ja tarjouksia

Julkaistu , kirjoittanut
2

Bakteereja vilisee tietysti kaikkialla Iltalehti listasi pahimpia pöpöpesiä, ja yhteistä näille kaikille on, että sadat ihmiset käpälöivät niitä päivästä toiseen. En tiedä onko mahdollista tai edes tehokasta yrittää putsata ostoskärryjen kahvaa joka kerran kun menee kauppaan. Luulisin, että on helpompaa pestä tai desinfioida omat kätensä säännöllisesti. Lisäksi listasta puuttuu yksi lian keskittymä: kolikot.

Ilta-Sanomissa väitetään, että pyykit voi pakon edessä pestä myös shampoolla. Onko joku kokeillut tätä, toimiiko vinkki? Oletan, että shampookin on parempi kuin ei mitään, jos vaate on muuten vaarassa tuhoutua, mutta itse en lähtisi kovin kevein perustein kokeilemaan. Sen sijaan tiskiainetta voisin testata, luulisin että laimennettuna se voisi toimia paremmin?

Tarjousten kanssa kannattaa olla tarkkana. Fiksu ei tuijota alekylttiä, vaan tekee hintavertailuja. (Iltalehti)

Tartuin puteliin

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen tein jotain, mitä en ole tehnyt moneen vuoteen. Kaatosateen ja asiakaspalaverin yhdistelmä johti siihen, että etsin käsiini viimeisen pullon kenkiensuojausainetta, ja spreijasin mokkanahkaiset ballerinani. Edellisestä kerrasta olikin aikaa. Aiemmin käytin näitä suoja-aineita aika paljonkin. Käsittelin systemaattisesti kaikki mokka- ja nupukkikengät, ja joskus kangaskengätkin. En muista omistinko kymmenen vuotta sitten mokkalaukkua, mutta jos omistin, käsittelin taatusti senkin perusteellisesti.

Ehkä noin viisi vuotta sitten aloin tiedostaa, että ylimääräiset kemikaalit voivat olla haitallisia ja lakkasin suihkuttelemasta suoja-aineita kaikkeen mahdolliseen. Käytin vanhat pullot loppuun, mutta yksi oli vielä jäljellä. Koska minun on vaikeaa heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa, aine oli jäänyt odottamaan sitä hetkeä, jolloin aineelle olisi jotain perusteltua käyttöä. Eilen se tuli sitten vastaan. Siinä pelossa, että ihanat kengät olivat vaarassa tuhoutua, tartuin pulloon mutta hyvin ristiriitaisin tuntein.

Olen juuri lukemassa Anja Nystenin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaa, joka on jatkoa Kemikaalikimaralle, ja sitä lukiessa on jälleen tullut harvinaisen selväksi, että turhista kemikaaleista ei todennäköisesti ole muuta kuin haittaa. Altistumme jatkuvasti ja tahattomasti niin monille kemikaaleille ja myrkyille, että on turha kuormittaa elimistöä ja ympäristöä vielä lisää. (Tuo mainitsemani kirja on muuten erittäin mielenkiintoinen, palaan siihen vielä kunhan saan sen loppuun.) Tässä kuitenkin oiva esimerkki siitä, miten tieto lisää tuskaa. Kyllä minä aiemminkin tiesin, ettei se spray ole mitään ruusuvettä ja keijukaispölyä, mutta käytin sitä iloisesti siitä huolimatta, koska en ymmärtänyt (eli tullut oikeasti asiaa pohtineeksi) millä tavalla aineen sisältämät kemikaalit ihmiseen vaikuttivat. Nyt tiedän aiheesta paljon enemmän, ja sitä myötä suihkeen käyttäminen on muuttunut aika vastenmielikseksi.

Lopuksi vielä: kaverini oli tarvinnut samanlaista ainetta ja kysynyt kaupassa oliko myrkyille mitään ekologisempaa vaihtoehtoa. Yllättäen sellainen oli löytynyt valikoimista – mutta vasta tiedustelun jälkeen. En tiedä tästä tuotteesta yhtään mitään, mutta jos on mahdollista hankkia tuote, joka toimii myrkkyjä vastaavalla tavalla mutta turvallisesti, hankin sellaisen todennäköisesti itselleni. Sitten kun olen ensin käyttänyt tuon kamaluuden loppuun.

Asujen suunnittelua ja kierrätystä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Olen edennyt muodonmuutoksessa siihen pisteeseen, että perustyöt on tehty ja on aika ruveta suunnittelemaan asuja. Sallyn ohjeiden mukaan kootaan viisi erityyppistä asua. Yhden pitää esimerkiksi olla ehdoton suosikki, toisen mahdollisimman tyypillinen asu, kolmas kokeileva jne. Kaikista otetaan kuvat. Tämän jälkeen kuvat, inventaario ja kirjoitetut vastaukset jätetään ”hautumaan” ainakin viikoksi, ennen kuin muodonmuutosta jatketaan.

Vaikka olenkin vasta noin puolessa välissä Sallyn ohjelistaa, alkaa uusi vaatekaappi sekä tyyli jo selvästi muotoutua, sekä mielessä että käytännössäkin. Olen alkanut katsella vanhoja vaatteitani ihan uusin silmin, eikä tilanne vaikuta enää yhtään niin epätoivoiselta kuin vielä kuukausi sitten. Itse asiassa ostin jo hiukan lisääkin vaatteita, kun eräässä outletissa tuli juuri sopivia vastaan. Heitin karsimisvaiheessa ainakin puolet t-paidoistani pois, joten pari uutta ei ollut pahitteeksi.

Tuon väliviikon voisin hyvin käyttää siihen, että yrittäisin päästä eroon niistä karsituista vaatteista. Olen ollut onnekas, sillä muutama ihminen lähipiiristä on halunnut kierrätykseen lähteviä vaatteita itselleen. Kiertoon lähti mm. toppeja ja bleiseri, jotka olivat minulle pieniä, mutta kaverilleni aivan sopivia. Lähes kaikki noista vaatteista oli alunperinkin ostettu hiukan nafteina, mutta edullisella hinnalla esim. jostain outletista. Sitten olin vain ilmeisesti toivonut, että hartiat kapenisivat ja tai että paidan helma jotenkin mystisesti pitenisi. Kyse on siis ollut lähinnä itsepetoksesta, jolle tuli vihdoinkin loppu.  Joukossa oli myös jokunen (pesulapun noudattamisesta huolimatta) pesussa kutistunut. Eräs sukulainen puolestaan kelpuutti pari sellaista vaatetta, jotka eivät enää edustaneet haluamaani tyyliä, mutta jotka muuten olivat virheettömiä.

Näiden lisäksi kuskasin äsken yhden kassillisen t-paitoja ynnä muita kierrätyslaatikkoon. Sitten on vielä yksi kassillinen sellaisia ”parempia” vaatteita, joista toivoisin saavani hieman rahaa, lähinnä hyväkuntoisia merkkivaatteita. Esteenä on vain laiskuus. Ajatus huutonetistä uuvuttaa, joten ehkä tarjoan niitä läheiseen second hand -kauppaan myytäviksi. Ellei joku tätä lukeva tuttava vielä sattuisi haluamaan niitä. Joka tapauksessa on tuntunut mukavalta päästä eroon vanhoista vaatteista. Olen toiveikas sen suhteen, että loputkin vielä häviävät tästä asunnosta. Jos ei muu auta, niin kippaan sitten loputkin kierrätyslaatikkoon. Ja se vasta on hieno päivä, kun kaikki kierrätetyt vaatteet ovat poissa! Ah!

Inventaario

Julkaistu , kirjoittanut
4

Vaatekaapin muodonmuutos etenee edelleen. Tein äsken inventaarion kaikista vaatteistani. Jätin pois iltapuvut, kengät, ulkovaatteet, urheiluvaatteet ja alusvaatteet. Avasin tyhjän excelin ja aloin kirjoittaa ulkomuistista vaatteita. Loin seuraavat kategoriat:

  • neuleet
  • neuletakit
  • mekot
  • topit ja tunikat
  • paidat
  • hameet
  • housut
  • huivit
  • farkut
  • jakut
  • t-paidat
  • vyöt

Sallyn ohjeiden mukaan invetaarioon olisi pitänyt sisällyttää kengät ja korut, mutta koen että molemmista on niin selkeä käsitys, ettei niitä tarvinnut lisätä. Sitä paitsi olen reilu vuosi sitten käynyt kaikki kengät läpi ja todennut niiden riittävän vielä vuosiksi sekä määrässä että laadussa.

Kuten etukäteen arvelinkin, vaatteita on paljon. Minulla on esimerkiksi viisi neuletakkia, joista neljä mustaa. Ne ovat tosin kaikki malleiltaan ja materiaaleiltaan erilaisia keskenään, mutta listaa tehdessä tajusin, että yksi niistä joutaa silti pois. Mekkoja on parikymmentä, mikä kuulostaa paljolta. Mutta kun osa on kesämekkoja, osa villamekkoja, osa selvästi juhlaan ja osa arkeen, ei kaksoiskappaleita ja samaan aikaan vuodesta pidettäviä ole lopulta kovin montaa. Tilanne oli sama muidenkin kategorioiden kanssa.

Tein inventaarion ulkomuistista, toisin sanoen kirjoitin ensin kaikki vaatteet jotka muistin, ja vasta sitten katsoin kaappeihin ja täydensin puuttuvat. Muistin ulkoa noin 90% vaatteistani, mikä on minusta hyvä suoritus. Tietysti olen viime aikoina niitä käynyt tavallista ahkerammin läpi karsiessani huonoja, mutta siitä huolimatta olin tyytyväinen. Tämä nimittäin kertoo siitä, että lähestyn tavoitettani tiedostaa jokainen esine ja asia jonka omistan. Myönnän että pari kuukautta sitten en olisi muistanut esim. kaikki huiveja, mutta nyt inventoituani nekin (ja pestyä samassa yhteydessä kaikki tunkkaiset) muistin sellaisetkin, joita en ole käyttänyt pitkiin aikoihin.

Etukäteen tuskailin tämän(kin) vaiheen kanssa, ja mietiskelin, mitä ihmettä varten kaikki vaatteet pitäisi listata paperille. Nyt kun se on tehty, toimenpide tuntuu ihan järkevältä. On valaisevaa tarkastella vaatevarastoaan siten, että näkee kaiken yhtä aikaa. Siitä näkee esimerkiksi kuinka monta kappaletta jotain on, missä on vajausta ja missä on liikaa. Olen värikoodannut sinne ne, jotka ovat harkinta-ajalla tai jotka kuntonsa puolesta pitäisi oikeastaan uusia. Listaa voi konsultoida kun tekee mieli ostaa jotain uutta, ja tarkistaa siitä helposti onko kaapissa jo jotain vastaavaa. Luulisin, että tämä helpottaa myös asujen suunnittelua ja pakkaamista pidemmille matkoille.

Aikaa inventaarion tekemiseen ei mennyt puolta tuntia kauempaa. Parasta on, että kun se on nyt tehty, sitä on helppo päivittää sitä mukaa kun vaatteita tulee ja menee. Koska rakastan listoja ylipäätään, taidan lisätä sinne vielä takit, hatut ja kengätkin, ja ehkä osan sukkiksista. Olen täysin yllättynyt, miten hyödylliseksi inventaario osoittautui. Etukäteen nimittäin harkitsin tämän kohdan ohittamista kokonaan Sallyn ohjeissa. Mutta nyt kun se on tehty, voin suositella sitä kaikille, jotka eivät ole ihan varmoja mitä vaatekaapista löytyy.

Päivä jolloin keitin paitani

Julkaistu , kirjoittanut
21

Kaikki sai alkunsa siitä, kun huomasin ettei valkoinen pusero ollut tullut pesussa puhtaaksi. Sen kaula-aukon reuna oli jäänyt kellertäväksi, syynä lomalla käytetty aurinkorasva, joka näköjään värjää vaaleat vaatteet. (Välikysymys: tietääkö joku, liittyykö värjääminen suojakertoimeen? Omani on aina vähintään 50, ja sen vahvuiset rasvat tuppaavat olemaan aikamoista jankkia.) Päätin siis valkaista puseronkauluksen. Vaate on 100% puuvillaa, joskin brodeerattua, mutta koska väri on puhtaan valkoinen arvelin valkaisun olevan helppoa. Vatiin vettä, sekaan kunnon loraus Kloritea, ja paita vatiin valkaistumaan.

Käänsin selkäni hetkeksi ja vilkaistessani vatiin uudeelleen havaitsin tapahtuneen katastrofin. Paita ei ollut enää valkoinen, vaan pinkki. Ilmeisesti kaikki ne kohdat, joissa oli ollut jäänteitä aurinkorasvasta, olivat värjäytyneet neonsävyiseksi pinkiksi. Myös vesi oli pinkkiä ja koko paita oli hyvää vauhtia värjäytymässä punaiseksi. Tahattoman ”Gaaaaaaaah apuaaaa” huudahtuksen jälkeen kaadoin äkkiä kaikki vedet pois ja yritin huuhdella paidasta värin pois, mutta turhaan. Paita näytti siltä, kuin kaula-aukko, hihansuut ja muutama epämääräinen läikkä siellä täällä olisi värjätty yliviivaustussilla. Kaadoin kaulukseen Bio Luvilia suoraan purkista ja hankasin – ilman tulosta.

Samaan aikaan kun totesin paidan olevan täysin pilalla, mieleen leijaili äskettäin lukemani blogikirjoitus. Siinä INCImixin kirjoittaja kertoi tahranpoistokokemuksistaan, joihin kuului vaatteen keittäminen ellei mikään muu tehonnut. Totesin, ettei paita voisi enää pahemmaksi mennä, joten päätin kokeilla vaikka pesulappu ilmoitti vaatteen sietävän vain 40 astetta. Siispä isoin kattila liedelle, neljä litraa vettä perään ja kuumenemaan. Kun vesi oli kiehuvaa, laitoin paidan sekaan ja aloin hämmennellä puulastalla. Ja tiedättekö mitä! Se tehosi. Pikkuhiljaa pinkki väri alkoi vaaleta, ja noin kymmenen minuutin keittelyn jälkeen paita oli aivan entisellään. Todella hämmentävää. Vaate ei tuntunut kärsineen kiehuvasta käsittelystä mitenkään, ainoastaan väri palasi ennalleen.

Tästä innostuneena päätin keittää myös lapsen puuvillahousut, joiden polvesta ruohotahra ei ollut millään keinolla lähtenyt. Toiveikkaana nakkasin housut pataan, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Tahra ei muuttunut miksikään. Päättelin (erittäin loogisesti, hah) että koska kuuma vesi ei tehoa, Klorite varmaan sitten auttaa. Ja niin se tehosikin! Ruohotahra katosi. Käsittely piti tosin lopettaa melko nopeasti, sillä myös sinisestä raidasta alkoi väri kadota. Mutta mitäpä pienistä, nyt on taas tahrattomia vaatteita. Kiehuvan veden logiikka on minulle edelleen hämärän peitossa, en tiedä miksi se ensimmäisellä kerralla toimi ja toisella ei. En myöskään tiedä, miksi aurinkorasva muuttui Kloriten vaikutuksesta punaiseksi. Mutta jos teillä lukijoilla on näistä tietoa, tai muita vastaavia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni!

Jälkikirjoitus: anoppi kemiaa tuntevana ihmisenä totesi, että on jokseenkin sattumanvaraista, mihin kiehuva vesi tehoaa ja mihin ei. Mutta mustikkatahrat kuulemma lähtevät sillä joka tapauksessa, tämä valkoisten pöytäliinojen omistajille tiedoksi.

Viikon vinkit 32/2013: kierrätyssivusto ja kepeää kesälukemista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Löysin kätevän linkin, joka helpottaa kierrätystä: http://www.kierratys.info/index.php Sivuston avulla on helppo etsiä lähimmät kierrätyspisteet. Sivuilta löytyy myös hyvää tietoa eri jätelajeista ja niiden kierrätyksestä. Tuolta voi mm. tarkistaa mihin jätteeseen mikäkin pitää laittaa. Testailin hakua vähän, ja kannattaa laittaa hakuehtoihin tarpeeksi laaja etäisyys lähtöpisteestä, jotta kaikki kierrätyspaikat varmasti löytyvät. Tämä voisi olla kätevä esimerkiksi jos mökiltä pitäisi viedä jätettä pois, eikä tiedä missä lähin kierrätyspaikka sijaitsee.

Iltasanomat on tällä viikolla tarjoillut kepeitä ja lyhyitä juttuja, jotka sivuavat Arkijärjen aihepiiriä. Tässä jutussa muistutetaan putsaamaan erilaisia asioita, joita ei usein tule ajatelleeksi pöpöpesänä. Tunnustan, etten ole koskaan pessyt luottokorttiani, enkä ole tullut ajatelleeksi, että siihen olisi aihetta…

Tämä toinen artikkeli antaa vinkkejä tupaantuliaislahjaksi ainaisen leivän ja suolan sijasta. Osassa ideoista on ihan järkeä, mutta kannattaa ottaa huomioon, onko kyseessä ensimmäiseen omaan asuntoonsa muuttava opiskelija vai äskettäin asuntoa vaihtanut perhe. Tarpeet nimittäin vaihtelevat. Opiskelija saattaa ilahtua siivoustarvikkeista, mutta pidempään omillaan olleilla niitä löytyy riittävästi omasta takaa. En myöskään varauksetta veisi viherkasvia, ainakaan kysymättä ensin. Niistä voi tulla taakka, jos ei satu olemaan viherpeukalo. Leikkokukat ovat parempia, koska ne kuolevat pois omia aikojaan.

Taikasieni putsasi tahrat tekstiileistä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tiesittekö, että taikasieni ja mikrokuituliina puhdistavat tahroja myös tekstiileistä? Opin tämän jokunen viikko sitten, kun lapsi sotki nojatuoliin jotain tahmaa, muistaakseni jäätelöä tai jugurttia. Vähän sen jälkeen havaitsin sohvassa ison kuivuneen tahran, jonka alkuperä oli tuntematon. Kävin molempien kimppuun näillä kahdella välineellä ja puhdasta tuli, ilman mitään tahranpoistoaineita.

Mikrokuituliina kannattaa kostuttaa, ja sen jälkeen pyyhkiä tuore tahra tai sotkua pois. Olennaista on, että liina on puhdas. Tätä varten minulla on tapana pitää siivouskaapissa yhtä mikrokuituliinaa, joka on vastikään tullut pesusta. Yhteensä liinoja on muistaakseni kolme, joten kaapista löytyy yleensä ainakin yksi puhdas. Omani ovat jotain halpisversioita, mutta toimivat ihan yhtä hyvin kuin Sinin tuotteet tai muut kalliimmat, joten tässä tapauksessa hinta ei tunnu korreloivan laadun kanssa.

Taikasieni toimii tekstiilejä puhdistaessa samalla tavalla kuin kovia pintoja pestäessä. Sieni kastellaan kevyesti ja sillä hangataan tahraa. Kun putsasin sohvatyynyä, huomasin että isolla taikasienellä kosteus levittyi tyynyyn tasaisesti, eikä siihen jälkeenpäin jäänyt vesitahraa, kuten joskus voi käydä. Käsittelin tahraa ensin vähän aikaa, painelin ylimääräisen kosteuden pyyhkeeseen ja odotin hetken, jotta näkisin erottuuko tahra vielä tyynystä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tahra oli häipynyt osittain. Hankasin siis hieman lisää ja annoin kuivua. Loppujen lopuksi tahra lähti pelkällä vedellä ja taikasienellä kokonaan. Ekologista, sanoisin.

Tästä innostuneena kokeilin taikasientä toiseen tahraan samassa sohvassa. Kyseessä oli musta nirhauma, joka on tullut kenties jonkun muuton aikana. Taikasieni poisti senkin. Kyseessä on siis väriltään vaalea sohva, jonka tyynyt on päällystetty jonkinlaisella puuvillasekoitteella. Aiemmin mainittu nojatuoli on päällystetty punaisella villakankaalla. Kumpaankaan kankaaseen ei taikasienikäsittelystä jäänyt minkäänlaista jälkeä.

Näiden kokemusten pohjalta hylkään vanhat niksit puhdistaa vaaleita tekstiilihuonekaluja ranskanleivällä ynnä muulla. Sen sijaan käytän jatkossakin taikasientä ja mikrokuituliinaa. Voi olla, että punaviiniin tai kahviin nämä eivät ihan pelkän veden avulla tehoa, mutta vähän helpompiin tahroihin toimii näköjään hyvin. Kehotan kuitenkin testaamaan ainakin taikasientä johonkin huomaamattomaan kohtaan omassa huonekalussa, siltä varalta ettei tule ikäviä yllätyksiä. Itse en tosin tätä muistanut tehdä, vaan kävin oikopäätä tahrojen kimppuun.

Onko joku muukin käyttänyt taikasientä huonekalujen puhdistukseen? En toimisikohan se vaatetahroihin?