Tyylipohdintoja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Suurin syy halulle aloittaa vaatekaapin muodonmuutos oli se, että olin perin juurin kyllästynyt arkisiin vaatteisiini. Vaatteet edustivat kahta ääripäätä: kivoja, kauniita ja mielenkiintoisia juhla- ja menovaatteita, ja toisaalta äärimmäisen käytännöllisiä ja useimmiten kuluneita arkivaatteita. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Kun elämästäni 99% koostuu siitä tavallisesta arjesta, ei kivoille juhlavaatteille tule kovin usein käyttöä.

Sally käski kuvailemaan nykyistä tyyliä muutamalla sanalla. Pyysin myös paria läheistä ihmistä tekemään saman, jotta saisin käsitystä siitä, miten lähellä totuutta oma arvio oli. Kävi ilmi, että muut käyttivät ihan samoja sanoja kuin minäkin: käytännöllinen, rento, arkinen, tavallinen, tylsä. Tässä vaiheessa tilanteen vakavuus valkeni lopullisesti. Jos muutkin ovat sitä mieltä, ettei arkityylissä ole juuri säihkettä, on aika tehdä jotain.

Eilen luin Pitsikirjan Rinnan kesävaatevalikoimasta, jossa on 33 vaatetta. Listaa lukiessani tajusin, että normaali arkivarustukseni on reilusti pienempi. Tänä keväänä ja kesänä ennen kuin helteet alkoivat minulla on ollut vakituisessa käytössä seuraavat vaatteet:

  • 4-5 T-paitaa, joista kaksi keskenään identtisiä, eli voinee laskea yhdeksi
  • 3 farkut (helteellä näiden tilalla 3 hametta)
  • 2 hupparia
  • 1 sandaalit (käytössä vähintään 95% ajasta)
  • 1 tennarit
  • 1 mokkasiinit
  • 1 takki
  • 2-3 neuletta (järkeilin, että on minun ollut pakko käyttää ainakin kolmea, vaikka en kyllä muista pitäneeni kuin kahta)
  • 1 mekko (varmaankin joskus viikonloppuna ollut päällä)

Tuosta tulee 18 vaatetta, ja niistäkin muutama on ollut käytössä hyvin harvakseltaan. Suurin osa näistä on myös hankittu vuonna 2008, joten ihan uudenkarheista vaatteista ei ole kyse. Olen jättänyt listasta pois ne harvat kerrat, kun olen ollut konsertissa tai ulkona syömässä, ja pukeutunut tavallista hienommin ( =ei tylsästi tai arkisesti). Tosin vaikka lisäisin nekin vaatteet listaan, lukumäärä jäisi silti varmaan alle 25:n. Joka tapauksessa diagnoosi on selvä: ei ihme että itseäkin tylsistyttää, kun viikosta toiseen pyörittää noin kymmenen vaatteet valikoimaa. Toinen havainto on, että pystyn näköjään elämään erittäin minimalistisesti asiaan sen kummemmin paneutumatta. Saman asian kääntöpuoli on, että olen näyttänyt ajoittain kassialmalta.

Nyt kun kulahtaneimmat vaatteet on karsittu pois, riski näyttää kassialmalta on huomattavasti pienentynyt. Vastaamalla Sallyn kattavaan kysymyslistaan olen myös tunnistanut asioita, joita erityisesti haluan kaapissani kehittää tai muuttaa. Yksi niistä on tuo hullu kahtiajako ”hienoihin” ja ”arki”vaatteisiin. Olen aivan suotta säästellyt siistimpiä vaatteita  erikoistilaisuuksiin sen sijaan, että olisin nauttinut niistä joka päivä. Toisaalta haluan muistaa jatkossa paremmin, että käytännöllisen ei tarvitse olla yhtä kuin mitäänsanomaton. Kun pengoin kaappejani totesin, että joukossa on myös niitä hauskoja, persoonallisia ja kauniita vaatteita. En vain ole käyttänyt niitä kovin usein.

Projektin aikana olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että en ole paneutunut ollenkaan siihen, miten eri tavoin yhtä vaatetta voisi käyttää. Samoin tajusin, että minulla on kattava kokoelma asusteita – huiveja, koruja ja vöitä – jotka ovat vain käyttöä vailla. Samaa voisi sanoa kengistä, käsilaukuista ja hatuista. Kaikkea on, muttei päälläni.  Olen huomannut, että ongelma ei ole niinkään ollut vaatekaapin sisältö, vaan se, etten ole osannut hyödyntää sitä tehokkaasti. Muutama luutunut asenne ja helppoutta rakastava luonteeni ovat myös vaikuttaneet vahvasti. Asiaan paneutuminen on kuitenkin tuottanut jo tulosta, kun olen näinkin paljon ehtinyt ymmärtää.

Muodonmuutoksen ensimmäinen vaihe valmis

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen saanut ensimmäisen vaiheen päätökseen. Olen raivannut kaikki kulahtaneet vaatekappaleet pois kaapeistani. (Nyt ne ovat kassissa odottamassa seuraavaa pysäkkiä, mutta edistystä tämäkin.) Paidat, neuleet, mekot, housut, farkut, topit, huivit ja vyöt on koluttu läpi. Ensisijainen poisheittoperuste oli vaatteen kunto. Tärkeintä oli päästä eroon  niistä vaatteista, jotka olivat rikki, menettäneet muotonsa tai kauhtuneet epämääräisiksi. Osa menee vielä kierrätyslaatikkoon, osan heitin suoraan roskikseen.

Toinen poistosyy oli väärä koko. Liian pieniä vaatteita karsin muutaman. Tunnustan etten tästä kategoriasta poistanut läheskään kaikkea. En siis noudattanut sääntöjä, mutta jos olisin poistanut kaikki housut, jotka eivät istu aivan täydellisesti, sinne olisi jäänyt farkkujen lisäksi yhdet ainoat pellavaiset kesähousut…. Arvelin sen olevan liian vähän, sillä en halua shoppailla ennen aikojaan. Sitä paitsi jos joku on kuunnellut Irti turhasta -podcastia, tietää että tarkoituksena on hieman kiinteytyä nykyisestä. Aavistuksen kiristävä housuvarasto kielii siitä, että tarvettakin on 🙂 Annoin siis housuilleni vielä mahdollisuuden, mutta päätin tehdä puolen vuoden päästä uuden arvion. Mikäli siinä vaiheessa kaapista löytyy runsaasti väärän koon takia käyttämättömiä housuja, ne saavat lähteä.

No juu. Joka tapauksessa karsinta on nyt riittävässä määrin suoritettu. Seuraavaksi Sally neuvoo tekemään täydellisen inventaarion niiden vaatteiden osalta, jotka on juuri karsinut. Toisin sanoen alusvaatteita ja sen sellaisia ei tarvitse listata, mutta kaikki muut pitää. Tämän aion tehdä hieman vaikeamman kautta, nimittäin ulkomuistista! Sille on hyvä perustelu. Raivatessani vastaan tuli muutamia vaatteita ja asusteita, joita en muistanut omistavani. Mutta haluan oikeasti tiedostaa kaikki vaatteet jotka omistan, joten nyt on oivallinen tilaisuus tarkistaa, miten hyvin muistan kaikki vaatteeni kaappiin katsomatta. Ensin siis listaan kaiken minkä muistan, ja sitten tarkistan mitä unohdin ja lisään ne listalle. Lopputuloksena pitäisi olla kattava listaus kaikista vaatteista, jotka omistan JA selkeä tietoisuus siitä, mitä kaapista löytyy.

Etukäteen arvelen, että kun inventaario on valmis, lienee melko vaikea perustella itselleni, miksi tarvitsisin lisää vaatteita. Karsinnan jälkeenkin valinnanvaraa riittää. Toisaalta ennen kuin shoppailu tulee Sallyn ohjeiden mukaan ajankohtaiseksi, edessä on vielä monta askelta. Raportoin lisää kun projekti etenee.

Ruokajärkeä tarvitaan taas

Julkaistu , kirjoittanut
4

Pesin sen jääkaapin enkä hetkeäkään liian aikaisin. Koko kesän kestänyt huolettomuus (tai jos rehellisiä ollaan niin piittaamattomuus voisi olla parempi sana) oli kostautunut lukuisina pilaantuneina elintarvikkeina. Varsin noloa ja herättävää. Näköjään ruokajärkiprojekti on auttanut sen verran, että pystyin helposti sanomaan miksi mikäkin oli mennyt pilalle, mutta selvästi ollaan vielä kaukana siitä pisteestä, että jääkaapin valvonta olisi  mennyt selkäytimeen asti.

Suurin syy pilaantumiselle oli se, että tuote oli häipynyt näkyvistä. Jäänyt jonkun taakse tai alle, ja sen seurauksea unohtunut. Tärkeä syy syksyllä kehittämälleni järjestykselle oli juuri se, että näkisin heti mitä kaapissa on. Siitä huolimatta ja asian tiedostaen en ollut jaksanut kiinnittää järjestykseen loman aikana huomiota, ja lopputulos on pilaantunutta ruokaa. Olen vihainen itselleni, sillä toimin toisin kuin tiesin järkeväksi. Ehkä tässä kohtaa voisi tehdä klassisen lupauksen ”ei koskaan enää”?

Toinen iso syy kaaokselle oli suunnittelemattomuus. Kukaan ei ole ollut erityisemmin vastuussa siitä, mitä kaupasta ostetaan eikä varsinkaan siitä, mitä ostoksista valmistetaan. Ruokahuolto on ollut jokseenkin satunnaista. Tämänkin opin jo syksyllä. Pitää miettiä etukäteen mitä niistä ruoista meinaa tehdä, muuten jää omituisia tähteitä, jotka lopulta jäävät syömättä. Mikäli kaapissa pidetään vain minimivarastoa, tätä ei ehkä pääse tapahtumaan. Sen sijaan perheessä, jossa harrastetaan ruokafiilistelyä suunnittelu on arkena välttämättömyys, ja niin on näköjään lomallakin. Ja jonkun pitää olla vastuussa, muuten kukaan ei tiedä mitä siellä kaapissa on.

Lopuksi löysin jääkaapista pari hillopurkkia, jotka olivat säästyneet viime syksyn raivauksessa. Totesin kaikista päivämäärien menneen jo ajat sitten. Totesin myös, ettei niihin oltu koskettu  sen jälkeen, kun edellisen kerran laitoin ne takaisin kaappiin. Johtopäätös tästä on se, ettei kannata ostaa jääkaappiin mitään uutta ja erikoista, ellei jo ostotilanteessa ole selkeää käsitystä siitä, minkä kanssa mikäkin hillo ja hyytelö syödään. Sen lisäksi uusia tuotteita kannattaa ostaa pienin mahdollinen purkki, ja testata ensin tuleeko uutuutta syötyä vai ei. Tällä logiikalla hävikki pienenee, mikäli tuote ei olekaan mieluisa.

Tämän aika masentavan yhteenvedon jälkeen voi onneksi ikuisena optimistina todeta, että tästähän ei ole suunta muuta kuin ylöspäin. Jääkaappi on nyt puhdas, siellä ei ole pilaantumaisillaan olevaa ruokaa, ja lisäksi tiedän ihan täsmälleen mitä kaappi sisältää. Erinomainen pohja ruokasuunnittelulle siis. Parempaa kohti ollaan menossa!

Viikon vinkit 31/2013: kemikaaleja ja luovaa kierrätystä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tämän viikon teemana kemikaalit ympäristössä, sekä lopussa mahtava uusiokäyttövinkki.

YLE uutisoi, että lelujen kemikaalisäädöksiä on kesäkuussa tiukennettu. Olennaiset asiat tulevat kuitenkin jutun lopussa: tarkimmin kannattaa vahtia sellaisia leluja, joita lapsi laittaa suuhun, sillä sylki liuottaa lelusta kemikaaleja. Kannattaa myös muistaa, että Tukes ei tarkista kaikkia Suomessa myytäviä leluja, vaan tekee lähinnä pistokokeita. Tämä oli ainakin minulle tärkeä tieto, jota en aiemmin ole tullut ajatelleeksi. Jos siis haluaa pelata varmanpäälle, muovilelut kannattaa jättää kauppaan.

Edelleen YLEn uutissivuilta löytyy juttu, jonka mukaan vain vähäinen osa kemikaalien vaikutuksista tunnetaan, puhumattakaan niiden yhteisvaikutuksista. Tästä ei tietenkään seuraa, että kaikilla kemikaaleilla olisi automaattisesti vaarallisia seurauksia. Mutta uskoisin, että mitä enemmän tämän tyyppistä uutisointia alkaa tulla, sitä enemmän luomu, luonnonkosmetiikka ja vastaavat tuotteet alkavat kiinnostaa. Eikä sekään välttämättä ole huono asia.

Loppukevennyksen aika: katsokaa, miten mahtava kasvihuonelyhty! Tämä jos mikä on luovaa tavaroiden uusiokäyttöä. Kuva löytyy Anja Nystenin Kemikaalikimara-blogista, joka muuten on täynnä erittäin pätevää tietoa kemikaaleista, alan asiantuntijan kirjoittamana. Voin suositella!

Ylläpitoa ja edistystä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Paluu pellosta normaaliin olotilaan tapahtuu pikkuhiljaa. On sanottava, että kodin perusteellinen siivous (jonkun muun kuin itseni toimesta) on toiminut erinomaisena motivaattorina. Kun on niin ihanan siistiä, sitä siisteyttä ja järjestystä yrittää vaalia kaikin keinoin, jotta olotila pysyisi. Olen siis ollut tavallista tarkempi tavaroiden kanssa, ja palautellut sälää paikalle normaalia paremmin motivoituneena. Toistaiseksi tilanne on pysynyt hyvin hanskassa, ja tänään tehty imurointi palautti asunnon lähes samaan kiiltävään tilaan, missä se oli alkuviikosta.

Pyykkivuori on saatu selätettyä, ja tänään vihdoin myös silitettävien vuori. Se olikin paisunut varsin korkeaksi kesäkuukausien aikana, eikä taittunut yhdellä istumalla. Parin päivän uurastuksen jälkeen silitettävien kori on vihdoinkin tyhjä, huh! Muodonmuutos puolestaan on edennyt siten, että olen nyt käynyt kaikki paidat, topit, mekot, hameet ja housut läpi. Ehdin jo iloita saaneeni raivauksen valmiiksi, kunnes luin Sallyn ohjeet uudelleen ja totesin unohtaneeni huivit, laukut, vyöt ja muut asusteet. Arvelisin, ettei niiden läpikäymiseen lopulta kulu hirveästi aikaa. Olen myös saanut kirjallisen analyysini päätökseen, ja kuten ohjeissa ennakoitiin, harjoitus oli varsin hyödyllinen. Tästä aiheesta lisää alkuviikosta.

Seuraavaksi on vielä jääkaapin ja pakastin pesu ja järjestäminen, sekä syksyn ruokasuunnittelun tekeminen. Tässäpä onkin varsinainen urakka, jonka tiedän olevan pelkästään hyödyllinen. Jos nyt jaksan tsempata tässä asiassa, saan kiittää itseäni syksymmällä. Tiedän, että ruokajärjen tuominen takaisin arkeen olisi fiksuinta mitä voi tehdä tässä vaiheessa, kun työkiireet, pimeät illat ja yleinen stressi ei vielä kaadu päälle. Siivoan jääkaapin huomenna. Lupaan!

Meillä kiiltää

Julkaistu , kirjoittanut
7

Meillä on tällä hetkellä hohtavan puhdasta. Se johtuu siitä, että eilen kävi siivooja(t) ensimmäistä kertaa ikinä. Olen tähän asti halunnut siivota itse. Minusta se ei ole ollut niin raskasta, etten siihen itse pystyisi. En myöskään vihaa siivoamista, joten sekään ei ole ollut ongelma. Viime aikoina useammatkin tahot ovat alkanaeet ylipuhua ostamaan palvelun muualta. Tottahan se tietenkin on, että koska asuntomme ei ole pikkiriikkinen, vie siivouskin aikaa. Useamman tunnin viikossa varmaan, vaikka en ole sitä laskenutkaan.

Niinpä annoin periksi ja lupasin kokeilla, miltä tuntuisi jos joku ammattilainen hoitaisi homman puolestani. Ensimmäisen kerran perusteella näyttää siltä, että takaisin ei ole paluuta. Muutaman tunnin jälkeen koko asunto kiilsi lattiasta kattoon, ja tuntui että puhtauden tuoksu leijaili rappukäytävään asti. Lattiat ja lattialistat on pesty perusteellisesti, matot rullattu pois ja tuuletettu/tampattu, pölyt ja pinnat pyyhitty, hanat kiiltävät, missään ei ole sormenjälkiä, kylpyhuone ja vessa ovat putipuhtaita ja kaikki huonekalut on imuroitu. Olin kotiin tullessa varsin vaikuttunut.

Parasta on, että työllistän samalla yksityisyrittäjän, joka tienaa kaikki rahat itselleen. Vertailin hintatasoa naapurin kanssa, jolla siivous tulee isomman firman kautta, ja totesimme hinnat käytännössä samoiksi. Mutta tuntuu kivalta, että palkka kovasta työstä menee suoraan sen tekijälle. Kun tällä yrittäjällä on kaiken kukkuraksi vielä asenne enemmän kuin kohdallaan, olen todella tyytyväinen. On myös mukavaa että työntekijä ei vaihdu, vaan meille tulee joka kerta samat ihmiset (siivooja työllistää itsensä lisäksi yhden henkilön). Kiitosta ja kehuja siis, ja siivooja pysyy.

Banaanikärpäsansa

Julkaistu , kirjoittanut
12

Onko teillä banaanikärpäsiä? Meillä on, ne ovat villiintyneet viime aikoina mahdottomiksi. Mikä tahansa likainen astia tiskialtaassa, kaksi tuntia kauemmin säilytetty biojätepussi tai mikä tahansa hedelmä pöydällä saa aikaan hirveän kärpäshyökkäyksen.

Päätin kokeilla omatekoista ansaa, ja etsin netistä ohjeet. Noudatin ensimmäisiä vastaantulleita tosin itsekin soveltaen, ja totesin että kyllä se toimii. Tässä ohjeet, mikäli joku muukin kärsii lentelevistä pikkuötököistä keittiössä.

Minä käytin tyhjää, huuhdeltua jugurttipurkkia. Sinne kaadoin valkoviinietikan jämät, etikkaa oli ehkä hieman vajaa ruokalusikallinen. Lisäsin vettä niin, että nestettä oli pohjalla 2-3 senttiä. Sitten vielä pari tippaa tiskiainetta joukkoon. Sekoitetaan. Siirsin hedelmät jääkaappiin ja jätin purkin pöydälle samaan paikkaan.

Aamulla purkin pohjalla lillui ainakin kuusi ötökkää. Uskoisin, että valkoviinietikan sijasta voi käyttää myös muuta etikkaa, joka tuoksuu verrattain hyvälle. Kenties väkiviinaetikka on liian tujua houkutellakseen kärpäsiä, mutta muuten olettaisin kaiken käyvän. Koko litkua ei tarvita paljon. Käytin jugurttipurkkia siksi, että en halunnut tiskata ruoka-astiaa, jonne on liuotettu ötököitä. Tämä on todellakin halpa, helppo ja hyväksi todettu keino. Voin suositella!

Lomalla = pellossa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Lomat alkavat olla takanapäin, ja on aika kömpiä pellosta takaisin kaidalle tielle. Kesän aikana on useampi rutiini päässyt hieman lipsumaan. Sen seurauksena on saanut mm. pestä pyykkiä urakalla. Välillä tuntui ettei pyykkivuori kutistu millään, etenkin kun jatkuvasti oli reissu ja retkeä, joissa likaantui lisää vaatteita. Siihen kun laittaa päälle vielä mökiltä pesuun tuotuja lakanoita ja pyyhkeitä, ei pyykkikorin kansi mennyt varmaan kahteen viikkoon kiinni. Asiaan saattoi toki vaikuttaa myös se, etten pitänyt normaalista kone per päivä -rytmistä kiinni.

Muutenkin tuntuu siltä, että kaikki on loman jäljiltä jotenkin rempallaan. Erinäistä sälää on taas levinnyt sinne tänne. Jääkaapin järjestys on täysin ryöstäytynyt käsistä, ja havaitsin samanlaista kehitystä myös pakastimessa. Samoin tajusin, että pakastin on pestävä, mutta sitä varten täytynee odottaa vähän kylmempiä ilmoja. Toisaalta olen iloinen siitä, että keittiön kaapit ovat väliaikaisesti taas vähän tyhjempiä, kun mehupullot ja pakasterasiat on saatu käyttöön. Useamman hyllynpäällisen saa kuitenkin raivata, ennen kuin selkeys taas vallitsee.

Vaatekaapin muodonmuutos on edistynyt. Raivasin viikonlopun aikana pois lukuisia t-paitoja ja neuleita, jotka kaikki olivat jo kulahtaneet joko muodottomiksi tai sitten väriltään oudon harmaiksi. Yksi paita lähti kiertoon siksi, että se oli mielestäni yksinkertaisesti karmaiseva. En ole ihan varma, miksi olen sen alunperin edes ostanut. Lisäksi karsin kolmet farkut, yhdet pellavahousut sekä yhden kesähameen. Siinä ei ole vielä kaikki, mutta ehkä noin puolet vaatteista on nyt käyty läpi.

Tein juuri niin kuin Sally neuvoi, ja sovitin kaikki ne vaatteet, joista en ollut ihan varma. Kun pääsin vauhtiin, vaatekaapin kitkeminen olikin helpompaa kuin olin luullut. Kävi nimittäin niin, että oikeastaan tiesin lähes aina jo ennen sovittamista, mitä pidän ja mitä panen pois. Monet vaatteista olivat nimittäin sellaisia, etten ollut pitänyt niitä pitkiin aikoihin, mutta en ollut saanut kaivetuksi niitä kaapista poiskaan. Nämä kaikki menivät systemaattisesti kahteen kategoriaan: joko vaate oli liian pieni tai sitten niin kulunut, ettei sitä oikeasti viitsinyt enää pitää. Liian pienet vaatteet olin säästänyt siinä uskossa, että ehkäpä minäkin olen joskus vielä hieman pienempi, joten niillehän saattaisi tulla käyttöä. Kulahtaneet olivat taas sellaisia, jotka olivat aluksi olleet tosi hienoja, mutta joita ei oltu siivottu pois siksi, että ne olivat joskus olleet tosi hienoja… loogista, eikö totta?

Niistä kuluneista oli oikeastaan hyvin helppo luopua, nimittäin uuden tyylini määritelmiin ei kuulu sana ”kulahtanut”. Liian pienet sen sijaan tuottivat jossain määrin tuskaa. Monet niistä vaatteista olivat nimittäin erittäin hyväkuntoisia, ja lisäksi sellaisia joista aidosti pidän. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en pystynyt luopumaan ihan kaikista vieläkään. Tiedän, että tässä ajatuksessa on virhe, mutta silti. Päätin etten pakota itseäni luopumaan ihan kaikesta vielä tänään. Annoin muutamille vaatteille (ja itselleni) vielä mahdollisuuden. Näitä vaatteita on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka lähtivät kierrätykseen, ja niille on kaapissa tilaa. Selittelyn makua, myönnän.

Viikon vinkit 30/2013 sekä Uusin Irti turhasta -podcast

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Irti turhasta on palannut kesälomalta, uusin jakso löytyy tämän postauksen alareunasta. Aiheena tällä kertaa se, kuinka elellä yhdessä kun siisteysstandardit ovat kuin yö ja päivä. Luulen, että pääsimme jossain määrin asian ytimeen, eli siihen mitä siistin ja sotkuisemman osapuolen päässä oikeasti liikkuu. Ajattelen niin, että harvoin kukaan sotkee vain kiusatakseen toista, vaikka se välillä siitä siistimmästä saattaa siltä tuntuakin. Toisaalta sotkuisempi ihminen ei välttämättä ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten sietämätöntä epäjärjestys voi siistimmälle olla.

Sitten Viikon vinkkeihin. Mielenkiintoisimman artikkelin tarjosi tällä viikolla Kemikaalikocktail. Noora oli löytänyt tutkimuksen, jossa selvitettiin muovijalkineiden sisältämiä ftalaatteja ja raskasmetalleja. Tutkimuksen mukaan niitä irtoaa jalkineista jo käytön aikana, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu kengän päädyttyä roskikseen. Pahimpia ovat halvat, parin euron kengät, joiden alkuperää tai niiden sisältämiä ainesosia on lähes mahdoton omin päin selvittää. Yllättäen aidot Crocsit eivät ole pahimmasta päästä, joskaan visuaaliseen haittaan ei artikkelissa otettu kantaa… Lukekaa  myös kommentit, sillä niissä on asiallista kritiikkiä ja hyviä pointteja, jotka täydentävät alkuperäistä kirjoitusta. Meillä ei käytetä muovikenkiä, mutta tämä artikkeli antoi monta hyvää syytä välttää niitä jatkossakin.

YLEn nettisivuilla toimittaja Laura Mäkiniemi pohtii, miten ”tunnelisävero” nostaa tavaran arvoa. Lauran kokemukset puhuvat myös sen puolesta, ettei tavaraan kiintymistä tarvitse opettaa. Lapset kiintyvät tavaraan siinä missä aikuisetkin, ja ihan yhtä tiukasti. Aihe on täällä pinnalla, kun olen nyt aloittanut vihdoin sen vaatteiden raivaamisen.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Muodonmuutospäivitys: orastavaa tuskaa

Julkaistu , kirjoittanut
9

Muodonmuutos etenee vähitellen. Nyt kun asia on ollut mielessä, omiin vaatteisiin on alkanut kiinnittää huomiota eri tavalla kuin ennen. Sellaiset vaatteet, joita ei aiemmin ole juuri ajatellut ollenkaan, ovatkin alkaneet näyttää varsin kulahtaneilta. Mikä epäilemättä pitää paikkaansa, sillä useimmat niistä ovat vuosia vanhoja ja lempivaatteitani, joten niitä on pesty ja pidetty ahkerasti.

Varsinaista työn aloitusta vältellessä olen kehitellyt erilaisia strategioita käydä läpi koko vaatevarasto. Olen päätynyt siihen, että homma pitää hoitaa useammassa osassa. Päätin myös, että kengät saavat olla rauhassa. Hankkiudun eroon niistä muutamasta parista, jotka on jo aiemmin tunnistettu turhiksi, mutta muut pidän, koska ei ole oikeastaan mitään erityistä syytä vähentää. Muiden vaatteiden osalta otan todennäköisesti käsittelyyn laatikon/hyllyn päivässä, ja alan jakaa vaatteita kolmeen pinoon. Ensimmäiseen ehdottomasti säilytettävät, toiseen ehdottomasti poistettavat ja kolmanteen epäselvät tapaukset. Viimeinen pino on sitten sovitettava läpi ja päätettävä vaatekohtaisesti. Ajatus urakasta tuntuu edelleen jokseenkin rankalta.

Olen myös tajunnut toisenkin syyn, miksi kaapin karsiminen tuntuu niin työläältä. Nimittäin mitä tehdä niille kaikille poistetuille vaatteille? Haluan niistä konkreettisesti eroon, mutta se vaatii lisää ponnistelua ja vaivaa. Tässä sitä kiteytyy, ettei tavarasta ole helppoa päästä eroon, ainakaan mitenkään vastuullisesti. Roskiin en vaatteita laita, koska ne eivät ole rikki. Osan voi laittaa UFFille tms., mutta sitten jää vielä sitä sellaista ”parempaa” tavaraa, josta on vaikea luopua. Mutta lähistöllä ei ole kirpparia, ja ylipäätään sellaiselle meneminen tuntuu hurjalta ponnistukselta. Olenko vain poikkeuksellisen laiska, vai onko kellään muulla sama ongelma? Epäilen että huutonetissä ei vaatteista saisi kovin paljoa, mutta voisihan sitä ehkä kokeilla. Ehkä. Luopumisen tuska on sitä paitsi päässäni ennen kuin olen karsimista edes aloittanut! Melko lupaava alku, huh huh.