Rikosseuraamuslaitos

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jos viettää yhden päivän sairaalan päivystyksessä, näkee kaikenlaista porukkaa. Päivystys on muutenkin mielenkiintoinen paikka. Siellä asiat etenevät omassa vääjäämättömässä järjestyksessä, eikä potilaalla ole siihen juuri nokan koputtamista. Mikä on vain hyvä asia, koska oletan, että systeemi on järjestetty mahdollisimman toimivaksi ja tähtää mahdollisimman monen ihmisen henkiinjäämiseen. Käytännössä se tarkoittaa odottelua tunti toisensa perään, joten siinä ehtii nähdä kaikenlaista kulkijaa.

Kiinnitin huomiota eilen siellä istuskellessani nuoreen mieheen, joka jutteli kahden bussikuskin kanssa. Tai ensin tulkitsin heidät vaatetuksen perusteella poliiseiksi, sitten bussikuskeiksi, mutta molemmat arvaukset tuntuivat jotenkin vääriltä. Ennen kuin toinen nousi, ja selässä luki rikosseuraamuslaitos. Eivät ne olleetkaan kavereita, vaan nuoren miehen saattajia, tai siis suomeksi sanottuna vartijoita. Jäin miettimään miten merkillisesti asioita voi suomeksi ilmaista. Kuten nyt tuo rikosseuraamuslaitos, joka hämäsi ainakin minua sen verran, että piti ihan keskittyä miettimään mikä pulju oikein on kyseessä.

Aloin pohtia, puhutaanko nykyään enää siivoojista. Löysin sellaisen tutkintonimikkeen, kuin toimitilahuoltaja, mutta vaikutti siltä, että kyseessä on siivojan tai talkkarin työ. Kun selaa erilaisia ammattikoulujen nettisivuja, tulee vastaan muitankin samanlaisia. On esimerkiksi matkailupalvelujen tuottaja, joka kuvauksen mukaan on suomeksi matkaopas. Tai miltä kuulostaa kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto? Puhdistuspalvelut kuulostavat kyllä epäilyttävästi siivoamiselta. Ja mitä eroa mahtaa olla siivoojalla ja siistijällä? Siistiminen on on minusta sellaista kevyttä järjestelyä, eli onko niin että siistijä ei pese lattioita? Hämärää.

Noh, lähinnä tämä pohdiskelu johtuu siitä, että kuten ehkä postaustahdista on saattanut päätellä, energiaa ei ole viime aikoina riittänyt blogiin asti. Se harmittaa minuakin, mutta näin tämä joskus menee. Toivottavasti taas pian uuteen nousuun! (Ensi viikoksi tosin on postaus luvassa, nimittäin jääkaapista paljastui katastrofi. Palataan siihen.)

Rikki ja roskiin

Julkaistu , kirjoittanut
2

Viikonloppuna tapahtuneen ruuanlaittoepisodin seuraksena eräs pannunalusista tuli tiensä päähän. Lyhyesti sanottuna se ensin kärähti, ja sitten vettyi. Lopputulos oli musta ja haiseva. Alkuperäinen materiaali oli jonkinlaista tervattua (?) punosta, joka ei tällaista käsittelyä kestänyt.

Puoliso kysyi, mitä aluselle tehdään. Vastasin enempiä miettimättä, että pannaan roskiin. Hän halusi vielä tietää, mistä alunen oli peräisin. Arvelin sen olevan lahja yli kymmenen vuoden takaa. ”Saako tämän oikeasti pistää roskikseen?” kysyi hämmästynyt puoliso. Sanoin että saa.

Jäin miettimään, että ehkä jossain aiemmassa elämässä olisin saattanut säästää alusen, ja yrittänyt saada siitä vielä kelvollista. Se ei olisi kuitenkaan onnistunut, ja niinpä alunen olisi jäänyt kaappiin pyörimään, eikä sitä olisi koskaan käytetty. Yritin hakea sitä säästämisen fiilistä, ja tunnustelin vähän aikaa, miltä tuntuisi säästää esine sen sijaan että heittäisin sen vain kylmästi roskiin. Tällä kertaa kuitenkin totesin, että tavaroilla on oma käyttöikänsä. Tämän esineen elinkaari loppui nyt, ja sillä siisti. Alusia riittää, eikä haisevalla lahjalla ole mitään tekoa.

Noilla edellä mainituilla perusteilla tavaroiden säästely johtaa vain tarpeettomien roinien kasoihin. Tämä pieni episodi havainnollisti sitä, että päätöksenteko ratkaisee. Kun päätin heittää pilalle menneen tavaran samantien eroon, se ei missään vaiheessa ehtinyt muuttua roinaksi.

Viikon vinkit: avokadoja, muovikasseja, pölynimuridirektiivi ja kirjavinkki

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tässäpä taas linkkivinkkejä, kuten lupasin. Ensimmäisenä hämmästyttävä avokadon kypsennysohje. Tämä olisi tullut viime viikolla tarpeeseen, kun ostin avokadoja jotka osoittautuivat raaoiksi. Inhoa raakoja avokadoja, niistä ei voi tehdä mitään. Mutta ensi kerralla pistän liian raa’at ohjeen mukaisesti uuniin! (Iltasanomat)

Juuri kun kirjoitin muovikasseista, luin YLEn sivuilta uutisen, että facebookissa leviää muovikassiton marraskuu. (Vai linkitinkö tämän jo kertaalleen? Viime viikkojen kuormitus näkyy muistin pätkimisenä.) Luin jostakin – kenties Kemikaalicocktailista – että itse asiassa mikä tahansa kassi on hyvä, kun sen ottaa kotoa mukaan. Hyvä periaate minusta.

Ehditkö sinäkin närkästyä EU:n typerästä pölynimuridirektiivistä?  Minä kerkesin, kunnes luin Hesarin jutun ja tulin taas järkiini. EU aikoo siis kieltää sellaisten imureiden myynnin, joiden liitäntäteho on yli 1600 wattia. Äkkiseltään se kuulostaa siltä, että kunnolla imuroivat koneet aiotaan kieltää. Todellisuudessa imuteho ja liitäntäteho eivät automaattisesti korreloi keskenään. Tosiasiassa EU on siis kieltämässä turhaa energiankulutusta ja kuluttajien huijaamista. Jälleen hyvä esimerkki jutusta, jossa toimittajakin johtaa kuluttajaa harhaan, jos ei ole kunnolla perehtynyt asioihin.

Kun kyselin kirjavinkkejä, joku mainitsi että Laura Honkasalolta on tulossa nuukailukirja. Helsingin Uutiset kertoo aiheesta enemmän.

 

Pallot ilmassa, ainakin vielä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Blogissa on ollut viime ja tällä viikolla tavallista hiljaisempaa. Se johtuu siitä, että sekä työ- että muussa elämässä on niin sanotusti vähän tilanteet päällä. Koska kaikkea ei ehdi, jostain on pakko tinkiä. Aiheita olisi mielessä vaikka kuinka (miksi niitä aina tuleekin mieleen juuri silloin kun ei ehdi kirjoittaa?), mutta aika ei riitä, koska yöunistani en tingi.

Törmäsin äskettäin uutiseen muovikassittomasta marraskuusta. Onko tämä jokin yleinen perinne, vai äskettäin keksitty? Haluaisin osallistua mutta tiedän jo nyt että tämä hetki ei edesauta onnistumista. Jos kaikki pallot pysyvät ilmassa muutenkin vain juuri ja juuri, niin siinä jää muovikassit toissijaisiksi. Mutta asia on tärkeä ja sellainen, johon itse pystyisin helposti vaikuttamaan. Pidetään mielessä ja palataan ensi viikolla.

Olen myös lueskellut Noora Shinglerin Marjoja & maskaraa -kirjaa. En ole ehtinyt syventyä siihen kovin tarkasti, mutta yleiskuva on käynyt selville. Kirja on ollut monessa suhteessa erilainen kuin odotin. Joistain asioista pidin, mutta toisaalta olen Nooran kanssa joistakin asioista niin eri mieltä, että osaan sisältöä suhtaudun aika suurella kriittisyydellä. Kirjoitan tästä pidemmin kun ehdin syventyä kirjaan paremmin.

Tällaisia kuulumisia siis tällä hetkellä. Seuraavan kerran palaan varmuudella sunnuntain linkkivinkkien muodossa. Ensi viikolla toivottavasti paremmalla ajalla ja energialla!

Viikon vinkit: muovikasseja, tavaravuoria ja mielenkiintoinen uusi blogi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hesarissa uutisoitiin, että EU haluaa eroon muovikasseista. On jopa mahdollista, että jatkossa muovikassit kiellettäisiin kokonaan. Tämä pieni uutinen herätti miettimään asiaa, jonka periaatteessa olen tiennyt jo pitkään – muovikassit ovat enimmäkseen turhia, ja niistä kieltäytyminen on mahdollista, mutta se vaatii keskittymistä. Jäin miettimään, voisinko yrittää elää loppuvuoden ilman uusia muovikasseja?

Iltalehti listaa ohjeita, joilla ”tavaravuoret saa kätevästi piiloon”. Näissä vinkeissä on monta oikein toimivaa ratkaisua, joista varmasti on apua etenkin pienten tilojen säilytykseen. Mutta – mielestäni tässä keskitytään väärään asiaan. Jos huushollissa on ”tavaravuoria”, niin silloin olisi järkevämpää karsia omaisuuttaan kuin keksiä kaikelle turhalle käteviä säilytyspaikkoja.

En kovin usein linkitä viikon vinekissä muihin blogeihin, mutta nyt törmäsin niin kiinnostavaan että haluan jakaa sen teidänkin kanssa. Vaatetaivas-blogissa nuori nainen pakkasi kaikki vaatteensa, kenkänsä ja meikkinsä muovikasseihin, ja aloitti uuden elämän yksi vaatekappale kerrallaan. Säännöt ovat suunnilleen samat kuin Tavarataivas-elokuvassa, joka päivä saa valita yhden uuden vaatteen. Kokeilua on nyt kuukausi takana, ja on ollut mielenkiintoista lukea esimerkiksi sukkien ihanuudesta… Toivon että blogin pitäjä jaksaa pysyä päätöksessään sekä blogata siitä, sillä hänen pohdintojaan on ollut hyvin mielenkiintoista lukea.

Katastrofikausien ylläpitoa

Julkaistu , kirjoittanut
4

Välillä tulee kausia, jolloin järjestyksen pitäminen kotona ei todellakaan ole ykkösenä mielessä. Joku sairastuu, kasaantuu hirveästi töitä tai tulee jotain muuta poikkeavaa. Itse ihmettelen aina noissa tilanteissa, miten saisin kodin pysymään siedettävässä kunnossa kaikesta huolimatta. Yleensä en onnistu kovinkaan täydellisesti. Kodinhoidon yksityiskohdat ovat niitä juttuja, joista kyllä ensimmäisenä tingin silloin kun kunnon oksutauti iskee päälle.

Mietiskelin kuitenkin, että olennaisinta varmaankin on hyvä perustaso. Nimittäin jos yleissiisteys ynnä muut rutiinit ovat kunnossa, ei tilanne yleensä ehdi muutamassa päivässä liukua täysin pois lapasesta. Kun olosuhteet taas normalisoituvat, pystyy kaiken palauttamaan tavalliselle tasolle kohtuullisella vaivalla. Jos taas valmiiksi on sotkuista, niin kaikki menee vain pahempaan suuntaan. Siinä mielessä kodin järjestykseen, raivaamiseen ja rutiineihin kannattaa panostaa silloin, kun on sitä niin sanottua tavallista arkea.

Minulle hyvä perustaso tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pakastimessa on ruokaa. Olen nyt juuri tällaisessa erikoistilanteessa, ja niin kiitollinen siitä, että olen opetellut huolehtimaan pakastimeen ”pahan päivän varaa”. Se, ettei tarvitse ensimmäisenä miettiä kauppaan menemistä on hirveän helpottavaa. Nyt ne varastot tulee aika pitkälti syötyä, mutta kunhan tästä tokenemme, täytän pakastimen uudelleen.

Toinen tärkeä juttu on yrittää pitää kiinni tavallisimmista rutiineista, siinä määrin kuin se on mahdollista. Niinpä yritän laittaa aika ajoin pyykkikoneen pyörimään, ja täyttää tiskikonetta vaikka pari astiaa kerrallaan. Pienikin ponnistus vaikuttaa, kun mennään monta päivää muuten kuin pellossa. En piittaa silittämisestä, pölyjen pyyhkimisestä, kukkien kastelusta tai muusta epäolennaisesta, mutta nämä perusasiat yritän hoitaa vaikka jotenkuten.

Lopuksi täytyy kiittää vielä siivoojaa, sekä itseäni siitä että älysin sellaisen palkata. Meillä on nyt niin hyvä perussiisteys, että kestää kauemmin saada täysi kaaos aikaan kuin ennen. Ja lisäksi on varsin helpottavaa ajatella, että joku tulee parin viikon päästä ja jynssää pois kaikki ne sotkut, joita en tässä kaikessa hässäkässä itse huomaa tai jaksa perusteellisemmin siivota. Meidän elämäntilanteessa siivooja on ollut oikea ratkaisu, ja olen iloinen siitä että olen löytänyt hyvän ja luotettavan ammattilaisen.

Onko lukijoilla hyviä kikkakolmosia katastrofipäiviin?

Tiedätkö hyvän kirjan? Kerro minulle!

Julkaistu , kirjoittanut
15

Nyt kysyn teiltä: tiedättekö hyviä kirjoja, jotka käsittelisivät omistamista, tavaroita tai  raivaamista? Tai ylipäätään aiheita, jotka jotenkin liittyvät tämän blogin aihepiireihin. Jos tiedätte jonkun hyvän joko suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi, niin ilmiantakaa kommenttiosastolla. Etsin ensisijaisesti faktakirjoja, mutta jos mieleen pulpahtaa jokin fiktiivinen teos, jossa osuvasti aihetta käsitellään niin kertokaa sekin.

Olen kolunnut Helsingin kirjaston melko läpikotaisin, ja epäilen että kaikki perinteiset raivaamisoppaat olen pian käynyt läpi. Tasoltaan ne ovat minusta hyvin vaihtelevia. Suomenkielistä kirjallisuutta tuntuu olevan selvästi vähemmän kuin englanninkielistä.

Jos lukijoiden joukossa on tutkijaihmisiä (tai muuten vain akateemisesti harrastuneita) niin minua kiinnostaa myös erilaiset tutkimukset ja julkaisut, kuten gradut ja vastaavat. Esimerkiksi äskettäin löysin Minimalismin Ilo -blogin kautta linkin Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuun, joka oli mielestäni äärettömän kiinnostava. Siinä käsiteltiin, mikä olisi suomalainen kohtuullisen minimin elintaso, ja mitä tavaroita ihmisten voisi esimerkiksi olettaa omistavan.

Joten jos mieleen tulee hyvää luettavaa, jätä kommentti! Kiitos 🙂

Viikon vinkit: kylmäpesu, soodavinkki ja siisteyshuijaamista

Julkaistu , kirjoittanut
2

Ensimmäinen joulukuuta lähtien täytyy uusissa pesukoneissa olla 20 asteen pesuohjelma. Kylmäpesu säästää yhdessä pesussa energiaa, mutta se ei pese vaatteita puhtaiksi. Etenkin ihmisestä peräisin oleva lika ei lähde alhaisissa lämpötiloissa. Itse pesen liinavaatteet aina vähintään 60 asteessa, mutta yleensä yhdeksässäkympissä. /Helsingin Uutiset)

Soodavinkki suoraan Martoilta: näin saat mukeista tummentumat pois. (Iltasanomat)

MTV3 listaa lukuisia vinkkejä, joilla koti ”huijataan” siistiksi pikavauhtia. Vinkit perustuvat lähinnä siihen, että sotkut ja liat piilotetaan toisten tavaroiden alle. Koti siistiytyy nopeasti, mutta tämä on sitä niin sanottua survomista, jonka seurauksena pidemmän päälle entistä hurjempi kaaos valtaa kodin…

Onko vieraista vaivaa?

Julkaistu , kirjoittanut
5

Edellisen postauksen perään kertyi hirveän mielenkiintonen lakanakeskustelu! Koska kaikilla vastaajilla oli niin hyviä huomioita, päätin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen, enkä vastata jokaiselle kommentoijalle erikseen.

Mielestäni koko omien lakanoiden kysymys kiteytyy siihen, onko vieraista vaivaa. Se tuntui olevan ylivoimaisesti suurin syy kuljettaa omia lakanoita mukana. Ei haluta olla vaivaksi. Suurperheiden tapauksessa ymmärrän tämän, sillä todellakin voi olla työlästä majoitaa vaikkapa kuusi henkeä kerralla. Mutta onko yhden tai kahden tai edes kolmen ihmisen majoittamisesta vaivaa? Minä en osaa niin ajatella. Jos olen kutsunut jonkun kylään, haluan että vieras viihtyy, eikä siinä omia vaivoja lasketa. En edes koe, että pyykistä olisi erikseen vaivaa, ei sen enempää kuin ruoanlaitosta tai seurustelustakaan. Omiakin lakanoita pitää pestä, joten siellä ne vieraiden lakanat menevät koneen täytteenä. Jos yövieraita käy kerran tai pari vuodessa, en osaa pitää ylimääräistä lakanapyykkiä edes erityisen epäekologisena.

Itse ottaisin lakanat mukaan silloin, jos joutuisin syystä tai toisesta puolipakolla jonkun vieraamman kotiin yöksi. Siis sellaiseen tilanteeseen, että yöpyminen tapahtuu ennemminkin olosuhteiden pakosta kuin toisen vilpittömästä kutsusta. Silloin minäkin ajattelen, että en halua tuottaa enempää vaivaa kuin on pakko. Mutta jos minut on kutsuttu kylään, oletan että vastapuolui suhtautuu vierailuun samalla ilolla kuin minäkin suhtautuisin, ja odotan saavani lakanat talon puolesta. Puhumattakaan omista sukulaisista – johan se olisi kumma, ellei edes omilla vanhemmillaan voisi olettaa saavansa puhtaita lakanoita yöksi. Mökkiolosuhteet ovat asia erikseen, sinne voisi olla kohteliasta viedä omat, jos varustetaso on muutenkin yksinkertaisempi. Tai sellainen tapaus, että emäntä tai isäntä olisi hyvin vanha tai sairas, jolloin lakanoiden laittamisesta ja pesemisestä voisi oikeasti kuvitella olevan poikkeuksellista vaivaa.

Itse ajattelen myös, millaista vaivaa matkustaminen vieraille tuottaa. Jos liikutaan omalla autolla, omat lakanat vielä jotenkin voisi ymmärtää. Mutta jos liikutaan junalla tai lentäen, omien lakanoiden raahaaminen on minusta käsittämätöntä vaivannäköä. Samaan sarjaan menee minusta inttäminen, että ei tarvita lakanoita ollenkaan ja sitten kärvistellään viltin alla jossain sohvalla. Tai ne tarinat, joissa on vieraille on pedattu vieraslakanat, jotka vieraat ovat vaihtaneet omiinsa. Minusta tuollainen on epäkohteliasta ja huonoa käytöstä. Itse loukkaantuisin moisesta.

Minusta tuntuu, että kursailussa on kyse kyvyttömyydestä ottaa palveluksia tai vieraanvaraisuutta vastaan. Sisäinen kyökkipsykologini arvioi sellaisen johtuvan jostakin kummallisesta oman arvon puutteesta. Sellaisesta ärsyttävästä itsensä vähättelystä, että ”ei minua varten tarvitse vaivautua”. Miksi ei? Jos on kylään kutsuttu, niin silloin on ansainnut myös vieraslakanat. Niitä, joille sellaisia ei haluta tarjota, ei myöskään kutsuta kylään.

Tässä on lopulta vastakkain kaksi eri mentaliteettiä: (läntinen) itsekseen pärjäämisen mentaliteetti, ja (itäinen) vieraanvaraisuus on kunnia-asia -mentaliteetti. Koska itse edustan jo monennessa polvessa tuota jälkimmäistä, on kursailu minulle todella vierasta. Ehkä siksi nämä omien lakanoiden tuojat (noita poikkeuksia lukuunottamatta) tuntuvat minusta epäkohteliailta ja tylyiltä. Tilanne on aika paradoksaalinen – siinä missä toinen yrittää olla mahdollisimman vähän vaivaksi, toinen tulkitsee sen tahalliseksi konstailuksi. Pahimmillaan sitä voisi ajatella, että pitääkö tuo omia lakanoitaan niin paljon parempina, että meidän eivät kelpaa? Vieraillehan valitaan aina parhaat liinavaatteet, pyyhkeet ja ruoat. Ei niille mitään jämiä jaella.

Yhteenvetona voisi todeta, että yökyläily ei ole yksinkertaista 🙂 Voihan tietenkin olla, että minuakin katsottaisiin jossain pitkään, jos tulisin kylään ilman omia lakanoita. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia tämä jatkopohdinta teissä edelliseen kommentoineissa herätti!

Kenen lakanoissa nukut?

Julkaistu , kirjoittanut
14

”Jos länsisuomalainen joutuu olosuhteiden pakottamana yökylään, hän minimoi aiheuttamansa vaivan. Hän huutaa jo ovelta: ”Minulla on omat lakanat!” 

Kun menet jonkun kotiin yöksi, otatko omat lakanat mukaan? Vai lähdetkö siitä oletuksesta, että jokaisella perheellä on vieraslakanat tällaisia tilanteita varten? Jos olet omien lakanoiden kanssa liikkeellä, kuulut todennäköisesti länsisuomalaiseen kulttuuriperimään. Jos taas otat luontevasti vastaan vieraanvaraisuutta, voi olettaa että juuresi ovat itä-Suomessa. Ainakin, jos uskoo Sinikka Nopolaa, jonka riemastuttavasta pakinasta Minulla on omat lakanat tuo alun lainaus on peräisin.

Nopola kuvailee, kuinka länsisuomalaiset kursailevat, kiemurtelevat ja yrittävät kaikin tavoin olla olematta vaivaksi. Tämä kulminoituu siihen, ettei yökylään lähdetä ilman omia lakanoita. Muuten oltaisiin hirvittävällä tavalla isäntäperheelle vaivaksi. Olen tehnyt epävirallista kyselytutkimusta lähipiirissä, ja ei tämä ihan tuulesta temmattua ole. Itse edustan itäistä kulttuurihaaraa, ja tuollainen kursailu on minulle aivan vierasta. Minulla on kaapissa vieraslakanoita sitä varten, että vieraani saavat nukkua niissä. Vieraille jaetaan myös niin monta pyyhettä kuin tarvitsee, ja heitä kehotetaan olemaan kuin kotonaan. Miten muuten vieraanvarainen emäntä voisi toimia? Jos joku tästä kieltäytyy, olen kyllä todella ihmeissäni.

Tuota länsi-ihmisten kursailua on välillä vaikea ymmärtää. Kerran olin juhlissa, joissa kukaan ei meinannut saada ruokaa, kun suvun ikivanha isoäiti ei suostunut aloittamaan, eikä kukaan muu tietenkään voinut ottaa ruokaa ennen häntä. Siinä sitten pälyiltiin pitkin seiniä ja kielleltiin ja kursailtiin. Kauheaa ajanhukkaa, sanon minä! Kuulin vastikään naapurilta, että kun perhe lähtee länsi-Suomeen mummolaan, niin omat lakanat otetaan tietenkin mukaan. Olin aivan kummissani – pitääkö mummolassakin olla omat lakanat? Oman perheen kesken? Hämmästyttävää. Voin karsia tavaroitani, mutta vieraslakanoista en luovu.

Kenen lakanoissa sinä nukut?

Lue myös asiaan syvemmin paneutuva jatko-osa Onko vieraista vaivaa?