Joulu ja jätteet

Julkaistu , kirjoittanut
8

Kertauksena vielä:

  • Lahjapaperit ja muut kääreet kuuluvat energiajätteeseen, ei paperinkeräykseen.
  • Kinkun paistorasva sekajätteeseen tai biojätteeseen. Tästä on hieman vaihtelevia ohjeistuksia liikkeellä, mutta en usko että menee pahasti pieleen kummassakaan. Kunhan ei kaadeta viemäriin, se menee tukkoon.
  • Pahvit pahvikeräykseen.

Minä säästän uusiokäyttöön seuraavat

  • Isot ja ehjät kappaleet kuplamuovia ja aaltopahvia, mikäli niitä on ollut lahjojen pakkauksissa
  • Kaikki lahjakassit ja -laatikot, siis sellaiset kauniit, joihin voi hyvin pakata vielä monta uutta lahjaa.
  • Siistit lahjapaperit, rullaan ja vien vinttiin odottamaan ensi joulua. Näiden määrä tosin vähenee vuosi vuodelta, kun monet pakkaavat lahjansa usein noihin edellämainittuihin pusseihin.
  • Silkkinauhat ja pakettikoristeet, kuten kangaskukat yms.

Tällä kierrätyssysteemillä olen selvinnyt todella vähillä investoinneilla pakkausmateriaaleihin jo monta vuotta. Tänä vuonna ostin yhden rullan lahjapaperia. Nauhoja ja koristeita en ole ostanut vuosikausiin. Lahjakasseistakaan ei ole tullut puutetta, satunnaisesti olen napannut Alkosta mukaan lahjapullolle myös lahjapussin, muuten nämä varastot tuntuvat uusiutuvan itsestään.

Säilytyskään ei ole mahdotonta. Kaikki kassit säilyvät siisteinä litistettyinä kahdessa paperikassissa: toisessa selvästi jouluaiheiset, toisessa ympäri vuoden käytettävät. Silkkinauhat ovat vyyhdeissä yhdessä muovisessa rasiassa, joka sekin on alunperin ollut jonkin irtomyynnistä ostetun ruuan pakkaus. Kaikki muut paperit ja koristeet ovat omassa paperikassissaan. Jouluhommia pidän vintillä, muita komerossa, josta ne vievät varsin maltillisen tilan.

Joulukorttidilemma on edelleen jossain määrin olemassa, mutta alan kallistua sille kannalle, että viimeistään Nuutin päivänä laitan ne roskiin. Ei niitä tule kuitenkaan koskaan uudelleen luettua. Tänä vuonna kun en itse lähettänyt niitä, pois laittaminen tuntuu yllättäen helpommalta kuin ennen. Säästän ehkä yhden, joka oli poikkeuksellisen hieno, itse tehty ja suunniteltu.

Suuret joulukuusisäännöt

Julkaistu , kirjoittanut
5

Suhtaudun harvoihin asioihin yhtä fanaattisesti kuin joulukuusen koristeluun. Siis oman joulukuusen koristeluun. Heti alussa on todettava, että koska itselläni on niin vahvat näkemykset millainen kuusen on oltava, ymmärrän erittäin hyvin, jos joku muu on ihan eri mieltä. Tämä intomielisyys aiheuttaa lähipiirissä lievää huvittuneisuutta, ja ihan syystäkin. Ajattelin jakaa samaa hupia teillekin. Tässä siis kattavat patenttiohjeeni, joita ei tarvitse noudattaa muuten, paitsi jos asuu meillä 🙂

Suuret joulukuusenkoristelusäännöt:

  1. Pallojen väri saa olla punainen, hopea tai kulta. Poikkeuksen tekevät isot, käsinmaalatut erikoispallot. Enemmän palloja on aina parempi kuin vähemmän palloja. Tosi paljon palloja on kaikista paras.
  2. Pallojen lisäksi kuuseen voi laittaa lasienkeleitä, kristallikoristeita ja lasilintuja, mutta vähemmän kuin palloja.
  3. Pallot ripustetaan kultalangalla. Muovikiinnikkeet ovat ehdottomasti kiellettyjä.
  4. Kynttilöitä on oltava minimissään kaksi sarjaa. Olen tosin harkinnut vielä kolmannen sarjen hankkimista. Eläviä kynttilöitä en uskaltaisi polttaa, vaikka monet sanovat niitä hyvin kauniiksi. Mutta haluan että kuusi säkenöi vuorokauden ympäri, joten elävä tuli ei käy. Kynttilät pitää yrittää saada kuuseen mahdollisimman tasaisesti ja pystyyn.
  5. Latvatähti on hopeinen tai kultainen. Elävä ruusu sallitaan myös.
  6. Pallot asetellaan mahdollisimman tasaisesti ympäri kuusta. Pitää olla tarkkana, ettei kaksi samanlaista palloa roiku samalla korkeudella vierekkäin. Pallot eivät saa nojata oksiin vaan niiden pitää riippua mahdollisimman vapaasti.
  7. Samaan oksaan vain yksi pallo, paitsi jos on kaksi eri pituista lankaa. Mitkään pallot eivät saa osua toisiinsa.
  8. Viimeisenä asetellaan pörheää hopealankaa, mutta se ei saa olla liian paksua. Lanka alkaa tähden juuresta latvasta, ja kiertää kuusta aaltoilevana spiraalina.
  9. Hopealanka ei saa mennä itsensä kanssa ristiin. Se asetellaan niin, ettei kahden langan saumakohtaa erota.
  10. Jos käytetään lisäksi helminauhaa, se laitetaan samoin kuin hopealanka.

Kun kuusi on koristeltu, alkaa hienosäätö. Yksittäisiä palloja siirrellään pitkin joulupyhiä paremmille paikoille, niin että viimeistään uuteen vuoteen mennessä kuusi on saavuttanut täydellisyyden. Lapsena, kun tarjolla ei ollut vielä viljeltyjä kuusia, pallojen asettelu oli äärimmäisen tarkkaa puuhaa, koska niillä naamioitiin kuusessa olevia tyhjiä koloja ja muita epäsymmetrisyyksiä. Nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla myydään etupäässä viljeltyjä kuusia, jotka ovat aina tuuheita ja tasaisia. Nykyisin naamioin hopealangalla niitä oksantynkiä, joita on jäänyt näkyviin kun kuusta on leikattu kasvattaessa.

Tämän vuoden kuusesta tuli varsin hyvä. Se on perinteitä noudattaen myös varmuuden vuoksi kiinnitetty seinään… saisikohan alennusmyynneistä uusia kuusenjalkoja?

Tämän vuoden kuusi

Tämän vuoden kuusi

Iloista ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! Kiitos kaikista vuoden aikana tulleista kommenteista, ja etenkin lämpimistä ajatuksista nyt syksyn aikana. En pidä varsinaista joululomaa blogista, vaan postailen sitä mukaan kun aikaa ja ideoita ilmenee. Voikaa hyvin!

Viikon vinkit: Tavarataivas, joulusiivous ja turhia lahjoja

Julkaistu , kirjoittanut
1

Tarkkasilmäinen lukija vinkkasi jo aiemmin kommenteissa: TV1 esittää Tavarataivas-dokumentin 23.12. klo 21, ja vielä uudelleen 28.12. Olen hyvin iloinen, koska en vieläkään ole onnistunut näkemään tätä aiemmin. Tarkat esitystiedot tässä. Palaan aiheeseen kun olen katsonut dokumentin. Tästä linkistä pääsee katsomaan lyhyen haastattelun dokumentin tekijästä. Haastattelija on jotenkin ärsyttävä, mutta haastateltava puhuu kiinnostavia.

MTV3 jakelee viimeisiä vinkkejä järkevään joulusiivoukseen. Omat ehdotukseni: keskity olennaiseen, siivoa kunnon aineilla ja välineillä, älä kasaa itsellesi turhia paineita.

Älä anna turhaa lahjaa! Joulun jälkeen epäonnistuneita lahjoja päätyy avaamattomina erilaisiin kierrätyspisteisiin. Asiantuntijan mielestä syynä on se, että ostetaan vain jotain eikä oikeasti ajatella lahjan saajan makua tai tarpeita. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. Hirveää rahan ja ajan hukkaa. Jos ei keksi mitään, ehdotan lahjoitusta hyväntekeväisyyteen lahjansaajan puolesta, tai sitten vanhaa kunnon lahjakorttia esim. tavarataloon, josta jokainen voi itse hankkia mieluisan tavaran. Ihmisillä on käsittämätön idea, että lahja ei ole kunnon lahja, jos se ei ole paketissa. Lapset vielä ymmärtää, mutta kuka aikuinen voisi pahastua siitä, että joku on lahjoittanut rahaa vaikkapa uudelle lastensairaalalle tai SPR:n kriisirahastoon sen sijaan, että olisi sijoittanut sen pönäkkään koristekynttilään, jota ei ikinä polteta? Maailma on materiaa täynnä, eikä meistä monikaan tarvitse sitä yhtään enempää.

 

Toimivaa ja epätoimivaa luonnonkosmetiikkaa

Julkaistu , kirjoittanut
15

Olen noin vuoden verran tutustunut luonnonkosmetiikkaan. Värikosmetiikkaan suhtaudun edelleen ennakkoluuloisesti, tosin vuoden aikana olen ostanut vain kaksi meikkituotetta, ripsivärin ja mineraalimeikkipohjan, joista jälkimmäinen menee luonnonkosmetiikan alle. Mutta sen hankin ensisijaisesti käyttöominaisuuksien enkä sisällysluettelon takia, ja alunperin aloin käyttää mineraalipohjia nimenomaan ominaisuuksien takia, en siksi että ne olisivat luonnonmukaisia.

Olen testaillut monenlaisia tuotteita: sampoota, suihkugeeliä, kasvovesiä, puhdistusmaitoa, kosteusvoiteita ja vartalorasvoja ja viimeisimpänä huulirasvaa ja deodoranttia. Hintahaitari on ollut laaja, muutaman euron aletuotteista Joliesta hankittuihin luksusmerkkeihin. Olen ostanut satunnaisesti mitä vastaan on sattunut tulemaan ja metsästänyt tuotteita suositusten perusteella. Kokemusten kirjo on ollut yhtä laaja kuin edellämainitusta listasta voi päätellä.

Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut luonnonkosmetiikan tuoksu. En pidä voimakkaasti hajustetuista tuotteista, ja luonnonkosmetiikka valitettavasti tuoksuu usein todella vahvasti. Luonnon omille aineille tietenkin, mutta liikaa. On ollut vaikea löytää tuotteita melkein mistä tahansa kategoriasta, jossa tuoksu olisi ollut siedettävä. Tämä tuntuu vaivaavan etenkin edullisempia merkkejä, mutta ei yksinomaan. Jos joku osaa kertoa tuoksuttomasta tai hyvin mietotuoksuisesta luonnonkosmetiikasta, vinkit otetaan ilolla vastaan!

Toinen ongelma on koostumus, joka ainakin pesevissä tuotteissa tuntuu olevan jotenkin ”lirumpaa” kuin normikosmetiikassa. Toisaalta hoitavat tuotteet ovat paljon paksumpia koostumukseltaan kuin tavalliset, ja imeytyvät hitaammin. En tiedä onko minulle vain sattunut tällaisia tuotteita, vai onko tämä laajempi kokemus? Kyse on varmasti myös tottumisesta, mutta toistaiseksi ihastus luonnonkosmetiikkaa kohtaan ei ole aivan varauksetonta.

Hyviä kokemuksiakin on. Ostin Inkuton huulirasvan, joka on varmaankin parasta, jota olen koskaan käyttänyt. Uskaltauduin myös kokeilemaan deodoranttia, sillä ennakkoasenteella, että ei se kuitenkaan toimi. Pelasin varman päälle, ja ostin Biothermin sertifioidun dödön, josta olin lukenut kehuja. Logiikka meni niin, että ison firman tuote on luotettavampi kuin jonkun tuntemattoman luonnonkosmetiikkamerkin… Myönnän iloisesti olevani varsin epäluuloinen 🙂 Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti. Tuote toimii, ja lisäksi jopa tuoksu on sellainen, että siedän sitä. Missään hurjassa hikiliikunnassa en ole dödöä vielä testannut, mutta normaalissa arjessa se toimii aivan hyvin.

Yksi suurimmista ongelmista luonnonkosmetiikkaa hankkiessa on se, että kaikki merkit ovat tuntemattomia ennestään. Ei ole minkäänlaista mielikuvaa, minkälaisesta merkistä on kyse. Tämä on isojen brändien etu – kuluttajalla on jo valmiiksi mielikuva laadusta, hinnasta ja käyttökokemuksesta, vaikkei käytännön kokemusta olisi lainkaan. Luonnonkosmetiikan kanssa joutuu toimimaan sokkona, joskin muiden ihmisten kokemuksista saa vähän apua.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Lempimerkkejä? Muita hyviä vinkkejä?

Joulustressin anatomia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Voin kertoa mistä joulustressi syntyy. Tai syntyisi, jos tänä vuonna aikoisin sellaista ottaa. Istuin aamulla kampauspöydän ääressä meikkaamassa. Katsahdin laatikkoon, jossa kieltämättä tällä hetkellä vallitsee melkoinen sekamelska. Sitten kiinnitin huomiota siveltimiin, jotka kaipaavat kipeästi pesua. Mieleen pälkähti ajatus: nämäkin pitäisi pestä ja järjestää ennen joulua!

Sitten aloin tarkastella ajatusta tarkemmin. Miksi ihmeessä meikkisiveltimet pitäisi pestä juuri ennen joulua? Miksi tämän laation sisältö pitäisi järjestää seuraavan seitsemän päivän kuluessa? Aivan älytöntä. Mutta hetkellisesti todella tuli sellainen ohimenevä paineen tunne – tämäkin pitäisi tehdä. Onneksi muistin ajoissa, että tänä jouluna en todellakaan ota stressiä mistään.

Tajusin kuitenkin, että tuolla lailla sitä stressiä syntyy. Jostain syystä ainakin minun päässäni on kummallinen käsitys, jonka mukaan maailma pitää saada valmiiksi ennen joulua. Siitä seuraa helposti se, että alkaa kasata päälleen tuollaisia älyttömiä paineita, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä joulun onnistumisen kanssa. Onneksi olen tehnyt tietoisen päätöksen keskittyä olennaiseen, ja niinpä pystyin ohittamaan alkuperäisen ajatuksen olankohautuksella. Niitä siveltimiä ehdin pestä vaikka joululomalla.

Viikon vinkit: vähemmän stressiä

Julkaistu , kirjoittanut
4

Linkkivinkkejä on kertynyt hurjat määrät odottamaan julkaisua tämän hiljaiselon aikana. Tällä kertaa jouluteemalla: miten vähentää (joulu)stressiä.

Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa ytimekkäästi 10 vinkkiä, joilla joulustressiä voi vähentää. Mitään mullistavaa ei täältä löydy, mutta ihan järkeviä juttuja kuitenkin.

MTV3-sivuilla taas vinkataan, miten aattoillan lahjapapaerihässäkän voi välttää. Tosin on todettava, että ekologisuus vaatii tässäkin vaivannäköä, mikä ehkä on ristiriidassa stressin välttämisen kanssa…

Harvinaisen kattavassa jutussa käydään läpi erilaisia tapoja, joilla lasten lelumäärää voi hillitä ja hallita.  Jutussa keskitytään etupäässä säilytysratkaisuihin, mutta vinkit ovat mielestäni järkeviä. Itse tosin vannon tässäkin asiassa säännöllisen karsimisen nimeen. (MTV3)

 

Todellista ekohörhöilyä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Olen ylittänyt omat ekohörhöilyn rajani tänään varsin railakkaasti. Tarinan taustalla on talvikuiva ihoni, joka on muuttunut lähes suomuiseksi. Lauantaina pitäisi esiintyä julkisesti iltapuvussa, ja arvelin että eleganssi saattaisi kärsiä hilseilevistä kyynärpäistä.

Palloilin Ruohonjuuressa ja etsin sopivaa rasvaa. Olin kuullut karitevoin tehokkuudesta, mutta kaupassa valkeni, että se on yksinään todella kiinteää massaa, ja vaikutti hankalalta käyttää. Vierastan luonnonkosmetiikan tuoksuja, enkä oikein löytänyt sopivaa rasvaakaan itselleni. Mutta kotona löysin netistä ohjeen, jonka mukaan karitevoita voisi vaahdottaa, jonka jälkeen sitä olisi miellyttävä levitellä. Ohje ei vaikuttanut liian vaikealta, joten päätin kokeilla.

Ostin siis 200g köntin luomu-karitevoita, ja rupesin töihin. Lohkaisin kattilaan noin 50g massaa ja aloin sulattaa. Yllätyksekseni massa suli todella nopeasti ihan kirkkaaksi öljyksi, vaikka levy oli pienimmällä lämmöllä. Sulatin kaiken ja sitten odottelin, että öljy muuttuu takaisin valkoiseksi, vähän kiinteämmäksi mössöksi. Kirkas sula karitevoi ei kuulemma vatkaannu. Kävi ilmi, että massan täytyy olla aivan viileää, ennen kuin se alkaa kuohkeutua. Mutta kun lämpötila lopulta saatiin kohdalleen, tehosekottimella mössöstä todella tuli kermavaahtomaista vaahtoa. Lisäsin mukaan muutaman tipan eteeristä ruusuöljyä, joka peitti karitevoin ominaistuoksun kokonaan, mutta tuoksui itsessään hyvin miedolle.

Sain siis vaahdon onnistumaan mielestäni hyvin, ja antaumuksella levittelinkin sitä etenkin käsiin, kyynärpäihin ja jalkoihin. Kaikki ei imeytynyt hetkessä, mutta riittävästi kuitenkin, että vaatteet sai puettua päälle. Lopun vaahdon laitoin muovipurkkiin ja kannen päälle. Olin kokeiluun äärimmäisen tyytyväinen, kunnes iltapäivällä huomasin että vaahto oli kovettunut takaisin alkuperäiseen olotilaan. En tiedä mistä se johtui: ehkä purkki ei ollut tarpeeksi tiivis? Tai olikohan valmistusprosessissa vikaa?

Onko joku muu kokeillut vaahdottaa karitevoita? Miten saitte sen pysymään vaahtoisena pidempään?

Niistä katastrofeista

Julkaistu , kirjoittanut
3

Kommenteissa moni arveli, ettei meillä mene systeemit kovin pahasti sekaisin vaikka tulisikin poikkeuksia. Tuota noin… totta on, että mitään järkyttävää kaaosräjähdystä ei ole päässyt syntymään, mutta pari pienempää tapausta kyllä.

Ensimmäinen ilmeni viime viikonloppuna. Tai ehkä edellisenä, en ole ihan varma. Joka tapauksessa kävi ilmi, että jääkaapin vihanneslaatikossa oli tapahtunut pahanhajuisia muodonmuutoksia. Oli käynyt niin, että olin täyttänyt kaappia juuri ennen romahdusta. Mielessä oli useampia ruokalajeja, joita oli tarkoitus laittaa. Sitten kävi huonosti, ja suunnitelmat pyyhkiytyivät mielestä täysin. Totuus paljastui noin kymmenen päivää myöhemmin, ja sanotaan nyt näin, että ruokahävikkimme kasvoi välittömästi reilunpuoleisesti. Hyvä puoli oli se, että jääkaappi siistiytyi taas kerralla. Nyt pohdiskelen, pitäisikö sitä tattikeittoa yrittää uudelleen ensi viikonloppuna. Tällä kertaa tuoreista vihanneksista.

Toinen vastaava tilanne paljastui tänä aamuna. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, mikä roskiskaapissa haisee. Epäilin biojätteitä, joita on sattuneesta syystä tullut vietyä vähän harvemmin. Kun tänään sitten vietiin roskikseen pussit kaikista kolmesta astiasta (energia-, bio- ja sekajäte), paljastui ettei syynä olleetkaan biojätteet. Sen sijaan sekajäteastian pohjalla oli kolme senttiä ruskehtavaa nestettä. Siis useampi desi. Yh. Kaadoin litkut viemäriin ja nyt jäteastia likoaa tiskiainevedessä kylpyhuoneen puolella. No, ainakin haju tuntuu häipyneen. (Ei muuten ole aavistustakaan, mistä tuo neste oli peräisin, enkä todella halua tietääkään.)

Eli ihan täydellisesti ei ole arki rullannut. Silitettävien ja mankeloitavien kasa kasvaa korkeutta jatkuvasti, mutta niistä en ota paineita. Hoidetaan kun jaksetaan. Lapsi on ollut melko mielenkiintoisella ruokavaliolla viime viikot myös, mutta tuskin se siitä rikki menee. Tiedän että monissa perheissä syödään varmaan ympäri vuoden etupäässä pastaa ja nakkeja, joten en ota tästä parin viikon kuurista stressiä. Kunhan tokenen niin otetaan vahinko takaisin kala- ja kasvisteemalla. Tänään tulee vielä ihana siivoojamme, joten kotikin muuttuu pian taas kirjaimellisesti kiiltäväksi. Kyllä tämä tästä taas.

Kun ei vaan jaksa

Julkaistu , kirjoittanut
19

Olen uupunut. Siinä se, kaikessa lyhykäisyydessään. Blogissa ei ole liikettä, koska olen uupunut. Olen kolmatta viikkoa sairauslomalla, koska en blogin pitämisen lisäksi kykene tekemään paljon mitään muutakaan. Voisin vuodattaa tässä erinäisiä syitä ja seurauksia, mutta jätetään sikseen. Sanon vain, että kokemus on ollut uusi ja epämiellyttävä. En ole yhtään tottunut siihen, ettei oikeasti jaksa mitään.

Sivutuotteena on tullut pohdintaa joulusta. Minä olen tyypillisesti jouluihminen, jollen ns. joulustressi on ollut enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia. Minä olen se, joka puunaa, leipoo, koristelee ja järjestää, jotta kaikki olisi aattona täydellistä. Tänä vuonna asiat tulevat olemaan toisin. En aio ottaa pienintäkään stressiä mistään jouluun liittyvästä. Joulusta tulee tänä vuonna sellainen kuin tulee, eikä yksityiskohdilla ole mitään väliä.

Olen tässä maatessani kehitellyt erilaisia keinoja, joilla kierrän erinäisiä jouluvelvoitteita. En aio siivota, mutta siivooja saa tehdä varsinaisen joulusiivouksen. Tosin siivoojamme tekee niin hyvää jälkeä joka tapauksessa, että tavallinen siivous riittää hyvin. En aio lähettää joulukortteja. Paitsi yhdelle hyvin vanhalle rouvalle, joka asuu kaukana ja jolla ei ole tietokonetta. Joulukorttirahat laitan hyväntekeväisyyteen, ja sitten lähetän kaikille sähköisen tervehdyksen ja ilmoitan lähettäneeni korttirahat Indonesiaan. En aio tehdä ruokaa. Ulkoistan koko ruokahommelin nyyttikesti-periaatteella. Meille tulee runsaasti vieraita, mutta jos kaikki tuovat jotain syötävää, riittää että puoliso paistaa kinkun. Lahjat on tänä vuonna suureksi onneksi lähes hankittu.

Kuusen koristelusta uskon selviäväni, ja ehkä jonkun joulukoristeenkin jaksan ripustaa. Siinäpä se sitten on. Uskomaton, stressitön, älä-tee-mitään -joulu.

Musta perjantai /älä osta mitään

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tänään vietetään älä osta mitään -päivää. Amerikassa sen sijaan vietetään mustaa perjantainta, eli kaikista shoppailupäivistä hurjinta. Tuskin on kalkkunaähkystä selvitty, kun ihmiset jo ryntäävät jonottamaan kauppojen oville päästäkseen tuhlaamaan kaikki rahansa.  Käsittääkseni älä osta mitään -päivä onkin lähtöisin USAsta, vastalauseena Black Fridayn tolkuttomalle kulutusjuhlalle.

Mitä sitten tekee tällaisena päivänä muuan kulutuskriittinen bloggaaja? Linkittää tiedostaviin artikkeleihin ja myhäilee kotona tyytyväisenä, kun ei taaskaan tullut ostettua mitään? No ei ihan. Mainittu bloggaaja klikkaa itsensä amerikkalaisen tavaratalon nettikauppaan, ja ostaa kerralla koko läjän vaatteita. Hirmuisilla alennuksilla tietysti. Kotiin kuljetettuna.

Älä osta mitään -päivä on ihan hyvä idea. Ymmärrän mistä se on lähtöisin, ja mitä sillä ajetaan takaa. Jos elämän tarkoitus koostuu pitkälti ostamisesta, on ihan hyvä pysähtyä silloin tällöin valintojensa äärelle. Mutta minua ärsyttää ylhäältäpäin tuleva paapominen. Sitä paitsi kuluttajan kannalta tuossa ei ole mitään järkeä. Miksi olisin shoppailematta juuri tänään (etenkin noissa mainituissa nettikaupoissa), kun alennukset ovat todellakin merkittäviä? Mitä järkeä olisi ostaa samat tavarat kalliimmalla viikon päästä? Vietän suurimman osan vuoden päivistä ostamatta yhtään mitään. En todellakaan aio osallistua ostokieltoon juuri silloin, kun säästöt ovat suurimmillaan. Katson siis, että älä osta mitään -päivä koske minua.