Tavarat vähenevät

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen tällä viikolla heittänyt roskiin tavallista enemmän roinaa tavarapaaston merkeissä. Viime viikolla hajosi talvikengät, jotka olivatkin jo kymmenen vuotta vanhat. Päätin että niitä ei enää korjata, vaan laitoin ne roskikseen. Ensinnäkin talvikenkiä riittää ihan tarpeeksi muutenkin, ja toiseksi kyse oli ns. jokasään-saappaista, jotka vuotivat saumoista. Sitten kun pohjakin irtosi toisesta kengästä, päätin että ne olivat palvelleet tarpeeksi. Alunperin alesta ostetuille suomalaisille kengille tuli minusta ihan järkevä käyttöikä ja elinkaari.

Sitten roskikseen lähti sellainen pyörillä kulkeva metallinen säilytyskori. Sen ostohetkeä en edes tiedä, mutta epäilen sen olleen joskus 80- ja 90-lukujen taitteissa, koska muistelen kapineen olleen käytössä jo lapsuudenkodissani. Ruostunut ja rähjäinen laitos, jolle ei enää ollut paikkaa eikä käyttöä. Tämänkin kohdalla oli mielestäni järkevää todeta, että  jossain vaiheessa hyväkin tavara saavuttaa päätepisteen, jonka jälkeen roskis on ihan hyväksyttävä vaihtoehto.

Roskikseen lensi myös rikkinäisiä muoviastioita. Teoriassa ne olisi voinut antaa lapselle leikkiin, mutta en halua lapsen leikkilaatikosta mitään dumppauspaikkaa, jonne kipataan aikuisille tarpeettomat tavarat. Energiajakeessa nämä tulivat ainakin jollain tasolla kierrätetyiksi.

Olen myös jämäprojektin myötä saanut ilahduttavan määrän kosmetiikkaa kulutettua loppuun. Luulenpa, että tämän paaston aikana saan viimeisetkin vajaat pakkaukset loppuun ja pois nurkista pyörimästä. Näytepakkauksia ei ole enää kuin pari jäljellä, eikä niitä kyllä tule ikävä. Epähuomiossa aloin tosin yhtenä päivänä rasvata sääriäni värillisellä meikkivoiteella… Yllättävän monessa kiinteyttävässä tai heleyttävässä tuotteessa näyttää olevan helmiäistä mukana. En tiedä huomaisiko sitä, jos tuotetta laittaisi vain hiukkasen kerrallaan kasvoille, mutta kun tyhjentää koko paketin kerralla, asian huomaa selvästi. ”Heleyttävä” tarkoittaa siis näköjään sitä, että voidellaan kasvot helmiäisellä, niin se näyttää heti freesimmältä. Muu vaikutus taitaa olla silmänlumetta.

Tämän verran on siis jo ehtinyt tapahtua, mutta viikkoa on vielä jäljellä ja jatkan raivaamista edelleen. Jälleen on kierrätyskasseja odottamassa sitä, että joku veisi ne pois nurkista kuleksimasta. Epäilen myös vaatekaapin kaipaavan jälleen pientä kriittistä silmäilyä. Raportoin viikonloppuna vielä uudelleen, miten tavarapaasto eteni.

Paasto alkaa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Paastoan tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni laskiaisesta pääsiäiseen, mutta toteutan sen omalla tavallani. Jo aiemmin mainituista syistä johtuen jokaisella viikolla on oma teema, jonka mukaan pyrin elämään, tekemään valintoja ja josta kirjoitan tänne blogiin. Seuraavina viikkoina keskityn näihin asioihin:

  • Tavarapaasto, jolloin karsin ja poistan turhaa ja tarpeetonta.
  • Säästäväisyysviikko, jolloin yritän käyttää mahdollisimman vähän rahaa mihinkään.
  • Nettipaasto, jolloin yritän minimoida etenkin turhan ja aivottoman surffailun netissä.
  • Ekopaasto, jolloin yritän pitää hiilijalanjälkeni pienenä ja energian kulutuksen vähäisenä.
  • Roskaviikko, jolloin yritän tuottaa mahdollisimman vähän jätettä, ja kierrättää entistäkin huolellisemmin
  • Laiskuuspaasto, jolloin tavoitteena on hoitaa mahdollisimman paljon roikkuvia rästihommia pois, eli vähentää vitkastelua
  • Ruokapaasto, jolloin syön viikon ajan vain kalaa ja kasviksia.

Nämä teemat seuloutuivat lopulta monestakin syystä: halusin, että ne liittyvät järkevästi blogin aihepiireihin. Sain teiltä lukijoilta hyviä ja luovia ideoita. Valitsin tähän kuitenkin vain sellaisia aiheita, joista voisin kirjoittaa muutenkin. Toisaalta halusin keskittyä sellaisiin asioihin, joissa oikeasti on jotain haastetta juuri minulle. Karkki- tai autoilulakossa ei olisi ollut minulle mitään vaikeaa, joten siksi en esimerkiksi ottanut niitä mukaan. Paaston hengen mukaisesti halusin valita asioita, joihin pitää jollain tavalla keskittyä ja joissa oman toiminnan ja valintojen tiedostaminen on olennaista.

Tämän ensimmäisen viikon teemana on tuo tavarapaasto. Kirjoitan aiheesta myöhemmin tällä viikolla enemmän, mutta tavoitteena on käydä kotia läpi kriittisellä silmällä, ja luopua tavaroista, joita olen säilytellyt ilman kunnollista syytä. Tällä viikolla keskitytään siis perinteiseen tavaroiden karsimiseen. En ole vielä tarkalleen päättänyt viikkojen järjestystä, mutta kerron etukäteen mitä seuraavalla viikolla on tulossa. Jos joku lukijoista haluaa paastota mukana, tervetuloa! Ja jokainen voi tietysti muokata aiheet juuri itselleen sopiviksi.  Mutta muistakaa – paaston ei ole tarkoituskaan olla ihan helppoa. Tiedän jo etukäteen, että esimerkiksi tuo nettipaasto tulee olemaan näistä minulle haastavin.

Onko lukijoissa muita paastolle ryhtyviä?

Joko olet hallituksessa?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Moni suomalainen on sijoittanut suurimman osan varallisuudestaan asuntoonsa. Monesti se tarkoittaa asunto-osaketta taloyhtiössä. Taloyhtiön isoimmista asioista päättää yhtiökokous, mutta todelliset valinnat ja kaiken valmistelutyön tekee taloyhtiön hallitus. Kokemukseni mukaan hallituksiin ei kuitenkaan ole tungosta.

Tämä on mielestäni aivan nurinkurista. Yhtiökokouksiin osallistuminen ja hallituksessa istuminen ovat nimittäin ainoat tavat vaikuttaa siihen, miten taloyhtiötä hoidetaan. Tämä taas puolestaan vaikuttaa aivan suoraan asunnon arvoon, eli siis oman omaisuuden arvoon. Minusta on varsin kummallista, että mahdollisuutta vaikuttaa vältellään kaikin keinoin. Yleensä ihmiset eivät nimittäin missään nimessä halua talohallitukseen mukaan.

Moni varmaan pelkää, että siellä on kaikenlaisia hulluja ja rasittavia tyyppejä, joiden kanssa on mahdotonta toimia. Se on ihan mahdollista, itsellänikin on sellaisesta kokemusta. Mutta ottakaa huomioon – jos ette itse ole hallituksessa, niin ne hullut saavat päättää teidän asioistanne aivan vapaasti. Ehkä tämä on persoonakysymys, mutta henkilökohtaisesti päätän mieluummin itse miten asiat hoidetaan, kuin luovutan päätösvallan jollekin sekopäälle. Mitä enemmän hallituksessa on fiksuja ihmisiä, sitä vähemmän ne kaikki rasittavat saavat tilaa ja sitä helpommaksi päätöksenteko muuttuu.

Mitä paremmin naapurit tuntevat toisensa, sitä helpompaa on arvioida, kenen arvostelykykyyn voi luottaa ja kenen ei. Yhtiökokous toimii normaalin demokratian mukaan. Jos yksimielistä päätöstä ei synny, asioista äänestetään ja enemmistö voittaa. Niinpä hallituksen kokoonpanoon voi joka vuosi vaikuttaa. Jos naapurit tuntevat toisensa, hallitusvastuuta voi kierrättää, niin että porukka vaihtuu sopuisasti tasaisin väliajoin.

Pelottaako työmäärä? Kokemukseni mukaan kokouksia on muutaman kerran vuodessa, ellei isoja remontteja ole tiedossa. Vuositasolla taloyhtiötyöskentely ei vie kovin montaa työpäivää. Asioihin täytyy toki perehtyä, mutta sehän on koko homman pointti. Minä haluan tietää, mihin yhtiön rahat käytetään, mitä niillä on hankittu ja millä tavalla. Haluan, että vakuutukset ovat kunnossa, huoltoyhtiö on luotettava ja että vastike on oikealla tasolla. Haluan tietää mitä remontteja on tehty, mitä on tulossa ja mitä ne maksavat. Kaikki nämä asiat vaikuttavat nimittäin siihen, miten asuntoni arvo kehittyy.

Päätösvallasta seuraa tietenkin myös vastuuta, se on selvä. Mutta tehtävä ei ole ylivoimainen normaalijärjellä varustetulle ihmiselle. Hallituksen jäsenet joutuvat juridisiin ongelmiin äärimmäisen harvoin, ja silloinkin pitää pystyä osoittamaan, että jokin laiminlyönti tai vastaava on ollut tahallista. Toisin sanoen jos asiat on hoidettu asiallisesti ja vakuutukset ovat kunnossa, riski joutua vaikkapa oikeuteen on käsittääkseni todella pieni. Käytännössä näkisin, että jos taloyhtiön asioita hoitaa niin, että pyrkii säilyttämään ja kasvattamaan oman omaisuutensa arvoa, tulee toimineeksi juuri niin kuin pitääkin. Lisäksi ammattitaitoinen isännöitsijä vastaa suuresta osasta käytännön asioita, hoitaa kilpailutukset ja kontaktoinnit, paperityöt yms. Hallituksen tehtävä on päätöksenteko ja suurten linjojen vetäminen. Toisaalta hallituksessa pääsee vaikuttamaan myös pienempiin yksityiskohtiin, jos sellainen kiinnostaa. Monet pienet kunnostustyöt ja hankinnat päätetään hallituksessa, ja isännöitsijä valtuutetaan toimeenpanemaan asiat. Näitä asioita ei tuoda yhtiökokoukseen, vaan niihin hallituksella on suora päätäntävalta.

Yhtiökokouksessa hallitus saa sitten usein ns. kriittistä palautetta toimistaan. Se voi olla ärsyttävää, mutta oma filosofiani on, että jos urputtaa mutta ei viitsi itse asettua edes ehdolle, saa urputtaa kaikessa rauhassa ihan itsekseen.  Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hallitus tekee silti niin kuin parhaaksi katsoo. Äärimmäisen harvoin nämä urputtajat nimittäin ehdottavat mitään konkreettista muutosta, tai saavat edes enemmistöä taakseen. He ovat sellainen kerran vuodessa siedettävä välttämätön paha. Jos taas hallituksen esittelemä päätös yllättäen tulisikin torjutuksi, hallituksella tuskin on edellytyksiä jatkaa, ja siinä tapauksessa uudet ihmiset saavat ruveta hommiin. Näin ei ole omalla kohdallani koskaan käynyt. Useimmiten yhtiökokouksissa asiat päätetään esityksen mukaan. Rakentava kritiikki on puolestaan asia erikseen ja aina tervetullutta.

Jokainen tekee toki tyylillään, mutta jatkan ihmettelyä sen suhteen, kuinka harva haluaa tietää, miten taloyhtiötä hoidetaan. Vähintä mitä kannattaa tehdä, on tutustua niihin ihmisiin, jotka hallituksessa ovat, jotta pysyy kärryillä meneillään olevista asioista.

Entäpä lukijakunta? Kiinnostaako taloyhtiön asiat vai ei?

Viikon vinkit: myrkytöntä siivousta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Iltasanomat listaa lukuisia käyttötarkoituksia etikalle. En ole noista läheskään kaikkea itse kokeillut, mutta tiskikoneessa selvästi toimii, ja naapuri vannoo etikan vievän hajut pinttyneistä pyykeistä. Myös puhdistuksessa olen sitä käyttänyt joskus, mutta en tykännyt liian vahvan hajun takia. Moni vinkeistä vaikutti kyllä ihan kokeilemisen arvoisilta.

MTV3 puolestaan listaa erilaisia ”luonnollisia” kohdinpuhdistusniksejä. Lainausmerkit siksi, että en tiedä miten luonnollinen puhdistusaine hammastahna on, mutta mukana on vinkkejä myös suolan, soodan ja sitruunan käytämiseen.

 

 

Paastopohdintaa

Julkaistu , kirjoittanut
11

Olen päättänyt ruveta paastolle, mutta aloitan sen oikeaoppisesti vasta tiistaina, enkä jo huomenna kuten alunperin sanoin. Tämä lähinnä siksi, että ehdin miettiä sopivat teemat eri viikoille.

Olen saanut kommenteissa paljon hyviä ehdotuksia, kiitos niistä! Seuraavat teemat ovat ainakin tulossa:

  • viikko ilman liharuokia
  • kodinraivausviikko, jolloin erityisen kriittisesti tarkastelen omaisuuttani
  • älä osta turhaa/säästämisviikko
  • nettipaasto

Kolme aihetta tarvittaisiin vielä lisää, ellen keksi uusia sääntöjä (mikä sekin on tietysti mahdollista). ”Ongelmana” tässä suunnittelussa on ollut se, että elän tavallaan aika karsitusti jo nyt. Meillä ei ole telkkaria, joten tv-paasto ei onnistu. Auto on, mutta sen käyttö on niin vähäistä, ettei paastossa olisi mitään eroa normaaliin. Karkkia syön maltillisesti, samoin kuin muitakin herkkuja, enkä käytä alkoholiakaan juurikaan, joten näistä kaikista kieltäytymisestä ei luultavasti tulisi kummoista paastoa. Lisäksi minulla on niin hyvä itsekuri, että karkkilakot ja muut vastaavat kuulostavat jotenkin liian helpoilta.

Olen pohtinut yhtenä vaihtoehtona ekopaastoa, jossa tarkoitus olisi elää niin, että hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni. Yksi idea voisi olla myös roskaviikko, jolloin yrittäisin minimoidan kotona syntyvän jätteen määrän ja kierrättää aivan kaiken mahdollisen. Jos otan nämä kaksi mukaan, niin sitten pitäisi keksiä vielä yksi aihe. Mikähän se voisi olla?

Pitäiskö kutsua putkimies

Julkaistu , kirjoittanut
2

Välillä ihmettelen ihmisten haluttomuutta tai kyvyttömyyttä pyytää ammattilaiselta apua. Miksi ihmeessä pitää yrittää söhrätä itse, kun maailma on pullollaan tyyppejä, jotka ovat koulutettuja tekemään saman asian paljon paremmin.

Kun muutimme nykyiseen asuntoon, yhden lavuaarin alla oli mielenkiintoinen teippiviritelmä. Ilmeisesti putken tiiviste oli jossain vaiheessa alkanut vuotaa, ja edellinen asukas oli päättänyt ratkaista asian oranssilla teipillä. Vessanpönttö lirutteli kaikessa rauhassa vettä myös – ei onneksi lattialle vaan säiliö vuoti pöntön sisäpuolelle niin, että vessassa kuului tasainen pieni lorina. Soitin huoltomiehelle, joka kutsui paikalle putkimiehen, joka korjasi molemmat ongelmat noin varttitunnissa. Minulle se ei maksanut mitään, sillä kiinteät kalusteet kuuluvat taloyhtiön hoidettaviksi. Epäilen, että edellinen asukas oli pelännyt saavansa näistä korjauksista kuluja ja siksi jättänyt asiat hoitamatta.

Pahempi onnettomuus tapahtui naapurirapussa. Vessanpöntön säiliö oli mennyt kokonaan rikki, niin että vettä tuli pitkin lattioita. Asukas ei saanut vedentuloa lakkaamaan, mutta ei kuitenkaan tehnyt asialle muuta, kuin vähän kuivaili itse lattioitaan pyyhkeellä. Onnettomuus paljastui laajemmin siinä vaiheessa, kun alakerran katosta alkoi tippua vettä. Onneksi tämä asukas oli järjellä varustettu, ja soitti paikalle huoltomiehen. Siinä vaiheessa vettä oli kuitenkin valunut jo rakenteisiin niin paljon, että lattiaa joudutaan purkamaan ja huoneistoja kuivattelemaan ties kuinka kauan. Kokemukseni mukaan tuollaiset kuivatushommat kestävät väistämättä useita viikkoja, ja sitten on vielä kaiken rakentaminen uudelleen. Jos soitto putkimiehelle olisi tapahtunut heti, kun onnettomuus tapahtui, olisi säästynyt hirveästi vaivaa ja rahaa.

Näissä tapauksissa sitä jää miettimään, miksi huoltomiehelle tai putkimiehelle soittaminen on niin korkean kynnyksen takana? Onko kyse avuttomuudesta vai suomalaisesta mentaliteetista, että vieraille ihmisille ei soiteta ennen kuin äärimmäisessä hädässä? Itselleni  ylimäräinen vaiva ja rahanmeno ovat niin isoja motivaattoreita, että niitä välttääkseni soitan mihin tahansa virastoon välittömästi, jos sillä voi estää epämukavuutta. Joten jos jossakin vuotaa vettä väärään paikkaan, hoitakaa hyvät ihmiset asia kuntoon heti. Tilanne ei taatusti korjaannu itsestään.

Tavarapaastolle?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Ensi sunnuntaina on laskiasissunnuntai, jolloin alkaa hartaampien kristittyjen paastonaika. En ole ikinä paastonnut uskonnollisista tai muistakaan syistä, mutta ajatus paastosta vähän laajemmassa mittakaavassa kiehtoo minua. Ymmärrän paaston sellaisena ajanjaksona, jolloin ollaan tietoisempia kuin yleensä, keskitytään olennaiseen ja kenties hieman testataan oman mukavuuden rajoja.

Niinpä olen pohdiskellut paastoa blogin hengessä. Paastohan kestää pääsiäiseen saakka, joten kokeilua kestäisi seitsemän viikkoa. Seitsemän viikkoa pelkkien tavaroiden parissa kuulostaa kuitenkin omasta mielestäni melko tylsältä. Enkä usko että vähennettävääkään riittäisi noin pitkälle ajalle siinä määrin, että siitä olisi kiinnostavaa raportoida. Olenkin ajatellut, että jokaisella viikolla voisi olla oma teema. Yksi voisi koskea tavaroiden vähentämistä, yksi rahankäyttöä, yksi viikko voisi puolestaan olla ruokaviikko, jolloin paaston hengen mukaisesti haastaisin itseni tekemään vain kasvis- ja kalaruokia, ja niin edelleen. Tietysti siinä sivussa tulisi kirjoitettua kaikkea muutakin, mutta joka viikko voisi keskittyä tähän yhteen aiheeseen vähän syvällisemmin.

Mutta mitkä kaikki aiheet sopisivat paaston teemaan? Kysehän on vähentämisestä, karsimisesta ja yksinkertaistamisesta, joten mitkä aiheet sopisivat? Jos teillä on hyviä ideoita, niin kuulisin mielelläni!

Säästämisestä, raha-asioista ja vaatteiden ekologisuudesta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tällä kertaa Viikon vinkeissä on säästö- ja rahateema. MTV3 tarjoilee erilaisia vinkkejä, joilla lomakassaa voi kerryttää. VInkit ovat keskenään vähän eritasoisia, mutta mukana on vanhoja hyviä viisauksia. Yksittäinen pieni ostos ei ole ostohetkellä kallis, mutta kuukausi- ja vuositasolla pienistä säästöistä tulee isoja summia.

Vähän vanhemmassa uutisessa kerrotaan, että aika moni suomalainen ei seuraa tulojaan ja menojaan mitenkään. Täytyy sanoa että ajatus on aika outo, mutta ei ole syytä olla uskomatta. Samassa uutisessa on linkki toiseen artikkeliin, jossa pohditaan himoshoppailun syitä ja seurauksia. (YLE)

Lopuksi hyvä kirjoitus Outi Pyyltä, joka pohtii vaatteiden tuotantoketjua, ekologisuutta ja ns. viherpesua. Tietenkin materiaalin vaihtaminen luomuun on parempi kuin ei mitään, mutta tässä hyvin havainnollistuu, että se ei vielä tee vaatteesta ongelmatonta tai ”ekologista”. (outilespyy.com)

Kosmetiikan alikäyttäjä

Julkaistu , kirjoittanut
12

Jämäprojektin ohessa olen vähän analysoinut sitä, millainen kosmetiikankäyttäjä olen. Yksi syy jämäpurkkeihin on se, että käytän kosmetiikkaa niin laiskasti. En viitsi enkä ehdi rasvata ja puunata kovin monenlaisilla aineilla. En ensinnäkään usko puoliakaan siitä, mitä kosmetiikkateollisuus väittää tuotteiden tehosta, saati sitten tarpeellisuudesta.

Naisillehan myydään oma rasvapurkki jokaiselle ruumiinosalle erikseen. Silmänympärysvoide on hyvä esimerkki tällaistesta mielestäni turhasta tuotteesta. Minusta on aivan turhaa tupsutella silmien ympärille eri voidetta, kuin kaksi milliä alemmas poskipäille. En ole tässäkään minimalisti, vaan tietysti minulla on eri rasva jalkapohjille, kasvoille ja vartalolle. Mutta en halua omistaa useaa samaa tekevää tuotetta. Esimerkiksi yksi punainen kynsilakka riittää, en todellakaan tarvitse viittä eri sävyä jotka eroavat vain asteen tai pari toisistaan.

En kuitenkaan pärjää ilman kosmetiikkaa, sillä minulla on erittäin kuiva ja sään vaihteluille altis iho. Kosmetiikan käyttö on siksi välttämättömyys, sillä hirveän kuiva iho on suorastaan epämukava, eivätkä hilseilevän kuivat läiskät kasvoissa varsinaisesti kaunista. Jos mitään ei käytä, huulet rohtuvat, kasvojen iho ahavoituu, ohuet sukat menevät rikki ennen kuin ne saa kunnolla jalkaan ja koko kroppa kutiaa ja kiristää kuivuuttaan. En myöskään rusketu ollenkaan vaan palan todella herkästi ja aurinkoihottumaa, joten aurinkosuoja on kesäisin välttämättömyys. Sekä kylmä että kuuma saa ihon reagoimaan.

Käytän siis kosmetiikkaa päivittäin, mutta käyttöä säätelee ensisijaisesti se, että haluan päästä mahdollisimman vähällä. Tuotteiden pitää tehdä sitä mitä ne lupaavat, ja vaikutusten on oltava silminnähtäviä. En kuulu siihen joukkoon, joka hirveästi hemmottelisi itseään kosmetiikalla. Haluan laatua, mutta en jaksa läträtä monien eri tuotteiden kanssa. Niinpä useimmiten teen vain välttämättömimmän, mistä seuraa se, että esim. vartalovoiteet eivät kulu kummoista tahtia. Voin tunnustaa, että usein havahdun aktiivisesti käyttämään kosmetiikkaa vasta siinä vaiheessa, kun tilanne alkaa muuttua sietämättömäksi.

Jämäprojektilla on ollut seurauksena se, että olen aktivoitunut kosmetiikan käytössä. Weledan kropparasva loppui jo. Käsirasvoja olen sirotellut eri puolille asuntoa, sillä niille on todellakin tarvetta, mutta laiskuuttani en läheskään aina jaksa lähteä rasvaa kylppäristä hakemaan. Seuraavaksi loppuun kuluu toinen hoitoaineista (sitäkin voisi kerralla hölvätä kenties hieman normaalia enemmän…) ja Erisanin rasva on otettu aktiivikäyttöön.

Tavoite tässä projektissa on yksinkertainen. Haluan, että minulla on yksi toimiva tuote kutakin, ja mahdollisesti avaamaton varakappale odottamassa ensimmäisen loppumista.

Turhaa tötöilyä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Juuri kun pääsin selittämästä, miten turhaa on maksaa omien rahojensa käytöstä, syyllistyin siihen itse. Syynä oli suoravelotuksen loppuminen, johon en ollut reagoinut ajoissa. Niinpä luottokortin saldo ei ollutkaan automaattisesti nollautunut eräpäivänä. Sen sijaan olin saanut laskun, jota en siis ollut tajunnut maksaa ennen kuin sain uuden laskun korkojen kera.

No, nyt on e-lasku tehty eikä virhettä pitäisi päästä tapahtumaan uudestaan. Samassa yhteydessä huomasin, että jo kesällä lakkautettu toinen kortti kummitteli edelleen tilitiedoissa. Soitto pankkiin ratkaisi senkin ongelman. Samassa selittyi muutama maksuongelma syksyn ajalta, jotka johtuivat tuosta vanhasta kortista. Onneksi reipas asiakaspalvelija pystyi hoitamaan kaiken kuntoon puhelimen välityksellä, ja nyt kaikki tiedot ovat taas ajan tasalla.

On ilahduttavaa saada hyvää asiakaspalvelua pankista. Iloa tosin haalistaa, että tässä tapauksessa yksi ihminen korjasi toisen puoli vuotta aiemmin tekemää virhettä. Tässä tapauksessa syytä voi etsiä myös minusta, kun en koko aikana ollut virhettä huomannut. Haluaisin luottaa siihen, että asiat hoidetaan kerralla kuntoon, mutta aina pitäisi itse tarkistaa jälkikäteen kaikki asiat. Onneksi tästä huolimattomuudesta ei tullut mitään pahoja seurauksia.

Raha-asioiden hoitaminen on ihmeellisen ristiriitaista. Toisaalta haluaa hoitaa kaiken mahdollisimman täsmällisesti, toisaalta välillä asioihin tarttuminen tuntuu äärettömän työläältä. Parasta olisi reagoida kaikkiin pankista tuleviin tiedonantoihin välittömästi, mutta jostain syystä viralliset kirjeet eivät yleensä herätä valtavaa toimintatarmoa… vaikka syytä tietysti olisi, kuten tuo luottokortti/e-laskuepisodi jälleen kerran osoitti. Epäilen myös, etten ole tässäkään asiassa yksin?