Jämäprojektin tuloksia

Inventaario on nyt suoritettu, ja tulokset ovat tässä:

jämäprojekti2

Ylemmässä kuvassa on kaikki näytteet, jotka onnistuin löytämään, yhteensä yhdeksän kappaletta. Chanelin meikkivoidenäyte joutaa roskikseen, koska sille ei ole mitään käyttöä.   Loput voinen käyttää kropparasvana. Pitempiä matkojakaan ei ole tiedossa, joten näitä on turha säästellä enää yhtään pidempään.

Tässä alemmassa kuvassa on kaikki normaalikokoiset pakkaukset.
jämäprojekti1

Korissa on:

  • 1 deodorantti, joka on saatu lahjaksi. Ongelmana on liian voimakas tuoksu.
  • 3 aurinkosuojavoidetta. Vichyn ja Clarinsin tuotteissa on SPF +50, molemmat kasvoille tarkoitettuja, ja yksi SPF 15. En itse käytä tuota jälkimmäistä alhaisen suojakertoimen takia. On epäselvää miksi minulla on kaksi identtistä aurinkosuojaa, molemmat noin puolessa välissä. Nämä käytän keväällä ja kesällä loppuun. Tuo SPF 15 voi mahdollisesti mennä roskikseen, se on jo niin vanha. Näiden lisäksi kaapissa on vielä lasten SPF +50, jota itse asiassa olen tainnut itsekin käyttää eniten. Mutta se on selvästi erilainen tuote, joten en laskenut sitä tähän mukaan.
  • 2 meikinpoistoainetta: Laveran 2-in-1 Cleansing Milk, jota on onneksi enää aika vähän jäljellä, sillä inhoan ko. tuotetta. On myös puolikas Cliniquen meikinpoistovaahtoa pienessä tuubissa. Se on liian kuivattavaa.
  • 2 puolikasta käsivoidetta: Emännän käsivoide ja Lemon&Glycerine. Lisäksi käsilaukussa on se haiseva Weleda ja aktiivikäytössä Body Shopin hamppuvoide.
  • 3 hoitoainetta: LV, MiniRisk, ja hyvin pieni määrä  L’orealin tehohoitoa
  • 1 sampoo, merkki on Sante, jälleen yksi virheostos luonnonkosmetiikan puolelta. Ei sovi hiuspohjalleni.
  • 3 vartalovoidetta: Weledan ruusuvoide, Guccin Envy-tuoksuinen ja Erisanin perusvoide, sekä 1 vartaloöljy, joka on oikeasti vauvaöljyn jämä joka on vain pantu suihkepulloon.
  • 1 suihkugeeli: Santen Lemon Fresh -geeli, jonka tuoksusta en pidä. Ostin geelin hyvin toivein, mutta käytössä tuoksu osoittautui liian pistäväksi. Ostin tilalle Body Shopin suihkugeelin, joka puolestaan tuoksuu ihanalta. Tämä on jäänyt vähälle käytölle sen jälkeen.
  • 1 epämääräinen kampausneste, jolle ei ole käyttöä tällä hetkellä. Ei kovin hyvä tuote.
  • 1 Clarinsin kuorintavoide, joka on ehkä sillä ja rajalla, onko kyse jämätuotteesta. Minulla on toinen erityyppinen kuorinta nyt aktiivikäytössä, tämä on talvi-iholle liian tujua. On ehkä rajamailla, kuuluuko tämä jämäkategoriaa.

Yhteensä löysin siis 19 jämäpurkkia. Näiden lisäksi heitin suoraan roskikseen yhden rasvan ja yhden hoitotuotteen, jotka olivat selvästi menneet pilalle.

Analysoin tuota listaa ja näyttää siltä, että luonnonkosmetiikkaan siirtyminen vaatii veronsa virheostosten muodossa. Usein on näköjään käynyt niin, että olen ostanut uuden tuotteen, mutta en olekaan pitänyt siitä käytössä ja hankkinut jotain muuta tilalle. Sen sijaan on epäselvää, miksi käsirasvoja ja hoitoaineita on niin paljon. Ilmeisesti olen hamstrannut alennusmyynneistä, ja jättänyt vanhat käyttämättä loppuun.

Minkälaisia varastoja teiltä muilta on löytynyt?

Nettiostoksia ja nettitelevisiota

Suomessa on on ollut mahdollista palauttaa netistä ostetut tuotteet ilman kuluja. Tämä tosin on käsittääkseni koskenut vain kotimaisia nettikauppoja. Nyt lainsäädäntö on muuttumassa, ja kesällä tämä automaattinen oikeus poistuu. Mutta on silti mahdollista, että käytännössä tilanne pysyy ennallaan, se riippuu yrityksen omasta politiikasta. (MTV3)

Äskeisessä artikkelissa on linkki toiseen uutiseen, jossa kerrotaan, että ”zalando-sukupolvi” palauttaa nettiostoksiaan holtittomaan tahtiin, ja tämä jää aina kauppiaan tappioksi. Netistä ostaminen ei ole sama kuin kaupasta, koska tuotetta ei voi hypistellä. Toisaalta kunnolliset kokotaulukot, valokuvat ja muut tiedot vähentävät virheostosten riskiä, joten siinä on kyllä nettikaupoillakin aihetta katsoa peiliin. (MTV3)

Digitoday on vertaillut nettitelevisiopalveluita. En itse käytä näistä mitään, mutta palveluiden idea on hyvä, sillä ne vähentävät ostettavien tavaroiden määrää. Olin aikoinaan innoissani Netflixin tulosta Suomeen, mutta petyin valikoimaan. Sieltä puuttuu kaikki ne herkut, joiden takia USAssa palvelusta niin paljon tykkäsin. Joten tilaan nyt sen sijaan BBC Global -palvelua, joka taas vastaa tarpeitani erittäin hyvin.

Jämähaaste!

Viime viikon haasteen seurauksena aloin katsastella, minkä verran kaapeista löytyy erilaista jämäkosmetiikkaa. Ja löytyyhän sitä! Mutta koska tämä on porukalla hauskempaa, haastan teidät mukaan

jämäpurkkiprojektiin.

Itse aion selvittää, minkä verran kaapeista löytyy vajaita kosmetiikkaputeleita, kuten rasvoja, puhdistusaineita, meikkejä, ym. ja koota ne kaikki yhteen. Aion ottaa mukaan myös kaikki ilmaiset tuotenäytteet, joita laatikoiden pohjille on kertynyt. Ensimmäinen vaihe on siis selvittää, mitä kaikkea on kesken, ja toisessa vaiheessa joko käyttää ne systemaattisesti loppuun tai keksiä joku jatkosijoituspaikka, jos käyttöä ei ole näköpiirissä.

Tämä vaatii muutaman selvennyksen sanan. Ensinnäkin omat jämäpurkkikriteerit ovat seuraavat:

  • Tuotetta on jäljellä selvästi alle puolet alkuperäisestä.
  • Tuotteelle on olemassa kaksoiskappale, joka on myös avattu. Kaksoiskappaleen ei tarvitse olla samaa merkkiä, mutta käyttötarkoituksen on oltava sama.

Olennaista on siis se, että kaapista löytyy kaksi samaan tarkoitukseen tehtyä tuotetta, jotka molemmat ovat käytössä, mutta joista se jämäpurnukka on jäänyt ns. hyllylle pyörimään. Projektin tavoitteena on lopulta päästä näistä eroon. Sääntöjä saa tietysti jokainen venyttää niin kuin parhaaksi katsoo.

Kaikki kaksoiskappaleet eivät haittaa. On ihan järkevää, ettei isoa pakkausta tarvitse kuskata matkalle mukaan, vaan mukaan pakataan jokin loppumassa oleva tuote. Tiettyjen tuotteiden kohdalla voi olla kätevää, jos kaapissa odottaa avaamaton pakkaus. Mutta kokonaisuudessaan tämä haaste vastaa erinomaisesti filosofiaani tavaroiden karsimisesta. Tässä on tarkoitus päästä eroon tavaroista, joita säilyttelen ilman tietoista päätöstä tai vain vanhasta tottumuksesta. En pyri minimaaliseen vaan itselleni toimivaan määrään kosmetiikkaa.

Rupean hommiin tässä viikonlopun aikana. Saatte kuvamateriaalia, kun varastot on inventoitu. Kuka muu lähtee mukaan?

Tiskikoneen luovaa käyttöä

Keksin jälleen, mitä muuta kuin astioita voi pestä tiskikoneessa. Kampoja! Siis tavallisia hiusten kampaamiseen tarkoitettuja muovisia kampoja. Olen vilkuillut omiani viime aikoina sillä silmällä, että aika likaisilta näyttävät. Sain päähäni kokeilla, mitä tapahtuisi, jos kamman laittaisi tiskikoneeseen muun tiskin sekaan. Puhdasta tuli! Erittäin kätevää. Inhoan nimittäin sekä likaisia kampoja, mutta myös niiden pesemistä. Ikinä ei tunnu kaikki töhkä lähtevän sieltä piikkien välistä.

Mutta tällä kertaa pääsin vähällä, ja pesutulos oli priima. Laitoin kamman haarukoiden ja veitsien kanssa koriin pystyyn, ja se pysyi siinä hyvin paikallaan. Tämä keino toimii tietenkin vain muovisille kammoille, älkää kokeilko puuvartisten tai metallisten kanssa. Muutenkaan en ota mitään vastuuta kikan toimivuudesta – eihän noista koskaan tiedä. Mutta itse aion laittaa seuraavaan koneelliseen kaikki loputkin huushollista löytyvät kammat mukaan.

Parasta palvelua saa Verohallinnosta

Olen tullut siihen tulokseen, että maan parasta asiakaspalvelua saa Verohallinnosta. Ja olen nyt ihan tosissani. Veroasiat eivät aina ole ihan yksinkertaisia. Kieli on vaikeaselkoista, termit tuntemattomia ja yksityiskohdat hämärän peitossa. En väitä, että veroasioiden hoitaminen olisi aina helppoa. Mutta onneksi kansalaisen ei tarvitse taistella verojensa kanssa yksin.

Verohallinnon asiakaspalvelu ei ole nimittäin pettänyt vielä koskaan. Nettisivuja on kehitetty selkeämpään suuntaan ja yleiset tiedot löytää sieltä melko helposti. Samoin sähköistä asiointia on viime aikoina kehitetty kovasti. Toimistoissa homma etenee hitaasti, mutta tasaisen varmasti. Parasta on kuitenkin puhelinpalvelu. Olen aina saanut erittäin asiallista ja asiantuntevaa palvelua soittaessani asiakaspalveluun. Paria yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta palvelu on myös aina ollut hyvin ystävällistä, ja virkailijoilla on ollut aito halu auttaa. Yleensä olen soittanut selvittääkseni, miten jossain tietyssä tilanteessa kuuluu toimia, mutta usein olen samalla saanut neuvoja sen suhteen, miten verotus olisi minulle kaikista edullisin.

Jos on sen verran hereillä, ettei yritä hoitaa veroasioitaan juuri sinä saman päivänä kuin kaikki muutkin, puhelinpalveluun ei juuri tarvitse jonottaa. Sieltä voi kysyä miten tyhmiä tahansa, ja aina saa vastauksen. Useimmiten kysyn saman asian varmuuden vuoksi pariin kertaan, että olen varmasti ymmärtänyt oikein, ja toistaiseksi yksikään virkailija ei ole vielä hermostunut. Olen selvittänyt asioita niin henkilö- kuin yritysverotuksen suhteen, ja lukuisista erilaisista aiheista, enkä ole huomannut juurikaan eroja asiakaspalvelun laadussa. Hiukan nuivaa suhtautumista olen saanut ainoastaan silloin, kun en ole etukäteen ottanut tarvittavia tietoja selville, esim. veroprosentin muuttamiseen liittyen. Mutta vaikka itse olisi miten pihalla, asiat on silti aina tulleet hoidetuiksi.

Minulla on teoria siitä, mihin hyvä asiakaspalvelu perustuu. Arvelen, että Verohallinnolla on äärimmäisen suuri intressi saada ihmiset hoitamaan veronsa mahdollisimman oikein ja ajallaan. Siksi he jaksavat neuvoa tumpeloita kansalaisia kärsivällisesti, sillä neuvominen tulee kuitenkin helpommaksi ja halvemmaksi, kuin virheiden korjaaminen ja selvittely jälkikäteen.

Olen vuosien varrella huomannut, että kaksi asiaa helpottaa Verohallinnon kanssa toimimista entisestään. Nopeimmin ja yksinkertaisimmin asiat saa hoidettua, jos selvittää itse olennaiset verotukseen liittyvät asiat ennen kuin soittaa. Toisin sanoen etsii tarpeelliset tiedot esim. palkoista, lainoista, maksetuista veroista, laskutetuista summista tai muista asioista, jotka verotukseen aina vaikuttavat. Toinen tärkeä asia on, että jättää sekä itselleen että verottajalle aikaa toimia. Kun eräpäivät ja muut deadlinet ovat yleensä hyvissä ajoin tiedossa, kannattaa aloittaa asioiden selvittely viimeistään kuukautta ennen. Silloin säästyy hässäkältä, stressiltä ja pahimmillaan sanktioilta. Verohallinto, kuten muutkin valtion laitokset, toimii varmasti muttei kovin ketterästi.

Voi Weleda

Tässä on hyvä esimerkki luonnonkosmetiikasta, josta oikeasti haluaisin tykätä mutta ei vaan onnistu. Mielikuvani Weledasta on, että se on laadukas ja perinteinen merkki. Tykkään niistä iloisenvärisistä pakkauksista myös. Mutta sitten alkaa tökkiä.

Ensimmäinen kokeilemani tuote oli villiruusu-sarjan vartalovoide. Ostin sen reilulla alennuksella Sokoksen 3+1 -päiviltä kokeilumielellä. Kyseessä on on hyvin nestemäinen, vaaleanpunainen kosteusemulsio. Se toimii ihan hyvin, mutta tuote on pakattu lasipulloon. En ihme kyllä ole onnistunut vielä pudottamaan ja hajottamaan pakkausta, mutta se johtuu ehkä siitä että olen varonut ihan hulluna. Minusta on älytöntä pakata rasvaa lasiin, koska kun tuotetta käyttää, sormista tulee liukkaat ja pullo on välittömässä vaarassa. Olin myös pettynyt tuoksuun. Pidän kaikenlaisista ruusupohjaisista tuotteista, mutta tässä tapauksessa tuoksu oli varsin pistävä, ei ollenkaan hennon kukkainen.

Seuraavaksi ostin tyrni-sarjasta käsivoiteen, jälleen jostain alesta, mahdollisesti Hulluilta päiviltä. Metallituubi oli tällä kertaa toimiva. Itse tuote on aika kevyt ja imeytyy nopeasti, eikä se ihan riitä talvikuiville käsilleni. Mutta se tuoksu! Se on tyrmäävä! Ei suorastaan vastenmielinen, mutta minulle aivan liian voimakas. En osaa kuvailla sitä kunnolla, mutta tämäkin on pistävä, ja jää myös käsiin rasvauksen jälkeen. Käytän tuotteen loppuun, mutta en voisi kuvitella ostavani uudelleen.

Annoin viimeisen mahdollisuuden vauvoille tarkoitetulle calendula-sarjalle, koska sitä mainostettiin miedolla tuoksulla ja herkälle iholle sopivana. Ostin siis kosteusvoiteen ihan itseäni varten. Tällä kertaa tuoksu ei tosiaan ollutkaan niin pistävä, mutta itse tuote ei toiminut. Se tuntui käytössä hyvin samalta kuin perinteinen Natusanin sinkkivoide, ja sellaista kosteusvoidetta en ollut hakemassa. Täytyy sanoa, etten kyllä välttämättä käyttäisi tätä vauvallekaan, tuote tuntuu tosi paksulta ja huonosti imeytyvältä, eikä erityisen kosteuttavalta.

Näin ollen on pakko todeta, että Weledaa ja minua ei valitettavasti ole tarkoitettu toisillemme. Mielestäni olen antanut sarjalle jo tarpeeksi monta mahdollisuutta, vaihdellut tuotelinjoja ja käyttänyt kutakin tuotetta pidemmän aikaa. Pidän edelleen Weledaa melko laadukkaana, mutta se ei vain vastaa omiin tarpeisiini. Koska hinta on toisaalta enemmän ylä- kuin alakanttiin, nämä jäävät jatkossa hyllyyn.

Onko joku muu tykännyt Weledasta?

Haaste viikonlopuksi

Tällä kertaa haasteena on kevyt siivousprojekti, nimittäin

Peilikaappi

Tarkoitan tällä joko vessassa tai kylppärissä olevaa peilikaappia, jossa säilytetään kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita, hammasharjoja, partateriä ja sen sellaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tavaroita. Havahduin itse pari viikkoa sitten siihen, että oma kaappi alkoi näyttää hiukan sottaiselta. Tämmöinen kaappihan ei kovin helposti mene totaaliseen epäjärjestykseen tai sotkuun, ellei sinne satu rikkoutumaan jotain, mutta toisaalta pikkuhiljaa tavarat hiihtelevät pois omilta paikoiltaan ja hyllyt tahraantuvat. Huomasin, että koska peilikaappiin katsoo monta kertaa päivässä, sen ulkonäköön tottuu vähitellen, eikä epäjärjestykseen kiinnitä niin suurta huomiota.

Muutama päivä sitten tein siis tämän kaapin osalta suursiivouksen, ja haastan teidätkin samaan hommaan. Tarvitaan mietoa yleispuhdistusainetta ja mikrokuiturätti tai vastaava. Tyhjensin yhden hyllyn kerrallaan, pyyhin liat ja tahrat pois ja nostelin tavarat takaisin. Samalla muutin kaapin järjestystä fiksummaksi. Ylähyllylle harvoin tarvittavat, ja kahdelle alemmalle päivittäiskäytössä olevat. Pyyhin puhtaaksi pari roiskeita saanutta putelia ja tiskasin hammasmukit. Ryhmittelin saman kategorian tuotteet vierekkäin (esim. hiustuotteet, kosmetiikka, desinfiointiaineet jne.) ja huomasin että kaappi muuttui samantien toimivammaksi, kun järjestystä oli vähän miettinyt.

Yhtään poistoa ei tällä kertaa tullut, mutta siivousksen yhteydessä on järkevää heittää vanhentuneet tuotteet pois. Yritän pitää omat kosmetiikkavarastot pieninä, ja nostinkin eturiviin pari tyhjentymässä olevaa tuotetta, jotka käytän nyt ensimmäisenä pois tilaa viemästä. Peilikaapin siivous vei aikaa noin varttitunnin, mutta siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. Kuinka moni lähtee tähän haasteeseen mukaan?

 

Kasviosaston karsimista

Jos heittää pari viherkasvia roskiin, lasketaanko se tavaroiden karsimiseksi? Vaihdoin viherkasvien mullat viikko sitten, ja samassa yhteydessä oli hyvä tilaisuus arvioida, oliko kasvi vielä elinkelpoinen vai ei. Pari kulahtanutta lähti roskiin, muut saivat isommat ruukut ja tuoretta multaa.

Olen sitä mieltä, että viherkasveillakin on oma elinkaarensa, ja kun ne alkavat näyttää ränsistyneiltä, heitän ne pois. En tietenkään heti, kun ensimmäinen keltainen lehti ilmestyy, mutta jos normaalit elvytystoimenpiteet eivät muutamassa kuukaudessa tehoa, kasvi lähtee biojätteisiin. Mielestäni viherkasvien kuuluu olla sekä kauniita että funktionaalisia. Kaunis tarkoittaa vihreää, hyvinvoivaa ja silmääni miellyttävää kasvia. Ei kuivia oksia, ei nahistuneita tai keltaisia lehtiä eikä liiallista rönsyilyä hallitsemattomiin suuntiin.

Funktionaalisuus tarkoittaa sitä, että nykyisin valitsen mieluusti erityisesti sellaisia kasveja, joiden tiedän poistavan huoneilmasta epäpuhtauksia. En tiedä miten tehokasta kasvien toiminta on, mutta minusta on hauskaa ajatella, että ne vaikuttavat sisäilmaan positiivisesti. Kukkivia kasveja minulla ei paria joulukaktusta lukuunottamatta ole, mutta tykkään kovasti leikkokukista. Ne saavat toteuttaa lähinnä esteettistä tehtävää.

En kaikesta huolimatta ole mikään erityinen viherpeukalo, joten valikoimaa määrittää myös se, miten sitkeähenkisistä lajikkeista on kyse. Käytännössä olen todennut, että anopinkieltä ja rönsyliljaa on vaikea saada hengiltä. Molemmat sinnittelevät huonossa mullassa, sietävät satunnaista kastelua ja ajoittaista kuivahtelua mukisematta. Mullanvaihto, ravinnepuikko ja säännöllisempi kastelu saa ne jälleen kiltisti kukoistamaan. Anopinkielen hyvä puoli on sekin, että sitä voi jakaa helposti pienemmäksi, eikä juurien katkominen vaikuta kasvin hyvinvointiin. Niinpä sama kasvi elelee samassa ruukussa vuodesta toiseen, pienennän sitä    vain parin vuoden välein, ja taas mennään. Tai on tietysti mahdollista, että olen vain saanut todella kestävän yksilön.

Welhon asiakaspalvelu toimii tai sitten ei

Olen ollut nettipimennossa lähes viikon, ja siksi täälläkin on ollut hiljaista. Ongelmat alkoivat, kun perjantaina toisessa asunnossa tehtävä remontti kirjaimellisesti katkaisi kaapelin, jota pitkin meidänkin netti toimii. Tätä en kuitenkaan silloin vielä tiennyt, vaan soitin tietenkin Welhon asiakaspalveluun.

Asiakasneuvoja kysyi ensimmäiseksi, toimiiko televisio. Kun sanoin ettei sellaista ole, häneltä katosi punainen lanka kokonaan. Henkilö lupasi mm. lähettää ohjeet tekstiviestillä, mutta niitä ei koskaan tullut. Huippu oli, kun tuli kehotus mennä jollekin tietylle nettisivulle. Noh, kun tämän puhelun pointti on se, etten pääse MILLEKÄÄN nettisivulle tällä hetkellä… Tuollainen urpoilu saa aina hermot kiristymään. Ainoa konkreettinen ohje oli käydä vaihtamassa modeemi. Tein sen, eikä sillä tietenkään ollut mitään vaikutusta. Viikonloppuisin ei Welhon korjausmiehet ole töissä, joten eipä auttanut muu kuin odotella maanantaihin asti.

Maanantaina soitin uudelleen heti aamulla. Uusi asiakaspalveluhenkilö oli tällä kertaa enemmän kartalla, mutta oli turhauttavaa joutua tekemään kaikki samat asiat, mitä perjantaina oli jo kertaalleen tehty (tarkistetaan pistokkeet, resetoidaan modeemi jne.) ennen kuin tämä tyyppi uskoi, että tälle ei nyt oikeasti voi tehdä mitään ja korjausmies pitää lähettää paikalle. On tietysti hyvä ettei heitä lähetetä suotta minnekään, jottei asiakkaalle tule turhia kuluja, mutta suoraan sanottuna minulle on yhdentekevää kuka sen ongelmanratkaisun maksaa, jos vain saisi hommat toimimaan. Tämän sanoin puhelimessakin, mutta ilmeisesti Welholla on omat ohjeet, joita on noudatettava.

(Tässä muuten tulee taas vastaan se, miten palvelua on joskus vaikea saada, vaikka olisi valmis maksamaan. Minun intresseissäni oli saada netti toimimaan niin pian kuin mahdollista, ja 50€ maksava huoltokäynti oli mielestäni ihan käypä hinta. Mutta ei, asiakasta oli ensin juoksutettava vaihtamassa modeemia, siirtelemässä sitä huoneesta toiseen yms. ennen kuin korjaaja suostuttiin lähettämään paikalle.)

Korjausmies saapui, ja totesi että ongelma on asuntomme ulkopuolella. Remonttiasuntoon ei kuitenkaan päässyt sisälle noin vain sisälle, joten korjaaminen siirtyi vielä päivällä eteenpäin. Kun olin saanut asukkaan kiinni, jouduin itse setvimään asiakaspalvelun kanssa, mihin aikaan korjausmies tulee, jotta naapuri tiesi olla avaamassa ovea. Korjausmies tulikin – mutta aiemmin kuin oli sanonut, eikä asukas ollut kotona. Korjaaja lähti pois tekemättä millekään mitään, ja jälleen ihmettelin missä mennään. Uusi soitto asiakaspalveluun, ja tiedustelu mitä tapahtuu. Tämän toimenpiteen seurauksena korjaaja soitti minulle, ja aloitti aika tuohtuneen selvityksen, miten pahasti kaapelit oli rikottu, miten asialle ei voi tehdä mitään ilman teknisen isännöitsijän apua ja miten nyt ylipäätään nettiä ei saisi seuraavaan pariin viikkoon kuntoon, ainakaan ennen kuin lattiat on piikattu auki.

Näin huonoja uutisia en ollut odottanut, etenkin kun asukas oli kertonut ihan toisenlaista tarinaa. Seurasi kiivasta soittelua ja viestien vaihtoa remonttia tekevän asukkaan, isännöitsijän ja korjausmiehen kesken. Lopputulema kaiken hässäkän jälkeen oli se, että korjausmies oli täysin väärässä, ja ongelma olisi ollut helposti korjattavissa, jos hän vain olisi tajunnut mistä on kyse. Mutta koska tyyppi tuli paikalle eri aikaan kuin oli ilmoittanut, hän ei ehtinyt tavata asukasta, joka olisi voinut heti kertoa mistä kiikastaa. Niinpä korjaaja arvioi tilanteen väärin ja tuli samalla aiheuttaneeksi hirveää säätöä ja turhaa stressiä useammalle ihmiselle. Loppujen lopuksi asukas korjasi katkenneen kaapelin omatoimisesti muutamassa minuutissa. En tiedä aikooko Welho laskuttaa taloyhtiötä, mutta korjausmies aiheutti pelkkää ylimääräistä säätämistä eikä korjannut mitään, joten laskutukselle ei mielestäni ole kovin vahvoja perusteita.

Vastasin myöhemmin tekstarina saapuneeseen palautekyselyyn, ja pian minulle soitettiinkin Welholta ja kyseltiin tarkemmin, missä oli vika. Tämä oli ihan hyvä yritys paikata menetettyä mainetta. Olisin vain toivonut, että tämäkin henkilö olisi vaan reilusti sanonut että moka oli heidän. Miksi yritysten on niin vaikeaa myöntää olevansa väärässä? On inhimillistä yrittää selitellä, mutta se ei ole hyvää maineenhallintaa. Näissä tilanteissa olennaista olisi saada asiakas hyvälle tuulelle. On ihan turhaa puolustella korjaajan toimintaa sillä, että taloyhtiön kaapelit on vedetty eri tavalla kuin yleensä. Siihen asiaan ei kukaan asianosainen ole voinut vaikuttaa mitenkään. Ei minulla ole mitään korjausmiestä vastaan, en jättänyt palautetta hänestä henkilökohtaisesti, vaan kokonaisuutena Welhon toiminnasta. Jos korjaaja olisi tullut silloin kun oli ilmoittanut, hän olisi heti päässyt kartalle ja voinut korjata ongelman samalla kertaa. Netti olisi tullut kuntoon päivää aiemmin, kaikki olisivat välttyneet stressiltä ja minä olisin jättänyt parempaa palautetta. Näin pienistä jutuista voi asiat olla välillä kiinni.

Lukuisista soitoistani asiakaspalveluun ensimmäinen asiakaspalvelukokemus oli todella huono, kaikki muut asiallisia ja toimeliaita. Korjausmies yritti epäilemättä parhaansa, mutta virhearvio meni niin paljon pieleen, että tässä kohdassa inhimillinen erehdys oli asiakkaan kannalta iso moka. Kokonaisuudessa oli rasittavaa, että minä asiakkaana jouduin jatkuvasti selvittämään mitä tapahtuu ja missä mennään, koska kukaan ei aktiivisesti hoitanut viestintää minun suuntaani. Aktiivisena ihmisenä kykenin siihen, mutta jos sama tilanne olisi sattunut ihmiselle joka ei jaksa tai pysty jatkuvasti itse selvittämään asioita, hän olisi varmaan ilman nettiä edelleenkin. Lopuksi oli hyvä, että negatiiviseen palautteeseen reagoitiin, mutta siinäkin jäi vähän toivomisen varaa. Asiakaspalvelu siis toimi, mutta aika pahasti köhien.

Viikon vinkit: kodinkoneita, tavaroita säästäviä suomalaisia ja tulppaaneja

YLE kertoo, että pienemmät kodinkoneet kuten pölynimurit yms. ovat nykyisin kertakäyttöisiä. Jääkaappeja sentään vielä välillä korjataan.

Suomalainen säästää ja säilöö tavaroitaan varastoissa enemmän kuin muut eurooppalaiset. Syy on pitkälti säilytystiloissa. Kaupungeissa sitä on ehkä vähemmän, mutta näyttäkää minulle omakotitalo, josta ei löytyisi ylimääräistä tavaraa autotalleista, vinteiltä, vajoista ynnä muista. Ja sitten on tietenkin kesämökit, joita jutussa ei edes mainita. (YLE)

Tulppaanisesonki on parhaimmillaan. Vesimäärä ja se, miten kukkia kohdellaan kun ne tuodaan kaupasta kotiin, vaikuttavat kimpun ulkonäköön. Oma vinkkini on leikata alimmat lehdet pois, jolloin maljakosta tulee siistimmän näköinen ja kukat mahtuvat paremmin. Tulppaanit kasvavat edelleen maljakossa, joten lehtiä voi huoleti karsia. (MTV3)