Luonnonkosmetiikkaa, josta pidän

Olen viimein törmännyt luonnonkosmetiikkaan, josta voin sanoa pitäväni varauksetta. Kyseessä on EkoPharma, jonka tuotteisiin tutustuin kosmetologini kautta. Sarja on suomalainen, ja nettisivujen mukaan tuotteet jopa valmistetaan Suomessa, mikä on kivaa plussaa. Sarja on kuitenkin tarkoitettu ammattilaiskäyttöön, joten sitä saa ostaa ainoastaan kosmetologeilta.

Nettisivuilla höpistään kaikenlaista tyypillistä vaikuttavista aineista ja valmistuksessa käytetystä teknolgiasta, joihin en ota sen enempää kantaa. Sen sijaan voin kertoa, miksi tykkään näistä: kahta tuotetta (seerumi ja kosteusvoide) nyt pari kuukautta käyttäneenä voin todeta vihdoinkin löytäneeni luonnonkosmetiikkasarjan, joka ei tuoksu oikeastaan millekään. Sen lisäksi tuotteet tuntuvat toimivan erittäin hyvin. Pakkaukset ovat lasisia pumppupulloja, joissa aineet pysyvät hygienisinä, mutta kuluttaja näkee jatkuvasti, paljonko tuotetta on jäljellä. Tällä suppealla otoksella voin siis sanoa pitäväni tuotteista kovasti, ja kunhan edelliset loppuvat, aion kokeilla myös sarjan puhdistustuotteita.

Lisäksi on toinenkin tuotemerkki, joka ei toistaiseksi ole aiheuttanut pettymyksiä, nimittäin Dr. Hauschka. Tämä on vähän yllättävää, sillä silloin kun ensimmäisen kerran kun kuulin tästä merkistä, pidin sitä hörhöilynä. Nyt olen kuitenkin kokeillut eri tuotteita (ts. mitä on kulloinkin sattunut alessa olemaan) ja huomannut, että biodynaamisesti viljellyt raaka- aineet tai ei, tuotteet tuntuvat toimivan. Näissä on EkoPharmaa voimakkaammat tuoksut, mutta tähän mennessä en ole törmännyt epämiellyttäviin. Tuotteet myös tuntuvat tekevän sen, mitä lupaavat. Hintataso ei ole halvimmasta päästä, mutta yleensä ostan kaikki tuotteet alesta joka tapauksessa. EkoPharma taitaa olla Dr. Hauschkan kanssa aika saman hintainen.

Kriteerini luonnonkosmetiikalle eivät siis ole kovin moninaiset. Haluan vain, että tuote täyttää luonnonkosmetiikan vaatimukset sisällöltään, ei tuoksu liikaa tai pahalle, ja toimii tarkoitetussa käytössä. Satunnaisotannalla olen kokeillut lukuisia merkkejä, mutta nyt näyttää siltä, että olen löytänyt itseäni miellyttävät sarjat. Näiden lisäksi kiinnostaisi vielä kokeilla Estelle & Thild -tuotteita, mutta koska tällä hetkellä ei ole mitään erityisiä puutteita kylppärin kaapissa, kokeilu jää jonnekin tulevaisuuteen.

Olen iloinen, että olen löytänyt näiltä merkeiltä hyviä tuotteita. Sellainen jatkuva hakuammunta on nimittäin rasittavaa, ja jos sattuu menemään pieleen, saa epämiellyttävän tuotteen kanssa kärvistellä vaikka kuinka pitkään. En nimittäin pysty heittämään pois sinänsä hyvää tuotetta, joka ei vain vastaa toiveitani. Onneksi jämäprojektin myötä olenkin jo päässyt melkein kaikista hutiostoksista eroon, ja jatkossa pysyttelen näissä hyviksi todetuissa.

Mikä on teidän suosikkimerkkinne?

Kuinka ostaa asunto: raha-asioista

Asuntokauppa ei ole ihan pikkujuttu, sillä se lienee arvokkain omaisuus, mikä monilla ihmisillä on. Sen vuoksi kauppaan kannattaa mielestäni paneutua äärimmäisen huolellisesti. Se tarkoittaa vaivannäköä, ”tylsiä” paperitöitä ja vie paljon aikaa. Mutta mitä huolellisemmin on taustatyöt tehty, sitä pienemmällä todennäköisyydellä tulee ikäviä yllätyksiä kaupan jälkeen.

Niinpä ensimmäinen olennainen seikka on selvittää oma taloustilanne ja maksukyky. Siis laskea miten paljon on varaa lyhentää lainaa, ja miten paljon käteen jäisi eri korkoprosenteilla – koska varmaa on ainoastaan se, että nykytilanne ei tule pysymään ennallaan. Asiaa toitotetaan joka paikassa, mutta on huono idea venyttää maksukykynsä äärimmilleen. Huomioon pitää ottaa myös asunnon ylläpitokustannukset ja vastike. Silloin vasta tietää, paljonko kuukaudessa menee asumiseen rahaa lainanlyhennyksen lisäksi. Tämä harjoitus kertoo, mikä on ylin hinta, jonka mistään asunnosta voi maksaa. Sen jälkeen voi katsoa mitä sillä rahalla saisi.

Kannattaa muistaa, että jos asunto ei ole velaton, se näkyy korkeampana vastikkeena, vaikka taloyhtiön ”perusvastike” olisikin matala. Sitten on tietenkin varainsiirtovero, joka jää ostajan maksettavaksi, ellei satu olemaan ensiasunnon ostaja. Kokonaissumma on siis aina suurempi, kuin sovittu kauppahinta, ja näiden kaikkien lisäkulujen pitää mahtua budjettiin. Muuten riskeeraa oman taloutensa.

Jos harkitsee tiettyä asuntoa, pitää ottaa huomioon myös mahdollisen remontin kustannukset, ja laskea ne mukaan kauppahintaan. Tiedän hyvin harvoja ihmisiä, jotka ovat muuttaneet tekemättä ensin lainkaan remonttia. Samoin pitää selvittää, onko taloyhtiössä tiedossa yhteisiä remontteja, sillä niiden kustannukset vaikuttavat suoraan omiin asumismenoihin, kun taloyhtiön lainaa lyhennetään vastikkeen mukana. Päätetyt remontit saa selville isännöitsijältä, ja ne käyvät usein ilmi myös myynti-ilmoituksesta. Mutta vasta tutustumalla taloyhtiön kunnossapitosuunnitelmaan, saa selville mitä ollaan parhaillaan suunnittelemassa. Ne voivat toteutua vasta vuoden-parin sisällä, mutta on otettava huomioon, kun omaa maksukykyä arvioi.

Taloyhtiössä tilinpäätöstietoihin tutustuminen kertoo miten vakavaraisesta yhtiöstä on kyse, onko vuokratuottoja ja mikä on kulurakenne. Sen pohjalta pystyy arvioimaan, miten hyvin yhtiötä on hoidettu, ja kestääkö yhtiön talous yllättäviä korjaustarpeita ym. Nämä kaikki puolestaan vaikuttavat siihen, miten asunnon arvo kehittyy tai säilyy. En ole koskaan ostanut omakotitaloa, joten en tiedä kovin tarkasti, millaisia asioita siinä tilanteessa kannattaa ottaa erityisesti huomioon. Käsittääkseni kuntokartoitus on ainakin uudemmissa asunnoissa pakollinen (?), mutta jos joku lukija tietää tästä tarkemmin niin kertokaa ihmeessä lisää.

Itse olen sitä mieltä, että raha-asiat ratkaisevat kaiken, ja on erittäin kyseenalaista ostaa asunto, johon ei todellisuudessa ole varaa. Samoin suosittelisin vakavasti harkitsemaan, mikäli yhtiö vaikuttaa huonosti hoidetulta tai pommikuntoiselta. Mahdolliset isot remontit eivät välttämättä haittaa, jos oma elämäntilanne ja talous kestää esim. putkisaneerauksen. Isot remontit laskevat myyntihintaa heti kun ne on päätetty tai kun ne ovat käynnissä, mutta valmistuttuaan vaikutus on yleensä päinvastainen, sillä moni etsii asuntoa johon ei ole tulossa remontteja. Valmiiden remonttien voi yleensä odottaa nostavan asunnon myyntihintaa jatkossa.

Mutta jos laskuharjoitukset on tehty ja tulos edelleen plussalla, voi siirtyä pohtimaan varsinaiseen asumiseen liittyviä juttuja. Teen niistä seuraavan postauksen.

Paastopäivitystä ja lihaton viikko

Tällä viikolla teemana on tehdä vain kala- ja kasvisruokia. Tähän on pitänyt valmistautua huolellisemmin kuin aikaisempiin, sillä ruoanlaitto ei ole minulle se helpoin kotityö. Viikon ruokalista näyttää nyt tältä:

  • Maanantai: soijarouhekastiketta ja pastaa
  • Tiistai: Kalaa uunissa ja perunamuussia
  • Keskiviikko: Munakas, sekä edellisten jämiä (jos on)
  • Torstai: paistetut nuudelit parsakaalin ja kukkakaalin kanssa
  • Perjantai: punaista linssikeittoa
  • Lauantai: tattirisottoa
  • Sunnuntai: avokadopastaa

Olen valmistautunut siinä määrin, että treenasin linssikeittoa jo tällä viikolla. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun tein linssejä! Niitä taisi joku täällä blogissakin mainostaa, ja ainakin tämä keitto oli mielettömän hyvää. Sitä ei jäänyt edes pakkaseen, mutta teen tällä kertaa teen niin ison annoksen, että varmasti jää. Arkiruoat ovat helppoja ja arkisia, ja viikonloppuna haluan herkutella. Tuo soijarouhe on muuten myös uusi tuttavuus, joten tässä tulee treenattua uusia lajeja samalla.

Roskaviikko ei loppujen lopuksi onnistunut kovin hyvin. Ensimmäisen lipsahduksen jälkeen olin tarkempi, mutta kassien välttely vaatii jatkuvaa valppaana oloa. Jatkan siis harjoituksia edelleen. Sain lanseerattua metallijätteen aktiivikeräyksen myös puolisolle, joten toivottavasti uusi systeemi ottaa tuulta alleen. Olen tarkkaillut kotitalousjätettä tällä viikolla, ja todennut, että ei-kierrätettävää jätettä tulee todella vähän. Itse asiassa viikon aikana ei ole tainnut tulla yhtään sekajätettä! Hämmästyttävää.

Myös raivaaminen on jatkunut pienin askelin. Heitin roskiin parvekkeelle paleltuneen kasvin. Annoin kummitytölle muutamia kirjoja. Siivosin puolet kuivakaapista, jonka seurauksena roskiin joutui laatikon pohjalle unohtuneita koviksi kuivettuneita rusinoita. Ruokajäte harmittaa aina, mutta toisaalta olen iloinen, että kaapit on nyt siistitty ja järjestyksessä. Myös jämäpurkkiprojekti on edistynyt hyvin. Sain vihdoinkin käytettyä loppuun sen inhoamani Laveran puhdistusmaidon, sekä kaksi ylimääräistä hoitoainetta. Ylimääräisten putelien määrä on vähentynyt selvästi. Jee!

Ja loppuun vielä kaappipäivitys: taisin unohtaa mainita, että niitä kaameita kaappeja on eteisessä vielä kolmas, joka on tosin huomattavasti pienempi kuin kaksi muuta, mutta yhtä epäsopiva meille kuin ne isommatkin. Eilen kävi onnenpotku, sillä kyläilemässä ollut vieras ilmoitti mielihyvin ottavansa sen itselleen! Ihanaa! Tarkistusmittaus uudessa kodissa vielä tarvitaan, mutta erittäin todennäköisesi kaappi pääsee uuteen kotiin ja minä pääsen siitä helposti eroon. On myös mahdollista, että se isompi kaappikin mahtuisi samaan huusholliin, mutta se on epävarmempaa. Tosin sitten voi olla, että hyllyt ja laatikot voidaan kierrättää muualle, ja liukuovet saisin ehkä kaupaksi jossain netin kauppapaikalla, ja kaatikselle menisi lopulta vain ulkoseinät. Tässä on siis vielä toivoa.

Viikon vinkit: Asunnon ostamisesta

Kuluneella viikolla törmäsin kahteen mielenkiintoiseen juttuun asunnon ostamisesta. Ensin YLE listasi 10 tyypillistä mokaa, joihin asunnon ostaja syyllistyy. Myös Taloussanomat listasi 10 parasta vinkkiä sekä myyjälle että ostajalle. Molemmissa artikkeleissa oli mielestäni erittäin hyvää ja punnittua asiaa, ja voisin kyllä suositella niihin perehtymistä, mikäli satut olemaan myymässä ja/tai ostamassa asuntoa.

En ole ole aiemmin käsitellyt näin laajaa aihetta blogissa, mutta koska asunnon ostaminen liittyy olennaisesti sekä arkijärkeen että rahaan, ajattelin kirjoittaa hiukan omia ajatuksiani aiheesta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että tämähän on aihe josta minulla olisi enemmänkin sanottavaa. Postaus meinasi venähtää ylipitkäksi, joten päätin tehdä asunnon ostamisesta ihan oman kirjoituksensa. Noita YLEn ja Taloussanomien juttuja mukaillen tässä kuitenkin alkuun oma, tiivistetty vinkkilistani.

  1. Realistinen budjetti on kaiken a ja o. Siihen pitää laskea mukaan asuinkustannukset, verot ja remonttikulut, sekä varautua muutenkin kaikkeen mahdolliseen.
  2. Mitä enemmän asioihin perehtyy, sitä fiksumpia ratkaisuja osaa tehdä. Taustatyöhön käytetty aika säästää rahaa ja hermoja myöhemmin.
  3. Mieti mikä on olennaista juuri sinulle. Mikä olisi ihan kiva, ja mitä ilman ei voi olla.
  4. Sijaintia kannattaa tarkastella kahdesta vinkkelistä: ihan läheltä ja vähän kauempaa.
  5. Jos asunto olisi järkevä ratkaisu mutta siitä ei tule hyvä fiilis, älä osta.

Näistä ja varmaan muistakin asuntoasioista myöhemmin lisää.

Mikrohaaste

Uusi haaste viikonlopuksi! Tämä jatkaa tuttua linjaa ja on vartissa valmis. Tällä kertaa tehtävänä on

mikroaaltouunin puhdistus.

Minä teen sen näin: tarvitaan mikron kestävä kulho (puurokulho tms.), ruokasoodaa, vettä ja puhdas tiskirätti.

  1. Laita kulhoon reilusti vettä, siis pari-kolme desiä. Sekoita joukkoon noin ruokalusikallinen soodaa. En muuten tiedä, mikä olisi täysin oikeaoppinen suhde, mutta näppituntumalla tämä on tuntunut hyvältä.
  2. Laita kulho mikroon ja lämmitä täydellä teholla hyvän aikaa, vaikka viisi minuuttia. Olennaista on, että veden pitää kunnolla höyrystyä ympäri mikroa. Tähän menee kokemukseni mukaan useampi minuutti. Samasta syystä vettä on parempi laittaa vähän reilummin, kuin ihan pientä kipposta.
  3. Ota puhdas tiskirätti, ja pyyhi höyryn irroittamat liat pois seiniltä. Muista myös oven sisäpuoli. Aluslautasen voi tiskata normaalisti käsin, jos se lähtee irti, ja samalla kannattaa tiskata myös kupu.
  4. Pyyhi lopuksi sormenjäljet ja muut töhkät ulkopuolelta.

Tämä edullinen ja ekologinen systeemi on tähän saakka toiminut hyvin, olipa mikro miten likainen tahansa. Kun höyryn antaa kunnolla vaikuttaa, lika lähtee helposti irti. Sooda vie myös kaikki hajut mennessään. Itse käytän aina suoraan pesusta tullutta rättiä, jotten vahingossa siirtäisi mikroon mitään uusia pöpöjä. Ruokasooda on taatusti myrkytöntä, joten ei tarvitse huolehtia, huuhtoutuiko kaikki aivan varmasti pois.

Oma mikro on tällä hetkellä kipeästi tämän käsittelyn tarpeessa, joten lähden toteuttamaan haastetta itse n – y – t NYT! Kuka lähtee mukaan?

Kantistuote loppu ennen aikojaan

Stocka jaksaa ärsyttää säännöllisin väliajoin. Nettikauppa nyt on tunnetusti äärimmäisen huono, mutta eilen meni hermot myös kaupassa asioidessa. Yritin nimittäin mennä ostamaan kanta-asiakastuotetta, erästä vaatetta. Eilen oli siis 12.3. eli uusi kantisvihko on ollut voimassa alle kaksi viikkoa ja kuuta on vielä reilusti yli puolet jäljellä. Keskustan liikkeessä kävi ilmi, että kyseistä tuotetta oli tasan kaksi kappaletta jäljellä, eikä kumpikaan tietenkään sattunut olemaan juuri sitä kokoa, jonka olisin halunnut.

Voisi kuvitella, että rekki oli vain väliaikaisesti tyhjä, mutta myyjä kertoi että ei niitä tule lisää. Kaikki on siinä mitä on. Hän kuitenkin onnistui paikallistamaan Tapiolasta ja Tampereelta halutut koot, ja tilasi ne minulle keskustaan. Kiva että sentään sellainen on mahdollista, mutta miettikää nyt – kuukautta on kulunut alle puolet, ja kanta-asiakastuote on jo loppu käytännössä koko maasta.

Minusta tuo on täydellistä asiakkaan aliarvioimista. Ovatko kantistuotteetkin muuttuneet jonkinlaisiksi sisäänheittotuotteiksi, joiden perässä pitää todellakin juosta liikkeeseen heti ensimmäisenä päivänä, jos haluaa saada omansa? Ymmärrän tämän logiikan jossain hulluilla päivillä, mutta en tässä tapauksessa. Tiedän, että sisäänostaja tasapainottelee määrän ja menekin välillä. Ymmärtäisin myös, että jos olisi esimerkiksi kuun 29. päivä, jäljellä ei enää olisi kovin laajaa valikoimaa.

Olen kuvitellut kantistuotteiden olevan hyvä syy liittyä kanta-asiakkaaksi, siis että asiakas saa jotain ekstraa. Kanta-asiakasvihkossa sanotaan, että tarjous on voimassa kuun loppuun, tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Ilmeisesti tavaran ei tarvitse Stockalla riittää kovin pitkään. Mutta tosiasia on, että en viitsi ruveta ryntäilemään minnekään siitä syystä, että tuote saattaa loppua viikossa. Sen sijaan vien rahani luultavasti johonkin toimivaan nettikauppaan, josta saa samoja tuotteita samalla hinnalla. Stockkalla on ollut hyvä brändi pitkään, mutta kun verkkokauppa tökkii eikä tavaroita saa edes kaupasta, niin ei ihme että asiakkaat kaikkoavat.

 

… ja heti meni pieleen.

Olin ostoksilla. Sitten istuin tyytyväisenä ratikassa matkalla kotiin, kun tajusin äkkiä pitäväni sylissä upouutta muovikassia. Ei näin! Tiukassa istuu vanhat tottumukset. Aamulla oli tiedossa, että tänään menen kauppaan, mutta en silti tajunnut ottaa omaa kassia mukaan. Mikään hälytyskello ei soinut vielä kassallakaan. Vasta kotimatkalla havahduin.

Tämä paasto on kyllä hyvä, siis tässä merkityksessä että joutuu haastamaan omia valintoja ja tottumuksia. Ihmisellä on taipumus mennä täysin automaattiohjauksella, ellei erikseen ala kiinnittää huomiota. Otettua muovikassia en saa enää pois, mutta kompensoin pikkuisen käymällä kotimatkalla vielä ruokakaupassa, ja pakkaamalla ne ostokset siihen samaan kassiin. Lisäksi tämä oli hyvä opetus siitä, että valppaana on oltava, muuten menee pieleen ennen kuin huomaakaan.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin, millä teemalla sitten olettekaan liikkeellä!

Roskapaasto

Tällä viikolla yritän minimoida kodissa syntyvän jätteen määrän, ja hoitaa kierrätyksen mallikelpoisesti. Ensimmäinen askel on tsempata metallijätteen kanssa. Tällä hetkellä metallinkierrätysroskikseen menee lasipurkkien kannet ja säilyketölkit. Mutta muutakin jatkuvasti keittiössä tulee pientä roskaa, joka oikeastaan kuuluisi metallinkeräykseen. Jugurttipurkkien kannet ja folio muun muassa. Nyt ne ovat menneet sekajätteeseen. Asia on korjattavissa sillä, että roskiskaapissa tehdään pientä uudellenjärjestelyä. Sitten pitää vielä saada puoliso muistamaan uudet säännöt. Tämä systeemi on ollut mielessä jo pitkään, mutta toteutus on jäänyt saamattomuuden vuoksi. Näin roskapaaston siivittämänä hoidan asian kuntoon.

Toinen tärkeä asia on ruokajäte, jonka kanssa painiskelen edelleen. Tilanne on parempi kuin vuosi sitten, mutta parannettavaa olisi edelleen. Suunnitelmallisuus ja toimiminen HETI kun huomaa jotain olevan menossa vanhaksi, olisi ratkaisu tähän asiaan. Usein kyllä huomaan, että jaahas, porkkanapussille pitäisi tehdä jotain – mutta sitten asia jää sikseen. En vaan meinaa millään viitsiä ruveta keksimään jämistä jotain. Tässä on ryhdistäytymisen paikka, syömme siis jääkaappia tyhjäksi tällä viikolla.

Kauppojen muovipussit ovat kolmas asia. Tämäkin on täysin omasta viitseliäisyydestä kiinni. En ole aina muistanut ottaa kestokassia mukaan, vaikka niitä on useampia. Siis tarkkuutta lisää. Haastan itseni siihen, etten koko viikkona tuo kotiin yhtään uutta muovikassia.

Nämä roska-asiat ovat sellaisia, joihin voin järkevästi keskittyä tämän viikon aikana. Muut kierrätysasiat ovat kunnossa, mutta jos tulee lisää hyviä ideoita, kertokaa ihmeessä! Tietysti kiinnitän huomiota roskiin myös muissa kuin ruokakaupoissa asioidessani, yritän välttää moninkertaisia pakkauksia  ynnä muuta.

Mietteitä valinnoista ja paastosta

Kommenttiosastolla hätäiltiin, mihin paasto oikein on kadonnut, kun kirjoitin uudesta kaapista. Ei se minnekään ole hävinnyt, tosin sunnuntaina olin suunnitellut karsivani urakalla, mutta varhain aamusta iskenyt mahatauti sotki suunnitelmat. Niinpä olen päättänyt jatkaa tätä nimenomaista teemaa (karsiminen) koko paaston ajan, koska viime viikolla olen päässyt vasta vähän vauhtiin.

Mutta paasto on pistänyt miettimään omia valintojani ja tällaista tiedostavan jakson valintoja tarkemmin. Paaston yhtenä ideana on tietenkin yksinkertaistaminen ja vähentäminen. Mutta onko järkeä lykätä välttämättömiä hankintoja paastoajan ulkopuolelle, jos ne on joka tapauksessa pakko tehdä? Esimerkiksi jälkikasvu tarvitsee piakkoin uusia vaatteita vanhojen ollessa liian pieniä. Onko mitään järkeä lykätä ostamista vain siksi, että on paaston aika? Koska kuitenkin ne vaatteet on jossain vaiheessa hankittava. Minusta tuntuu, että jos paastoon vedoten jättäisin tuollaiset hankinnat nyt tekemättä, vain shoppaillakseni urakalla heti pääsiäisen jälkeen, paaston idea ei oikein toteudu. Olennaisempaa on ehkä keskittyä siihen, että ostaa mahdollisimman kestävää eikä osta turhaa vain huvikseen.

Olen jo etukäteen miettinyt myös tuota ekoviikkoa. Lueskelin ekopaaston nettisivuilta keinoja säästää energiaa, ja siellä mainittiin mm. pyykin peseminen vain 40 asteessa. Mutta  on kattavasti todettu, että kylmällä peseminen ei tee sen enempää vaatteille kuin koneellekaan hyvää, joten onko tällaisen valinnan tekeminen silloin viisasta vai ei? Energiaa säästyy, mutta pidemmällä ajalla näin toimien vaatteet ja kone kärsivät, ja niiden korvaaminen vie taatusi lisää energiaa. En tiedä miten kannattaisi toimia, mutta pohdintaa tämä aiheuttaa.

Koska kirjoitan täällä blogissa paljon vähentämisestä ja ekologisuudestakin, ymmärrän että siitä saattaa tulla sellainen kuva, että yritän puristaa kaikki valintani mahdollisimman ekologisiksi. Mutta täytyy tehdä täsmennys tähänkin kohtaan, joka on sukua minimalismi-pohdinnoilleni. Olen monesti sanonut, etten ole minimalisti – en siis pyri vähentämään omaisuuttani minimiin. Haluan turhasta eroon, mutta menen tässä asiassa oman arkijärkeni mukaan.

Samoin haluan tehdä ekologisia ratkaisuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole äärimmäisyysihminen. Tavaroiden ulkonäöllä on merkitystä, enkä ole valmis esimerkiksi kaappikysymyksessä sietämään rumaa ja epäkäytännöllistä, vaan haluan toimivaa ja kaunista. Uusiminen ei ole ekologisin vaihtoehto, vanhan säilyttäminen luultavasti olisi. Mutta tässäkin asiassa arkijärki ratkaisee. Teen ekologisia valintoja parhaani mukaan, mutta en tavoittele linkolalaista ehdottomuutta.

Ekologisuus – kuten monet muutkin maailmaa parantavat valinnat – ovat sellaisia asioita, että niissä voisi aina tehdä jotain enemmän. Autosta voisi luopua. Kaikki vaatteet voisi ostaa käytettyinä. Varmaan sitä voisi muuttaa keskelle korpea omavaraistalouteen. Kaikessa on kyse omista valinnoista, ja mielestäni viimekädessä on olennaista se, että ylipäätään tekee tiedostettuja valintoja, joiden kanssa voi elää mielenrauhassa. Minä olen valinnut jonkinlaisen keskitien. Pyrin tekemään fiksuja ja kestäviä valintoja, mutta en ole valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista ekologisuuden nimissä. Olen sitä mieltä, että täydellisyyttä on tässä asiassa mahdoton saavuttaa, mutta pienilläkin asioilla on merkitystä. Siksi on tärkeämpää tehdä jotain, kuin heittää hanskat tiskiin ja olla tekemättä yhtään mitään.

Kuinka ostaa kaappi?

Haluan vaihtaa vaatekaapit uusiin. Homma on helpommin sanottu kuin tehty. Meillä on nyt käytössä edellisen asukkaan huoneistoon teettämät kaapit, joita inhoan täydestä sydämestä. Ne ovat tummasävyiset ja rumat, epäkäytännölliset ja valtavan isot. Lattiasta kattoon ja 10cm syvemmät kuin normaalikaappi. Ovissa on peilit, jotka ovat sellaista savulasia – inhoan niitäkin suuresti, sillä kaikki värit vääristyvät oudosti.

Asuntomme kantavat rakenteet ovat palkkeja, jotka kulkevat katon rajassa. Niiden alle jää tilaa 2,25m – paitsi ehkä sentti sinne tai tänne riippuen mittauskohdasta. Monet standardikokoiset kaapit ovat liian korkeita mahtuakseen palkin alle. Tässä on ensimmäinen haaste. Tarvitaan todennäköisesti jonkinlaista mittatilaustyötä.

Haluaisin tilalle vaaleat, kirkkaalla peilillä varustetut kaapit, joihin vaatteet mahtuisivat hyvin ja joista ne olisivat helposti saatavilla. Mutta miten määritellään, kuinka paljon kaappitilaa tarvitaan? Tässä on toinen ongelma. Ostetaanko fiilispohjalta uudet kaapit, ja sitten toivotaan että kaikki mahtuu sisälle? Vai pitäisikö mitata kuinka monta hylly- ja tankometriä nykyisissä on, ja ostaa täsmälleen saman verran lisää?

Jostain syystä haluaisin hankkia kaappitilaa ”sopivasti” – ei liikaa eikä liian vähän. Tekisi mieli lähteä liikkeelle siitä, mikä olisi ideaalimäärä kaappeja huoneen kokoon ja mittasuhteisiin nähden, ja jos kaikki ei mahdu niin sitten vähentää tavaroita niin paljon että mahtuu. Puolison mielestä tämä oli huonoin vaihtoehto, koska hän ei halua luopua mistään vain siksi, että vähempi säilytystila riittäisi. Hänen mielestään kaappitilaa pitää päin vastoin hankkia kerralla niin paljon, ettei se ainakaan lopu kesken.

Mutta tässä on ristiriita ajatusmaailmani kanssa. Minulla on jo nyt omasta mielestäni pöyristyttävä määrä vaatteita, ja kokemuksesta tiedän, että kaikki säilytystila kyllä täyttyy ajan myötä. Jos kaappitilaa olisi hiukan liian niukasti, se pakottaisi jatkuvasti olemaan valppaana, ja pitämään tavaramäärät kohtuullisina. Keittiössä homma toimii jo, koska sinne ei voi kaappeja lisätä. Niinpä kaiken tarpeellisen on mahduttava olemassa oleviin tiloihin, ja jos ei mahdu, jostain pitää luopua.

Toisaalta erillinen liinavaatekaappi olisi kyllä ihana… samoin toimiva säilytystila kausivaatteille. Ja sitten pitää tietysti löytää se taho, joka pystyy tämän kaiken toteuttamaan. Tiedättekö hyviä vinkkejä säilytysratkaisujen räätälöintipalveluista? Onko joku teettänyt kaappia? Kantavien palkkien takia mm. Ikea on kokonaan poissa laskuista. Jos tiedätte hyviä vaihtoehtoja pääkaupunkiseudulla, vinkatkaa kommenttiosastolla!