Laiskuusviikon tulokset ja nettipaasto

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sairauslomasta huolimatta olen yrittänyt hoitaa rästihommia pois, niissä rajoissa kuin fyysinen kunto on antanut periksi. Saldo näyttää tältä:

  • Nippu laskuja maksettu
  • Päivitin puhelinliittymäni halvemmaksi. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kuukausia sitten, olen turhaan maksanut epäoptimaalisesta liittymätyypistä.
  • Hoidin vakuutuksiin liittyviä asioita.
  • Kirjoitin tiedotteen taloyhtiön asioihin liittyen.
  • Siivosin kirjoituspöydän laatikot. Työ joka on odottanut tekijäänsä jo pitkään… Mutta nyt on siistiä ja ihanaa. Heitin aika paljon sälää roskiin samalla.
  • Järjestin kaksi piironginlaatikkoa, inventoin samalla mahdollisesti kirppikselle meneviä tavaroita.
  • Järjestin yhden vaatelaatikon.
  • Villapaitaprojekti. Rehellisyyden nimissä paita on pakattuna osoitteineen päivineen eteisen hyllyllä odottamassa ensi viikkoa, jolloin olen menossa postiin muutenkin.
  • Pakkasin jouluvalot ym. tavarat vintille.
  • Kävin läpi DVD-kokoelmani, tämäkin oli ollut listalla iät ja ajat. Neljä elokuvaa kierrätykseen.
  • Setvin kierrätysvaatteista myytävät ja kierrätettävät erikseen. Vien myytävät ensi viikolla liikkeeseen.
  • Siivosin tietokoneelta suosikit-kansion. Poistin toimimattomat linkit ja turhat sivut, ja järjestin vähän uusiksi. Ihan kaikkea en ehtinyt, mutta aika paljon kuitenkin.
  • Tilasin sen uuden kaapin. Nyt pitäisi enää päästä vanhoista eroon.

Hyvä saldo kaikesta huolimatta! Mutta viimeisen viikon haaste on paha: nettipaasto. Olen tätä lykännyt ja lykännyt, koska tiedän sen olevan vaikeaa. En aio luopua netistä kokonaan, sillä esim. töiden tekeminen olisi ilman nettiä mahdotonta. Haluan kuitenkin vähentää sitä aivotonta surffaamista, mitä päivän aikana tulee harrastettua ihan liikaa. Seuraavat säännöt pätevät:

  1. Ei netin käyttöä enää nukkumaanmenon jälkeen.
  2. Ei netin tai sähköpostin selaamista silloin kun ollaan ulkona, joko matkalla johonkin tai muuten vaan.
  3. Puhelimesta saa katsoa meilit kun niitä tulee, mutta muuten puhelimen nettiä saa käyttää vain akuuttiin tiedonhakuun.
  4. Blogia saa kirjoittaa, samoin töiden tekemiseen tarvittava netti on ok. Lisäksi nettiä saa käyttää esim. pankkiasioiden hoitamiseen, sekä välttämättömään tiedonhakuun (esim. verohallinto, aikataulut, jne.)
  5. Jätän viikoksi iltapäivälehtien sivut ja muut turhat viihdesivustot rauhaan.
  6. Paasto kestää maanantaista lauantai-iltaan.

Kuten huomaatte, mistään superdieetistä ei ole kyse. En näe järkeä lopettaa netin käyttöä kokonaan vain lopettamisen vuoksi, koska tuntuisi esimerkiksi tyhmältä lykätä laskujen maksua vain siksi, ettei saa käyttää nettiä. Tavoitteena on hakea kohtuullisuutta, sillä tunnen sen ajoittain kadonneen. Kyse on nimenomaan surffailusta, josta ei ole mitään hyötyä ja josta ei ole hirveästi hupiakaan – kyse on ennemminkin refleksistä, läsnäolon puutteesta ja tylsyyden välttelystä. Mutta oikeasti kyse on illusiosta, sillä ennen kuin netti tuli puhelimeen, kaikki pärjäsivät mainiosti ilmankin. Päämäärättömästä surffailusta on tullut paha tapa, joka vie fokuksen pois siitä mitä on tekemässä ja kenen kanssa on.

Odotan viikkoa mielenkiinnolla ja epäilen ettei tule olemaan ihan helppoa. Netti koukuttaa pahasti, ja etenkin kun joudun olemaan levossa, se on ollut hyvä tapa kuluttaa aikaa. Mutta en tarvitse uutispäivitystä puolen tunnin välein. Jos maailmassa yllättäen tapahtuisi jokin valtava katastrofi, kuulen siitä kyllä, annan siinä tapauksessa itselleni luvan luopua paastosta saman tien.

Kansalaisaktivismia!

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen vinkkasin tämän illan MOT-ohjelmaan, jossa kerrotaan suomalaisten vaatteiden valmistuksesta kehitysmaissa. Tänään YLE jatkoi juttua uutisoimalla, että Reiman vauvanvaatteita valmistetaan kurjissa oloissa. Uutinen sai minut hermostumaan, koska olen ilmeisen sinisilmäisesti pitänyt Reimaa vastuullisena ja luotettavana kotimaisena tuottajana. Tästä oli kuitenkin konkreettinen seuraus: lähetin ensimmäistä kertaa elämässäni sähköpostilla palautetta vaatevalmistajalle ja kerroin mitä mieltä tällaisesta toiminnasta olen. Ha! Nyt kun pää on aukaistu, ennakoin ettei tämä jää viimeiseksi yhteydenotoksi vaatevalmistajia kohtaan. (Rinna, voit taputtaa itseäsi olalle! Ilman kirjaasi en varmaan olisi tätä tehnyt.)

Reima vastasi todella nopeasti. Vastaus oli erittäin asiallinen. En omassa palautteessani oikeastaan kysynyt mitään, kerroin vain mielipiteeni ja totesin, etten voi hyvällä omalla tunnolla ostaa huonoissa oloissa tuotettuja vaatteita, ja että olen pettynyt yrityksen toimintaan. Vastauksessa otettiin kantaa näkemyksiini, kerrottiin että Reima työskentelee kansainvälisen valvontajärjestön kanssa, ja lisäksi oikaistiin, että Bangladeshissa tehdän Tuttan, ei Reiman vaatteita. Viimeinen kommentti voi ehkä olla yrityksen brändinhallinnan kannalta olennaista, mutta kuluttajalle on yhdentekevää, mitä siinä pesulapussa lukee, jos kyse on kuitenkin samasta firmasta. Tämä oli ainoa ”riman alitus” koko viestissä, muuten viestissä ei ollut valittamista.

Hyvin hoidettu asiakaspalaute ei kuitenkaan poista uutisessa kerrottuja ikäviä faktoja. Vaikka Reima kuuluisi mihin järjestöön, ei siitä näytä olevan mitään hyötyä, jos MOT-ohjelman tiedot pitävät paikkansa. Siksi tuo tieto ei minua hirveästi lämmitä. Toivon paljon konkreettisempaa toimintaa, ja YLEn paljastusten jälkeen odottaisin, että Reima ottaa aktiivisen linjan vastuullisuuden kehittämisessä, sekä kertoo toimistaan avoimesti ja proaktiivisesti myös kuluttajille. Se on oikeastaan ainoa tapa, jolla esimerkiksi minun  epäluuloni saisi hälvennettyä, ja lopettaisin juuri tänään alkaneen boikotin.

Toivonkin, että oma palautteeni, sekä toivottavasti myös monien muiden palaute saa Reiman tarkistamaan toimintatapojaan ja ottamaan tämän asian vakavasti. Sain itselleni todella hyvän mielen siitä, että lähetin palautetta. Lähettäkää tekin, etenkin jos puette lapsillenne Reiman vaatteita. Kun tarpeeksi monta kuluttajaa alkaa urputtaa, sillä on pakko olla vaikutusta! Tai jos Reima ei kiinnosta, lähettäkää jonnekin muualle. Maailmasta löytyy paljon esimerkkejä, joissa yritys on muuttanut toimintatapojaan asiakaspalautteen perusteella.

PS. Kävi niin, että taisin vahingossa auttaa yritystä maineenhallinnassa. Huomautin nimittäin, että nettisivuilla vastuullisuusasioista ei puhuta siellä, mistä kuluttaja niitä etsisi. Nettisivut muokattiin uusiksi heti kirjeenvaihtomme jälkeen. Tosin ei mitenkään salassa, sillä osana kirjeenvaihtoamme todettiin, että sivuja muokattiin ehdotukseni perusteella.

Viikon vinkit: veroja, siivouspalveluja ja ohjelmavinkki

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Veroilmoitusten jättöpäivä lähenee, joten tämä artikkeli tulee hyvään saumaan. Iltasanomat listaa tyypillisiä vähennyksiä ja arkipäivän verosuunnittelua, joita jokaisen kannattaa hyödyntää. Muistakaa tehdä vähennykset, ettette joudu maksamaan veroja enempää kuin on pakko. Suomessa on mahdollista saada monenlaisia huojennuksia, mutta niistä täytyy huolehtia itse. Systeemi voi tuntua työläältä ja pelottavalta, mutta Verohallinnolla on oikeasti toimivat nettisivut ja erinomainen puhelinpalvelu. Sekä lisäksi vahva intressi siihen, että kansalaiset hoitavat asiansa kerralla oikein, se vähentää työtä myös Verohallinnon puolella.

YLEn jutussa kerrotaan, että suomalaiset eivät enää häpeä käyttää siivouspalveluita. Meillä on vähän vieläkin vallalla käsittämätön itse tekemisen kulttuuri, jossa palveluiden ostamista pidetään jotenkin pröystäilynä. Se on ihan pölhöä, koska palveluiden ostaminen jos mikä on fiksua rahankäyttöä. Henkilökohtaisesti investoin paljon mieluummin siivoojaan kuin uuteen pölynimuriin. Siivooja on ekologisempi ja kansantaloudelle parempi vaihtoehto! Ja siivouspalveluista saa kotitalousvähennyksen.

Ja jälleen uutisoidaan suomalaisista vaatteista, jotka valmistetaan huonoissa oloissa kehitysmaissa. Maanantaina 14.4. MOT esittää aiheesta ohjelman, jonka aion katsoa. Toivon kovasti, että ohjelmassa mainitaan mitkä merkit tähän syyllistyvät, jotta voisin tehdä valistuneita ostopäätöksiä. Jos nimiä ei mainita, olen todella pettynyt.

Palautus 20 vuoden taakse

Julkaistu , kirjoittanut
8

Joskus tavaroita ei voi myydä, kierrättää saati heittää roskiin, vaan ne pitää palauttaa takaisin menneisyyteen. Joskus teini-ikäisenä seurustelin pojan kanssa, jonka äiti antoi minulle paljon lahjoja. Yksi niistä oli villapaita, jonka hän oli itse saanut alle parikymppisenä omalta äidiltään tai mummoltaan – en enää pysty muistamaan keneltä. Neule oli paksua villaa, siinä oli monimutkainen kirjoneulekuvio ja se oli mielestäni silloin kauan sitten hyvin hieno. Arvostin myös sitä, että sain lahjan jolla oli antajalleen paljon tunnearvoa.

Teinisuhteet eivät tunnetusti ole kovin pitkäikäisiä, ja kun erottiin neule jäi minulle. Olisi pitänyt palauttaa se jo silloin, mutta en varmaan muistanut tuolloin koko asiaa. Niinpä tuo hieno villapaita on uskollisesti kulkenut mukanani vuosikaudet, muutosta ja asunnosta toiseen. Kertaakaan sitä ei ole pidetty, mutta en ole voinut heittää sitä poiskaan. Lähinnä siksi, että en kokenut olevani villapaidan ”oikea” omistaja, ja koska tiesin sen tunnearvon, joka sillä alkuperäiselle omistajalleen oli ollut. Yhteydet exään ja hänen perheeseensä katosivat nopeasti täysin, enkä myöhemmin tiennyt mihin paidan olisi edes voinut palauttaa.

Siitä lähtien, kun tavaroiden karsiminen muuttui tietoiseksi projektiksi, paita on kummitellut mielessäni. Lopulta vähän yllättäen sain selville tuon taannoisen anoppikokelaan osoitteen. Nyt sain vihdoin postitettua villapaidan takaisin oikealle omistajalleen. Pistin mukaan lyhyen kirjeen, jossa selitin miksi lähetän paidan takaisin. Toivon, ettei paketin saaja pahastu tai loukkaannu, vaan ymmärtää miksi näin teen. Mielestäni tuollaiset perintöaarteet eivät kuulu vieraille. Ehkä lahjan antajalla on jo lapsenlapsia tai muita läheisiä, joille paita kuuluu paljon enemmän kuin minulle.

Tuntuu vähän hassulta lähettää postia vuosikymmenten taakse, mutta mitäpä sitä ei tekisi päästäkseen turhasta eroon. Ainakaan paita ei enää vie tilaa omassa kaapissani, eikä minun tarvitse säilyttää sitä enää velvollisuudentunnosta. Tämä oli samalla yksi laiskuusviikon tehtävä, yksi asia pois päiväjärjestyksestä.

Luovuin utopiasta ja tilasin kaapit

Julkaistu , kirjoittanut
3

Halusin uudet kaapit, ja nyt sellaiset on tilattu. Itse tilaaminen oli paljon helpompi juttu, kuin se ajatusprosessi, mikä piti käydä läpi ennen kuin tiesi mitä tilaa.

Ensimmäisenä oli otettava kantaa omiin mielikuviin. Kuten aiemmin kirjoitin, näin itseni jotenkin minimalistisempana kuin olinkaan ja haaveilin jopa kaappitilan vähentämisestä. Samaan aikaan mielessä siinsi kuvia makuuhuoneen sisutuksesta joskus tulevaisuudessa. Mielessä oli tarkentumattomia ideoita viihtyisästä lukusopesta, ehkä nojatuolista ja pikkupiirongista. Siinä olisi ihana lueskella hyviä kirjoja ja napostella pikkuleipiä kauniilta tarjottimelta tunnelmallisessa ympäristössä.

Onneksi jossain vaiheessa palasin todellisuuteen. Idea kuvatun kaltaisesta lukuhetkestä on silkkaa utopiaa, enkä muutenkaan koskaan vietä aikaa makuuhuoneessa vain oleskellakseni. Meillä on sitä varten viihtyisä olohuone! Jossa sitä paitsi on jo niitä nojatuoleja ja paikkoja pikkuleipätarjottimille, sikäli kun sellaiselle koskaan tarjoutuisi tilaisuutta. Päinvastoin – on sittenkin loogisinta ja järkevää sijoittaa kaapit sinne, missä niitä tarvitaan ja niille on tilaa. Eli makuuhuoneeseen, jossa vaatteita puetaan ja jossa ei tarvita tilaa muuhun.

Kaappien koko ratkesi lopulta samanlaisilla järkiperusteilla. Mitattiin kuinka isot kaapit huoneeseen mahtuu ilman, että kulkeminen vaikeutuu tai tila muuttuu ahtaaksi. Sitten tilattiin täsmälleen sen kokoiset kaapit. Kun noista epärealistisista mielikuvista oli vapautunut, tämä päätös oli helppo. Hankitaan säilytystilaa niin paljon kuin huoneeseen järkevästi sopii, mutta ei tungeta tilaa aivan äärimmilleen. Jos jossain vaiheessa tavarat eivät enää mahdukaan, sitten karsitaan. Tämä ratkaisu oli myös puolison mielestä ok. Rupesin myös realistiksi omien vaatemäärieni suhteen. Vaikka tavoitteena onkin luopua kaikesta turhasta, en oikeasti olisi valmis rajaamaan vaatemäärää esimerkiksi puoleen nykyisestä. Tilaa on siis oltava, ja sillä siisti.

Yllättävän paljon päänvaivaa tuotti lopulta kaappien sisusten suunnittelu. Koska kerrankin pääsin alusta asti päättämään, halusin tietysti optimoida hylly-, kori- ja tankoratkaisut. Päädyin siihen, että mittasin paljonko esimerkiksi tankometrejä on nykyisellään ja mietin sitten, miten sama määrä kannattaisi sijoittaa uuteen kaappiin. Sama juttu korien ja hyllyjen suhteen. Metrimääräisesti tilaa pitäisi olla uusissa kaapeissa suunnilleen yhtä paljon kuin ennenkin, mutta hiukan silti jännittää. Joudutaanko kuitenkin jostain päästä vähentämään? Voi olla että joudutaan, tosin se ei ole katastrofi, sillä kuten sanottu vaattetta riittää.

Nyt olisi päästävä vanhoista kaapeista asiallisesti eroon. Kahdelle vanhalle Ikean lipastolle on jo ilmoittautunut ottaja. Toisesta vanhasta kaapista rakennetaan ja tuunataan uusi, pienempi versio. Sille isoimmalle pitäisi jostain löytää ottaja. En edes halua kaapista rahaa, kunhan vain joku tulisi ja veisi pois. Ottaako kierrätyskeskus vastaan esimerkiksi pelkät liukuovet? Näissä olisi isot peilit ja täysin toimivat mekanismit. Siltä varalta, ettei kukaan halua koko kaappia itselleen.

Viimeiset paastoviikot, suunnitelman muutos

Julkaistu , kirjoittanut
2

Paastonaikaa on enää kaksi viikkoa jäljellä. Valitsemistani teemoista puolestaan jäljellä on enää laiskuudenvälttelyviikko ja nettilakko. Tämän viikon teemana piti olla laiskuuden minimointi eli rästihommien hoitaminen, nettipaaston säästän vaikeimpana viimeiselle viikolle.

Idea laiskuudenvälttelyviikolla on siis se, että silloin hoidetaan mahdollisimman monet roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä. Olen aika hyvä välttelemään kaikenlaisia pakollisia hoidettavia asioita, joita ei ole pakko hoitaa NYT HETI. Niinpä to do -listalla on kaikenlaista pikkuhommaa odottelemassa inspiraatiota. Ajatus oli kuitenkin lopettaa odottelu ja tarttua toimeen ilman sen kummempia mutinoita.

Nyt on vain sellainen ongelma, että olen sairauslomalla enkä voi juosta pitkin kaupunkia. Käytännössä voin siis hoitaa vain sellaisia asioita, jotka voi tehdä joko netin kautta kotoa, tai sitten äärimmäisen rauhallisia kotitöitä. En siis voi ruveta jynssäämään parvekkeen lattiaritilöitä, raivaamaan vinttikomeroa tai pesemään uunia. Tässä täytyy siis hieman muuttaa suunnitelmaa, ja miettiä mitä kaikkia rästihommia voin fyysisistä rajoitteista huolimatta tehdä. Katson millaista listaa saan aikaiseksi, ja päivitän sitten tänne sopivilta osin. Osittain olen jo aloittanut: varasin autolle huollon ja renkaiden vaihdon. Myös kaappiasia on edistynyt, siitä lisää tällä viikolla.

Tavaroita on jälleen raivattu viime viikolla. Pieneksi jääneitä vaatteita lähti laatikollinen pestynä ja viikattuna vinttiin. Parvekkeelta heitin roskikseen kaksi pilalle mennyttä istuinalustaa, jotka eivät olleet kestäneet talven kosteutta. Parvekkeelta lähti säilytykseen myös jouluvalot (no hei, ennen pääsiäistä kuitenkin!) ja vaihdoin kanervat narsisseihin. Kanervat menivät tietysti biojätteisiin, mutta anoppi halusi niiden tyhjät muoviruukut, joten tuli samalla hyvää kierrätystä eikä turhaa roskaa ollenkaan. Meiltä poistui myös kaksi keittokirjaa erään ystävän mukana, ja seuraavaksi ajattelin käydä DVD-hyllyn läpi. Turhaa tavaraa virtaa ulospäin tasaiseen tahtiin, näköjään noin puolet on roskaa  mutta puolet kelpaa kierrätettynä eteenpäin.

Säästöviikon raportti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Maanantaina ja tiistaina käytin rahaa mielestäni varsin maltillisesti. Keskiviikkona ja torstaina ostin ruokaa, ja lisäksi latasin matkakortille arvoa. Ruokaan meni noin 15€, ja lasku koostui peruselintarvikkeista, lukuunottamatta yhtä karkkipussia. Se oli tarpeeton, mutta olin kaupungilla nälissäni, joten tuli ostettua vähän turhaan. Ennakointi olisi auttanut tässäkin asiassa. Kaupassa valitsin halvimman maidon, mutta esimerkiksi leivän valitsin tuoreuden ja oman mieltymyksen mukaan.

Matkakortille latasin 30€, jonka on tarkoitus riittää ainakin kesäkuun alkuun asti. Julkinen liikenne on vähän samanlainen pakollinen meno kuin ruokakin. Matkakortin kanssa tulee tasapainoiltua arvon ja kauden välillä, viime kuussa kausikortti oli edullisempi, mutta loppukeväälle yksittäiset matkat tulevat halvemmiksi.

Perjantaina en ostanut mitään, ja suurin osa viikonlopusta kuluikin jälleen HUSin hellässä hoivassa, joten edes tilaisuuksia käyttää rahaa ei ilmaantunut. Omalta osaltani viikko meni siis hyvin, vaikka sille sattuikin pari poikkeuksellista menoa, kuten katsastus ja hautausmaan kukkaset.

Ruokaostoksissa olisin periaatteessa voinut säästää kenties enemmän, sillä en valinnut systemaattisesti halvinta kauppaa tai tuotetta. Ruokaan liittyy kuitenkin niin paljon muitakin olennaisia valintoja, että teen harvoin valintoja pelkän hinnan perusteella. Suosin kotimaista ja luomua lihassa, kalassa ja vihanneksissa aina kun on mahdollista, vaikka se maksaisikin vähän enemmän. Toisaalta tavallinen maito (en osta maitoa luomuna koska haluan maitoni d-vitaminoituna) maistuu mielestäni samalta olipa purkki minkä näköinen tahansa. Siksi ostan yleensä halvinta maitoa, jota kaupasta löytyy. Joku voi valistaa jos tietää tarkemmin, mutta epäilen että esimerkiksi Valion maidossa ja Rainbow-maidossa ei ole mitään muuta eroa kuin pakkaus ja hinta. Säästö voi olla kertaostoksena pieni, mutta en koe Valion brändiä niin mahtavaksi, että haluaisin maksaa perustuotteesta 50 senttiä enemmän. Tosin laskin pikaisesti, että vuositasolla tuokin summa tekee lähemmäs 100€ säästöä. Sillä ostaa eksoottisia hedelmiä tai sisäfilettä jo ihan mukavasti. Pienetkin valinnat alkavat vaikuttaa, kun kokonaisuutta katselee vähän laajemmasta perspektiivistä.

Kulunut viikko oli jäi siis positiivisen puolelle. Mutta tässäkin asiassa tuli huomattua, että tietoisuus siitä mitä on tekemässä, olisi tosi tärkeää. Muuten käy helposti niin, että tulee esimerkiksi käytettyä rahaa huomaamattaan, kuten minulle kävi tällä viikolla. Jos tämä paastoviikko on tähän mennessä jotain opettanut, niin ainakin sen että ennakointi ja läsnäolemisen taito johtavat yleensä viisaisiin päätöksiin.

Järjestys säästää rahaa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Säästöviikon hengessä olen miettinyt raha-asioita monelta kantilta. Esimerkiksi sitä, että tavaroiden raivaaminen ja järjestyksen pitäminen kodissa säästää rahaa. Tähän on yksinkertainen selitys: jos et tiedä mitä omistat, et voi tietää mitä pitää ostaa.

Kuinka moni on joskus ostanut jotain, koska luuli ettei kotona ole? Tai on ostanut jotain varmuuden vuoksi, koska ei ollut varma oliko vanhoja varastoja vielä jäljellä? Itselläni on kokemusta molemmista. Jos ei tiedä mitä missäkin on, tulee helposti ostaneeksi kaksoiskappaleita tavaroista, joita harvemmin tarvitaan. Vasta myöhemmin huomaa, että itse asiassa kotoa löytyikin jo vastaava tuote. Tämän toiminnan alalaji on se, että ostaa uuden koska ei löydä vanhaa. Tai pahimmillaan ostaa uuden koska ei jaksa etsiä vanhaa. Tätä en sentään ole harrastanut, mutta joku muu takuulla on.

Yksinkertainen ratkaisu on raivata turhat tavarat pois ja järjestää jäljelle jääneet niin, ettei kaapin syövereihin katoa mitään. Tavaroiden vähentäminen on perusteltua, sillä pienemmät tavaramäärät on helpompi pitää ojennuksessa. Säännöllinen karsiminen ruokkii myös hyvää kehitystä siinä, että muistaa paremmin mitä jo omistaa. Ei hairahdu hamstraamaan alennusmyynneistä jotain, mitä ehti jo hamstrata puoli vuotta aiemmin ja sen jälkeen vain unohti.

Itselläni on tavoite, että oikeasti pystyisin muistamaan kaiken omistamani tavaran. Se tarkoittaa sitä, että pitää keskittyä olennaiseen, muuten tehtävä on melko mahdoton. Hammastahnaa on hyvä olla tuubi tai pari varastossa, mutta en näe tarpeelliseksi ostaa mitään turhaa, vaikka tuote jossain vaiheessa tulisikin käytetyksi. Oma ratkaisuni on, että jos tiedän missä ylimääräisiä varastoin, pystyn todennäköisesti palauttamaan mieleeni, kuinka paljon kutakin tuotetta on odottamassa. Enkä sitten osta varmuuden vuoksi ylimääräisiä.

Akilleen kantapää, arkistointi

Julkaistu , kirjoittanut
13

Jos jokin järjestykseen liittyvä asia on minulle vaikeaa, niin sen täytyy olla arkistointi. Kyse ei ole siitä, etten tietäisi miten homma kannattaa järjestää. Periaatteessa haluan myös ehdottomasti pitää paperini järjestyksessä. Ongelmana on ihan vain perinteinen laiskuus.

Järkättyäni noin pari vuotta sitten toimivan kansiosysteemin ja käytyäni vuosikausien paperit läpi, tilanne ei ole enää päässyt yhtä pahaksi kuin aiemmin. Asiaa on helpottanut  kirjoituspöydälle sijoitettu laatikko, jonne kerään kaikki omat paperini odottamaan tarkempaa käsittelyä. Tämän systeemin suurin etu on se, että kaikki omat paperini ovat yhdessä paikassa. Suurin ongelma puolestaan on se, että vanhemmat paperit siirtyvät tuosta laatikosta asianmukaisiin mappeihin vähän turhan hitaasti. Tästä huolimatta taannoisella uudelleenjärjestelyllä on ollut äärimmäisen positiivinen seuraus, sillä nykyisin tiedän kutakuinkin, missä mikäkin paperi sijaitsee, eikä mitään ole koskaan täydellisesti hukassa.

Otin kuitenkin taas itseäni niskasta kiinni, ja kävin kaikki paperit läpi. Perustin samalla uuden vuosikansion. Vuosikansio on mappi, joka sisältää kaikki henkilökohtaiset paperini tällä kertaa vuodesta 2013 eteenpäin. Laitan sinne kaikki ”viralliset” paperit, eli käytännössä veroihin, pankkiin, terveyteen, Kelaan ynnä muihin viranomaistahoihin liittyvät paperini. Olen pelkistänyt systeemin niin, että edes välilehtiä ei ole. Paperit ovat aihepiireittäin, ja uusin pannaan aina päällimmäiseksi. Kun mappi täyttyy, aloitetaan uusi, ja merkitään selkämykseen vuosiluku. Tämän systeemin olen todennut helpoimmaksi. Lisäksi on oma mappi taloyhtiöön ja asumiseen liittyville papereille, ja lapselle oma. Näillä tuntuu pärjäävän oikein hyvin.

Seuraavaksi ohjelmassa on taas tsemppausta ylläpidon suhteen. Papereita läpikäydessä laitoin tällä kertaa muistutukset kalenteriin tiettyjen tärkeiden päivämäärien ja eräpäivien osalta. Ainakaan ei pitäisi päästä unohtumaan mitään. Mutta on tämä silti. Miten voi olla, että vuosikausien harjoittelun jälkeen homma ei vieläkään suju rutiinilla? Ehkä pitäisi merkitä kalenteriin myös kerran kuussa tapahtuva arkistointipäivä, jolloin kävisin läpi kaikki kuukauden aikana tulleet paperit ja mapittaisin tarpeelliset ja tuhoaisin tarpeettomat. 12 päivää vuodessa, vajaa tunti per päivä ei tunnu ylitsepääsemättömältä uhraukselta, jos sen johdosta kaikki paperiasiat olisivat aina ojennuksessa.

Tiedän, etten voi olla ainoa arkistoinnin kanssa taisteleva. Millaisia systeemejä olette kehitelleet pysyäksenne ruodussa?

Säästäväisyysviikko

Julkaistu , kirjoittanut
1

Paastoa on kolme viikkoa jäljellä, ja tämän viikon teemana on nuukailu. Tavoitteena on käyttää rahaa mahdollisimman vähän ja järkevästi. En ole etukäteen varautunut tähän viikkoon mitenkään, eli en ole esimerkiksi hamstrannut viime viikolla jääkaappia täyteen vain siksi, että pääsisin tällä viikolla käymästä kaupassa. Se olisi minusta fuskaamista.

Kirjoitan tätä tiistai-iltana, eli takana on kaksi säästäväisyyspäivää. Maanantaina en käyttänyt rahaa mihinkään. Jos tarkkoja ollaan, en MUISTA käyttäneeni rahaa mihinkään. Tässä näkee, miten moni asia menee arjessa aivan tiedostamatta, myös rahankäyttö ainakin ruokaostosten osalta. En kuitenkaan saa päähäni ainuttakaan ostosta maanantailta; en käynyt nettikaupoissa enkä edes lähikaupassa ruokaostoksilla. Tiistaina käytin rahaa kahteen asiaan: katsastin auton ja ostin kukkia hautausmaalle. Katsastus oli edullinen, koska pystyin hyödyntämään ”happy hour” ajan. Kukat olisin voinut saada hiukan halvemmalla muualta kuin hautausmaan kioskista, mutta aina ei osaa ennakoida. Yhteensä rahaa meni 76€, joista 66€ katsastukseen ja päästömittauksiin sekä 10€ narsisseihin.

Aion siis loppuviikonkin kiinnittää hintoihin huomiota, enkä aio shoppailla mitään vain huvinpäiten. Kaksi jäljellä olevaa teemaa ovat nettipaasto ja laiskuuden karkoitus. Nettipaaston ajattelin jättää viimeiseksi, koska tiedän sen olevan vaikein. Täytyy varmaan hankkiutua pois nettiyhteyksien ääreltä, jotta paasto onnistuisi. Laiskuusviikolla oli tarkoitus hoitaa kaikki rästiasiat kerralla pois, mutta tämä on hieman vaakalaudalla sillä olen taas sairauslomalla. Täytyy katsoa ensi viikon alussa, miten hyvin teema on mahdollista toteuttaa.