Arkijärjen piknik-vinkit

Julkaistu , kirjoittanut
6

Vapun kunniaksi Arkijärjen parhaat ja osin kantapään kautta opitut vinkit onnistuneelle piknikille!

Tavaroiden kuljetus ja pakkaaminen

  • Suosittelen pyöriä alle. Siis toisin sanoen tavarat kärryyn. Minulla on Ikeasta hankittu perässä vedettävä piknik-kärry, mutta tavallinen ostoskärrykin ajaa asian. Tämä etenkin jos tavaraa on paljon. Kannettava kylmälaukku on myös kätevä, samoin reppu.
  • Pakkaa aina kylmät ja kuumat ruoat erilleen. Jos ne pakkaa yhteen, perille päästyä kaikki on haaleaa.
  • Jos haluat tarjoilla jotain rapeaa, esim. krutonkeja salaatin kanssa, pakkaa rapeat eri rasiaan. Jos ne yhdistää salaattiin jo kotona, rapeuden sijasta tarjolla saattaa olla pehmeää mössöä.
  • Kunnolla jäähdytetyt juomat toimivat samoin kuin kylmäkallet. Laita skumpat sun muut kylmään jo edellisenä iltana. Muista että ympäriinsä kanniskeltu kuohuviini on sama asia, kuin että pulloa olisi ravisteltu. Varovasti siis avatessa.
  • Sekä kylmät että kuumat ruoat huokuvat kosteutta ulospäin, joten ota se huomioon kun pakkaat. Märkä viltti ei ole kiva.

Astiat

  • Piknik-hifistinä suosin ehdottomasti oikeita astioita. Niiltä on mukavampi syödä ja ne näyttävät paremmilta. Kirppari- ja Ikea-löydöt toimivat tässä tarkoituksessa erinomaisesti, eikä haittaa jos jotain vahingossa hajoaa.
  • Ruokien kuskaamisessa olennaisinta on tiiviit kannet. Muuten kaikkia harmittaa. Keitot voi pakata termokseen. Kastikkeet tiiviisiin pulloihin. Tarkista ennen pakkaamista, ettei mikään vuoda. Jos riski on olemassa, kääri astia varmuuden vuoksi muovipussiin.
  • Paras piknik-lautanen on ns. pastalautanen, jossa on vähän reunaa, olipa ruoka mikä tahansa. Keitot puolestaan kannattaa tarjoilla isoista pyöreäpohjaisesta kahvimukista (ns. lattemuki), koska kahvasta on kiva pitää kiinni samalla kun toisella kädellä lusikoi. Sosekeiton voi vaikka hörppäistä ilman lusikkaakin.

Ruuat ja juomat

  • Mieti, millaisissa olosuhteissa ruoka syödään. Mitä on helppoa syödä? Jos ei ole pöytää, kannattaa ottaa huomioon että veitsen ja haarukan käyttö voi olla hankalaa (vaikka ei mahdotonta, se on todettu myös). Sen sijaan kiinteät, käsin syötävät jutut ovat käteviä.
  • Leipä voi olla hyvä viipaloida valmiiksi.
  • Jos ei jaksa valmistaa ruokia itse, palvelutiskeiltä saa kerättyä oivallisia piknik-koreja.  Tuoretta patonkia, valmista tapenadea ja iso köntti hyvää juustoa – helppoa hankkia, kuljettaa ja syödä.
  • Valitse joko sellaisia juomia joissa on kierrekorkki, tai mitoita määrä niin ettei ylimääräistä jää.
  • Jos kaappeihin on kertynyt take away -annosten mukana tulleita maustepusseja, ketsuppeja yms. ne kannattaa ottaa mukaan ja käyttää piknikillä pois.

Muut muistettavat

  • Pakkaa mukaan tarpeeksi muovipusseja, joihin voi siististi pakata likaiset astiat ja roskat. Asiallinen piknik-henkilö ei jätä piknik-paikalle mitään. Roskat roskiin! Ja tiskit koneeseen heti kun tulee kotiin.
  • Varaa riittävästi servettejä tai kokonainen talouspaperirulla, koska aina jotain kaatuu tai räiskyy. Ylimääräisestä keittiöpyyhkeestä saattaa myös olla iloa.
  • Kunnon istuinalusta on olennainen. Jos et raahaa telttatuoleja, suosittelen retkipatjaa tai siitä leikattuja sopivia istuinalusia. Pitää kosteuden eikä peppu palele.
  • Muista olennaiset tilpehöörit: korkin/pullonavaaja, servetit, mausteet, tulitikut (jos grillataan), veitsi (jos on mitään pilkottavaa tai kuorittavaa) jne. Myös aurinkorasva ja/tai villapaita saattavat olla tarpeen. Pitkään kun istuu, voi nenä palaa vaikka muuten palelisi.

Tässäpä varmaan olennaisimmat. Myös MTV3 on listannut vinkkejä täällä. Lisää saa jakaa kommenttiosastolla!

Sitä vaan oon miettiny,

Julkaistu , kirjoittanut
6

että jos laittaisin tuonne sivupalkkiin jonkun toimivan sähköpostiosoitteen, niin alkaisikohan sinne tipahdella postia kaupallisilta tahoilta? En ole ikinä saanut mitään ns. blogin kautta, en kutsuja enkä tavaraa. Jossain vaiheessa hieman ihmettelin tätä, mutta sitten tajusin, että eihän minulle voi lähettää mitään, koska en ole antanut minkäänlaisia yhteystietoja. Aina sillon tällöin aprikoin, pitäisikö tuonne kuitenkin joku meiliosoite tyrkätä.

Epäselvää tosin on, kuka haluaisi tehdä yhteistyötä blogin kanssa, jossa ei ole kuvia ja jossa pyritään tavaroista pikemminkin eroon kuin halutaan uusia. Kukaan blogia pitempään seurannut ei varmaan kuvittele, että jättäisin kriittiset arviot kirjoittamatta, jos aihetta olisi. Huvikseni tein kuitenkin listan asioista, joita voisin testata jos joku tarjoaisi:

  • Painepesuri. Parvekkeen rallit kaipaisivat taas pesua, enkä jaksaisi jynssätä käsin.
  • Robotti-imuri. Mielellään Tekniikan Maailman testivoittaja.
  • Myrkyttömät siivousaineet. Nämä kiinnostavat aina, mutta jos ne eivät toimi kunnolla, haluaisin mahdollisuuden palauttaa tuotteet takaisin lähettäjälle, luonnollisesti lähettäjän kustannuksella.
  • Luonnonkosmetiikka. Mutta varsin maltillisessa määrin, ja samalla ehdolla kuin siivousaineiden yhteydessä.
  • Ruokakauppojen nettipalvelut. Nämä kiinnostavat, tosin testailla voi omillakin rahoilla.
  • Voisin myös tutustua kuluttamista, tavaroista, arjenhallintaa ja muita vastaavia aiheita käsitteleviin kirjoihin. Paitsi että saan ne kirjastosta joka tapauksessa.

Listasta näkee, että aika moni mainostaja taitaisi vetää vesiperän. Että ehkä tuo kaupallinen yhteistyö ei kuitenkaan ole se Arkijärjen ydinjuttu. Vaikka tietysti jos joku vakavarainen kustantaja haluaisi välttämättä tehdän blogin teksteistä kirjan, tai Hesari haluaisi minusta vakituisen kolumnistin, niin sitten saattaisin harkita. Kuitenkin pahoin pelkään, että näitä ehdotuksia ei meiliini ilmestyisi, vaikka osoite sivupalkista löytyisikin… 🙂

Liikaa vaatteita vai liikaa vuodenaikoja?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Meillä vihdoin on uudet kaapit, ja ne ovat ihanat! Valkoiset, keveät (ainakin siihen vanhaan verrattuna) ja toimivat. Meillä on myös ilmeisesti edelleen liikaa vaatteita.

Vanhasta kaapinrohjosta pääsin lopulta eroon, vaikka silloin kun toinenkin ottaja teki oharit, alkoi kaatis todella houkutella. Onneksi kolmas halukas oli liikkeellä tositarkoituksella ja tuli sovitusti paikalle. Oli lopulta mukavaa lahjoittaa kaappi ihmiselle, joka oli aidosti ilahtunut saadessaan sen ilmaiseksi.

Kolmen kaapin väliaikaisen säilytysongelman ratkaisimme niin, että vanha kaappi purettiin osiin ja osat siirrettiin rappukäytävään pariksi päiväksi, jolloin uusien kaappien osat mahtuivat makuuhuoneeseen. Kaikki vaatteet pakattiin matkalaukkuihin ja pahvilaatikoihin odottamaan uusien kokoamista. Epäjärjestystä on ollut siedettävänä monta päivää, sillä vasta eilen pääsimme siirtämään vaatteita takaisin. Omat vaatteet ovat vielä osittain laatikoissa, tämän päivän urakkana on latoa ne uuteen kaappiin.

Vaikka tilaa mitoitettiin reilusti, silti olen jälleen kerran ihmetellyt, miten meillä voi olla niin paljon vaatteita! Itse karsin tasaiseen tahtiin ja viime syksynä kerralla reilummin. Puoliso invetoi harvemmin, ja tässä yhteydessä hän löysi noin jätesäkillisen poistettavia vaatteita. Silti ylimääräistä tilaa ei tunnu jäävän.

Yksi syy ”vaatevuoreen” on kausivaatteet, jotka tässä yhteydessä on tarkoitus pakata laatikkoihin ja nostaa kaappien päälle odottamaan. (Pitäisi vain hommata ne laatikot…) Tämä unohtuu itseltäni aina silloin, kun ihastelen P333-ihmisten väljiä vaaterekkejä. Onhan heilläkin enemmän vaatteita oikeasti, mutta niitä vain säilytetään jossain näkymättömissä. Eikä kyse ole vain villapaidoista ja hellemekoista. Minulla on myös juhlavaatteita ja -kenkiä, jotka myös tarvitsevat oman tilansa. Samoin löytyy hääpukua ja promootiomekkoa, joista en aio luopua, enkä myöskään halua sijoittaa niitä vintille epämääräisiin olosuhteisiin. Näin ollen täytyy vain sovitella kaikki paikoilleen.

Säilytysratkaisujen uusiminen aiheuttaa joka tapauksessa ketjureaktion moneen suuntaan. Yhdestä päästä karsitaan vaatteita pois ja ne täytyy puolestaan joko kuskata kierrätykseen tai myydä. Vanhat kaapit on roudattava jonnekin. Toisaalla täytyy järjestää hyllyjä uudella tavalla jotta kokonaisuus toimisi, ja muutama uusi koukkukin on tarkoitus seinään ruuvata. Lisäksi on vielä ostettava uutta  – tässä tapauksessa niitä siistejä laatikoita kausivaatteita varten. En osannut varautua projektin monivaiheisuuteen etukäteen. Naivisti ajattelin että vanha pois ja uusi tilalle ja sillä selvä… ei se näköjään ihan niin mene. Vaan tässä vaiheessa en enää valita, sillä kunhan kaikesta on selvitty, lopputulos hipoo optimaalista.

Hullut räksät

Julkaistu , kirjoittanut
6

”Elämme luonnon ehdoilla sopusoinnussa sen kanssa”, tapaa appeni humoristisesti todeta aina kommentoidessaan suomalaisia olosuhteita. Tällä hetkellä pyrin kaikin voimin pois luonnon ehdoilta ja eikä sopusointukaan kiinnosta. Nimittäin hullut räkättirastaat yrittävät valloittaa parvekkeeni. Parvekelaatikoissa on tällä hetkellä narsisseja, ja niiden välissä jäkälää. Jos räksiltä kysytään, kohta siellä on myös linnunpesä.

Olen viime viikonlopusta alkaen käynyt taistelua näitä luonnonvoimia vastaan. Pelkkä pelottelu ei riittänyt. Aina kun selkänsä käänsi, linnut palasivat takaisin lisää pesätarpeita nokassaan. Ovelasti ne rakentavat pesäänsä näköjään öisin, sillä aamuisin jostain kolosta löytyy aina uusi pyöreä kasa risuja ja heinää. Olen näitä alkuja siivonnut ainakin viisi kappaletta pois, mutta lisää ilmestyy aina vaan. Sitkeähenkistä porukkaa.

Eilen ostin värikkäitä hyrriä, ajattelin että ne pelottavat linnut pois. Näköjään eivät pelota. Illalla ei lintuja näkynyt, mutta aamulla oli taas sama meno kuin ennenkin. Leikkasin ikkunaan haukkasiluetin – ei vaikutusta. Ainoa keino on näköjään tukkia kaikki sopivat välit niin, ettei pesää kerta kaikkiaan mahdu rakentamaan. Tähän tarkoitukseen tuntuu sopivan parhaiten grillitikut. Niitä olen nyt tökkinyt pystyyn kukkaruukkujen väleihin yhden pussillisen. Tänään täytyy käydä kaupasta hakemassa vielä toinen, koska nuo imbesillit siivekkäät yrittävät tunkea parvekkeelle kaikista keinoista huolimatta. Ilmeisesti niitä tikkuja on vain laitettava niin tiheään, ettei sinne mahdu sekaan edes talitintti.

Radikaalein keino olisi tietysti ottaa parvekelaatikot kokonaan pois, mutta kun vastikään on saanut narsissit kukkimaan, en haluaisi niistä luoputa parin rastaan takia. Niinpä jatkan taistelua, säikyttelyä ja grillitikkustrategiaa. Ihmettelen vain, kauanko räksiltä menee tajuta, että tätä taistelua ne eivät vaan voi voittaa. Jos tuolta pariskunnalta menee pesänteko ja poikaset tänä kesänä sivu suun, sanoisin että kyse on erinomaisesta luonnonvalinnasta. Eikä tässä tarvitse kenenkään lintuja sääliä, kaupunki on täynnä puita, joihin saa ihan vapaasti pesiä. Menkööt sinne.

Välivaihe vie hermot

Julkaistu , kirjoittanut
7

Muistatteko kaappiprojektia? Halusin vanhoista vaatekaapeista eroon ja uudet tilalle. Tuskailin sekä vanhojen hävittämisen että uusien hankkimisen kanssa. Sain aika paljon kritiikkiä siitä, että harkitsin vanhojen kaappien loppusijoituspaikaksi kaatopaikkaa. No, päätin yrittää kierrätystä, ja nyt menee hermot.

Sain vinkin hyvälle kierrätyssivulle facebookissa. Laitoin kuvat ja kuvauksen, ja hinnaksi 0€. Eli ilmaiseksi saa, kun itse vie pois. Alku olikin lupaava: suureksi hämmästyksekseni kiinnostuneita ilmaantui monta. Oikein hyvä mutta sitten alkoi säätö. Ensimmäinen ottaja ei millään saanut kyytiä järjestymään. Vajaan viikon vatuloinnin jälkeen hän luovutti. Seuraava ilahtui kovasti, ja lupasi tulla hakemaan kaapit tänään. Hienoa muuten, mutta nyt sama tyyppi tuntuu kadonneen savuna ilmaan, ja vaikuttaa siltä että kaappeja EI tulla hakemaan tänään. Olen nyt keskustellut kolmannen kanssa, joka lupasi äsken, että tulee varmasti hakemaan kaapin lauantaina klo 10….

Sanoinko jo, että hermot menee tällaisessa säätämisessä? Tämä todistaa, miten vaikeaa on päästä tavaroista säädyllisesti eroon. Tämä on se syy, miksi kaatopaikka houkuttelee. Sinne kun kuskaa, niin taatusti pääsee roinastaan, eikä tarvitse soutaa ja huovata loputtomasti. Kannatan kierrätystä, mutta en kestä tällaista eestaas venkoilua.

Uudet kaapit tulevat huomenna, ja vanha puretaan tänään. Kaikki vaatteet on pakattu matkalaukkuihin ja pahvilaatikoihin odottamaan uusia kaappeja. Seuraavat kaksi päivää elämme mielenkiintoisia aikoja, kun lattioilla pyörii kolmen kaapin osat ja kaapin sisältö. Tai pyörii on hiukan vaatimaton ilmaisu, kun kyse on kolmesta parimetrisestä vaatekaapista, joiden osat pitäisi sijoittaa jonnekin odottamaan lauantaita. En tiedä mihin tuon vanhan laitamme siksi aikaa, kunnes se viedään pois. Tämäntyyppinen välitila ei mitenkään lisää mielenrauhaani. Toki kyse on vain parista päivästä mutta silti. Rasittavaa. Niin että jos joku ei vielä huomannut, multa menee tässä prosessissa hermot.

Tavarapaaston tulokset

Julkaistu , kirjoittanut
6
On aika tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon raivasin tavaroita pois laskiaisen ja pääsiäisen välillä. Tässä koko lista:
  1. Hammastahna (kuivunut käyttökelvottomaksi, vaikka korkki on ollut kiinni, roskiin)
  2. Pieneksi jääneitä lastenvaatteita (myyntiin kirppikselle)
  3. Ruokalappu (loppuun käytetty, energiajätteeseen)
  4. Kaksi vanhaa julistetta (paperikeräykseen)
  5. Leikkuulauta (puuta, käyristynyt pilalle, energiajätteeseen)
  6. Tarpeettomaksi käynyt elektroninen mötikkä (palautettu liikkeeseen)
  7. Neule (palautettu alkuperäiselle omistajalleen)
  8. Neljä DVD-elokuvaa (annettu eteenpäin)
  9. Astiakaapin lisähylly (annettu eteepäin)
  10. Lelukoppa (rikkoutui eikä korjaaminen onnistunut, energiajätteeseen)
  11. Kaksi istuinalustaa parvekkeelta (menivät pilalle talvella, energiajätteeseen)
  12. Japanilainen keittokirja (annettu pois)
  13. Toinen vanha keittokirja (annettu pois)
  14. Noin parikymmentä muovista kukkaruukkua (annettu eteenpäin)
  15. Aikakauslehtiä (paperikeräykseen)
  16. Kuivunut kenkälankki (roskiin)
  17. Pilaantunut deodorantti (roskiin)
  18. 3 sarjakuvakirjaa (annettu eteenpäin)
  19. Läjä toimimattomia kyniä (roskiin)
  20. Vanha kannettava (ongelmajätekeräykseen)
  21. 2 rautapataa (metallikeräykseen)
  22. Talvikengät (rikki, roskiin)
  23. Säilytyskori (huonokuntoinen, roskiin)
  24. Muoviastioita (rikki, energiajätteeseen)
  25. Kymmenittäin vanhoja vaatteita (kierrätykseen, pari kpl mökille varavaatteeksi)
  26. Useita kuihtuneita parveke- ym. kasveja (biojätteeseen)

On silmiinpistävää, miten paljon listalla on rikkinäisiä tavaroita. Tunnistan tämän kyllä: en meinaa raatsia heittää pois ”vähän” rikkinäistä tavaraa. Ajattelen että voihan sitä vielä käyttää. Todellisuudessa en kuitenkaan käytä, säilyttelen vain. Nämä tarpeettomat tavarat jäävät keräämäään pölyä ja pyörimään kaappiin. Oli vapauttavaa laittaa niitä roskiin, etenkin kuin vain murto-osa oli sekajätettä.

Näiden lisäksi käytin loppuun runsaasti vajaita kosmetiikkapakkauksia ja kosmetiikan näytepakkauksia. Alkuperäisestä jämäprojektista jäljellä on enää aurinkorasvoja ja hiustuotteita. Kaikki muu on käytetty loppuun. Näytepakkauksia taitaa olla jäljellä enää pari kappaletta.

Lisäksi on mainittava, että jos ei yllätyksiä ilmaannu, vanhat vaatekaapit viedään huomenna pois – uuteen kotiin! Onnistuin siis kierrättämään ne, mutta en juhli ennen kuin pakettiauton perävalot näkyvät. Kokonaisuudessaan meiltä poistui paaston aikana kymmenittäin esineitä, jos yksittäiset tavarat lasketaan erikseen. Kun heti ensimmäisen viikon aikana virittäytyi raivausmielentilaan, alkoi äkkiä huomata kaikenlaista turhaa ympärillään. Eikä tämä tähän lopu! Seuraavaksi käyn kirjahyllyn kimppuun.

Paaston päätös

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Seitsemän viikon paastorupeama on nyt päättynyt, ja on aika tehdä yhteenvetoa siitä, miten eri teemat onnistuivat. Jokaisella viikolla oli oma teema: tavaroiden raivaaminen, säästäväisyys, roskapaasto, ekoviikko, kasvisruoka, laiskuusviikko ja nettipaasto. Osa onnistui paremmin, osa huonommin.

Parhaiten meni kasvisruokaviikko, se onnistui suorastaan yli odotusten. En lipsunut kertaakaan, ruoka oli hyvää, ja opin tekemään uusia arkiruokia. Myös roskapaasto ja tavaroiden karsiminen onnistuivat ihan hyvin. Kumpikaan ei varsinaisen teemaviikon aikana mennyt ihan putkeen, mutta koska jatkoin kumpaakin kokeilua myös seuraavien viikkojen ajan, sain aikaan oikeita muutoksia. Kodissa alettiin kerätä metallijätettä systemaattisesti ja lopulta onnistuin välttämään muovikassejakin. Tavaroita raivastin kymmenittäin, julkaisen täyden listan omassa postauksessaan.

Muut viikot eivät olleet samanlaisia menestyksiä. Säästäväisyysviikolla kiinnitin huomiota rahankäyttöön, mutta mitään erityisiä tilaisuuksia säästämiseen ei tullut. Ekoviikon suurin oivallus oli, että taloyhtiön hallituksessa vaikutan paljon enemmän kun sammuttelemalla valoja kotoa, vaikka ainahan sitäkin voi tehdä. Laiskuusviikolla sain aika paljon lopulta aikaiseksi, vaikka sairausloma hankaloittikin alkuperäisiä suunnitelmita.

Nettipaasto ei lopulta onnistunut kovin hyvin. Olen näköjään todella kiinni netissä, ja etenkin tietyissä uutissivuissa ja blogeissa. Alunperin haaveilin siitä, että todella olisin rajoittanut päivittäisen nettiajan noin puoleen tuntiin, mutta eipä siitä tullut juuri mitään. Jälleen kävi niin, että harhauduin surffailemaan kun en kiinnittänyt asiaan huomiota, ja sitten kun tajusin mitä olen tekemässä, oli vaikea lopettaa. Parhaiten pidin kiinni siitä, etten selannut nettiä enää nukkumaanmentyä, ja pidin tauon iltapäivälehtien sivuista. Kiinnitin myös huomiota erityisesti siihen, etten räplännyt puhelinta silloin kun muita ihmisiä oli läsnä. Se oli oikeastaan tarkoituskin, sillä itseänikin ärsyttää, jos keskustelukumppani ei ole läsnä vaan netissä. Voi olla, että viimeisellä viikolla puhtikin vähän hiipui, enkä jaksanut enää oikein tsempata.

Yhteenvetona paasto oli kuitenkin hyödyllinen harjoitus. Viikkojen aikana tuli tosi monta havaintoa siitä, että tietoisuus omasta tekemisestä ja olemisesta on aivan olennaista, jos haluaa ruveta tekemään asioita toisin. Suurin osa elämästä tuntuu menevän täysin automaattiohjauksella ilman ajatuksen häivääkään, mutta läsnäolo hetkessä auttaa tekemään fiksumpia valintoja. Läsnäolo vain ei ole aina helppoa, sillä se vaatii keskittymistä. Viikko on liian lyhyt aika omaksua uutta, mutta kolmessa viikossa alkaa jo tapahtua. Parhaiten onnistuikin ne kokeilut, joita oli helppo jatkaa teemaviikon päätyttyä. Paasto ei siis missään nimessä mennyt hukkaan!

Tavaroiden karsiminen jatkuu kuten ennenkin. Muovipusseista pyrin jatkossakin eroon entistä tietoisemmin. Arkiruoka muuttui kasvisviikon seurauksena kasvispainotteisemmaksi, kun uudet ruokalajit jäivät listalle itsestään. Netistä en pysty luopumaan, mutta haluan edelleen haastaa itseäni sen käytön suhteen järkevämmäksi.

Viikon vinkit: muovipussien invaasio, hyvät ja huonot lastenvaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
14

Roskaviikolla yritin lopettaa muovikassien käytön, ja näköjään olen ollut ihan ajan hermolla. YLE uutisoi, että suomalaiset käyttävät satoja miljoonia muovikasseja vuosittain. Huh mikä luku! Uutisessa on myös hyvää pohdintaa siitä, miksi niitä hedelmäpusseja pitää tyrkyttää kassoilla. En koskaan halua niitä pakasteiden ympärille, enkä minkään muunkaan. Mutta monissa paikoissa ne laitetaan ihan rutiininomaisesti. Olen onnistunut paaston aikana siirtymään kestokassinkäyttäjäksi, mutta kestohedelmäpussi on jossain hukassa. Pitäisi siis tsempata vielä siinä.

Huomasitteko, että aktivismi kannattaa? Reima nimittäin tiedotti liittyvänsä Accord-sopimukseen, mutta tätä ei varmasti olisi tapahtunut ilman aktiivista kuluttajapalautetta. Niillä sähköposteilla on siis konkreettista merkitystä! Lähetin myös S-ryhmälle palautetta, ja tivasin samaa asiaa. Minulle vastattiin, että päätös tehdään kesäkuun aikana. Jos te kaikki nyt lähetätte samanlaisen meilin S-ryhmälle, veikkaan että sielläkin vaaka kallistuu Accordin puoleen.

Aiheeseen liittyen kuin Länsiväylästä kolumnin, jossa valitettiin lastenvaatteiden kestämättömyyttä. Aiemmat ”laatumerkitkään” eivät kestä niin kuin odottaa voisi. Toisaalta tuottajat valittavat, että kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan vahvemmista vaatteista korkeampaa hintaa. Kirjoittaja epäilee tätä teoriaa, ja niin minäkin. Olen ostanut välillä halpaa ja välillä kallista. Tietyissä kalliimmissa merkeissä kestävyys on ollut selvästi parempi, aina hinta ei korreloi laadun kanssa. Oma kokemukseni:

  • Marimekko: vauvan bodysta hajosivat nepparit, vaikka hinta on kallis.
  • Seppälän housut menivät pilalle ekassa pesussa, hinta oli halpa.
  • Po.P:in vaatteet ovat kalliita, mutta kestäneet systemaattisesti erinomaisesti. Voin suositella.
  • Luhdan haalari oli outletissa erittäin halpa, normaalihinta ehkä keskitasoa? Vedenpitävyys oli huono ja hävisi parissa pesussa kokonaan.
  • Reiman ulkovaatteet ovat melko kalliita, mutta tähän asti kestäneet käyttöä hyvin.
  • Didriksonin sadevaatteet kestäneet käyttöä hyvin, hintatasoa en osaa arvioida. Valitsin merkin myrkyttömyyden ja käyttötestin perusteella.
  • Rukka-merkkiset saderukkaset taas eivät pitäneet vettä, eikä merkki läpäissyt taannoista testiä myrkkyjen osalta.
  • Name It: laatu ja kestävyys täysin sattuman varassa. Jotkut vaatteet kestäneet monta vuotta, toiset hajoavat parin pesun jälkeen. Hinta on halpa, mutta etukäteen ei voi tietää mitä saa.
  • Lisätty jälkikäteen! Bogi: aika hyvä hinta-laatusuhde, mutta valmistusmateriaalit pitää tarkistaa ennen kuin ostaa. Laatu nimittäin vaihtelee jonkin verran, ei tosin yhtä paljon kuin esim. NameIt.

Tässä muutamia omia kokemuksia, entä teillä? Ilmiantakaa kommenteissa sekä hyvät että huonot merkit!

Perfektionismi pilaa järjestyksen

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kun tavaroita organisoi ja järjestää, on olennaista samalla miettiä, miten helppo uutta systeemiä on noudattaa. Olen huomannut, että usein ongelmaksi nousee tavaroiden liian tarkka lajittelu.

Yksi raivaus- ja järjestysoppaiden perusneuvoista on, että samanlaiset laitetaan yhteen. Tämä on hyvä ja looginen ohje, sillä se helpottaa tavaroiden löytämistä ja säilyttämistä. Harvoin kuitenkaan annetaan vinkkejä siitä, miten yksityiskohtaisella tasolla esineitä kannattaisi lajitella. Kun olen auttanut ihmisiä kodinraivausprojekteissa, huomaan että monet lajittelisivat tavaroitaan mielellään vähän liiankin tarkasti. Tyypillinen esimerkki on lelut, mutta sama koskee vaikkapa keittiövälineitä, askartelutarvikkeita ja kaikenlaista pienempää tavaraa ja sälää.

Etenkin lelujen suhteen kannattaa mielestäni olla suurpiirteinen. Leikeissä kaikki menee joka tapauksessa sekaisin, eivätkä pienet lapset osaa itse laittaa leluja tarkasti lajitellen paikoilleen – saati sitten ole kiinnostuneita siitä. Mielestäni kannattaa ennemminkin keskittyä olennaiseen, eli siihen että lelut ovat ylipäätään lattioilta pois. Mitä vähemmän kategorioita, sitä helpompaa on ylläpitää järjestystä. Esimerkiksi se, ovatko puukynät ja värikynät samassa vai eri purkissa, on omasta mielestäni aivan yhdentekevää. Molemmilla piirretään, joten yksi purkki riittää. Samoja asioita kannattaa miettiä kun organisoi omia tavaroitaan. Miten montaa purnukkaa tai laatikkoa on valmis ylläpitämään? Mikä palvelee tarkoitustaan parhaiten? Onko esimerkiksi hyötyä pitää erillään klemmareita ja kumilenksuja, vai riittäisikö yksi purkki? Mikä olisi kaikkein helpointa ja toimivinta? Miten monimutkaista systeemiä jaksaa aktiivisesti ylläpitää?

Itse yritän tehdä säilytyksestä mahdollisimman simppeliä. Pari käytännön esimerkkiä: säilytän siivoustarvikkeita kolmessa avolaatikossa (tai ehkä kaukalo olisi kuvaavampi sana). Yhdessä on kaikki aineet, toisessa muut tarvikkeet (kuten hanskat, sienet, pölynimurin suuttimet jne.) ja kolmannessa rätit. Keittössä puolestaan on laatikko, jossa on aterinten lisäksi sekalaisia keittiötarvikkeita, kuten kuorimaveitsiä, juustohöylä, nuolija, pullasuti jne. Nämä muut on jaoteltu kahteen joukkoon: niihin joissa on terä, ja niihin joissa ei ole. Keksin tämän systeemin aika äskettäin, ja olen edelleen naurettavan tyytyväinen tuohon logiikkaan. Vain yksi sääntö, ja kaikki löytyy helposti. Perheen avaimia puolestaan ei lajitella mitenkään. Ne ovat kaikki yhdessä korissa (ja kieltämättä aika sekaisin), mutta se ei haittaa koska jokaisessa avaimessa on nimilappu. Kaikki avaimet ovat samassa paikassa, eikä sen tarkempaa lajittelua tarvita, oikea avain löytyy hiukan penkomalla.

Ymmärrän kyllä sen houkutuksen, joka tarkassa lajittelussa piilee. Se vetoaa täydellisyyden tavoitteluun ja järjestyksenkaipuuseen. Mitä täsmällisemmin kaikki on omissa lokeroissaan, sitä parempi kontrolli tavaroista tuntuu olevan. Toisiin taas vetoavat sotilaallisen suorat, identtiset purkkirivistöt, joiden kyljessä on säntillinen lappu, jossa lukee mitä sisällä on. Näitähän sisustuslehdissä näkee säännöllisin väliajoin, koulukunnasta vain riippuu, onko nimilappu naputeltu dymolla vai kirjoitettu kauniisti käsin. Vähemmästäkin tulee tunne, että elämä ja tavarat ovat täydellisesti hallinnassa!

Mutta ellei ole luonnostaan säntillinen tyyppi, monimutkaisten säilytysjärjestelmien ylläpito on työlästä ja vaatii paljon itsekuria. Ymmärrykseni mukaan hyvän järjestyksen pitäminen perustuu toimiviin rutiineihin, ja jos omista rutiineistaan on kehitellyt liian hankalat, järjestys alkaa vähitellen lipsua. Jossain vaiheessa seuraa turhautuminen, kun omia standardeja on vaikea saavuttaa. Ratkaisu tähän on tehdä vähemmän ja keskittyä olennaiseen.

Oletteko te purkkirivistöjen ystäviä, vai suurpiirteisempiä järjestäjiä?

Mitä voit tehdä: kansalaisaktivismia parempien vaatteiden puolesta

Julkaistu , kirjoittanut
4

YLEn MOT-ohjelmassa kerrottiin suomalaisten yritysten valmistavan vaatteitaan mm. Bangladeshissa, jossa olot tehtailla ovat usein surkeat. Ohjelma vetoaa tunteisiin, mutta tärkeää faktaa löytyy MOT:n nettisivuilta: tällä sivulla kerrotaan kaikkien kyselyyn osallistuneiden suomalaisten yritysten nimet ja täällä puolestaan MOT:n toimittaja listaa, mitä tavallinen kuluttaja voi asian hyväksi tehdä.

Ensimmäisen linkin takaa löytyy hämmentävää tietoa: vahvasti suomalaiseksi profiloitunut Reima tuottaa kaikki vaatteensa ns riskimaissa. Kaikki! Siis ei lainkaan tuotantoa Euroopassa, saati sitten Suomessa. Mielestäni tämä on kyllä ristiriidassa yrityksen imagon kanssa. Toivottavasti asiaan tulee parannus. Myös S-ryhmä ja Kesko valmistavat myös omia vaatteitaan Bangladeshissa, mutta eivät ole allekirjoittaneet Accord-sopimusta, jonka tavoitteena on parantaa palo- ja työturvallisuutta tehtaissa. Sopimuksen osapuolina ovat myös paikalliset AY-liikkeet, joten mukana on taho joka pitää työntekijöiden puolia. On käsittämätöntä, että mainittujen ketjujen johto ei ole katsonut sopimusta tärkeäksi. Sen kustannukset vaatetta kohden eivät voi olla muutamaa senttiä suuremmat.

Ällistyttävin taho on silti kentien Texmoda, jonka oma vaatemerkki on nimeltään Moda. Texmodan toimitusjohtaja myöntää suoraan, ettei yritys valvo tuottajiaan mitenkään. Haastattelusta saa sellaisen kuvan, että firma on yllätetty ns. housut kintuissa, ja nyt on joku ”projekti” aloitettu kuluttajien toiveesta. Hoh hoh sanon minä.

Mitä kuluttaja voi tehdä? Tämän kaiken perusteella olen vakuuttunut siitä, että tehokkainta on painostaa yrityksiä kantamaan vastuunsa. Sen voi tehdä lähettämällä yritykseen sähköpostia, ja kysyä esim. miksi Accord-sopimusta ei ole allekirjoitettu, millä tavalla yritys valvoo työntekijöiden turvallisuutta, tai millaisia konkreettisia toimenpiteitä yritys on tehnyt/tekee työturvallisuuden ja työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi. Ohjelmassa AY-aktivisti totesi, että töitä tarvitaan Bangladeshissa, mutta työn tilaajilla on valta vaikuttaa siihen, millaisissa oloissa ja millä palkalla työt tehdään. Meillä kuluttajina on valta vaikuttaa työn tilaajiin, jotta he toimisivat eettisesti. Jos siis käytät vaatteita, jotka ovat jonkun em. yrityksen valmistamia, ota heihin yhteyttä. Osoita, että kuluttajaa kiinnostaa.

Itse aion seuraavaksi lähestyä Benettonia. MOT ei antanut hyvää kuvaa tuonkaan yrityksen toiminnasta, joten haluan katsoa, millaisen vastauksen heiltä saa. Jos ei vastausta kuulu, yrityksen tuotteet jäävät todennäköisesti jatkossa ostamatta. Täytyy sanoa, että vaikka valmistusmaahan liittyvää boikottia ei kukaan suosittelekaan, ostan mieluummin Euroopassa kuin kaukoidässä valmistetun vaatteen. Jos siis vaihtoehto on tarjolla. Paras neuvo lienee silti olla ostamatta turhaa. Suunnitelmallisesti ja tarpeeseen ostettu vaate on parempi kuin hinnalla houkutteleva heräteostos, joka jää käyttämättä.