Kauanko laadukas vaate kestää?

Julkaistu , kirjoittanut
24

Kun puhutaan vaatteiden laadusta, puhutaan usein siitä, kauanko vaate kestää käyttöä menemättä rikki tai nuhjuiseksi. Pitääkö se värinsä ja muotonsa pesussa? Tuleeko nyppyjä,  alkaako saumat kiertää? Kaikki erittäin tärkeitä yksityiskohtia. Mutta olen pidempään pohdiskellut, että todellisuudessa vaatteen laadusta ei kerro käyttöikä, vaan käyttö- ja pesukertojen määrä.

Mitä minimalistisempi vaatevarasto, sitä tiheämpään käyttöön vaatteet joutuvat. Niinpä sama vaate voi kestää yhdellä monta vuotta, toisella yhden talven. Tämä konkretisoitui, kun törmäsin monen mutkan kautta blogikirjoitukseen, jossa kirjoittajan koko vaatevarasto koostui 80 vaatekappaleesta. Erittäin kiinnostavan kirjoituksen kommenttiosastolla kävi ilmi, että vaatteita joutuu uusimaan varsin usein. Kirjoittaja totesi, että usein keväällä pitkähihaiset trikoopaidat alkavat näyttää kulahtaneilta, hän heittää ne pois ja ostaa tilalle lyhythihaisia kesää varten. Toisaalta paitoja taisi olla yhteensä viisi, joten mistään valtavasta määrästä ei ole kyse.

Silti tuo havainnollistaa, kuinka kestävyys on suhteellista. Suurin osa paidoistani on useita vuosia vanhoja, mutta silti hyvässä kunnossa ja käytössä. Mutta en edes kuvittele pärjääväni vain viidellä paidalla. Mietiskelin myös, miten käyttötarkoitus vaikuttaa kestävyyteen. Kirjoittajalla ei ollut esim. urheilutoppeja erikseen vaan hän urheili tavallisessa t-paidassa. Jos harrastaa vaikkapa noin kerran viikossa hikiliikuntaa, niin se tekee vuodessa noin 50 pesukertaa. Epäilen, että tavallinen puuvillapaita alkaa näyttää tällaisen käsittelyn jälkeen aika kulahtaneelta. Sen sijaan laadukas urheilutoppi kestää vastaavaa käyttöä vuosia.

Olen pohtinut kestävyyttä ja laatua myös käveltyäni viime aikoina kahdet nahkaiset kävelykengät kirjaimellisesti puhki. Toiset oli ostettu vuonna 2008, toiset 2009. Kumpaakin paria on pidetty ahkerasti joka vuosi noin viiden kuukauden ajan. Molemmat päätyivät sellaiseen kuntoon, ettei suutarista enää ole hyötyä – kengät ovat siis aivan loppuun pidetyt. Mielestäni kummatkin kengät olivat laadukkaat kestäessään runsasta käyttöä 6-7 vuotta. Tosin totuuden nimissä on sanottava, että viimeinen vuosi oli molemmilla pareilla jo venyttämistä – päätin vain olla välittämättä pohjien rei’istä…

Summa summarum: laatua ei voi määritellä käyttöiällä, koska se riippuu täysin ihmisestä. Joskus voisi olla hyvä harjoitus laskea, kuinka monta kertaa jotain vaatetta on pitänyt. Esimerkiksi molemmat noista mainitsemistani kenkäpareista kestivät satoja käyttökertoja ja vaihtelevia sääolosuhteita. Tuo linkittämäni kirjoitus oli muuten niin ajatuksia herättävä, että palaan siihen pian uudelleen.

Miten te määrittelette laadukkaan vaatteen?

Siivousvinkki: kuiva mikrokuituliina

Julkaistu , kirjoittanut
6

Havaitsin eilen eräässä nojatuolissa epämääräisiä tahroja, joiden alkuperä jäi hämärän peittoon. (Epäilykset kohdistuvat kuitenkin vahvasti perheen alaikäisiin jäseniin.) Kyseessä oli jotain kuivahkoa ja kiinteää ainetta, mahdollisesti ruokaperäistä tai muovailuvahaperäistä tai jotain. Itse tuoli on hieman karhealla villakankaalla verhoiltu.

Kokeilin ensin imuria, mutta tahroista ei irronnut oikeastaan mitään, vaikka kyseessä oli selvästi tuolin pinnalla oleva lika, ei siis mitään nestemäistä ja kankaaseen imeytynyttä ainetta. Sitten muistin anopilta oppimani vinkin, ja kokeilin kuivaa ja puhdasta mikrokuituliinaa. Ja se tehosi! Liinalla varovasti hankaamalla ja rapsuttamalla jokainen tahra katosi.

Suosittelen siis kokeilemaan nimenomaan kuivaa mikrokuituliinaa kankaisten huonekalujen tahroihin. Luulisin sen toimivan myös nukkapintaisiin mattoihin. Mikrokuituliina ei nukkaa tai värjää kankaita, joten se on ehdottomasti esim. talouspaperia parempi putsausväline. Ensimmäisenä ei myöskään kannata kastella liinaa, vaikka se ehkä intuitiivisesti tuntuisikin oikealta ratkaisulta. Vesikin voi jättää tahroja kankaisiin, joten kannattaa katsoa, mitä kuivalla liinalla saa aikaiseksi.

Onko teillä muita hyviä pantenttikeinoja huonekalujen tahranpoistoon?

Se on auto, ei roskis

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen aina hiljaa ja yksityisesti ylpeillyt sillä, että meidän auto ei ole mikään pyörillä kulkeva roskis. Olen pitänyt huolta siitä, että roskat pannaan autossakin roskapussiin, eikä siellä säilytellä ylimääräisiä roinia. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Vaihdoimme autoa, ja entinen piti tietenkin tyhjentää kaikista ylimääräisistä tavaroista. Todellisuus paljastui, kun aloin systemaattisesti käydä läpi kaikkia säilytystiloja ja taskuja. Sellaista fiksua ja välttämätöntä tavaraa kertyi yksi kassillinen. Siellä oli pysäköintikiekko, lumiharjoja, tuulilasinpesunestettä ynnä muuta tarpeellista. Toinen kassillinen koostui (pahoinvoivaa) lasta varten hankituista tarvikkeista, kuten talouspaperista, rievuista ja muovipusseista sekä leluista. Mutta tämän kaiken lisäksi autosta löytyi yksi kassillinen silkkaa roskaa. Parkkilippuja, paperitolloja (niin missä onkaan ollut se roskis?) sekä epämääräistä silppua ja sälää. Että se siitä roskattomuudesta.

Nyt on uuteen autoon pakattu jälleen kaikki tarpeellinen ja samalla tehty inventaario, mitä vielä puuttuu. Tarkistin aiemmin tekemääni listaa tarpeellisista varusteista. Meiltä puuttuu heijastinliivit, jotka ovat kyllä niin pieni investointi, että hyvin voisi ne autoon hankkia. Samoin pelastuskortti pitäisi printata. Harkitsen myös jonkun vanhan fleece-peiton pakkaamista mukaan, koska sitä voisi käyttää tarpeen mukaan suojaamiseen tai lämmittelyyn, mikäli tilanne vaatii. Olen kuitenkin jälleen päättänyt, että ylimääräistä ei ruveta kuljettelemaan. Tavoite on selkeä, saa nähdä kuinka käytännössä käy.

Projektia pukkaa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Olen huomannut, että kesäloma aiheuttaa vähän saman ilmiön kuin joulu: maailma pitäisi saada valmiiksi. Tai ainakin oma huusholli. Ero on siinä että jouluaatto on se deadline, mutta kesällä odotukset kohdistuvat lomaan. Että nyt pitäisi tehdä kun kerrankin on aikaa. No joo. Ehkä ei ole pakko kuitenkaan.

Totta silti on, että olen bongannut useampia projekteja, joiden haluaisin etenevän kesän aikana. Vaatteiden kierrätys on yksi ikuisuusprojekti. Ikuisuus tarkoittaa tässä sitä, että homma ei lopu ikinä vaan on jatkuvasti ajankohtainen. Sain tänään vietyä yhden kassillisen vaatteita kierrätykseen ja viime viikolla heitin yhdet loppuun kävellyt kengät roskiin. Setvittävää on edelleen mutta pääsinpä ainakin yhdestä kassista eroon. Lääkekaapin raivaus tuotti toisen pussillisen poistuvaa tavaraa. Vuoden aikana oli kertynyt erinäisiä reseptilääkkeitä, joiden jämät toimitin apteekkiin. Mukana meni pari käsikauppavoidetta, joiden parasta ennen päiväys löytyi vuodelta 2007.

Nyt olen tiedostanut, että komero on aivan järkyttävässä epäjärjestyksessä. Meillä on sellainen perinteinen komero, jonka lattiapinta on noin neliön, seinällä on hyllyt ja katossa tanko. Komero on tupaten täynnä, ja kuten sanottu, kaaoksessa. Näin ei ole suinkaan aina, mutta tilanne on tässä vuoden aikana päässyt käsistä, kun olen sairastellut ym. enkä ole jaksanut pitää järjestystä yllä. Tämä komero on ihan pakko jossain vaiheessa raivata, sillä sieltä ei pian löydä enää yhtään mitään. Kyse on enemmänkin organisoimisesta kuin karsimisesta, mutta tehtävä se on ennemmin tai myöhemmin.

Näiden lisäksi ehdottomalla to do -listalla on jääkaapin sulatus ja pesu. Tämä on siis oikeasti pakko tehdä loman aikana, en kestä niitä tahroja enää yhtään pidempään. Samaan syssyyn voisi pestä myös pakastimen, jotta se olisi syksyä varten valmiina. Huomasin muuten, että sama ohjelma oli myös viime kesänä.

Sitten on kaikenlaista pienempää projektia, yksittäisiä laatikoita siivottavana ja hyllyjä järjestettävänä siellä ja täällä. Kun tässä listaan ja luettelen, alkaa hieman tuskastuttaa, mutta onneksi muistan aina välillä, että kukaan muu ei käske tekemään näitä juuri nyt paitsi minä itse. Omia juttuja ei onneksi ole pakko ottaa vakavasti. Kyllä minä meinaan nuo tehdä, mutta kaikkea ei sentään tarvitse saada kesälomalla valmiiksi.

Kätevä koti

Julkaistu , kirjoittanut
16

Asuin lapsuuteni rivitalossa ja sen jälkeen olen aina asunut kerrostaloasunnossa. Omakotiasumisesta ei siis ole mitään käytännön kokemusta. Noiden minikotien yhteydessä tuli kuitenkin esiin, että isommat neliöt eivät välttämättä korreloi toiminnallisuuden tai käytännöllisyyden kanssa. Kerrostaloasunto ei mitenkään automaattisesti ole hankalampi kuin omakotitalo, vaan kaikki riippuu suunnittelusta.

Kävin muutama vuosi sitten asuntomessuilla ensimmäistä kertaa elämässäni. Päällimmäisenä jäi mieleen monien asuntojen epäkäytännöllisyys. Olin hyvin hämmästynyt, sillä kuvittelin että asuntomessuilla etenkin talot ovat parasta mitä ammattilaiset osaavat suunnitella. Mutta miettikää nyt – mitä tekee kodinhoitohuoneella, jossa ei ole vesipistettä? Entä kuinka kätevä on sauna, jossa kiuas on keskellä huonetta? Lapsiperheessä täysin mahdoton ratkaisu, mutta pelkäisin kyllä itsekin koko ajan osuvani siihen. Minusta noissa ei ole edes kyse makuasioista, vaan ihan vaan hölmöstä suunnittelusta.

Huikeimmat esimerkit olen kuitenkin nähnyt Floridassa, jossa vierailin vähän samantyyppisellä alueella. Yksityiselle asuinalueelle oli rakennettu esimerkkitaloja, jotka käsittääkseni olivat myös myynnissä. Ideana oli, että jos joku halusi rakennuttaa alueelle oman talon, tuolla pystyi käymään tutustumassa niihin talovaihtoehtoisin, jotka olivat mahdollisia. Näissä taloissa neliöitä oli valtavasti, järkeä hyvin vähän. Niissä saattoi olla huoneita, joihin pääsi vain toisen huoneen läpi. Keittiössä oli tilaa ja koneita, mutta tuskin kukaan oli miettinyt niiden sijoittelua. Tilaa oli valtavasti joka suuntaan (esimerkiksi eteisaula saattoi olla kahden kerroksen korkuinen), mutta käytännöllisyys puuttui täysin. Tosin amerikkalaiset eivät muutenkaan ole tunnettuja käytännöllisistä ratkaisuistaan, siellä edelleen imuroidaan raskailla pystymallisilla imureilla ja harrastetaan yksinkertaisia ikkunalaseja.

En tiedä, onko uusien kerrostaloasuntojen suunnittelu sen paremmalla tolalla. Epäilen että rakennuttajia ohjaavat eri asiat kuin käytännöllisyys. Koska olen itse asunut aina aika vanhoissa taloissa, on joutunut sopeutumaan pohjaratkaisuihin, jotka heijastavat esimerkiksi 40-50-lukujen näkemyksiä toimivasta kodista. Silloin joutuu keksimään kompromisseja saadakseen kaiken toimimaan, eikä meidän eteisestä kyllä saa täydellistä vaikka miten yrittäisi.

Millainen on teidän mielestänne käytännöllinen koti? Meneekö kätevyys estetiikan edelle vai toisin päin?

Minikodit

Julkaistu , kirjoittanut
16

Olenkohan bongannut jonkun tulevaisuuden trendin, kun tuntuu että asunnon koon pienentäminen tuntuu tulevan vastaan tasaisin väliajoin? Olen törmännyt aiheeseen suomalaisissa blogeissa, joissa pohdiskellaan mahdollisuutta vaihtaa nykyinen asunto pienempään tai on juuri tehty niin. Nyt Talouselämä kirjoitti aiheen ääripäästä, minikodeista, jotka ovat itseasiassa asuntovaunuja, joista ihmiset ovat muokanneet pysyväisen kodin itselleen. Esimerkit näyttivät olevan peräisin USAsta. (Ja ei, kyse ei ole trailer park -tyyppisestä ratkaisusta.)

Syyt vaihtaa pienempään tai jopa miniasuntoon ovat moninaiset. Amerikassa suuri syy on asumiseen tarvittava raha, minikoti minimoi myös asumiskustannukset. Luulisin että samaa syytä on myös Suomessa, mutta olen myös törmännyt ekologisiin perusteluihin. Pienempi koti vaatii luonnollisesti vähemmän lämmitysenergiaa ynnä muuta, mikä tekee pienistä neliöistä tietysti ekologisemman valinnan. Sitten tunnen pari ihmistä, jotka myös aidosti viihtyvät vähän pienemmissä neliöissä, eivätkä he ole kiinnostuneita maksimoimaan asuintilojaan.

Minulla on kokemusta pienistä asunnoista. Opiskeluaikoina reilun 30 neliön kaksioon mahtui helposti majailemaan kolme ihmistä pitempiäkin aikoja, eikä ollut mikään ongelma järjestää kymmenen hengen illanistujaisia samassa tilassa. Ensimmäisessä ”omassa” yksiössäni oli alle 20 m2 lattiapinta-alaa, ja kyseinen asunto oli mielestäni lähes täydellinen.   Toisaalta aina kun olen muuttanut, olen vaihtanut isompaan asuntoon.

Nuo kuvien minikodit näyttävät hauskoilta ja toimivilta. Mitä pienemmät neliöt, sen toimivampia täytyy kaikkien sisustusratkaisujen olla. Näissä asunnoissa on todella jouduttu miettimään, mikä palvelee asujaa parhaiten. Jos käy vaikkapa asuntomessuilla katselemassa, samaa ei aina voi sanoa isommista taloista. Enemmän neliöitä ei automaattisesti takaa fiksumpaa pohjaa tai käteviä ratkaisuja. Jos ei ole ahtaanpaikankammoa, minikoti saattaa hyvinkin olla jollekin oikea ratkaisu.

Kaikesta huolimatta minun on pakko todeta, että tykkään asua mahdollisimman väljästi. Ei siksi, että saisin enemmän tavaraa säilytetyksi (vaikka kieltämättä on kiva että säilytystilaakin on tarpeeksi), vaan siksi että saisin tarpeeksi ihmisiä mahtumaan saman katon alle. Nautin siitä, että voin kutsua koko joukon sukulaisia tai ystäviä syömään tai järjestää välillä isoja juhlia. Esimerkiksi viime jouluna illallispöydässä istui yhdeksän ihmistä. Kovin pienessä kodissa se ei olisi mahdollista.

Minikodit on kiinnostava aihe, johon pitäisi perehtyä enemmänkin. Tässä kuitenkin ensimmäiset aatokset. Oletteko te törmänneet tähän ilmiöön? Kuinka paljon tilaa te tarvitsette?

Viikon vinkit: muovipussikielto, mainosjakelua ja kierrätyskaappi

Julkaistu , kirjoittanut
6

Ranska luopuu parin vuoden päästä muovipusseista ruokakaupoissa. Jutun mukaan muovipussien käyttö on jo vähentynyt radikaalisti viimeisen kahdentoista vuoden aikana. Jos tämä on mahdollista Ranskan kokoisessa maassa, luulisi sen onnistuvan myös Suomessa. Kyse on vain siitä, mihin asiakkaat ovat tottuneet. (HS)

Suomessa taas yhä useampi kieltäytyy mainoksista postin mukana. Uutisen mukaan 1-2% kotitalouksista liimaa vuosittain ”ei mainoksia, kiitos” -tarran postilaatikkoonsa. Meillä on ollut kielto ovessa monta vuotta. Suurin syy siihen on se, että niitä mainoksia ei kukaan lukenut, ja silti ne paperit piti aina kierrättää. Olen muuten sitä mieltä, että jos aktiivisesti seuraa mainoksia ja etsii tarjouksia, tarra on ihan tarpeeton. Olennaista on kieltäytyä tarpeettomasta postista. (YLE)

Kotitalouksissa kierrättäminen on usein verrannollinen siihen, millaiset säilytysmahdollisuudet jätteille on. Jos roskiskaapissa ei ole tilaa kuin yhdelle roskikselle, innokkuus kierrättää laskee varsin ymmärrettävästä syystä. Työtehoseura on kehittänyt asiaan ratkaisun suunnittelemalla kierrätyskaapin, jossa kaikille jätteille on oma lokero. Ajatus on mitä parhain, joskaan en ole kuvan perusteella täysin vakuuttunut kaapin toimivuudesta. Toisaalta jos tällainen suunniteltaisiin alusta lähtien uusiin asuntoihin, kukaan ei ainakaan voisi jättää lajittelematta vain siksi, ettei roskille ole paikkaa. (MTV)

Sohva pusikossa pistää vihaksi

Julkaistu , kirjoittanut
10

Tavaroissa on se ikävä puoli, että niistä on hankala päästä eroon. Jos kyse on kaatopaikkatavarasta, se myös maksaa. Tästä seuraa ilmiö, josta YLE uutisoi: metsistä löytyy luvattomia kaatopaikkoja. Pari viikkoa sitten Veli V. kirjoitti VelatOn-blogissaan, kuinka autotallin raivaaminen tuli kalliiksi. Molemmissa jutuissa todetaan sama asia – toisia maksut kirpaisevat niin paljon, että kippaavat roinansa mieluummin pusikkoon kuin maksavat kierrätysmaksuja.

YLEn juttu alkoi suututtaa. Miten joku voi olla niin piittaamaton, että heittää tavaransa minne sattuu? Kun katsoi kuvia roinaläjistä, suututti vielä enemmän, sillä joukossa oli useampi telkkari, jonka olisi saanut viedä kierrätykseen ihan ilmaiseksi. Ilmeiseti silkkaa laiskuutta tai tietämättömyyttä kaikki on kuitenkin heitetty jonnekin ryteikköön. Ilmeisesti ihmisille ei tule mieleen, että JOKU siivoaa ja maksaa rojun toimittamisesta oikeaan paikkaan joka tapauksessa. Elleivät he itse, niin sitten joku muu. Jos jotain inhoan, niin tuollaista vapaamatkustelua muiden kustannuksella.

Samantapaista typeröintiä näin vastikään, oman talomme piirissä. Taloyhtiössä on käynnissä remontti, jonka takia kadulla on siirtolava. Joka on täynnä kiviainesta. Sinne tiilenpalojen päälle joku idiootti oli kipannut nojatuolin ja pari vanhaa patjaa. Ilmeisesti tyyppi kuvitteli, että lava kuin lava, sinne voi laittaa mitä vaan roinaa, vaikka arvelen että oikeasti tyyppi tiesi tasan tarkkaan mitä teki, tavarat olivat ilmestyneet sinne yön aikana. No arvatkaa kuskataanko kiviaines ja kaatopaikkajäte samaan paikkaan? Nyt nuo rojut lojuvat meidän roskakatoksessa, ja taloyhtiö maksaa niiden kuljetuksen jossain vaiheessa. Että kiitos vaan, sinä tuntematon lahjoittaja. Emme arvosta toimintaasi millään tasolla.

Näen asian niin, että on ihan oikein joutua vähän maksamaan siitä, että hankkiutuu tavarasta eroon. Oikeastaan mitä tahansa ostaessa pitäisi miettiä, millä hinnalla siitä pääsee sitten eroon, kun sen aika tulee. En tietysti itsekään muista tätä ajatella kovinkaan usein, mutta molemmat linkkaamaani jutut saivat kyllä pohtimaan asiaa. On jokseenkin mahdotonta olla tuottamatta mitään jätettä, mutta jos ihmiset tiedostaisivat paremmin, miten hankalaa ostoksesta on aikanaan hankkiutua eroon, saattaisi se vaikuttaa myös ostopäätöksiin. Ehkä ihmisille kertyisi vähemmän roinaa ja raivattavaa.

Toisaalta pohdin, että jos yhteiskunta haluaa meidän kuluttavan ja ostavan nimenomaan uusia tavaroita, pitäisikö sen tulla myös vastaan siinä, että vanhoista olisi helpompaa ja halvempaa päästä eroon? Vai pitäisikö sittenkin ohjata kulutusta kohti palveluja? Veli V. ehdotti, että vastuullisesti asiansa hoitavien kansalaisten pitäisi saada jonkinlaista alennusta. En tiedä miten tämä olisi käytännössä toteutettavissa, mutta periaatteessa ajatus on kiinnostava. Voisiko ihmiselle kertyä jonkinlainen kierrätyshistoria, vähän kuin luottotiedot? Sitten jos jäisi kiinni dumppaamisesta tai muusta epäasiallisesta toiminnasta, tulisi sanktiota. Jos taas voisi osoittaa toimineensa vastuullisesti, siitä palkittaisiin jotenkin. Ei ehkä täysin käyttökelpoinen idea vielä, mutta saahan sitä ainakin visioida.

Kesähaaste!

Julkaistu , kirjoittanut
26

On aika katkaista hiljaiselo. Heitänkin teille pitkästä aikaa haasteen, joka on tällä kertaa

lääkekaapin raivaus.

Itse aion tehdä seuraavat asiat:

  • Käydä läpi kaikki lääkkeet, ja erottaa joukosta vanhentunteet.
  • Järjestää loput siististi lääkekaappiin ja inventoida mitä sieltä puuttuu.
  • Viedä vanhentuneet lääkkeet apteekkiin
  • Täydentää puuttuvat tarvikkeet samalla reissulla.

Varsinaiseen organisoimiseen ei hirveästi aikaa mene, mutta tähän haasteeseen kuuluu, että vanhat ja pilaantuneet lääkkeet toimitetaan oikeaoppisesti takaisin apteekkiin hävitettäväksi. Kaikkihan tietävät, että lääkkeitä ei missään nimessä saa vetää alas vessanpöntöstä tai heittää roskikseen! Oikea osoite on mikä tahansa apteekki, jonne voi viedä myös rikkinäiset kuumemittarit, ruiskut yms. Lääkkeet palautetaan omissa pakkauksissaan ja irtonaiset tabletit muovipussissa. Vanhentuneet lääkkeet kannattaa siivota säännöllisesti pois, sillä vanhentunut lääke ei välttämättä tehoa tai on pahimmillaan jopa haitallinen.

Mitä lääkekaapissa pitäisi sitten olla? Erilaisia listoja löytyy netistä pilvin pimein, jos haluaa katsoa mitä esimerkiksi apteekit suosittelevat. Tarpeet vaihtelevat huushollista toiseen, mutta varmaankin ensiapuun tarvittavat perustarvikkeet olisi hyvä olla olemassa. Siis laastareita, steriiliä sideharsoa, lääkehiiltä, jodia ja särkylääkettä, mökillä on aina myös punkkipihdit ja kyypakkaus. Meiltä löytyy noiden lisäksi yleensä aina allergialääkettä, hydrokortisonia, suolatippoja, Bepanthenia ynnä muita arkisiin haavereihin tarvittavia juttuja, sekä tietenkin joitakin reseptilääkkeitä.

Varsinaiseen raivaamiseen ei hirveästi mene aikaa, mutta koska tähän haasteeseen kuuluu että vanhat lääkkeet palautetaan apteekkiin, aikaa tarvittaneen pari päivää. Itse ajattelin toteuttaa haasteen siten, että se on valmis maanantaina. Kerään lääkkeet loppuviikon aikana yhteen pussiin ja vien viikonloppuna pois.

Kuka lähtee haasteeseen mukaan? Entä mitä teidän mielestänne lääkekaapissa kannattaisi aina olla?

 

Mitä kuuluu muodonmuutokselle?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Muistatteko, kuinka viime kesänä innostuin inventoimaan vaatekaappiani, tyyliäni ja vaatevalintojani ylipäätään. Pitkällisen prosessin tuloksena sain hyvän käsityksen siitä, millä tavalla haluan pukeutua, mitä haluan muuttaa ja mitä säilyttää. Kävin kaikki vaatteeni läpi ja tein karsintaa. Ostin myös uusia vaatteita, jotka olivat juuri sellaisia kuin halusinkin.

Kun tulin raskaaksi, seurasi vaatekaapissa uusia haasteita. Ensinnäkin maha kasvoi kovaa vauhtia, eivätkä tavalliset vaatteet kovin kauan mahtuneet päälle. Toisaalta olin aika haluton ostamaan hirveästi odotusvaatteita, koska en halunnut investoida kovin paljon vaatteisiin, joita tarvittaisiin vain muutama kuukausi. Olin noudattanut samaa periaatetta myös edellisellä kerralla, joten siistejä äitiysvaatteita oli tallessa aika vähän. Oli hassua huomata, että parista niistäkin oli jo aika ajanut ohitse. Esimerkiksi odotusfarkut, jotka muutama vuosi sitten näyttivät mielestäni oikein kivoilta, olivat nyt auttamattoman vanhanaikaisen näköiset ja jäivät lähes kokonaan pitämättä. Ostin lopulta kahdet äitiysfarkut, pari mekkoa, pari neuletta sekä pari uutta t-paitaa. Ennestään kaapissa oli suunnilleen saman verran käyttökelpoisia vaatteita housuja lukuunottamatta. Suunnilleen joulusta toukokuun loppuun olen siis noudattanut 333-projektia pakon sanelemana. Tosin aktiivisessa käytössä oli vähemmän kuin 33 vaatetta. Tässä onkin tullut todettua, että todella pienellä vaatevarastolla pärjää hyvin, jos ei anna asian häiritä itseään.

Nyt kaapissa on uusi väliaikainen garderobi, sillä imetystä varten tarvitsee tietynlaisia vaatteita, eivätkä kaikki raskauskilot suinkaan jääneet laitokselle. Saan siis edelleenkin lähinnä haaveilla niistä kivoista uusista vaatteista, jotka ehdin viime kesänä hankkia. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että vääränkokoiset ja epätoimivat vaatteet vain masentavat, joten olen panostanut määrällisesti tähän väliaikaisvaatetukseen eri tavalla kuin odotusvaatteisiin.

Osa vaatteista oli valmiina edelliseltä kerralta samasta tilanteesta. Tuolloin totesin ettei parilla sopivalla vaatteella kitkuttelussa ollut mitään järkeä. Varasin ajan Stockan pukeutumisneuvojalle, joka keräsi ohjeideni mukaisia vaatteita hirveän läjän valmiiksi sovituskoppiin. Noin puolentoista tunnin jälkeen kasassa oli toimiva ja kompakti kesävaatevarasto. Pukeutumisneuvojan käyttäminen oli tuolloin erittäin fiksu veto, jota voin suositella kenelle tahansa, jolla on aika tiukassa. Säästyin kaupassa kiertelyltä kokonaan, eikä tarvinnut poistua sovituskopista kertaakaan hakemaan oikeita kokoja. Samalla tuli kokeiltua sellaisia vaatteita, joita en varmasti olisi itse tullut huomanneeksi.

Onneksi myös säästin nuo vaatteet sen jälkeen kun ne kävivät liian suuriksi ja muuten tarpeettomiksi. Nyt ne ovat nimittäin jälleen käytössä ja 333-projekti saa jatkoa. Olen hyödyntänyt alennusmyyntejä ja täydentänyt vaatevarastoa hieman. Siitä huolimatta käyttövaatevarasto on rajallinen normaaliin tilanteeseen verrattuna. Pikaisesti laskettuna jokapäiväisessä käytössä on viidet housut, yhtä monta t-paitaa, kahdet farkut, kolme mekkoa sekä muutama huppari ja neule. Näistä tulee siis yhteensä noin parikymmentä vaatetta, ja lisäksi käytössä on tietysti ulkovaatteita sekä erilaisia ”sekalaisia” vaatekappaleita, joita käytän harvemmin. Huomaan tätä kirjoittaessani, että 33 vaatetta on yllättävän paljon, sillä en näköjään saa lukua edes täyteen, vaikka mielestäni minulla on vaatteita ihan mukavasti käytössä. Hmm… täytynee antaa tuollekin projektille vielä mahdollisuus, vaikka olen ollut tosi epäluuloinen sen toimivuuden suhteen!

Yhteenvetona voi todeta, että viime kesänä alkanut vaatekaapin muodonmuutos on edelleen jäissä, mutta sen aika koittaa kyllä taas kunhan vauvavaihe on ohi. Viimeksi miettimäni tyylikysymykset on kyllä ollut pakko hylätä. Sopivien odotus- ja imetysvaatteiden löytäminen on muutenkin tarpeeksi hankalaa, saati sitten että yrittäisi vielä löytää juuri tiettyä väriä tai tyyliä edustavia vaatteita. Siihen olen aivan liian laiska, joten tällä hetkellä mennään jälleen käytännöllisyys etunenässä. Tarkemmat esteettiset preferenssit otetaan huomioon sitten, kun joskus voin taas palata oikean vaatevarastoni pariin.