Arki alkoi tänään

Eilen palasin maalta, viimeiseltä lomaviikolta. Mukana tuli iso kassillinen likapyykkiä ja neljä puhdasta mattoa. Pesin matot käsin kuivalla maalla. Se käy näin: levitetään nurmikolle iso pressu. Matto pannaan pressun päälle ja kastellaan puutarhaletkulla. Sitten roiskitaan mäntysuopaa ja kuurataan. Huuhdellaan ja harjataan liat pois. Nostetaan matto telineelle kuivumaan, ja huuhdellaan siinä vielä viimeisen kerran. Annetaan auringon kuivattaa. Näillä helteillä matot kuivuivat nopeasti, joten parissa päivässä kaikki oli pesty. Mäntysuopa ei maata myrkytä, ja nurmikko vihertää kun tulee kastelu hoidettua saman tien.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja hoidin koko kesän roikkuneen rästiprojektin, nimittäin sulatin ja pesin jääkaapin ja pakastimen. Jo oli aikakin. Tai siis olisi ollut jo pari kuukautta sitten, mutta kun tuli priorisoitua muuta toimintaa, tämä oli jäänyt. Olin ilonen, kun tänä vuonna roskikseen meni paljon vähemmän ruokaa kuin ennen. Aiemmin jääkaapista on yleensä saanut heittää pois yhtä sun toista, mutta toissavuotisen ruokajärki-projektin jälkeen on tolkku pysynyt ruoka-asioissa paljon paremmin.

Heitin pakastimesta pois yhden epämääräisen itse keitetyn lihaliemen (oletan että se oli sitä), puoli pussia vanhaksi menneitä herneitä ja yhden vanhentuneen jäätelön jämän. Jääkaapista löytyi yksi pilaantuntu hillo, pari vanhentunutta maustekastiketta sekä homeinen cheddar-juuston palanen, jonka alkuperä on minulle mysteeri. Koska aion lähiaikoina palata ruokasuunnittelun pariin, jääkaapin ja pakastimen inventointi ja puhdistus tulivat nyt tarpeeseen. Sitä paitsi on tosi ihanaa avata puhtautta hohtava kaappi! Käytin pesemiseen sitä tiskiainetta, joka ei ollut riittävän tehokasta rasvaisten patojen putsaamiseen, mutta tässä tarkoituksessa toimi erinomaisesti.

Näiden siivousurakoiden jälkeen edessä onkin pitkästä aikaa raivaamista. Lastenvaatteiden karsimista, lelujen karsimista ynnä muuta. Mielessä (ja puhelimen muistiinpanoissa) on runsaasti aiheita, joista tekee mieli kirjoittaa. Aion myös käytännön syistä palata ruokasuunnitteluun, joten päivitän uudet ruokalistat kun saan ne valmiiksi. Lisäksi olisi liuta pankki- ym. asioita, joita pitää ruveta kipin kapin hoitamaan.

Onko siellä kukaan muu yhtä innoissaan arjen rutiineista, vai hehkuttelenko täällä yksinäni?

Kesäistä kulutusta

Viime aikoina loppuun kuluneista tuotteista huomaa että on kesä. Mattojen pesussa sain vihdon käytettyä vuosikausia siivouskaapissa pyörineen mäntysuovan. En enää edes muista miksi meillä oli mäntysuopaa, sillä en ole tarvinnut sitä ainakaan neljään vuoteen. Kyseessä on niin harvoin tarvittava tuote, että en osta uutta tilalle ennen kuin sitten vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Lisäksi olen kuluttanut loppuun yhden aurinkorasvan, mikä vähentää puheleiden määrää kylppärin kaapissa. Uutta ei tarvitse ostaa, sillä taannoisen jämäinventaarion tuloksena puolivajaita aurinkotuotteita löytyi useita. Lisäksi kului loppuun Acorellen sokerointivaha – tuote jota voin lämpimästi kehua.

Siivouspuolella olen kuluttanut loppuun useamman Methodin tuotteen, mutta niitä ei varmaan lasketa koska olen korvannut ne samanlaisilla uusilla. Olen ollut hyvin tyytyväinen Methodin tuotteisiin ja luulen että pysyttelen niissä jatkossakin. Aineet tuoksuvat hyvältä ja ovat yhtä tehokkaita kuin ”tavallisetkin” siivousaineet. Kokeilin Maison Belle (tai jotain sinne päin) tiskiainetta, mutta mielestäni se ei irrota rasvaa toivotulla tavalla. Methodillakin on tiskiaine, mutta toistaiseksi mennään LV:llä, jota puoliso turhautuneena osti Maisonin tilalle. Pitäisi vielä keksiä joku hyvä tapa käyttää se huono tiskiaine pois.

Komerossa on kaikkea

Aloitin rästiprojektit komeron siivouksesta. Kävi ilmi että pääsin helpommalla kuin kuvittelin. Hyllyille oli kertynyt sellainen pintakerros sotkua, mutta sen alla kaikki olikin itse asiassa ihan hyvässä järjestyksessä. Selvisin siis kevyemmällä järjestelyllä kuin luulin. Siinä tavaroita siirrellessäni ihmettelin samalla mitä kaikkea yhteen aika pieneen komeroon saa mahtumaan. Koska muiden koteihin on kiva kurkistella, tässäpä huviksenne lista tavaroista joita komerossa säilytetään:

  • Siivoustarvikkeet
  • Kukkaruukkuja, lannoitetta yms. viherkasvijuttuja
  • Kenkiä yhden telineellisen verran
  • tyhjät paperikassit, jotka on jaettu lahjatarkoitukseen sekä kierrätykseen meneviin
  • Työkalut sekä tärpättiä, liimoja ym. Kemikaaleja
  • Lastentarvikkeita
  • Kynttilät
  • Varapatterit, jatkojohdot, varalamput yms. sähkötarvikkeet
  • pakkausmateriaaleja kuten kuplamuovia, kelmua yms.
  • Takuupaperit ja käyttöohjeet
  • kausisomisteita, kuten ilmapalloja
  • Sekalaisia tavaroita joille ei ole muutakaan paikkaa, kuten korjausta odottavia leluja yms
  • Kaksi trolleyta ja yksi iso putkikassi
  • kausivaatteita tangolla roikkumassa
  • Kirkasvalolamppu
  • Kasseja: juutti-, -kangas ja kuitukasseja sekä IKEAn sinisiä kasseja
  • jätesäkkejä, minigrip-pusseja, sekä uusia että käytettyjä
  • Liukuestemattoja
  • Laatikollinen vanhoja valokuvia
  • Urheiluvälineitä
  • talouspaperia
  • höyrypesuri

Nämä mä kaikki muistin ulkoa, mutta todennäköisesti unohdin jotain joukosta. Määrä on silti hämmästyttävä, sillä komero ei ole suurensuuri. Lattiapintaa on sen verran, että lattialle mahtuu pölynimuri ja kassillinen kierrätykseen menevää paperia. Jos molemmat ovat omilla paikoillaan, komeroon ei enää mahdu itse sisälle. Hyllyjä on muistaakseni seitsemän ja katossa on tanko. Mahtumisen salaisuus onkin organisointi. Kaikki mahdollinen on koreissa, kotelossa, pusseissa tai läpinäkyvissä muovilaatikoissa. Irrallaan hyllyillä on mahdollisimman vähän tavaraa. Sillä tavalla hyllyjen tila tulee maksimoitua ja järjestyskin paranee. Myös lattia on kokonaan hyödynnetty ja seinillä on koukkuja.

Sanotaanko vielä, että tykkään komerosta hirveästi. Sinne on helppo saada järkevästi säilytykseen tavaraa, jolle olisi muuten vaikea keksiä paikkaa. Haastavinta on estää tilaa joutumasta kaaokseen, sillä aina ei jaksaisi laittaa tavaroita täsmälleen omalle paikalleen, vaan kiireessä tavarat tuppaavat jäämään hyllyjen reunoille. Pienellä tsempillä järjestys pysyy ja komero onkin meidän huushollissa kuitenkin avan korvaamaton. Mietin vain, miten aiemmin olen onnistunut tulemaan toimeen ilman?

Antaa ammattilaisten hoitaa

Olen koko kesän ihaillut naapurin käsittämättömän hienoja parvekekukkia. Ne ovat suorastaan yltäkylläisen upeat. En tiedä mitä kukkia siellä on, mutta parvekelaatikot pursuilevat vehreinä ja kukkeina kuumuudesta huolimatta. Omat parvekekukkani kuukahtivat jo viime viikolla, kun kovat helteet ja mökkijakso sattuivat samaan aikaan.

Ihailin naapurille ääneen parvekkeen upeutta, ja hän sanoi että se on ammattilaisten työtä. Hän oli vienyt tyhjät parvekelaatikot läheiseen (laadukkaaksi todettuun) kukkakauppaan, ja antanut floristeille vapaat kädet. Ei kuulemma itsekään tiedä mitä kaikkea siellä kasvaa, mutta myönsi että hienot tuli. Nyökyttelin ja ajattelin itsekseni, että eipä olisi tullut mieleen minulle. Itse hankin nimittäin omat orvokkini Plantagenin tarjouksesta. Hintaeroa tietysti näillä parvekekasveilla tietysti on – ensinnäkin ne naapurin kasvit ovat takuulla jotain kalliimpia lajikkeita kuin omat tarjousorvokkini, mutta tietysti mukana on myös työn hinta, multa ja suunnittelu. Totesimme yhdessä, että maallikon mielikuvitus ei parvekekukkien osalta hirveästi lennä. Sitä ostaa sitä yhtä lajia, ja yleensä halvimmasta päästä. Nyt lopputulos oli sen sijaan persoonallinen ja näyttävä. Eikä naapurin tarvinnut itse tehdä mitään, paitsi kastella valmiita istutuksia säännöllisesti.

Tämä oli ainakin itselleni tuore idea. Lisäksi tämmöinen on mielestäni juuri oikeanlaista kulutusta, se työllistää jonkun muun ja toisaalta vähentää itse nähtävää vaivaa, eikä kuitenkaan tuota turhaa materiaa nurkkiin pyörimään. Kannatan lämpimästi!

Onko kukaan muu hyödyntänyt floristien tai puutarhureiden ammattitaitoa piha- tai parvekeasioissa?

Kaksi näkökulmaa täydellisyyteen

Sain ahaa-elämyksen, joka liittyy minimalismiin, vaatteisiin, omistamiseen, tavaroiden karsimiseen ja vaikka mihin. Kuulkaas tätä: noita takkiasioita (no mitäpä muutakaan) miettiessä tajusin, että meitä on kahta koulukuntaa.

Toiset haluavat, että vaate palvelee tietyssä käyttötarkoituksessa mahdollisimman hyvin. Jos on tarkoitus juosta, hankitaan lenkkarit jotka ovat nimenomaan juoksuun tarkoitettu. Jos tarvitaan tyylikäs kaupunkitakki, ostetaan juuri sellainen. Elämän eri tilanteisiin hankitaan juuri siinä tilanteessa parhaiten palveleva vaatekappale.

Toinen koulukunta taas edustaa sellaista näkökulmaa, että yhden vaatteen on oltava mahdollisimman monikäyttöinen. Tyylikkään kaupunkitakin on myös pidettävä vettä, tuulta ja hyljittävä likaa, jotta sen kanssa voi myös istua leikkipuistossa. Käsilaukun tulee olla riittävän iso arkikäyttöön, riittävän pieni iltakäyttöön ja mieluusti vielä ekologisesti valmistettu. Täydellinen vaate on silloin, kun se taipuu helposti moneen tarkoitukseen.

Molemmissa koulukunnissa on puolensa. Jos hankkii eri tilanteisiin oman vaatteen, on helpompi löytää tarvitsemansa. Vaatteet soveltuvat varmuudella juuri siihen mihin ne on tarkoitettu. Jos suosii monikäyttöisyyttä, on vaikeampi löytää etsimäänsä vaatetta, sillä kriteereitä on paljon enemmän. Toisaalta vaatteita kertyy vähemmän, jolloin säilyttäminen ja järjestyksen pitäminen on paljon helpompaa.

Jos on lukenut näitä vaatepostauksia, on selvää että kuulun ensimmäiseen ryhmään. Tajusin juuri, että äärimmäisen harvoin etsin vaatetta, jonka tarkoitus olisi palvella mahdollisimman monessa tilanteessa. En halua tehdä hirveästi kompromisseja ja epäilen, että jos vaatteen on tarkoitus olla monikäyttöinen, se ei voi toimia täydellisesti kaikissa vaadituissa tilanteissa. Hermostuisin varmaan nopeasti vaatteeseen, joka on melko hyvä moneen muttei oikein hyvä mihinkään. Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on löytää moneen sopiva, kun yhteenkin tarkoitukseen hakeminen on välillä ison työn takana. Kääntöpuolena on sitten säilytystilan riittävyys ja organisointi.

On varmaan myös niitä, jotka sijoittuvat jonnekin näiden ääripäiden välille. Ja varmaan löytyy myös niitä jotka eivät ajattele koko asiaa, vaan hankkivat vaatteita asiaa sen kummemmin miettimättä. Mutta minulle tämä oli oivallus, kun tajusin että on ihmisiä, joiden mielestä vain yhteen tarkoitukseen sopiva vaate on huono.

Kesäkaaos

Kuumuus aiheuttaa kaaosta. Koska ei vaan jaksa.

Loma lähestyy loppuaan ja minä odotan jo vähän viileämpiä säitä, eikä vähiten siksi että sitten jaksaisi taas tehdäkin jotain. Kodissa vallitsee aika ärsyttävä sekasotku tällä hetkellä: pyykkihuolto vaatii huomiota erinäisten reissujen jäljiltä. Monen päivän lehdet seikkailevat pitkin pöytiä sillä ajatuksella, että kenties ne ehtii lukea vielä lähiaikoina. Huolimattomasti purettujen kassien sisältö on levinnyt ympäriinsä väärille paikoille.

Mielessä oli useampi raivausprojekti kesäloman ajalle, mutta niistä toteutui vain murto-osa. Toisaalta hyvä niin, sillä senkin ajan tuli käyttäneeksi johonkin tärkeämpään. Toisaalta samat keskeneräiset hommelit häiritsevät nyt loman loppuvaiheessa ihan yhtä paljon kuin alussakin, joten pakko ne on jossain välissä hoitaa. Paha vain, että esimerkiksi jo neljä viikkoa sitten järkyttäväksi hässäkäksi diagnosoimani komero on entistä pahemmassa jamassa. Useampi matto kaipaa pesemistä, eräs piironki perusteellista järjestämistä ja olisi aika paljon tavaraa, josta haluaisin eroon tavalla tai toisella. Ai niin, se jääkaappikin on edelleen sulattamatta… Eikä tässä varmaan ole edes kaikki, nämä vain tulivat ensimmäisenä mieleen.

Loma on siis ihanaa, mutta arki se vasta ihanaa onkin. Silloin voi tehdä kaikkea sitä, mitä lomalla ei ehdi. Olen sillä tavalla outo, että tykkään rutiineista. Tiedän monia jotka eivät voi kestää samanlaisina toistuvia päiviä, mutta minulle rutiinit tuovat sekä vapautta että ryhtiä arkeen. Rutiinit vapauttavat aivokapasiteettia, kun koko ajan ei tarvitse miettiä mitä seuraavaksi. Toisaalta päämäärätön haahuilu vähenee, kun tietää mitä on tarkoitus saada päivän aikana valmiiksi.

Taidankin seuraavaksi tehdä vanhan kunnon LISTAN. Kirjoitan sille kaikki mahdolliset raivaamiseen, vähentämiseen ja siivoamiseen liittyvät asiat, jotka haluan hoitaa, sanotaanko nyt vaikka jouluun mennessä. Sitten valitsen siltä listalta joka päivä jonkun asian, jonka hoidan kuntoon. Kyllä tämä taas tästä. Ensi viikolla viimeistään.

Ohje jota vastustan

Olette varmaan lukeneet tai kuulleet tyypillisen karsimiseen liittyvän ohjeen, että jos jotain vaatetta ei ole pitänyt esim. viimeisen vuoden aikana, se kannattaa poistaa. Tai jos jotain esinettä ei ole käyttänyt pitkiin aikoihin, sen voi karsia. Tekisi mieli sanoa, että ohje on ihan tyhmä.

Meidän kaikkien elämäntilanteet vaihtelevat. Tulee sairauksia, työkiireitä, muuttoja ja muita mullistuksia. Syntyy uusia lapsia, aikuistuneet lapset muuttavat pois kotoa tai parisuhde alkaa tai loppuu. Eri elämäntilanteissa on erilaiset resurssit, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja erilaiset mahdollisuudet tehdä asioita. Mutta koska kyse on vaiheista, poikkeustilanteet menevät ohi, ja elämä palaa normaaleille urilleen.

Tästä syystä mielestäni on hölmöä noudattaa tuota aikamääreeseen perustuvaa karsimisohjetta, ellei käytettävissä oleva tila ole radikaalisti pienentymässä. Jos on vaikka yhtäkkiä muutettava sadan neliön asunnosta pikkuyksiöön, on pakko luopua paljosta ja silloin tuo viimeisimmän käyttökerran muistelu voi antaa osviittaa siitä, onko joku tavara tarpeellinen vai ei. Muita suosittelen ajan sijaan miettimään pikemminkin sitä, millä todennäköisyydellä elämä palaa sellaiseksi, että käyttämättömälle tavaralle olisi jälleen tarvetta.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi kaikki takkini. (Takit ovat osoittautuneet yllättävän inspiroivaksi aiheeksi. Anteeksi jos joku jo kyllästyy.) Omistan muutaman juoksemiseen tarkoitetun takin, jotka tällä hetkellä ovat kuitenkin käyttämättöminä. Edellisestä käyttökerrasta on niillä reilusti yli vuosi aikaa, voi olla parikin vuotta. Siitä huolimatta en aio karsia niitä, vaikka tuon em. säännön mukaan pitäisi. Juuri nyt ne eivät ensinnäkään mahdu päälle, koska ns. vauvakiloja on vielä jäljellä. Toiseksi elämäntilanteeni on sellainen, että juoksu ei harrastuksena onnistu. Mutta on silti aivan realistista olettaa, että muutaman vuoden sisällä tulevaisuudessa tulee aika, jolloin haluan taas aloittaa juoksemisen asianmukaisissa varusteissa. Siksi on mielestäni kaikin tavoin järkevämpää säästää nuo käyttämättömät vaatteet, kuin heittää ne nyt pois ja hankkia sitten myöhemmin uudet samanlaiset. Mitä järkeä siinä olisi? Kaapista vapautuisi pari henkaria, mutta rahaa menisi hukkaan eikä se kovin ekologiseltakaan vaihtoehdolta kuulosta.

Tuo sääntö on varmaankin kehitetty, jotta sen avulla voisi bongata niitä kapineita, joiden käytöstä vain haaveilee, mutta jotka eivät oikeasti ole koskaan olleet käytössä ja tuskin tulevatkaan. Kyse on siis niistä tavaroista ja vaatteista, jotka on hankittu jollekin kuvitteelliselle minälle, joka harrastaa jotain sellaista mitä todellinen minä ei tee. Sellaisten säilöminen on vähän itsepetosta, ja hyvä karsintakohde. Mutta pelkästään se, että on ollut pari leutoa talvea perätysten, on huono syy karsia paksuin villapaita pois kaapista. Tai jos on aiemmin ollut innokas kokkaaja, mutta ruuhkavuosien paineessa ei ole muutamaan vuoteen asiaan paneutua, on ihan järkevää ajatella, että vanha innostus palaa kun aikaa on enemmän ja sille pastakoneellekin on taas käyttöä.

Raivausoppaissa on paljon hyvää, mutta kaikki ohjeet kannattaa soveltaa omaan elämään sopiviksi.

Epähuomiossa hamstrattua

Ikea on nerokas kauppa. Sieltä on lähes mahdotonta poistua ostamatta mitään. Useimmiten sieltä ostaa ylimääräistä myös silloin, kun varsinainen syy vierailuun on jonkun tietyn esineen ostaminen. Tavara on älyttömän halpaa mutta kelvollista. Itse tulen aina ostaneeksi nimenomaan käytössä kuluvaa tavaraa  – en oikeastaan varastoon, vaan korvaamaan entisiä. Esimerkiksi sitä euron vessaharjaa on vaikea vastustaa. Ostan aina yhden uuden, ja heitän vierasvessasta vanhan pois. Kun liikkeessä tulee käytyä keskimäärin kerran tai korkeintaan kaksi vuodessa, harjan käyttösykli on juuri sopiva.

Pari päivää sitten havaitsin, että näiden käytännöllisten houkutusten ansiosta olin erehtynyt hamstraamaan paperiservettejä siinä määrin, että niitä riittää luultavasti ensi kesään saakka. Vessaharjan lisäksi Ikean valkoisten isojen paperiservettien hinta-laatu -suhde on aivan voittamaton. Niinpä olen napannut niitäkin aina jokaisella käynnillä yhden paketin. Minulla on kyllä kauniita kangasserviettejä, mutta käytän niitä vain juhlissa ja isommilla päivällisillä. Arkena paperiservetti on kätevä, jos ei halua olla pelkän talouspaperin varassa.

No, nyt meillä on siis kolme täyttä pakettia ja yksi vajaa. Olen näköjään joka kerralla päättänyt säilyttää niitä eri paikassa, joten en ole löytänyt niitä edellisiä. Sitten olen luullut että ne ovat loppu. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että keittiön kaappeja täytyy organisoida vähän uusiksi. Myös varmaankin sen, että kotivarastot kannattaa tsekata, ennen kuin ostaa uutta. Mutta ehkä myös sen, että jos ei mene kauppaan liian usein, ei haittaa vaikka vahingossa vähän hamstraisikin.

Takkifilosofiaa

Kun luin tuosta äärimmäisen minimalistisesta vaatekaapista, aloin väistämättä pohtia omia vaatetarpeitani. Kirjoittajalla oli kolme takkia, toppatakki, välikausitakki ja trenssi, joilla hän ilmeisesti tuli erinomaisesti toimeen. Aloin leikkiä: jos minun pitäisi koota vaatevarastoni ihan alusta lähtien eikä rahaa tarvitsisi miettiä, millaisia takkeja hankkisin ja mihin tarkoitukseen? Alla on oma listani tarpeellisista takeista (suluissa tilanne tällä hetkellä).

  1. Toppatakki, kylmille pakkasille (omistan)
  2. Villakangastakki, siistiin talvikäyttöön (omistan yhden pitkän ja yhden lyhyemmän. Pitkän haluaisin korvata uudella.)
  3. Sadetakki, joka olisi riittävän siisti kaupunkiin mutta täysin vedenpitävä (kunnollinen puuttuu, yksi huono on)
  4. Kevyesti topattu välikausitakki/ parka/ pitkähkö nahkatakki, viileiden säiden ulkoiluun (omistan näistä vain nahkatakin, haluaisin oikeasti myös parkan ja tuollaisen kevyt-untsikan)
  5. Tuulenpitävä ja vettä hylkivä ulkoilutakki, ulkoiluun ja urheiluun (omistan)
  6. Trenssi, kaupungissa liikkumiseen ja ylipäätään tyylikkäältä näyttämiseen (omistan)

Pääsen minimissäänkin kuuteen, eikä tähän edes ole lueteltu jakkuja ja bleisereitä. Näiden lisäksi omistan monia muitakin: juoksuun ja urheiluun tarkoitettuja takkeja, huppareita, pusakan, villaviitan sekä joitakin edellämainituista tuplana, kuten kaksi eri väristä trenssiä, joista toinen on lyhyempi ja toinen pidempi. Epäilemättä tulisin toimeen kolmella takilla, mutta on kyllä paljon mukavampaa omistaa ainakin kuusi. Tai ehkä kymmenen. Jos niille on tilaa.

Listassa näkyy myös rakkauteni tarkoituksenmukaisuutta kohtaan. Joudun kulkemaan ulkona myös sateella ja tarvitsen molempia käsiäni. Sadetakki olisi siis tarpeellinen. Millä takilla tahansa voisi tietysti ulkoilla syksyisin ja keväisin, mutta juuri tähän tarkoitukseen suunniteltu takki tekee ulkoilusta miellyttävämpää: kirkas väri erottuu liikenteessä, kunnon taskuissa kulkee avaimet ja kännykkä, tuuli ei mene läpi eikä pääse helman alle. Talvella kunnon toppis on lyömätön, ja toisaalta kuka tahansa näyttä trenssissä tyylikkäältä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Monet eri käyttötarkoitukset ovat se tärkein perustelu monelle takille.

Mutta koska olen kohtuuden ihminen, haen tällä hetkellä sitä kultaista keskitietä. Tosiasia on, että omistan aivan turhia takkeja, jotka pitäisi oikeastaan myydä tai lahjoittaa pois. Toisaalta se sadetakki puuttuu, ja jos kiva parka tai kevyt untuvatakki tulee vastaan sopivalla hinnalla, luultavasti ostan. Luulisin, että noin kymmenkunta takkia olisi hyvä kompromissi sen välillä, mikä on riittävästi ja mitä kaikkea olisi vain kiva omistaa. Ihan kaikkea ei sentään tarvitse saada, vaikka mieli tekisikin, tolkku pitää olla ja kohtuus. Palaan takkien kierrättämiseen, kunhan ilmat tästä vähän viilenevät.

Mitä mieltä olette? Pärjääkö kolmella takilla vai tarvitseeko keskivertoihminen enemmän? Kuinka monta takkia te omistatte?

Viikon vinkit: selviytymisohjeita eri tilanteisiin

Tiesittekö, että on olemassa valtakunnallinen neuvontanumero, joka kertoo minne pitää soittaa jos ei itse tiedä? Virallisten nettisivujen mukaan ”Neuvomme sinut oikeaan palveluun, autamme sähköisessä asioinnissa ja vastaamme yleisluontoisiin kysymyksiin julkisista palveluista. Kansalaisneuvonnassa ei voi saada vireille viranomaisasioita – sen sijaan opastamme sinut viranomaisen luokse.” En ollut aiemmin tällaisesta palvelusta kuullutkaan, mutta hyvä tietää että tämäkin on olemassa. Etenkin silloin kun ei itse jaksa tai ehdi selvittää asioita, olettaisin että tämä numero auttaa. Se numero on siis 0295 000. Tässä vielä YLEn uutinen aiheesta.

Mitä tehdä, kun kerrostalossa palaa? Tiesittekö esimerkiksi, että jos rapussa on savua, pitää yleenaä pysytellä omassa asunnossa eikä lähteä savun sekaan seikkailemaan? Tarkempia ohjeita linkin takaa. (YLE)

Etelä-Suomen Sanomat on listannut, mitä tarvikkeita kotitalouksissa tulisi olla erilaisten hätätilanteiden varalta. Tässä blogissa on kirjoitettu ja keskusteltu aiheesta viimeksi tammikuussa 2013. Keskustelu lähti liikkeelle tästä kirjoituksesta, jossa kyselin näkemyksiä hätätilavarastosta, ja omaa jatkopohdiskelua aiheesta löytyy täältä.