Viikon vinkit: tavara tekee onnelliseksi ja mainettaan parempi pasta

Julkaistu , kirjoittanut
1

Tutkimuksen mukaan tavaran ostaminen lisää onnellisuutta – noin puoleksi tunniksi. Väittäisin tutkimuksen kuitenkin olevan väärässä, sillä hyvistä  ostoksista voi kyllä olla onnellinen vuosikausia. Esimerkiksi suurin osa lattioillamme olevista matoista on sellaisia, joiden olemassaolosta nautin päivittäin. Ne on ostettu harkiten ja siksi ovatkin onnistuneita ostoksia. Linkin uutisessa on myös yleistä raivaamiseen liittyvää asiaa. (YLE)

Mielenkiintoinen uutinen, jossa vertaillaan ruoan terveys- ja ympäristövaikutuksia. Pasta ei olekaan pahasta! (Hyvä uutinen esimerkiksi minulle.) Kerrotaan myös, että suurin osa ei mieti kaupassa valitsemiensa tuotteiden ilmastovaikutuksia. Täytyy myöntää, etten minäkään sitä kovin usein pohdi. Ruoan valinta on ihan tarpeeksi haastavaa muidenkin parametrien osalta. (YLE)

Kumpikaan uutinen ei ole aivan tuore, mutta niissä on mielestäni kiintoisaa asiaa, joka ei ole mitenkään vanhentunutta. Näitä kiinnostavia linkkejä tulee vastaan vähän väliä, enkä ehdi linkittää niitä välttämättä juuri sillä viikolla kun ne ovat vastaan tulleet. Viikon vinkit kokoaa siis yhteen kaikenlaista mielestäni kiinnostavaa, mutta ei mitenkään reaaliajassa. Tämä siis tiedoksi, mikäli joku uusi lukija ihmettelee, miksi kirjoitan jo menneistä uutisista.

 

Leipä!

Julkaistu , kirjoittanut
6

Sain Äiti Raitapaidalta kommenteissa linkin helppoon leipäreseptiin, kun kerroin etten todellakaan ole mikään jauhopeukalo. Resepti vaikutti niin helpolta, että olihan sitä pakko kokeilla. Ja tadaa – se onnistui! Tai siis onnistuin yhdistämään jauhoja, vettä, hiivaa ja suolaa sillä tavalla, että siitä syntyi todellakin uunissa leipää muistuttava mötikkä, joka maistuu ihan hyvältä.

Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, voin myös kertoa missä meni pieleen: vuokaan laitettava leipä ei ollut kauttaaltaan jauhossa. Niinpä se tarttui pohjaan kiinni niin tiukasti, että irroitettaessa puolet pohjasta jäi vuokaan. Tämä on kuitenkin helposti korjattavissa seuraavalla kerralla ripottelemalla vuoan pohjalle hieman jauhoja.

Maun puolesta leipä on oikein hyvää, joskin makuuni hieman liian suolaista. Mittasin suolan nyt täsmälleen ohjeen mukaan mutta seuraavalla kerralla laitan vähän vajaan annoksen. Laitoin leipään puolet tavallista vehnäjauhoa, puolet grahamjauhoa. Joka tapauksessa rohkaiseva alku! Pienellä harjoituksella voi olla että tästä kehkeytyy ihan toimiva rutiini.

Tarkkana kaupassa

Julkaistu , kirjoittanut
8

Jälleen saa huomata, miten oma toiminta muuttuu pelkästään ajatuksen voimalla. Alkuviikosta sain päähäni ruveta seuraamaan kuukauden ruokalaskua. Viiden päivän jälkeen huomaan, etten todellakaan käy kaupassa kuten ennen, vaikka tarkoitus oli ensin tyynesti ostella kuukauden verran sitä mitä yleensäkin. Pelkkä tietoisuus siitä, että seuraan ruokalaskua on johtanut siihen, että syynään hintoja ihan eri tavalla kuin vielä viime viikolla. Käsi hakeutuu näköjään kuin itsestään kaupan omien edullisten merkkien suuntaan, vaikka aiemmin olisin luultavasti ottanut sen purkin, joka ensimmäisenä on hyllyllä vastassa.  Jätin eräänä päivänä valmiin sushirasian kauppaan jottei se kasvattaisi ruokalaskua. Normaalisti olisin ostanut sushit (lempiruokani) ilman sen kummempaa pohtimista. No, kotona kyllä harmitti jälkeenpäin, kun oli nälkä eikä mitään lounasta.

Olen myös havahtunut siihen, että rahaa tosiaan kuluu. Vähän järkyttyneenä on todettava, että hyvällä tuurilla tämän viikon saldo jää noin sataseen, mutta todennäköisesti menee vähän yli. Minulla on sellainen ajatusharha, että kun alan seurata rahankäyttöäni, asetan jostain syystä aina ideaalikulutukseksi 0€. Siinähän ei ole mitään järkeä sillä tavoite on tietenkin mahdoton (ja siksi kyseessä on nimenomaan ajatusharha) mutta yhtä kaikki seurauksena on henkistä ähkimistä, kun rahaa vaan menee... Ehkä tähänkin ajatukseen tulee kuun aikana vähän tolkkua.

Tämän blogin ja tuttavapiirissä tehdyn kyselyn perusteella ihmisillä menee myös todella erilaisia määriä rahaa ruokaan. Monilapsinen perhe saattaa käyttää kuukaudessa puolet siitä, mitä kaksi aikuista. Molemmissa tapauksissa syödään ihan tavallista ruokaa, mutta jostain sen eron on synnyttävä. Kunhan saan käsityksen mihin rahat kuluvat ja mistä olen valmis tinkimään ja mistä en, voin harkita mistä kannattaa nuukailla jatkossa. Joka tapauksessa tämä seuranta ja siitä johtuva pohdinta on erittäin mielenkiintoista, ja veikkaan että tästä tulee yksi iso teema tänä syksynä blogin sisältöön.

Toisen turhake on toiselle tarpeellinen

Julkaistu , kirjoittanut
20

Sain lukijalta hyvän juttuvinkin: mainitse tavara, jota olet alunperin pitänyt aivan turhana, mutta myöhemmin käytössä todennut tosi käteväksi. Keksin heti yhden: salaattilinko. Oikeasti, en aiemmin voinut ymmärtää, miksi kukaan tarvitsisi salaattilinkoa. Mitä sillä ylipäätään tehdään? Sitten muutin sinne Kaliforniaan vuodeksi, ja siellä asunnon perusvarustukseen kuului salaattilinko. Kokeilin kerran ja älysin heti, miksi se on olemassa. Pestyt salaatit saa linkoamalla ihaniksi. Ne jäävät raikkaan kosteiksi mutta aivan rapeiksi. Kotiin palattuamme bongasin taloyhtiön kierrätyshyllystä salaattilingon, ja otin sen heti käyttöön. Tavaran ainoa huono puoli on sen koko. Pyöreää ja aika kookasta muoviesinettä on aika hankala säilyttää fiksusti missään.

On muitakin vähän samanlaisia. Ennen kuin perehdyin mankelointiin, en välttämättä ymmärtänyt mankelien tarpeellisuutta maailmassa. Moniteräiset yrttisakset ovat monien mielestä höpsöt, mutta minä kyllä käytän niitä aika usein. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät vaikkapa leipäkonetta silkkana turhuutena, mutta anoppini valmistaa sillä ihanaa kotitekoista leipää joka viikko.

Pistänkin pienimuotoisen haasteen pystyyn täällä kommenttiboksissa: kerro oma tarinasi turhakkeesta, joka onkin muuttunut tarpeelliseksi! Minua kiinnostaa kuulla, millaisista tavaroista on kyse.

Parhaat päätökset

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen blogia kirjoittaessa kokeillut erilaisia projekteja ja muuttanut omia toimintatapojani fiksummiksi. Aina yritykset eivät onnistu, mutta välillä syntyy uusia rutiineja, jotka ilahduttavat itseäni. Ajattelin jakaa niistä muutaman.

Muovipussien vähentäminen. Viime keväänä yritin yhden viikon kieltäytyä kaikista muovipusseista. Muistelen että viikko ei ihan mennyt putkeen, mutta se valpastutti ja seurauksena on, että meille kertyy muovipusseja huomattavasti vähemmän kuin ennen. Nykyisin minulla on lähes aina kestokassi mukana ruokakaupassa. Kieltäydyn kaikista pikkupusseista, ja hedelmäpussienkin kanssa on pientä edistystä tapahtunut. Olen nimittäin ruvennut mättämään hedelmiä ja vihanneksia samaan pussiin ja liimailen vain useamman lapun siihen päälle. Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen siitä, että olen tässä pienessä asiassa onnistunut muuttamaan rutiinejani.

Jääkaapin järjestys. Kun äskettäin pesin jääkaapin, järjestin samalla kaikki ruuat takaisin omille paikoilleen, joista ne olivat kesän aikana päässeet lipeämään. Selkeä ja pysyvä järjestys jääkaapissa on vähentänyt ruokahävikkiä melkoisesti. Se helpottaa kauppalista tekemistä, kun yhdellä silmäyksellä näen mitä kaapissa on ja mitä puuttuu. Epäilen, että puolisoni on edelleen autuaan tietämätön siitä, että jääkaapissa on jokin tietty järjestys, mutta sekään ei haittaa. Väärällä hyllyllä oleva tavara on helppo laittaa omalle paikalleen. Sitä paitsi olen kirjoittanut hyllyihin, mitä minnekin kuuluu.

Sekajätteen vähentäminen. Kun lisäsin roskakaappiin yhden pussin metallijätteelle, tulee lähes kaikki keittiöjäte kierrätettyä tavalla tai toisella. Tästäkin pienestä parannuksesta olen tosi ylpeä.

Myrkyttömät siivousaineet. Aloin ensin kokeilemaan luonnonkosmetiikkaa ja siitä innostuneena myös myrkyttömiä siivousaineita. Olen löytänyt toimivia ja hyväntuoksuisia aineita, enkä vaihda niitä enää muihin. Jos joku tietää hajuttoman ja ”luonnollisen” pyykinpesuaineen, vinkatkaa ihmeessä. En halua, että pyykki tuoksuu miltään, ja ymmärtääkseni kaikissa luontaisaineissa on joku tuoksu. Pesupähkinät menevät jo liian hippiosastolle, en jaksa uskoa että ne puhdistaisivat ruokatahroja lastenvaatteista – vai puhdistavatko kuitenkin?

Mitä heittää pois

Julkaistu , kirjoittanut
9

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon siitä, kuinka raivaamisellakin on rajansa. Kaikkea ei ole pakko heittää pois vain siksi, ettei jotain ole käyttänyt tai tarvinnut vähään aikaan. Tällä kertaa vuorossa on raivausfilosofiaa: mistä (minusta) kannattaa luopua? Yksiselitteisten listojen sijaan lähetyisin asiaa parista muusta näkökulmasta.

Tuleeko varastoissa vastaan keskeneräisiä projekteja? Pientä laittoa vaativia juttuja, joita ei vain koskaan tule tehneeksi valmiiksi? Tavaroita jotka ovat ihan hyviä, kunhan ne ensin maalaa/verhoilee/korjaa/puhdistaa/kiillottaa/tuunaa? Mitä pidempään joku tällainen ”projekti” on roikkunut odottamassa, sen epätodennäköisempää on, että se koskaan tulisi valmiiksi. Kannattaa kysyä itseltään rehellisesti, riittääkö motivaatio homman hoitamiseen vai ei. Jos ei, niin raivaa hyvällä omalla tunnolla. Etenkin tämä pätee silloin, kun kyseessä on jokin sellainen tavara, jota ei ole itse hankkinut, vaan pikemminkin pelastanut joutumasta roskikseen aiemmin. ”Tuostakin tuolista saisi ihan hyvän, kun vain hioisi vanhat maalit pois ja maalaisi uudestaan, älä heitä sitä roskiin, minä entisöin”. Aika usein tällaiset jutut jäävät ajattelun asteelle. Elämäntilanne on tietysti otettava huomioon myös. Jos on käsitöiden harrastaja, on todennäköistä että kiireen helpottaessa keskeneräisetkin työt tulee tehtyä loppuun. Jos taas kyse on hetken innostuksesta, voi helpommin käydä niin, ettei työhön tule koskaan oikeasti ryhdyttyä ensimmäisen inspiraation hälvetessä.

Säilytätkö jotain vain siksi, että kuvittelet olevasi joku muu kuin oikeasti olet? Minulla oli nuorempana tapana ostella vaatteita jollekin mielikuvitustyypille. Kaikenmaailman paljettitopit vetivät kaupassa puoleensa, ilmeisesti ajattelin käyttäväni niitä kaupungin kuumimmissa yökerhoissa. Ikävä kyllä kävin niissä äärimmäisen harvoin jos koskaan, ja topit jäivät käyttämättöminä kaappiin. Vähän vanhempana tulin onneksi järkiini ja lakkasin ostamasta vaatteita, joille oli käyttöä vain mielikuvituksessa.

Tiedän ihmisiä, jotka säilyttävät mm. soittimia joita he eivät osaa soittaa vain siksi, että kuvittelevat vielä jonain päivänä opettelevansa soittamaan. Suhtautuisin tällaisiin projekteihin samalla skeptisyydellä kuin niin ikuisesti tuunausta odottaviin huonekaluihin ynnä muihin.

Sitten on kaksoiskappaleet. Jos omistaa samaan tarkoitukseen monta esinettä, joista kuitenkin käyttää lähinnä sitä yhtä ja parasta, kannattaa harkita onko niille muille todellista käyttöä. Käyttötavarat ovat asia erikseen, en nyt tarkoita sitä, että jos omistaa jo yhdet kengät voi lopuista luopua. Sen sijaan jos omistaa esimerkiksi kolmet tai useammat lenkkarit, niitä kaikkia ei ehdi millään käyttää. Väitän että näitä tuplia kertyy siksi, että vanhan vähän kulahtaneen tai hieman rikkinäisen tilalle ostetaan uusi, mutta vanhasta ei malteta luopua vaan se jää ”varalle”. Jos tilat käyvät ahtaaksi, näiden varakappaleiden säilyttelyn voi kyseenalaistaa.

Lopuksi on tietysti kaikki sellainen, mistä tulee huono olo. Ikäviä muistoja, syyllisyydentuntoa, mun varmaan pitäisi -fiilistä  – pois vain. Oma koti on aivan väärä paikka säilyttää jotain, mikä ei ole kaunista, käytännöllistä tai ilahduttavaa.

Ruokasuunnittelu ja -budjetti

Julkaistu , kirjoittanut
16

Pidän itseäni aika järkevänä rahan käyttäjänä, mutta voin silti tunnustaa: en osaa sanoa, paljonko käytän rahaa ruokaan viikossa. Siis pystyisin varmaan arvioimaan sen kohtuullisen oikein, jos alkaisin nyt otsa rypyssä miettiä, mutta suoralta kädeltä en osaisi vastata oikein. Tai siis tällä hetkellä ei ole mitään hajua. Päätin juuri, että tähän asiaan on tultava muutos välittömästi.

Niinpä olen juuri hetki sitten aloittanut neljä viikkoa kestävän kokeen: Säästän kaikki ruokakaupan kuitit, ja lasken viikon lopussa ne yhteen. Neljän viikon jälkeen voin laskea, mikä on keskimääräinen kuukausikulutus. Tässä on taustalla se, että ensinnäkin haluan oikeasti tietää paljonko ruokaan menee rahaa, mutta toiseksi minua kiinnostaa myös, millä tavalla ruokalaskusta voisi säästää. Esimerkiksi omissa vaatteissa on helppo säästää – ei vain osta mitään (ihminen jolla on kymmenittäin kenkiä ja takkeja ei oikeasti tarvitse mitään uutta). Mutta ruokaa on pakko ostaa, joten siinä päivittäisillä valinnoilla on merkitystä.

Päätin samalla, että en rupea tämän testijakson aikana tekemään mitään radikaaleja muutoksia ostotottumuksiini. Ostan samaa mitä normaalistikin, en juokse tarjousten perässä enkä osta halvinta mahdollista jos oikeasti tekisi mieli jotain kalliimpaa. Teen arkisin sellaista ruokaa mitä tekisin muutenkin. Ajattelen niin, että tällä tavalla saan selville todellisen kulutuksen. Testijakson jälkeen arvioin minkä verran säästöä voisi tehdä ja alan budjetoida ruokakulut kuukausittain. Huomatkaa, että tämä on suunnitelma. En mene takuuseen että kokeilu onnistuu täydellisesti.

Sen verran olen kuitenkin jo alkanut järkeistää tätä juttua, että aloitin ylimalkaisen ruokasuunnittelun tänään ennen kuin lähdin kaupoille. Meillä syödään tänään uunilohta japanilaisittain, myöhemmin viikolla possun sisäfilettä jossakin muodossa sekä makaroonilaatikkoa. Ostin kalan ja lihat hallista ja täydensin perusvarastoja S-marketissa sekä ostin vielä hallin herkkukaupasta keksejä, joista aion tehdä viikonloppuna jälkiruokaa kun meille tulee vieraita syömään. Saldo näyttää nyt tältä:

  • Lohi 16.20
  • Lihat 18.00
  • Herkut 11.80
  • Maito, hedelmät ym. 13.50

Yhteensä 59,50€. Tässä on siis perusraaka-aineet viiden päivän ruokaan. Myöhemmin tällä viikolla on vielä käytävä kaupassa ainakin kerran tai kaksi ostamassa leipää ja viikonlopuksi ruokaa. Onko tämä paljon vai vähän? Minä en oikeasti tiedä. On myös todennäköistä, että esim. makaroonilaatikkoa riittää pakkaseen, joten siinä mielessä summa jakautuu vähän pidemmällekin. Projekti on nyt joka tapauksessa aloitettu, ja odotan todella kiinnostuneena, miltä meidän ruokakulutus alkaa vaikuttaa.

Pidättekö te kirjaa ruokamenoistanne? Millä tavalla säästätte ruokamenoissa?

Viikon vinkki: tarkista sähköiset reseptisi

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tämän viikon vinkki on nettisivu, jonka olemassaolosta kuulin itsekin vasta pari päivää sitten. Kyseessä on on kanta.fi -palvelu, jossa voi tarkastella omia sähköisiä reseptejä ja mahdollisesti muitakin  terveystietoja. Kuulin palvelusta apteekista ja ihmettelen ettei yksikään lääkäri ole tullut asiasta aiemmin maininneeksi.

Palveluun kirjaudutaan omilla pankkitunnuksilla. Niillä pääsee henkilökohtaiselle oma kanta -sivulle, jossa näkee ainakin viimeisen kahden vuoden aikana määrätyt reseptit, niiden voimassaoloajan sekä paljonko lääkettä on reseptillä vielä jäljellä.

Tällainen palvelu on mielestäni oikein hyvä olla olemassa. Epäilen että tämä on vain samalla tavalla vähän tuntematon kuin kansalaisten neuvontanumerokin.

Dyykkausta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sain eräässä kierrätysryhmässä vinkin, että yliopiston pihalla oli lava jossa paljon humanistisen alan kirjoja. Dyykkailen roskalavalta hyvin harvoin mutta nyt innostuin ja päätin mennä katsomaan. Silmissäni siintänyt kirjojen aarrearkku osoittautui harhaluuloksi ja lavan sisältö oli pettymys. Lähinnä roskia ja vanhoja kirjoja oudoista aiheista. Katsausta ihmisen suhteesta Lapin luontoon olisi ollut tarjolla parikymmentä kappaletta.

Kaiken roinan seasta pilkisti kuitenkin helmi: Heli Vaarasen sosiologian alan väitöskirja vuodelta 2004, ”Kaaharipoikia ja rappiormantiikkaa”. Kalastin kirjan mukaani ja totesin ettei sittenkään tullut hukkareissu. Luen sitä parhaillaan ja hymisen itsekseni, miten akateeminen tutkimus voi parhaimmillaan olla kaikkea muuta kuin kuivaa.

Aika tavaran kaupitsee

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tavaroita karsiessa vastaan tulee välillä käyttökelpoista tavaraa, jota ei vain juuri nyt tarvitse. Yksi yleisimmistä syistä säästää jotain sinänsä tarpeetonta lieneekin juuri se, että sitä saattaa tarvita joskus myöhemmin. Olen mietiskellyt tätä viime aikoina, kun tällaisille varmuuden vuoksi säästetyille onkin yllättäen löytynyt järkevää käyttöä.

Esikoisen syntyessä sairaalasta sai mukaan Liberon mainoskassin. Siellä oli sisällä muutama vaippa ja yhtä sun toista muuta. Sisältö tuli käytettyä, mutta kassi jäi jäljelle, eikä ihme. Niin karmean räikeää vihreää harvoin näkee. Kuitenkin kassi oli ehjä, puhdas ja toimiva. Ainoastaan niin järkyttävän ruma ja vielä mainoslogolla lätkäisty, että en vaan mitenkään kehdannut sellaista käyttää julkisilla paikoilla. En silti voinut heittää kassia roskiinkaan sen käyttökelpoisuuden vuoksi, se olisi tuntunut hirveältä tuhlaukselta. Ja kuka haluaisi ruman, kierrätetyn mainoskassin? Tänä vuonna keksin sille kuitenkin yllättäen käyttöä. Vaippafirman suunnittelemaan kassiin nimittäin mahtuu kätevä määrä vaippoja matkalle mukaan. Turhake muuttui tarpeelliseksi.

Vähän samalla tavalla kävi matolle, joka oli siirretty vinttiin likaisena ja väärän värisenä. Nyt se palasi sieltä takaisin käyttöön, pestynä ja eri huoneeseen kuin ennen. Säästän myös minigrip-pusseja, joita tulee joskus muiden tavaroiden pakkauksina. Niitä tarvitsee säännöllisin väliajoin, ja usein hieman käytetty pussi kelpaa yhtä hyvin kuin ihan uusi. Sydämenmuotoinen suklaarasia (metallia) pyöri tarpeettomana kaapissa, kunnes keksin että sinne voi säilöä kertakäyttöiset soija- ja ketsuppipussit odottamaan piknikkejä. Tämä siisti ruokakaappia, kun pussit eivät enää seikkailleet hyllyillä irrallaan. Ja niin edelleen.

Kysymys kuuluukin, mistä tietää milloin joku turha tavara muuttuukin tarpeelliseksi ja milloin ei? Asiaa voi tarkastella esimerkiksi säilytyksen näkökulmasta: onko turhalle mutta myöhemmin ehkä tarpeelliselle tavaralle järkevää säilytystilaa? Jos kaikki tarpeellinen on jo paikoillaan, mutta kaapista löytyy edelleen tyhjää tilaa, en näkisi suurta haittaa siinä, että säästää jotain varmuuden vuoksi. Raja menee siinä, kun komerot on jo valmiiksi tungettu äärimmilleen. Silloin karsiminen on paikallaan, ja ensimmäisenä listalla ovat nämä varmuuden vuoksi säästetyt. Tai jos tilaa on muutenkin vähän, kannattaa säilytellä käyttötavaraa eikä tukkia paikkoja tarpeettomalla.

Rikkinäistäkään ei kannata turhaan säästellä. Tavaraa tuskin tulee otetuksi uudelleen käyttöön, jos se ei toimi ilman korjausta. Pieni ja helppo kunnostus, kuten esimerkiksi puhdistaminen tai jonkin puuttuvat ruuvin kiinnittäminen menettelee, mutta mieti kuinka paljon vaivaa olisit valmis näkemään saadaksesi jonkin vanhan tavaran käyttöön, jos uuden ehjän saisi helposti muualta. Näin lonkalta heittäen arvioisin, että itse viitsisin käyttää jonkin korjaamiseen maksimissaan tunnin. Sitä isompaa kunnostusta tuskin jaksaisin ruveta tekemään, ellei kyseessä olisi jotenkin ainutlaatuinen esine (esim. antiikkia, tunnearvoltaan suuri tai sellainen jota on vaikea saada mistään). Siis tietenkin olisi hienoa, jos kaikki mahdolliset tavarat aina korjattaisiin eikä koskaan tarvitsisi ostaa uutta. Mutta realistina tiedän, että niin ei kuitenkaan tapahdu. Joten jos tavaran korjaamiseen menisi paljon aikaa ja vaivaa, kannattaa miettiä onko sitä järkeä säilyttää lainkaan.

Miettisin myös, miten käyttökelpoinen ja kestävä jokin esine on. Onko kyseessä oikeasti käytettäväksi tarkoitettu tavara, vai heikkolaatuista krääsää? Voiko esineellä tehdä jotain järkevää? Esimerkiksi ehjille kodin tekstiileille löytyy luultavasti järkevää käyttöä helpommin, kuin kulahtaneille kangaskukille tai koriste-esineille. Rasioille, purkeille ja vastaaville löytyy aina todennäköisesti käyttöä säilytystarkoituksessa. Kannetonta lastenkirjaa voi ihan hyvin lukea, mutta peli josta puuttuu nappuloita on käyttökelvoton.

Tässä on muuten jälleen yksi esimerkki tilanteesta, jossa raivausoppaat ja arkijärki menevät vähän ristiin. Seuraavaksi voisin varmaan kirjoittaa siitä, mitä tavaroita mielestäni EI kannata säilyttää.