Osta uusi

Tiedossa oli ravintolailta, ja pähkäilin ystävälleni mitä laittaa päälle. Vaatevarastoni on tällä hetkellä hieman rajoitettu sattuneista syistä. ”Käy tänään ostamassa joku kiva uusi paita :)” oli vastaus viestiini. Reaktioni oli suunnilleen ”Enkä!”, vaikka ilmaisinkin asian jotenkin vähän neutraalimmin. Aion seuraavaksi valaista, miksi en todellakaan halunnut lähteä ostoksille. (Ja nyt rakas ystäväni jos luet ja tunnistat itsesi, toivon ettet loukkaanu. Ajatuksemme kulkevat usein eri polkuja, kuten olemme huomanneet.)

Ensimmäinen syy on tietenkin se, että inhoan shoppailua. Hankalinta se on mielestäni silloin, kun pitäisi löytää jotain ”kivaa”, mutta ei tarkalleen ole visiota siitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Mieluiten siis shoppailen niin, että teen täsmäiskuja sinne, missä tiedän myytävän täsmällisesti haluamani tuotteita, tai sitten niin että ohimennen käyn katsomassa ilman paineita, sattuuko löytymään jotain sopivaa mihin tahansa tilaisuuteen. Mieluiten alennusmyynnistä, koska jos mahdollista, maksan mieluummin tietysti vähemmän kuin enemmän, mutta ilman että tarvitsee tehdä kompromisseja laadun ym. asioiden suhteen.

Toinen, vielä tärkeämpi syy on vaatteiden määrä. Minua on hiukan ruvennut kauhistuttamaan, kuinka paljon omistan vaatteita, ja kuinka paljon vaatteita ylipäätään maailmassa tehdään, ja mihin ne kaikki joutuvat. Tämä on aihe, jonka suhteen en todennäköisesti pysty elämään täydessä mielenrauhassa enää koskaan, mutta sentään yritän päästä jonkinlaiseen siedettävään kompromissiin. Se tarkoittaa sitä, että yritän saada nykyisestä vaatevarastostani kaiken mahdollisen irti. En hyväksy ajatusta, ettei kaapista muka löytyisi mitään päällepantavaa. Siellä on vaatteita pilvin pimein, on luovuuden puutetta jos ei keksi mitään.

Kolmas syy on se, että haluan vaatteidenkin osalta siirtyä mahdollisimman lähelle tietoista omistamista ja tietoista ostamista. Jos nyt lähtisin ostamaan uutta paitaa satunnaista tarvetta varten, se ei olisi kovin suunnitelmallista toimintaa. Haluaisin kuitenkin vähitellen päätyä sellaiseen tilanteeseen, että tekisin lähinnä suunniteltuja vaateostoksia saavuttaakseni yllä mainitut tavoitteet. Nimittäin kunhan näistä ruokabudjeteista pääsen selvyyteen, keskityn seuraavaksi vaatteisiin käytettyihin rahoihin.

Sanotaan nyt vielä, että en siis missään nimessä ole vielä tavoitteissani näiden vaateasioiden suhteen. Mutta en sentään lähde shoppailemaan uutta paitaa yhtä iltaa varten.

Ruokamenoja

Olen nyt kolme viikkoa kerännyt kuitteja nähdäkseni paljonko meillä menee rahaa ruokaan.    Seuraavat lukemat eivät ole ihan sentilleen, sillä puoliso ei muistanut säästää kaikkia kuitteja, mutta muisti summat suunnilleen. Näissä on mukana myös vessapaperit, vaipat ym. arkitavarat, joita marketeista voi ostaa. Summat eivät sisällä ravintoloihin tai työpaikoilla  käytettyjä rahoja, vaan nämä ovat ns. ruokakaupan lasku.

  • 1. seurantaviikko 185€
  • 2. seurantaviikko 105€
  • 3. seurantaviikko 85€

Riippuen siitä, tuleeko meille vieraita, olemmeko itse kylässä, millaisia raaka-aineita ostetaan ja kuka tekee ruokaostokset summa voi näköjään vaihdella jopa 100€ viikossa. Vaikka ruokarahojen seuraaminen tekikin minusta heti hintatietoisemman, en silti ole jättänyt juuri mitään ostamatta säästääkseni. Eli tämä on sitä normaalia kulutusta.

Tästä voisi kuitenkin tehdä sellaisen johtopäätöksen, että viikon ruuat voisi hyvin ostaa noin satasella, mikä tekisi kuussa noin 400 euroa. Kun olen jututtanut ihmisiä ja lukenut teidän kommenttejanne, perheiden ruokabudjetit vaihtelevat todella paljon. Kyse lienee monenlaisista valinnoista.

Minulle on tärkeää syödä mahdollisimman tuoretta ruokaa. Meillä ei juurikaan käytetä eineksiä. Pyrin myös ostamaan kalan ja lihan aina tuoreena. Monet ovat vinkanneet niistä -30% aletarroista, joiden avulla voisi säästää pitkän pennin. Mutta en voi sille mitään, että ne tuotteet arveluttavat minua. Samoin on kynnys ostaa pakastekalaa, vaikka se varmaan ihan hyvää ja kätevää olisikin. Ostan myös luomua etenkin silloin, kun hintaero normituotteeseen ei ole valtava. Sen sijaan brändillä ei juurikaan ole väliä, mikäli maku on sama. Esimerkiksi maito on mielestäni aina saman makuista, mutta jugurtti ei. Nämä ovat niitä henkilökohtaisia valintojani, joista en halua tinkiä saadakseni hintaa alemmaksi.

Missä sitten voisin säästää? Olen tuon leipäkokeilun jälkeen innostunut leipomaan sitä uudestaankin, ja viime viikolla tein sämpylöitä. Jauhopussin hinnalla ei saa kovin montaa valmista leipää kaupasta. Itseleivotussa on vielä se etu, että suolamäärää ja kuidun määrää voi helposti itse säätää sopivaksi. Haluan tuoretta kalaa, mutta eri kalojen hinnoissa on isoja eroja, joten siinä yksittäisillä valinnoilla on merkitystä. Tuoreen lihan hinta taas riippuu ruhon osasta. Kuten jo aiemmin mainitsin, haluaisin opetella valmistamaan niitä halvempiakin osia, (kuten nyt vaikka sitä kieltä) jotka eivät maksa juuri mitään mutta joista saa hyvää ruokaa jos vain osaa laittaa. Tässä olisi pieni opettelun paikka.

Olen nyt kuitenkin siinä pisteessä, että seuranta saa riittää, ja toiminnan muutos alkaa. Ensimmäinen tavoite on selvitä tämän viikon ruokaostoksista alle sadan euron.

Viikon vinkki, joka ei toimi

Soodan hajua poistavaa ominaisuutta hyödyntäviä vinkkejä löytyy netistä pilvin pimein. Etsin vastikään tietoa siitä, kuinka kengistä saisi hienhajun pois. Yleisin neuvo oli hieroa pohjaan soodaa, laittaa kengät muovipussin ja sitten pakastimeen. Soodan ja pakkasen yhteisvaikutus pitäisi viedä kaikki hajut pois. Testasin tämän omilla sandaaleilla, mutta totesin ettei se toiminut.

Kyseessä on Eccon sandaalit, joiden pohja on kumia ja pohjan sisäpuoli on jonkinlaista nupukin tyyppistä keinomateriaalia. Varsinainen kenkäosa on nahkaa. Erittäin hyvät sandaalit, jotka ovat toimineet pääasiallisina kesäkenkinäni jo kaksi vuotta peräkkäin. Käytössä siis noin kolme kuukautta vuodessa vähintään viitenä päivänä viikossa.

Pohjat eivät enää kuitenkaan ole kovin freesit. Sooda ja pakastin eivät toimineet. Viikon tuuletus parvekkeella ei myöskään ole muuttanut tilannetta. Mietinkin nyt, mitä niille seuraavaksi kannattaisi tehdä. Järkeilen, että jäljellä on vielä pesu vedellä ja saippualla. En tiedä mitä mahkaosat tykkäävät vesipesusta, mutta toisaalta riski kannattaa ottaa, sillä en minä haiseviakaan kenkiä voi pitää, enkä myöskään myydä tai lahjoittaa. Marseillesaippuaa on, mutta millaista rasvaa kannattaisi nahkaosiin käyttää pesun jälkeen?  Pitäisikö ostaa jokin erityinen nahalle tarkoitettu tuote, vai toimisikohan jokin kotoa löytyvä öljy tai rasva? Jos on kokemusta, niin kertokaa ihmeessä.

Itselle uutta, lapselle vanhaa?

Kirppispäivän jälkeen pohdiskelin täällä, miksi (omasta mielestäni) varsin huonokuntoisetkin lastenvaatteet käyvät kaupaksi, mutta uutta vastaavat naisten merkkivaatteet eivät. Mielestäni tästä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätöksen: samat ihmiset, jotka ovat valmiita ostamaan lapselleen käytettyjä vaatteita, eivät halua itse pitää sellaisia. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on eri standardit vaatteille, joita he pukevat lapsilleen sekä vaatteille, joita he itse panevat päälleen. Onko tämä loogista? Mielestäni ei.

Lastenvaatteissa on tietenkin se ero, että niitä usein pidetään ihan eri olosuhteissa kuin aikuisten vaatteita. Olen itsekin ostanut esikoiselle halvalla siistejä joskin kuluneita haalareita siihen tarkoitukseen, ettei niitä tarvitse hiukkaakaan varoa ulkona remutessa. Eli tarkoituskin on ollut hankkia vaate, jonka voi hyvällä omallatunnolla heittää kauden jälkeen roskikseen. Aikuisilla ei tämän tyyppisiä tarpeita hirveästi ole, vaan mökkivaatteet sun muut löytyvät yleensä omasta takaa.

Mutta entä kaikki muut? Kirppiksillä näkee nyppyyntyneitä ja (siis minun mielestäni) kulahtaneita lastenvaatteita, jotka kuitenkin käyvät kaupaksi. Ihmettelen tässä siis sitä, miksi oman lapsen voi pukea nuhjuisesti mutta itseään ei. Ja jottei jäisi epäselväksi, minusta on siis todella hienoa, että käytetyille lastenvaatteille löytyy ottajia, niin että vaatteet tulevat todella käytetyksi loppuun saakka, mikä vähentää tarvetta tuottaa kokonaan uusia. En missään nimessä kritisoi niitä, jotka ostavat käytettyä, sillä kuten sanottu teen sitä itsekin.

Ihmettelyni kohdistuu lähinnä siihen, miksi sitten naisten uutta vastaavat merkkivaatteet eivät käy kaupaksi. Lastenvaatelogiikalla niiden pitäisi käydä. Miksi aikuiset haluavat kuitenkin nimenomaan uuden, eikä samanlaista käytettyä murto-osalla hinnasta? Tämä askarruttaa minua, koska itselläni on samat laatukriteerit sekä omille kierrätysvaatteille että lasten kierrätysvaatteille. En osta lapselle vaatetta, jollaista en pukisi itse päälleni.

Onko siis kyse esimerkiksi muodista? Tai jostain psykologisesta jutusta – tiedän ihmisiä joita inhottaa käytetyt vaatteet olivatpa ne miten hyvässä kunnossa tahansa. Vai onko uusien ja käytettyjen lastenvaatteiden välinen hintaero suhteessa isompi kuin aikuisten vaatteiden? Eli onko niin että uuden aikuisten vaatteen saa samalla hinnalla kuin käytetyn mutta uutta lastenvaatetta ei? (Mielestäni tämä ei ainakaan ole hyvä syy, koska lastenvaatteiden hintahaitari on todella laaja.) Vai jostain muusta? Tiedättekö te?

 

Stockmann. En tajua.

Arvatkaa mitä. Aion jälleen urputtaa Stockan toiminnasta. Yllättävää, eikö totta? Tämän postauksen inspiraatio on kommentissa, jonka sain aikaisempaan kirjoitukseen, jossa valitin että kantistuotteet olivat loppu ennen aikojaan. Tuossa tapauksessa siis ennen kuun puoliväliä, mikä oli mielestäni liian aikaisin.

Mutta uusimmassa kommentissa todettiin, että tämän kuun tuote oli loppu parissa päivässä, koska se oli myynyt niin hyvin jo ennen kuun alkua. Tämä kuulostaa tutulta. Äidilleni kävi heinäkuussa samalla tavalla. Hän huomasi edellisen kuun viimeisenä päivänä vaatteen, joka oli seuraavan kuun kanta-asiakastuote. Vaate oli myynyt niin hyvin, että siitä oli koot loppu. Eli heinäkuun tuote oli myyty loppuun jo kesäkuun puolella! Loppujen lopuksi oikea koko onnistuttiin saamaan niin, että myyjä teki varauksen seuraavasta kuormasta, joka oli tulossa parin päivän päästä. Samainen myyjä vaan totesi, että hyvin nämä ovat myyneet, juuri äsken pantiin esille. Toisin sanoen näissä tapauksissa asiakas on onnistunut saamaan kantistuotteen, mikäli on sattunut paikalle oikeaan aikaan ennen virallisen myynnin alkamista. Ne, jotka naivisti kuvittelivat saavansa tuotteen sitten kun kuu vaihtuu, ovat jääneet ilman.

En ymmärrä mitä Stockmannilla oikein ajatellaan. Siis laitetaan kantistuotteet myyntiin ennen aikojaan, ja sitten myydään ihmisille eioota. Sitten vielä ihmetellään, kun asiakkaiden mielestä palvelu on huonontunut ja myynti ei vedä. Ällistykseni on sillä tasolla, että sitä alkaa olla vaikea pukea sanoiksi. Mitä epäselvää tässä voi olla kenellekään? Jos firma sabotoi itse omia konseptejaan noin tehokkaasti, niin ei voi yllättää ketään, jos palaute on huonoa. Joten Stockmannin johtohenkilöt. Tsekatkaa nyt pikavauhtia ne omat prosessinne. Niissä on jotain kovasti pielessä.

Tämän kertainen urputus päättyy tähän.

Tarjotin alle ja kansi päälle

Tämä lienee ensimmäinen sisustusvinkki jonka jaan. Tarkalleen ottaen kyse ei ole nytkään varsinaisesti sisustuksesta mutta kylläkin siitä, miltä tavarat näyttävät kotona.

Ensin vähän pohjustusta. Kaikki tietävät, miten erilaiset tasot vetävät tavaroita puoleensa. Hyllyt, piirongit, pöydät ja keittiön tasot eivät yleensä kauan pysy tyhjinä, vaan kun jotain laskee hetkeksi kädestänsä, se päätyy 90% ajasta jollekin tasolle. Mielestäni ei ole edes järkevää yrittää pitää kaikkia tasoja tyhjinä, sillä niillä on kätevää säilyttää kaikenlaisia asioita.

Ongelmaksi (ainakin meillä) muodostuu se, että irtonaiset sekalaiset esineet näyttävät aina jotenkin sotkuisilta. Niitä voi järjestellä miten vain, mutta järjestys ei kauaa pysy, ja visuaalisesti vaikutelma on levoton. Mutta tähän ongelmaan on olemassa patenttiratkaisu: laita tavarat tarjottimelle. Mikä tahansa näyttää paremmalta tarjottimella. Toinen vaihtoehto on erilaiset korit ja vakat. Kun samat pikkuesineet ovat tällä lailla tarkasti rajatulla alueella, vaikutelmasta tulee heti tarkoituksellisen näköinen. Kaikkein tehokkainta on ottaa käyttöön kannellinen rasia. Jos kannen pitää kiinni, tila näyttää jatkuvasti siistiltä.

En osaa selittää tätä ilmiötä muuten, paitsi että laidat ja reunat tekevät ihmeitä. Ne ikäänkuin rajaavat sen säilyttämiseen varatun alueen; ”tämän esineen paikka on juuri tässä”. Tätä voi kokeilla myös niissä tilanteissa, kun pienehköjä tavaroita joutuu säilyttämään lattialla, esimerkiksi modeemia, jatkojohtoja ja vastaavia. Laita modeemi koriin, ja heti näyttää siistimmältä. Jos säilytät eteisen hyllyn päällä avaimia, joku siisti pieni purkki näyttää sisustuselementiltä, kun pelkät avaimet irrallaan samalla pöydällä näyttävät siihen unohtuneilta.

Harrastan tätä kotona jatkuvasti. Keittiön tasolla on erinäinen määrä pulloja, kuten oliiviöljyä, viinietikoita, kahvipurkkia jne. Ne on kaikki laitettu hienon, häälahjaksi saadun tarjottimen päälle. Näyttää minun silmiini siistiltä, vaikkei tarjottimen päällistä järjestelisikään sen tarkemmin. Eilen fiksasin eteisen piirongin, jonka päällä oli aiemmin avonainen kori. Siihen tuli laitettua kaikenlaista pikkusälää, kuten kyniä, heijastimia, pastilliaskia, nenäliinapaketteja ynnä muuta. Alunperin toimiva idea oli ruvennut näyttämään jo aika sotkuiselta, vaikka kaikki olikin periaatteessa korissa. Vaihdon korin kannelliseen purkkiin, ja tadaa – taas on siistiä. Se purkin sisältö täytyy tosin setviä jossain vaiheessa, mutta ainakaan mitään ei ole näkyvissä. Eteiseen oli löytänyt tiensä myös kymmenkunta kynää. Totesin ettei niitä tarvita, ja palautin kaikki kirjoituspöydän laatikkoon.

 

Tunnetko rajasi?

Eri ihmiset hallitsevat eri määrän tavaraa. Yleispäteviä sääntöjä tavaroiden määrälle tai karsimiselle ei voi tehdä, koska ihmiset ovat erilaisia. Nämä oivallukset sain kuunnellessani A Slob Comes Clean -blogin podcasteja. (Kyseisestä blogista, amerikkalaisesta elämänmenosta ja podcasteista on paljon muutakin sanottavaa, mutta aloitan nyt tästä.)

Se, mikä määrä tavaraa on sopivasti tai liikaa, on oikeastaan helppo määrittää. Se on se määrä, jolle asunnossa on tilaa. Tavallaan tämä on aivan itsestäänselvää, mutta luulenpa etteivät ihmiset läheskään aina ajattele asiaa tästä näkökulmasta. Eri kokoiset asunnot vetävät sisäänsä eri määrän tavaraa. Kyse ei ole vain siitä, mahtuuko yksiöön sohva tai kaksioon flyygeli, vaan myös samat fyysiset rajat koskevat myös kaikkea muutakin tavaraa. Keittiöön sopiva määrä tavaraa on se, mikä mahtuu kaappeihin. Sopiva määrä vaatteita on se, mikä mahtuu vaatteille tarkoitettuun tilaan ja niin edelleen.

Neliöiden lisäksi asiaan vaikuttaa käytettävissä olevat säilytystilat, eli hyllyt, kaapit, laatikostot, varastot ja muut paikat, jonne tavaroita laitetaan. Saman kokoisissa asunnoissa voi olla hyvin eri määrät säilytystilaa, mutta niihin on mahdollista itse vaikuttaa. Voi ensinnäkin hankkia lisää säilytystilaa vaikka kiinnittämällä hyllyn seinään. Toisaalta kyse on myös tavaroiden organisoimisesta eli siitä, millä tavalla ne tavarat on konkreettisesti sinne hyllylle aseteltu. Kolmanneksi asiaan vaikuttaa myös se, miten hyvin käytettävissä oleva tila on hyödynnetty. Mitä enemmän haluaa saada tavaraa fiksusti mahtumaan, sitä luovempia ratkaisuja on keksittävä säilytystä varten. Hyllyjä voi kiinnittää esimerkiksi katon rajaan. Toisaalta tälläkin on rajansa – uudet säilytyslaatikot eivät ratkaise ongelmaa, jos tavaraa on yksinkertaisesti liian paljon.

Säilytystilat osoittavat siis fyysisillä rajoillaan, onko tavaraa liikaa vai ei. Jos laatikko menee tunkematta kiinni, siellä ei ole liikaa tavaraa. Jos taas kirjat eivät mahdu kirjahyllyyn, on joko kirjoja liikaa tai hyllyjä liian vähän. Jos asuntoon ei mahdu enempää hyllyjä, kirjojen määrää täytyy vähentää. Tai jos kengät eivät mahdu siististi eteiseen, se kertoo siitä, että kyseiseen asuntoon nähden kenkiä on liikaa. (Arvaisitteko, että painiskelen taas vaihteeksi liiallisten kenkien kanssa?)

Fyysisten rajojen lisäksi on vielä henkilökohtaisesti vaihtelevat henkiset rajat. Toiset meistä hallitsevat isompia määriä tavaraa kuin toiset. Jos olet luonnostaan jämpti, säntillinen ja hyvin organisoitunut tyyppi, tulet luultavasti toimeen isomman tavaramäärän kanssa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koti ei ole jatkuvasti räjähdyskunnossa, vaikka omistaisitkin paljon yksittäisiä esineitä. Jos taas kuulut huithapelien joukkoon, olet hyvin kiireinen tai vaikka lyhytjännitteinen, veikkaisin että elämä helpottuu jos omistaa vähemmän tavaraa. Ainakin koti pysyy taatusti siistimpänä, sillä mitä vähemmän roinaa, sitä pienemmän sotkun niillä saa aikaiseksi.

Mieltymykset tilan suhteen ovat myös erilaisia. Mitä enemmän arvostat vapaata lattiatilaa, väljyyttä kaapeissa ja sitä että kaikki on helposti saatavilla, sitä vähemmän tavaraa on sopivasti. Jos taas et tarvitse niin paljon liikkumatilaa etkä hermostu siitä että jotain saadakseen täytyy siirrellä muita esineitä syrjään, pärjäät isommankin tavaramäärän kanssa.

Jos tavarat eivät mahdu asuntoon tai ne ahdistavat, mielestäni ensimmäinen ratkaisu ei ole muuttaa isompaan asuntoon tai vuokrata kodin ulkopuolista säilytystilaa. Sen sijaan  hyvä idea on tarkastella yhtä aikaa omaisuuden määrää sekä miettiä, onko säilytystilat järjestetty optimaalisella tavalla. Eli toisin sanoen tulla molemmista päistä vastaan – sekä vähentää määrää että mahdollisuuksien mukaan lisätä säilytystilaa.

Tajusin tätä aihetta pohtiessani, että oikeastaan juuri tätä olen yrittänyt sanoa, kun olen viime aikoina kirjoittanut tavaroiden karsimisesta. Me olemme erilaisia, elämäntilanteet ovat erilaisia ja asunnot ovat erilaisia. Siksi raivausoppaat voivat mielestäni antaa toki hyviä vinkkejä kaikille, mutta sellaisenaan niiden ohjeet on harvoin sovellettavissa. Olennaista on hahmottaa, missä ne omat rajat tavaroille kulkevat – sekä fyysisesti että henkisesti.

Viikon saldoja ja siivousta

Arvatkaa mitä, osallistuin taas siivouspäivään. Myin kokonaista kolme asiaa ja annoin pois yhdet kengät. Toisaalta ostin itse pari juttua, joten lähes tulkoon plus miinus nolla -tilanne. Tein päätöksen että nyt noille ylijäämätavaroille on oikeasti tehtävä jotain konkreettista. Koska kaikki on nyt pesty ja silitetty, päätin että otan kaikista kuvat yhdellä kertaa. Sitten pistän ne netissä myyntiin. Se mitä jää myymättä, pakataan yhteen pahvilaatikkoon ja myydään keväällä Hietsun kirpparilla.

Huomasin, että siivouspäivä toimi näköjään hyvin Helsingin keskustassa ja Kalliossa. Mutta yhtään reunemmalle ei riittänyt ihmisiä enää. Olen edelleen sitä mieltä, että Siivouspäivä on liian usein. Myyjiä on enemmän kuin ostajia, homma ei vaan oikein toimi. Toisaalta en lakkaa hämmästelemästä, mitä kaikkea ihmiset myyvät ja ostavat. Bongasin yhden myyjän, jolta ostin keväällä pari mekkoa. Sama myyjä myi nyt samoja vaatteita, joita hänellä oli rekissä viimeksikin. Toisaalta esimerkiksi lastenvaatteissa kaupaksi menee todella käytetyn näköiset ja nuhjaantuneet vaattet (etenkin ulkovaatteet), mutta aikuisten vaatteissa aivan priima merkkivaatekaan ei käy kaupaksi. Osaako joku selittää tätä logiikkaa minulle?

Ruokapuolella kulutus on jäänyt selvästi pienemmäksi kuin viime viikolla. En ole laskenut kaikkea yhteen, mutta monta kymppiä pienempi ruokalasku tuli tällä viikolla. Veikkaan, että yksi syy oli se ettei tänä viikonloppuna käynyt vieraita. Olen ruvennut harkitsemaan perinteisten, huokeiden ruhon osien ostamista lihakaupasta. Niskaa, kieltä, jne… En osaa vielä valmistaa niitä, mutta yrittää voisin. Tein myös leipää toistamiseen, tällä kertaa ryyditin taikinaa spelttijauholla. Hyvää tuli nytkin! Vaikuttaa siltä, että leivän leipominen on tullut jäädäkseen. Kukapa olisi uskonut.

Lopuksi viikon poistot. Heitin tänään kaksi tavaraa roskikseen: puhkikulutetut kengät sekä rikkinäisen sateenvarjon. Varjo ei enää pysynyt auki, joten sitä oli mahdoton käyttää. Annoin toisen sateenvarjon ystävälle, joka lähti ulos kaatosateeseen käytyään meillä kylässä. Lisäksi annoin aika paljon vauvanvaatteita pois. On muuten kumma, miten vaikea niistäkin on luopua, vaikkei käyttöä enää kerta kaikkiaan ole. Ne pienet bodyt sitovat vain itseensä niin paljon tunnetta, että saan todella taistella itseni kanssa, etten säästäisi jokaikistä pikkusukkaa, joka joskus jonkun lapseni jalassa on ollut.

Ensi viikolla on luvassa enemmän postauksia. Olen kuunnellut hirveän inspiroivaa podcastia viime ajat, ja haluan jakaa niitä oivalluksia teidänkin kanssa. Tällä viikolla tullut yllättävä työkeikka vain ajoi bloggaamisen edelle. Kun unimäärä on varsin rajoitettu, täytyy välillä vähän priorisoida.

Raportointia

No niin, nyt on yksi viikko ruokaseurantaa takana. Viikon aikana kävi ilmi monta asiaa

  • kävin kaupassa monta kertaa
  • ruokasuunnittelu helpotti kaupassa käymistä kovasti
  • joka päivälle ei tarvitse suunnitella eri ruokaa, vaan 3-4 riittää koko viikoksi
  • rahaa meni yli 100€, täsmällinen summa jäi hämärän peittoon
  • tämä on ehdottomasti jatkamisen arvoinen kokeilu

Rahanmeno jäi hiukan epämääräiseksi, sillä puoliso suoritti viimeisen kauppareissun eikä muistanut ottaa kuittia talteen. Se oli kuitenkin myös viikon kallein reissu, hänellä on nimittäin tapana ostaa kaikenlaista ”varmuuden vuoksi”. Ehkä toisaalta voi ajatella niin, että se hieman kompensoi tätä omaa valppauttani. Nimittäin minusta on kertaheitolla tullut hintatietoinen: tänään hallissa ostin kampelaa, sillä sillä oli halvin kilohinta. Eipä silti, kampela on mielestäni oikein hyvää, joten kyse ei ollut varsinaisesta kompromissista. Mutta hinnalla oli merkittävä rooli päätöksenteossa. Jatkan seurantaa ja raportoimista myöhemmin.

Heitin viime viikolla roskikseen yhden rikkinäisen lelun. Se oli ollut ”jäähtymässä” ylähyllyllä jo pitkän aikaa. Koska lapsi ei ollut kyseistä tavaraa kertaakaan kaipaillut, vein sen suurta tyydytystä tuntien roskikseen. Jälleen yksi rikkinäinen muovilelu vähemmän tässä talossa! Jee. Harkitsen myös poistavani jäljellä olevista leluista noin kolmasosan. Tarkoitus ei ole heittää niitä roskiin, vaan panna jonnekin vähän piiloon. Veikkaan, että puolen vuoden jälkeen ne olisivat esille otettaessa kuin uusia jälleen.

Lienee mainitsemisen arvoinen asia, että ostin tänään uuden takin. Totta tosisaan, lukuisien takkieni joukosta puuttui sadetakki. Löysin sellaisen Etolasta. Merkki on Rukka, väri punainen ja hinta 69,50. Olen ostokseen erittäin tyytyväinen, laitoin sen heti kaupassa päälleni, sillä ulkona satoi. Olen manaillut takkieni määrää mutta tämä oli todella tarpeellinen ostos. Lasken pitäväni sitä aktiivisesti syys- ja kevätkausilla ainakin viisi vuotta, mahdollisesti monta vuotta pidempäänkin, ellei vaate jotenkin vaurioidu. Säätiedotuksen perusteella tulen tarvitsemaan takkia ainakin neljänä päivänä pelkästään tällä viikolla, joten tätä menoa hinta per käyttökerta tulee putoamaan nopeasti. Lisäksi takissa oli runsaasti ominaisuuksia, joita edellytin: kirkas väri, riittävän pitkä helma ja hihat, kunnon taskut, huppu, miellyttävä ohut materiaali ja leikkaus joka näyttää tavalliselta takilta. Kaiken kaikkiaan hyvä ostos, etenkin kun näin itseni peilistä vasta kotona. Etola ei ole mikään muoti-boutique…

Vaaterumbaa, -sambaa ja -jenkkaa

Olin unohtanut, miten nopeasti vauvat kasvavat. Nehän kasvaa monta senttiä parissa kuukaudessa! Juu, ei pitäisi olla uutinen, mutta olipa nyt kuitenkin päässyt unohtumaan muutamassa vuodessa. Joka tapauksessa tämä johtaa jatkuvaan lastenvaaterumbaan. Oman lisänsä tuo kauden vaihtuminen kesästä syksyyn ja talveen, mikä tarkoittaa karsimista ja pakkaamista myös isomman lapsen vaatevarastossa sekä tietysti omassa myös.

Tuntuu, että parin viime viikon aikana olen vähän väliä siirrellyt lastenvaatteita paikasta toiseen. Vauvan pienimmät vaatteet ovat jo jääneet pieniksi, joten niitä on siirretty pois laatikosta. Tilalle on etsitty uusia isompia, esikoisen peruja suurin osa. Pieneksi jääneet olen jakanut kahteen paikkaan. Äitiyspakkauksen laatikkoon säilön muutamia merkityksellisimpiä vaatekertoja muistoiksi ja menneisyyden aarteiksi. Loput taas pinotaan kierrätettäviksi ja myyntiin. Isommista vaatteista on taas karsittu jo ennen käyttöönottoa muutama kulahtanut pois – en silloin ensimmäisellä kierroksella jaksanut lajitella juuri mitään vaan koin helpoimmaksi vain säästää kaiken.

Isomman lapsen kaapista on pitänyt noukkia pois kesävaatteita ja kesän aikana pieneksi jääneitä sukkia ynnä muuta. Nekin on lajiteltava kahteen, niihin jotka haluan säästää kuopuksen pidettäviksi ja niihin jotka voi kierrättää eteenpäin. Jotain täysin loppuunpidettyä olen heittänyt suoraan roskikseenkin. Sitten näille kaikille vaatteille on pitänyt keksiä järkevä säilytyspaikka. Se on vaatinut erinäisten säilytyslaatikoiden tyhjentämistä ja uudelleen täyttämistä. Nyt näyttää siltä, että kaikkiin mahdollisiin ryhmiin kuuluvilla lastenvaatteilla on kuitenkin oma paikkansa. Se helpottaa jatkossa, kun ei tarvitse jatkuvati miettiä, mihin mitäkin laittaisi.

Nyt pitäisi vielä käydä oma vaatekaappi läpi samalla periaatteella. Hellevaatteet pois, ja syksyisempää tilalle. Kroppa ei ole vielä ihan samoissa mitoissa kuin vuosi sitten, joten oman haasteensa tuo sekin. Toisaalta osa tähän välivaiheeseen hankituista vaatteista on jo jäänyt liian isoiksi, joten ne pitäisi kierrättää eteenpäin. Olen vakavasti harkinnut Siivouspäivään osallistumista, vaikka keväällä urputinkin aiheesta. Josko kuitenkin kävisi vielä kerran kokeilemassa, olisiko vaatteille menekkiä. Onko kukaan saanut siellä hyviä, erittäin siistejä vaatteita kaupaksi?