Arkiraportti

Julkaistu , kirjoittanut
4

Koska teillä lukijoilla on yleensä hyviä vinkkejä, olen erään lukijan kehotuksesta testannut tiskikoneen eko-toimintoa. Havaitsin, että sepäs tosiaan pesee vähintään yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin ns. tavallinen pesu. Kestää tosin lähemmäs kolme tuntia, mutta eipä sillä niin väliä. Nykyisin säästän siis konetta käyttäessä jotain, jäi vähän epäselväksi mitä, mutta energiaa kai ainakin. Olen myös pyrkinyt noudattamaan oppimaani tiskikonerutiinia, ja se on kyllä hyvä. Muutaman kerran on käynyt niin, että kone on unohtunut laittaa päälle illalla, ja silloin aamulla kyllä harmittaa. Menee jotenkin koko systeemi ihan pois raiteiltaan. Tämä on tapa josta en enää hevin luovu.

Entäpä ruokabudjetti? Nyt ollaan kuun puolessa välissä, ja käteistä on jäljellä 215€. Jos olen tarkkana kuin porkkana, tuon pitäisi kyllä riittää loppukuuksi. Olen juuri äskettäin käynyt ostamassa maitoa ja sellaista, ja pakastimessa on mukavasti ruokia myös, joten vaikuttaa siltä että onnistun haasteessani. Olin oikeastaan hiukan yllättynyt, että rahaa oli vielä noin paljon jäljellä, koska alkukuusta sitä tuntui menevän hirveää vauhtia. Suurin poikkeus aiempaan lienee se, että leivon nykyään melkein kaiken leivän itse. (Ja uudemmille lukijoille tiedoksi, että tässä on tapahtunut syksyn aikana radikaali muutos entiseen verrattuna!) Ostan ruisleipää jonkin verran mutta olen tehnyt tässä kuussa jo monet sämpylät, ja ne ovat kyllä tosi hyviä. Samalla olen saanut käytettyä maustekaapista vanhoja siemeniä pois. Samoin jääkaappia ja kuivakaappia on tullut vilkuiltua ihan eri silmin, kun budjetin myötä on jotenkin konkretisoitunut se, että ruoan heittäminen roskiin on samalla rahan heittämistä roskiin. Näköjään tämä oli se motiivi, jonka tarvitsin.

En ole saanut lisättyä päivään sellaista säännöllistä muutaman minuutin järjestelyhetkeä. Luontevin aika olisi illalla, mutta en vaan jaksa. Siinä vaiheessa kun jälkikasvu on saatu untenmaille, on suoraan sanottuna ollut mielekkäämpää tarttua kirjaan kuin siellä täällä vaeltavaan sälään. Tosin jos asia olisi toisin, saattaisin olla hieman huolissani elämäni prioriteeteista… Haaveeni siitä, että heräisin aamulla ihanassa järjestyksessä olevaan kotiin, on edelleen pelkkä haave. Tätä täytyy kuitenkin edelleen miettiä.

Ai niin. Viimeinen päivitys liittyy niihin haiseviin lastenvaatteisiin. Tilasin samasta paikasta pari kertaa uudestaan, ja kummallakaan jälkimmäisellä kerralla hajua ei ollut lainkaan. Merkillistä, mutta tämän perusteella on mahdollista että se alkuperäinen haju oli tosiaan pakkauksista peräisin. Ne haisevat vaatteet ovat myös palautuneet normaaleiksi parin pesukerran jälkeen. Mystinen juttu, mutta olen iloinen ettei kyseistä nettikauppaa tarvinnut hylätä tämän vuoksi.

Korkeella

Julkaistu , kirjoittanut
9

Nyt seuraa maksamaton mainos. Helsingin hauskin ulkoilupaikka koko perheelle on tällä hetkellä ehdottomasti Mustikkamaalla sijaisteva puissakiipeilypuisto. Se on ihan mahtava paikka!

Konsepti on sellainen, että keskelle metsää on rakennettu erilaisia ratoja, joissa edetään puusta toiseen kiipeilemällä, tasapainottelemalla ja vaijeria myöten laskemalla. Pienemmille on kolme rataa, ja yli 130cm pituisille viisi rataa. Pienten radat kulkevat noin metrin korkeudella maasta. Lapsilla on turvavaljaat ja kypärä, ja vaikka ote pettäisi, valjaat estävät putoamisen. Radat ovat vaikeusasteiltaan erilaisia ja tarkoitus on, että aikuinen kulkee pienen kiipeilijän mukana ja auttaa tarvittaessa.

Isojen radat kulkevat noin 4-10 metrin korkeudessa. Myös aikuisilla on valjaat ja kypärä, ja valjaiden turvavaijerit on suunniteltu siten, että radalla on mahdotonta liikkua ”irrallaan”. Systeemi vaikutti varsin aukottomalta, latvuksista ei pääse putoamaan vahingossa eikä tahallaan. Näistä radoista kolme oli sellaista keskivaikeaa, ja kaksi varsin haasteellista.

Minä kiipeilin sunnuntaina aikuisten radat läpi, ja lapsi puolestaan pääsi toteuttamaan vahvaa kiipeilyviettiään pienten radoilla. Me molemmat olimme aivan innoissamme. Kiipeilypuisto voittaa mielestäni mennen tullen erinäiset sisäleikkipaikat. Siellä saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja luonnossa, tulee mielekästä liikuntaa, joutuu keskittymään ja vaivaamaan päätään. Saa onnistumisen elämyksiä ja välillä vähän jännittää. Miljöö on todella epäkaupallinen noihin sisäleikkipaikkoihin verrattuna. Ei ole hälinää, ei  mainoksia eikä taustamusiikkia. Lapset kyllä kiljuvat, mutta koska ollaan ulkona se ei haittaa ollenkaan.

Sanoisin, että pienten radat sopivat parhaiten alle kouluikäisille. Korkeille radoille voi mennä varmaan minkä ikäinen tahansa, kunhan pituusvaatimus täyttyy. Muistaakseni alle 11-vuotiailla piti kuitenkin olla aikuinen mukana kiipeämässä. Yläilmoissa näkikin paljon vanhempia kiipeilemässä lastensa kanssa, ja sivusta seurattuna vaikutti siltä, että kokemus oli hienosti lapsia ja aikuisia yhdistävä. Kaikilla näytti olevan kivaa. Minä sain kiipeillä yksin, ja se oli ihanaa. Nopeasti iskee uskomaton flow-tila päälle, eikä päässä liiku yhtään häiritsevää ajatusta. Sitä paitsi 70 metriä vapaata laskua vaijerin varassa on vain yksinkertaisesti älyttömän hauskaa! Aikuisuus on mielestäni aina ollut aivan turha syy lopettaa leikkiminen.

Aivan halpaa ei tämä huvi ole, radat maksavat 12/21€ per henkilö, mutta tuolla hinnalla saa kiipeillä vaikka koko päivän jos jaksaa. Parikymppiä per nenä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos perheessä on monta isoa kiipeilijää, lasku lähentelee helposti satasta. Toisaalta pienten hinta on aivan kilpailukykyinen sisäleikkipaikkojen kanssa. Radoilla on myös tiettyjä paino- ja pituusrajoituksia, eli alle 90cm mittaiset lapset ja hyvin kookkaat aikuiset eivät valitettavasti pääse kiipeilemään.

Miksi hehkutan tästä täällä, vaikka aihe ei liity blogiin paljon mitenkään? No, ensinnäkin siksi että olen tästä niin innoissani, ja toiseksi tässä on loistava aineeton lahjaidea, niin aikuisille kuin lapsillekin. Paikka on auki vielä lokakuun ajan, ja sitten taas keväällä kun lumet ovat sulaneet. Menkää siis ihmeessä vielä kun ehtii.

Onko kukaan muu käynyt kokeilemassa kiipelemistä? Oliko teillä yhtä hauskaa kuin minulla?

Mitä kannattaa ostaa

Julkaistu , kirjoittanut
14

Aloin edelliseen tulleiden kommenttien johdosta pohtia, mitkä ovat sellaisia tavaroita, joiden shoppailu alepäiviltä kannattaa. Tässä oma listani:

  • Todelliset Löydöt. Tarkoittaa kauan etsittyä tavaraa, joka tulee täydellisenä vastaan puolella hinnalla. Kannattaa ostaa. Kyseessä voi olla mikä asia tahansa vaatteesta huonekaluun. Löytö voi olla vaikka malliparikengät, joiden kausi on vasta puolen vuoden päästä. Tyypillistä on, että nämä ovat niitä esineitä, joita ei välttämättä tulekaan uudelleen tarjolle.
  • Käyttötavarat, joita kuluu jatkuvasti ja joita siksi kannattaa ostaa varastoon halvemmalla. Esimerkkinä saippuat, pesuaineet ja vastaavat. Kuitenkin vain sen verran, että ylimääräiset mahtuvat siististi jonnekin niille varattuun säilytyspaikkaan. Tähän kategoriaan voi laskea myös esim. jotkut lastenvaatteet, joille tietää tulevan tarvetta lähikuukausien aikana ja alennus on reilu (esim. talvihaalarit), tai ruokatarjoukset.
  • Täydelliset lahjat. Osuvien lahjojen hankkiminen on aika vaikeaa minusta, joten jos joskus sattuu tulemaan jokin sellainen juttu vastaan, jonka tietää sopivan lahjaksi kuin nakutettu, se kannattaa minusta ostaa vaikka jouluun olisi vielä kuukausia aikaa.
  • Harkitut hankinnat. Vähän sama asia kuin täydelliset löydöt. Eli nämä ovat sellaisia tavaroita, joiden ostamista on suunnitellut pitkään ja joiden omistamisen uskoo lisäävän onnellisuutta tai helpottavan elämää merkittävästi. Yleensä näiden suhteen on varsin hintatietoinen, jos hankintaa on ehtinyt suunnitella pidempään. Joten jos alepäivillä tulee oikea esine vastaan, kyllä se on silloin ihan järkevää hankkia sieltä.

Niin hienoa kuin olisikin olla ikinä ostamatta mitään, se ei ole mielestäni mahdollista eikä edes tarpeen. Sen sijaan kyseenalaistan noiden alepäivien lietsoman ostohysterian, jolloin alkaa hamstrata tavaraa siinä harhaluulossa, että hammastahna loppuu maailmasta ellei sitä osta JUURI NYT. Tähän liittyy se, että mielestäni ei kannata ostaa varastoon tavaraa, jota varmuudella saa jatkossakin kun vanha loppuu, ellei alennus ole todella merkittävä. Eniten kritisoin kuitenkin sellaista shoppailua, joka tapahtuu puolihuolimattomasti siksi, ettei parempaakaan tekemistä ole. Täti täällä taas paasaa, mutta tätä mieltä nyt kuitenkin olen.

Tilaisuus, joka toistuu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Näissä kaikenkarvaisissa hulluissa alepäivissä on se hyvä puoli, että ne tarjoavat kiitollista bloggausmateriaalia kaksi kertaa vuodessa. Sanotaan nyt ensin tähän alkuun, että on kiva kun joku on Stockalta käynyt lukemassa tätä blogia, sillä nettikauppaa on selvästi kehitetty näiden päivien osalta paremmaksi. Uskaltauduin jopa tilaamaan sieltä tällä kertaa, toivon kovasti sekä itseni että Stockan puolesta että homma menee ns. putkeen.

Mutta asiaan. Sähköistä kuvastoa selatessani huomasin erilaisia käyttötavaroita, joita ajattelin tarvitsevani. Esimerkiksi siellä oli Methodin tiskiaineita, joita olen pidempään halunnut kokeilla. Olin jo klikkaamassa tuotetta ostoskoriin, kun tulin ajatelleeksi, että meidän tiskiainetilanne on itseasiassa loistava. Ei ole puutetta ollenkaan. Siitä seurasi se, että kyseenalaistin alkuperäisen ajatuksen ostaa nyt halvalla kun kerrankin saa. Sitten tajusin että ajatuksessa oli toinenkin virhe. Nimittäin tuo ”kerrankin”.

Näitä alepäiviä tulee säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa. Useimmiten tuotevalikoima on aika samantyyppinen. Siellä on samat kosmetiikat, talvihaalarit, orkideat ja sukkahousut vuodesta toiseen. On psykologinen harha, että tavaraa olisi pakko ostaa nyt, koska myöhemmin sitä ei ehkä saa. Voi tietysti olla, että juuri noita tiskiaineita ei kevään kuvastoista löydy, mutta rahallinen menetys on silloinkin neljän euron luokkaa. Sen sijaan sen ylimääräisen pänikän säilyttely kuukausitolkulla jossakin on hankalaa. Sitä paitsi todennäköisesti niitä aineita saa ensi keväänä kuitenkin. Joten mikäli meinaat joutua vastaavan osteluhysterian valtaan, pidä mielessä että tilaisuus todellakin toistuu.

Omalle paikalle

Julkaistu , kirjoittanut
11

Katselin vähän väsyneenä keittiön työtasoa, joka oli jälleen kerran päällystetty ties millä. Hirveä määrä roinaa pöydällä, eikä mitään tilaa mahtua tekemään mitään. Visuaalinen efekti oli lähinnä masentava. Lykkäsin raivaamista eteenpäin ja eteenpäin kunnes lopulta oli kertakaikkiaan pakko ruveta töihin. Yksi kerrallaan aloin siirrellä tavaroita tasolta pois.

Silloin sain ahaa-elämyksen. Tajusin etten oikeastaan siivonnut, vaan palauttelin vain yksittäisiä tavaroita omille paikoilleen. Huomasin yhtäkkiä, että oikeastaan jokaisella esineellä oli oma paikka jossain, ja vieläpä varsin lähellä. Leivät leipäkoriin. Tiskit tiskikoneeseen. Karkkipaperit roskikseen. Keittiöpyyhe uunin kahvaan roikkumaan. Työ, jota olin vältellyt vaikka kuinka kauan siksi, että se vaikutti niin ikävältä ja hankalalta hommalta, osoittautuikin alle viiden minuutin pyrähdykseksi. Laitoin vain kaikki omille paikoilleen.

Aloin miettiä, että taidan lykätä usein siivoamista siksi, että kuvittelen sen olevan sekä työläämpään että vievän enemmän aikaa kuin todellisuudessa on. Jos kodissa on perusjärjestys, tuollainen järjestely on oikeasti helppoa, koska tavarat voi tosiaan vain palauttaa sinne minne ne kuuluvat. Aloin myös filosofoida asiaa pidemmälle: sanotaan, että lika on vain materiaa väärässä paikassa. No, samalla logiikalla epäjärjestys on vain esineitä väärillä paikoilla. Jostain syystä tässä kävi vähän samanlainen keventymisilmiö, kuin sen projektiajattelun suhteen. Yhtäkkiä en enää kokenut siivoavani, vaan tein vain tarmokkaan pikajärjestelyn. Mutta lopputulos oli siisti työtaso.

Jos tätä oivallusta jalostaisi jonkinlaiseksi ohjeeksi itselleni ja muille, sanoisin että jatkossa aloita helpoista. Eli jos kyse on jostain arkipäivän epäjärjestyksestä, vie ensin paikalleen kaikki jutut, joiden paikan tiedät sen enempää asiaa pohtimatta. Todennäköisesti sotku selvittyy aika pitkälti jo sillä. Tämä ei tietenkään toimi silloin, kun pitää ruveta selvittämään jotain isompaa juttua kuten varastoa tai autotallia (joskin alkuun voi päästä niissäkin). Mutta normaalien huoneiden järjestelyssä tämä auttaa. Tavarat omille paikoilleen. Tässä muuten näette, että pyörän voi keksiä näköjään monella tavalla uudestaan 🙂

Ei ole helppoa pysyä budjetissa

Julkaistu , kirjoittanut
16

Kyllä huomaa, etten ole kovin harjaantunut vielä tällaisessa harkitussa ruokaostosten tekemisessä. Kokeilu alkoi 1.10., ja tänään 4.10. budjetista on käytetty n. 120€. Eli neljässä päivässä jo reilut 20€ enemmän kuin tälle viikolle oli suunniteltu.

Mutta täytyy vähän selittää. Ensinnäkin tälle viikolle osui ns. ”iso kauppa”, eli sellainen ostoskerta, jolloin täydennettiin kaikki perusvarastot. Mukana oli myös pesuaineita, tiskiainetta, kilotolkulla jauhoja ynnä muuta. Näistä tuli iso lasku kerralla, mutta toisaalta nuo varastot kestävät laskujeni mukaan pitkälle marraskuun puolelle, joten tältä osin laskun pitäisi tasaantua loppukuuta kohden.

Sitten on ne vieraat tänään. Päätin tehdä makaronilaatikkoa, salaattia ja omenapaistosta. Omenia on omasta takaa, ja pöydän ääressä on lukuisia lapsia ja allergikkoja, joten se ohjasi valintoja aika paljon. Loppujen lopuksi en usko että tämä hetkauttaa budjettia kovin pahasti.

Maustekaapin siivous puolestaan johti siihen, että havaitsin sisällössä myös puutteita. Olen ostanut täydennystä, ja siinä ohessa onnistuin TAAS ostamaan tuplana kanelia. Olin kaupassa ja muistin vain että kaneli on loppu. Paitsi että sitä oli jo ostettu kertaalleen lisää. Argh. Mindfulnessin tuominen ruokaostoksiin tuntuu olevan todella vaikeaa. Rahallisesti hävisin 1,22€, joten siitä ei ole kyse, vaan periaatteesta. Näistä mausteista tuli muuten samanlaista kertalisää rahanmenoon kuin pesuaineistakin. Korianterivarastoa ei tarvitse hetkeen täydentää, mutta juuri nyt se omalta osaltaa lisää ruokalaskua.

Olen kuitenkin ollut myös tarkkana valintojen suhteen. Ostin juuri tuoretta kampelaa ja laitoin pakastimeen odottamaan ensi viikkoa. Kilohinta 18€, lohi olisi maksanut 25€. Kampela on myös nahatonta, joten kaikki on syötävää, toisin kuin lohessa jossa aina maksaa siitä nahasta myös. Maitohyllyllä syynäsin halvimman litrahinnan. Ostin perussalaattia enkä mitään tammenlehvää. En koe näiden valintojen kohdalla tehneeni minkäänlaista kompromissa laadun tai maun suhteen. Sitten ostin myös kikherneitä, koska haluan kokeilla niiden valmistusta. En osaa sanoa mitä ne maksoivat, tosin lähikaupassa ei ollut juuri vaihtoehtojakaan. Ostin kuivia, jotka pitää itse liottaa ja keittää. En tiedä olisiko säilyke ollut halvempi, mutta pahvipakkaushoukutteli enemmän.

Sitten kiinnostavia kysymyksiä jatkosta: ensi viikolla on Hullut päivät. Olen pohtinut, pitäisikö käydä Herkussa ostamassa enemmän sellaisia tuotteita, jotka ovat selkeästi halvempia kuin normaalisti. Vai romahduttaako se tämän tavoitebudjetin aivan täysin? Toisaalta pakastimesta niistä sitten riittäisi taas pidemmäksi aikaa. Onkohan tämä kuukausibudjetointi liian lyhyt aika, jos tilanne tasottuu vasta marraskuun puolella? Vai johtuuko tämä ennakoitua vilkkaampi rahanmeno nyt siitä, että en ole ennen tällaista tehnyt, ja siksi täydennän nyt varastoja joita ei ole ollut. Mielenkiintoiseksi menee.

Lokakuun ruokabudjetti

Julkaistu , kirjoittanut
6

Lokakuu alkoi ja samalla alkoi mielenkiintoinen testi. Tämä on siis ensimmäinen kerta koskaan, kun teen minkäänlaista ruokarahoihin liittyvää suunnittelua. Taustalla on viisi viikkoa kestänyt seurantajakso, jonka tuloksena selvisi että ruokaan menee reilu satanen viikossa. Koska olen kilpailuhenkinen ihminen, päätin heti yrittää tuon summan alittamista. Kilpailen siis nerokkaasti itseäni vastaan, mutta väliäkö tuolla. Samat kiksit siitä saa kuitenkin.

Säännöt ovat seuraavat:

  • Tavoitteena on, että lokakuun viimeinen päivä rahaa on kulunut ruokaan ja päivittäistarvikkeisiin korkeintaan 400€
  • Pakastimen ja jääkaapin sisältöä saa vapaasti hyödyntää. En ole täyttänyt niitä tätä projektia silmällä pitäen, eli tilanne on ns. normaali.

Jotta pysyisin kärryillä rahanmenosta, olen tänään nostanut 350€ käteistä (50€ on varaus korttiostoksille, niitä on tällä viikolla tulossa.) Näen siis jatkuvasti paljonko rahaa on jäljellä, eikä tarvitse säästellä kuitteja. Lompakkoni sattuu olemaan tähän tarkoitukseen täydellinen, sillä siinä kaksi lokeroa kolikoille ja kaksi seteleille. Ruokarahat on helppo pitää erillään muista rahoista.

Nyt muuten tajusin, että tästä tulee ekstrahaasteellinen juttu. Meille on tulossa lauantaina 6 ihmistä syömään. Täytyypä hieman miettiä, onnistuuko tuolla budjetilla. Ehkä, jos pihistelen seuraavan viikon tosi tiukalla budjetilla? Vai pitäisikö varata tuolle vierailulle vähän ylimääräistä budjettiin vai meneekö se silloin huijaamisen puolelle?

Tästä muuten seuraa se, että ruokahävikkiä ei saa tapahtua. Muuten käy kalliiksi. Ehkä tämä onkin se systeemi, jolla vihdoinkin saan hävikin kuriin? Toivottavasti ainakin. Hyvät päätökset eivät ole sillä saralla riittävästi auttaneet. Haasteellista tulee siis olemaan, koska olen itse virittänyt budjetin nyt normaalia tiukemmalle. Toisaalta samalla erittäin mielenkiintoista. Raportoin tässä kuun aikana miten sujuu ja kuun lopussa nähdään onnistuiko.

Verkkokauppa vastaan tavaratalo

Julkaistu , kirjoittanut
9

Seisoin tänä aamuna Sokoksen kassajonossa, ja mietin että tässä ei ole mitään järkeä. Ajatus vain vahvistui, kun yksi täti kiilasi tyynesti koko jonon ohi, ja kokematon kassatyttö suostui kiltisti palvelemaan häntä. Olin jotenkin ajattelemattomuuksissani mennyt 3+1 -päiville. Ostin sieltä pipon ja hanskat, ja jonotin niitä yhdessä kymmenien muiden ihmisten kanssa. Jostain syystä olin sellaisen ajatusharhan vallassa, että 3+1 päivillä ei ole yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Väärin! Sama hässäkkä siellä oli, paitsi ei ehkä ihan yhtä hysteerinen tunnelma. Suurin osa vaatteista joita olin mennyt katsomaan, ei täyttänyt paikan päällä laatukriteereitäni. Sen piponkin olisin takuuvarmasti saanut helpommin jostain muualta. Hukkareissu kaiken kaikkiaan.

Olin samana aamuna tehnyt onnistuneita nettiostoksia, jotka liittyivät Kampin Kampituspäiviin. Luin aamulla sähköpostista mainoksen, bongasin sieltä erittäin halvan vaatteen jota oikeasti tarvitsin, ja aamupalan ohessa klikkailin ostokset itselleni. Merkki oli tuttu ja laadukkaaksi todettu, samoin koko ennestään tiedossa, joten ostaminen oli erittäin helppoa. Myöhemmin tänään kuulin, että ne jotka olivat liikkeeseen menneet paikan päälle, olivat jääneet ilman. Minä sen sijaan sain jo ilmoituksen että tilausta käsitellään, ja sen saa noutaa piakkoin. Ostotapahtuma oli erittäin sujuva, ja jossain vaiheessa käyn sitten vain noutamassa paketin.

Ei ole epäilystä, kumpi näistä ostostavoista oli miellyttävämpi. Alan yhä enemmän ja enemmän kallistua nettikaupan puoleen. En oikein näe lisäarvoa siinä tungoksessa ja jonottamisessa. Jos tietäisin saavani tavaratalosta parempaa palvelua kuin netistä, menisin sinne. Valitettavasti näin ei kovin usein ole. Tosin yleensä silloin kun asiantuntija on paikalla, hyödynnän heidän osaamistaan ja yleensä myös ostan. Näin kävi esimerkiksi niiden uusien takkien kohdalla. Paikalla oleva merkin edustaja antoi paljon lisää tietoa, mikä kyllä lisäsi ostomotivaatiota selvästi. Ymmärrän tavaratalojen johdon näkökulman, että henkilökunta on aina kuluerä, mutta se nyt on kuitenkin se ainoa asia, jolla nettikaupat voisi lyödä. Että kannattaisikohan siihen kuitenkin jotenkin panostaa.

Projekteista ja rutiineista

Julkaistu , kirjoittanut
20

Välillä tuntuu että raivaaminen, siivoaminen, järjestely ja muut kotityöt on sellaista Sisyfoksen työtä, joka ei koskaan lopu. Sitten kun asiaa pysähtyy miettimään, voi todeta että niinhän asia juuri on. Kotityöt eivät ole projekti, joka alkaa jostain ja loppuu johonkin. Sen sijaan niitä kuuluukin tehdä joka päivä, viikosta toiseen. Tämän kun muistaa, niin on henkisesti helpompaa, ainakin minulla.

Projektit ovat kivoja siksi, että niissä tulee fiilis että on saanut jotain oikeasti valmiiksi. Esimerkiksi vaikka maustekaapin siistiksi tai uunin pestyä. Mutta todellisuudessa suurin osa kotiin liittyvistä projekteistakin on sellaisia, että ne täytyy ennemmin tai myöhemmin toistaa joka tapauksessa. Lopullisesti valmista ei tule koskaan, koska elämä vaan jättää jälkensä. Ainakaan minä en kykene pitämään kaappia ikuisesti järjestyksessä, vaikka olisinkin kertaalleen siivonnut sen perusteellisesti. Viimeistään vuoden päästä on pakko tehdä asialle uudestaan jotain.

Välillä tällainen päivästä toiseen raataminen (noh, sanon nyt tässä raataminen koska siltä se välillä tuntuu, vaikkei se nyt mitään raatamista oikeasti olekaan) tuppaa masentamaan. Saattaa tuntua siltä, että ei tästä ole mitään hyötyä, kun huomenna saa tehdä saman uudelleen. Silloin olen erehtynyt taas projektimielialaan. Sitä paitsi jos jätän asiat tänään tekemättä, huomenna on vielä työläämpää. Voin siis valita, onko pienempi paha tehdä joka päivä vähän vai harvemmin mutta enemmän kerralla. Koska yritän aina päästä mahdollisimman helpolla, valitsen mieluummin ensimmäisen.

Tässä kohdassa päivän pelastaa toimivat rutiinit. Olen uuden tiskikonerutiinin myötä havainnut, että sekä koneen täyttäminen että tyhjääminen on paljon sujuvampaa ja tuntuu vähemmän työläältä, kun siihen on toistuva systeemi. Kun jotain alkaa tehdä automaattisesti, se ei enää tunnu samalla tavalla ponnistukselta. Ehkä se johtuu siitä, että ei  tarvitse erikseen vaivata aivojaan muistamaan, että nyt pitäisi tehdä sitä tai tätä. Koko juttu muuttuu rutiinin myötä jotenkin kevyemmäksi. Luulisin, että sama koskee mitä tahansa asiaa, joka pitää tehdä mutta jonka tekemisestä ei hirveästi nauti.

Tämän myötä olenkin alkanut sovitella viikkooni ruokaan liittyviä rutiineja. Esimerkiksi milloin ja miten kannattaisi käydä kaupassa, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta ja helppoa? Harkitsen myös sellaista jokailtaista viiden minuutin järjestelytuokiota, jonka aikana siistisin paikat aamua varten kuntoon. Jos kerran tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen tuo näin paljon helppoutta elämään, ei viiden minuutin uhraaminen yleiselle siisteydelle päivittäin tunnu ylivoimaiselta.

Millaisia arkirutiineita teillä on? Jotain hyviä, joita kannattaisi kokeilla?

Maustehyllyhaaste!

Julkaistu , kirjoittanut
6

Pitkästä aikaa uusi haaste: Maustehyllyn siivous.

Tämä on yksi niitä projekteja, joiden tekeminen on ollut mielessä jo vaikka kuinka kauan. Aloitin perjantaina ja sain valmiiksi lauantaina. Lähtötilanne näytti tältä:

kuva-1

Ei nyt mikään täydellinen kaaos mutta aika sotkuista kuitenkin. Otin hylly kerrallaan ensin kaikki purkit ynnä muut pois, ja pyyhin hyllyt mikrokuituliinalla ja astianpesuaineella. Mikäli hyllysi on lieden yläpuolella kuten minulla, varaudu rasvakerroksiin sekä purkeissa että hyllyillä. Astianpesuaine tehoaa rasvaan kuitenkin hyvin. Kuva ei tee oikeutta lialle, joka tarttui pyyhkiessä rättiin.

Seuraava vaihe oli käydä läpi kaapin sisältö. Se olikin tarpeen, sillä monia mausteita löytyi tuplana, inkivääriä jopa triplana, ja kaikki tietenkin avattuina. Minulle on mysteeri, miksi meillä on esimerkiksi unikonsiemeniä kaksi täyttä purkillista… Näköjään on vain ostettu uutta varmuuden vuoksi, eikä kukaan ole kotonakaan tarkistanut mikä on tilanne. En tällä kertaa heittänyt pois mitään, lukuunottamatta yhtä purkinpohjallista. Se sisälsi puoli teekusikallista tunnistamatonta kuivattua yrttiä, joka ei enää maistunut miltään. Yleisesti ottaen mausteet eivät mielestäni vanhene kovinkaan nopeasti, eivätkä vanhentuneet mausteet käsittääkseni aiheuta mitään vaaraa ihmiselle. Korjatkaa jos olen väärässä. Maku saattaa tietysti laimentua, mutta se ei sinänsä estä mausteen käyttöä.

Inventaarion jälkeen yhdistelin tuplat parhaani mukaan, täydensin lasipurkit täyttöpusseista ja haalin uusia purkkeja, jotta pääsisin kaikista pussukoista eroon. Seesaminsiemenet siirsin maustepurkista pieneen muovipussiin jauhokaappiin, jotta muistan heittää ne sämpylätaikinaan ensi viikolla. Tyhjentyneen purkin täytin muistaakseni oreganolla. Tällä tavalla sain karsittua ja siistittyä kaapin sisällön varsin kelvolliseen kuntoon. Samalla pyyhin myös lasipurkit rasvasta ja pölystä. Lisäsin myös tarvittaessa nimilaput puuttuviin purkkeihin. Koska en ole turhan tarkka sisustusdetaljien suhteen, käytössä oli maalarinteippi ja tussi. Arvostan, jos joku jaksaa esimerkiksi nakutella dymolla siistejä lappuja, mutta minulle riittää että näen mitä purkissa on. Sekin on selkeä parannus lähtötilanteeseen nähden.

Lopuksi järjestin kaikki takaisin hyllyille. Alimmalla on pippurit ja suolat, seuraavalla yrtit ja muut mausteet, kolmannella leivontaan tarvittavat mausteet sekä liivatelehdet, hiiva, sooda ja leivinjauhe ja ylimmällä pari täyttöpussia ja muuta sekalaista, joka ei mahtunut muualle. Tuo narukerä on tarkoitettu lihan sitomiseen paistamista varten, eli se on aivan loogisessa paikassa jos joku ihmettelee. Kuivahiivaa on kaksi pakettia, koska sitä kuluu nykyisin leipoessa niin paljon. Nyt kaapissa näyttää tältä:

kuva

 

Joten nyt jos tekemisen puute yllättää, haastan teidätkin järjestämään maustehyllyt. Oikeasti tähän menee yhtä kyytiä ehkä puoli tuntia, mutta minulla meni pari päivää koska tein tätä aina vähän kerrallaan muiden hommien ohessa. Lähteekö kukaan mukaan?