Arkijärjen joulusiivousvinkit

Julkaistu , kirjoittanut
15

Sen jälkeen kun joku oli etsinyt täältä vinkkejä joulusiivoukseen, olen pohtinut asiaa. Tässä seuraavassa niitä tulee, joskin kyseessä on pikemminkin jouluraivaus kuin joulusiivous.

Joulusiivouksessa kannattaa mielestäni keskittyä olennaiseen. Jos haluaa, että nimenomaan puhtaus on se tärkein asia, niin sitten mitkä tahansa siivousvinkit toimivat. En keksinyt, miten jouluna siivoaminen poikkeaisi mistään muusta siivoamisesta. Hullun joulustressin ja marttyyrimielialan välttämiseksi kannattaa aloittaa ajoissa. Eli siis viimeistään tänään, jos tarkoitus on että jokaikinen kaapin ovi kiiltää, lattialistat hohtavat puhtauttaan ja liinavaatekaapissa vallitsee sotilaallinen järjestys. Tämä on oikeastaan ainoa vinkkini tähän lähestymistapaan.

Mutta sitten on se toinen, vähän käytännöllisempi, stressittömämpi ja helpompi näkökulma. Se lähtee siitä, että joulu on kaikenlaisen runsauden aikaa. Tavaraa, ruokaa, koristeita ja näiden kaikkien myötä ihan silkkaa roskaa kertyy jouluna paljon normaalia enemmän. Niinpä hyödyllisin joulusiivous perustuu mielestäni tilan tekemiseen. Tavoitteena on, että tuo kaikki runsaus ei kasaannu vanhojen roinien päälle, vaan pikemminkin niiden tilalle. Siksi ehdotan seuraavia toimenpiteitä

  • Tyhjennä jääkaapista ja pakastimesta hyvissä ajoin puolityhjät purnukat ja ruoantähteet. Jääkaapista voi samalla pyyhkäistä pahimmat roiskeet hyllyiltä. Järjestä loput ruoat fiksusti. Tämä maksimoi tilan jouluruuille ja minimoi valtaisan jääkaappikaaoksen, jota olen todistanut joulun aikaan useammassa kodissa.
  • Vie lehdet kierrätykseen. Tyhjennä kaikki roskikset juuri ennen aattoa. Hankkiudu eroon nurkissa pyörivistä kierrätyskasseista, jos vain suinkin mahdollista.
  • Jos perheessä on lapsia, poista  lastenhuoneesta niin monta lelua kuin mahdollista. Käy läpi lelulaatikot ja korjaa pois kaikki millä ei leikitä. Jouluna leluja tulee kuitenkin lisää, joten nyt on hyvä hetki tehdä tilaa uusille. Sama koskee pieneksi jääneitä vaatteita, sillä yleensä pukki tuo myös pehmeitä paketteja. Isompien lasten kanssa tämän voi tehdä myös yhdessä.
  • Silmäile kotia tavallista tarkemmalla silmällä, ja kerää pois turhat tavarat kuljeksimasta. Joulukoristeetkin näyttävät paremmilta kun niiden ympärillä on tilaa. Palauta irtotavara omille paikoilleen ja harkitse voiko jostain peräti luopua kokonaan.
  • Pese pyykkikori niin tyhjäksi, ettei se pursuile yli ja ettei joulunpyhinä tarvitse pyykätä joka päivä.
  • Vaihda lakanat ja pyyhkeet. Ei näy missään mutta tuntuu ihanalta! Puhtaista tekstiileistä tulee aina pyhäpäivän fiilis, eikä hommaan mene kuin muutama minuutti.

Ajattelin itse mennä suunnilleen tällä tavalla. Näiden lisäksi siivoan aatonaattona ihan tavalliseen tapaan: imuroin lattiat, pesen vessan ja pyyhin tahrat ovista ja pinnoilta. Laitan lopuksi joulukukan pöydälle koska tykkään kukista, mutta tiedän että tämä ei ole kaikille se tärkein juttu. Kynttilöitä meillä poltetaan joulunakin hyvin vähän, mutta joku toinen ehkä asettelee niitä pöydille punaisten tulppaanien sijasta.

Millaisia joulusiivousvinkkejä teillä on?

Viikon ainoa vinkki: pese tyynysi

Julkaistu , kirjoittanut
29

YLE kertoo, että tyyny pitäisi pestä 3-4 kertaa vuodessa. Muuten siitä muodostuu ajanmittaan varsin ällöttävä ilmestys. Tämä vinkki sattui hauskasti juuri tällä viikolla, kun olin muutenkin pesemässä perheen tyynyjä. Lapsen tyyny otti oksennustaudista hieman osumaa, ja päätin sitten samalla vaivalla pestä kaikki käytössä olevat tyynyt. Anoppi selitti taannoin, että jos tyynyä ei pese, se rupeaa haisemaan ja sitten vähitellen koko pää rupeaa haisemaan… Ehkä kuvaus oli hiukan liioiteltu, mutta tuosta YLEn uutisesta päätellen totuus ei ehkä sittenkään ole kovin kaukana.

Untuvatyynyille suositellaan untuvien omaa pesuainetta. Minulla sitä ei kuitenkaan ollut, joten pesin tyynyt tavallisella nestemäisellä pesuaineella, mikä tuntui toimivan ihan yhtä hyvin. Pesen tyynyt aina 60 asteen ohjelmalla, jotta tulisi varmasti puhdasta. Pesu on se helppo osio, hankalampaa on saada tyynyjä kuivaksi. Laitan ne kuivausrumpuun (omaa ei ole mutta pesutuvassa on), koska se avulla untuvista tulee jälleen kuohkeita. Ongelma vain on, että kuivumiseen menee kauan. Tai ehkä kuivuriin olisi pitänyt laittaa vain yksi tyyny kerrallaan, kun minä laitoin kaksi? Joka tapauksessa yksi ohjelma ei riittänyt, vaan kuivaa tuli vasta kahden kierroksen jälkeen. Kun yhdistetään useampi tyyny, eri rapussa sijaitseva pesutupa ja pitkä kuivumisaika, lopputuloksena on aika työläs rupeama. Se on pääasiallinen syy, miksi tyynyjen pesua tulee lykättyä vähän pidemmälle kuin olisi hyvästä.

Tyynyjä suositaan uusittavaksi parin kolmen vuoden välein. Tuohon nähden nykyisin käytössä olevat tyynyt ovat jo yliajalla. Toisaalta jos tyynyä pesee ja se tuntuu hyvältä, miksi se pitäisi vaihtaa? Siinä vaiheessa kun tyynystä tulee liian littana tai se ei enää puhdistu, niin vaihtaminen lienee paikallaan, mutta tuossa YLEn jutussa ei erikseen kerrota, olisiko vaihtamiseen jotain muuta syytä.

Sitten onkin taas ongelma, mitä sille vanhalle pitäisi tehdä. Tässä sen nyt taas näkee – roskaa tulee jos yrittää elää erilaisten suositusten mukaan. Onneksi kasa höyheniä ja kaistale kangasta ei kuulosta pahimmanlaatuiselta jäteongelmalta. Oletan että reippaat ihmiset lahjoittavat käytetyt tyynynsä kodittomille koirille, tai tekevät niistä koristetyynyjä sohvalle. Toisaalta en juuri tällä hetkellä koe olevani niin reipas, että jaksaisin edes lähteä tyynyostoksille, joten säästymme samalla kierrätyspulmilta. Kun ei tee mitään, ei tule roskaakaan.

Patterit purkkiin

Julkaistu , kirjoittanut
18

Viime sunnuntain haasteeseen ei kukaan tainnut lähteä mukaan. Mutta se on sivuseikka, sillä minä sain kuitenkin taas yhden pikkujutun hoidettua kuntoon. Todistusaineistoa:

kuva-2

Siinä ovat kaikki käytetyt patterit, päät teipattuina siististi lasipurkissa. Näitä tulee aika vähän vuoden aikana, joten vien tuon purkillisen keväällä kierrätysautolle, kun ne lähtevät liikkeelle. En tiennyt aiemmin, että vanhat patterit saattavat sopivasti toisiinsa osuessaan lyödä kipinää. Siksi tuo maalarinteippi on paikallaan, samoin lasipurkki joka ei ainakaan kuumene tai syty vahingossa. Lisäksi täytyy myöntää, että onhan tuo lasipurkki paremman turvallisuuden lisäksi paljon siistimpi systeemi, kuin se epämääräinen muovipussi joka oli käytössä aiemmin.

Tähän asiaan meni yhteensä noin kolme minuuttia. Lasipurkki löytyi kaapista valmiina. Tässä muuten näkee, että jos täydellisen minimalismin hengessä heittää aina kaiken pois, tällaisten juttujen järkkäämiseen menee enemmän aikaa. Kyllä huusholliin aina pari tyhjää lasipurkkia mahtuu.

Määrä ei kasvata muistoja

Julkaistu , kirjoittanut
18

Pienten lasten vanhemmilla on dilemma: tietyssä iässä jälkikasvu alkaa suoltaa piirustuksia, askarteluja ja ties mitä omin käsin väsättyjä aarteita kuin liukuhihnalta. Jos lapselta kysytään, ne ovat kaikki parhaita eikä niitä saa missään nimessä hävittää. Useimmat vanhemmat haluavat myös säästää jotain, mutta mitä, paljonko ja miten? Tätä pohditaan eri puolilla internetiä tasaisin väliajoin, viimeisin lukemani tuskittelu löytyi Y Tu Mama Tambien -blogista.

Tätä tavarafilosofista kysymystä voisi lähestyä moneltakin kannalta. Olennaista tässä on mielestäni perspektiivi: mitä ja ketä varten piirustuksia säästetään. Itse säästän niitä siksi, että arvelen että  joskus hamassa tulevaisuudessa on hauskaa palata siihen aikaan kun lapset olivat pieniä ja fiilistellä niitä aikoja. Piirustukset havainnollistavat oivallisesti pienen lapsen kehitystä. Ensin se piirtää pelkkää sotkua, mutta vähän ajan päästä selviä ihmishahmoja. Ajattelen näitä muistoja säilytellessäni ensisijaisesti itseäni, mutta voi olla että lapsestakin on aikuisena hauskaa nähdä, millainen hän oli lapsena.

Kun tavoitteena on säilöä muistoja, laatu ratkaiseen. Tämä on fakta, joka todella kannattaa sisäistää siinä vaiheessa, kun lapsen tekeleitä alkaa arkistoida. Muutama piirustus havainnolistaa asiaa aivan yhtä tehokkaasti kuin 70 erillistä paperia. Yksittäisten muistoesineiden määrä ei lisää muistojen intensiivisyyttä tai laatua. Tämä on hyvä pitää mielessä jatkuvasti. Juuri tässä hetkessä voi tuntua siltä, että ei mitenkään pysty päättämään mistä kaikista luopuisi, joten parempi säästää kaikki. Mutta silloin on epäselkeän ajattelun vallassa, mikä onneksi menee ajan myötä ohi. Muutaman vuoden päästä on yhdentekevää, onko säilytettyjä piirroksia kymmenen vai kaksikymmentä.

Mielestäni aikuisen kannattaa myös käyttää omaa harkintaansa sen suhteen, mitä valitaan säilytettäväksi. Lapsen mielestä tarroja täyteen liimattu A4-arkki voi olla suurin aarre maailmassa, mutta itse mietin asiaa siltä kannalta, kertooko piirustus jotain lapsen kehityksestä tai ajattelusta. 30 vuoden päästä se tarra-arkki ei kerro mitään (paitsi että tarroja oli ja niitä liimailtiin), mutta omin käsin piirretty perhepotretti kuvaa sekä sitä, millaiset taidot sen ikäisellä oli, että sitä miten lapsi on maailmaa ympärillään hahmottanut.

Tältä pohjalta käytännön toteutus menee jotenkin näin: Ensin päätetään, mikä on se määrä tilaa, jonka on valmis käyttämään lapsuusmuistojen säilyttämiseen. Se voi olla laatikko, mappi, kansio tai joku muu sopiva tila. Minä olen ostanut pahvisen ”riipparin”, siis sellaisen laatikon jossa ikään kuin roikkuu yksittäisiä taskuja. Joka taskussa on vuosiluku, ja kyseisen vuoden piirrokset laitetaan siihen taskuun. Tämä on mielestäni erittäin siisti ja helppo tapa, ja yhteen laatikkoon mahtuu monen vuoden tuotokset. (Jotkut ehdottavat valokuvaamista ja kaiken heittämistä pois, mutta minusta se olisi hirveän hankalaa. Ensin pitää kuvata, sitten siirtää kuvat jonnekin, sitten nimetä ja arkistoida, sitten ottaa varmuuskopioita. Ei ei. Helpompaa on vain säästää ne parhaat työt sellaisinaan. )

Kun säilytystila on rajattu, ruvetaan karsimaan. Harva lapsi antaa heittää taidettaan roskiin, joten salaisuus on ajoituksessa. Itse teen niin, että annan piirustusten kerääntyä pinoksi lastenhuoneen pöydälle, ja sitten vähin äänin poistan sieltä papereita säännöllisin väliajoin, yleensä muutaman kerrallaan. Kertaakaan ei ole käynyt niin, että muksu olisi äkkiä alkanut kaivata jotain vanhaa työtään, sillä innostuksen kohteita tulee jatkuvasti uusia. Kun jokin oikein hieno teos syntyy, se yleensä pannaan näytille jääkaapin oveen. Siellä ei kuitenkaan ole kuin kaksi tai kolme kerrallaan, joten näyttely vaihtuu aika ajoin. Hienoimmat siirretään säilytyslaatikkoon. Niitä vähemmän keskittyneesti huitaistuja syheröitä laitan paperikeräykseen tasaiseen tahtiin. Toistaiseksi tämä systeemi on toiminut erittäin hyvin. Isompien lasten kanssa voi varmasti myös jo neuvotella järkevästi, ja he voivat itsekin osallistua päätöksentekoon.

Säästettävien teosten taakse kirjaan vähintään vuosiluvun, mutta yritän laittaa myös pienen kuvauksen mistä on kyse. Niitä ei nimittäin muista puolen vuoden päästä millään. Jos tarkoitus on säästää muistoja, selventävät tekstit parantavat kokemusta varmasti.

Tällä menetelmällä kotimme taidekysymys on toistaiseksi pysynyt hallinnassa. Tiedän, että monet pohtivat tätä samaa, joten olisi kiva kuulla millaisia muita systeemeitä olette kehittäneet.

Loppuun pidetty

Julkaistu , kirjoittanut
2

Viime tammikuussa ikivanha kylpytakkini hajosi. Pidin sitä rikkinäisenäkin aika pitkään, kunnes sain lahjaksi uuden. Siirryin käyttämään sitä, mutta en heittänyt vanhaa pois. Täällä blogissakin ehdotettiin erilaisia korjaustapoja, joilla takin ikää olisi ehkä voinut vielä pidentää, mutta fakta oli että kangas oli jo niin haperoa, ettei korjaaminen olisi kannattanut. Takki olisi vain vähän ajan päästä hajonnut jostain muusta kohdasta.

En kuitenkaan heittänyt sitä pois senkään jälkeen, kun uusi oli jo saatu. Siis olihan se edelleen ihan hyvä takki, paitsi että kangas oli aika pahasti repeytynyt… En pysty selittämään tuota säilyttelyä millään järkisyyllä, en vain kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi. Eli koska nyt eletään joulukuuta, voidaan laskea että rikkinäinen takki roikkui kylppärin naulassa noin vuoden tarpeettomana. (Joskus muuten blogeja lukiessa saa sen kuvan, että kirjoittaja on supertehokas ja toteuttaa aina kaikki suunnitelmansa välittömästi ynnä muuta. Olkoon tämä esimerkkinä jälleen siitä, että näin ei ole omalla kohdallani.)

Vähän aikaa sitten aloin kuitenkin käyttää sitä lattialla pehmikkeenä ja suojana, jolla kuopus pötkötteli  kylppärissä sillä aikaa kun kävin suihkussa tai pesin hampaita. Tämä uusi käyttötapa sai jotenkin ajatukset taas raiteilleen, ja tajusin vihdoin mitä takin jäänteille pitäisi tehdä. Niinpä heitin sen viimeisen kerran koneeseen, ja kuivumisen jälkeen revin koko homman räteiksi. Kangas oli jo niin heikkoa, että paksun froteen repiminen oli ihan helppoa. Kangas on silti edelleen erittäin imukykyistä, ja sain tuosta vanhasta vaatteesta noin kymmenkunta erikokoista riepua. Niitä on hyvä käyttää kaikenlaiseen kuivaamiseen ja siivoamiseen. Nuo ovat sellaisia kangaskappaleita, ettei niitä tarvitse varoa ja ne voi heittää roskikseen käytön jälkeen. Eli täydellisiä esimerkiksi parvekkeen, auton tai vastaavien putsauksessa.

Tässä tuli myös äärettömän hyvä mieli, sillä mitään käyttökelpoista ei tarvinnut heittää roskiin! Elämän pieniä iloja, mutta tuntuu oikeasti hyvältä että pystyy käyttämään jonkun tavaran niin loppuun, ettei siitä jää enää mitään käyttökelpoista jäljelle.

Viikon vinkit (sähköä, kurahousuja) ja haaste!

Julkaistu , kirjoittanut
2

Iltalehti ei mielestäni kuulu huippujournalismin etujoukkoihin, mutta tämä on hyvä ja tietopitoinen artikkeli kodin sähkölaitteista. Jutussa käydään läpi perusasioita sähköturvallisuuteen liittyen sekä kerrotaan millaiset sähkölaitteet ovat paloalttiita. Mikä pysäytti minut, oli kuitenkin tieto siitä, miten käytety paristot pitäisi säilyttää. Minulla ne ovat juurikin sikin sokin yhdessä pussissa. Oikea tapa on teipata päät, ja laittaa ne lasipurkkiin. Tästä seuraakin pitkästä aikaa haaste:

Kierrätystä odottavien patterien turvallinen säilytys.

Etsi patterit, teippaa päät maalarinteipillä ja tyrkkää purkkiin. Jos ei sopivaa lasipurkkia ole saatavilla, pistä asia muistilistalle ja seuraavan kerran kun hillopurkki tai oliivipurkki tyhjenee,  pese se ja ota sen jälkeen käyttöön. Patterit kuuluvat ongelmajätteisiin, joten niitä ei sovi heittää muun jätteen sekaan. Minä teen tämän jutun tänään, kuka lähtee mukaan?

Samassa aihepiirissä pysytään: Ledit valtaavat alaa muilta lampuilta. Ne ovat energiatehokkaita, kestäviä eivätkä kuumene. Tämän olen itsekin huomannut. Vaihdoin yhden valaisimen halogeenin tilalle ledin, ja olen tyytyväinen etenkin siihen ettei lamppu enää kuumene. Jos se vielä kestää kymmenen vuotta käyttöä, voin olla tyytyväinen.

Lopuksi vielä juttu eri aihepiiristä, joka kuitenkin sopii ajankohtaan erinomaisesti. YLE nimittäin kysyy, pesetkö lapsen kuravaatteita turhaan? Jos niitä ei pese, ne alkavat haista ja  pahimmillaan homehtua. Jos pesee liikaa, kangas menee pilalle. Niin että yrittäkää nyt sitten näillä keleillä taiteilla sen mukaan, mikä on sopiva tahti…

Arkisia asioita

Julkaistu , kirjoittanut
4

Sain vihdoin parvekkeen siivottua ja laitettua jouluvalokuntoon. Torilla oli havaittavissa mielenkiintoista hintajoustoa parvekekukkien suhteen. Kun marraskuun alkupuolella kyselin hopealangan hintaa, se oli kolme euroa. Nyt kun kauppiaalla oli enää viimeiset jäljellä, hinta oli pudonnut kahteen euroon ja lopulta sain kuusi kappaletta kympillä. Hyvä diili sinänsä, hän pääsi eroon viimeisistä ja minä sain halvalla parvekekukat.

Siivosin samalla lasittamattoman parvekkeemme talvikuntoon. Lakaisin roskat ja roinat lattialta ja peitin yhden harvakantisen tarvikelaatikon. Laitoin parvekelaatikot kuntoon ja asensin jouluvalot. En harrasta kilpavarustelua naapureiden kanssa, mutta kieltämättä olin pannut merkille että monilla meidän talossa oli valot tuikkineet jo pari viikkoa. No, nyt vihdoin meilläkin. Nyt on enää ongelmana oksennukseen sotkeutunut matto (lapsiperheen riemuja), jonka olen sijoittanut parvekkeelle hajuhaittoja estämään. Maton voi pestä mutta se ei mahdu koneeseen, joten se odottelee nyt ulkona sitä hetkeä, että saan aikaiseksi sen pesemisen pesutuvassa.

Marraskuusta täytyy todeta myös, että en seurannut ruokabudjettia. Lokakuun kokeilu osoitti, että jos haluan niin pystynyt menemään aika vähällä. Mutta tosiasia on, että rahojen seuraaminen aiheutti stressiä. Motivaatio lopahti, ja olenkin mennyt marraskuun kuitteja erikseen seuraamatta. Arvelen budjetin silti pysyneen kohtuullisena, sillä kulutustottumukset ovat ehtineet muokkautua syksyn aikana. Vertailen hintoja kaupassa paljon enemmän kuin ennen, leivon enemmän ja ostan enää harvoin muovipusseja. Harkitsen ottaisinko joulukuulle arkiruokabudjetin käteisellä, ja ostaisin sitten herkut sen ulkopuolelta.

Sen sijaan olen todella raivannut kotona pitkästä aikaa. Työhuoneemme on jatkuvassa muutostilassa, sillä siellä säilytetään monenlaista kierrätystä odottavaa tavaraa. Olen palauttanut lainassa olleita tavaroita, organisoinut kirppikselle meneviä, vienyt laatikoita roskiin ja järjestänyt hyllyjä siellä sun täällä. Tämä kaikki on parantanut kodin viihtyisyyttä roimasti. Jatkan aiheesta ensi viikolla.

Lopuksi raportti huuhteluaineesta. Näköjään liotus + kaksi pesukertaa tuntuu vievän hajua aika tehokkaasti. Olen liottanut sekä etikassa että soodassa. Ensin pesin vaatteita omina erinään ja nyt vähitellen muun pyykin seassa. Kaikista vaatteista ei haju ole vielä ihan kokonaan haihtunut, mutta todella paljon parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuntuu hullulta pestä puhdasta pyykkiä, mutta minkäs teet.

Älä osta mitään (turhaa)

Julkaistu , kirjoittanut
8

Huomenna voi vaihtoehtoisesti viettää joko Älä osta mitään -päivää taikka sitten Mustaa Perjantaita, eli amerikkalaisittain Black Fridayta. Käsittääkseni ensimmäinen on syntynyt vastavoimaksi jälkimmäiselle. Kiitospäivän jälkeisessä ostomaniassa ei kieltämättä olekaan hirveästi järkeä. Huomasin sähköpostiin tulleesta mainoksesta, että myös Suomessa on merkkejä siitä, että tätä perinnettä aletaan ujuttaa myös meille.

Älä osta mitään -päivä on ihan hauska idea, mutta haluaisin kehittää sitä edelleen. Esimerkisi Älä osta mitään turhaa -päivä olisi minusta vielä parempi. Tai miten olisi Älä osta tavaraa -päivä? Pelkästään ostamisen kieltäminen on turhan yksinkertaista, eikä yhden päivän lakko muuta mitään, jos se vain lykkää ostohetkeä seuraavaan päivään. Sen sijaan olisi hyödyllistä herätellä ihmisiä tiedostamaan mitä he oikein ostavat ja miksi. Shoppailu voi olla tapa, sijaistoiminto, palkinto tai yritys hoitaa huonoa oloa. Minimalismin Ilo pohtii esimerkiksi tuota jälkimmäistä juuri tänään. On eri asia ostaa itselleen vaikkapa uusi vaate siksi, että on ollut niin rankka päivä, kuin ostaa uusi vaate siksi, että sattuu sellaisen tarvitsemaan.

Mutta eihän meistä kukaan ole täydellinen. Olen itsekin sortunut turhuuksiin aina välillä,  eikä tässäkään tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Silti etenkin alennusmyynneissä on aiheellista pitää pää kylmänä. Ostanko siksi, että oikeasti tavaralle olisi jotain käyttöä, vai siksi että se sattuu olemaan myynnissä niin halvalla? Haluanko todella sen mitä olen ostamassa, vai havittelenko ostamisella jotain ihan muuta? Selasin äsken parin amerikkalaisen nettikaupan sivuja. Yhdessä oli alennusmyynnit jo alkaneet, etuajassa. Vastaan tuli muutamia ”ohhoh, onpas halpaa” -tuotteita, mutta asiaa hetken pohdittuani en keksinyt niille todellista tarvetta. Saavat jäädä jonkun muun ostettaviksi.

Voikin olla, että huomenna kuitenkin vietän päiväni ostamatta mitään. Entä te? Vietättekö Älä osta mitään -päivää?

LISÄYS: Lukaisin juuri tuon pari vuotta vanhan kirjoitukseni samasta aiheesta. Nauratti. Olenpas ollut kipakalla päällä! Mutta tässä huomaa myös sen, miten ajatukset kehittyvät ajan myötä. Perusidea on edelleen sama (ostamatta jättämisessä ei ole hirveästi hyötyä, jos kokonaiskulutuksen määrä ei laske), mutta huomaan tulleeni vielä kriittisemmäksi shoppailun suhteen. Mutta täytyy sanoa, että eivät nuo tuolloin ostetut vaatteet ole hukkaan menneet, sillä kaikki ovat käytössä edelleen. Juuri eilen hain yhden mekon pesulasta, jotta voin panna sen päälleni jouluna.

Miten huuhteluaineesta pääsisi eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
38

Siirrytään maailmantuskasta vähän arkisempiin aiheisiin. Tarvitsisin hyviä neuvoja, joten tietenkin kyselen niitä teiltä. Minulla on nyt käsissäni runsaasti kierrätysvaatteita, jotka ovat muuten oivallisia mutta on yksi ongelma: todella vahva huuhteluaineen tuoksu. Kun itse käytän vain hajusteettomia pesuaineita, huuhteluaineiden haju tuntuu omaan nenään vieraalta. Haluaisin siitä eroon mutta miten?

Googlasin aihetta ja löysin kolme keinoa: etikka, sooda ja Febreze. Ennen kuin turvaudun viimeiseen, haluaisin testata kaksi ensimmäistä. Joten nyt kaivataan kokemuksia! Onko joku saanut vaatteista hajuja pois noiden avulla? Mikä on toimivin tekniikka?

Yhden hieman vähemmän tuoksuvan vaatteen uskalsin pestä muun pyykin mukana, ja laitoin huuhteluaineeksi tavallista etikkaa laimentamattomana, noin puoli desilitraa. Se tehosi hyvin. Mutta entäs loput? En uskalla pestä niitä muun pyykin joukossa ennen kuin haju on selvästi miedontunut, muuten koko pyykki saa saman tuoksun. Ajattelin liottaa noita vaatteita ja olisin kiinnostunut erityisesti soodasta. Se nimittäin poistaa hajuja ilmasta todella tehokkaasti, ja kiinnostaisi tietää toimiiko se myös veteen liuotettuna. Mutta kuinka paljon vettä ja kuinka paljon soodaa? Onko teistä joku kokeillut?

Huuhteluaineessa on se ongelma, että se ongelma, että sen on tarkoituskin tarttua kuituihin ja tavallaan peittää ne. Mitä enemmän pesukertoja, sitä paksumpi kerros huuhteluaineeen jäämiä. Tuoksut on myös tehty pysymään, olen ymmärtänyt että maailmassa on runsaasti ihmisiä, jotka nimenomaan haluavat että pyykissä on jokin tuoksu kun se nostetaan koneesta kuivumaan, ja että vaatteiden on tarkoitus tuoksua puhtainakin jollekin. Niinpä arkijärjellä ajateltuna vaatisi jonkin syväpuhdistuksen, että tuoksu hälvenisi kokonaan. Tuuletustakin suositeltiin, mutta se on tällä hetkellä hyvin vaikea toteuttaa.

Nyt siis kaikki kikkakolmoset jakoon kommenteissa, jos niitä suinkin löytyy!

Länsimaisen ihmisen tuska

Julkaistu , kirjoittanut
18

Roskiin heittämisen taito ei kommenteista päätelle ole helppoa kaikille muillekaan. Eihän meistä kukaan varta vasten halua tuottaa lisää jätettä maapallolle. Maapallon uhkakuvia tulee joka tuutista – ilmasto lämpenee, meret täyttyvät muovista ja tuntuu että suorastaan hukumme roskiin. Silloin on helpottavaa ajatella, että kaikki meidän vanhat tavarat kierrätetään, eivätkä ne suinkaan päädy kaatopaikalle.

Valitettavasti tämä ei ole totta. Kuten samaisessa postauksessa todettiin, kaikkea ei voi kierrättää. Se tarkoittaa toisin sanoen sitä, että jokainen meistä tuottaa jätettä. Päivittäin. Vuodessa sitä kertyy kilotolkulla. Jos tämän asian tiedostaa tarpeeksi syvällisesti, alkaa ahdistaa. Niinpä sitä alkaa miettiä, miten jätettä voisi vähentää. Tässä kohdassa mukaan tulee yleensä se kierrätys.

Minulla on lievä taipumus henkilökohtaiseen viherpesuun. Kuvittelen mieluusti olevani vähän ekompi kuin oikeasti olenkaan. Siihen on pitkälti syynä juuri nämä maailman uhkakuvat. En haluaisi olla omalta osaltani tuottamassa yhtään enempää jätettä. Jätteen määrää voi myös oikeasti vähentää, sillä vaihtoehtoja on. Voi ostaa käytettyä, vähentää pakkausjätettä, valita täyttöpakkauksia ja korjata vanhaa sen sijaan että ostaisi uutta.

Tässä vain on se ongelma, että aina voi tehdä vähän paremmin ja enemmän. Ei olisi pakko käyttää talouspaperia, kun voisi käyttää rättejä. Ei olisi pakko ostaa pesuaineita, kun nekin voisi tehdä itse soodasta ja ties mistä. On todistettavasti olemassa ihmisiä, jotka kykenevät elämään tuottamatta ollenkaan roskia. Se on periaatteessa mahdollista. Mutta mitä enemmän asiaa pohtii, sitä enemmän alkaa ahdistaa, sillä aina  löytyy jokin asia, jossa omaa suoritusta voisi vielä parantaa. Ja jos rehellisiä ollaan, ei minusta ole omien pesuaineiden keittelijäksi.

Niinpä jäljelle jää tämä: minä tuotan jätettä. Tämä on fakta, jonka voi vain hyväksyä. Sillä kuten olen sanonut ennenkin, minulle linkolalainen korven keskellä omavaraistaloudessa asustelu ei ole vaihtoehto. Eikä se ole kovin monelle muullekaan. Siksi meidän on vain hyväksyttävä oma osuutemme jätteiden tuottajina, ja keksittävä miten sen tuskan kanssa voi elää.

Olen tätä pohtinut viime aikoina paljon. Ja tähän tulokseen olen tullut: yksi ihminen ei voi pelastaa koko maapalloa. Vaikka minä ja perheeni alkaisimme elää niin, ettemme tuottaisi lainkaan jätettä, isommassa mittakaavassa sillä ei olisi mitään merkitystä. Yksi ihminen voi tehdä äärimmäisiä valintoja, mutta globaalista näkökulmasta ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Sen sijaan massoilla on merkitystä. Jos esimerkiksi kaikki suomalaiset lakkaisivat käyttämästä pieniä hedelmäpusseja, sillä olisi enemmän merkitystä kuin sillä, että minä alkaisin kompostoida kaikki biojätteeni parvekkeella. Niin idealistiselta kuin se kuulostaakin, maailmaa muuttaa valtioiden tasolla tehdyt päätökset ja lait, jotka saavat (tai siis pakottavat) massat tekemään parempia valintoja ja ohjaavat teollisuuden toimimaan ekologisemmin.

Niinpä filosofiani on tämä: hyväksyn sen, että tuotan jätettä. Se ahdistaa aina välillä, mutta hyväksyn sen osana elämääni, sillä en ole valmis tekemään valintoja jotka johtaisivat täydelliseen jätteettömyyteen. Tämän faktan tuottama tuska on se hinta, jonka valinnoistani maksan. Mutta se ei tarkoita sitä, että voisin elellä kuin pellossa. Koen että velvollisuuteni on vähentää roskien määrää ja tehdä niin ekologisia valintoja kuin mahdollista – mutta umpisolmuun asti tästä ei ole syytä ahdistua. Teen sen, mikä mielestäni on oikein ja kohtuullista, ja odotan että muutkin tekevät osansa. Siinä samalla pyrin vaikuttamaan myös isommassa mittakaavassa, jotta maailma menisi parempaan suuntaan. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lähettelen palautetta ja kyselyitä yrityksille ja äänestän sellaisia ihmisiä, joiden arvomaailma vastaa omaani. Yritän myös välttää niitä muovipusseja. Tällä tavalla pystyn elämään niin, etten muserru syyllisyyden alle ajatellessani sitä jätemäärää, jonka väistämättä elinaikanani tuotan.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä te muut tästä ajattelette.