Roskiin heittämisen taito

Kaikkea ei voi kierrättää. Tämä on epämiellyttävä fakta, jonka kanssa olen viime ajat opetellut elämään. Nykyisin on mahdollista kierrättää esimerkiksi melkein kaikkien ruokien pakkaukset. On myös mahdollista lahjoittaa ja myydä kaikenlaista käytettyä tavaraa. Tästä on seurannut se, että tuntuu siltä että aivan kaikki pitää kierrättää. Jos ei kierrätä, on huono ihminen. Tai tuhoaa maapallon. Tai jotain.

Tiettyyn rajaan asti tämä pitääkin paikkansa. Mutta sitten on se rajanveto – milloin jokin tavara tai vaate on niin rikki tai loppuun pidetty, ettei sitä ole enää järkevää laittaa kierrätykseen? En nimittäin halua syyllistyä dumppaamiseen, eli siihen että työnnetään kierrätyslaatikkoon kamaa, joka ei ole enää kelvollista käytettäväksi. En halua hankkia mitään viherpisteitä sellaisella näennäiskierrätyksellä.

Etenkin vaatteiden kohdalla on ollut pakko opetella tunnistamaan se raja, jonka jälkeen vaate ei enää kelpaa kierrätykseen. Sukat ovat tässä suhteessa kiitollisia. Kun nilkkasukan kantapää menee puhki, pesen sen vielä kerran. Sitten sillä kiillotetaan kengät tai puhdistetaan jotain erittäin likaista, ja sen jälkeen sukka pannaan energiajätteen sekaan. Siinä vaiheessa voi hyvällä omalla tunnolla todeta, että sukka on täysin palvellut. Ei tule yhtään huono omatunto.

Mutta entäpä sitten ne rajatapaukset? Hetki sitten minulla oli käsissä pieneksi jäämässä oleva lasten välikausihaalari, joka oli palvellut jo kahdella lapsella. Sen jalkalenksut olivat hukassa, samoin huppu. Polvet hyvin kuluneet ja siellä täällä maalitahroja. Vedenpitävyys olematon. Mitä sellaiselle pitäisi tehdä? Teoriassahan joku voisi sitä vielä pitää (jos ei välitä puuttuvista osista ja pysyvistä tahroista.) Mietin miten toimia ja päädyin lopulta laittamaan haalarin roskikseen. Se tuntui tavallaan pahalta, mutta samaan aikaan tiedostin, että ratkaisu oli oikea. Olisin voinut kaupitella sitä kirppiksellä euron hintaan, mutta euron korvaus ei mielestäni vastaa sitä vaivaa, mikä haalarin säilyttelystä myymisen vaivasta olisi syntynyt. Toisaalta en jaksa uskoa, että kukaan ilahtuisi tahraisesta, kulahtaneesta vaatteesta, vaikka ilmaiseksi saisikin. Kun parempiakin on tarjolla varsin edulliseen hintaan.

En vieläkään ole oikein sinut roskikseen heittämisen kanssa, vaikka ymmärränkin sen välillä olevan ainoa oikea tapa hankkiutua vanhoista vaatteista eroon. Danan juttuja kuunnellessa olen oppinut, että Amerikassa monet kierräytspaikat ottavat myös likaisia ja rikkinäisiä vaatteita vastaan, sillä ne myydään sitten paaleina eteenpäin räsyjen ja mattojen tekijöille. En tiedä onko tällaista toimintaa Suomessa edes olemassa? Jos olisi, se ratkaisisi ainakin omalta osaltani yhden isoimmista kierrätykseen liittyvistä ongelmista.

Joudun siis saman dilemman eteen jokaisen riittävästi kuluneen vaatteen kohdalla. Joka kerran on erikseen mietittävä, onko vaate riittävän kulunut roskikseen, vai olisiko mahdollisesti jossain joku, joka sitä vielä haluaisi käyttää. Yritän kuitenkin olla realisti. Jos en itse ostaisi sitä käytettynä, yritän muistaa että tuskin silloin kukaan muukaan ostaisi. Yritän myös eläytyä keräysvaatteiden saajien tilanteeseen. Hyödyttääkö vaate jotakuta, vai onko se oikeasti muuttunut tarpeettomaksi.

Olisi kiva kuulla, kärsiikö joku muukin tästä roskiin heittämisen tuskasta.

30 vastausta artikkeliin ”Roskiin heittämisen taito

  1. Huhuu, meitsi täällä ilmoittautuu. Kärsin juurikin samasta ongelmasta ja onpa todella huojentavaa kuulla, että on kohtalotoveri!

    Kirppiksellä olen joskus yrittänyt kaupitellakin esim. lapsen farkkuja, joista lahkeet ovat rispaantuneet. Ei mene kaupaksi. En itse ehkä ostaisi sellaisia myöskään, mutta ajattelen niin, että jos rahat olisivat erittäin tiukilla ja saisin pikkuvaivalla korjatuksi lapselle hyvät housut, joiden hinta on euron ja vieläpä voivat olla jotain parempaa merkkiä, niin varmasti ostaisin. Mutta ei vaan mene kaupaksi. Syy voi olla sekin, että kirppiksillä on aivan valtavan hyvää ja ehjää tavaraa myös tarjolla, jos vain jaksaa kierrellä.

    Eli lopputulema on, että yhdellä lapsella käytössä olleet, muuten ihan hyväkuntoiset, vaikkapa Timberlandin farkut, mutta lahkeissa rispaumaa – roskiin vaan. Ja ikävältä se tuntuu.

    • Eikä taideta olla ainoita 🙂 Luulisin että tämä on yksi tämän ajan oire tai ongelma, kaikilla ajoilla on omansa. Muistan esimerkiksi, kuinka joskus lapsena kauhisteltiin eläinkokeita, ja oli tosi tärkeää ettei kosmetiikkaa ollut testattu eläimillä. Nyt ne ajat ovat takana eikä eläinkokeista muutenkaan taideta paljoa kohkata, ainakaan isommissa piireisssä.

      Tuttu tilanne myös tuo rispaantuneitten farkkujen ongelma. Jos jotain hyvää, niin ainakaan ei olla tämän tuskan kanssa yksin.

  2. Hei hei eeeeeeeiiii saa heittää niitä rääsyjäkään roskikseen!!! Meillä Suomessa todellakin on siihen vaihtoehto, nimittäin H&M ottaa vastaan ihan kaiken, siis myös risat ja tahraiset, ja ne menee todellakin kiertoon! Pahimmista tapauksista tehdään vaikkapa jotain öljyn imeytysmattoja tms.

    Mä vähän suorastaan hämmästyn, ettet ole tästä asiasta tietoinen?? Tämä on toiminut jo jonkun aikaa, varmaan nyt ainakin siis vuoden verran… Rytkyt siis pussiin vaan ja myymälään, sieltä saa jopa alennuskupongin palkaksi rääsypusseista. (Jota siis ei todellakaan tarvii käyttää uusien ostamiseen…..) Olen vienyt sinne ihan mitä vaan, rikkinäisistä sukista miehen tahraisiin vaatteisiin… (en tiedä voiko sinne viedä suoraan ihan likaisiakin vaatteita, itse aina kuitenkin vien ne sinne menevät pestyinä, vaikka olisivatkin ihan tosi huonoja)

    Käyppä katsomassa H&M:n sivuilta lisää (ja lisää se linkki vaikka tuohon postaukseesi, ok?), koitin mennä hakee sieltä linkin tänne, mutten päässyt sivuille just nyt.

    • H&M todellakin ottaa vastaan vanhoja vaatteita. Ongelma on siinä, mitä niille tapahtuu sen jälkeen. Käyttökelpoiset kierrätetään, mutta käyttökelvottomien kohtalo on sama: niistä tehdään energiajätettä. Pahinta on, ettei kukaan oikeastaan tiedä mitä niille tapahtuu. H&M:ia avustava kierrätysfirma ei avaa prosessia ulkopuolisille, joten on mahdotonta sanoa dumpataanko käytetty vaate Afrikkaan vai tehdäänkö siitä rätti, vai poltetaanko se. On selvää, että haalarista ei tehdä rättejä, sillä sitä varten tarvitaan imukykyistä materiaalia, kun puuvilla tai villaa. Niinpä todennäköisin vaihtoehto on, että haalarin kohtalo olisi sama kuin kotonakin, ainoastaan sillä erotuksella että siinä olisi muutama kuljetusvaihe enemmän. Olisi kivaa jos todellinen vaihtoehto olisi olemassa, mutta valitettavasti pidän H&M:n keräys ei mielestäni ole sellainen.

      Outi Les Pyyn blogista voi lukea asiasta tarkemmin http://outilespyy.com/2014/07/08/kierratysta-vai-dumppausta/ sekä http://outilespyy.com/2014/01/20/homppalan-viherpesula/ jälkimmäisessä kiinnostava asia on etenkin kommenteissa.

      • Jenni on tässä ytimessä. H&M:n lumppukampanja on myös melko ovela markkinointikikka. Sinänsä on toki hyvä, että yritykset vastaavat kierrättämisestä ja vastuusta osaltaan, mutta sen kuuluisi olla itsestäänselvyys: jos tuottaa jätettä, vastaa sen kierrätyksestä. H&M on halpatuotantovaatteiden kärjessä ja tuottaa todella paljon lyhytikäistä vaatejätettä (näinhän se on, vaikka käytän heitä kyllä itsekin). He siis siivoavat kampanjalla enimmäkseen omia jälkiään, johon tämän päivän kestävän kehityksen markkinointivaade heitä ohjaa. Elektroniikassahan vastaanottopakko on jo laissa, muilla aloilla ei vielä, mutta varmaan tulossa. H&M on siis tässä aikaansa edellä ja saa sympatiapisteet yleisöltä. Miettikääpä miksi yritykset niitä haluavat? Vastaus ei ole kovin jalo. En halua kritisoida yksin H&M:ää, ihan tykkään heistä, mutta sanonpa asioita raadollisemman markkinoinnin näkökulmasta ja kun tässä heidän kampanjastaan oli muutenkin puhetta. Markkinointi on joskus nerokasta, mutta paikoin myös hivenen kieroutunutta. Kannattaa nähdä sen läpi.

        Kierrätyksellä hankitaan puhdasta omaatuntoa, mutta vaatii vähän pohtimista nähdä, mikä on aidosti ekologista. Oikeasti ekologisempaa on usein kierrättää paikan päällä eikä jättää asiaa toisten hoidettavaksi jossain kaukana. Komppaan siis Jenniä myös tässä. Varsinkaan jos on mahdollista, että tuote päätyy esim. poltettavaksi, jolloin sen voi tehdä myös oman energiajätteen kautta. Tai vaatteen voi antaa naapurille eikä UFFille, joka tietääkseni kuljettaa ne eri maahan ja myy vasta siellä, näin olen kuullut UFFin myyjältä. Tästä on tosin aikaa ja voi olla toisin tänä päivänä.

        Näennäisekologia on aiheena mielenkiintoinen. Kuinka paljon teemme päätöksiä uskoen, että toimimme ekologisesti vaikka niin ei ole?Esimerkkinä ne vanhat McDonaldsin vaahtomuovimaiset pakkaukset (muistaako kukaan?) Nehän vaihdettiin nykyisiin pahvisiin kauan sitten, koska asiakkaat halusivat ekologisemman pakkauksen. Pahvi toki tuntuu ja näyttää ekologisemmalle, mutta kun ko. pakkauksista selvitettiin koko elinkaari, oli aiempi se-vähemmän-ekologisen-näköinen kuitenkin se ekologisempi vaihtoehto. Olisi tärkeä tarkastella aina koko elinkaari, ei vain tätä hetkeä. Eikä antaa mielikuvien mennä faktojen ohitse.

        Tuon roskikseen vai kierrätykseen -asian kanssa painin itsekin. Pyrin kierrättämään kelvollista, mutta huomaan usein pohtivani olisiko kovin huono asia saada kulahtaneet kengät jos muuten ei olisi kenkiä ollenkaan? Tyhjää parempi? Tämä siis lähinnä silloin kun annan tavaraa Viron lastenkoteihin ja Venäjän vankiloihin, joissa on todella kurjat olot. Sitäkin mietin, että onko kamalaa antaa kierrätykseen ehjiä, pestyjä, mutta kaapille tuoksahtavia, kurttuisia vaatteita? Arvostaako riittävästi tuotteen saajaa? Vai siirränkö ongelmaa vain seuraavalle portaalle, joka toimittaa ne kuitenkin roskiin, jos ei katsonut niitä kelvollisiksi? Ja joskus tunnustan myös vinttaavani roskiin asioita ihan vaan sen takia, että haluan ne vihdoin heti just ja samantien pois silmistäni. Hyi minua.

        • Roskiin laittaminen ei ole yksinkertaista. Jos laittaa käyttökelpoista, siitä tulee huono omatunto. Mutta jos laittaa kierrätykseen liian huonoa, sekään ei ole hyvä. Luulen että tämä kaikki on sitä, että meillä on niin vähän aikaa vastaavaa kierrätystä olemassa. JOkainen osaa lajitella paperin ja pahvin , ja suurin osa lasinkin jos vain tietää mitkä käytännöt omalla paikkakunnalla vallitsevat. Mutta vaatteiden kanssa ollaan vielä lapsenkengissä.

          Ja erittäin hyvä pointti tuo, että hankitaanko kierrätyksellä hyvää omaatuntoa vai pyritäänkö oikeasti ekologisuuteen.

          • Meiltä tosiaan puuttuu aktiivinen ja helppo systeemi tekstiilien kierrättämiseen. Lumpuille voisi olla laatikko, kuten lasille jne. Jos kierrättäminen tehdään helpoksi, siitä tulee tapa.

  3. Ja piti siis sanomani, että miehen tahraisiin TYÖvaatteisiin… mies on automaalari, joten kaikenlaista kitin ja maalin yms roisketta todellakin on vaatteet täys. Ja reikiä hitsauskipinöistä jne jne jne.

    • Googlasin, eikä tulos ole kovin toiveikas. Suomessa ei ole organisoitua lumppujen keräystä. Martat ja jotkut muut hyväntekeväisyysjärjestöt järjestävät niitä ilmeisesti silloin tällöin, mutta mitään selkeää systeemiä ei ole. Sitä kyllä toivoisin. Olisi helpottavaa tietää, että esimerkiksi firma joka tekee niitä öljynimeytysmattoja tai muita, haluaisi nimenomaan vanhat huonot vaatteeni. Informatiivisin artikkeli aiheesta oli vanha Uuden Mustan juttu http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2010/7/30/mita-tehda-vaatteelle-joka-ei-kelpaa-edes-uffiin.html Lumppukeräyksissäkin useimmiten vaikuttaa siltä, että vastaanotetaan etupäässä puuvillaa tai muita luonnonkuituja.

  4. Itse olen painiskellut tämän saman ongelman kanssa. Joskus tuntuu siltä ettei täysin hyväkuntoinenkaan ja ehjä vaate mene sitten millään kaupaksi. Silloin osoitteena on UFF-laatikko. Minä ompelen (tai siis opettelen ompelemaan) ja käytän kaikki rikkoutuneet vaatteet uudestaan ompelukokeilujeni kappaleina. Jos ne onnistuvat vaatteet päätyvät vielä kerran kiertoon, jos epäonnistuvat niin yleensä vielä muutamaan kertaan puran työn ja sitten jos työ on pilalla niin heitän roskiin. Yritän siis käyttää kankaan niin loppuun kuin vain mahdollista. Kannattaa siis kysyä kavereilta olisiko siellä ompeluinnostuksen vallanneita jotka haluaisivat ottaa vanhat vaatteet uusiokäyttöön. Vanhoista rikkinäisistä farkuista voi tehdä kassin tai leipäkorin. Paidasta voi tehdä vaikka mitä. Se on sitten eri asia jos ompelutaitoista tai -haluista ei lähipiiristä löydy.
    Noista haalareista minä olisin varmaan yrittänyt lähteä tekemään jotain pussia tai kassia ja ottanut ainakin vetoketjun talteen. 🙂

    • Valitettavasti lähipiiristä ei löydy tuunausintoista ihmistä, jolle olisi voinut kierrättää. Tosi hienoa, että itse pystyt niin hyvin hyödyntämään kaikki raaka-aineet! Säästän kyllä kaikki vanhat pyyheliinat, lakanat ynnä muut, jotka voi hyödyntää siivouksessa ja suojaamisessa. Muuten risat vaatteet menevät roskiin. Mutta minusta on suoraan sanottuna parempi vaihtoehto tunnustaa tosiasiat kuin kipata roskani vain muiden harteille.

  5. Kiitos tästä kirjoituksesta. Olen osallistunut pariin otteeseen mainioihin tavaranvaihtotapahtumiin Helsingissä. Ne toimivat etenkin lastenvaatteiden- ja tavaroiden kierrättämiseen loistavasti. Kaikille ei kuitenkaan tunnu olevan selvää, että on ihan todella olemassa täysin loppuun ja puhki kulutettua tavaraa, suoraan sanoen silkkaa paskaa, jonka tuominen kierrätystapahtumaan on mielestäni suorastaan raivostuttavaa ja sotii koko kierrätysideologiaa vastaan. Rikkinäisiä, ammottavavatsaisia patterileluja tai puhkipolvisia, umpikuraisia 90-luvun alun haalareita ei tietenkään kukaan näistä kierrätystapahtumista kotiinsa kanna, joten ne pakataan erilaisiin avustuskohteisiin, vastaanottokeskuksiin, ulkomaisiin lastenkoteihin etc. Huomasin olevani viimeisimmässä kierrätystapahtumassa selkeää vähemmistöä ollessani sitä mieltä, ettei näitä loppusijoituskohteita pidä sälyttää rikkinäisellä tavaralla. Tämä hämmästytti minua ja mietin, onko kyseessä niin vimmaisesti purrut ”kierrätyskärpänen”, että pelkkä ajatus jonkun asian roskiin joutumisesta ahdistaa siinä määrin, että roskiinheittämisen vaiva siirretään eteenpäin?

    • Kyllä! Olen aika varma, että ilmiöön vaikuttaa monikin seikka. Juuri tuo tuska siitä, että on osaltaan aiheuttamassa jonkinsortin luonnonkatastrofia ja toisaalta varmaan elintasojen hirveät erot, mikä tekee hyväntekeväisyydestä houkuttelevaa. Mutta oikeasti kyse on siitä, että haluaisi itselleen mahdollisimman hyvän omantunnon. Näin minä asian näen. Ja koska tunnistan itsessäni nämä ihan samat tunteet, sitä roskiin heittämistä joutuu aina miettimään. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän tulen siihen tulokseen, että vastuullisen kuluttamisen yksi kulmakivistä on se, että hyväksyy kuluttamisensa seuraukset – myös sen että omalta osaltaa lisää maailman roskamäärää. Tämä on muuten aihe josta voisi kirjoittaa enemmänkin. Pitää vähän makustella asiaa ensin.

      • Siellä aiemmissa postauksissasi olleessa blogissa ”paskat kirpparilöydöt” tai jotain on kyllä todella huvittavia esimerkkejä siitä, mitä ihmiset kirpparille vievät ja mitä odottavat niistä saavansa… Siellä ei ainakaan tuo kierrättämisen kynnys ole kovin korkealla. Sen sijaan roskiinko -kysymys on unohtunut enemmän kuin kaksi kertaa…

        • Niin, eihän sitä koskaan tiedä jos joku vaikka haluaisi ostaa ilmaiseksi saatavia mainoskyniä!

  6. Päivitysilmoitus: Kulahtaneen vaatteen kohtalo | Laura Pörsti

  7. Kirjoitin tästä aiheesta joitakin vuosia sitten jutun, jonka nyt julkaisin blogissani, kun on tullut tätä itsekin taas mietittyä.

    Mulla on nytkin jalassa monta vuotta vanhat nahkasaappaat, joista huomasin pohjan olevan osittain irti. En ole koskaan mitenkään erityisesti tykännyt näistä kengistä mutta olen kuitenkin käyttänyt niitä paljon, koska sopivat moneen menoon. Ovat käyneet vuosien varrella paikattavana suutarillakin. Nyt pitäisi sitten taas viedä, mutta samalla mietin: kengät eivät ole erityisen kivat, ne alkavat olla jo monin tavoin kulahtaneet, haluanko sijoittaa niihin edes suutarirahaa? Toisaalta: jos en sitä tee, sinänsä ihan käyttökelpoisista kengistä tulee roskiskamaa. Vaikeaa.

    • Luin tuon kirjoittamasi jutun ja se oli tosi hyvä! Kiitos vinkistä. KOnkreettisia neuvoja mitä vanhoille vaatteille voisi tehdä.
      Nuo kengät puolestaan edustavat hyvin tätä nykyihmisen dilemmaa. Milloin jokin on riittävän kulunut tai loppuun pidetty? Mikä on riittävän hyvä syy hankkia uudet, jos haluaa tehdä oikein? Ja minä en siis tosiaankaan tiedä mitään universaalia vastausta, pohdiskelen vain.

  8. Hyvä kirjoitus tämäkin. Meillä kulutetaan jonkin verran aikaisempaa enemmän tavaroita loppuun, josta olen ylpeä eli hieman kummallinen tuska saada mielihyvää asian loppuunkuluttamisesta. Ostamme vähemmän ja yhden tavaran käyttö on siis suurempaa. Meidän käytön jälkeen tuotetta ei voi enää kierrättää ainakaan samassa tarkoituksessa. Polvet ovat puhki ja paidoissa reikiä eli materiaali on kulunut. Mikäli materiaali ei ole järkevästi kierrätettävissä menee jäte poltettavaksi. Minäkään en oikeen usko lumpunkierrätykseen lukemani perusteella, mutta jotain olen vienyt kerran H&M:lle. Omantuntoni ei tullut paremmaksi sillä tempauksella, tunsin itseni lähinnä tyhmäksi.

    Positiivisina asioina ystävän mattoprojekti on niellyt materiaalia. Nukenvaatteita on valmistettu, askarreltu, autonpesurätteinä on käytetty joitakin t-paitoja. Osa, kuten rätit on poltettu toisen käytön jälkeen.

    Ostaessa teet päätöksen kuluttaa ja siihen kuuluu raaka-aineet, valmistus, kuljetus, myynti, käyttö, säilytys ja poisto eli koko elinkaari. Rikkinäisen tuotteen hilloaminen kaapissa tai dumppaaminen hyväntekeväisyysjärjestölle ei tee parempaa ihmistä. Länsimaisena hyväosaisena kuluttamisen hillitseminen ja tarpeellisen tunnistaminen lienee paras tapa olla ekologinen. Kaksinaismoraali on sitkeässä.

    • Tuossa viimeisessä kappaleessa on erinomainen pointti. Ostohetkellä valitsee todella paljon muitakin asioita kuin sen varsinaisen tuotteen. Se meidän kannattaisi pitää mielessä. Kiitos hyvästä kommentista.

  9. Forssassa ja Loimaalla on Texvex-pajat (http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Tutkimus_ja_kehitys/Hankkeet/poistaripaja/texvex_forssa_loimaa), olisi kyllä toivottavaa, että vastaavia tulisi muuallekin. Luin noista joskus lehtijutun, ja käsitin, että siellä kyllä uusiokäytetään vaikka mitä ja loputkin kierrätetään mahdollisimman hyvin. Tekstiilikierrätykseen liittyviä linkkejä on muuten aika monta samoilla sivuilla: http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Tutkimus_ja_kehitys/Hankkeet/poistaripaja/tekstiilikierratyksessa_tapahtuu

    • Kiitos vinkeistä! Täytyy paneutua niihin paremmalla ajalla. Tuo materiaalikysymys on pyörinyt mielessä luettuani Lauran kirjoituksen. Että kannattaisiko kierrätyssyistäkin suosia luonnonkuituja aina kun mahdollista? Jälleen eräs auki oleva kysymys, joka tässä viime päivinä on herännyt.

  10. Voihan hiisi sentään. Mä olen ihan oikeesti ollut innoissani tuosta H&M-asiasta ja toitottanut sitä onnessani kaikille, koska mä käsitin sieltä niiden nettisivuilta, että sinne tosiaan käy ihan mikä vaan kangaskin ja kaikki menee kiertoon. Olen tykännyt ajatuksesta nimenomaan siksi, koska esim. toppatakit on tosi vaikea kierrättää materiaalinsa takia. Kaikki kelvollinen vaate meiltä menee kiertoon tutuille tai Karjalan apuun, mutta kun sitten on todella niitä hankalia tapauksia, jotka on niin likaisia tai rikki, ettei niitä voi enää kunniallisesti kierrättää toisten käyttöön.

    Olen kyllä niin pettynyt, jos tuo juttu onkin siis vaan jotain höpölöpöä. Taidan jatkossa heittää sitten kaikki hankalat tapaukset vaan tuleen… täällä suunnalla kun ei ole edes energiajätteen keräystä. Plääh. =(

    • Niinhän siellä sivuilla lukeekin. Mutta informaatio on niin yleisellä tasolla, että oikeasti siellä ei sanota mitään. Tässä lainaus Outi Pyyn sivulta, koska hän kiteyttää asian erinomaisesti: ”Keräyksestä vastaavan sveitsiläisen I:CO-vaatekeräysyrityksen sivuilla kerrotaan vaan siitä miten keräyslaatikot toimivat, mutta ei siitä missä niiden keräämä vaate jatkokäsitellään, mihin se myydään ja missä energiajäte poltetaan. Mihin vielä käyttökelpoiset vaatteet on myyty? jne jne. Kierrätyksestä puhuminen yleisellä tasolla on täysin viherpesua, ellei siihen liitetä kylkeen yhteistyökumppaneitten nimiä, kanavaa ja muita lukuja joilla selviää mitä tarkalleen ottaen kierrätettiin ja miten.”

      Eli tuossa esimerkiksi sanotaan, että osa vaatteista poltetaan energiajätteenä. Mutta miten iso osa? Entä mitkä ovat ne firmat jotka tekevät niitä rättejä sun muita? Entä roudataanko käytettäviksi kelpaavat tosiaan jonnekin kehitysmaihin vai myydäänkö ne kotimaassa? En voi olla ajattelematta, että jos näitä tietoja ei ole julkaistu, toiminta ei ihan kestä päivänvaloa. Tai siis tässä tapauksessa se ei ole niin mahtavaa kuin nettisivut antaisivat ymmärtää. Sillä jos homma olisi täysin läpinäkyvää, olisi päinvastoin täysin perusteltua ylpeillä siitä, miten hienosti kaikki on hoidettu. Uskon, että kyllä tuo varmaan osittain toimiikin, mutta suhtautuisin kriittisesti siihen, miten täydellinen systeemi lopulta on kyseessä.

      • Ei vaivuta epätoivoon Heli… Varmasti parempi kuin ei mitään. Ehkäpä me H&M kuluttajat voisimme vaatia asiasta lisätietoja ja pyytää kehittämään systeemiä? Ja teidän pitää vaatia energiajätteen keräys teillekin, meillä ainakin 3/4 jätteestä on energiajätettä, kaatiskamaa tulee tosi vähän.

        • Itse asiassa ajattelin itekin, että pitäisköhän laittaa sinne viestiä ja kysyä tarkennusta asiaan…

          Energiajätteen kanssa en tiiä mikä on tilanne. Kouvolassa kerättiin sitä joskus vuosia sitten (ne oranssit pussit) mutta sitten se lopetettiin.

  11. Päivitysilmoitus: Länsimaisen ihmisen tuska | Jennin Arkijärki

Jätä kommentti