Uusi takki, ja… toinen uusi takki

Olen tässä viikon verran hautonut pientä raporttia äskettäisestä ostosreissusta, koska epäilin että täällä tulee ns. rakentavaa palautetta kommenttiosastolla. Mutta nyt tilanne on taas tasapainossa, joten voin kertoa koko jutun.

Mainitsin jo joskus aiemmin, että haluaisin sellaisen kevytuntuvatakin. Olen ihastellut niitä muilla, ja ajattelin että se olisi täydellinen ratkaisu syksyn ulkoiluvaatepulmiin. Olen siis seuraillut mainoksia sivusilmällä odottaen että sopiva tulee vastaan. Tämän kuun Stockan kantistarjouksessa olikin muutama vaihtoehto. Niistä yksi näytti kohtuulliselta. Mutta sitten Hesarin välistä tipahti mainos toisesta keskustan liikkeestä, jossa oli yhden viikonlopun ajan lukuisia eri merkkisiä takkeja alennuksessa. Mukana tulleella ale-kupongilla sai peräti 30% alennuksen tietyistä merkeistä. Päätin käydä katsomassa molempien kauppojen tarjonnan kerralla, ja ostaa jos sopiva takki tulisi vastaan.

Kantistakki oli periaatteessa ok, mutta ei erityisen halpa ja väriltään musta. En nykyisin osta mustia vaatteita ollenkaan, ellei ole erityinen tarve juuri mustalle. Eniten takissa häiritsi kuitenkin se, ettei se herättänyt oikein mitään elämystä. Mietin olisinko valmis maksamaan 119€ tylsyydestä. Ehkä en. Sitten menin sinne toiseen kauppaan. Etsin mainoksessa näkemäni takin, joka oli juuri täydellinen. Sopivan pitkä helma, isot taskut, kiva luumuun taittava ruskea väri, sopiva myös kropalleni. Siisti kaupunkioloihin mutta käytännöllinen myös leikkipuistoon. Ostopäätöstä ei tarvinnut kauan miettiä, etenkin kun hinnasta sai vielä hyvän alennuksen ja kyseessä oli suomalainen merkki. Ei Suomessa valmistettu, mutta kotimaista suunnittelua ainakin. Tilanne siis oikein hyvä.

Sitten silmiin iski kirkkaan turkoosi untsikka, vähän lyhyempi malli. Päätin vetäistä sen päälleni ihan vaan huvikseni, nähdäkseni miltä väri näyttäisi. Ja mitäs luulette. Päätin kutakuinkin siltä istumalta ostaa MYÖS SEN. Koska: ihana, ihana väri, joka sai hymyilemään heti kun näin itseni peilistä. Ja vielä se, että seuralaiseni lahjoitti oman alekuponkinsa minulle, jolloin tämänkin takin hinnasta lähti iso siivu pois. Tarvitsinko kahta samanpaksuista takkia? En. Olisiko jompi kumpi riittänyt? Kyllä. Mutta ostin silti.  Hinta oli yksi merkittävä tekijä ostopäätöksessä. Maksoin yhteensä 132€, eli 13€ enemmän kuin Stockan aletakki olisi maksanut, ja sain sillä rahalla kaksi erilaista ja mielestäni tosi kivaa takkia.

Tästä vain seurasi se dilemma, että takkivarastoni oli jälleen kasvanut (argh!). En ollut vielä saanut niitä vanhoja myytyä eteenpäin. Olen odotellut että ilmat kylmenevät sen verran, että kysyntä hieman paranisi. Mutta eilen oli hyvä päivä: myin kahdet housut sekä vein vielä kierrätykseen muutamia vaatteita. Sen jälkeen tuntui siltä, että voin jakaa tämän tarinan täälläkin.

Tässä bloggaamisessa on mielenkiintoista, että se vaikuttaa konkreettisesti omaan elämääni. Täällä kun paasaan organisoimisesta ja karsimisesta, tällainen epärationaalinen shoppailu saa aikaan sen, että harkitsee joko jättävänsä koko tapauksen kertomatta, tai sitten pitää aktiivisesti karsia jotain muuta ennen kuin uskaltaa ottaa asian esille. Olisin voinut tietysti olla ihan hiljaa vaan, mutta toisaalta tämä on hyvä esimerkki siitä, että välillä itse kukin toimii epäloogisesti ja vastoin parempaa tietoaan. Arvelin myös, että lukijoista on kiinnostavampaa seurata tarinoita tosielämästä, kuin tarkasti valikoitua kiiltokuvaa. Totta kai olisin pärjännyt yhdellä takilla – tai vaikka kokonaan ilmankin. Mutta joskus sitä antaa mieliteolle periksi. Eikä se maailma siihen kaadu! Kokonaisuus ratkaisee.

18 vastausta artikkeliin ”Uusi takki, ja… toinen uusi takki

  1. Tulin tätä lukiessani iloiseksi puolestasi, kun löysit kaksi kivaa takkia ja vielä noin kohtuulliseen hintaan. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että löytää kaupasta juuri sen värisiä vaatteita, jotka sopivat parhaiten. Esim. minut saavat jotkut syvät turkoosin/petrolin sävyt hehkumaan. Mustien vaatteiden ostamisen lopetin minäkin jo vuosia sitten.

    • Minulle musta itse asiassa sopii hyvin, mutta olen aivan kyllästynyt siihen. Tietyissä tilanteissa musta on hyvä, mutta tällä hetkellä haluan väriä elämään. Se ensimmäinen takki oli kaikin puolin täydellinen, ja jos se olisi sattunut olemaan turkoosi, keltainen, sininen tai mikä vaan kirkas väri, en olisi ostanut toista. Mutta kun näin sen turkoosin päälläni, tulin vain niin hyvälle tuulelle että tiesin heti että nyt kannattaa ostaa. Haluan vain sellaisia vaatteita, joista oikeasti tulee iloiseksi, ja esimerkiksi se kantistakki ei herättänyt oikein mitään fiiliksiä.

  2. ”Arvelin myös, että lukijoista on kiinnostavampaa seurata tarinoita tosielämästä, kuin tarkasti valikoitua kiiltokuvaa.”

    Juuri näin! Ihmisiähän me kaikki ollaan, eikä malliesimerkkejä jostain tietynlaisesta elämästä.

    Ja kiva kun löysit itsellesi takit. Mä meinaan rohkeasti laittaa toppatakkini kirppikselle nyt kun mulla on pöytä ja toivon hartaasti, että löydän kivan uuden takin.

    • Mulla on mielessä ottaa pöytä ensi keväänä. Luulisin että menekkikin olisi parempi, kun menee myymään paikkaan, jonne ihmiset tulevat nimenomaan ostaakseen. Siellä myyn sitten kaiken, mistä en ole muilla keinoilla päässyt talven aikana eroon. Onnea sinulle kirpparimyyntiin!

  3. MInä myös ilostuin tästä tekstistä! Ihmisiähän tässä ollaan ja enemmän tai vähemmän vaiheessa 🙂

    • Joo, vaiheessa ollaan, monessa asiassa. Vaan pääasia on että edes matkalla kohti parempaa!

  4. Hahaa! Tämä oli hauska postaus, kun onnistuit tuomaan esille paitsi blogin aiheeseen liittyvän asian myös bloggaamiseen ja muuhun someen liittyvän aika keskeisen ongelman (se kiiltokuva). Ansiokasta. Muutenkin sulla on hyviä juttuja, kiitos!

    • Kiitoksia 🙂 Ymmärrän, miksi toiset lähtevät sille kiiltokuvalinjalle. Ei ole ihan helppoa kertoilla omista mokistaan julkisesti, varsinkin jos on ensin tullut saarnattua päinvastaisen puolesta. Blogillani on nykyisin jo niin paljon lukijoita, että väistämättä sitä alkaa miettiä mitä kaikkea haluaa kertoa. Mutta toisaalta nautin itse eniten sellaisista tarinoista, joissa on elämänmakua mukana, ja kuten sanottu ei tämä lopulta niin vakavaa ole.

  5. Kiitos tästä! Ensinnäkin tulin iloiseksi, että olet löytänyt itsellesi sopivat takit. Toisekseen tulin iloiseksi siitä, että aina ei tarvitse olla niin järkevä 😉 Kun pitää tavaramäärän mahdollisimman pienenä (kohtuullisena), ei yksi mieliteko tosiaan maata kaada!

    Blogistasi on ollut hurjasti apua oman asuntoni tavaramäärän taltuttamisessa. Olen jo hyvässä vauhdissa, mutta tunnetusti nälkä kasvaa syödessä ja omille ”saavutuksille” sokeutuu. Suorastaan hämmennyin, kun yövieraat hehkuttivat kilpaa kuinka vähän tavaraa omistan – omasta mielestäni sitä on edelleen liikaa 😀

    • Kiva kuulla että olet saanut apua täältä! Minusta tavaramäärä itsessään ei ole se tärkein juttu. Olennaisinta on, että on tietoinen tavaroistaan ja omistaa vain sen minkä haluaa. Tällä hetkellä tuo takkimääräni on mielestäni liian iso, mutta uskon sen pienenevän tulevan talven aikana.

      • Tuo ”omistaa vain sen minkä haluaa” on kieltämättä hyvä ajatustapa. Itsekään en ole tavaroiden laskija tai alle 100 tavaraan tähtäävä, mutta varsinkin kosmetiikkaa ja koruja haluaisin vähentää juuri siksi että niitä on lukumääräisesti liikaa. Ne mahtuvat kyllä paikoilleen (ja suunnilleen tiedostankin mitä minulla on) ja kaikki ovat jollain tavalla kivoja, mutta määrä vain tökkii. En tarvitse niin paljoa. Vielä kun vain osaisi karsia, nuo kaksi tavarakategoriaa ovat itselleni ne hankalimmat..

        • Minä olen vähentänyt kosmetiikkaa siten, että olen lakannut ostamasta uutta. Useimmiten nimittäin kaapeista löytyy samaan tarkoitukseen olevia tuotteita. Ostan nykyisin uutta vain silloin kun edellinen loppuu. Menetelmä on hidas, mutta tuottaa vähitellen tulosta. Jos taas on kyse tuotteista joita et halua uusia, ne voi käyttää loppuun ja sitten vain jättää uuden hankkimatta. Tällä lailla ei tarvitse varsinaisesti edes luopua mistään.

  6. Minäkin diggaan! Se on jännä, miten elämänvalinnoissaan ehdottomia ihmisiä vähän paheksutaan (miten se on noin ehdoton, relaisi vähän!), mutta sitten toisaalta epäjohdonmukaisuuttakaan (=inhimillisyyttä) ei siedetä (karsimisesta kertova bloggaaja tekee impulssiostoksia!). Hyvä vaan, että kerroit 🙂

  7. Ihan ok. Jos vaatteeseen rakastuu ensisilmäyksellä (itsensä päällä) niin kyl se on siinä. Olkoon sitten vaikka toinen samanmoinen ostos.

    • Hauskaa että tämä postaus ei ole kirvoittanut yhtäkään moittivaa kommenttia! Etukäteen ajattelin, että joku arvostelee kuitenkin. Kiitos teille kaikille positiivisesta palautteesta!

  8. Heh! Olen miettinyt ihan samaa, että mitä oikein uskaltaa blogissa tunnustaa. 🙂 Omassa tilanteessani raha on teemana, mutta mitä se nyt muille kuuluisi, vaikka joutuisin ulosottoon shoppailujeni vuoksi. Ei se ketään pitäisi hetkauttaa miten mä sössin tai en sössi omia asioitani. 😀

    Olen kokenut, että parhaat ostokset tulee tehtyä silloin, kun ei etsi mitään. Sitten, kun tarvitsee esim. kauluspaidan, niin mistään ei tunnu niitä löytyvän tai kaikki ovat ihan sikarumia. Eli onneksi olkoon hyvistä ostoksista!

    • Pitää täysin paikkansa että parhaat löytää kun ei etsi. Sen takia en yritä harrastaa vaatteiden suhteen ”vain tarpeeseen” ostamista.

      Bloggaamisesta päätin kirjoittaa täällä vähän enemmänkin.

  9. Päivitysilmoitus: Älä osta mitään (turhaa) | Jennin Arkijärki

Jätä kommentti