Aihearkisto: Järjestystä

Mitä kuuluu rutiineille?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen täällä pitkin vuotta kertonut kehittelemistäni rutiineista. Osa niistä on solahtanut automaattiseksi osaksi arkea. Osan kanssa taas on tehtävä töitä edelleen. Tiskikonerutiini toimii noin 85% ajasta. Yleensä muistan laittaa koneen päälle illalla. Joskus, jos tiskejä on todella vähän, jätän koneen käynnistämättä, ja laitan päälle vasta seuraavana päivänä. Samoin pyykkirutiini toimii lähes sataprosenttisesti. Pyykkikone pyörähtää päälle heti aamusta, ja puhtaat viikataan kaappiin.

Paperirutiini onnahtelee enemmän. Teoriassa systeemi on loistava: kaikki viralliset, toimintaa vaativat paperit laitetaan aina samaan lokeroon. Kerran viikossa kaikki käydään läpi, arkistoidaan tai heitetään pois. Tyhjä lokero odottaa jälleen seuraavan viikon postia. Mikään lasku ei jää maksamatta eikä yksikään paperi häviä. Käytännössä tämä toimi muutaman viikon juuri näin. Sen jälkeen aloin lipsua. En käynyt läpi lokeroa joka viikko, ja toisaalta en laittanut sinne kertyneitä papereita oikeaan paikkaan, vaan jätin ne sinne väliaikaissäilytykseen, mistä siis ennen pitkää muodostui pitkäaikaissäilytys.

Siinä mielessä paperirutiini toimi ja toimii edelleen, että paperit eivät ole hukassa, sillä nyt laitan kaikki siihen yhteen ja samaan paikkaan. Olin lykännyt papereiden läpikäymistä monta viikkoa, mutta tällä viikolla sain sen jälleen tehtyä. Arkistoin myös kaikki helpot paperit, mutta lokero ei tullut tyhjäksi. Pitäisi nimittäin perustaa yksi uusi kansio, ja karhuta vakuutusyhtiöltä kuluja takaisin. Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta sellaista ärsyttävää, tylsää, rupeamista vaativaa työtä. Jonka siis mieluummin lykkää johonkin muuhun hetkeen. Mutta tiedän että eihän tämä näin tule toimimaan. Nuo jutut ovat edessä halusi tai ei, tämä on vain pään laittamista pensaaseen.

Lopuksi ruokarutiineista. Olen päivittänyt viime viikon, kuluvan viikon ja ensi viikon ruokalistat. Viime viikko oli erikoinen. Suunnittelu oli jäänyt tekemättä ja sitten vielä tulimme kipeäksi. Kävi niin, että söimme pakastimesta koko viikon valmiita ruokia. Kokemus oli vapauttava. Nyt täytyy tosin täydentää ruokavarastoja, mutta oli todella helpottavaa, ettei kertaakaan tullut sellaista tilannetta, ettei olisi ollut mitään syötävää. Etukäteen suunnitellut listat kyllä helpottavat elämään aivan älyttömästi. Se suunnittelu vain on työlästä, miten onkin niin vaikea keksiä mitä syötäisiin? Kummallinen asia. Olen myös oppinut, että välillä suunnitelmaan voi jättää ”jämäpäiviä”, eli tarkoituksella syödään alkuviikosta jääneitä ruokia.

Vähän huomaamatta on myös muodostunut uusi ruokakaupparutiini. Koska Citymarketilla on edelleen se halpa keskiviikkotarjous kuljetusmaksujen osalta, olen päättänyt hyödyntää sitä niin kauan kuin riittää. Tilaan kerran viikossa suurimman osan ruoasta suoraan kotiin, ja samassa kyydissä tulevat vessapaperit, pesuaineet ynnä muut isot hankalat paketit. Olen oppinut tilaamaan tarpeeksi kerralla. Kuvittelin ettei jääkaappiin mahdu, mutta kun Cittari kerran vahingossa tuplasi tilaukseni, huomasin että 12 maitoa ja 24 viiliä mahtuu ihan hyvin, ja kaikki muu vielä lisäksi. Tämä rutiini on säästänyt minulta paljon ylimääräisiä kauppareissuja ja pähkäilyä.

Järkevämpää järjestystä keittiössä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen saanut oman haasteeni keittiöosuuden valmiiksi. Tavaroita, jotka lähtevät kiertoon:

  1. salaattikulho
  2. Tupperwaren kermavaahtosekoitin
  3. keraaminen tarjoiluastia/ taide-esine
  4. nippu ruokalappuja

Suoraan roskikseen heitin kourallisen parittomia purkinkansia ja kuivahtaneita lasipurkkien kumitiivisteitä. Lisäksi roskiin joutui myös vanha alumiininen mehumaija. Tämä oli peräisin 50-luvulta, ja niin hapettunut että siinä jo arvelutti keittää mitään. Kirppikseltä löytyi uutta vastaava teräksinen muutamalla kympillä, joten vanha sai mennä. Lisäksi laatikoista ja kaapeista löytyi jonkin verran pieniä esineitä, jotka eivät oikeastaan kuulu keittiöön ollenkaan, kuten lasten leluja. Ne palautin oikeaan osoitteeseen.

Suurin uudistus on uudelleenorganisointi, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Minulla on yksi tosi iso vetolaatikko, se on 100cm leveä ja syvä kuin mikä. Sinne mahtuu aivan uskomaton määrä tavaraa, ja tätä ominaisuutta on todella hyödynnetty aikojen saatossa. Jos jollekin tavaralle ei ole löytynyt fiksua paikkaa, olen sommitellut sen muun roinan jatkeeksi tuohon megalootaan. Sen seurauksena laatikko oli muuttunut todella epämiellyttäväksi käyttää. Mutta tämän raivausprojektin seurauksena laatikossa vallitsee nyt uusi, toimiva järjestys.

Tiivistin toisessa kaapissa pöytäliinat kahden hyllyn sijaan yhdelle. Sain tällä tavalla alimmaisen hyllyn tyhjäksi, ja sinne järjestelin kaikki leivontavälineet, eli kakkuvuoat, kaulimet ja leivonta-alustan. Samassa kaapissa pidän ylempänä jauhoja ja muita leivontatarvikkeita, joten paikka oli erinomaisen looginen. Alin hylly ei kuitenkaan sovellu ruoka-aineiden säilyttämiseen, koska sinne ei näe kunnolla. Sen sijaan kakkuja leivon niin harvoin, ettei haittaa vaikka vuokia varten pitäisi vähän kyykistellä. Kaikki samaan sarjaan kuuluvat tavarat ovat nyt yhdessä, ja voin jälleen kerran ihmetellä, miksi en ole tullut ajatelleeksi tätä aiemmin.

Hankalan mallisten vuokien myötä megalaatikosta vapautui paljon tilaa. Aloin heti miettiä, voisiko jossain muualla tehdä samanlaista tiivistämistä. Jos alimmat hyllyt ovat hankalia, niin niin ovat ylähyllytkin. Pienen tutkailun jälkeen huomasin, että tiskikaapin ylin hylly oli selvästi vajaakäytössä. Hetki uudelleenjärjestelyä, ja yllättäen täydeltä vaikuttaneesta tiskikaapista löytyikin tyhjää tilaa. Jemmasin ylös hillopurkkeja, joita harvemmin tarvitaan ja järjestelin kaikki maljakot loogisesti vierekkäin. Otin vielä kaapista pois saviastian, joka sopii paremmin kukkaruukun alle kuin ruokailuun. Tämän jälkeen sekä tiskikaappiin että suureen vetolaatikkoon oli tullut niin paljon lisää tilaa, että sain niihin tasoilta pois kaikenlaista tavaraa, kuten kastelukannun ynnä muuta. Kaappien järjestely toi siis lisää tilaa myös työtasolle, eikä tarvinnut sulloa mitään.

Tämä harjoitus oli siis erittäin hyödyllinen. Kaikki on nyt käytännöllisemmin järjestetty ja tuntuu että tilaa on enemmän kuin ennen vaikka mitään ei varsinaisesti ole vielä poistettu. Nuo kolme kirppikselle menevää esinettä nostin väliaikaiseen säilöön kaapin päälle pois tieltä. Edellisestä keittiön järjestelystä olikin aikaa, joten nyt olen tilanteeseen hyvin tyytyväinen. Eikä haittaa jos joku vieras aukoo keittiössä kaappeja. Kaikki on ojennuksessa!

Listaihmisiä

Julkaistu , kirjoittanut
15

Kaiken organisoinnin ja suunnittelun perusyksikkö on lista. Rakastan listoja! Niiden tehtävä on vähän sama kuin rutiineiden, eli vapauttaa aivoista tilaa jollekin muulle. Ilman listoja en pysyisi mitenkään tehtävieni tasalla. En muistaisi kenelle pitää soittaa, mitä pitää ostaa kaupasta tai mistä olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ideoita tulee ja menee, asiat pulpahtelevat mieleen omalla sumealla logiikallaan, ja jollei niitä kirjoita muistiin, on ihan tuurista kiinni milloin asian muistaa seuraavan kerran. Kun asiat ovat ylhäällä, voi ottaa käsittelyyn yhden kerrallaan ja samalla tietää, että ne muut pysyvät hyvässä tallessa ja odottavat siellä vuoroaan.

Kuten eilen sanoin, tällä hetkellä projekteja ja velvollisuuksia on siinä määrin, että piti tehdä todellinen megalista. Merkkasin sinne kaikki mahdolliset asiat, mitkä pitäisi hoitaa tässä muutaman viikon sisällä. Pääkohtia tuli yli 20, ja niiden lisäksi vielä lukuisia alakohtia. Esimerkiksi pääkohta on kirppari, ja alakohtina kaikki ne tavarat, jotka sinne aion viedä. Ylipäätään kaikenlainen suunnittelu alkaa minulla aina listan kirjoittamisella. Istun rauhassa alas, ja alan miettiä. Sitten kirjoitan rungon, jota täydennän sitä mukaa kun asioita tulee mieleen. Jos yritän tai joudun organisoimaan jotain ilman tätä listaamisvaihetta, olen jokseenkin hukassa, ja jatkuvassa stressissä siitä, olenko muistanut kaiken.

Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin käyttää monia listoja yhtä aikaa, etteivät asiat mene sekaisin. Jos ajatellaan esimerkiksi juhlien järjestämistä, käytän ainakin kolmea eri listaa. Vieraslistan avulla mietin, ketä haluan kutsua ja pysyn ajan tasalla siitä, ketkä ovat tulossa, ja keitä kutsutaan jos joku ei pääse. Kauppalista kertoo mitä aiotaan tarjota ja mitä muuta pitää ostaa kaupasta. Tehtävälista puolestaan pitää muistissa muut valmistelut, kuten esimerkiksi siivoukset, kutsujen lähettämiset, koristelut, muut hankinnat ja selvitettävät asiat. Sitten jos tarkaksi menee, on vielä aikataulu(lista), johon olen etukäteen miettinyt ja kirjoittanut missä järjestyksessä ja mihin aikaan pitää mitkäkin asiat tehdä. Toinen järkevä tapa erotella asioita toisistaan on niiden kiireellisyys. Esimerkiksi samalle listalle ei mielestäni kannata lisätä asioita, joista osa on tehtävä saman viikon aikana, mutta osa vasta ensi talvena.

Listan hyvä puoli on myös se, että ikävätkin asiat pysyvät aktiivisena mielessä. Itselläni on taipumus vältellä ikäviä juttuja viimeiseen asti, mutta jos ko. tehtävä lukee päivittäin konsultoitavan listan ylimpänä, sen välttely muodostuu paljon hankalammaksi. Aktiivisen unohtelun sijaan tulee helpommin tartuttua toimeen, ja sitten saa pyyhkiä yli koko homman. Ja siitä vasta hyvä olo tuleekin! On muuten jännä, että mieluiten tekisin listat paperille käsin. Käsin kirjoittaminen saa aivot toimimaan paremmin jostain syystä, mutta käytännön sanelemana käytän silti useimmiten puhelinta muistiinpanovälineenä. Sen paras puoli on siinä, että se kulkee aina mukana ja listat on helppo ottaa esille.

Onko lukijoissa listaihmisiä? Sähköinen vai paperi? Entä hyväksi havaittuja vinkkejä?

Koko koti kuntoon: keittiön laatikot ja tasot

Julkaistu , kirjoittanut
4

Jatketaan keittiön parissa. Nyt kun ruuat ovat järjestyksessä, on loogista jatkaa astioiden parissa. Ajattelin, että seuraavaksi käyn läpi kettiön vetolaatikot sekä tasot. Heti pitää täsmentää, että meillä on kaikki alakaapit vetolaatikoita. Mutta tarkoitan nyt niitä ”perinteisiä” laatikoita, joissa pidetään kauhat ja kapustat, leivinpaperit ynnä muut. Soveltakaa omassa keittiössänne kuten parhaaksi katsotte. Ne loput astiat (lautaset, lasit, jne.) käytään läpi ensi viikolla. Etukäteen arvioin, että raivattavaa ei näistä laatikoista löydy, mutta järjestettävää kyllä.

Toinen kohde on tasot. Minä aion ottaa lukuun työtasot, kaappien päälliset sekä pari keittokirjahyllyä, jotka keittiössä on. Näitä on siis aika paljon. Haluan tarkastella kriittisesti, pidänkö esillä tarpeellisia tavaroita. Epäilen, että joukosta paljastuu sellaista, joka on pöydällä vain tottumuksesta. Tämän viikon haasteena on siis aika iso kokonaisuus omassa keittiössä, mutta tämä varmaan vaihtelee keittiön koon ja tyypin mukaan.

Pahoittelen, että postaus tulee näin viiveellä. Vieraileva vatsatauti ei ole vieläkään täysin poistunut, ja lisäksi vietin kuluneen viikonlopun äärimmäisen kiehtovalla mindfulness-kurssilla. Siitä lisää myöhemmin, mutta kurssi vei molempina päivinä niin monta tuntia, ettei kirjoittamiselle jäänyt aikaa. Seuraavaksi vastaan kaikkiin kommentteihin, ja huomenna takaisin normaaliin rytmiin.

Koko koti kuntoon: jääkaappi

Julkaistu , kirjoittanut
13

Tämän viikon tehtävä on lähes valmis. Inventoin äsken jääkaapin sisuksen. Suosittelen siinä samaa metodia kuin kuivaruokien kanssa, mikäli yhtään on epäilystä jääkaapin sisällöstä. Toisin sanoen hylly kerrallaan kaikki ulos ja pyyhkäistään samalla tahrat kaapista. Sitten analysoidaan ruokavarat ja päätetään, ovatko ne syötävissä vai eivät.

Meidän jääkaapista löytyi pilalle menneitä sipuleita. Niitä on osteltu sinne kesällä, ja sen jälkeen unohdettu. Samoin löytyi yksi vihreä paprika, joka oli homeessa. En tunnusta itse sitä ostaneeni, joten en tiedä mitä siitä olisi ollut tarkoitus tehdä. Sitten oli vielä ruskeaksi muuttunut banaani. Aika hyvä saldo, pahempia kertoja on ollut runsaasti. Tyypillistä muuten on, että nuo kaikki olivat kasviksia. Niiden syöminen on aina vaan yhtä työlästä. Se on kummallista, koska syön kasviksia mielelläni jos vain joku muu on ne valmistanut. Itselläni on jostain syystä korkea kynnys.

Tsekkasin jälleen kaikki päivämäärät läpi, ja tiedän nyt, mitä pitää tämän kuun aikana käyttää pois. Kun mietin seuraavaa ruokalistaa, otan sekä kuivakaapin että jääkaapin sisällöt uudella tavalla huomioon. Opettelen siis pikkuhiljaa hoitamaan ruoka-asiani siten, että hävikkiä ei syntyisi. Tähän liittyy se, että täytyy tsempata noiden kasvisten kanssa.

Järjestin hyllyt siististi. Jääkaapissa toimii erinomaisesti samanlaiset yhteen -periaate. Tällä logiikalla alimmalla hyllyllä on kaikki valmiit ruuat, lihat, kalat ja kananmunat, toisella leivänpäälliset ja säilykkeet, sen jälkeen viilit, jugurtit ja muut maitovalmisteet juustoja lukuunottamatta ja ylimmällä hyllyllä juomat. Ovessa on maustetahnat, sinapit ynnä muut vastaavat, sekä korkeaa säilytystilaa tarvitsevat, kuten ketsuppi ja avattu maito. Lisäksi vielä vihanneslaatikko, jossa oikealla puolella on perunat ja sipulit, vasemmalla muut.

En tiedä vaikuttaako tuo järjestys ulospäin erityisen loogiselta, mutta itselleni nuo ryhmät ovat erittäin järkevät. Koska kaapin alaosa on se kylmin paikka, on mielestäni järkevää säilyttää siellä kaikki herkimmin pilaantuvat. Lämpimämmällä ylähyllyllä taas voi hyvin pitää pillimehuja, jotka pärjäisivät ilman jääkaappiakin. Järjestykseen vaikuttaa myös se, mikä on näkyvissä. Tietyt harvemmin käytettävät tuotteet ovat parhaalla paikalla juuri siksi, että näkisin ne jatkuvasti ja tulisin myös käyttäneeksi.

FullSizeRender

Tässä on vihanneslaatikko siivouksen jälkeen. Jos kuvaa katsoo tarkasti, siinä näkyy kolme muovista rasiaa, tomaateille, sipuleille ja tuossa vasemmassa yläkulmassa on kantarelleja sanomalehteen käärittynä. Nuo eivät ole alkuperäisiä rasioita, vaan sellaisia joita tulee esim. viinirypäleiden tms. mukana. Olen ruvennut säästämään niitä, koska keksin että niissä on tosi kätevää säilyttää vaikka mitä. Ne ovat kevyitä, siistejä ja läpinäkyviä. En voi säilyttää ruokaa sellaisessa astiassa, johon en näe. Jos en näe, unohdan päivässä mitä purkissa on, ja sitten en viitsi edes avata sitä. Niissä voi muuten säilyttää muutakin kuin ruokaa, siis kaikenlaista pikku tilpehööriä. Ovat vähintään yhtä käteviä kuin kenkälaatikot.

Tällä viikolla pitää vielä kurkata pakastimeen ja sitten alkaa olla valmista. Maustehylly on äskettäin inventoitu, joten sitä ei tarvitse purkaa. Sitten on vielä öljyjä ja etikoita, jotka täytyy käydä läpi, lähinnä siksi että tiedän mitä pitää ostaa lisää. Miten teillä sujuu? Oletteko löytäneet poisheitettävää?

Aamusiivous

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen pidempään miettinyt, miten saisin arkirutiineihin upotettua sellaisen systemaattisen pikasiivouksen. Amerikkalaisissa blogeissa siitä käytetään nimitystä ”5 minute pick-up”. Sille ei ole olemassa vastaavaa sanaa suomeksi, mutta käytännössä tuo tarkoittaa, että viiden minuutin ajan järjestetään määrätietoisesti ja reippaasti, kerätään roskat roskiin ja palautetaan kaikki paikoilleen.

Näen tässä konseptissa paljon etuja, mutta minulla on ollut vaikeuksia soveltaa sitä omassa arjessa. Noissa lukemissani blogeissa se nimittäin tehdään yleensä viimeiseksi illalla (tai vähän ennen kuin vieraat saapuvat), ja ilta ei todellakaan ole minulle otollisin aika siivota. En kerta kaikkiaan jaksa motivoitua järjestelemään mitään, kun kerrankin on hetki aikaa tehdä jotain ilman häiriöitä. Tai sitten olen niin väsynyt, että nukkuminen tuntuu paljon paremmalta idealta kuin siivoaminen.

Tänä aamuna tajusin, että kyllä tämä meilläkin toimii, kunhan ajankohta siirretään illasta aamuun. Heti ensimmäisenä aamulla voi muiden aamutoimien ohessa käyttää sen viisi minuuttia reippaaseen järjestelyyn ja koti näyttää kivalta päivää varten. Tämä sopii päiväjärjestykseen erinomaisesti, sillä aamuisin hoidan kotia muutenkin: tyhjennän tiskikoneen yön jäljiltä ja täytän sen aamiasiastioilla. Viikkaan kuivat pyykit kaappiin ja laitan uuden koneellisen pyörimään. Samaan syssyyn voin ottaa ohjelmaan tämän pikasiivouksenkin.

Tästä tulee siis uusi rutiinini. Tarvitsi vain päästä yli siitä ajatuksesta, että kaiken pitäisi olla siistiä kun mennään nukkumaan. Mutta näköjään tietyt jutut toimii paremmin aamulla, ja toiset illalla. Esimerkiksi tuo tiskikonerutiini pitää ehdottomasti tehdä noin, että illalla kone päälle, ja jos pesukoneessa olisi ajastustoiminto, laittaisin taatusti pyykit pyörimään niin että ne olisivat aamulla valmiit. Mutta tässä kohdassa aamu on otollisinta aikaa toimia, ja lopputulos on aivan sama.

Onko teillä tämä viiden minuutin siivous käytössä? Mihin aikaan teette?

Käyttöohjeiden säilytyksestä

Julkaistu , kirjoittanut
21

Minullla on ollut viime vuodet tapana säilyttää kaikkia mahdollisia käyttöohjeita ja takuupapereita yhdessä lehtikotelossa. Olen tyrkännyt sinne aina kaikki uudet sitä mukaa kun niitä on tullut, ilman sen suurempaa järjestelyä. Tänään otin muiden paperitöiden lisäksi käsittelyyn tämän kotelon sisällön. Kävin kaikki vihkoset läpi, ja poistin kaikkien sellaisten laitteiden ohjeet, joita ei enää ole olemassa. Koska en tee mitään karsintaa siinä vaiheessa kun laite tulee meille, heitin pois myös muutaman vieraskielisen ohjeen sekä pari varoituslappusta. Tiedän lukemattakin, että pikkulapsia ei saa jättää yksin ammeeseen kylpemään… Edellisen kerran olen putsannut sisällön kolmisen vuotta sitten, ja tämä muutaman vuoden välein tehtävä karsinta riittää tahdiksi hyvin.

Marie Kondo sanoo, että mitään käyttöohjeita on turha säilyttää. Hänen mukaansa kaikkia laitteita osaa käyttää muutenkin, ja jos ei jotain osaa niin ainakin netistä löytyy ohjeet. Joten miksi säilyttää ohjeita turhanpäiten. Tässä kohtaa olen Marien kanssa täysin eri mieltä. Minä kuulun siihen joukkoon, joka lukee ohjeet ensin, ja alkaa käyttää laitetta vasta sitten. On mielestäni ajan hukkaa taistella jonkun toiminnon kanssa, kun asian voisi selvittää helposti ohjekirjaa vilkaisemalla.

Tästä syystä säästän kaikki käyttöohjeet. Totuuden nimissä on todettava, että harvoin niitä on tullut tarkasteltua. Mutta toisaalta, kuinka paljon yksi lehtikotelo vie tilaa? Tuon verran voi ihan hyvin uhrata, vaikka ei tietoa koskaan tarvitsisikaan. On kuitenkin hyvä säännöllisesti karsia tarpeettomat pois, niin yksi kotelo pysyy riittävänä säilytystilana.

Hoidin tuon muuten tänään maanantaina samalla kun tein ns. paperihommat. Se kerran viikossa tyhjennettävä laatikko on osoittautunut todella toimivaksi ja hyväksi systeemiksi. Välillä ei oikein huvittanut, ja jokunen kerta jäi pois välistä. Mutta pelkästään se, että kaikki kertyvät paperit oli varmuudella koottu yhteen paikkaan, tekee paluun rutiiniin paljon helpommaksi kuin ennen. On mahtavaa, kun tietää ettei yksikään lasku ole hävinnyt minnekään vaan kaikki löytyvät yhdestä laarista. Sama muuten koskee noita käyttöohjeitakin. On oikein mukavaa, kun tietää että jos sellainen on olemassa, se löytyy yhdestä tietystä paikasta.

Millaisia ratkaisuja teillä on käyttöohjeiden säilytykseen?

Erilaisia arjen havaintoja

Julkaistu , kirjoittanut
13

Olin ystävien luona juhlissa, ja ihailin heidän kaunista kotiaan. ”Katso, täällä on levytkin aakkosjärjestyksessä!”, ihastelin puolisolleni. ”Niinhän meilläkin on”, hän vastasi. Minulla löi hetken tyhjää, kunnes muistin. Totta.

Meidän levyt on aakkosjärjestyksessä, koska olen ne itse siten järjestänyt. Ne ovat olleet aakkosjärjestyksessä jo monta vuotta. Mutta omissa mielikuvissani olen näköjään edelleen se sama huoleton tyyppi, joka tunkee levyt sinne, mihin käsi sillä hetkellä ylettää. Olen huomannut, että vanhempana alkaa arvostaa erilaista helppoutta kuin nuorempana. On helppoa työntää levy vain jonnekin, mutta vaikeaa etsiä sitä myöhemmin kymmenien tai satojen muiden levyjen seasta. On työläämpää palauttaa levy täsmälleen oikeaan kohtaan kuuntelun jälkeen, mutta toisaalta on mahtavaa, kun löytää joka kerta haluamansa levyn omalta paikaltaan.

Tämä oli hauska havainto, sillä vilpittömästi ehdin ihaila, miten järjestelmällisiä jotkut jaksavatkaan olla. Kunnes tajusin että kuulun itse samaan joukkoon. Hämmästyin havaintoa aika paljon. Toinen havainto ei valitettavasti ollut yhtä positiivinen. Jostain syystä tällä tai viime viikolla oli jäänyt yksi jätekeräyskerta väliin. Kun siihen lisää pari yksityisyritteliästä henkilöä Itä-Euroopasta, lopputulos on ihan hirveä sotku. (Täsmennyksenä on todettava, että eniten sotkua kyllä aiheutti se, ettei roskia haettu ajallaan.) Kaikki laatikot pursuilevat niin, että kannet jäävät aivan auki.

Tämä sai minut ajattelemaan kahta asiaa: ensinnäkin sitä, että toimiva jätekeräyssysteemi on ihan kullanarvoinen juttu, jota alkaa välittömästi arvostaa enemmän, kun se ei toimi. Toisaalta kun systeemi toimii hyvin, se saa unohtamaan sen toisen asian: tuotamme ihan hulluna jätettä. Tämä johtopäätös perustuu siihen, että parin päivän viive tyhjennyksessä saa aikaan kaaoksen. Olen toitottanut täällä siitä, että jossain vaiheessa tavarat muuttuvat jätteeksi väistämättä, eikä tämä havainto muuta tätä näkemystä mihinkään suuntaan. Mutta aloin pitkästä aikaa pohtia, olisiko arkipäivän jätettä mahdollista vähentää ilman, että siitä tulisi kohtuutonta vaivaa itselle? Meillä syntyy eniten jätettä keittiössä erilaisista ruokapakkauksista. Jossain määrin niihin voi itse vaikuttaa, mutta paljon on sellaista mihin ei voi, kuten vaikkapa maitotuotteet.

Sitten on vielä se kysymys, että tarvitseeko? Jos jätteet poltetaan energiaksi, sehän on pois muulla tavalla tuotetusta energiasta. Tietysti kokonaisuuden kannalta olisi hyvä vähentää jätettä, koska sehän viime kädessä vähentää myös energian kulutusta (kun esimerkiksi niitä pakkauksia ei valmistettaisi ollenkaan), mutta onko tässä nyt sellainen asia, josta kannattaa ylipäätään sen suurempaa stressiä ottaa? Olisiko olennaisempaa esimerkiksi keskittyä siihen, että pakkaa roskansa niin tiiviisti, että laatikoihin mahtuu enemmän kamaa, eikä missään kuljeteltaisi ilmaa paikasta toiseen?

 

 

Helppoa ja nopeaa vai kaunista ja ihanaa?

Julkaistu , kirjoittanut
14

Kun pohdin, onko minimalismillakin hintansa, sain sivutuotteena runsaasti kommentteja, joissa kehotettiin eri äänensävyillä lopettamaan tyynynliinojen silittäminen. Jos jotain pitäisi noista lausunnoista päätellä, niin ilmeisesti nykymaailmassa silittämistä ei juurikaan harrasteta. Tästä päästään kuitenkin mielenkiintoisiin pohdintoihin tavaroihin liittyvästä työmäärästä ylipäätään.

Minä taidan olla vanhanaikainen, mutta mielestäni tavaroista kuuluu huolehtia mahdollisimman hyvin. On ensinnäkin ekologista saada tavarat kestämään mahdollisimman pitkään. Mutta toiseksi on mielestäni ylipäätään piittaamatonta ja löperöä jättää omaisuutensa hoitamatta. Kunnon ihmiset tekevät diilin hankkiessaan jonkun tavaran: siinä samalla sitoutuu säilyttämään sekä puhdistamaan ja huoltamaan kyseistä esinettä oikealla tavalla.  Se tarkoittaa, että kengät lankataan, villasukat parsitaan, astiat pestään, kotona siivotaan ja niin edelleen. Urheiluvälineitä ei jätetä pihoille lojumaan ja ruostumaan. Autoa käytetään huollossa. Kristallimaljakot pestään käsin. Kyllä te varmaan ymmärrätte, mitä ajan takaa.

Mielestäni ostotilanteessa tekee samalla valinnan, kuinka paljon aikaa tavaraan on valmis investoimaan. Monet eivät osta vaatteita, jotka eivät kestä konepesua. Se on ihan hyvä strategia. Minulle taas silittäminen tai käsinpesu ei ole ongelma. Olen valmis näkemään vaivaa vaatteiden huoltamisessa. Mitä kalliimpi vaate, sitä huolellisempi yritän olla. Olen kuitenkin huomannut, että kaikki luonnonmateriaalit vaativat erilaista huolellisuutta ja hoitoa kuin keinotekoiset. Ajatelkaa vaikka nahkaa tai puuta – ne menevät helposti pilalle, mutta ainakin minusta ovat huomattavasti miellyttävämpiä ja kauniimpia kuin keinotekoiset korvikkeensa. Helppohoitoisuutta saa usein kauneuden kustannuksella.

Sitten on tyylikysymyksiä, joissa on enemmän väljyyttä. Ymmärrän erinomaisesti, miksi joku jättää tyynynliinat silittämättä. Mutta minulle tiiviiksi silitetty puuvilla on sellaista arkipäivän luksusta, jonka eteen olen valmis näkemään hieman vaivaa. Kun järjestän juhlapäivälliset, laitan pöydälle valkoisen pellavaliinan ja kankaiset servetit. Niiden peseminen ja silittäminen on omalla tavallaan työlästä, mutta se on se hinta, joka todella juhlavasta kattauksesta täytyy maksaa. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja ja makukysymyksiä. Joku voi elellä trikoossa vuodesta toiseen, minulle se ei sovi. Kukin taaplaa tyylillään.

Haluan nauttia omistamistani tavaroista, ja niiden käsittely on osa omistamisen iloa. Nämä ovat niitä esineitä, jotka Marie Kondon sanoin todella ilahduttavat minua. Esineiden huolellinen hoitaminen onkin varmaan juuri sitä kunnioittamista, mistä Kondokin puhuu. Oikeastaan pyrin siihen, että mahdollisimman suuri osa omaisuudestani on sellaista, ettei sen huoltaminen tunnu vaivalta. Tässä on kenties yksi seikka minimalismin puolesta, sillä mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompaa niiden huoltaminen on. Tosiasiassa kuitenkin riittää, että tavaroita on itselle sopiva määrä.

Palatakseni silittämiseen, en siis millään muotoa suostu luopumaan siitä. Silittäminen on mukavaa ja mielestäni tarpeellista. En kuitenkaan tule syynäämään kenenkään muun liinavaatekaappiin, onko silitetty vai ei. Tämä on minun tapani, mutta ymmärrän myös teitä jotka ette silitä. En kuitenkaan silitä velvollisuudentunnosta tai siksi, että kuvittelen kunnon kotirouvien tekevän niin. Älkää tekään lähtekö sille linjalle. Paras syy silittää on se, että haluaa sileitä tekstiilejä.

Paluu pakaasien äärelle

Julkaistu , kirjoittanut
13

Viime talvena lähdimme viikoksi koko perheen voimin pohjoiseen. Pakkaaminen ja lähtö ei sujunut kovin stressittömästi ja tuolloin vannoin, että jonain päivänä tämäkin vielä onnistuu. Taannoisista virheistä oppineena ja pari kertaa sen jälkeen harjoiteltua luulen hallitsevani homman jo vähän paremmin.

Ensinnäkin tarvitsen aina listan. En pysty pakkaamaan järkevästi ilman muistilistaa, ellei kyseessä ole todella lyhyt reissu. Hyvä muistilista taas syntyy vain siten, että saan hetken keskittyä siihen sataprosenttisesti. Vaikka olen aika pätevä hoitamaan useita asioita yhtä aikaa (kukapa pienten lasten äiti ei olisi?), pakkauslistan tekeminen vaatii täydellistä rauhaa. Vain sillä tavalla saan ajatukseni koottua siinä määrin, etten unohda mitään olennaista. Kommenteissa ehdotettiin taannoin, että pitäisi olla sellainen lista, joka toimisi ihan kaikissa tilanteissa. Mutta en ymmärrä mitä hyötyä on listata lähes kaikki omistamani vaatteet, kun pakkaamisessa on kyse nimenomaan valinnoista?

Systeemini on tämä: ensin tarkistetaan säätiedoitus. Se toimii suunnitelman pohjana. Sen jälkeen otetaan huomioon, millainen matka on kyseessä, ja aloitetaan olennaisista. Jos tarkoitus on ulkoilla, kaikki tarvitsevat siihen sopivat kengät ja vaatteet. Jos ollaan menossa juhliin, olennaisinta on miettiä, missä vaatteissa juhlitaan. Sitten kirjataan ylös kaikki perustarvikkeet, kuten yöpuku ja alushousut. Jos en kirjoita näitä muistiin, lähden todennäköisesti matkaan ilman.

Kuunneltuani muutaman podcastin aiheesta, sain uuden ahaa-elämyksen. Nimittäin että pakatessa kannattaa miettiä asukokonaisuuksia (englanniksi ”outfit”). Eli yksinkertaisesti sitä, mitä aion pitää päälläni tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tai jos ei jaksa miettiä niin tarkasti, niin miettii sitten siltä kannalta, montako asua tarvitaan neljän päivän reissulla, jossa ohjelmassa on sekä rentoa oleilua että ravintolaillallinen. Sitten pakataan tarvittavat asut mukaan alusvaatteita myöten.

Kenties tämä on teille lukijoille ihan perusjuttua, mutta oma ajatteluni on ollut pakkaamisen suhteen sen verran alkeellista, että asia tuli ihan uutena. Uskokaa tai älkää, mutta olen yleensä aloittanut pakkaamisen ”pohjalta”, eli niistä alushousuista. Laskenut monetko tarvitaan, ja sitten edennyt siitä vaateryhmä kerrallaan kohti päällysvaatteita. Voin kertoa, että ko. menetelmä on aika työläs. Naistenvaatteissa nimittäin on olennaista, millaiset alusvaatteet tulevat muiden vaatteiden alle (esim. valkoisen t-paidan alle ainakaan minä en laita mustia rintaliivejä). Olen siis tähän asti tehnyt kaiken nurinkurisesti päättämällä ensin mitkä alusvaatteet otan mukaan. Sitten olen valinnut muut vaatteet siltä pohjalta miten ne soveltuvat valittujen alusvaatteiden päälle. Mutta olisi huomattavasti järkevämpää miettiä päällepäin näkyvä asukokonaisuus ensin, ja sitten valita soveliaat alusvaatteet kuhunkin asuun. Muutama vuosikymmen meni tämänkin asian tajuamiseen, mutta onneksi oppia ikä kaikki.

Sitten kun listalle on saatu oikeanlaiset vaatteet, täytyy miettiä vielä muut jutut. Tarvittava kosmetiikka on yksi kategoria. (Tässäkin on ongelmia, pakkaan aina joko liikaa tai liian vähän.) Sitten on lisäksi muut tavarat, joita juuri tällä nimenomaisella matkalla tarvitaan. Esim. mökille mennessä sinne on usein muutakin vietävää, vieraille on usein tuliaisia ja sitten on tietysti kaikki elektroniikka, jota ilman elämä käy hankalaksi. Voisin kuvitella tekeväni sellaisen peruslistan, jossa on ne ehdottomat tavarat, joita ilman elämä kävisi tosi hankalaksi. Eli vanha kunnon ”pass, biljett och pengar” toimii hyvin edelleen, lisättynä varmaan puhelimella, laturilla ja hammasharjalla. Mutta muuten matkalistat ovat aina erilaisia.