Aihearkisto: Järjestystä

Mitenhän tässä aina käy näin?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Eilen huomasin, että keittiöön on alkanut hiipiä sotkua. Tässä on esimerkki:

IMG_0236

 

Tämä on ennen-kuva. Kyse on vetolaatikosta, jossa säilytän muovipusseja ynnä muuta keittiössä tarvittavaa. Koko sisältö näkyy kuvasta. Kaiken löytää, mutta kuten näette järjestys ei ole kovin hyvä. Tuossa itse asiassa näkee, mikä se alkuperäinen järjestys on ollut, mutta jotenkin tavarat ovat alkaneet vähitellen vaeltaa pois paikaltaan. Ihmettelen, että miten se järjestys aina jossain vaiheessa muuttuu sotkuksi? Käykö teille muille samalla tavalla?

Päätin kuitenkin korjata tilanteen. Järjestin laatikon äsken ja nyt se näyttää tältä:

IMG_0237

Samat tavarat, miinus muutama likainen muovipussi. Näyttää tosi kivalta minun mielestäni. Aikaa tämän järjestämiseen meni alle viisi minuuttia. Pieni vaiva, iso ilo. Tietenkin tämä on väliaikaista, kunnes tilanne alkaa taas muistuttaa ylempää kuvaa. Mutta parin minuutin järjestelyllä paransin tilannetta taas moneksi kuukaudeksi.

Sitten päivitys paperirintamalta: tämä uusi systeemi on loistava! Olen niin tyytyväinen, että olen ottanut sen käyttöön. Ensinnäkin minun ei tarvitse ajatella papereita koko viikon aikana. En edes viitsinyt avata paria laskua, koska tiesin hoitavani ne tänään. Heitin vain kuoret lokerikkoon. Laitoin sinne itse asiassa sellaisiakin papereita, joille en juuri sillä hetkellä keksinyt parempaa paikkaa, vaikka ne eivät täysin ehkä kuuluneetkaan ”virallisten papereiden” joukkoon. Mutta ei hätää! Tänä aamuna otin koko pinkan, ja käsittelin paperit yksi kerrallaan. Maksoin laskun, arkistoin yhden kuitin ja tilauslomakkeen ja keksin muille papereille järkevän paikan. Ja kaikki tämä jopa ennen kuin puhelin hälytti!

Tämä papereiden käsittelysysteemi on parissa viikossa selkeästi vähentänyt stressiä elämästäni. En ahdistu mistään, kun tiedän että viikossa on selkeä aika, jolloin asialle on tehtävä jotain. Voin heittää paperit mielestäni muuksi aikaa, ja sitten maanantaina istun alas ja hoidan kaiken kerralla. Aikaa kuluu varmaan vähemmänkin näin, kun olen keskittynyt siihen mitä teen. Väitän, että tämä osoittautuu yhtä hyväksi rutiiniksi kuin tiskikoneen käynnistys iltaisin. Kyllä voi olla joskus järjestys pienestä kiinni.

Ja hei, tämä viikko on se vaatehuoltoviikko! Raportoin siitä lisää myöhemmin tällä viikolla!

KonMari käytännössä

Julkaistu , kirjoittanut
28

Kaikenlaista kannattaa kokeilla. Päätin, että testaan KonMari-menetelmää ja järjestän ja viikkaan vaatteeni uudella tavalla. Nyt kokeilua on takana pari viikkoa ja voin jakaa tuloksia.

Viikkauksen periaatteena on se, että vaatteista ei tehdä pinoja, vaan rivejä tai jonoja. Vaatteet asetellaan siis pystyyn ja vierekkäin, ei päällekäin. Tämä luonnollisesti toimii ainoastaan laatikoissa, sillä vaatejonot tarvitsevat hieman tukea, vaikka periaatteena onkin että viikattu vaate pysyy itsekseen pystyssä. Avohyllyllä se on kuitenkin pidemmän päälle mahdotonta. Tässä siis ensimmäinen huono puoli. Jos laatikoita ei ole, tämä ei toimi. Toisaalta jos laatikoita on, systeemi on erittäin hyvä.

Vaatteet viikataan näin: Ensin vaate taitellaan niin, että syntyy suorakaide. Esimerkiksi housut taitetaan lahkeet päällekäin pituusssuunnassa. Paidoista tehdään suorakaide kääntämällä hihat piiloon tavalla tai toisella. Kun on saatu suorakaide, sitä aletaan ”kääriä kokoon”, eli taitellaan lyhyitä reunoja keskelle päin, kunnes saadaan sopivan kokoinen siisti paketti. Kun paketti laitetaan pöydälle sileä puoli ylöspäin, sen pitäisi pysyä itsekseen pystyssä (suurin piirtein, en ne kaikki pysy vaikka olisikin oikeaoppisesti taiteltu). Hämmästyttävän usein tämä kuitenkin onnistuu.

IMG_0153

T-paidat rivissä. Suorakaidetta taitellaan pienemmäksi, kunnes korkeus vastaa laatikon korkeutta.

 

Menetelmän edut: On totta, että vaatteet vievät vähemmän tilaa tällä tavalla. Laatikkoon tulee yllättäen uutta tilaa, vaikka vaatemäärä pysyy samana. On myös todella kätevää, kun näkee kaiken kerralla. Yhdellä silmäyksellä on selvää, onko vaate laatikossa vai ei. Järjestystä on hyvin helppo ylläpitää, kun mitään ei tarvitse nostaa pois tieltä ja laittaa takaisin. Etenkin lastenvaatteet kannattaa taitella näin. Systeemi on kuin tehty pienille lapsille, jotka haluavat itse valita vaatteensa.

IMG_0152

Tässä ei siis ole kaksi pinoa, vaan laatikko on kuvattu ylhäältä päin joten kuvassa on kaksi jonoa.

Tiettyjä ongelmia syntyy siitä, että kaikki vaatteet eivät tietenkään sovellu viikattaviksi näin. Liukkaat kankaat eivät pysy kasassa, sama vika myös hyvin ohuissa vaatteissa. Parhaiten menetelmä toimii puuvillan ja trikoiden kanssa. Myös alustopit, sukat ym. pienet vaatekappaleet voi taitella näin materiaalista huolimatta. Marie Kondo listaa itsekin vaatteita, jotka kannattaa mieluummin ripustaa. En muista mikä kaikkea siihen kuului, mutta käytännössä asia selviää ihan maalaisjärjellä.

IMG_0155

Vaatekaapin ylemmille hyllyille suosittelen edelleen pinoja näkyvyyssyistä. 

Yksi kyseenalainen seikka on vaatteiden rypistyminen. Marien mukaan moninkertaiset taitokset eivät haittaa, jos vaatteita ei tunge liian tiukkaan, eli mikäli ne eivät pääse litistymään. En ole ihan vielä päättänyt miten asia on. Ainakaan lastenvaatteissa en ole huomannut eroa, omien kohdalla tarkkailen vielä tilannetta. Kuten aiemmin totesin, avohyllyt eivät ole tähän tarkoitukseen soveltuvia, mutta jos hyllylle laittaa erillisen laatikon, sitten tämä taas toimii. Viikkasin neuleet yhteen Ikean erilliseen säilytyslaatikkoon, jonka laitoin hyllylle. Näyttää siistiltä ja toistaseksi toimii ihan ok.

Yhteenvetona totean, että kyllä tässä tietty taika on. Lastenvaatteiden säilytykseen menetelmä on tullut jäädäkseen. Omien vaatteiden osalta t-paidoille ja muille trikoille tämä toimii hyvin. Samoin rypistymättömille urheiluvaatteille. Sukkiani en jaksa ruveta taittelemaan sen kummemmin, mutta sukkahousut pysyvät siistissä järjestyksessä tällä lailla käärittyinä.

Onko joku muukin innostunut KonMari-menetelmästä?

Ketjureaktio

Julkaistu , kirjoittanut
24

Olen ruvennut testaamaan, miten KonMari-metodilla viikatut vaatteet toimivat vaatekaapissa. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää, mutta ideana on siis järjestää vaatteet riveihin pinojen sijasta. Tätä varten tyhjensin pari päivää sitten vaatekaapin vetolaatikoita järjestääkseni ne uudestaan. Järjestämisestä seurasi muitakin havaintoja.

Tajusin, että säilyttelen ihan turhia vaatteita parhailla paikoilla. Otetaan esimerkiksi sukat: minulla oli kaksi rautalankakoria varattu sukille. Niissä oli nilkkasukkia, urheilusukkia, villasukkia sekä monenlaisia sukkahousuja. Oli kuitenkin fiksua tyhjentää sisältö lattialle ja tarkastella mitä kaikkea kaapissa säilöinkään. Tarkoitus ei ollut varsinaisesti ”kondota” niiden sisältöä, mutta sitäkin tuli hieman tehtyä. Poistin nimittäin muutamat sukat, jotka ehdottomasti eivät ilahduttaneet millään tavalla, vaan sen sijaan aiheuttivat inhonväristyksiä. (Syynä oli materiaali, en siedä tietyn tuntuisia tekstiilejä, ja näitä olin hautonut siellä ”varasukkina”. No, nyt ei ole enää varasukkia.)

Suurin ahaa-elämys tuli kuitenkin siitä, että säilytin koreissa paljon vaatteita, joita en koskaan käytä. Toisessa korissa oli esimerkiksi noin 10 paria villasukkia. Käytän tietenkin villasukkia säännöllisesti, mutta ei ole mitään tarvetta noin monelle parille. Kun huomasin tämän, jätin koriin kaksi paria (yhdelläkin pärjäisi, voi olla että poistan vielä toisen parin) ja loput siirsin kausisäilytyslaatikkoon. Nyt voisi tietysti kysyä miksen suoraan laittanut niitä pois. En halua luopua niistä, koska villasukat ovat käyttötavaraa, joka jossain vaiheessa kuluu loppuun. Minulla on riittävästi varasukkia loppuiäksi. Toisekseen ne ovat lähes kaikki jonkun rakkaan ihmisen neulomia, joten sellaisia ei heitetä pois muutenkaan.

Sitten siirsin urheilusukat urheiluvaatteiden kanssa samaan paikkaan. Näillä toimenpiteillä sekä pienellä uudelleen viikkaamisella sain supistettua sukkamäärän sellaiseksi, että kaikki mahtuu yhteen laatikkoon. Kaapista vapautui siis kokonainen vetolaatikko jollekin muulle. Havaitsin muiden laatikoiden kohdalla samaa ilmiötä, mutta en vielä ruvennut karsimaan sen kummemmin, koska garderoobi on muutostilassa muutenkin sekä vuodenajan vaihtumisen että oman koon muutosten vuoksi. Bongasin kuitenkin monia paitoja, jotka ovat luultavasti tulleet tiensä päähän. Siirtämällä vähänkäytettyjä tai peräti tarpeettomia vaatteita pois saan kaappiin paljon tilaa niille vaatteille, joita oikeasti jatkuvasti käytän.

Täytyy antaa piste Marielle. Kaikki läjään lattialle ja sitten jokainen esine yksitellen käteen tuntui toimivan yllättävän hyvin. Se käteen noukkiminen paljasti nimittäin myös sen, mitä ehdottomasti EI halua enää säilyttää. Suosittelen joskus järjestämään (vaate)kaappia uudestaan, vaikkei siihen olisikaan erityistä syytä. Sillä saattaa olla hyödyllisiä seurauksia siitä huolimatta.

Miten voisin lopettaa siivoamisen?

Julkaistu , kirjoittanut
46

Olen kyllä kirjoittanut tästä aiemminkin. Mutta viime päivinä jälleen kerran olen pohdiskellut sitä, miksi järjestys ei pysy. Siis meillä. Tämä on ehkä ollut mielessä vielä tuon Marie Kondon kirjan myötä, hän kun väittää että kerran kunnolla siivottuaan ei enää koskaan tarvitse. Että raivaaminenkin on sellaista, mitä ei ole tarkoitus tehdä jatkuvasti vaan yhdellä rysäyksellä ja sitten ei koskaan enää. Toisaalta tämä on sellainen ikuisuuskysymys, jota olen aina ihmetellyt. Miksi toisilla on aina siistiä mutta meillä ei? Meillä on siistiä silloin, kun minä olen siivonnut. Tarkoitan siivoamisella tässä sitä, että olen laittanut kaikki tavarat omille paikoilleen.

Voi olla että jotain on hukkunut käännöksessä, mutta siis miten on mahdollista ettei tarvitsisi siivota? Meillä pitää järjestellä jatkuvasti. Välillä tuntuu että käyn jonkinlaista taistelua epäjärjestystä vastaan. Tiedän, että yksi syy epäjärjestykselle on helposti se, jos tavaroita on liikaa. Mutta meillä ei ole, en tosiaankaan haudo täällä mitään tarpeetonta. Leluja on liikaa, mutta ne ovat suurimmaksi osaksi lastenhuoneessa, ja sen järjestyksestä taas en ota liikaa stressiä. Kyse on pikemminkin yhteisistä tiloista. En kaipaa sisustuslehtien täydellisyyttä, mutta minua häiritsee tavarat, jotka selvästi ovat pois paikoiltaan, siis enemmän kuin 20 senttiä. Toisin sanoen ei minua haittaa, jos pöydällä olevat kirjat eivät ole viivasuorassa pinossa. Mutta sen sijaan pianon päälle jäänyt yksinäinen kirja on eri asia, kun se ei selvästikään kuulu sinne.

Oma arkijärkinen analyysini aiheesta on se, että tavaroita ei laiteta takaisin omille paikoilleen. Käytän tässä nyt passiivia, sillä vaikka mieluusti vierittäisin syyn kaikkien muiden perheenjäsenten niskoille, epäilen että oma osallisuuteni on yhtä iso. Katselen juuri nyt ympärilleni, ja näen valitettavasti useita tavaroita, jotka itse olen jättänyt jonnekin lojumaan. Seuraava ajatus on tämä: kaikilla tavaroilla ei ole kunnollista paikkaa. Koska jos olisi, olisin kai osannut laittaa ne takaisin? Tai sitten en. En tiedä.

Joten! Aloitin juuri teemaviikon. Yritän loppuviikon kiinnittää erityisesti huomiota siihen, mihin lasken tavarat käsistäni, ja selvittää mistä se jatkuvasti syntyvä epäjärjestys oikein tulee. Yksinkertainen ajatukseni on, että jos onnistun selvittämään alkusyyn, pystyn myös keksimään jonkin toimivan ratkaisun tähän asiaan. Palaan asiaan viikon päästä. Kertokaa te muut sillä aikaa, millä ihmeellä järjestys saadaan pysymään? Tai jos haluatte ilahduttaa, niin olisi kiva kuulla että muillakin on sotkuista…

Tavaroita kaksin kappalein

Julkaistu , kirjoittanut
20

Tajusin pari tuntia sitten, että tarvitsisin toiset kuulokkeet puhelimeeni. Olen viime aikoina innostunut kuuntelemaan podcasteja ja äänikirjoja puhelimella silloin, kun olen liikkeellä jossain. Samalla kun vaikkapa kävelee kauppaan voi kuunnella jotain kehittävää. Ongelmaksi on muodostunut yhdet kuulokkeet. Ne ovat nimittäin aina hukassa. Kun vaihtaa takkia sään mukaan kevyempään tai paksumpaan, tai käsilaukkua isommasta pienempään ja taas takaisin, kuulokkeet pitää aina siirtää mukana. Joskus olisi kiva kuunnella vielä vähän ennen nukkumaanmenoa, mutta ensin pitää paikallistaa kuulokkeet jostakin.

Tähän venkslaukseen kyllästyneenä tajusin aamulla, että olisi kätevää omistaa useammat kuulokkeet. Niitä pitäisi olla vakiovarusteena käsilaukuissa ja yöpöydällä, niin että kuulokkeet olisivat aina valmiina odottamassa siellä missä haluan kuunnella. Useammilla kuulokkeilla säästän runsain määrin edestakaisin ryntäilyä ja lievää harmitusta. Pienet nappikuulokkeet eivät vie tilaa lainkaan.

Tästä aloin pohtia, mitä kaikkea muuta tavaraa kannattaa omistaa useammat samanlaista. Yksi raivaamisen perusperiatteitahan on, että jos on tuplakappaleita, niistä kannattaa luopua. Mutta ei kaikesta. Esimerkiksi saksia tarvitaan (minusta) useammat: kynsisakset, paperisakset ja keittiösakset. Kuivaihoisena olen käsirasvan suurkuluttaja, joten kuljetan rasvaa aina mukana, mutta yöpöydällä ja kylppärissä on myös. Samoin on kätevää kun on useampi hiusharja ja jotain muitakin henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tavaroita.

Kaksoiskappaleista luopuminen on järkevää esimerkiksi silloin, kun esineitä ei koskaan tarvita yhtä aikaa, ja toinen on selvästi huonompilaatuinen. Jos omistaa vaikkapa kaksi paistinpannua, joista toinen hyvä ja aina käytössä ja toinen huono ja aina käyttämätön, se huonompi kannattaisi oikeastaan heittää pois, sillä sille ei oikeasti ole koskaan käyttöä.

Eiväthän nuo luettelemani tuplat aivan välttämättömiä ole. Ihan hyvin voisin vain siirtää sitä yhtä ainutta käsirasvapurtiloa tai niitä kuulokkeita paikasta toiseen kuten ennenkin.  Usein tavaroiden vähentäminen helpottaa elämää, mutta joskus pari tavaraa enemmän vähentääkin stressiä ja säästää aikaa.

Mitä teillä on käytössä kaksin kappalein?

Lähdöstä ja paluusta

Julkaistu , kirjoittanut
11

Kun reilu viikko sitten istuin lopulta täyteen pakatussa autosa perheeni kera matkalla kohti Pasilan autojuna-asemaa, lohdutin itseäni sillä että jonain päivänä – jonain päivänä – tämän perheen lähdöt ovat elegantteja ja hallittuja. Takana oli varsin stressaava päivä, jonka aikana oli purettu joulukuusi, laitettu koti paluukuntoon, haalittu kasaan neljän ihmisen vaatteet ja pakattu autoon ne plus aikamoinen kasa kaikkea muutakin tavaraa. Minimalistinen matkailu ei kuulu reprtuaariini.

Sinänsä mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan. Kuusi toimitettiin ulos hyvässä järjestyksessä ja pahimmat neulaset imuroitiin. Jääkaappi saatiin kutakuinkin tyhjennettyä pilaantuvista, ja loput otettiin mukaan. Siivosin sen verran, ettei vastassa olisi kaatopaikkaa kun tulisimme kotiin, sain tiskit tiskattua ennen lähtöä ja pyykkikorin tyhjäksi. Pakkaaminen onnistui melko hyvin, muutamia tavaroita unohtui, mutta toisaalta kaikissa Suomen kaupungeissa on Citymarket ja Prisma, joten mistään olennaisesta ei jääty paitsi. Autoonkin muistettiin pakata kaikki yhtä reppua lukuunottamatta, eikä kukaan myöhästynyt junasta. Ihan ok suoritus siis.

Silti haaveilen siitä, että lähtö tapahtuisi kokonaan ilman stressiä. Kaikki valmistelut olisi tehty ajoissa, pakkaaminen sujuisi etukäteen mietityn listan mukaan jolloin kaikki tulisi varmasti mukaan, eikä kenelläkään olisi kiire eikä ahdistus siitä, hoituuko kaikki varmasti. Tiedän myös miten tämä olisi saavutettavissa (luulen tietäväni): tarpeeksi varhaisella suunnittelulla ja valmistautumisella. Vaatelistan voisi miettiä jo kuukautta etukäteen. Samoin jääkaapin tyhjennyksen, kodin siivouksen ja muut asiat. Lähtöpäivänä siirrettäisiin vaatteet hallitusti kaapista laukkuun joka nostettaisiin yhtä hallitusti autoon ja sitten vain mentäisiin. Ja näin tämä siis tulee vielä jonain päivänä tapahtumaankin, kunhan harjoittelen tarpeeksi.

Mutta jos olenkin keskinkertainen lähtijä, olen taatusti erinomainen palaaja. Tunti sen jälkeen, kun tämä revohka oli purettu takaisin kotiin, oli kaikki laukut purettu, pakattu takaisin omille paikoille kaappeihin, pyykit lajiteltu ja ensimmäinen koneellinen jo peseytymässä. Paluut ovat hyvin järjestelmällisiä ja hallittuja. Niistä on se etu, että arki pääsee alkamaan heti, eikä matkan jälkiä jää jalkoihin pyörimään.

Yksi vinkki tähän on se, että vaihdan kassien ja matkalaukkujen järjestystä kotiin palatessa. Mennessä jokaisella on oma kassinsa, mutta tullessa vähintään yksi laukku on kokonaan täynnä likapyykkiä. Sen voi lajitella suoraan purkuvaiheessa, eikä likaisia vaatteita tarvitse erikseen etsiä jokaisen laukun pohjalta. Toinen vinkki on, että kun laukku on tyhjä, se pannaan heti takaisin omalle paikalleen. Ihan heti. Sillä lailla varmistetaan, ettei tyhjät laukut jää puolitiehen. Kolmanneksi pikkuesineet puretaan viimeisenä. Esimerkiksi meikkipussin siirsin kampauspöydän laatikkoon sinällään, ja puran sen sieltä tarkemmin kun seuraavan kerran meikkaan. Tärkeintä kokemukseni mukaan on kuitenkin se, että purkamiseen ryhtyy välittömästi, kun vaan saa kengät pois jalasta. Jos sitä lykkää, ainakin meillä sillä on sitten taipumusta lykkääntyä päiväkausia. En kestä sitä epäjärjestystä ja välitilaa, joten tämä on ainoa toimiva vaihtoehto.

Nyt siis jälleen kotona ja arki on alkanut (lapsi kipeänä ja töitäkin pitäisi tehdä). Palaan noihin vaatepostauksen kommentteihin ensi tilassa. Niitä on ollut hyvin mielenkiintoista lukea!

Arkiraportti

Julkaistu , kirjoittanut
4

Koska teillä lukijoilla on yleensä hyviä vinkkejä, olen erään lukijan kehotuksesta testannut tiskikoneen eko-toimintoa. Havaitsin, että sepäs tosiaan pesee vähintään yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin ns. tavallinen pesu. Kestää tosin lähemmäs kolme tuntia, mutta eipä sillä niin väliä. Nykyisin säästän siis konetta käyttäessä jotain, jäi vähän epäselväksi mitä, mutta energiaa kai ainakin. Olen myös pyrkinyt noudattamaan oppimaani tiskikonerutiinia, ja se on kyllä hyvä. Muutaman kerran on käynyt niin, että kone on unohtunut laittaa päälle illalla, ja silloin aamulla kyllä harmittaa. Menee jotenkin koko systeemi ihan pois raiteiltaan. Tämä on tapa josta en enää hevin luovu.

Entäpä ruokabudjetti? Nyt ollaan kuun puolessa välissä, ja käteistä on jäljellä 215€. Jos olen tarkkana kuin porkkana, tuon pitäisi kyllä riittää loppukuuksi. Olen juuri äskettäin käynyt ostamassa maitoa ja sellaista, ja pakastimessa on mukavasti ruokia myös, joten vaikuttaa siltä että onnistun haasteessani. Olin oikeastaan hiukan yllättynyt, että rahaa oli vielä noin paljon jäljellä, koska alkukuusta sitä tuntui menevän hirveää vauhtia. Suurin poikkeus aiempaan lienee se, että leivon nykyään melkein kaiken leivän itse. (Ja uudemmille lukijoille tiedoksi, että tässä on tapahtunut syksyn aikana radikaali muutos entiseen verrattuna!) Ostan ruisleipää jonkin verran mutta olen tehnyt tässä kuussa jo monet sämpylät, ja ne ovat kyllä tosi hyviä. Samalla olen saanut käytettyä maustekaapista vanhoja siemeniä pois. Samoin jääkaappia ja kuivakaappia on tullut vilkuiltua ihan eri silmin, kun budjetin myötä on jotenkin konkretisoitunut se, että ruoan heittäminen roskiin on samalla rahan heittämistä roskiin. Näköjään tämä oli se motiivi, jonka tarvitsin.

En ole saanut lisättyä päivään sellaista säännöllistä muutaman minuutin järjestelyhetkeä. Luontevin aika olisi illalla, mutta en vaan jaksa. Siinä vaiheessa kun jälkikasvu on saatu untenmaille, on suoraan sanottuna ollut mielekkäämpää tarttua kirjaan kuin siellä täällä vaeltavaan sälään. Tosin jos asia olisi toisin, saattaisin olla hieman huolissani elämäni prioriteeteista… Haaveeni siitä, että heräisin aamulla ihanassa järjestyksessä olevaan kotiin, on edelleen pelkkä haave. Tätä täytyy kuitenkin edelleen miettiä.

Ai niin. Viimeinen päivitys liittyy niihin haiseviin lastenvaatteisiin. Tilasin samasta paikasta pari kertaa uudestaan, ja kummallakaan jälkimmäisellä kerralla hajua ei ollut lainkaan. Merkillistä, mutta tämän perusteella on mahdollista että se alkuperäinen haju oli tosiaan pakkauksista peräisin. Ne haisevat vaatteet ovat myös palautuneet normaaleiksi parin pesukerran jälkeen. Mystinen juttu, mutta olen iloinen ettei kyseistä nettikauppaa tarvinnut hylätä tämän vuoksi.

Omalle paikalle

Julkaistu , kirjoittanut
11

Katselin vähän väsyneenä keittiön työtasoa, joka oli jälleen kerran päällystetty ties millä. Hirveä määrä roinaa pöydällä, eikä mitään tilaa mahtua tekemään mitään. Visuaalinen efekti oli lähinnä masentava. Lykkäsin raivaamista eteenpäin ja eteenpäin kunnes lopulta oli kertakaikkiaan pakko ruveta töihin. Yksi kerrallaan aloin siirrellä tavaroita tasolta pois.

Silloin sain ahaa-elämyksen. Tajusin etten oikeastaan siivonnut, vaan palauttelin vain yksittäisiä tavaroita omille paikoilleen. Huomasin yhtäkkiä, että oikeastaan jokaisella esineellä oli oma paikka jossain, ja vieläpä varsin lähellä. Leivät leipäkoriin. Tiskit tiskikoneeseen. Karkkipaperit roskikseen. Keittiöpyyhe uunin kahvaan roikkumaan. Työ, jota olin vältellyt vaikka kuinka kauan siksi, että se vaikutti niin ikävältä ja hankalalta hommalta, osoittautuikin alle viiden minuutin pyrähdykseksi. Laitoin vain kaikki omille paikoilleen.

Aloin miettiä, että taidan lykätä usein siivoamista siksi, että kuvittelen sen olevan sekä työläämpään että vievän enemmän aikaa kuin todellisuudessa on. Jos kodissa on perusjärjestys, tuollainen järjestely on oikeasti helppoa, koska tavarat voi tosiaan vain palauttaa sinne minne ne kuuluvat. Aloin myös filosofoida asiaa pidemmälle: sanotaan, että lika on vain materiaa väärässä paikassa. No, samalla logiikalla epäjärjestys on vain esineitä väärillä paikoilla. Jostain syystä tässä kävi vähän samanlainen keventymisilmiö, kuin sen projektiajattelun suhteen. Yhtäkkiä en enää kokenut siivoavani, vaan tein vain tarmokkaan pikajärjestelyn. Mutta lopputulos oli siisti työtaso.

Jos tätä oivallusta jalostaisi jonkinlaiseksi ohjeeksi itselleni ja muille, sanoisin että jatkossa aloita helpoista. Eli jos kyse on jostain arkipäivän epäjärjestyksestä, vie ensin paikalleen kaikki jutut, joiden paikan tiedät sen enempää asiaa pohtimatta. Todennäköisesti sotku selvittyy aika pitkälti jo sillä. Tämä ei tietenkään toimi silloin, kun pitää ruveta selvittämään jotain isompaa juttua kuten varastoa tai autotallia (joskin alkuun voi päästä niissäkin). Mutta normaalien huoneiden järjestelyssä tämä auttaa. Tavarat omille paikoilleen. Tässä muuten näette, että pyörän voi keksiä näköjään monella tavalla uudestaan 🙂

Maustehyllyhaaste!

Julkaistu , kirjoittanut
6

Pitkästä aikaa uusi haaste: Maustehyllyn siivous.

Tämä on yksi niitä projekteja, joiden tekeminen on ollut mielessä jo vaikka kuinka kauan. Aloitin perjantaina ja sain valmiiksi lauantaina. Lähtötilanne näytti tältä:

kuva-1

Ei nyt mikään täydellinen kaaos mutta aika sotkuista kuitenkin. Otin hylly kerrallaan ensin kaikki purkit ynnä muut pois, ja pyyhin hyllyt mikrokuituliinalla ja astianpesuaineella. Mikäli hyllysi on lieden yläpuolella kuten minulla, varaudu rasvakerroksiin sekä purkeissa että hyllyillä. Astianpesuaine tehoaa rasvaan kuitenkin hyvin. Kuva ei tee oikeutta lialle, joka tarttui pyyhkiessä rättiin.

Seuraava vaihe oli käydä läpi kaapin sisältö. Se olikin tarpeen, sillä monia mausteita löytyi tuplana, inkivääriä jopa triplana, ja kaikki tietenkin avattuina. Minulle on mysteeri, miksi meillä on esimerkiksi unikonsiemeniä kaksi täyttä purkillista… Näköjään on vain ostettu uutta varmuuden vuoksi, eikä kukaan ole kotonakaan tarkistanut mikä on tilanne. En tällä kertaa heittänyt pois mitään, lukuunottamatta yhtä purkinpohjallista. Se sisälsi puoli teekusikallista tunnistamatonta kuivattua yrttiä, joka ei enää maistunut miltään. Yleisesti ottaen mausteet eivät mielestäni vanhene kovinkaan nopeasti, eivätkä vanhentuneet mausteet käsittääkseni aiheuta mitään vaaraa ihmiselle. Korjatkaa jos olen väärässä. Maku saattaa tietysti laimentua, mutta se ei sinänsä estä mausteen käyttöä.

Inventaarion jälkeen yhdistelin tuplat parhaani mukaan, täydensin lasipurkit täyttöpusseista ja haalin uusia purkkeja, jotta pääsisin kaikista pussukoista eroon. Seesaminsiemenet siirsin maustepurkista pieneen muovipussiin jauhokaappiin, jotta muistan heittää ne sämpylätaikinaan ensi viikolla. Tyhjentyneen purkin täytin muistaakseni oreganolla. Tällä tavalla sain karsittua ja siistittyä kaapin sisällön varsin kelvolliseen kuntoon. Samalla pyyhin myös lasipurkit rasvasta ja pölystä. Lisäsin myös tarvittaessa nimilaput puuttuviin purkkeihin. Koska en ole turhan tarkka sisustusdetaljien suhteen, käytössä oli maalarinteippi ja tussi. Arvostan, jos joku jaksaa esimerkiksi nakutella dymolla siistejä lappuja, mutta minulle riittää että näen mitä purkissa on. Sekin on selkeä parannus lähtötilanteeseen nähden.

Lopuksi järjestin kaikki takaisin hyllyille. Alimmalla on pippurit ja suolat, seuraavalla yrtit ja muut mausteet, kolmannella leivontaan tarvittavat mausteet sekä liivatelehdet, hiiva, sooda ja leivinjauhe ja ylimmällä pari täyttöpussia ja muuta sekalaista, joka ei mahtunut muualle. Tuo narukerä on tarkoitettu lihan sitomiseen paistamista varten, eli se on aivan loogisessa paikassa jos joku ihmettelee. Kuivahiivaa on kaksi pakettia, koska sitä kuluu nykyisin leipoessa niin paljon. Nyt kaapissa näyttää tältä:

kuva

 

Joten nyt jos tekemisen puute yllättää, haastan teidätkin järjestämään maustehyllyt. Oikeasti tähän menee yhtä kyytiä ehkä puoli tuntia, mutta minulla meni pari päivää koska tein tätä aina vähän kerrallaan muiden hommien ohessa. Lähteekö kukaan mukaan?

Tiskikonerutiini käyttöön

Julkaistu , kirjoittanut
32

(Hah, voiko enää olla vetävämpää otsikkoa? Tuskinpa…) Tiskikone on niitä elämää helpottavia laitteita, joista en hevin luopuisi. Olen kuunnellut ja lukenut viime aikoina paljon A Slob Comes Clean -blogia ja podcasteja, niissä on käynyt harvinaisen selväksi, että tiskikoneeseen liittyvät rutiinit ovat se, mikä pelastaa kirjoittajan keittiön täydelliseltä kaaokselta. Ilmeisesti tämä on ollut todella suuri ahaa-elämys, sillä melkeinpä aihe kuin aihe päätyy samaan johtopäätökseen: hoida tiskit, niin kaikki muukin sujuu.

Tiskikoneen käyttö ei ole koskaan ollut minulle mikäään kynnyskysymys, mutta tuon blogin ansiosta olen ruvennut miettimään, toiminko tiskien suhteen järkevästi. Haluaisin kovasti, että meillä olisi aina siisti keittiö, mutta valitettavasti se ei sitä suinkaan aina ole. Samalla tajusin, että en erityisemmin tykkää sen enempää täyttämisestä kuin tyhjentämisestäkään. Täyttäessä inhoan sitä, kun käsiin tulee jotain likaa käytetyistä astioista, ja tyhjentäminen on jotenkin aina yhtä työlästä. Silti on ärsyttävää, jos kone on täynnä puhtaita astioita kun haluaisi siivota likaiset pois.

Mietiskelin, että minun pitää varmaan alkaa noudattaa samaa rutiinia kuin Danakin. Hänellä on järkkymätön järjestys: kone lähtee käyntiin joka ikinen ilta riippumatta siitä kuinka paljon siellä on tavaraa, aamulla tiskari tyhjennetään ensimmäisenä, ja päivän aikaan tulevat tiskit pannaan suoraan koneeseen. Illalla taas käynnistetään, ja sama homma uudestaan seuraavana päivänä. Näin toimitaan poikkeuksetta AINA.

Meillä taas tiskikone kyllä pyörii useimpina päivinä, mutta koska siinä ei ole tuollaista rutiinia, on vähän sattumankauppaa onko siellä tilaa vai ei silloin kun tarvitsee. Samasta syystä välillä muistan laittaa koneen illalla päälle mutta aina en. On aika ärsyttävää todeta aamulla, että kone on täynnä likaisia astioita, eikä uutta mahdu ennen kuin on pessyt vanhat. Yhtä ärsyttävää on ruveta tyhjentämään silloin kun on vaikka laittamassa ruokaa. Näin siis ainakin lapsiperheessä, jossa laitetaan lämmintä ruokaa joka päivä ja tiskiä tulee tasaiseen tahtiin pitkin päivää. Yhden hengen taloudessa tilanne on tietysti toinen.

Kun lähemmin asiaa tarkastelee, tuo Danan systeemi on ehkä käytännöllisin mahdollinen. Ensinnäkin tiskit hoituvat kätevästi yön aikana. Aamulla on aina puhtaat astiat, ja jos joku käyttää yösähköä niin sekin on vielä hyödynnettävissä. Kun koneen tyhjentää aamulla ensimmäisenä, sitä on mahdollista täyttää koko päivän sitä mukaa kun tiskejä tulee. Kaiken saa siis heti piiloon. Minusta vajaan koneen pyörittäminenkään ei ole ongelma, silloin voi käyttää esim. pikaohjelmaa. Olennaista tässä on tosiaan se rutiini, niin että homma toistuu samanlaisena päivästä toiseen.

Päätin siis ruveta noudattamaan tätä illalla käyntiin, aamulla tyhjennys -rutiinia heti paikalla. Luulisin sen helpottavan arkea selkeästi. Etenkin kun hyvin toimiva rutiini on mielestäni aina paikallaan. Onko teillä tiskirutiineja?