Tarjotin alle ja kansi päälle

Tämä lienee ensimmäinen sisustusvinkki jonka jaan. Tarkalleen ottaen kyse ei ole nytkään varsinaisesti sisustuksesta mutta kylläkin siitä, miltä tavarat näyttävät kotona.

Ensin vähän pohjustusta. Kaikki tietävät, miten erilaiset tasot vetävät tavaroita puoleensa. Hyllyt, piirongit, pöydät ja keittiön tasot eivät yleensä kauan pysy tyhjinä, vaan kun jotain laskee hetkeksi kädestänsä, se päätyy 90% ajasta jollekin tasolle. Mielestäni ei ole edes järkevää yrittää pitää kaikkia tasoja tyhjinä, sillä niillä on kätevää säilyttää kaikenlaisia asioita.

Ongelmaksi (ainakin meillä) muodostuu se, että irtonaiset sekalaiset esineet näyttävät aina jotenkin sotkuisilta. Niitä voi järjestellä miten vain, mutta järjestys ei kauaa pysy, ja visuaalisesti vaikutelma on levoton. Mutta tähän ongelmaan on olemassa patenttiratkaisu: laita tavarat tarjottimelle. Mikä tahansa näyttää paremmalta tarjottimella. Toinen vaihtoehto on erilaiset korit ja vakat. Kun samat pikkuesineet ovat tällä lailla tarkasti rajatulla alueella, vaikutelmasta tulee heti tarkoituksellisen näköinen. Kaikkein tehokkainta on ottaa käyttöön kannellinen rasia. Jos kannen pitää kiinni, tila näyttää jatkuvasti siistiltä.

En osaa selittää tätä ilmiötä muuten, paitsi että laidat ja reunat tekevät ihmeitä. Ne ikäänkuin rajaavat sen säilyttämiseen varatun alueen; ”tämän esineen paikka on juuri tässä”. Tätä voi kokeilla myös niissä tilanteissa, kun pienehköjä tavaroita joutuu säilyttämään lattialla, esimerkiksi modeemia, jatkojohtoja ja vastaavia. Laita modeemi koriin, ja heti näyttää siistimmältä. Jos säilytät eteisen hyllyn päällä avaimia, joku siisti pieni purkki näyttää sisustuselementiltä, kun pelkät avaimet irrallaan samalla pöydällä näyttävät siihen unohtuneilta.

Harrastan tätä kotona jatkuvasti. Keittiön tasolla on erinäinen määrä pulloja, kuten oliiviöljyä, viinietikoita, kahvipurkkia jne. Ne on kaikki laitettu hienon, häälahjaksi saadun tarjottimen päälle. Näyttää minun silmiini siistiltä, vaikkei tarjottimen päällistä järjestelisikään sen tarkemmin. Eilen fiksasin eteisen piirongin, jonka päällä oli aiemmin avonainen kori. Siihen tuli laitettua kaikenlaista pikkusälää, kuten kyniä, heijastimia, pastilliaskia, nenäliinapaketteja ynnä muuta. Alunperin toimiva idea oli ruvennut näyttämään jo aika sotkuiselta, vaikka kaikki olikin periaatteessa korissa. Vaihdon korin kannelliseen purkkiin, ja tadaa – taas on siistiä. Se purkin sisältö täytyy tosin setviä jossain vaiheessa, mutta ainakaan mitään ei ole näkyvissä. Eteiseen oli löytänyt tiensä myös kymmenkunta kynää. Totesin ettei niitä tarvita, ja palautin kaikki kirjoituspöydän laatikkoon.

 

Toisen turhake on toiselle tarpeellinen

Sain lukijalta hyvän juttuvinkin: mainitse tavara, jota olet alunperin pitänyt aivan turhana, mutta myöhemmin käytössä todennut tosi käteväksi. Keksin heti yhden: salaattilinko. Oikeasti, en aiemmin voinut ymmärtää, miksi kukaan tarvitsisi salaattilinkoa. Mitä sillä ylipäätään tehdään? Sitten muutin sinne Kaliforniaan vuodeksi, ja siellä asunnon perusvarustukseen kuului salaattilinko. Kokeilin kerran ja älysin heti, miksi se on olemassa. Pestyt salaatit saa linkoamalla ihaniksi. Ne jäävät raikkaan kosteiksi mutta aivan rapeiksi. Kotiin palattuamme bongasin taloyhtiön kierrätyshyllystä salaattilingon, ja otin sen heti käyttöön. Tavaran ainoa huono puoli on sen koko. Pyöreää ja aika kookasta muoviesinettä on aika hankala säilyttää fiksusti missään.

On muitakin vähän samanlaisia. Ennen kuin perehdyin mankelointiin, en välttämättä ymmärtänyt mankelien tarpeellisuutta maailmassa. Moniteräiset yrttisakset ovat monien mielestä höpsöt, mutta minä kyllä käytän niitä aika usein. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät vaikkapa leipäkonetta silkkana turhuutena, mutta anoppini valmistaa sillä ihanaa kotitekoista leipää joka viikko.

Pistänkin pienimuotoisen haasteen pystyyn täällä kommenttiboksissa: kerro oma tarinasi turhakkeesta, joka onkin muuttunut tarpeelliseksi! Minua kiinnostaa kuulla, millaisista tavaroista on kyse.

Komerossa on kaikkea

Aloitin rästiprojektit komeron siivouksesta. Kävi ilmi että pääsin helpommalla kuin kuvittelin. Hyllyille oli kertynyt sellainen pintakerros sotkua, mutta sen alla kaikki olikin itse asiassa ihan hyvässä järjestyksessä. Selvisin siis kevyemmällä järjestelyllä kuin luulin. Siinä tavaroita siirrellessäni ihmettelin samalla mitä kaikkea yhteen aika pieneen komeroon saa mahtumaan. Koska muiden koteihin on kiva kurkistella, tässäpä huviksenne lista tavaroista joita komerossa säilytetään:

  • Siivoustarvikkeet
  • Kukkaruukkuja, lannoitetta yms. viherkasvijuttuja
  • Kenkiä yhden telineellisen verran
  • tyhjät paperikassit, jotka on jaettu lahjatarkoitukseen sekä kierrätykseen meneviin
  • Työkalut sekä tärpättiä, liimoja ym. Kemikaaleja
  • Lastentarvikkeita
  • Kynttilät
  • Varapatterit, jatkojohdot, varalamput yms. sähkötarvikkeet
  • pakkausmateriaaleja kuten kuplamuovia, kelmua yms.
  • Takuupaperit ja käyttöohjeet
  • kausisomisteita, kuten ilmapalloja
  • Sekalaisia tavaroita joille ei ole muutakaan paikkaa, kuten korjausta odottavia leluja yms
  • Kaksi trolleyta ja yksi iso putkikassi
  • kausivaatteita tangolla roikkumassa
  • Kirkasvalolamppu
  • Kasseja: juutti-, -kangas ja kuitukasseja sekä IKEAn sinisiä kasseja
  • jätesäkkejä, minigrip-pusseja, sekä uusia että käytettyjä
  • Liukuestemattoja
  • Laatikollinen vanhoja valokuvia
  • Urheiluvälineitä
  • talouspaperia
  • höyrypesuri

Nämä mä kaikki muistin ulkoa, mutta todennäköisesti unohdin jotain joukosta. Määrä on silti hämmästyttävä, sillä komero ei ole suurensuuri. Lattiapintaa on sen verran, että lattialle mahtuu pölynimuri ja kassillinen kierrätykseen menevää paperia. Jos molemmat ovat omilla paikoillaan, komeroon ei enää mahdu itse sisälle. Hyllyjä on muistaakseni seitsemän ja katossa on tanko. Mahtumisen salaisuus onkin organisointi. Kaikki mahdollinen on koreissa, kotelossa, pusseissa tai läpinäkyvissä muovilaatikoissa. Irrallaan hyllyillä on mahdollisimman vähän tavaraa. Sillä tavalla hyllyjen tila tulee maksimoitua ja järjestyskin paranee. Myös lattia on kokonaan hyödynnetty ja seinillä on koukkuja.

Sanotaanko vielä, että tykkään komerosta hirveästi. Sinne on helppo saada järkevästi säilytykseen tavaraa, jolle olisi muuten vaikea keksiä paikkaa. Haastavinta on estää tilaa joutumasta kaaokseen, sillä aina ei jaksaisi laittaa tavaroita täsmälleen omalle paikalleen, vaan kiireessä tavarat tuppaavat jäämään hyllyjen reunoille. Pienellä tsempillä järjestys pysyy ja komero onkin meidän huushollissa kuitenkin avan korvaamaton. Mietin vain, miten aiemmin olen onnistunut tulemaan toimeen ilman?

Se on auto, ei roskis

Olen aina hiljaa ja yksityisesti ylpeillyt sillä, että meidän auto ei ole mikään pyörillä kulkeva roskis. Olen pitänyt huolta siitä, että roskat pannaan autossakin roskapussiin, eikä siellä säilytellä ylimääräisiä roinia. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Vaihdoimme autoa, ja entinen piti tietenkin tyhjentää kaikista ylimääräisistä tavaroista. Todellisuus paljastui, kun aloin systemaattisesti käydä läpi kaikkia säilytystiloja ja taskuja. Sellaista fiksua ja välttämätöntä tavaraa kertyi yksi kassillinen. Siellä oli pysäköintikiekko, lumiharjoja, tuulilasinpesunestettä ynnä muuta tarpeellista. Toinen kassillinen koostui (pahoinvoivaa) lasta varten hankituista tarvikkeista, kuten talouspaperista, rievuista ja muovipusseista sekä leluista. Mutta tämän kaiken lisäksi autosta löytyi yksi kassillinen silkkaa roskaa. Parkkilippuja, paperitolloja (niin missä onkaan ollut se roskis?) sekä epämääräistä silppua ja sälää. Että se siitä roskattomuudesta.

Nyt on uuteen autoon pakattu jälleen kaikki tarpeellinen ja samalla tehty inventaario, mitä vielä puuttuu. Tarkistin aiemmin tekemääni listaa tarpeellisista varusteista. Meiltä puuttuu heijastinliivit, jotka ovat kyllä niin pieni investointi, että hyvin voisi ne autoon hankkia. Samoin pelastuskortti pitäisi printata. Harkitsen myös jonkun vanhan fleece-peiton pakkaamista mukaan, koska sitä voisi käyttää tarpeen mukaan suojaamiseen tai lämmittelyyn, mikäli tilanne vaatii. Olen kuitenkin jälleen päättänyt, että ylimääräistä ei ruveta kuljettelemaan. Tavoite on selkeä, saa nähdä kuinka käytännössä käy.

Projektia pukkaa

Olen huomannut, että kesäloma aiheuttaa vähän saman ilmiön kuin joulu: maailma pitäisi saada valmiiksi. Tai ainakin oma huusholli. Ero on siinä että jouluaatto on se deadline, mutta kesällä odotukset kohdistuvat lomaan. Että nyt pitäisi tehdä kun kerrankin on aikaa. No joo. Ehkä ei ole pakko kuitenkaan.

Totta silti on, että olen bongannut useampia projekteja, joiden haluaisin etenevän kesän aikana. Vaatteiden kierrätys on yksi ikuisuusprojekti. Ikuisuus tarkoittaa tässä sitä, että homma ei lopu ikinä vaan on jatkuvasti ajankohtainen. Sain tänään vietyä yhden kassillisen vaatteita kierrätykseen ja viime viikolla heitin yhdet loppuun kävellyt kengät roskiin. Setvittävää on edelleen mutta pääsinpä ainakin yhdestä kassista eroon. Lääkekaapin raivaus tuotti toisen pussillisen poistuvaa tavaraa. Vuoden aikana oli kertynyt erinäisiä reseptilääkkeitä, joiden jämät toimitin apteekkiin. Mukana meni pari käsikauppavoidetta, joiden parasta ennen päiväys löytyi vuodelta 2007.

Nyt olen tiedostanut, että komero on aivan järkyttävässä epäjärjestyksessä. Meillä on sellainen perinteinen komero, jonka lattiapinta on noin neliön, seinällä on hyllyt ja katossa tanko. Komero on tupaten täynnä, ja kuten sanottu, kaaoksessa. Näin ei ole suinkaan aina, mutta tilanne on tässä vuoden aikana päässyt käsistä, kun olen sairastellut ym. enkä ole jaksanut pitää järjestystä yllä. Tämä komero on ihan pakko jossain vaiheessa raivata, sillä sieltä ei pian löydä enää yhtään mitään. Kyse on enemmänkin organisoimisesta kuin karsimisesta, mutta tehtävä se on ennemmin tai myöhemmin.

Näiden lisäksi ehdottomalla to do -listalla on jääkaapin sulatus ja pesu. Tämä on siis oikeasti pakko tehdä loman aikana, en kestä niitä tahroja enää yhtään pidempään. Samaan syssyyn voisi pestä myös pakastimen, jotta se olisi syksyä varten valmiina. Huomasin muuten, että sama ohjelma oli myös viime kesänä.

Sitten on kaikenlaista pienempää projektia, yksittäisiä laatikoita siivottavana ja hyllyjä järjestettävänä siellä ja täällä. Kun tässä listaan ja luettelen, alkaa hieman tuskastuttaa, mutta onneksi muistan aina välillä, että kukaan muu ei käske tekemään näitä juuri nyt paitsi minä itse. Omia juttuja ei onneksi ole pakko ottaa vakavasti. Kyllä minä meinaan nuo tehdä, mutta kaikkea ei sentään tarvitse saada kesälomalla valmiiksi.

Minikodit

Olenkohan bongannut jonkun tulevaisuuden trendin, kun tuntuu että asunnon koon pienentäminen tuntuu tulevan vastaan tasaisin väliajoin? Olen törmännyt aiheeseen suomalaisissa blogeissa, joissa pohdiskellaan mahdollisuutta vaihtaa nykyinen asunto pienempään tai on juuri tehty niin. Nyt Talouselämä kirjoitti aiheen ääripäästä, minikodeista, jotka ovat itseasiassa asuntovaunuja, joista ihmiset ovat muokanneet pysyväisen kodin itselleen. Esimerkit näyttivät olevan peräisin USAsta. (Ja ei, kyse ei ole trailer park -tyyppisestä ratkaisusta.)

Syyt vaihtaa pienempään tai jopa miniasuntoon ovat moninaiset. Amerikassa suuri syy on asumiseen tarvittava raha, minikoti minimoi myös asumiskustannukset. Luulisin että samaa syytä on myös Suomessa, mutta olen myös törmännyt ekologisiin perusteluihin. Pienempi koti vaatii luonnollisesti vähemmän lämmitysenergiaa ynnä muuta, mikä tekee pienistä neliöistä tietysti ekologisemman valinnan. Sitten tunnen pari ihmistä, jotka myös aidosti viihtyvät vähän pienemmissä neliöissä, eivätkä he ole kiinnostuneita maksimoimaan asuintilojaan.

Minulla on kokemusta pienistä asunnoista. Opiskeluaikoina reilun 30 neliön kaksioon mahtui helposti majailemaan kolme ihmistä pitempiäkin aikoja, eikä ollut mikään ongelma järjestää kymmenen hengen illanistujaisia samassa tilassa. Ensimmäisessä ”omassa” yksiössäni oli alle 20 m2 lattiapinta-alaa, ja kyseinen asunto oli mielestäni lähes täydellinen.   Toisaalta aina kun olen muuttanut, olen vaihtanut isompaan asuntoon.

Nuo kuvien minikodit näyttävät hauskoilta ja toimivilta. Mitä pienemmät neliöt, sen toimivampia täytyy kaikkien sisustusratkaisujen olla. Näissä asunnoissa on todella jouduttu miettimään, mikä palvelee asujaa parhaiten. Jos käy vaikkapa asuntomessuilla katselemassa, samaa ei aina voi sanoa isommista taloista. Enemmän neliöitä ei automaattisesti takaa fiksumpaa pohjaa tai käteviä ratkaisuja. Jos ei ole ahtaanpaikankammoa, minikoti saattaa hyvinkin olla jollekin oikea ratkaisu.

Kaikesta huolimatta minun on pakko todeta, että tykkään asua mahdollisimman väljästi. Ei siksi, että saisin enemmän tavaraa säilytetyksi (vaikka kieltämättä on kiva että säilytystilaakin on tarpeeksi), vaan siksi että saisin tarpeeksi ihmisiä mahtumaan saman katon alle. Nautin siitä, että voin kutsua koko joukon sukulaisia tai ystäviä syömään tai järjestää välillä isoja juhlia. Esimerkiksi viime jouluna illallispöydässä istui yhdeksän ihmistä. Kovin pienessä kodissa se ei olisi mahdollista.

Minikodit on kiinnostava aihe, johon pitäisi perehtyä enemmänkin. Tässä kuitenkin ensimmäiset aatokset. Oletteko te törmänneet tähän ilmiöön? Kuinka paljon tilaa te tarvitsette?

Sohva pusikossa pistää vihaksi

Tavaroissa on se ikävä puoli, että niistä on hankala päästä eroon. Jos kyse on kaatopaikkatavarasta, se myös maksaa. Tästä seuraa ilmiö, josta YLE uutisoi: metsistä löytyy luvattomia kaatopaikkoja. Pari viikkoa sitten Veli V. kirjoitti VelatOn-blogissaan, kuinka autotallin raivaaminen tuli kalliiksi. Molemmissa jutuissa todetaan sama asia – toisia maksut kirpaisevat niin paljon, että kippaavat roinansa mieluummin pusikkoon kuin maksavat kierrätysmaksuja.

YLEn juttu alkoi suututtaa. Miten joku voi olla niin piittaamaton, että heittää tavaransa minne sattuu? Kun katsoi kuvia roinaläjistä, suututti vielä enemmän, sillä joukossa oli useampi telkkari, jonka olisi saanut viedä kierrätykseen ihan ilmaiseksi. Ilmeiseti silkkaa laiskuutta tai tietämättömyyttä kaikki on kuitenkin heitetty jonnekin ryteikköön. Ilmeisesti ihmisille ei tule mieleen, että JOKU siivoaa ja maksaa rojun toimittamisesta oikeaan paikkaan joka tapauksessa. Elleivät he itse, niin sitten joku muu. Jos jotain inhoan, niin tuollaista vapaamatkustelua muiden kustannuksella.

Samantapaista typeröintiä näin vastikään, oman talomme piirissä. Taloyhtiössä on käynnissä remontti, jonka takia kadulla on siirtolava. Joka on täynnä kiviainesta. Sinne tiilenpalojen päälle joku idiootti oli kipannut nojatuolin ja pari vanhaa patjaa. Ilmeisesti tyyppi kuvitteli, että lava kuin lava, sinne voi laittaa mitä vaan roinaa, vaikka arvelen että oikeasti tyyppi tiesi tasan tarkkaan mitä teki, tavarat olivat ilmestyneet sinne yön aikana. No arvatkaa kuskataanko kiviaines ja kaatopaikkajäte samaan paikkaan? Nyt nuo rojut lojuvat meidän roskakatoksessa, ja taloyhtiö maksaa niiden kuljetuksen jossain vaiheessa. Että kiitos vaan, sinä tuntematon lahjoittaja. Emme arvosta toimintaasi millään tasolla.

Näen asian niin, että on ihan oikein joutua vähän maksamaan siitä, että hankkiutuu tavarasta eroon. Oikeastaan mitä tahansa ostaessa pitäisi miettiä, millä hinnalla siitä pääsee sitten eroon, kun sen aika tulee. En tietysti itsekään muista tätä ajatella kovinkaan usein, mutta molemmat linkkaamaani jutut saivat kyllä pohtimaan asiaa. On jokseenkin mahdotonta olla tuottamatta mitään jätettä, mutta jos ihmiset tiedostaisivat paremmin, miten hankalaa ostoksesta on aikanaan hankkiutua eroon, saattaisi se vaikuttaa myös ostopäätöksiin. Ehkä ihmisille kertyisi vähemmän roinaa ja raivattavaa.

Toisaalta pohdin, että jos yhteiskunta haluaa meidän kuluttavan ja ostavan nimenomaan uusia tavaroita, pitäisikö sen tulla myös vastaan siinä, että vanhoista olisi helpompaa ja halvempaa päästä eroon? Vai pitäisikö sittenkin ohjata kulutusta kohti palveluja? Veli V. ehdotti, että vastuullisesti asiansa hoitavien kansalaisten pitäisi saada jonkinlaista alennusta. En tiedä miten tämä olisi käytännössä toteutettavissa, mutta periaatteessa ajatus on kiinnostava. Voisiko ihmiselle kertyä jonkinlainen kierrätyshistoria, vähän kuin luottotiedot? Sitten jos jäisi kiinni dumppaamisesta tai muusta epäasiallisesta toiminnasta, tulisi sanktiota. Jos taas voisi osoittaa toimineensa vastuullisesti, siitä palkittaisiin jotenkin. Ei ehkä täysin käyttökelpoinen idea vielä, mutta saahan sitä ainakin visioida.

Kesähaaste!

On aika katkaista hiljaiselo. Heitänkin teille pitkästä aikaa haasteen, joka on tällä kertaa

lääkekaapin raivaus.

Itse aion tehdä seuraavat asiat:

  • Käydä läpi kaikki lääkkeet, ja erottaa joukosta vanhentunteet.
  • Järjestää loput siististi lääkekaappiin ja inventoida mitä sieltä puuttuu.
  • Viedä vanhentuneet lääkkeet apteekkiin
  • Täydentää puuttuvat tarvikkeet samalla reissulla.

Varsinaiseen organisoimiseen ei hirveästi aikaa mene, mutta tähän haasteeseen kuuluu, että vanhat ja pilaantuneet lääkkeet toimitetaan oikeaoppisesti takaisin apteekkiin hävitettäväksi. Kaikkihan tietävät, että lääkkeitä ei missään nimessä saa vetää alas vessanpöntöstä tai heittää roskikseen! Oikea osoite on mikä tahansa apteekki, jonne voi viedä myös rikkinäiset kuumemittarit, ruiskut yms. Lääkkeet palautetaan omissa pakkauksissaan ja irtonaiset tabletit muovipussissa. Vanhentuneet lääkkeet kannattaa siivota säännöllisesti pois, sillä vanhentunut lääke ei välttämättä tehoa tai on pahimmillaan jopa haitallinen.

Mitä lääkekaapissa pitäisi sitten olla? Erilaisia listoja löytyy netistä pilvin pimein, jos haluaa katsoa mitä esimerkiksi apteekit suosittelevat. Tarpeet vaihtelevat huushollista toiseen, mutta varmaankin ensiapuun tarvittavat perustarvikkeet olisi hyvä olla olemassa. Siis laastareita, steriiliä sideharsoa, lääkehiiltä, jodia ja särkylääkettä, mökillä on aina myös punkkipihdit ja kyypakkaus. Meiltä löytyy noiden lisäksi yleensä aina allergialääkettä, hydrokortisonia, suolatippoja, Bepanthenia ynnä muita arkisiin haavereihin tarvittavia juttuja, sekä tietenkin joitakin reseptilääkkeitä.

Varsinaiseen raivaamiseen ei hirveästi mene aikaa, mutta koska tähän haasteeseen kuuluu että vanhat lääkkeet palautetaan apteekkiin, aikaa tarvittaneen pari päivää. Itse ajattelin toteuttaa haasteen siten, että se on valmis maanantaina. Kerään lääkkeet loppuviikon aikana yhteen pussiin ja vien viikonloppuna pois.

Kuka lähtee haasteeseen mukaan? Entä mitä teidän mielestänne lääkekaapissa kannattaisi aina olla?

 

Ei mitään turhaa

Eilinen postaus ja siihen tulleet kommentit saivat pohtimaan sisustustamme, ja tajusin juuri mielenkiintoisen seikan. Sisustuksemme perustuu täysin käytännöllisyyteen. Se tarkoittaa sitä, että kaikki huonekalut on hankittu jotain tarkoitusta varten. Kun istun nyt olohuoneen sohvalla ja katselen ympärilleni, en näe yhtäkään huonekalua, joka olisi hankittu ainoastaan esteettisistä syistä. Poikkeuksen tekevät taulut, taide-esineet ja huonekasvit, olettaen että ne lasketaan huonekaluiksi. Kaikella muulla on joku muukin kuin esteettinen tarkoitus.

Meidän olohuone (samoin kuin kaikki muutkin huoneet) on sisustukseltaan tavallinen. Sohva, sohvapöytä, nojatuoleja, piano, kirjahylly, vitriini, ruokapöytä, valaisimia, mattoja. Ikkunoissa on verhot ja seinillä tauluja. Ikkunalaudalla on kukkia. Mutta oikeastaan kaikkia huonekaluja leimaa se, että ne on hankittu vasta harkinnan jälkeen. Ensin on ilmennyt tarve, sen jälkeen on mietitty minkälainen huonekalu tarpeeseen vastaisi, ja vasta sitten alettu etsiä sopivaa kaupoista. Aina ei ole tarvinnut mennä kauppaan asti, sillä meillä on paljon kierrätyshuonekaluja. Niitä on esimerkiksi peritty ja saatu lahjaksi.

Jos äkkiseltään katsoo, monet huonekaluista ovat klassikoita, kuten vaikka Alvar Aallon tuolit. Mutta koska systeemi on edellä kuvatun kaltainen, kokonaisuus on muodostunut yli kymmenen vuoden aikana vähitellen. Filosofiana on ollut investoida sen näköisiin esineisiin, joita haluaa katsella lopun ikänsä. Huonekalujen ulkonäkö ei siis missään nimessä ole yhdentekevä, päinvastoin. Arvostan muotoilua erittäin paljon, mutta aina ensin on oltava todellinen tarve jollekin tavaralle. En myöskään siedä epäkäytännöllisiä huonekaluja. Esimerkiksi tuolissa pitää olla hyvä istua. Upea design menee täysin hukkaan, jos tavaraa ei voi käyttää. Koska kriteerit ovat tällaiset, välillä menee vuosia, ennen kuin löytyy huonekalu, jossa kohtaavat sekä käytettävyys, ulkonäkö että vielä hintakin.

Näin hidas ja harkittu systeemi on johtanut siihen, että suoraan sanottuna tykkään esimerkiksi tästä olohuoneen sisustuksesta ihan älyttömästi. Näen tällä hetkellä vain yhden esineen, jonka haluan korvata: Ikeasta ostetun jalkalampun, joka ei oikein sovi kokonaisuuteen. Uutta lamppua on katseltu jo pari vuotta, mutta sopivaa ei vielä ole tullut vastaan. Se tulee kun tulee, ja siihen asti ikealainen saa paremman puutteessa kelvata. Viimeiset puoli vuotta on myös harkittu mitä tehdä ruokapöydän tuoleille. Ne alkavat nimittäin hajota. Vaihtoehdot olisi joko korjauttaa tai ostaa uudet, mutta mitään päätöstä ei ole vielä tehty. Nykyiset ovat ulkonäön puolesta ok, mutta istuinten verhoilu alkaa osasta olla jo huonossa kunnossa, ja liimaukset vähitellen pettää niin, että oikeasti pelkään että jonain päivänä joku vielä pyllähtää lattialle tuolin hajotessa alta. Tuolit ovat palvelleet kymmenisen vuotta, ja se on alunperin Hulluilta päiviltä ostetuille kovassa käytössä olleille tuoleille jo ihan hyvä saavutus. Mutta katsotaan nyt, mihin tässä päädytään, vaihtoehtoja on paljon tarjolla.

Monissa blogeissa on viime aikoina havahduttu vaatevaraston uudistamiseen vähän samanlaisesta näkökulmasta. Se on minullakin tavoitteena, mutta oli hauskaa tajuta, että ainakin jollakin elämän osa-alueella noudatan jo nyt tällaista kestävää ja suunnitelmallista toimintatapaa. Koska aion elää suurimman osan huonekaluistani kanssa koko loppuikäni, olen myös varautunut kunnostamaan ja huoltamaan niitä tarpeen tullen. En aio ostaa enää koskaan uutta sohvaa, mutta voi hyvin olla että verhoilutan tämän nykyisen uudestaan jossain vaiheessa. Parhaillaan pohdin, miten kristallikruunun saisi helpoimmin puhdistettua ja kannattaisiko vaalea matto viedä pesulaan vai yrittäisinkö poistaa tahroja itse.

Minkälaista sisustusfilosofiaa te noudatatte?

Minimalistinen maku, minullako?

Muistan aina mainita, että minä en ole minimalisti. Ymmärrän minimalismin niin, että silloin elämästä pyritään karsimaan kaikki ylimääräinen – sillä periaatteella että ylimääräiseksi luokitellaan lähes kaikki mitä ei päivittäin käytetä. Näin ankaran vähentämisen olen aina kokenut itselleni vieraaksi. Mutta olen viime aikoina huomannut, että toinenkin ääripää on olemassa, ja se lienee aika ”normaali” olotila monessa kodissa. Nimittäin käsittämätön tavaroiden paljous.

Monet kodit ovat tupaten täynnä tavaraa. Se näkyy esimerkiksi siten, että kaikki tasot ovat täynnä erilaisia esineitä. On pinoja ja kasoja. Lattioilla on koreja ja säilytyslaatikoita. Pöydillä on tavaroita, hyllyillä on tavaroita, ikkunalaudoilla on tavaroita. Kaapit ja laatikot ovat tupaten täynnä. En tiedä mihin noita kaikkia tavaroita tarvitaan, ja käytetäänkö niitä koskaan. Tämä tuntuu kuitenkin yhtä vieraalta kuin askeettisuuskin. Jos vertaan omaa kotiani tällaiseen, oma tyyli alkaa yllättäen vaikuttaa minimalistiselta. Yritän nimittäin pitää tasot tyhjinä, ja jos jotain täytyy säilyttää esim. hyllyllä, laitan tavarat mahdollisuuksien mukaan koriin tai tarjottimelle, koska se on visuaalisesti selkeämpää eivätkä tavarat pääse ”karkailemaan” yhtä helposti.

Ehkä kyse on myös sisustustyylistä. Välillä näen esimerkiksi blogeissa sellaisia visuaalisia sekamelskoja, että silmissä vilisee. Sellainen pelkistys, jossa kaikki on valkoista tai harmaata ja huonekalut tiukasti tietyn tyylisiä tuntuu kylmältä ja persoonattomalta. Mutta en myöskään kestä sellaista visuaalista runsautta, mikä koostuu monista eri väreistä, lukuisista printeistä, kuviollisista tapeteista ja tilpehööristä pitkin hyllyjä, vaikka kokonaisuus olisi kuinka harkittu. Itse pidän sisustuksessakin selkeydestä. Väriä saa olla, mutta ei kaikkea sekaisin. Koriste-esineitäkin meillä on, mutta ei kasoittain.

Tästä voi siis vetää johtopäätöksen, että minimalismikin on varsin suhteellinen käsite. Riippuu ihan siitä mihin vertaa. Samoin sisustustyylit – olen kuvitellut meillä olevan runsasta kun sohva on raidallinen ja perinteinen vitriinikin löytyy. Mutta lähempää tarkasteltuna tässäkin ollaan siinä kultaisella keskitiellä. Tuntuu että sieltä löydän itseni muutenkin useimmiten – tylsää ehkä, mutta toimivaa.