Tehdäänkö uuden vuoden lupauksia? Tai oikeastaan en voi luvata, mutta voin yrittää. Tämän vuoden ykköstavoite arkijärjen aihealueella on ehdottomasti ruokahävikin minimoiminen. Tämä on aihe, jonka kanssa taistelen näköjään vuodesta toiseen, mutta silti kehitystä ei tapahdu. Tuntuu, että tiedän mitä pitäisi tehdä ja miten, mutta jostain syystä toteutus ontuu aina vaan. Päätin nyt analysoida asian alusta loppuun, ja katsoa tulenko yhtään viisaammaksi.
1. Miksi hävikkiä syntyy?
- Ruoka ei ole jääkaapissa näkyvillä, ja siksi se unohtuu, kunnes on liian myöhäistä.
- Puoliso on tietämättäni ostanut jotain, enkä siksi ole osannut käyttää pilaantuvia raaka-aineita
- Näen että kaapissa on jotain, joka menee pian pilalle, mutta ei vain huvita syödä sitä, tai tehdä aineksista jotain.
2. Mitä meillä menee eniten roskiin?
- Leipää: kanttipaloja, ruisleipäpussin viimeisiä paloja, pöydälle unohtunutta ja kuivahtanutta
- Vihanneksia: kurkunpätkiä, paketin viimeisiä kirsikkatomaatteja, vihanneslaatikkoon unohtuneita inkiväärinpaloja, kokonaisia kasviksia, joita olen ostanut ja sitten jättänyt syömättä
- Lapsilta lautasille jäänyttä ruokaa
3. Mitkä käytännön toimenpiteet vähentäisivät hävikkiä?
- Kunnollinen ruokasuunnittelu
- Läpinäkyviin lasisiin säilytysrasioihin investoiminen
- Jääkaapin järjestely ja inventaario tarpeeksi usein. En tiedä mikä olisi optimaalinen tiheys.
4. Mitkä ovat ne vaaranpaikat, jolloin pitäisi olla erityisen tarkkana?
- Alkuviikko, koska puoliso on usein vastuussa viikonlopun ruokahankinnoista, ja kaapissa saattaa olla jotain yllättävää.
- Oma kiire ja väsymys, koska silloin ei ainakaan jaksa ruveta taikomaan mitään jämäruoista.
- Juhlat ja erikoistilaisuudet, koska niihin tulee hankittua normaalista poikkeavaa ruokaa
5. Mikä on se olennaisin asia, jonka pitäisi muuttua, jotta ruokahävikki vähenisi?
- Asenne. Hävikin minimoimisesta pitäisi tulla aidosti tärkeä prioriteetti. Niin kauan kun pidän asiaa teoriassa tosi tärkeänä, mutta käytännössä en kuitenkaan viitsi tehdä sen suurempia muutoksia toimintatavoissani, tavoite jää sanahelinäksi. Jos todella haluan onnistua, minun täytyy sitoutua tähän henkisesti.
6. Miksi haluaisin onnistua? Mitkä ovat niitä syitä, jotka todella motivoisivat muuttumaan?
- Nyt tulee rehellinen vastaus. Oikeasti haluan onnistua tässä, koska ruokahävikki on niin noloa. En halua olla nolo. Oikeasti en usko, että yhden ihmisen ruokahävikillä on maailmankaikkeudessa suurta merkitystä, vaan kyse on enemmän periaatteesta. En halua olla ihminen, joka ei osaa hallita ruokaostoksiaan sillä tasolla, että hävikkiä syntyy. Haluan olla sellainen ihminen, joka ei haaskaa ruokaa. Kätevä emäntä, joka kokkaa jämistä luovasti kaikenlaista. Esimerkillinen kansalainen. Haluaisin, että voisin myhäillä omahyväisesti silloin kun aihe tulee puheeksi, sen sijaan että joudun kehittelemään erinäisiä tekosyitä selityksiä.
- No, on minulla jonkinlainen sosiaalinen omatuntokin. Ruuan haaskaaminen tuntuu hyvin piittaamattomalta maailmassa, jossa hyvä ei tosiaankaan jakaudu tasaisesti. Tuon verran voin tehdä ilmastomuutosta estääkseni.
Tulipahan epistola. Mutta ainakin puhuin totta, enkä yrittänyt kaunistella asiaa. Tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti viisauden alku, joten kyllä tästä edistytään. Jään miettimään analyysin tuloksia ja palaan huomenna asiaan konkretian kautta.
Meillä käytössä ainakin nämä keinot:
– Ruokaa ostetaan vain pariksi päiväksi kerrallaan. Toimii ainakin näin lapsettomassa taloudessa, kun kauppa on lähellä. Liian täysi jääkaappi aiheuttaa vain painetta että ehtiikö tämän kaiken nyt käyttää. Vaikka kuinka olisi tehnyt viikon ruokasuunnitelman, niin aina tulee yllättäviä poikkeuksia kun syödäänkin jossain muualla tai jokin ruoka riittääkin pidempään kuin oli ajatellut jne. Tällöin on parempi ettei kaappi ole täynnä odottavaa pilaantuvaa ruokaa.
– Koetan ostaa vain sellaisia aineksia, jotka on selkeästi menossa johonkin ruokaan. Joskus vaikka siellä runsailla vihannesosastoilla tekee mieli ostaa kaikkea hyvää ja terveellistä, joka sitten jää vihanneslaatikkoon jos ei ole miettinyt jotain tiettyä ruokalajia, salaattia tai lisuketta johon ne on tulossa käyttöön parin päivän sisällä.
– Pitää mielessä muutama ruokalaji, johon on helppo ujuttaa kaikenlaisia jämiä. Yksi tällainen on esimerkiksi makaronilaatikko, johon saa piilotettua yllättävänkin monipuolisesti vaikka mitä. Kasvisten ja juuresten jämät, juustonpalat, aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja muut epämääräiset purkinpohjat… melkeinpä parempaa vaan tulee mitä sekalaisempaa jääkaapista löytyy! Muita jämienpiilotusruokalajeja on esim. munakkaat tai suolaiset piirakat.
– Leipien pakastaminen ja vain pienen määrän sulattaminen kerrallaan.
– Yksinkertaisesti myös se, että pyrkii tekemään ruokaa sen verran, että se riittää tasamääräksi ruokailukertoja. Eli meillä kahden hengen taloudessa tekee joko kahden, neljän tai kuuden annoksen verran, ja syödessä jopa vähän tietoisesti jakaa sitä ruokaa niin että nyt syödään puolet ja huomiseksi jää puolet. Sellaiset epämääreiset puolen tai puolentoista hengen jämäannokset jääkaapissa vaikeuttavat niiden kuluttamista huomattavasti.
– Ruokia joita ei halua syödä enää seuraavana päivänä tehdään vain juuri se yhden kerran annos. Esimerkiksi painaa mieleen minkä verran pastaa yhdellä kertaa kuluu ja keittää vain sen määrän.
Aina ei tietenkään onnistu tai toimi optimaalisesti:) Mielenkiintoinen aihe!
Komppaan antamiasi vinkkejä! Toimivat myös eri mainiosti meidän lapsitaloudessa.
Toki kauppareissuja tulee tiuhemmin, mutta hävikkiäkin tulee paljon vähemmän, kun herkästi pilaantuvia elintarvikkeita ostetaan vain tarpeen verran.
Käytän myös ahkerasti pakastinta ja esimerkiksi jauhelihat pakastan 100g pusseihin ja sulattelen niistä sitten tarpeellisen määrän per ruokalaji.
Yllättävän monet ruoat on mahdollista pakastaa. Jos aterialta jää vaikka jämäksi yhden annoksen edestä ruokaa, sen voi pakastaa (asianmukaisesti merkattuna toki). Sitten näitä pakasteaterioita voi lämmitellä, jos on sairasta lasta hoitamassa kotona, ei vaan jaksa kokata mitään uutta tai sitten pakastimen alkaessa täyttyä: Jämäruokapäivä, jolloin jokainen valitsee mieluisensa aterian ja syö sen pois.
Makaronilaatikkoon tai suolaiseen piiraaseen piilottaminen on myös erinomainen idea, kuten yllä mainittiinkin.
Pakastin olisi varmasti vastaus moneen jämäruokaan. Koska on eri juttu sulattaa jotain pari viikkoa sitten syötyä, kuin syödä samaa ruokaa kolme päivää peräkkäin. Tässä olisi hyvä käytännön ohje, jota täytyy ruveta noudattamaan.
Kiitos erinomaisista vinkeistä! Minun täytyy miettiä noita huolellisesti, miten voisin soveltaa käytäntöön. Etenkin nuo tuollaiset ”jämäruoat”, joihin voi upottaa kaikkea. Pitäisi olla mielessä aina muutama vaihtoehto sellaisia! Tämä on hieman lyhyt kommentti, mutta todellakin jään noita kaikkia juttuja miettimään ja palaan vielä omassa postauksessaan.
Meillä toimii parhaiten tuo melko tyhjä jääkaappi, silloin kaikki on eniten hallussa. Mutta siitä tulee sitten se paine, että kaupassa täytyy käydä usein (mua se ei haittaa, musta ruokakaupassa on kiva käydä). Joskus jopa kykenen miettimään koko viikon ruuat kerralla ja sekin on ihanaa, kun tietää että kaapissa on koko viikoksi tavaraa. Joskus myös saa yllättävänkin kivoja ruokia, kun joutuu nyhjäämään tyhjästä (esim. kun kaupat onkin kiinni), mielikuvitus vaan kehiin. Eniten meilläkin vanhenee vihanneslaatikko. Silti siellä on aika usein ”nestemäistä” joka ällöää koko laatikon. Toinen on leivät, inhoan puolikuivaa leipää ja otan aina tuoreinta, jolloin edelliset jää käyttämättä. Ja yllättävän usein myös säilykkeet on jo vanhoja, kierto ei siis toimi, laatikon pohjalle jää jotain mikä piti ensin käyttää. Laatikon siivous auttaa tähän, se on edessä pian. Pakastaminen ei meillä toimi ollenkaan, en koskaan käytä mitään, kun en muista ajoissa sulattaa enkä suostu mikron käyttöön. Ruokien määrää pitäisi oppia optimoimaan, mutta mulla on taipumusta kokata kuin suurperheelle, vaikka meitä on vain kolme.
Meilläkin on kyllä nyt herätty tähän, että ruokahävikki pitää saada minimiin. Mustakin se on noloa ja täyttä rahan tuhlausta ja lisäksi musta on superällöä heitellä pilaantuneita ruokia kompostiin.
Ihannetilanteessa saan kuitenkin säilyttää kokkauksessa luovuuden ja ex temporen, en edes halua miettiä ruokia liian pitkälle valmiiksi, vaan kokkaan aina fiiliksen mukaan. Täydellistä olisi, jos keittiön yhteyteen saisi oman huonemaisen viileän ruokakomeron, jonka hyllyillä olisi kaikki helposti nähtävillä. Mummolassa on sellainen ja se on ihana. Vähän kuin oma kauppa…
Ikeassa on muuten hyviä lasisia kannellisia rasioita. Ja ovat kokonaan konepestävä ja riittävän paksuja, että kestävät myös rajumpaa käyttöä. Ovat muodoltaan minunkin mielestäni sellaisia, että voi laittaa suoraan myös pöytään.
Sinulle ja kaikille muillekin – meillä ei toimi tuo tyhjä kaappi. Inhoan kaupassa käymistä, ja haluan harventaa ne kerrat niin minimiin kuin mahdollista. Ahdistun, kun jääkaapissa ei ”ole mitään”. Täysi jääkaappi on siis oltava, mutta ruokasuunnittelu auttaisi siihen, ettei sieltä löydy mitään outoa. Tuo luovuus ruoanlaitossa on se, mitä kaipaisin lisää. Luovuuteni on vain valitettavasti suuntautunut luonnostaan muille aloille, täytyy hieman haeskella…
No sitten se sun jo lanseeraama jääkaapin järjestely per kategoria ja hyvät lasiset astiat voisi auttaa hahmottamaan, mitä on ja mitä ei ole. Eli täysikin kaappi on siisti koko ajan… Ja rohkeita kokeiluja, mitä mistäkin jämästä voi kehittää. Keittokirjoja ilatalukemiseksi? Niistä usein innostuu kokeilemaan.
Mä olen niin kamalan kiinnostunut terveellisestä ruuasta, että minusta on sen takia ihana käydä kaupassa, hypistellä ja lukea paketteja ja vertailla sekä etsiä uutuuksia. Puhumattakaan tuoretuotteiden ostamisen ihanuudesta, saan niistä myös silmäkarkkia. Mulle ruokaostokset on elämys, ei suoritus.
Juu, mullekin iskee kaupassa moni inspiraatio. Ongelmana on, että se ehtii hiipua kotimatkalla… sitten kotona ihmetellään, että mitä kummaa tästäkin munakoisosta oli tarkoitus tehdä. Ja pahimmillaan siitä ei tehdä mitään. Tämä esimerkki SAATTAA olla täysin kuvitteellinen, tai sitten ei.
Ensin en luvannut mitään, mutta tulikin mieleen, jos yrittäisin opetella syömään kasvisruokia. Tällä hetkellä en syö mitään kypsennettyjä kasviksia (edes perunoita), koska en vain pidä niistä. Mutta voihan sitä yrittää opetella. En minä ennen pitänyt pitsastakaan..
Ruokahävikkiä aiheuttavat eniten lapset. Vaikka minkä verran olisi lautasella ruokaa, niin aina ne jättävät osan. Ja minä unohdan aina porkkanat vihanneslaatikkoon, ja ne menevät pahaksi. Kun ei vaan koskaan jaksa raastaa niitä. Eikä vaan muista, että siellä ne ovat.
Minäkin koitan käysä kaupassa mahdollisimman harvoin. Jos täällä olisi kotiinkuljetus, käyttäisin sitä! Vaikka suunnittelen aina etukäteen mitä syömme, jotain menee silti vanhaksi. Aina ei jaksa. Koitan olla myös armollinen, aina ei ole pakko jaksaa. Kuitenkin on hyvä yrittää. Ehkä se riittää?
Meilläkin lapset aiheuttaa ruokahävikkiä, mutta en laskenut sitä tuohon mukaan. Minusta tuntuu, että siihen on kutakuinkin mahdoton vaikuttaa muuten, kuin yrittämällä laittaa ruokaa sopivasti lautaselle. Silti sitä tulee joka päivä. Mutta en stressaa siitä niin paljon, koska ajattelen niin, että kaikkea pitää oppia syömään ja maistamaan, ja joskus sitä täytyy vain harjoitella 47 000 kertaa ennen kuin alkaa sujua.
Aina ei jaksa, se on totta. Mutta tunnen itseni, ja minusta tuntuu että olen päästänyt itse turhan helpolla tässä asiassa viime aikoina. Joten siksi yritän olla vähän itseni suhteen vähän tiukempi.
Koira on muuten myös hyvä. Se syö just nämä lasten jämät mielellään!
Ei ole koiraa eikä tule, mutta uskon että sellainen on kyllä tosi kätevä! 🙂