Kuinka monta on paljon? Voiko paljon olla sopivasti? Onko määrällä väliä? Minulla on omasta mielestäni paljon kosmetiikkaa ja vaatteita. Samaan aikaan tuntuu, ettei niitä niin paljon ole kuitenkaan. Kaikkihan riippuu siitä, mihin vertaa. Jos vertaan kosmetiikkamäärääni vaikka itseeni 20 vuotta sitten, omistan nykyisin huomattavasti enemmän erilaisia tuotteita. Vaatteita on myös paljon, vaikka en olekaan viime aikoina laskenut niitä. Mutta omistan siis varmasti satoja yksittäisiä vaatekappaleita, mikä taas lopulta ei ole niinkään poikkeuksellista. Tuleehan pelkistä t-paidoista jo parisenkymmentä, sukista saman verran ja niin edelleen.
Olen miettinyt tavaroiden määrää viime päivinä paljon. Olen harkinnut, että tekisin sellaisen kosmetiikkapostauksen, jossa kävisin läpi kaikki tuotteet, joita päivän aikana käytän. Karkkipäivän Sanni piti kirjaa kokonaisen viikon, ja tuloksia oli mielestäni tosi kiinnostavaa lukea. Mutta en ole edes aloittanut, sillä en oikeastaan välitä kuulla huomautuksia siitä, että kauhea määrä kemikaaleja ja tavaraa. Samalla olen miettinyt, että ihan minimissäänkin tuotemäärä lähestyy päivittäin kymmentä: hammastahna, saippua, sampoo, hoitoaine, deodorantti, kosteusvoide, käsirasva… Vaikka en edes laittaisi tukkaa enkä meikkaisi, tuon verran kosmetiikkaa käytän joka päivä, ja useimpina päivinä ainakin tuplasti tuon määrän, ja helposti enemmänkin. Sannin keskiarvo pyöri 30 tuotteen molemmin puolin päivästä riippuen.
Eilen aloin koostaa ”kevätkapselia”, tai pikemminkin kaivoin esiin kaikki tähän vuodenaikaan sopivat neuleet, puserot ja mekot. Kun kaikki roikkuivat vierekkäin tangolla, huomasin että niitähän riittää – runsaasti. Tähän voi lisätä ne parin kevätkengät, joiden olemassaolon olin talven aikana ehtinyt taas unohtaa. Luulin, että valinnanvaraa olisi niukemmin, mutta näin ei ollutkaan. Siinä tuli mieleen, että minimalismi ei tosiaan ole luontainen olotilani. En yritä rajoittaa tätä kevätkapseliakaan millään tavalla, vaan päinvastoin haluan käyttää kaikkia säähän sopivia vaatteita, joita kaapistani löytyy.
Mutta sitten on toinenkin näkökulma. Kaikille tavaroilleni on paikka. Vaatteet mahtuvat siististi kaappiin ja niin mahtuu kosmetiikkakin. Minun tavarani eivät aiheuta minkäänlaista kaaosta meillä kotona. Tähän toki liittyy se, että laitan ne yleensä käytön jälkeen paikoilleen, mutta se ei ole ongelma, sillä paikka on helppo ja looginen. Ei tarvitse tunkea, änkeä, survoa tai säätää, sillä kaikki mahtuu hyvin. Tästä syystä olen tullut siihen tulokseen, että minulla on määrästä huolimatta sopivasti tavaraa. Niin kauan kuin tavarat mahtuvat hyvin niille varattuun tilaan, niiden määrällä ei ole väliä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ne myös saa käyttöön ilman erikoisia kommervenkkejä, tai ilman että ensin pitää purkaa puolet muusta sisällöstä pois.
Onko teillä paljon vai vähän tavaraa? Onko se sopivasti?
Itselläni on paljon, vaatteita ja kenkiä. Muuta ei sitten juuri ole. Kosmetiikkaa käytän niin harvoin, että laatikosta löytyy lähinnä ripsari ja kulmakynä. Mutta vaatteita ja kenkiä on ja paljon. Jossakin vaiheessa minulle iski tuska siitä kun joka puolella vain huudettiin, että olet parempi ihminen kun sinulla on vain vähän vaatteita, mutta kun se ei toimi minulla. Olen yrittänyt ja yrittänyt mutta ahdistus on niin kammottava. Toki minulla on rajat ja niitä rajoja en koskaan ylitä ja siksi laitan kiertoon aika nopeasti sellaisia mitä en tule käyttämään.
Ostokset teen kirppareilta, tai tuunaan oman kaapin kätköistä uusia tai sitten kierrän ilmaisosastoja ja nappaan tuunausmateriaalia sieltä. Nyt pyrin siihen, etten vuoteen ostaisi mitään koko vuonna mutta se ei ole oikein onnistunut. Syy siihen oli se, että yritän nähdä onnistuuko se ja kun kuitenkin ompelen koko ajan, niin vaatteita tulee joka tapauksessa paljon…Niin, että en enää välitä vaikka minulla on paljon vaatteita. Nautin niistä kaikista ja käytän niitä kaikkia.
Jos on harrastus, joka vaatii materiaalia, sitä pitää tietenkin olla. Rajansa tässäkin, minusta niiden materiaalien pitää mahtua johonkin järkevään paikkaan, mutta ei kuulosta siltä, että sinulla oli tällaista ongelmaa. Ahkerien marittajien ja minimalistien ollessa paljon esillä, voi välillä tuntua siltä että meillä kaikilla pitäisi olla vain vähän tavaroita, mutta jos kaikelle on paikka, niin ei sillä määrällä lopulta ole väliä.
Kirjoja on paljon, vaikka olen poistanut puolet, mutta ilman kirjojahan ei voi elää ja niille on hyllynsä
(lisähylly tilattu 🙈). Vaatteita ja astioita, hmm, makuasia. Muutto väliaikaisesta asunnosta pysyvään vielä pienempään asuntoon on edessä parin viikon kuluttua, silloin näen onko kaikelle oma paikkansa. Vaatteiden karsintaa teen edelleen kuitenkin jo ennen muuttoa. Eikös silloin ole sopivasti, kun kaikelle on paikkansa JA kaikki ovat käytössä.
Kirjoja on paljon minullakin, ne ovat suurimmaksi osaksi kirjahyllyssä. Tosin niitä kirjapinoja on kyllä edelleen paljon, ja hyllyä pitäisi tyhjentää, että kaikki mahtuisi sinne. Tässä olisi työsarkaa vielä edessä.
Kirjapinot ovat myös tärkeä persoonallinen sisustuselementti! 😄
Näin olen asian itselleni selittänyt 😀
Kirjat menettivät minulle jotenkin merkityksensä viime kertaisen muuton yhteydessä 4 vuotta sitten, kun karsin niistä puolet ja vein Kaapelitehtaan kierrätysmessuille. Ajattelin, että olen jo montakymmentä vuotta raahannut niitä muutosta toiseen, joten nyt saa riittää. Kirjathan ovat aivan sietämättömiä muutoissa. Vielä jäi kuitenkin tuolloin muutettavia kirjoja 8 banaanilaatikollista ja yksi iso Ikea kassillinen. Kaikesta en millään pystynyt luopumaan. Ne vietiin verkkokellariin, jossa ovat edelleen. Meillä ei siis vieläkään ole kirjahyllyä ja tuskin enää tuleekaan. Aluksi ei päästy yhteisymmärrykseen, millainen hylly hankitaan ja lopulta ei hankittu minkäänlaista. Aiemmat hyllytkään eivät mahtuneet nykyiseen asuntoon, sillä niitä oli 4 metriä ja ne ylsivät kattoon saakka.
En silti aio luopua lopuista kirjoistani vieläkään, vaikka joku nyt varmaan ajatteleekin, että ne kannattaisi jo 4 vuoden verkkokellarissa hilloamisen jälkeen kierrättää. Varastoituna on lisäksi pieni Boknäsin ns. kirjakaruselli, jonka saatan ottaa vielä käyttöön ja koota siihen tärkeimmät kirjani.
Mikäli nyt kävisin nuo jäljellä olevat laatikot uudelleen läpi, niin sieltä löytyisi varmaan lisääkin karsittavaa.
Kierrätykseen laittamiani vaatteita, asusteita ja astioita olen kyllä katunut ja kaipaillut, mutta en ainuttakaan kierrättämääni kirjaa.
Minusta on ihanaa ja vapauttavaa lukea järjestämiseen keskittyvästä blogista siitä, kuinka on ihan ok, vaikka tavaraa on paljon. Samaa ajattelin, kun kuuntelin aiheeseen liittyvää podcastiasi. Minulla on parhaillaan kevätsuursiivous menossa, ja taas huomaan, että on vain hyväksyttävä se tosiasia, että minä kaipaan paljon tavaraa ympärilleni. Haluan, että vaatteissa on oikeasti riittävästi valinnanvaraa, vaikka puolet olisikin pyykissä, ja lisäksi ompeluharrastusta varten täytyy omista varastoista löytyä kankaiden lisäksi jos jonkinlaista nappia ja vetoketjua, etteivät iltaompelut katkea siihen, että ei ole tarvikkeita.
Tämän kevätsiivouksen tavoitteena (pitkälti juuri sen podcastisi ansiosta) onkin nyt kerrankin rehellisesti saada tavaraa karsittua vain sen verran, että jokaiselle jäljelle jääneelle on paikka, josta sen helposti saa otettua ja johon sen helposti saa takaisin. Aina ennen olen pyrkinyt mahdottomaan ja pettynyt, toivottavasti tällä kertaa raivauksesta jää parempi fiilis!
Ajattelen tätä asiaa pitkälti myös käytössä olevan tilan kannalta. Jos asuisin yksiössä, minulla varmaan olisi vähemmän kaikkea tavaraa, kuin mitä nyt omistan. Mutta jos kodissa on järkevästi tilaa, ja tavaroilla on paikkansa JA niiden käyttöön saaminen ei vaadi temppuilua, tavaraa voi minusta olla enemmänkin. Pieni määrä tavaraa ei ole mikään universaalisti onnelliseksi tekevä asia.
Tee ihmeessä kosmetiikkapostaus Sanni tyyliin. Minä en ainakaan huutele ja arvostele. Olen tänään käyttänyt aamulla puhdistusgeeliä, hammastahnaa, dödöä, aurinkovoidetta, peitevoidetta silmän alusille, meikkivoidepuuteria, kivipuuteria, kulmapuuteria, poskipunaa, huulirasvaa, huulikiiltoa, vartalokosteusvoidetta, käsisaippuaa. Illalla saunassa misellivesi, puhdistusgeeli, kuoriva putsari, suihkugeeli, shampoo, hoitoaine. Saunasta tullessa dödö, hammastahna, yövoide, näppyvoide, huulirasva. Kohta käytän vielä hiuksiin selvittelysuihketta. Yöksi käsivoide. Mitä näistä nyt sitten tulee yhteensä. Tänään en käyttänyt edes silmämeikkiä, koska käytin aurinkolaseja. Muutenkin olen nykyisin laiska laittamaan ripsiväriä. Se ei ole minulle mikään issue. Saatan silti laittaa luomiväriäkin, mutta en jaksa useinkaan laittaa ripsiväriä. Niin, että minä en ainakaan tuomitse kenenkään kemikaalikuormaa. Voihan sitä toki elää vähemmälläkin kosmetiikalla ja käyttää esim kookosöljyä ihonhoidossa, mutta aion käyttää ainakin jo olemassa olevat kosmetiikkani loppuun. En välttämättä enää osta tilalle kaikkia vastaavia. Olen jo nytkin luopunut kokonaan esim. selluliittivoiteesta ja suuvedestä. Käytin ne loppuun vuosi sitten, mutta en hankkinut enää tilalle uusia. Aivan turhia molemmat. Varmaan pystyn vielä luopumaan jostain muustakin. Seerumeistakaan en perusta. En ole ostanut ainuttakaan, mutta aina niitä vaan jostain ilmestyy lahjaksi tai kylkiäisenä.
Nämä tuli mieleen siis tuosta, kun mietit, että viitsitkö tehdä kosmetiikan käyttömäärä postauksen.
Jatkan tähän vielä, että kun luin sitä Sannin listausta ja kommenttikenttää, niin totesin, että käytänkin jopa aika hillitysti kosmetiikkaa. Aamulla oikein aloin kiinnittää huomiota asiaan, että mistä voisi vielä luopua. En oikeastaan tarvitsisi vartalon kosteusvoidettakaan, joten siinä on tuote, jota ilman voisin aivan hyvin olla. Käytän sitä muutenkin vain sääriin. Lähinnä tavan vuoksi olen sitä alkanut aikoinaan teininä käyttää. Uutta en siis aio hankkia, kun entiset loppuvat. Ehkä siis käyttämäni suihkusaippuat eivät ole kuivattavia tai sitten en muuten vaan tarvitse vartalon lisäkosteutusta.
Minulla riippuu päivästä. Toisinaan en meikkaa lainkaan, enkä joka päivä pese tukkaa tai käy suihkussakaan. Joten tuolloin pärjään varmaan alle 10 tuotteella, mutta sitten jos on vaikka joku iltameno, niin 30 menee rikki ihan kevyesti. Täytyisi varmaan tehdä seurantaa sellaisella viikolla, että sattuisi näitä molempia, niin koko totuus paljastuisi.
Kun vaan kosmetiikan saa käytettyä loppuun ennenkuin se pilaantuu ja vaatteistakin osan käytettyä puhki ennenkuin oma koko, tyyli tai muoti muuttuvat niin mitäpä siihen on sanomista. Suuren vaatevaraston ongelma on se, että voi olla käsissä iso läjä vanhanaikaiseksi käyneitä, omaan elämään enää sopimattomia vaatteita, jotka ovat sen verran eläneitä, ettei niistä kukaan huoli mutta sen verran ehjiä että poisheittäminen on ikävää.
Kosmetiikkaa on pilaantunut. Esimerkiksi meikkejä en saa kulutettua useinkaan loppuun saakka, ennen kuin ne menevät pilalle. Mutta haluan silti että valinnanvaraa on. Tätä dilemmaa en osaa muuten ratkaista. Ostaisin minikokoisia tuotteita aina, jos niitä vain olisi myytävänä!
Tuo vaateasia on vähän monimutkaisempi. Juuri laitoin kirppikselle lähes pitämättömiä vaatteita, jotka olen ostanut hyvässä uskossa täysin erilaisessa elämäntilanteessa. 10 vuoden odottelun jälkeen niille ei vain enää löytynyt käyttöä. Mutta miten olisin sen voinut ostohetkellä tietää? En siis haasta tuota kommenttiasi, mutta pohdiskelen tässä ääneen asiaa itse.