Oletteko huomanneet, että Konmari-menetelmää kritisoivissa jutuissa on sellainen yhteinen piirre, että toimittaja puhuu itsensä kanssa ristiin? Yleensä kolumnin alkupuolella todetaan, että menetelmähän on periaatteessa hyvä, eikä ihmisen pitäisikään omistaa muuta kuin iloa tuottavia tavaroita. Mutta sitten aletaan kritisoimaan sitä, että tähän päästäkseen pitäisi heittää tavaroita pois, tai mikä pahempaa – siivota! Eli tavoite kelpuutetaan, keinoja ei. Jostain syystä se, että etenkin naiset haluavat järjestää kotiaan, tuntuu olevan monille punainen vaate. Tämä koko ilmiö on mielestäni äärettömän mielenkiintoinen.
Ensin kaksi esimerkkiä, jossa on juuri tämä näkökulma. Etelä-Suomen Sanomien kolumnissa toimittaja puhuu itsensä kanssa aivan ristiin, kehumalla ensin Konmaria fiksuksi ja sen jälkeen haukkumalla sitä noudattavat ihmiset. Anna Perhon kolumnissa Me Naiset -lehdessä puolestaan sekoitetaan tavaroiden karsiminen siivoamiseen, ja sitä taas ilmeisesti ihmisen ei kuuluisi tehdä, tai ei ainakaan pitäisi nauttia siitä. Konmaria sopii kritisoida, mutta vähän ärsyttää sellaiset artikkelit, joissa toimittajalla menee puurot ja vellit sekaisin.
Enemmän tolkkua on tässä artikkelissa, jossa muotibloggaaja ja Konmari-ryhmän perustaja ottavat kantaa menetelmään. Toisaalta näissäkin näkökulmissa oli sellaisia puolia, joita vähän ihmettelin. Bloggaajan mielestä vaatteen pitäisi kestää ensin yhdellä ihmisellä, ja sen jälkeen vielä kierrätettynä jollain muulla. Minua jäi tämä askarruttamaan. Ymmärsin niin, että bloggaaja ei haluakaan käyttää mitään vaatetta ”loppuun”, vaan luopuu vaatteesta hyvissä ajoin. Toisaalta Komari-harrastajan lausunto siitä, että samaa hametta voi pitää viikon tai kaksi, on minulle liian radikaali. Se lähestyy jo sellaista minimalismia, mikä ei kaikille sovi.
Lopuksi vielä blogivinkki Konmarista kiinnostuneelle. Tyhjä kaappi -blogi on vastikään aloittanut, mutta vaikuttaa kiinnostavalta. Sen kirjoittaja käy kotiaan läpi Konmari-tekniikalla, ja kirjoittaa prosessin etenemisestä ja oivalluksistaan.
Joo, sattumalta lueskelin noita samoja ja tuli mieleen ihan samoja ajatuksia. Anna Perho on aika lailla kujalla puhuessaan hyveellisyyden ja jatkuvan siivoamisen yhteydestä KonMarin alaviitteenä. Kyllä, kodin kuntoon ja siisteyteen liitetään kaikenlaisia arvoja ja arveluita asujien luonteesta, mutta KonMarilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä siivoamisen kanssa, paitsi siinä mielessä, että kun menetelmä on onnistuneesti toteutettu loppuun, on siivoaminenkin helpompaa ja nopeampaa. Tuo Anna-lehden juttu on mielekkäämpi, joskin mun mielestä Jenni ja Mira puhuu paikoitellen eri asioista, joten se, kuinka paljon he nyt lopulta ovat eri mieltä asioista (kuten otsikossa annetaan ymmärtää), jää hämärän peittoon.
Tuollaisissa vastakkain asetteluissa on usein se ongelma, että lopulta ihmiset saattavat olla toimittajan kannalta harmillisen samaa mieltä keskenään, ja sitten niitä eroja joutuu vähän kärjistämään. Ei tuo bloggaaja mitenkään hölmöjä puhunut, jos kokonaisuutena asiaa katsoo.
Hyviä huomioita. Tuossa Anna Perhon jutussa minulla pisti lisäksi silmään se, että Perho sanoi pitävänsä KonMarin pointeista lukuunottamatta ”sitä älytöntä paitojen rullausta”. Joko hän ei ole ihan tajunnut, miten se paitojen ”rullaus” tehdään, (itse en käyttäisi sanaa rullaus, mutta luin englanninkielisen käännöksen, en tiedä, onko sitä sitten suomennoksessa sanottu rullaukseksi), tai sitten hän muuten vain valitsee käyttää hyvin voimakasta ilmaisua sinänsä neutraalista asiasta. Minusta nimittäin se paitojen taittelu on ollut ihan nerokas tapa, joka on mullistanut minun vaatesäilytykseni täysin. Ymmärrän, että se ei kaikkia innosta samalla tavalla, mutta sen sanominen älyttömäksi on vähän kummallista. Miten niin älytön? Minun vaatekaapissani toimii aivan loistavasti se, että näen kaikki vaatteet kerralla eikä kasoja tarvitse myllätä jotain etsiessä. Ennen vaatepinoni olivat jatkuvasti räjähtäneinä, tai sitten käytin vain aina niitä samoja päälimmäisiä vaatteita ja jotkut paidat unohtuivat ja katosivat pinojen pohjalle. Mitäs järkeä siinä sitten on?
Noista kriittisistä jutuista huomaa, että toimittaja ei tunne aihetta erityisen hyvin.