Siivouspäivä sujui omalta osaltani äärimmäisen huonosti. Ilmeisesti olisi pitänyt markkinoida vimmatusti, jotta tulos olisi ollut parempi. Tai sitten kirppareita oli jo niin paljon, että laadukkaat, ehjät, merkkivaatteet eivät enää kiinnostaneet ketään. Pääsin eroon kahdesta esineestä, mikä lienee pohjanoteeraus. Naapurilla ei kauppa käynyt sen paremmin, toinen naapuri sai sentään levyjä ja kirjoja kaupaksi, sekä yhden parvekekaluston. Mistäköhän johtuu, että viimeksi kauppa kävi ihan mukavasti, mutta tänä vuonna ei ollenkaan, vaikka myyntipaikkakin oli parempi?

Toisen jätteet voivat silti olla toisen aarre. YLE uutisoi jätteiden kierrätyksestä yritystasolla. Teollisessa symbioosissa toisen jätteet saattavatkin muuttua toisen raaka-aineeksi, ja kaikki voittavat.

Amerikasta tuttu ilmiö alkaa levitä Suomeenkin: kun tila loppuu kesken, tavarat sullotaan vuokravarastoon. (Turun Sanomat)

Iltalehden mukaan yli 80% suomalaisista saa morkkiksen ostelun jälkeen. Eikä tuloilla ole vaikutusta asiaan.

Voisiko näistä kaikista vetää sen johtopäätöksen, että ostosteluun tulee suhtautua suurella varovaisuudella? Ensin uudesta tavarasta tulee huono omatunto eikä sitä sen jälkeen saa edes kaupaksi, jolloin se on sijoitettava etävarastoon, joka tulee pidemmän päälle kalliiksi. Parempi siis harkita äärimmäisen tarkasti, ennen kuin hankki mitään uutta.