Vie roskat

Tuntuuko siltä, että tavaroihin hukkuu? Kaikkea on liikaa? Järjestys ei pysy? Ratkaisuni asiaan on yksinkertainen: vie roskat. Tarkemmin sanottuna, aloita vähentäminen poistamalla tavarat, jotka oikeastaan kuuluisivat roskiin, paperinkeräykseen tai muuhun lopulliseen poistopaikkaan. Täsmennän jo nyt, että kun tässä puhun roskiin heittämisestä, tarkoitan tietenkin sitä, että roskat on lajiteltu oikein. En tarkoita sitä, että kaikki mätetään yhteen muovikassiin ja nakataan sekajätteeseen.

Olen huomannut, että kun koti alkaa pursuilla, syynä on usein se, että käyttötavarat ja tarpeettomat tavarat ovat sekaantuneet. Huomasin tämä omassakin kodissa, kun pelasin minimalismipeliä kokonaisen kuukauden ajan. Suurin osa poistoista meni suoraan roskiin. Esimerkkejä tiloja tukkivista turhista tavaroista:

  • vanhat luetut lehdet
  • tavarat, joiden tilalle on ostettu uusi, toimiva tai parempi laite
  • paperit, joita ei enää tarvita
  • tyhjät pakkaukset, kotelot, purkit, pullot, kääreet ym.
  • Ilmaiseksi kotiin tulleet tavarat, joita ei oikeasti tarvita, kuten: pesulan henkarit, pesuaineiden annostelupallot, kosmetiikkanäytteet, kylkiäiset, mainostuotteet, jne.
  • melkein lopussa olevat tavarat, joita ei oikeasti koskaan käytetä loppuun, kuten: lähes valmiit ristikkolehdet, lasten askartelulehdet ym., puoliksi poltetut kynttilät, pahanhajuinen kosmetiikka, toimimattomat kynät ja tussit jne.

Näiden kaikkien tavaroiden ongelma on se, että ne tuntuvat usein näennäisen tarpeellisilta.  Siksi ne eivät välttämättä tunnu ensivilkaisulla kuuluvan roskikseen, vaikka todellisuudessa niin olisikin. Jos kuitenkin tilaa on liian vähän, sotku stressaa eikä oikein keksi, että mikä on vikana, suosittelen syventymään ensimmäisenä tähän tavararyhmään. Hyvä puoli näissä on se, että ne harvoin sisältävät mitään tunnearvokasta tavaraa. Suurin osa tavaroista on sellaisia, jotka on erittäin helppo uusia, mikäli kuitenkin tulisi katumapäälle. Tämä joukko ei myöskään sisällä mitään rahallisesti arvokasta. Vaikeinta onkin päästä yli siitä, että ”käyttökelpoisen” tavaran voisi noin vain heittää pois.

Koska tiedän, että tavaran heittäminen roskiin voi tuntua pahalta (koska mitä jos, mitä jos kuitenkin ja ehkä vielä jonain päivänä…) olen koonnut tähän alle kolme käytännöllistä ehdotusta siitä, miten toimia:

  1. Joskus kyse on tavaroista, joita periaatteessa voisi käyttää vielä muutaman kerran. Näitä ovat esim. lehdet, joissa on vielä yksi artikkeli lukematta, kosmetiikkapakkaus jossa on vielä parille kerralle tuotetta jäljellä, kosmetiikan näytepakkaukset, puoliksi poltetut kynttilät, melkein rikkinäiset sukat jne. Ehdotus: ota projektiksi käyttää kaikki nämä yhtä kyytiä loppuun, ja ota uusi käyttöön vasta, kun vanha on kulutettu loppuun. Eli: käytä vain niitä lähes risoja sukkia, kunnes ne tosiaan menevät puhki; kerää jämäkosmetiikka yhteen koriin ja käytä vain korissa olevia, kunnes pakkaukset tyhjenevät; älä osta yhtään uutta lehteä, ennen kuin vanhat on luettu.
  2. Mieti, haluatko oikeasti käyttää huonoa vai hyvää. Ihmisillä on erilaisia tapoja hemmotella itseään, minä osoitan itselleni arvostusta niin, että käytän vain toimivia ja kauniita tavaroita. Jos olen päättänyt hankkia uuden jonkun vanhan tavaran tilalle, se tarkoittaa sitä, että vanhan on aika mennä. Sitä ei pidä hillota ”varmuuden vuoksi” minnekään. Ei ole järkeä hankkia uutta keräämään pölyä hyllylle, jos ei aio lopettaa vanhan käyttämistä. L’orealin mainoslausetta lainaten, olet hyvän tavaran arvoinen! Ehdotus: anna itsellesi lupa nauttia kaikista hyvistä tavaroista, jotka omistat, ja lopeta vanhoilla tavaroilla kitkuttelu. Heitä vanhat pois. Katso myös edellinen kohta.
  3. Jos ongelmana on ilmaiset ”hyvät” tavarat, joita kertyy enemmän kuin olisi tilaa, on tärkeää päättää kuinka paljon niille haluaa kodistaan tilaa antaa. Minä jos kuka osaan arvostaa hyvää laatikkoa, ehjää kuplamuovia, ja siistiä lahjakassia, mutta rajansa kaikella. Ehdotus: Päätä, missä on näiden tavaroiden säilytyspaikka, ja kuinka paljon se saa viedä tilaa. Pysyttele sen jälkeen näissä rajoissa. Minulla on siistejä pieniä laatikoita varten yksi paikka yhdellä hyllyllä. Laatikot ovat yhden isomman laatikon sisällä, enkä säilytä niitä missään muualla. Jos haluan säästää vielä yhden, sen pitää mahtua muiden joukkoon. Jos ei mahdu, pitää joko luopua jostain vanhasta, jotta tilaa tulee lisää, tai sitten pitää heittää uusi tulokas roskiin. Tätä voi soveltaa minkä tahansa tavaralajin suhteen. Voit päättää, että kolme pesupalloa on tarpeeksi, eikä ylimääräisiä tarvita. Tai että huushollin kynät ovat penaalissa, ja kun se on täynnä, on kynien lukumääräkin täynnä.

Usein tavaraa jää pyörimään nurkkiin siksi, että tuntuu liian radikaalilta heittää rikkinäinen suoraan roskiin. Mutta jos haluaa vähentää tavaraa, roskista on helpointa aloittaa. On opeteltava näkemään, milloin tavaran käyttöikä on tullut tiensä päähän. Toisaalta – jos ei kärsi laittaa mitään roskiin, ei kannata ostaa uusia tilalle. Muutoin syntyy tavaroiden kerrostumia, jossa pohjalla on huonoimmat ja huipulla upouudet käyttämättömät, ja siitä syntyy juuri se tavaranpaljous, jonka keskellä moni kärvistelee.

Olen myös sitä mieltä, että roskalle on turha etsiä uutta käyttäjää. Jos tavara on liian huono itselle, niin silloin se on liian huono myös muille. Ei ole rikos laittaa roskia roskikseen. Suomen jätehuolto on niin hyvällä tasolla, että täällä voi luottaa siihen, että jäte lajitellaan niin kuin pitääkin. Jos vie rikkinäisen elektroniikkatavaran SER-kierräykseen, tietää, ettei se muutu ympäristöongelmaksi. Jos lajittelee materiaalit oikein, ei niiden loppusijoituksesta tarvitse sen enempää huolehtia.

Usein kynnys taitaakin olla siinä, että pitäisi erikseen lähteä liikkeelle toimittamaan tavara oikeaan paikkaan. Jos keräyspisteet ovat kaukana, ymmärrän että tämä on työlästä. Silloin kannatta tarkistaa, ettei vaadi itseltään liikoja. On tärkeää, että elektroniikka ja ongelmajäte päätyvät oikeisiin keräyspisteisiin. Mutta jos sekajätteen joukkoon silloin tällöin eksyy yksittäinen pahvilaatikko tai aikakauslehti, ei se ole maailmanloppu. Sen sijaan jos asuu taajamassa, jossa taloyhtiö tarjoaa kierrätyspisteet omassa roskakatoksessa, en oikein keksi syytä olla lajittelematta täsmällisesti.

4 thoughts on “Vie roskat

  1. Oivallisesti sanottu. Krääsää kertyy, eilenkin sain kaupasta kylkiäisenä avaimenperän, jota en edes halunnut. Näille pitäisi vain osata sanoa ei heti siellä kaupassa…

    Nyt juuri tosin suurin sekasotkun aiheuttaja meillä kotona on kohta 4-vuotias neitonen, jolle on kertynyt ihan järkyttävä määrä pieniä leluja (kiitos mm. sukulaisilta saatujen kahden Playmobile-joulukalenterin…). Parin viikon päästä availlaan taas lahjoja (joissa lisää pieniä osia), joten taidan tästä lähteä vähän kohtuullistamaan noita lattialla ja nurkissa pyöriviä lelukasoja 🙂

    • Olet oikeassa, ja sitten on vielä sitäkin krääsää, jolle ei pysty sanomaan ei vaikka haluaisi. Tilasin keväällä suomalaista kosmetiikkaa, ja lähetykseen kuului paljon kylkiäisiä. Osa oli fiksuja, kuten matkakokoja tuotteista, joita voi käyttää aivan hyvin. Mutta mukana tuli myös muovinen avaimenperä, eikä tästä ”lahjasta” voinut mitkään kieltäytyä. Sitä ei pystynyt klikkaamaan korista pois, vaikka kuinka yritin. Sellaista mahdollisuutta ei vain ollut. Heitin sen sitten roskiin kotona, ja mietin samalla että mikä ihmeen logiikka tässäkin on. Aivan hirveää tuhlausta tehdä tavaroita, joita ihmiset eivät halua, ja sitten pakkotuputtaa niitä meille. Haluaisin ehkä tilata jotain uudestaan, koska tuotteet olivat hyviä, mutta en halua että minulle lähetellään tarpeettomia avaimenperiä, muovisia ja rumia.

  2. Juuri näin! Tämän tajuttuani itselläni ei ole enää ollut niin suuria vaikeuksia ja omatunnon tuskia heittää välillä tavaraa ihan roskiinkin, toki oikein lajitellen. Auttaa tavaramäärää pysymään hallittavana, kun pystyy heittämään pois esim. vaatteet, joihin on tullut reikä, ja, joita ei saa enää järkevästi paikattua, kestotahraiset vaatteet ja tekstiilit, kaikenmaailman pakkaukset (kauneimmat ja kestävimmät otan säilytyslaatikoiksi, mutta niitäkäään ei tarvitse määräänsä enempää), lahja- ja paperikassit (Ne Alkon pullopussit on niin rumia, että heitän ne roskiksena käytettyäni heti pois), rikkinäiset tai melkein rikkinäiset tavarat. Viimeksi koin ahaa-elämyksen kännykän latureiden kanssa luettuani kirjoituksesi, jossa puhuttiin latureista, kun älysin kotona olevan useampia lähes rikkinäisiä latureita, jotka kuitenkin välillä toimivat. Sitten päätin kuitenkin, että ehjä ja varmasti toimiva laturi löytyy helpommin, kun ei omista yhtään puoliksi toimivaa.

    • Sain juuri äskettäin itseni kiinni pohtimasta, josko tämän tavaran kuitenkin vielä säästäisi hetkeksi, vaikka korvaava tavara on jo hankittu… sitten tulin järkiini ja heitin rikkinäisen roskiin. Aina saa olla tarkkana, vaikka kuinka tiedostaa asian!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.