Minulle kävi hiihtolomalla niin paha lasketteluonnettomuus, että vasen polveni meni aivan mäsäksi. Tarkalleen ottaen eturistiside katkesi ja sivusidekin repeytyi melkein poikki, ja kaikenlaista pienempää vammaa lisäksi. Tästä ei pelkällä levolla toivuttu, joten polvi leikattiin reilu viikko sitten. Sairaanhoitaja kertoi etukäteen, että kannattaa tulla sairaalaan väljissä housuissa, koska jalka tulee olemaan aluksi paketissa nilkasta reiteen saakka. Mitkään tavalliset farkut eivät mahtuisi päälle.

Tämä olikin erinomainen syy hankkia kunnon college-housut. Minulla ei ole ollut siistejä ja ehjiä kotiverkkareita aikoihin, joten päätin ostaa sellaiset, joita voisin pitää sitten siinä tarkoituksessa myöhemmin. Uniqlon nettikaupasta löytyikin hyvät; mustat, väljät ja yksinkertaiset kotihousut. Kokemukseni mukaan Uniqlon koot ovat pikemminkin niukat kuin väljät, joten otin L-kokoiset. Sitten harrastin terapiashoppailua, ja klikkasin koriin vielä mustan väljän neulemekonkin. En tiedä, voiko ihmisellä olla liikaa neulemekkoja, minulla ei toistaiseksi ainakaan ole. Yllätyin kuitenkin siitä, että vaatteet osoittautuivat tällä kertaa kokoaan vastaaviksi. Housut olivat niin isot, että vyötäröä piti kääntää kierros alaspäin, ja mekko osoittautui toimivimmaksi vyön kanssa.

Tällä mennään.

Kun heräsin leikkauksesta, havaitsin että jalka tosiaan oli paketissa nilkasta nivusiin saakka,  mutta sen lisäksi jalan ympärillä oli jämerä saranatuki. Se on sellainen metallista ja muovista tehty härveli, joka kiinnitetään viidellä remmillä, ja joka ylettyy puolesta reidestä puoleen sääreen asti. Polven kohdalla on sarana, joten sen kanssa voi (joskus tulevaisuudessa) kävellä. Tämän laitteen tarkoitus on varmistaa, ettei polvi vahingossakaan taivu väärään suuntaan kun lähden liikkeelle. Tätä ei hoitaja ollut maininnut etukäteen, ja yhtäkkiä liian isot housut muuttuivat täsmälleen sopiviksi. Yhtään pienempiin ei tukisysteemi olisi mahtunutkaan. Terapiamekko puolestaan osoittautui täydelliseksi kotivaatteeksi. Verkkareiden riisuminen ja pukeminen on nimittäin tämän jalan kanssa todella hankalaa, joten olen käyttänyt etupäässä väljiä mekkoja. Tykkään siitä, että helma ylettyy polveen asti, joten L-koko oli sittenkin oikea.

Nämä maaliskuun vaateostokset osoittautuivat siis erinomaisen tarpeellisiksi ja hyviksi. Niillä on runsaasti käyttöä senkin jälkeen, kun jalka joskus paranee. Saranatukea on kuitenkin käytettävä ainakin huhtikuun loppuun asti, joten siihen saakka nuo verkkarit ovat ainoat housut, jotka voin laittaa jalkaan jos lähden ulos. Periaatteessa tuen voisi ehkä pukea myös sukkahousujen päälle, jos satun saamaan sellaiset joskus jalkaan. Toistaiseksi en ole viitsinyt edes yrittää. Täytyy sanoa, että leikkauksesta toipuminen on ollut paljon hitaampaa ja hankalampaa kuin olisin kuvitellut. Mutta vasta nyt, melkein kaksi viikkoa operaation jälkeen, alkaa olla sellainen olo, että jaksan esimerkiksi kirjoittaa. Kaikki on kotona hidasta ja hankalaa, sillä en voi keppien kanssa kantaa mitään, enkä pysty seisomaan tai edes istumaan kovin pitkiä aikoja. Suihkuun pääseminen vaatii aikuisen avustajan ja odotan sitä, että voisin yöllä kääntää kylkeä. Vaatii aktiivista uskoa, että tästä on vielä tulossa normaali ja entistä vastaava jalka, mutta näin minulle on vakuutettu kaikkien asiantuntijoiden tahoilta. Joten sitä odotellessa.