Meidän kesämökki laajeni tänä vuonna pienellä lisärakennuksella. Vaikka uusi rakennus on pinta-alaltaan varsin pieni, olen ollut hämmästynyt siitä, millaisen määrän tavaraa se vetää. Tässä uudessa saunamökissä on siis neljä tilaa: eteinen, sauna, kylpyhuone ja asuinhuone. Eteinen on kooltaan reilut pari neliötä, kylpyhuone pitää sisällään suihkukaapin, kuumavesiboilerin, wc-pytyn, lavuaarin ja pikkuisen jääkaapin. Asuinhuoneen pinta-ala on noin 20 neliömetriä. Mistään kartanosta ei siis todellakaan ole kyse.

Pienuudestaan huolimatta mökkiin on kuskattu uskomaton määrä kaikenlaista tarpeetonta tavaraa meiltä kotoa, jolle taas siellä on ollut tarvetta. Koska mökki pitää sisustaa alusta asti, tavaraa tietysti tarvitaankin. Asuinhuoneen lattialla on kaksi mattoa, jotka molemmat ovat olleet rullalla varastossa monta vuotta. Sohvan suojaksi heitettiin päiväpeitto, joka myös on ollut tarpeeton. Saunaa varten puolestaan on tarvittu laudeliinoja ja pyyhkeitä, eikä niitäkään ole tarvinnut ostaa. Meillä eteisremontin myötä tarpeettomaksi käynyt kenkäteline löysi paikkansa mökin ovensuusta.

Tämä nykyaikainen ”rakentaminen” on kyllä ihmeellistä. Nopeaa myös.

Mutta erikoisempiakin tavaroita mökkiin on mahtunut. Sohvalle haluttiin lisää tyynyjä, mutta vain tyynynliinat ostettiin uutena. Noiden sohvatyynyjen sisään on saatu piilotettua ainakin kaksi vauvanpeittoa, pari ikivanhaa lastentyynyä, sekä lukuisia ”vierastyynyjä”, siis sellaisia vanhoja tyynyjä, jotka oikeastaan oli jo poistettu käytöstä. Nukkumiseen liian litistynyt tyyny toimii ongelmitta sohvatyynynä edelleen. Olen vienyt myös värjääntyneitä tai rispaantuneita pikkupyyhkeitä lattiapyyhkeiksi kylpyhuoneeseen. Vanha lastenhuoneen matto, joka kulahti auringossa laikukkaaksi, toimii edelleen mainiosti terassilla. Tällaiset tavarat ovat niitä, joista minun on yleensä vaikea luopua. Periaatteessa toimiva tavara, mutta sen verran kulunut, ettei enää halua aktiiviseen käyttöön. Olen aivan onnessani, kun näitä ei tarvitsekaan heittää roskiin, vaan ne voivat palvella uudessa käyttötarkoituksessa vielä monta vuotta.

Vaikeinta minulle on luopua sellaisista kunnollisista tavaroista, joille ei enää ole käyttöä mutta jotka eivät enää omaan kotiin sovi. Esimerkiksi varastossa on ollut liinavaatteita 120-140cm leveään sänkyyn, peruina siltä ajalta kun asuimme vielä pienessä opiskelijakaksiossa. Meillä on ollut jo varmaan 15 vuotta käytössä normaali parisänky, mutta en ole halunnut luopua liian kapeista lakanoista, koska ne ovat olleet täysin käyttökelpoisia – ainoastaan väärän kokoisia. Mutta kas – uuden mökin sänky onkin vain 140cm leveä, samoin kuin vuodesohva. Kaikille vanhoille lakanoille tulikin jälleen käyttöä. Jos olisin kuskannut nämä kirppikselle tai hyväntekeväisyyteen, olisin nyt joutunut ostamaan uudet tilalle.

Ja siellä lentää sauna.

Vedän tästä johtopäätöksen, että joskus tosiaan käy niin, että aika tavaran kaupitsee. Olen voinut säästää noita kaikkia tavaroita, sillä minulla on ollut niille tilaa kotona. Jos olisin asunut ahtaammin, olisin varmasti karsinutkin ankarammin. Säilyttämisessä on siis rajansa, ja säilytettävä määrä pitää suhteuttaa käytettävissä olevaan ylimääräiseen tilaan. Mökkiä sisustaessa on kuitenkin ollut hyötyä siitä, että kotona on ollut vähän ylimääräisiä varastoja. Toisaalta on ollut hirveän hauskaa tyhjentää niitä varastoja käyttöön. Siitä on seurannut miellyttäviä ketjureaktioita kotona, kun vapautuneen tilan on saanut muuhun käyttöön.